Fast, faster, fastest

// Ellipelliagain >)//

De'vegas Damarco Desir

"Ooh shiit.", mies mutisi hermostuneesti rampatessaan asuntoonsa. Onneksi ei siskon koiraa ollut paikalla ongelmana. De'vegas oli niiiin mennyt kämmäämään. Eikä niitä kämmejä annettu anteeksi. Vegas oli unohtanut hoitaa veljelleen heroiiniä sisältävän paketin myytäväksi satamasta. Yleensä heidän perheessä veljesviha ei ollut sallittu, mutta tässä mielessä vastaus näytti olevan toinen. Velikulta Deven nimittäin oli tulossa keran nyrkkiraudan ja muutaman kaverin – luutavasti. Yksinoikeus kavereiden kanssa pistää Vegas kasaan... Tästä De'vegas ei selviäisi noin vain puhumalla ilkeän matallalla äänellään. Olivathan nyrkkitappelut veljesten kesken ihan normaalia kauraa, jos oltiin kymmenenvuotiaan tasolla. Nyt ei enää vaikuttanut hyvältä. Parasta vain lähetä lipettiin, sillä Deven ei tosiaan ollut mikään pieni mies.

Vegas etsi nopeasti kännykkäänsä ja nappasi valkoisen yankees hupparinsa ja valkoisen cappinsa, pistäen sen päähänsä ja hupun vielä perässä.. Jalassa olivat löysähköt haalistuneet farkut ja kenkinä vaaleat nahkaiset, jotka sopivat hyvin talvisempaan keliin. Pukeutumisesta päätellen pystyi päättelemään, että aamu oli lähtenyt hyvin käyntiin kun De'vegas ei ollut mennyt töihin... Siellä olisi pitänyt olla juuri tänään. Hyvä keino saada Vegasiin liikettä alta aikayksikön.

"JES!", hän hihkaisi löydettyään kännykän sohvan uumenista. Nopeasti hän nappasi avaimensa ja ryntäsi ulos asunnosta. Nyt olisi hyvä keksiä sellainen paikka minne seuraajat eivät osaisi tulla. De'vegas juoksahti ulos ja katsahti tien kumpaankin päähän, kunnes tajusi kääntyä kulman taakse kännykkä kädessään, selaten numeroita. Niitä oli vaikka kuinka monta, mutta ainoastaan yksi pisti silmään kaikkein parhaiten. Noelle. Sinne ei Deven osasi tulla... Eikä kyllä Vegaskaan, mutta perhana.. Deven luuli varmasti Vegasin ystäväpiirin koostuvan vain mustista, joten tässä oli etu.
"Vastaa, vastaa, vastaa...", mies mutisi itsekseen naputellessaan sormellaan hermostuneesti seinää, välillä vilkaisten nurkan takaa tielle. Ei näkynyt vielä, mutta ensimmäisenä he tulisivat varmasti tsekkaamaan De'vegasin asunnon. Vihdoin joku vastasi!
"NONI. Missä sä oot, missä? Nyt olis nimittäin vähän kiire.. ", mies pulputti heti puhelimeen, hieraisten rintakehäänsä ja nojautuen mahdollisimman piiloutuen seinää vasten. Hupparihan tässä likaantui, mutta se nyt oli pienin murhe...
"Mun on oikeesti ihan pakko tulla sinne, selitä nopee se tie.. Tai osote, mitä vaan mut vitun nopee."

Aimee Noelle Wilkinson:

Rytmikäs musiikki soi vanhasta radiosta, joka oli keittiön tasolla. Noelle heilui musiikin tahtiin ja paisteli juuri kananmunia aamupalaksi. Nainen oli onnistunut nukkumaan tänään pitkään, mutta eihän hänellä ollut kiirettä mihinkään. Voisi lähteä vain ostoksille katsomaan jotain mukavaa asuntoon. Se oli vielä hiukan kolkko ja Noelle halusi tuntea asunnon omakseen. Muuten hän ei sietäisi sitä yhtään.. No kyllä hän tottuisi ajan myötä.
Noellella oli päällään mustat rennot shortsit sekä liila toppi. Nainen olikin vielä vaatteissa, joissa oli nukkunut. Tämä oli yksi niistä päivistä, kun hän ei jaksanut enempää välittää. Sitäpaitsi hän oli vain kotona eikä kiirettä. Miten ihana tunne.. Noelle hymyilikin ja tanssahteli itsekseen samalla, kun ruoka tirisi paistinpannulla ja kasvatti naisen nälkää. Paahtoleipät pomppasivatkin paahtimesta ja nainen pyörähti hymyillen, napaten ne lautaselle, joka odotti jo valmiina. Ei tarvinnut paljon liikahtaa, että pääsi pienessä keittiössä jääkaapin luo. Noelle ottikin sieltä voin sekä kurkun. Nainen hymyili itsekseen ja pisti ohimennen musiikkia kovemmalle ennen kuin otti terävän veitsen kurkun leikkaamista varten. Ei aamu voinut paremmin alkaa. Tai no.. ehkei olisi kannattanut nauttia liikaa.

Noellen kännykkä pirisi olohuoneen pöydällä, mutta nainen ei tajunnut sitä heti. Hän tanssahteli ja käänsi juuri kananmunat. Samassa tuttu soittoääni tavoitti naisen korvat. Samantien katse kääntyi kännykkään, joka pirisi itsepintaisesti.
"Hitto! Oom, odotaas nyyt."
Noelle älisi itsekseen samalla, kun siirsi paistinpannua vähän sivuun etteivät kananmunat samantien palaisi. Äkkiä vielä musiikkia hiljemmalle ja sen tehtyään nainen kiiruhti puhelimensa luo. Soiton loppumista peläten Noelle ei katsonut ketä edes soitti vaan hän nosti kännykän suoraan korvalleen.
"Noelle."
Nainen vastasi kevyesti, vaikka tavallista reippaampaa vauhtia. Samassa nainen kuuli hämmästykseen äänen, jonka omistajaa ei kauan tarvinnut miettiä.
"NONI. Missä sä oot, missä? Nyt olis nimittäin vähän kiire.. "
"Vegas? Aa.. Kotona."
Noelle sai sanottua ihmeissään. Hän oli yllättynyt jo puhelusta, mutta Vegaspa kuulosti hätäiseltä. Kiire? Mutta miksi tuo oikein soitti Noellelle.
"Nii oon kotona. Onks kaikki okei?"
Noelle kysyikin samalla, kun käveli rauhassa keittiön puolelle. Nainen ei tiennyt pitäisikö olla enemmän hämillään vai huolestunut.
"Mun on oikeesti ihan pakko tulla sinne, selitä nopee se tie.. Tai osote, mitä vaan mut vitun nopee."
No, nyt nainen oli enemmän hämillään.. Oli kyllä lievä yllätys, että Vegas soitti hädissään juuri Noellelle ja nyt tuo halusi tulla naisen luo? Nainen äännähtikin vähän epäröiden, mutta tajusi kyllä, että mies ei tainnut vitsailla vaan joku tosiaan oli hätänä. Noelle koettikin mahdollisimman nopeasti keksiä miten selittäisi asuinpaikkansa. Osoite.. No sen varassa Vegas ei ehkä löytäisi hänen luokseen nopeasti. Piti keksiä äkkiä jotain.
"Devon Street. Kävelet siitä pubilta jonkin matkaa.. Ööm. Asun kolmannessa kerroksessa. Jätän vaik ikkunan auki ja sidon huivin tohon ikkunan kahvaan. Tuut sitten siitä alaovesta sisään, kolmas kerros ja portaista toinen ovi oikealla. Ovessa lukee Wilkinson."
Noelle selitti mahdollisimman nopeasti, mutta koetti pitää ohjeet selvinä. Nyt mentiin kyllä sitten niin päähänpistojen varassa, mutta ehkä Vegas löytäisi tuolla tavoin hänen luokseen. Miehellä tuntui kunnolla olevan kiire ja puhelu loppuikin nopeasti. Nyt tosiaan sai toivoa, että Vegas ehtisi ajoissa naisen luo oli hätä mikä tahansa...

Noelle hymähti hämmästyneeseen sävyyn ja katsahti puhelinta. No tuohan oli.. mielenkiintoista. Yllättävää. Noelle naurahtikin pakosti ja laski puhelimensa samalla, kun meni pienelle vaatekaapilleen. Sieltä hän kaivoi punaisen huivin, jossa oli paljetteja. Ainakin pitäisi näkyä.. Noelle meni avaamaan ikkunaansa sen verran, että sai huivin pistettyä kunnolla siihen kiinni. Samantien tuuli nappasikin huivista kiinni ja vetäisi sen ulkopuolelle, mutta Noelle oli onneksi pistänyt huivin kunnolla kiinni. Nyt huivi ainakin näkyi kadulle asti ja Noelle kurkkasikin ikkunasta ennen kuin muisti.. Kananmunat.
Noelle älähti ja riensi keittiön puolelle. Huh, ei iihan palaneet. Nainen kippasi kananmunat lautaselle, mutta jähmettyi sitten.. Jos Vegas tulisi, tuolla olisi ehkä nälkä. Noelle pistikin uudet kananmunat tulemaan samalla, kun pisti voileivät itselleen. Oli hiukan jännittynyt olo, kun Noelle mietti missäköhän ongelmissa Vegas mahtoi olla. Ja nyt tuo tulisi vielä Noellen luo.. Nainen kyllä odotti sitä mielenkiinnolla.
Nainen nojailin keittiön tasoon ja söi voileipiä samalla, kun odotti vain oven koputusta. Näköjään tämäkään päivä ei jäisi ihan rauhalliseksi...

Ihanaa! Kuin valo olisi laskeutunut Vegasin ylle Noellen vastatessa pirteästi luurin toisessa päässä. Mies ei silti saanut hymyä huulilleen, vaan helpottuneen huokauksen. Hän pyysi tietä, eikä odottanut naisen jäävän jumittamaan tai pistämään jotain vastaan. Olihan toinen numeronkin antanut ja Noelle väitti olevansa jopa kotona. Reitti sinne kiitos! Hän nyökytteli päätään vastaukseksi, vaikka eihän nainen sitä nähnyt. Toinen kuuli vain matalan hengityksen Vegasin kurkusta, joka kertoi, että mies oli yhä kännykkä kädessään ja jopa hieman hermostunut. Kukapa ei olisi? De'vegas kunnioitti veljiään, myös niitä jotka eivät olleet sukua, mutta noiden tielle hän ei mielellään joutunut. Vegas ei ollut hyvä pakenemaan, muutakuin etuajassa.
"Joo mä kerron sitten kun mä tuun..", hän sanoi hiljempaa kuullessaan joidenkin ihmisten puhetta, joista yksi kuulosti etäisesti tutulta... Äkkiä De'vegas katkasi puhelun saatuaan ohjeet. Hän piilotti kännykään valkoisen hupparinsa taskuun, eikä edes kehdannut katsahtaa kulman ohi. Vegas odotti, että tuli hiljaista ennenkuin lähti nopeasti juosten Devon Streettiä.

Hengitys kaikui omassa päässä ja välillä De'vegas vilkaisi olkansa yli taakseen. Häntä ei oltu huomattu! Kai! Mies ei edes halunnut tietää kuinka monta puntaa koko paketista oltiin menetty ja mitä se tekisi lopuille satama bisneksille. Ihanaa isoveli - pikkuveli takaa-ajoa. Vegas kuitenkin rupesi etsimään katseellaan sitä punaista huivia, josta Noelle oli puhelimessa kertonut. Kukaan ei varmasti sattuisi tulemaan tänne, mutta jotkut perheelliset mulkaisivat oudolta näyttävää miestä oudosti.. De'vegas oli kuitenkin kuulevinaan karjuntaa takaataan. Oli se joko vainoharhaisuutta tai ei, hän jatkoi juoksemistaan hengästyneenä. "Missä se helvetin huivi on..", hän nykäisi huppua taas paremmin päähänsä kun siniset silmät hamuilivat monia ikkunoita, kunnes..
Helpottunut huokaus karkasi jo toiseen kertaan huulten välistä ja Vegas lähti kiertämään taloa oikean sisäänpääsyn löytämiseksi. Lopulta päästyään rappukäytävään De'vegas nojautui sen seinää vasten pitäen hetken hengitystään nostamalla hupparin hihan suunsa eteen, ettei se koko käytävässä kaikuisi... Kolmas kerros? Vielä hetki. Vegas kröhäisi matalasti nojautuen vähäksi aikaa vielä polviinsa kerätäkseen voimiaan. Seuraavaksi olikin tehtävänä lähteä noita hemmetin jyrkiltä näyttäviä portaita ylöspäin.

Nopeastihan ne portaat menivät ja Vegas muisti nimen alkavan kaksoisWeellä, eikä kolmosessa ollut muita sillä kirjaimella alkavia. Hän katsoi hengästyneenä ovea, kunnes painoi muutaman kerran ovikelloa ja koputti perään. Avaisi nyt nopeasti ja kun se tapahtuisi niin De'vegas pujahtaisi sisään mahdollisimman nopeasti!

Noelle söi leipänsä rauhassa ja nainen ehti vielä pistää uudet paistatut kananmunat lautaselle, kun ovikello soi ja oveen koputettiin vielä perään. No ei ollut vaikeaa arvata ketä ovella oli.. Noelle astelikin reippaasti eteiseen ja vetäisi oven auki. Hyvä, jos nainen ehti sitä edes kunnolla avata, kun Vegas jo riensi sisään. Noelle naurahti hiukan kysyvästi ja pakosti vilkaisi tyhjään käytävään ennen kuin sulki oven. Vielä varmuudeksi kunnolla lukkoon...
"Sähän oot hengästyny. Juoksitko koko matkan?"
Noelle kysyi kevyesti, mutta kyllähän tuosta äänestä aisti, että nainen oli utelias tietämään mistä oli kyse. Nainen asteli vain vetäisemään huivin ikkunalta, koska ikkunasta puhalsi koko ajan aamun viileää ilmaa sisään. Noellen iho nousikin kananlihalle, mitäs oli vähissä vaatteissa. Nainen sulki vielä ikkunan ja palasi sitten keittiön puolella, jossa tuoksui aamupala mukavasti.
"Sä taidat tosiaan olla ongelmissa.."
Noelle totesi ja katsahti Vegasia kulma koholla samalla, kun pisti miehelle isoon lasiin vettä. Sitten nainen laski miehelle pöydälle lasin lisäksi lautasen, jossa oli juuri paistetut kananmunat. Jos nyt mies malttaisi syödä, tuo näytti niin kauhistuneelta. Noelle tutkailikin Vegasia, mutta hymyili vähintään pientä vinoa hymyään. Ai miten niin oli mukavaa nähdä Vegasia, vaikka näinkin sitten. Nyt nainen muistikin miksi häntä oli harmittanut niin paljon viime kerran keskeytys...

"Otatko paahtoleipää?"
Noelle kysyi samalla, kun otti itselleenkin vettä. Nainen nojaili keittiön ovensuuhun vähän matkan päässä Vegasista ja nainen hörppi vettä rauhassa. Katse oli melko hyvin jumittunut Vegasiin, jolta nainen odottikin vastauksia. Olisihan niitä mukava saada, kun Noelle oli antanut Vegasin tulla luokseen. No ihan kuin se olisi ollut kova uhraus.
"Sun kannattais ehkä syödä jotain.. Sä näytät aika kalpeelta."
Noelle totesi ääneen ja nainen tajusikin viimeisen lausahduksen tuntuvan oudolta. Vegas näyttäisi kalpealta.. No ei ihan täysin kirjaimellisesti, mutta miehen ilme jo loi koko kasvoille lähes vauhkoontuneen kuvan. Noelle alkoikin miettiä kuinka suurissa ongelmissa Vegas mahtoikaan olla ja entä, jos tuo toisikin ongelmia mukanaan. Mutta ketä Vegas nyt pakenisi.. Naiselle tulikin yhtäkkiä eräät mieleen ja nyt hymykin kaikkoni lähes kokonaan.
"Pakenetko sä poliiseja?"
Noelle töksäytti heti melko tiukkaan sävyyn, koska tuohon hän haluaisi vastauksen. Nainen ei nauttisi sotkeutumisesta rikollisiin puuhiin. Vielä tästä puuttuisi, että poliisit rynnisivät sisään..

Hän pääsi turvaan, eikä sen enempää katsellut ympärilleen, kunhan kiitti onneaan ja sai vihdoin saada pulssiaan edes vähän rauhoittumaan. "Häh? Juoksin! Joo, juoksin.", De'vegas vetäisi happea jokaisen sanan välissä nykäistessään hupun päästään ja ruveten tuulettelemaan kasvojaan cappinsa lipalla. Johan rupesi helpottamaan, vaikka hermostuneisuus ei ollut hävinnyt minnekkään. "...Kiitti.", mies sanoi johonkin väliin ja katsahti ovea, joka oltiin pistetty ihan kunnolla lukkoon. Noellellakaan ei kestänyt kauaa ymmärtää Vegasin olevan ongelmissa. No eiköhän se käynyt ilmi jo puhelussa.. "Ihan tosi?", mies laski lippiksensä lopulta joidenkin kenkien päälle. Hän ei hetkeen tästä poistuisi ennenkuin olisi ihan varma veljensä olinpaikasta.

Yhtäkkiä tulikin kysymys paahtoileivästä. Kuuliko Vegas oikein? "Mm vaikka, ja sä puhut mustalle miehelle kalpenemisesta?", hän totesi lopulta vähän huvittuneesti, vaikka ajatukset olivat jossain ihan muualla kuin paahtoleivässä. Mieshän koetti tässä epätoivoisesti tapetoitua seinään, mutta valitettavasti hän ei pystynyt siihen. Vegas oli tainnut keskeyttää aamiaisen syönnin. Hän kurtistikin kulmiaan ja asteli röyhkeästi kengät jalassa pidemmälle asuntoon katsoessaan vähän ympärilleen.
"Ei poliiseja.", mies sanoi napakasti ja nyökäyttikin vähän päätään. "..Vaan mun veli.", hän käveli ikkunan juureen katsahtaen alas, lievästi sanottuna varovaisen näköisenä. Piti varoa, ettei kukaan huomaisi häntä.... Juu kaikki varmasti katsovatkin ensimmäisenä juuri Noellen asuntoon.
"Se on pitkä juttu.", Vegas totesi hengittäen yhä syvään siirtyen nopeasti pois ikkunan edestä, kuin olisi saanut siitä myrkkypistoksen. Mies kaivoi kännykän taskustaan ja pisti sen varmuudeksi kiinni.

"Vitun kusipää.", hän mutisi lähes itsekseen, vaikka olikin itse tässä mokannut. Oliko pakko vetää herneet nenään noin kirjaimellisesti? Deveniä oli joskus vaikea ymmärtää.. Se varmaan kulki suvussa? "Hm, sori. Mä olisin varottanu aikasemmin jos olisin tienny.", De'vegas katsahti naisen aamiaisen tekemistä, vaikka ihmetteli miten hemmetissä joku pystyi olemaan noin rentona kun toinen panikoi vieressä.. Vegas vetäisi lopulta tuolin alleen. Hänen oli ihan pakko istuutua ja hieroa kasvojaan. "Missä se paahtoleipä?", hän hapuili kädellään pöytää. Nyt kelpaisi se syötävä, että voisi edes vähän rauhoittua, vaikka De'vegas tuijottikin vähän väliä ikkunaa kohtui ja siirsi tuoliakin siitä kauemmas.
"Käyks, että oon täällä vähän aikaa?"

"Mm vaikka, ja sä puhut mustalle miehelle kalpenemisesta?"
Noelle naurahti vain ja seurasi tarkemmin Vegasia, joka kuin yritti naamioitua osaksi seinää. No siinäpä surkea yritys miehelle, joka ommisti tumman ihon ja oli kooltaan sellainen, että tuon näki metrienkin päästä. Ja siniset silmät hohtivat vielä kasvoista ja Noelle huomasi kyllä miten silmien katse heittelehti levottomana.
"Ei poliiseja."
"..Vaan mun veli."
Noelle oli helpottunut ettei Vegas sentään ollut niin pahasti sotkussa, että poliisit juoksisivat perässä. Mutta veli sitten? Noelle ei kyllä täysin käsittänyt mitä Vegas oli tehnyt tai mitä tuo kamalan hirvittävä veli tekisi, jos löytäisi Vegasin. Ei mitään hellää käsittelyä miehen käytöksestä päätellen. Tietenkin se vähän karmi Noellea, mutta ei hän tuntenut itseään kovin turvattomaksi. Tuskin kukaan seurasi Vegasia ja hehän olivat Noellen kotona. Kyllä he saisivat olla täysin rauhassa.. No Noelle ainakin kykeni siihen toisin kuin eräs.
"Se on pitkä juttu."
"Okei. En kysy."
Noelle totesi rennosti, koska ei tiennyt jaksaisiko näin aamusta kuunnella perhedraamaa ja joskus oli vain hyvä ettei tiennyt kaikkea. Vegaskaan ei vaikuttanut siltä, että kertoisi. Tuo sätkähtäen palasi ikkunan luota ja Noelle vain seurasi tuota katseellaan samalla, kun hörppi vesilasistaan. Saihan tässä hyvät näkymät ja Noelle vain odotti millon mies rauhoittuisi edes sen verran, että istahtaisi alas. Ei kukaan seinän läpi tuota ampuisi tai mitään..

"Vitun kusipää."
Noelle kuuli Vegasin mutinat ja arvasi tuon tarkoittavan veljeään. Oikein kunnon veljesriita, miten mukavaa. Pakosti Noelle mietti millainen tämä pelottava veli mahtoi olla. No jos Vegasille sukua niin melko varmasti omisti kookkaan kehon ja voimaakin ihan riittämiin. Ehkä hyvä etteivät tuollaiset miehet ottaisi rajummin yhteen.
"Hm, sori. Mä olisin varottanu aikasemmin jos olisin tienny."
Noelle naurahti pakosti, koska tämä tilanne tuntui selvästi yllättäneen Vegasin. Mitä siinä sitten olisi voinut osata ennakoida ja Noelle tykkäsi yllätyksistä, omissa rajoissaan kylläkin. No ainakaan vielä tämä yllätys ei ollut mennyt täysin negatiivisen puolelle.
"Ei se mitään. En mä ollu menossa mihinkään tai mitään ja parempi vaan et sä pääsit edes jonnekkin turvaan."
Noelle totesi kevyesti ja tyytyväisenä katsoi, kun vihdoin Vegas istahti alas. Nainen keskittyi vahingossa katsomaan miestä, joka näytti vain rasittuneelta.
"Missä se paahtoleipä?"
Noelle säpsähti ja laskikin vesilasinsa pöydän reunalle.
"Ai niin sori, unohdin jo. Mut siinä on se kananmuna. Syö vielä vaan jos voit kun se on vielä lämmintä."
Noelle kehoitti ja työnsi lautasta lähemmäs Vegasia. Nainen antoi vielä reippaasti miehelle haarukan sekä veitsen ennen kuin meni pistämään uudet leivät paahtimeen. Parempi, että Noelle tekisi miehelle kunnon voileivät. Tuo tarvitsisi ruokaa ja mies tuntui nyt vain keskittyvän ikkunan tarkisteluun. Se kyllä pakosti sai Noellenkin vilkaisemaan pakosti ikkunan puoleen, vaikka nainen ei olisi halunnut. Ärsyttävää..

"Käyks, että oon täällä vähän aikaa?"
Noelle katsahti Vegasia ja hymyili tuolle vain ystävällisesti samalla, kun nappasi paahtimesta tulleet leivät ja alkoi voidella niitä.
"Käy se."
Noelle totesikin ja hän teki reippaasti leivät, kunnes ojensikin ne lautasella Vegasille. Pakosti nainen vilkaisi taas ikkunalle. Nyt kyllä riitti..
"Kunhan vähän rauhotut koska sä teet mustakin tota menoa levottoman. Sekä vainoharhasen."
Noelle sanoi kuin moittivasti, naurahtaen perään. Nainen menikin ikkunalle vetäisemään kaihtimet alas, kiinni ja vielä verhon ikkunan eteen. No nyt pitäisi helpottaa. Mikään ei voisi tulla ikkunan taakse. Ja hemmetti, tämähän oli kolmas kerros! Noelle hymähti ja palasi keittiöön ottaen omat paistetut kananmunansa. Olivat ehtineet jo jäähtyä, mutta ei voi mitään. Nainen istahti pienen pöydän ääreen Vegasia vastapäätä ja söi rauhassa omaa lautastaan tyhjäksi. Kun kerran istuttiin vastapäätä, nainen pakosti katseli Vegasia. Katse ei ollut kyllä kovin tunkeilevan utelias vaan tyyni. Noelle ei paljon tajunnutkaan miten outoa ehkä hänen tyyneytensä oli. Hän oli vain oma itsensä. Heistä kahdesta se rauhallisempi.. Mutta yksi asia kyllä tuli häiritsevästi Noellen mieleen ja nainen kysyikin samantien;
"Muuten, miks sä soitit just mulle?"
Noelle kohotti toista kulmaansa ja nappasi suuhunsa viimeisen palan, pureskellen sitä rauhassa. Katse oli miettiväisenä Vegasissa ja pakosti nainen hymyili. Tämän vastauksen hän halusi kuulla.

Vegas sai tässä suhteellisen rauhassa panikoida itsekseen. Hän ei voinut estää sitä etteikö olisi mulkoillut koko ajan ikkunaan, vaikka tuskin Deven tänne löytäisi, ellei olisi asentanut De'vegasiin jonkun paikantimen kuin jollekkin kaupunki pululle. Vegas ei vain ollut mikään kaupunkipulu.. Mies siis tyytyi hieraisemaan välillä kasvojaan ja etsimään cappinsa lippaa, sillä ei muistanut että oli jättänyt sen eteiseen. Niimpä Vegas hieraisi vain päälakeaan miettien mitä tässä nyt tekisi. Hän oli vain tunkeutunut Noellen asuntoon ja sai olla täällä vähän pitempäänkin. Siis ei loputtomasti, eikä niin montaa tuntia. Kuitenkin pitempään kuin vartin.

Vegas sai jopa paistetun kananmunan eteensä, joka näytti miehelle kelpaavan lautaseen tarttumisesta päätellen. Samalla sai jotain muutakin ajateltavaa kuin ikkuna ja Deven. Mies viipaloi saanutta ateriaa haarukalla ja vähän ajan päästä sai jopa leivät eteensä. Johan palvelu pelasi, vaikkei Vegas ollut pyytänyt kuin olinpaikkaa hetkeksi... Sinne katosi muuten ikkunankin vilkuilu kun Noelle päätti pimentää huoneen saaden miehen hymähtämään tyytyämättömästi. Hyvä on, nyt Deven ei ainakaan tajuaisi ja Noellekaan ei tulisi vainoharhaiseksi.

Vegas koetti rauhassa syödä leipiään ja välillä vilkaisten vastapäätä istuutunutta naista, joka söi itsekkin. "Sä oot ainoo, jota Deven ei tuntis. Tai nii.. Ei se usko, että mä hengaisin joidenkin muiden kun mun kavereiden kanssa. Varsinkaan et valkoihosten.", Vegas huitoi leivällä puhuessaan ja hyvä kun ei täytteet levinneet pitkin pöytiä. De'vegas sentään senverran hyvin tunsi veljensä.. Pian ei ollut edes leipää jolla huitoa. Mies nousi pöydästä nyökäyttäen kiitokseksi. Ei hän silti lähdössä ollut.. Antaisi yhdenkin hyvän syyn astua tuosta ovesta ulos ja jos Vegas avaisi kännykkänsä se olisi täynnä soitto yrityksiä. Pitikin mennä mokaamaan tämän kerran ja se kieltämättä otti aivoon... Näki päällekkin päin.

Vegas asteli vähän ympäriinsä asunnossa, sillä ei tuntenut oloaan yksinkertaiseksti hyväksi jos jäi istumaan paikalleen ja miettimään mitä sitten tapahtuisi. Hän sipaisi jotain pöytätasoa, kiertäen katsahtamassa makkarin, eteisen, olkkarin ja kylppärin muutamaankin kertaan.
"Kiva paikka sulla täällä." mies sanoi lopulta mielipiteensä vieden kätensä farkkujen taskuun jääden tuijottelemaan kattoa sinisillä silmillään. "Onks sulla jotain musiikkia? Oikeesti tarviin nyt jotain muuta kun ikkunoita. Mokasin vittu niiiin pahasti.", kummasti äänensävy meni sitä epätoivoisemmaksi mitä paremmin muistui asiat taas mieleen.

"Sä oot ainoo, jota Deven ei tuntis. Tai nii.. Ei se usko, että mä hengaisin joidenkin muiden kun mun kavereiden kanssa. Varsinkaan et valkoihosten."
Noelle nyökkäisi pariin otteeseen todeten mielessään, että Vegas oli oikeassa. Nainenhan oli ollut todella vähän Vegasin kanssa tekemisissä ja vielä, jos nainen oli niin epäolennainen vaihtoehto. Noelle ei tosiaan tuntenut oloaan kovin uhatuksi ja Vegas tuntui edes vähän rauhoittuvan, kun ruoka maistui ja ikkunan suuntaan vilkuilu oli tullut päätökseensä.
Pian Vegas olikin saanut tuhottua kokonaan ruokansa ja mies nousikin pöydästä. Noelle arveli ettei tuo ihan heti lähtisi. Kyllähän hän näki miten mies oli yhä levoton ja harmistunut. Ei tainnut lähteminen kiinnostaa vielä... Noellea se ei kyllä sen enempää haitannut ja hän vain rauhassa siivosikin astiat pöydästä, vieden ne keittiön puolelle. Jos Vegaskin rentoutuisi, koska Noelle ei todellakaan halunnut, että mies olisi saanut tehtyä hänestäkin levottoman.. Onneksi se ei kävisi kovin helposti.

Noelle palasi keittiöstä ja nainen pysähtyi nojailemaan hymyillen ovenkarmiin, kun Vegas kierteli ympäri asuntoa. Mies oli jotenkin reppana hermostuneena. Näki vain kuinka tuo kirosi itseään mielessään. Noelle ei kyllä nähnyt siihen syytä, mutta hänen oli myönnettävä ettei hän tiennyt kovin tarkkaan mitä Vegas oli mokannut. Tosiaan jotain pahaa..
"Kierros tais loppua. Mun asunnossa ei oo paljon nähtävää."
Noelle totesi, kun Vegas oli kiertänyt koko asunnon läpi. Eihän tuo ollut kovin iso asunto, mutta Noellelle juuri sopiva. Hänhän kuitenkin asui yksin ja isompaan asuntoon hänellä ei ollut varaa. Asia ei kuitenkaan häirinnyt sen enempää Noellea itseään.
"Kiva paikka sulla täällä."
Noelle naurahti ja heitti kevyen silmäyksen asuntoonsa, vaikka tunsihan hän sen hyvin.
"No kiitos. Hiomista vaille oman tuntunen."
Noelle totesi samalla, kun lopetti ovenkarmiin nojailun. Nainen käveli rauhassa istumaan sohvansa käsinojalle. Siitä pystyi hyvin katsomaan Vegasia, josta nainen mietti pitäisikö tuota yrittää vähän rauhoittaa vai antaa vain olla. Noellen teki kyllä mieli rauhoitella, mutta Vegas voisi hermostua siitä vain enemmän. Eihän sitä ikinä tiennyt. Nyt ainakin mies näytti isltä, että tuo oli omissa ajatuksissaan tutkiessaan katseellaan niinkin kiehtovaa asiaa kuin asunnon katto. Nainen katsahti itsekkin sitä ja pidätti naurahdusta. Kaunis katto, tosiaan..

"Onks sulla jotain musiikkia? Oikeesti tarviin nyt jotain muuta kun ikkunoita. Mokasin vittu niiiin pahasti."
Noelle toi katseensa Vegasiin ja miehen epätoivoinen äänensävy ei jäänyt huomaamatta. Nainen hymähti mietteliäästi ja nousi sohvan käsinojalta.
"No mä katon mitä mun radio sanoo siitä musasta. Mut jos istuisit alas ja hengittäisit syvään. En tiiä tarkkaan mitä nyt oot tehny mut sä oot ainakin viel ihan yhtenä kappaleena eli koeta nyt vähän rentoutua."
Noelle totesi kevyesti, vaikka ei ehkä lohduttanutkaan täysin. Vegasin olisi ehkä kuitenkin paras lopettaa katon tuijottelu ja istua vain hetkeksi alas. Noelle kävelikin hymyillen tuon ohi ja sipaisi miehen rintakehää rennosti. Oliko tuo sitten kehoitus istua alas tai jotain sen tapaista.. Nainen ei aikonut kuitenkaan aloittaa "kaikki järjestyy kyllä"- puhetta, koska se ei auttaisi nyt yhtään. Se olisi kuin suora viesti ettei oikeasti välittänyt ja Noellesta tuntui etteivät ne sanat yhtään helpottaisi Vegasin oloa. Huonontaisivat vain eli ne sanat saivat nyt jäädä pois. Noelle kävelikin keittiön nurkalle katselemaan radiotaan.
"Ookei pliis anna nyt jotain hyvää musaa."
Noelle mutisi samalla, kun sipaisi tummia hiuksia korvansa taakse. Nainen sääti vähän radion kanavia ja kuunteli hiljaisella tuliko sieltä jotain siedettävää. Klassista, kuoromusiikkia.. Noelle murahti aina tympeästi sellaisten kohdalla, kunnes yhtäkkiä pysäyttikin etsinnän. Radio soitti juuri sopivan rentoa, mutta rytmikästä musiikkia. Noelle samantien liikutti hiukan itseään rytmin mukana. Ei mitään liian räväkkää, mutta rytmi sai silti hyvän mukaansa. Toivottavasti ikävät ajatukset pois päästä myös... Noelle hymyili tyytyväisenä, mutta käänsi katseensa vielä Vegasiin.
"Kelpaako?"

Vegas piti Noellesta siinäkin mielessä, ettei nainen ollut mikään hössöttäjä jos mies itse koetti mielessään saada kaikesta tapahtuneesta jotain tolkkua tuijottelemalla sinnesuntänne. Keittiöön ja kattoon, kunnes kierros oli naisenkin sanojen mukaan ohi. Juu nyt, rauha. Mies nyökkäili vastaukseksi Noellen puhuessa asunnostaan, mutta kummasti ne menivät osittain ohi. Olihan tämä asunto varmasti satakertaa siivommassa kunnossa kuin Vegasin asunto. Miehen laskettua katseensa katosta hän huomasi Noellen vaihtaneen paikkaa sohvan käsinojalle. De'vegas vaihtoi käsiensä paikkaa farkkujen taskuista hupparin taskuun väläyttäen aika epätoivoisen hymyn. Vaikkei sen ollut tarkoitus olla epätoivoinen.

Musiikki voisi olla tulossa? Ihanaa, Vegas myhähti tyytyväisempänä kuin äsken. "Hyvä.", hän vastasi puheisiin radiosta ja suostui lysähtämään sohvalle. Parempi idea. Kyllä voisi sitä 'edelleen yhtenä kappaleena'-ajatusmallia käyttää. Eihän veli nyt Vegasia tappaisi? Antaisi vain elämän höytyytyksen.. Mitenköhän rauhallisissa merkeissä seuraava perhe päivällinen sujuisi? Niin, Vegashan voisi uskaltautua kohtaamaan Devenin vasta silloin, vaikka äidin ja isän korvat olivat vaarassa. Se riski oli nyt pakko ottaa vihat niskoille ottamisen lisäksi. Vegas upotti leukansa kämmeneensä nojatessaan kyynärpäällään sohvan käsinojaan mietteliäästi.

Hän havahtui heti kun Noelle pisti radion päälle. Alku ei kuulostanut mitenkään lupaavalta, mutta onneksi nainen vaihteli kanavia paremman toivossa.. Vihdoin nainen pysäytti jonkun kelpuutetun kappaleen kohdalle. Vegas rupesi nyökyttelemään päätään vähän enemmän musiikin tahtiin. "Todellakin kelpaa.", hän vastasi naurahdusen kera, valuessaan kirjaimellisesti löhöasentoon, että jalat olivat pitkälle lattiaan. Mies nosti kätensä puuskaan rintakehälleen ja tunsi rentoutuvansa musiikin kuuntelusta, kuten aina. Miten tehokas keino se olikaan. Hän rupesi pian hyräilemäänkin matalasti mukana. Vegas oli tainnut kuulla sen joskus aikaisemminkin jos oli ollut radio lähettyvillä. Breath in, breath out. Mikä olisikaan sen parempaa juuri nyt?
"Just sopiva..", mies totesi jatkaen hyräilyään seuraten Noellea katseellaan... "Haluutko tietää mitä tein?", kun ei nainen ollut edes kysynyt ja toinen vaikutti luotettavalta.. Sitäpaitsi se voisi auttaa juuri nyt, mutta eihän De'vegas kaikkea niin kirjaimellisesti kertoisi.
"Jos lupaat ettet kerro siitä kenellekkään, koska muuten tyyliin koko mun perhe on ongelmissa.", mitens hän nyt näin osasi lipsauttaa?

"Todellakin kelpaa."
Noelle hymyili iloisesti, kun kappale tosiaan kelpasi. Ja tulihan sieltä naurahdustakin Vegasin suusta. Tuo oli vielä istuutunutkin kiltisti alas eli oltiin tässä edes jotenkin menossa vähän parempaan suuntaan. Noelle pisti radiota vielä vähän kovemmalle ennen kuin käveli takaisin olohuoneeseen Vegasin luo, jolla oli kunnon ihailtava löhöasento. Noelle naurahtikin itsekseen ja hypähti toiselle käsinojalle, valuen siitä hitaasti sohvalle. Nainen vetäisi jalkansa ristiin ja katsoi suoraan eteenpäin Vegasiin hymy huulillaan. Mies oli alkanut hyräilemään kappaleen mukana ja Noelle sai jälleen nauttia tuosta matalasta äänestä samalla, kun hän itse hymyillen naputti rytmiä sormillaan jalkojaan vasten.
"Just sopiva.."
"Jep. Kerrankin radio oli yhteistyökykynen."
Noelle totesi naurahtaen. Hänellä, kun oli usein ongelmia löytää kunnollista kanavaa, jolta olisi tullut kuunneltavaa musiikkia. Nyt oli kuitenkin käynyt tuuri ja juuri oikeaan kohtaan. Noelle hymyili vain Vegasille, kunnes naisen mielessä kävi pitäisikö hänen pukea vähän. Hänellä, kun oli yhä päällään yövaatteensa eli shortsit ja toppi. Nainen vilkaisikin vaatekaapin suuntaan miettien jaksaisiko tästä nousta..
"Haluutko tietää mitä tein?"
..nähtävästi ei. Vegasin kysymys herätti heti Noellen huomion ja katse meni reippaasti mieheen. Nainen kohottikin kulmiaan hiukan yllättyneenä, koska hän oli olettanut ettei Vegas haluaisi kertoa. No.. Selvästi tuo halusi nyt.

"Jos rehellisiä ollaan niin haluun mut ei sun oo pakko."
Noelle totesi ja kohautti olkapäitään. No naisen uteliaisuus kasvoi koko ajan eli hän todellakin halusi kuulla. Mutta Vegasin painostus ei kuulunut vieläkään suunnitelmiin..
"Jos lupaat ettet kerro siitä kenellekkään, koska muuten tyyliin koko mun perhe on ongelmissa."
Nyt vasta Noelle sortuikin kiinnostuneeseen ja uteliaaseen ilmeeseen. Nainen siristi hiukan silmiään ja nojautui lähemmäs Vegasia.
"Mitä pahuuksia sä oot oikein menny tekemään?"
Nainen kysyi ääntään laskien, mutta sitten hymy tuli pakosti huulille. Noelle naurahtikin ja nojautui taas hiukan taaemmas.
"Okei oon kiltisti. Ja en tietenkään kerro kellekkään."
Noelle vakuutti hymyillen. Hän todellakin olisi kiltisti; ei liikaa kiusoittelua ja nainen ottaisi tämän tosissaan. Vegas voisi luottaa naiseen ja selvästi kyllä teki jo niin, kun aikoi tosiaan kertoa kuinka pahasti oli tehnyt. Noelle piti siitä, että Vegas luotti häneen noin. Ja nainen todellakin aikoi olla luottamuksen arvoinen.

Vegas oli henkilökohtaisesti enemmän mp3sten ja MTVn kannalla, mutta radiokin kelpasi paikoissa, jossa puhuttiin muille, kuten klubeilla ja niin edespäin. Nyt sai musiikki olla juuri jotain tällaista ja se auttoi ihmeen nopeasti. Ei kuitenkaan ongelmaa täysin pois pyyhkäisevästi. De'vegas tietysti piti Noellea silmällä ainakin osittain toisen kivutessa viereen sohvan selkänojan kautta. Jokainen tyylillään. Mies ei välttämättä edes tajunnut kuinka epätoivoinen osasi olla meinatessaan kertoa ongelmansa melkein vielä tuntemattomalle. Vegas kun tunsi ystävänsä aika perinpohjin. No, aina sai syyttää tilannetta.. Ja Noelle halusi tietääkkin. Siihen liittyi kuitenkin ehto, jonka De'vegas tajusi ottaa puheeksi. Hänen oli pakko saada sanat suustaan, vaikka Noelle saisi siitä selkäänsä jos kertoisi asiasta jollekkin.

Vegas löysäsi käsien puuska otettaan Noellen kysyessä oikein.. Voisiko sanoa viehkeästi kysymyksensä pahuuksien tekemisestä. "En mä mitään..", mies kiisti kuitenkin heti aluksi. Eihän hän itsestään heti alkuun mitään rikollisen kuvaa halunnut antaa, vaikka tavallaan kuuluisi linnaan. "Paraskin olla kiltisti.", De'vegas toisti potkaisten kengät pois jalastaan. Hän nosti toisen jalkansa sohvan reunalle, napaten tyynyn syliinsä. Olipas turvallinen olo siinä.
"Okei mä kerron.. Mut muistutan sua vielä, että jos kerrot nii et tiedäkkään kuinka monta mun veljen piiristä saat perääs.", siinä ensimmäinen vihje ja Vegas huokaisi syvään kuin miettien mistä aloittaisi.

Vegas nojautui aavistuksen lähemmäs Noellea. Vaikka asunnossa ei ollut ketään muita heidän lisäkseen, oli asiat hyvä puhua hiljaa... Vegasin äänihän parhaassa tapauksessa kaikuisi koko taloon.
"Sä et varmaan ylläty, jos kahdeksan lapseen perheestä yli puolet päätyy vähän väärälle tielle.", mies nyökäytti päätään kysyvään sävyyn. Eiköhän se ollut jo alustalähtien selvää, ettei tässä missään kilteillä poluilla kuljettu.
"Mun veljet, pari isoveljeä, myy huumeita silleen jenginä. Mäkin kuuluin siihen, mut vittu se on niin sekoo hommaa, että en varmasti uppoo sihen hommaan uusiks.", Vegas selitteli ja koetti saada itsensä kuulostamaan mahdollisimman pieneltä osalliselta tähän.. Nyt se kaikkein syyllistävin osa.
"Ja tää juttu menee silleen: Mä saan paketin kauempaa, koska mä oon ainoo joka voi saada sen, seuraavaks mun pitää toimittaa se mun veljelle ja siitä mä saan rahaa, kun se myydään siitä sit eteenpäin..", Vegas demostroi käsillään koko systeemiä, muttei kertonut sen enempää paketin alkuperistä ja sisällöistä. "Nyt kuitenkin mokasin... Unohdin hakee paketin ja nyt se on vittu jollain poliiseilla. Oon niin kusessa, koska ekana: Se vei ihan helvetisti rahaa, ku tuhka tuuleen. Ja tokana: Jos poliisit saa vihiä niin me kaikki joudutaan vankilaan. Minä ainakin.", mies huokaisi nojautuessaan paremmin sohvan uumeniin. "Se tässä on perseestä ja Deven kostaa sitä. Yrittää."
Se tuli suoraan.

"Paraskin olla kiltisti."
"Mä lupaan."
Noelle sanoi hymyillen, pidätellen naurahdusta. Oli vaikeaa olla täysin vakavana, mutta ehkä Vegas ymmärsi, että nainen ottaisi asian muuten vakavissaan. Olihan Noelle saanut ihan tarpeeksi hyvin sellaisen kuvan ettei tämä tilanne ollut Vegasille kovin yksinkertainen. Noelle oli kuitenkin utelias kuulemaan ja vihdoin Vegas aloittikin;
"Okei mä kerron.. Mut muistutan sua vielä, että jos kerrot nii et tiedäkkään kuinka monta mun veljen piiristä saat perääs."
"Kyl mä sentään hei vähän omistan itsesuojelukykyä. Ja mä en oo mikään lavertelija. Eli antaa tulla vaan."
Noelle kannusti, vaikka tiesi, että voisi joutua katumaan. Mutta hän oli jo luvannut ja hän todellakin pitäisi suunsa kiinni. Saisi vain katsoa miten suuren tiedon Noelle saisi pitää sisällään...

Noelle nojautui automaattisesti vähän lähemmäs Vegasia tuonkin nojautuessa lähemmäs naista. Asunnossa ei tosiaan ollut muita ja naapurit eivät vahingossakaan kuulisi Vegasin puheita, mutta jotenkin tilanteen salamyhkäisyys vei mukanaan. Noelle katsoikin vain kiinnostuneena Vegasia.
"Sä et varmaan ylläty, jos kahdeksan lapseen perheestä yli puolet päätyy vähän väärälle tielle."
Noelle vain nyökkäisi rauhallisesti pieni hymy huulillaan. Kyllähän nainen ymmärsi heti mitä Vegas tarkoitti. Jotenkin Noelle oli osannut aavistaa, että tässä oli jostain tuollaisesta kyse..
"Mun veljet, pari isoveljeä, myy huumeita silleen jenginä. Mäkin kuuluin siihen, mut vittu se on niin sekoo hommaa, että en varmasti uppoo sihen hommaan uusiks."
Noelle kohotti vähän kulmiaan, koska tietenkin hän vähän yllättyi. Huumeiden myyntiä, melko klassista loppujen lopuksi. Noelle kuitenkin oli harvemmin paljon sidoksissa tuollaiseen ja pakosti uteliaisuus kasvoi. Ei nainen siis pahemmin pelästynyt ja hän jopa oli vain kiinnostunut tosissaan. Niin kuin usein, Noellen teki mieli suoraan sanoa mielipiteensä, mutta hän päätti jättää sen myöhemmälle. Parempi ettei nyt keskeyttäisi.
"Ja tää juttu menee silleen: Mä saan paketin kauempaa, koska mä oon ainoo joka voi saada sen, seuraavaks mun pitää toimittaa se mun veljelle ja siitä mä saan rahaa, kun se myydään siitä sit eteenpäin.."
Noelle katsoi kiinteästi Vegasia ja nyökytteli rauhalliseen tahtiin, hymähtäen väliin merkiksi, että hän kyllä kuunteli ja ymmärsi. Nainen tosiaan ymmärsi mitä Vegas tosiaan teki.. Tavallaan nainen tajusi ettei ollut kovin järkyttynyt. Jotenkin hän ei vain kyennyt sellaiseen tunteeseen. Noelle oli vain korkeintana hiukan yllättynyt, vaikka Vegasin puheet tuntuivat täysin realistisilta. Jotenkin mies sopi selittämäänsä rooliin. Ja mitä mieltä Noelle sitten oli? Kiinnostus vain kasvoi.

"Nyt kuitenkin mokasin... Unohdin hakee paketin ja nyt se on vittu jollain poliiseilla. Oon niin kusessa, koska ekana: Se vei ihan helvetisti rahaa, ku tuhka tuuleen. Ja tokana: Jos poliisit saa vihiä niin me kaikki joudutaan vankilaan. Minä ainakin."
Ja sitten tulivat kuvioon poliisit.. Niiden kanssa leikkimisestä Noelle ei pitänyt. Itse hän ei ollut koskaan ollut tekemisissä poliisien kanssa, mutta siinä kohtaa hän ei juhlinut, jos joku alkoi olla negatiivisessa merkeissä poliisien kanssa. Ja Vegas oli tosiaan kehittänyt itselleen kunnon tilanteen... Noelle äännähtikin pitkästi ja nojautui hitusen kauemmas, katsoen vakavana Vegasia. Tuo ei tosiaan näyttänyt iloiselta myöskään.
"Se tässä on perseestä ja Deven kostaa sitä. Yrittää."
"Okei nyt tää kuvio on paljon selkeempi mulle."
Noelle totesi, vaikkakin hiukan mietteliäänä. Nainen vain kertasi vielä tilanteen mielessään, kunnes lopetti pohdinnan ja vihdoin näki, että Vegas ei jatkaisi ja puhuminen olisi sopivaa.
"Pakko sanoo et oot fiksu ettet sotkeudu tollaseen enempää. Mut pakko todeta, pyydän anteeks heti, mut sä oot hemmetinmoisessa sotkussa."
Noelle totesi ja hymyili vinosti, vaikkakaan ei iloiseen sävyyn. Ilme oli hiukan pahoitteleva, mutta Noelle ei voinut väittää Vegasille, että kaikki oli hyvin ja miehellä ei ollut hätää. Tuolla oli perässään kostonhimoinen veli ja kohta varmaan ne poliisitkin. Sellaisessa tilanteessa mikään ei voinut olla kovin hyvin...

Noelle näki kyllä hyvin miten Vegas oli sotkeutunut likaisiin puuhiin, mutta jotenkin nainen ei kyennyt vain paheksumaan tuota. Varsinkin, kun mies ei ollut tahallaan itseään ajanut tähän tilanteeseen. Tuo oli halunnut sanojensa mukaan pysyä pahimmista menoista ulkona ja se vasta oli fiksua. Tietenkin Noelle arvosti sitä.
"En olis kyl ihan heti uskonu susta et oot noin pahis."
Noelle töksäytti ja naurahti pakosti. Nainen ei nyt ollut maailman parhaimpia ihmisiä lohduttamisessa ja tilanteen voivottelu olisi ollut vain turhauttavaa. Tilanteen mukana oli vain elettävä paitsi, että Noelle ei paljon ajatellut sitä. Ajatukset olivat enemmänkin itse Vegasissa..
"Voit pitää mua ihan hulluna mut pakko myöntää; toi pahis juttu jotenkin kiehtoo mua."
Noelle sanoi hiukan matalammin ja huulille tuli hiukan asteen houkuttelevampi hymy.
"Hmm... Mä kyl uskon et tää tilanne selkiää sun osalta ihan hyvin. Olis se sääli et tollanen mies menis vankilaan. Todellakin raakaa."
Noelle koetti kyllä hillitä puhettaan, että se olisi edes jotenkin pysynyt asiallisena.. Mutta no, sanat nyt tulivat omia aikojaan ja huulilla oli pakosti koko ajan leikittelevä hymy. Eli oli puhe sitten normaali niin kaikki muut eleet menivät omia reittejään.. Joskus oli vain niin vaikeaa olla asiallinen.

Hän onnistui kertomaan juttunsa ilman keskeyttämistä. Se tuli oikeastaan helpommin kun Vegas oli edes olettanut. Hän ei tiennyt mitä mieltä Noelle oli koko hommasta, mutta itse halusi kuullakkin ja lupasi pitää suunsa kiinni.. Vaikka mies rekisteröikin mielessään naisen havahtuvan kun puhuttiin poliiseista. Eivät ne vielä Vegasin ongelmana olleet! Rauha vaan. De'vegas huitoi välillä kättään saadakseen asian näyttämään lastenleikiltä, mutta kuka ei haluaisi helppoa rahaa? Vegas ainakin halusi! Hän oli liian laiska ruvetakseen opiskelemaan. Kuka typerä halusi sitten opiskelemaan? Ei Vegas. Miehellä oli selvä näkemys siitä milloin kaikki oli hyvin ja milloin ei, eikä nyt ollut mikään hyvin! Hän oli onnekas, että oli mennyt silloin yksi ilta Devon Streetin pubiin.

Hän hengähti syvään vihdoin suljettua suunsa. Nyt ei voitaisi enää peruuttaa ja Noellellakin näytti raksuttavan koko tilanteen kuvio mielessä kokonaiseksi. Eihän Vegas mikään kiltti poika ollut.. Nainen myönsikin asian olevan helvetinmoinen sotku. "Kiitos vaan ja mä tiedän sen enemmän kun hyvin.", Vegas vastasi aika mitääsnanomattomasti painaessaan takaraivoaan sohvan selkänojaa vasten, katseen käydessä välillä Noellessa toisen hymyilessä lähes pahoittelevasti. De'vegas olisi sanonut tuohon jotain jos olisi jaksanut. Hän ei pitänyt nopeasti karkuun juoksemisesta. Yleensä mies onnistui jäämään paikalleen ja kestämään kaiken, muttei tällä kertaa. Tämä oli jo senverran iso juttu, eikä Vegas varsinaisesti juuri Devenistä pitänyt, vaikka sisarukset olivatkin olleet läheisempiä aikaisemmin.

Hetken hiljaisuuden rikkoi se, että Noelle töksäytti Vegasin olevan pahis. Mies läimäytti kätensä nopeasti kasvoilleen vain peittääkseen naurahduksen pärskähdyksensä. Mistä tuo nyt tuli! Vegas hieraisi silmiään huokaisten syvään ja koettaen pudistaa päätään. Vai pahis.. Noelle ei varsinaisesti auttanut tilanteen purkamisessa. Hän ei tiennyt pitäisikö itkeä, nauraa, hätääntyä vai kaikkea sekaisin. Mies laski kätensä kasvoiltaan naisen selittäessä kuinka asia kiehtoi häntä. Saattoi se olla kiehtovaa silloin kun ei tarvinnut itse astua ongelman kerääjän paikalle..
"Aaai.", mies sanoi matalasti kohottaessa kulmiaan. Kai hänen piti myöntää, että naisen sanat saattoivat auttaakkin? Tosiaan.. Kyllä Vegas tästä liejusta pääsisi. Hän suoristi hieman ryhtiään sohvalla entisestään ja mietti.
"Tolleenko sä lohdutat ihmisiä?", mies väläytti leveämmän hymyn. Tuo nimittäin oli huvittavaa, vaikka Vegasin mielestä ei hänen isoveljensä kadonnutkaan. "Okei, se tehoo.", hän tökkäisi sormellaan Noellen reittä kuin härnäten, mutta De'vegas piti kaikki liikkeensä tällä hetkellä hillittyinä. Mies kaivoi kännykän taskustaan, mutta muisti pistäneen sen kiinni. "Onneks ennätin soittaa sulle.", hän pyöräytti sitä kädessään ja tunki toiseen taskuun.

"Pitää miettiä milloin viittin mennä takaisin.", Vegas etsi katseella kelloa ja lopulta rämähti kyljelleen sohvalle. Siinä varsin urheaa toimintaa. Hän kuunteli hetken radiota, jossa oli vaihtunut kappale.. "No kerro mulle.. Mitä kiehtovaa on pahiksissa?", De'vegas naurahti uudelleen kohottaessaan katseensa Noelleen.

Noelle seurasi mielenkiinnolla Vegasin reaktioita naisen toteamukseen samalla, kun naista itseään nauratti. Vegaskin näytti huvittuneelta ja tuo tuntui myös vähän hämmentyneeltä. No täysin ymmärrettävää. Noelle nyt osasi aina puhua omiaan, mutta nainen ei katunut vaan nytkin hän hymyili yhä leikkisästi.
"Aaai."
Noelle naurahti ja nyökkäisi samalla, kun laski kätensä lepäämään sohvan selkänojan päälle. Nainen nojasi hiukan leukaansa kätensä varaan ja katseli siitä Vegasia. Mies ei sentään näyttänyt enää niin surkeaa naamaa ja ryhdin parantaminen antoi sellaisen kuvan, että mies ehkä piristyikin.
"Tolleenko sä lohdutat ihmisiä?"
Vegas kysyi ja Noelle ilokseen huomasi miehen hymyilevän leveästi. Niin sitä pitää..
"Tällä kertaa, kyllä. Mä meen aina vähän tilanteen mukaan."
Noelle totesi ja nauroi pakosti. Ei hän nyt tiennyt miten sitten lohdutti ihmisiä.. Hän ei ollut maailman paras siinä. Varsinkin, jos tilanne oli naurettava mistä toinen oli harmissaan. Tietenkin Noelle sanoi silloin mielipiteensä suoraan ja sai henkilön vain enemmän vihaiseksi. Joskus taas Noelle ei jaksanut yrittää. Tällä kertaa sitten? Noelle veti tilanteen kevyemmäksi, omalla tavallaan. Ainakin tuntui toimivan. Se vasta huvittikin Noellea, joka hymyili Vegasille. Saipas ainakin miehen hymyilemään.
"Okei, se tehoo."
Vegaskin totesi ja Noelle naurahti samalla, kun katse meni naisen omalle reidelle kohtaan, johon Vegas tökkäisikin sormellaan. Noelle automaattisesti sipaisi itse perään kohtaan, koska iholle jäi outo kutittava tunne.
"Ou jeesh. En mä nyt siis ihan huonosti vetäny. Että oon ylpee ittestäni."
Noelle puheli leikkisästi ja nauroi perään. Vegasin puhelimen tsekkaamisesta päätellen mies ei ollut selvästikkään täysin unohtanut tilannetta ja ongelmia missä tuo oli. No sellainen unohtaminen olisikin vaikeampaa ja Noelle ymmärsi sen. Hyvä, jos hän sai edes miehen vähän rentoutumaan ja hymyilemään. Parempi se oli kuin ei mitään.
"Onneks ennätin soittaa sulle."
"Ihan hyvä joo. En edes haluu tietää mitä se sun veli oikeen ajatteli tehdä jos olis saanu sut eka kiinni."
Noelle totesi ja hymähti perään. No tuo aihe ei hirveästi naurattanut, koska Noelle tahtomattaankin ajatteli miten pahasti Vegasille olisi voinut käydä. No onneksi mies oli siinä ja kunnossa.

"Pitää miettiä milloin viittin mennä takaisin."
"Kannattaa odottaa et tilanne tasottuu edes vähän."
Noelle totesi kohauttaen olkapäitään. Ei hän kyllä tarkkaan tiennyt miten pitkään Vegasin veli osaisikaan olla kostonhimoinen ja ne poliisitkin.. Olipas hankalaa. Taas hyvä syy miksei Noelle halunnut sotkeutua tuollaiseen. Vegasia oli turha varoittaa, tuo oli jo ongelmissa. Mies ei näyttänyt kyllä kovin hätäiseltä, kun tuo rymähti kyljelleen. Noelle naurahti ja otti itsekkin rennomman asennon sohvalla. Selvä kiire Vegasillakin lähteä..
"No kerro mulle.. Mitä kiehtovaa on pahiksissa?"
Noelle naurahti pakosti Vegasin sanoille ja jotenkin huulille eksyi taas leikkisä hymy.
"Ai sä halut tietää lisää?"
Noelle kysyi ääntään laskien. Nainen siristikin silmiään ja väläytti vaarallisen houkuttelevan hymyn ennen kuin naurahti. Ai niin, miten sitä pitikään olla.. Asiallisesti. Noelle nojautuikin hiukan kauemmas ja hymykin meni hiukan pehmeämmäksi, mutta silmissä oli silti houkutteleva katse. Nainen ei vain tiedostanut sitä täysin ja tässä oli vaikeaa olla kuin kivipatsas, kun Vegas katsoi tuolla tavoin.
"Hmm... Pahiksessa on se et se tuntuu paljon äkkipikasemmalta eli se on myös yllätyksellinen. Pahis ei oo todellakaan tylsä ja siinä on sitä jotain joka käskee pysyä kauempana mut silti samalla kutsuu luokseen."
Noelle selitti, antaen kaiken tulla taas vain itsestään. Nainen naurahti ja kallisti päätään ja sormet eksyivät leikkimään tummien hiusten kanssa. Jotenkin Noelle pakotti katseensa hetkeksi pois Vegasista, mutta pian nainen eksyi taas miehen sinisiin silmiin. Nyt vasta olikin vaikeaa olla kiltisti ja asiallinen, kun kerran oli alettu puhumaan tällaisia.. Noellen silmissä olikin yhä oma houkutteleva sävynsä ja mitä enemmän nainen yritti hillitä itseään, sitä pahemmin tilanne lähti käsistä.

"Onks nyt sit kivaa olla pahis?"
Noelle heitti leikkisästi, nauraen perään. Radiossa vaihtui jälleen biisi ja Noelle pakosti hiukan alkoi liikkumaan kappaleen mukana. Kerrankin radiosta soi hyvää musiikkia. Noelle kyllä tajusi, että musiikki sopi tilanteen sävyyn.. liiankin hyvin. Olisi joku nyt pelastanut Noellen ja pistänyt kuoromusiikkia ja äkkiä...
"Onks sul viel nälkä?"
Noelle kysäisi yhtäkkiä, hymyillen mahdollisimman viattomasti perään. Hyvä on, tuo oli läpinäkyvää. Valitettavasti Vegaskin varmaan näki tuon läpi.
"Kun siis ajattelin.. Jos et oo menos heti kotiin niin sul on ehkä viel nälkä. Vaikka.. söit äsken. No joo! Silti, onks nälkä?"
Noelle pulputti ja hän halusi vain lopettaa, koska tajusi kuulostavansa ujolta koulutytöltä, mutta sanat tulvivat vain suusta. Lopulta Noelle sai pistettyä niille lopun ja nainen naurahtikin samalla, kun tunsi lievän kuumotuksen poskillaan. Huulilla oli pakosti silti hymy, vaikka Noelle epäröi hiukan Miksi tämä oli niin vaikeaa? Miksi VEGAS teki tämän niin vaikeaksi?

Nähtävästi Vegas oli jokin poikkeus tällä kertaa. Ei se miestä haitannut. Hän piti enemmän värikkäästä porukasta, jotka eivät jääneet hiljaisiksi tai miettimään maailman menoa. Tai siis maailman menoa liian suurissa mittasuhteissa. Hän tunsi oikeasti piristyneen ja vaikka veljen mahdolliset uhkaus aikeet pyörivätkin mielessä, ne jäivät taka-alalle. Se oli hyvä ensiaskel. "Joo, en mäkään..", eihän Vegaskaan halunnut tietää minkä löylytyksen Deven olisi hänelle antanut.. Parasta tosiaan vain pysyä tässä, vaikka kyljellään ja tietää mitä kiinnostavaa pahiksissa oli.
"Tietty mä haluan tietää lisää.", Vegas piti asiaa itsestään selvänä. Hän vetäisi tyynyä luokseen odottaen, että Noelle saisi enemmän sanoja suustaan. Lopulta mies kohotti katseensa kunnolla naiseen.. Ja nuo selitykset pahiksista, joka tässä tilanteessa taisi tarkoittaa De'vegasia, saivat miehen jokseenkin hiljaiseksi. Hän naurahti kesken Noellen selitysten ja hymähti pitkästi kun nainen sai sanansa sanottua. Vai niin.. Mies ei silti kääntänyt katsettaan pois.
"Mm-m. Tietty se on sit kivaa olla pahis jos asia on ihan noin.", Vegas koetti nyt sanoa hiljaisemmalla äänellä, mutta mataluus paistoi läpi kepeästi. Äänestä kuuli silti huvittuneisuuden. Noelle myönsi tällaisen asian ihan omatoimisesti. Huvittavaa.

Juuri kun Vegas ennätti jotenkin tässä taas rentoutua ja huvittua entisestään niin nainen töksäytti kysymyksensä syömisestä. "Mähän söin just?", mistä tuo nyt oli? Mies kierähti kokonaan selälleen, seuraten Noellea vain tarkemmin katseellaan. Ei Vegasilla nyt enää ollut nälkä. Hänellä ei ollut yleensä nälkä kuin vasta illalla..
"Ei, ei mulla oo nälkä, enkä mä tarvii ruokaa.", Vegas huitaisi kättään ilmassa. "Hengitä nyt ees vähän.", mies hymyili puolella suulla, taputtaen Noellea polvelle. Olipas kannustavaa. "En mä sua söis vaikka mulla oliskin nälkä.", Vegas selitteli naurun sekaisesti ja vetäisi tyynyn päänsä alle.
"Tarkistitko pulssin vielä?", ehkä hän nyt vähän kiusasi, mutta jos Noelle oli itse onnistunut tunnelmaa keventämään, sai nainen myös kestää sen. "Hiukset ainakin näyttää olevan ihan hyvin.", mies kurotti kättään huitaisemaan naisen hiuksia sivuun. Noooin. Nyt ne ainakin olivat hyvin.

"Ei, ei mulla oo nälkä, enkä mä tarvii ruokaa."
"Okei hyvä. Tuli sekin selväksi."
Noelle sanoi reippaasti ja nainen naurahti pakosti perään, vaikka samalla hänen teki mieli lyödä kätensä naamalleen. Mitä hän taas oikein selitti.. Miten oli mahdollista, että hän antoi Vegasin hermostuttaa hänet tuolla tavoin? Niin typerää. Mutta Noelle sentään yritti olla kiltisti.. vaikkakin epäonnistui aina vain uudelleen ja uudelleen.
"Hengitä nyt ees vähän."
Vegas sanoikin kuin olisi ymmärtänytkin naisen olotilan ja tuo taputti Noellea polvelle. Jos mies olisi ymmärtänyt, tuo ei olisi heti koskettanut. Noelle vain naurahtikin ja katsoi kuin hämmästyneenä miestä.
"Mähän hengitän. Oon okei, mitä sä nyt?"
Noelle kysäisikin olkiaan kohauttaen. Nainen koetti olla luontevasti, vaikka hän tuntui hiukan kadottaneen mielensä sekä kehonsa hallinnan. Kenenköhän vika.
"En mä sua söis vaikka mulla oliskin nälkä."
Noelle nauroi Vegasin sanoille, vaikka naisen teki mieli läpsäyttää Vegasia. Mies ei sitten yhtään tajunnut. Miten tässä ikinä nyt pystyi olemaan luontevasti, kun mies oli tuollainen? Noelle naurahtikin vielä, mutta pudisteli itsekseen päätään. Piti vain hengittää syväään.
"Tarkistitko pulssin vielä?"
"Kyl se mun sydän lyö vielä, voin luvata sen."
Noelle sanoi naurahtaen, mutta ääni oli hitusen napakka. Sanaton vihjaus, että miehen ei kannattaisi kiusoitella liikaa. Tuo tuntui oikein haluavan, että Noelle möläyttäisi jotain. Se ei kyllä ollut enää kaukana.

"Hiukset ainakin näyttää olevan ihan hyvin."
Vegas sanoi ja mies huitaisikin kädellään Noellen hiuksia. Nainen naurahti hiukan kireästi ja oli ensin ihan aloillaan, mutta samassa naisen käsi nappasikin Vegasin käden ranteesta ennen kuin ehti mies laskea tuota kättään, jolla oli huitaissut naisen hiuksia.
"Herra Vegas ei sitten ymmärrä pitää käsiään omalla alueellaan."
Noelle sanoi kuin varoittavasti ja katseeseen oli tullut terävämpi sävy, vaikka huulilla oli pieni hymy.
"Sä kiusottelet mua turhaan.. Sillä mä yritin äsken vaan jotenkin rauhottua ja miettiä jotain muuta kun sua. Mut sä teet nyt tolla kiusoittelulla ja pelkällä siinä olemallas sen erittäin vaikeeks."
Noelle selitti napakasti ja nainen kiristi otettaan miehen ranteelta samalla, kun nojautui hiukan lähemmäs tuota.
"Pakosti kysyin jo itteltäni et miks yritän edes olla kiltisti. Siihen on täysin järkevä syy."
Nyt Noellen ääni ja katsekkin pehmeni samalla, kun nainen siirtyikin paikaltaan. Ensin ehkä vaikutti siltä, että Noelle aikoi nousta kokonaan sohvalta pois ja mennä kauemmas, mutta eei.. Noelle piti yhä Vegasin kädestä kiinni ja samassa liukuikin pehmeästi miehen yläpuolelle virne huulillaan. Nainen tuki itseään ettei ollut koko painollaan miehen päällä, mutta kehot koskettivat oikein mukavasti toisiaan.
"Katos jos sortuisin niin en oo varma pystyisitkö sä hallitsemaan enää tilannetta.. tai mua."
Noelle kuiskaisi ja hipaisi virnistäen huulillaan Vegasin poskea.
"Ehkä siis paras vaan olla kiltisti ja jättää asia sikseen. Ettei kaikki mee pieleen. Sehän olis kaamee pettymys."
Noelle kuiskaisi pehmeän houkuttelevasti Vegasin korvaan ja sanansa sanottuaan nainen nosti hitaasti päätään ylemmäs samalla, kun huulille levisi leikkisä virne. No tämä ei ollut tosiaan ollut Noellen alkuperäinen idea, mutta.. hups.

Noelle katsoi hetken vielä tiiviisti Vegasin sinisiä silmiä, kunnes päästi hiljaisen naurahduksen ja nousi nopealla liikkeellä Vegasin päältä. Nainen tiesi, että taisi aiheuttaa miehille yleisen egokolauksen äsken. Saisi nähdä millainen mies Vegas oli ja miten tuo osasi äskeisen ottaa. Noelle toivoi tietenkin, että toivomallaan tavallaan, mutta saisi nähdä joutuisiko hän pettymään. Nainen vain istahti sohvan käsinojalle, katsoen vinosti hymyillen Vegasia. Toinen kulma kohosi hiukan ja tekikin äänettömän kysymyksen "No, miten on?"

Vegas ei edes tajunnut kuinka 'vaaralliseksi' hänen kaikki pienet kiusoittelut osoittautuivat. Kyllähän mies kiusoitteli kavereitakiin välillä niin, joten ei ottanut Noellen totista äänensävyä huomioineeksi. Mitä? Hänhän vain hipaisi hiuksia ja niinedespäin. Pikku juttu siihen asti kunnes nainen tarttui napakasti ranteesta. De'vegas kohotti kulmiaan ja huvittunut hymy katosi hetkessä. Oikein herrateltiin ja ruvettiin jo jakamaan alueita omiksi. "En mä nyt tosissan.", hän puolusti itseään ja kieltämättä hämmentyi jonkinverran naisen äkillisestä totisuudesta.. Vaikka toisen kasvoilla koristikin pienoinen hymy. Onnistui ainakin hiljentämään Vegasin toistaiseksi.. Hän olisi kyllä saanut kätensä kiskaistua tai väännettyä pois, mutta mies ei tehnyt niin.

De'vegas koetti peitellä huvittunutta hymyä kasvoiltaan Noellen selittäessä totisena asioita siitä miten yritti pitää itsensä kauempana. Aa, tästä siis oli kyse. Mies murahti matalasti vastaukseksi, että kuunteli ja 'ymmärsi' asian. Hän ei myöskään vetänyt kättään pois, vaikka Noelle nojautuikin koko ajan lähemmäs ja oli kiristänyt otettaan Vegasin renteelta. Tällaista siis oli De'vegasin pakomatkat veljen kynsistä? "Olisit heti sanonut.", mies tarkensi johonkin väliin. ranteelta. Ehkäpä Noellella oli vain huono itsehillintä? Loppujenlopuksi siis, mutta onnistui saamaan huonon itsehillinnän Vegasillekkin tätä menoa nojautuessaan lähes tiiviisti miehen vartaloa vasten. Olipa ollut hyvä idea käydä makuulle ja härnätä naista..
De'vegas tunsi kurkussaan hieman kuivuvan, mutta ei antanut sen häiritä. Siitä hallitsemisesta puheenollen.. "Jos sä sitä haluat niin.. Nii.", hän puheli sattumoisin päälle ja hallitseminen todellakin menisi vielä mahdottomaksi, ellei Noelle nousisi tuosta. Vegasinhan olisi kuulunut panikoida tällä hetkellä veljeään.. Kaamea pettymys todellakin. Paitsi ehkä se kaamea pettymys tuli jo tässä, kun nainen jäi vain katsomaan.. De'vegas yritti itsekkin pitää itsensä tääysin rauhallisena. Tämähän tästä olisi vielä puuttunutkin. Hän lipaisi huomaamattakin huuliaan katseiden kohdatessa toisiaan..

Lopulta Noelle ponkaisi takaisin siihen mistä oli lähtenytkin. Vegas korjasi heti asentoaan ja kröhäisi saadakseen hengen taas kulkemaan. Hän nousi istumaan ja viskaisi tyynyn Noellea päin, mutta leikillään. "Yritätkö sä tukehduttaa mut, häh?", De'vegas naurahti kröhäisten uudelleen. Olipas tyylikäs asetelma kun kummatkin istuivat vastakkaisissa päissä sohvaa kuin turvassa itseltään ja liialta koskettamiselta.
"En mä nyt sitä just tänään heti tajunnu...", mies toisti vielä uudelleen, mutta olemus muuttui taas rennommaksi. "Vaikka en mä kyllä pahaksenikaan pistänyt. Ollaanhan me suudeltu aikaisemminkin.", Vegas katsahti Noellea, ennenkuin nousi sohvalta sen enempää selittelemättä. Mies meni pistämään radion volyymia kovemmalle, kun sieltä sattumoisin tuli hyvä kappale.
"Ehkä vois silleen tälleen vähän rauhottuu..", hän pyöritti käsiään ja kääntyi vetäisemään Noellen ylös sohvalta, vetäen naista lähemmäs. "Näin vaan.", Vegas vei kätensä toisen lantiolle, keikkuen hieman musiikin mukana, joka ei ollut kovin nopea rytminen. Todella tehokasta rauhoittumista.

Noelle naurahti pakosti, kun tajusi itsekkin asetelman. Vegaskin oli noussut istumaan ja nyt he molemmat vain istuskelivat sohvan molemmissa päissä. No ainakin vähän turvallisempi asetelma kuin äsken. Noelle nauroi pakosti, kun Vegas heitti häntä tyynyllä ja nainen ottikin helposti sen koppiin. No, ei kai naisen pieni 'kosto' ollut liian kova pala miehelle?
"Yritätkö sä tukehduttaa mut, häh?"
Noelle ei voinut mitään itselleen vaan virnisti, kunnes naurahti pakosti. Tämähän oli oikein mukavaa, kun sai vähän kostettua ja selvästi onnistuneesti.
"Eeen. Mä vaan vähän kiusoittelin sua takas. Ei se nyt niin paha voinu olla."
Noelle sanoi samalla, kun kallisti päätään silmiään viattomasti räpytellen. Ei oikein viattomuus iskenyt täysillä, kun huulilla kareili virne ja silmissä loisti pakosti kiusoitteleva katse. Hah, siinä vähän Vegasille.
"En mä nyt sitä just tänään heti tajunnu..."
"Vaikka en mä kyllä pahaksenikaan pistänyt. Ollaanhan me suudeltu aikaisemminkin."
Noelle naurahti Vegasin sanoille eikä tiennytkään heti miten suhtautua tuohon, että mies muistutti suutelusta.. Ihan kuin Noelle ei olisi sitä muuten muistanut. Sehän nyt tässä olikin yksi niistä seikoista, jotka murensivat itsehillintää.
"Se on kyl totta. En oo unohtanu."
Noelle vaan tyytyi toteamaan samalla, kun nainen seurasi tiiviisti katseellaan Vegasia. Mies oli yhtäkkiä noussut sohvalta ja tuo näytti pistävän radiota kovemmalle. Noelle hymähti ja katsoi uteliaana mitä mies oikein aikoi.. Jotenkin Noelle vain aavisteli jotain.

"Ehkä vois silleen tälleen vähän rauhottuu.."
Vegas totesi ja Noelle ei ehtinytkään kysyä, että miten, kun mies kääntyikin. Nainen ei paljon ehtinyt varautua, kun Vegas vetäisikin hänet sohvalta. Ihan kuin Noelle olisi pistänyt vastaankaan... Nainen vain naurahti hiukan yllättyneesti ja koetti muistaa hengittämisen jalon taidon, kun Vegas vetäisi naisen lähemmäs itseään. Automaattisesti Noelle toi kätensä Vegasin hartioille, mutta ei ollut kyllä aikeissa työntää miestä kauemmas. Huvittunut ja hiukan kysyvä katse nousi miehen silmiin.
"Näin vaan."
Vegas sanoi ja pian Noelle tunsikin käden lantiollaan. Noelle ei voinut itselleen mitään, mutta alkoi itsekkin liikkua musiikin tahtiin. Mitäs mies oli pistänyt musiikkia kovemmalle ja jotenkin naisen vartalo alkoi liikkumaan Vegasin vartalon mukana, kun kaksikko oli näin lähekkäin.
"Ja tää on sit.. rauhottumista."
Noelle mutisi ja naurahti hiukan käheällä äänellä perään, koettaen keskittyä itsensä hallintaan. Vihertävien silmien katse oli kyllä pakosti leikkisä, kun se kohdistui yläviistoon Vegasin kasvoihin. Mies ei ollut aikeissakaan helpottaa kummankaan oloa.. selvästikkään.
"Tieks mä lopetan ihan just itseni pidättelyn."
Noelle kuiskaisi virneen kera. Mitäs Vegas puhui niistä suudelmista ja nyt käyttäytyi näin.. Ei kovin rauhoittumista edistävää, suoraan sanottuna. Noelle kyllä unohti pian sellaisen sanan kuin itsehillintä ja hän antoi vartalonsa liikkua musiikin tahtiin, mutta samalla myös lähes kiinni Vegasin vartalossa.
"Mä toivon ettet sä tuota mulle pettymystä."
Noelle kuiskaisi päätään kallistaen. Nainen tarkoitti sanoillaan sitä, että mies todella pysyisi Noellen tahdissa. Jotenkin nainen kyllä luotti siihen, että Vegas tosiaan pysyisi menossa mukana.. Eihän tuo voinut tuottaa niin suurta pettymystä.
Hyvin pian Noellen kädet liukuivat alas Vegasin hartioilta valkoisen hupparin vetoketjulle. Naisen keho liikkui yhä musiikin tahdissa, mutta käsillä olikin mielessään täysin oma rytminsä. Noelle piti vielä kiusoitellen katsekontaktin samalla, kun avasi hitaasti hupparin vetoketjun. Tuon tehtyään nainen vei kätensä lähemmäs hartioita, että hupparin sai vedettyä helposti miehen yltä... Vaalea kangas liukuikin sujuvasti Vegasin tummaa ihoa vasten, kunnes Noelle heitti hupparin kauniissa kaaressa sohvan selkänojalle. Nainen väläytti virneen, kunnes katse pakosti meni Vegasin vartalolle.

Noelle sai heti kiittää Vegasia, että tuo oli pukenut päälleen valkoisen hihattoman. Ensinnäkin miehen vartalo oli lievästi sanottuna mukavaa katseltavaa ja Noelle sai pian huomata myös tatuoinnin, joka koristi miehen oikeata olkapäätä. Noelle liuvuttikin sormiaan miehen tummalla iholla tatuoinnin kohdalla ja nainen antoi yhä vartalonsa olla kosketuksissa Vegasin vartalon kanssa. Nyt teki mieli kyllä repiä Vegasilta vähän lisääkin vaatteita pois ja antaa ihojen kunnolla koskettaa toisiaan. Noelle nielaisi hankalasti pelkän ajatuksen takia ja nainen nosti katseensa jälleen Vegasin kasvoihin, väläyttäen tuolle houkuttelevan hymyn. Hehän vasta pääsivät alkuun.
Noelle hidasti vartalon liikettä, kun keskittyminen siirtyi aina vain enemmän musiikin rytmistä itse Vegasiin. Noelle antoi käsiensäkin kokeilla vapaasti miehen lihaksikasta ylävartaloa, nauttien jokaisesta kosketuksesta. Pian toinen käsi nousi ylemmäs ja ylemmäs, kunnes tavoitti Vegasin kasvot. Noelle raotti hengähtäen omia huuliaan, koska hengittäminen tuntui aina vain käyvän hankalammaksi ja hän niin kaipasi uusintaa aikaisemmista suudelmakerroista. Eiköhän se tullut Vegasillekkin selväksi, kun Noelle katsoi miestä houkuttelevasti silmiin samalla, kun sormet sivelivät miehen alahuulta hitaalla liikkeellä. Rauhoittuminen oli kyllä myöhäistä nyt...