Just not my day...

//Sowiittuu, tänne Varysein Aminsa kanssa >'D //

Angelicia Prihodko:

Angelicia oli upottanut itsensä pehmeään nojatuoliin. Nainen katsoi suoraan ulos Amin olohuoneen suuresta ikkunasta, jonka takaa avautuikin Lontoo aamupäivän kiireisenä. Huokaisu karkasi Alician suusta hiljaisena ja naisen kasvoilta oli havaittavissa ärtynyttä ilmettä. Mutta ei pelkään ärtynyttä.. Pettynyttä ja jopa hiukan epätoivoista. Mutta miksi hänellä olisi huono olla? Hänellä meni työt hyvin, Amin kanssa meni paremmin kuin hyvin.. Ja vielä se tärkein: Angelician täydellisen elämän tasapainon ainoa horjuttaja oli poissa. Chris, täysin poissa. Lontoosta.. Ehkä koko maasta. Angelicia ei olisi ihmetellyt. Hän oli tainnut jopa kehottaa Chrisiä vaihtamaan maata. Tuntui, että siitä heidän viime tapaamisestakin oli ikuisuus.. Ja he olivat silloinkin vain riidelleet. Angelicia kurtisti enemmän kulmiaan ja pyöritteli uudelleen ja uudelleen yhtä tummaa kiharaa sormensa ympärille. Hänellä oli tosiaan levoton olo. Mutta hänenhän olisi pitänyt olla onnellinen! Helpottunut, hymyileväinen ja.. iloinen. Angelicia huokaisi äänekkäämmin, rasittuneeseen sävyyn. Hän ärsyyntyi vain enemmän miettiessään miten tilanteen olisi pitänyt mennä. Tai miten Alicia oli sen olettanut menevän. Hän ei ollut tosiaan odottanut tätä olotilaa. Hän vain tunsi kuin jotain olisi viety. Joku iso osa ja Angelician teki mieli lähes koko ajan etsiä sitä katseellaan. Mitä oli poissa? Ei hänellä olisi pitänyt olla tällaista oloa. Se vain ärsytti Angeliciaa enemmän ja vielä, kun hän ei osannut selittää tätä oloa kunnolla. Eihän tässä ollut mitään loogista...

Päällään Angelicialla oli mustat collegehousut ja kirsikanpunainen toppi. Koruja tai meikkejä ei ollut yhtään ja kihartavat hiuksetkin olivat hiukan sotkussa. Naista kiinnosti harvinaisen vähän tänään mikään itsensä laittaminen... Ja ihan kuin Alician olisi muutenkaan tehnyt mieli lähteä ulos kaupungille. Ei hän tiennyt pystyisikö mikään auttamaan tähän oloon. Tai sitten Angelicia ei vain halunnut yrittää. Kuin hän olisi rankaissut itseään... Mutta hän ei tiennyt olisiko hänen sitten pitänyt rankaista itseään jotenkin. Chrisiä nainen ei tällä kertaa syyttänyt heti automaattisesti. Eihän Chris ollut täällä. Mies oli jossain.. hyvin kaukana. Ulottumattomissa. Alicia veti vain syvään henkeä, koska hänestä tuntui, että hän saisi raivokohtauksen tätä menoa. Tilanne oli vain niin turhauttava.. Hemmetin Chris! Jopa lähtönsä jälkeen mies aiheutti naiselle tällaisen olon. Siinä oli jo sitten hyvä suoritus. Mikään ei kyllä tuntunut piristävän naista. Ei edes Ami onnistunut saamaan naista hymyilemään niin kuin yleensä. Angelicia oli kyllä tehnyt parhaansa jo tänä aamuna, että pystyi näyttelemään iloista. Silloin menivät sitten viimeiset voimat senkin suhteen. Tästä päivästä tulisi tosiaan toodella pitkä...

// hiör vii kam >) //

Beniamin Mihai Gherea

Ami oli päättänyt tulla näin yllätyksenä käymään kotona keskellä päivää. Oikeastaan mies oli saanut vapaata. Se oli jo varsinainen ihme, mutta matkalla hän oli päättänyt näin yllätyksenä hankkia jotain.. extraa. Kuten pullon shampanjaa ja jotain suunnitelmia illaksi. Niinkuin ravintolakäynti? Ei vielä tietoa mikä ravintola, mutta Ami oli jonkinverran nostanut käteistä sitä varten. Mies parhaillaan seisoskelikin hississä harvinaisen tyytyväinen ilme kasvoillaan. Ei hän tietenkään odottanut, että Angelician olemus olisi tänään jotenkin poikkeava.. Heillähän meni hyvin ja Beniamin oli enemmän kuin tyytyväinen.

Miehellä oli päällään kuluneet vihertävät farkut, kangastakki joka tosin jätettiin matkalla eteiseen harjoituskassin kera, mutta takin alla oli harmaa t-paita, jonka päällä musta liivi. Liivikin jätettiin naulakkoon ja Beniamin hyräilen käveli jääkaapille ollen aikeissa pistää sinne sen juuri ostetun shampanjan. "Helouu. Ketään kotona?", mies katsahti ikkunoihin päin havaittuaan liikkeen tulevan siitä suunnasta ja siellähän Alicia istui.. Shampanja ei päätynytkään kylmään, vaan Beniamin mitään epäilemättä käveli nojatuolin luo, jääden nojailemaan kyynärpäillään sen selkänojaan.
"Sain muuten loppupäivän vapaata ja ajattelin, että se voitais viettää ihan kaksistaan. Ostin tämmöstä shampanjaakin. Ainakin kaupassa kehuttiin..", mies vei pulloa Angelician silmien eteen, katsahtaen itsekkin sen kyljessä olevaa tekstiä. "..Laurent Perrier", Beniamin koetti lausua mahdollisimman ranskalaisittain, mutta taisi mennä lievästi pieleen. Ehkä tekstin taittaminen pitäisi omistaa niille, jotka sitä osasivat?

"No? Miten olisii.. Angelicia?", mies naurahtaen jäi nojailemaan nojatuolin selkänojaan. Eikä tajunnut kovinkaan omien suunnitelmiensa sotkusta naisen oikeaan olemukseen kiinnittää huomiota. Hän katsoi vielä shampanja pullon tekstiä, ennenkuin kiersi istumaan samaisen tuolin käsinojalle. "Hmm.. Vai kumminkohan kelpais. Aamu shampanja vai ilta shampanja?"

Angelicia koetti edes jotenkin tyhjentää mieltään, mutta olo ei kyllä helpottanut yhtään. Nainen alkoi todella muuttua epätoivoiseksi.. Hänhän sekoaisi vielä. No, yksi hyvä asia tässä oli. Angleicia oli sentään juuri nyt yksin kotona. Ami poissa ja nainen sai yksin painia olotilansa kanssa ilman, että olisi turhaan yrittänyt vääntää hymyä huulilleen. Juuri nyt se ei kyllä olisi onnistunut millään...
Samassa ovi kolahti. Angelicia kyllä kuuli sen, mutta ei täysin tiedostanut mitä tuokin ääni tarkoitti. Mieli oli jotenkin kummasti täynnä jotain aaivan muuta. Askeleet painuivat vain vaimeina ja ohimenevinä Alician mieleen eikä hyräily tuntunut painuvan edes mieleen asti.. Vasta Amin puhe sai Alician havahtumaan.
"Helouu. Ketään kotona?"
Angelicia vain liikahti kuin olisi herännyt unesta. Nainen sai juuri ja juuri kärsivän ilmeen kasvoiltaan, kun hän katsahti olkansa yli.. Ami. Loistavaa. Angelicia vain käänsi katseensa takaisin ikkunaan, että sai irvistettyä miehen huomaamatta. Oi, miksi nyt. Angelicia ei edes tajunnut miksi Ami oli jo nyt kotona. Mitä se kello edes oli... Alicia vain mietti kysymyksiä mielessään, mutta ei tehnyt mitään saadakseen vastauksia. Nainen vain tuijotti ikkunaa ja veti syvään henkeä, kun Ami tuntui olevan nojatuolin takana, nojaten sen selkänojaan.
"Sain muuten loppupäivän vapaata ja ajattelin, että se voitais viettää ihan kaksistaan. Ostin tämmöstä shampanjaakin. Ainakin kaupassa kehuttiin.."
No siinä tuli yhteen Angelician kysymyksistä vastaus. Ami oli saanut vapaata. Yleinsä tuo olisi herättänyt Angeliciassa ilon tunnetta ja nainen olisi heti suunnitellut Amin kanssa, että mites he viettäisivät tämän vapautetun ajan. Mutta tänään.. Alicia vain ynähti merkiksi, että kuunteli. Nainen sai vielä perään kuin miettivän äännähdyksen, kun hän vain katsahti laiskasti Amin esitellessä pulloa. Shampanjaa... Angelicia irvisti pakosti. Shampanjaa juotiin, kun juhlittiin jotain. Mitä tässä oli juhlittavana? Ei sitten yhtään mitään.
"..Laurent Perrier"
Angelicia naurahti vaisusti Amin yrittäessä sanoa shampanjan nimeä, joka kyllä kiinnosti naista.. katsos, ei yhtään. Alicia vain olisi halunnut sulkeutua sisälleen ja kärsiä yksin. Mutta ei... Pitihän kärsimysastetta nostaa vielä vähän lisää.

"No? Miten olisii.. Angelicia?"
"Mm.. Joo. Näyttää hyvältä."
Angelicia sai sanottua ja nainen yskäisi perään mahdollisimman kevyesti. Todellisuudessa nainen ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Hän ei ollut yhtään nyt sillä tuulella, että olisi halunnut lipittää shampanjaa ja naureskella Amin kanssa. Mutta ei mies ymmärtäisi... Miten Angelicia edes selittäisi tuolle vastahakoisuutensa? Sori taidan kaivata mun exääni, jos ei juhlittais tänään. Aliciaa kirpaisi koko lause, kun hän lausui sen mielessään. Ja vielä varsinkin yksi sana.. exä. Että se tuntui kuin puukon iskulta rintaan.
Ami oli jo ehtinyt siirtyä istumaan nojatuolin käsinojalle samalla, kun Alicia laski toisen kätensä hajamielisesti rintakehälleen. Kuin nainen olisi halunnut repiä sydämensä irti. Jos se veisi tämän olon pois...
"Hmm.. Vai kumminkohan kelpais. Aamu shampanja vai ilta shampanja?"
Amin sanat saivat Angelician tuijottamaan tyhjästi ikkunaa.
'Chris ei olis ikinä sanonu noin...'
Angelicia ajatteli pakosti ja nainen taas tunsi inhottavan tunteen sisällään. Chris, Chris ja vielä kerran Chris! Angelicia huokaisikin ja naisen teki mieli katsoa Amia, mutta mies olisi vain huomannut Alician tuskaisen ilmeen. Eikä nainen tajunnut itse sitä, että hänen silmänsä olivat alkaneet kiiltämään aavistuksen. Ami ei saisi nähdä... Silloin tulisi vain kysymyksiä, joihin nainen ei ollut valmis vastamaan. Ei nyt eikä myöhemmin.

"Mun ei tee mieli shampanjaa."
Angelicia mutisikin ja nainen pelkäsi, että Ami alkaisi tuijottamaan naisen kasvoja tarkemmin.. Niinpä Alicia nousi kankeasti nojatuolilta, kävellen keittiön puolelle.
"Onks täällä mitään.. makeeta?"
Alicia mutisi, alkaen penkoa kaappeja. Teki mieli jotain hyvää.. Suklaata. Niin, suklaata. Angelicia harvemmin söi suklaata. Nyt teki mieli kuitenkin ja kunnolla. Vaikka samantien edes jotain syötävää. Tuntui vain, että kurkkuun olisi isketty polttava rauta. Se kidutti naista ja lopulta Angelicia vain otti lasin, valuttaen siihen hanasta kylmää vettä. Kun lasissa oli vähänkin tarpeeksi vettä, Angelicia kulautti sen tyhjäksi. Kylmä vesi sai naisen värähtämään, mutta kurkun tunne ei hellittänyt... Muutama kirosana karkasi huulilta ennen kuin Angelicia kulautti kurkustaan alas vielä pari lasillista. No, nyt alkoi sentään helpottaa. Helpottuneen huokaisun kera Alicia laski lasin tasolle. Nyt nainen onnistui katsomaan Amiin, mutta hymy.. toivoton tapaus eli Angelicia ei edes yrittänyt saada sitä huulilleen. Ami näytti siltä, ettei tosiaan tajunnut missä mentiin. No eihän mies ollut tajunnut mitään äskenkään vaan oli selittänyt innoissaan shampanjasta.
'Chris olis tajunnu heti et jotain on vialla. Se näki sen musta aina.. Ja se osas aina helpottaa mun oloa, tavalla tai toisella.'
Angelicia tajusi yhtäkkiä mitä ajatteli. Hitto vie! Oliko tässä joku sääntö, että mitä kauempana Chris oli, sitä enemmän Alicia ajatteli tuota. Siltä alkoi vähitellen vaikuttaa.
"Onks sul suklaata? Tai heti suklaalla kuorrutettuja mansikoita. Oon aina halunnu maistaa sellasia."
Angelicia selitti kiireesti, vetäisten hiuksiaan taaemmas. Nyt, jotain äkkiä! Vaikka sitten jotain herkkuja! Kunhan ajatukset menisivät kauas Chrisistä.

Ami vain höpötti shampanijoista ja tulevasta vapaasta illasta sen enempää tajuamatta Angelician vaisuna pysymistä. Ehkä nainen oli vain väsynyt ja Beniamin muutenkin seisoi nojatuolin selkänojan takana.. Ei hän Alician ilmeitä nähnyt ja hyvin nainen vastasi, vaikka yhtäkkiä toinen ei halunnutkaan shampanjaa. Ami katsahti pettyneesti pulloa ja sitten rönöttävää naista. Mitä? Kallis shampanjakin.. Beniamin myhähti jotenkin epämääräisesti.

"..No, kai se illallakin käy.", mies nousi nojatuolin käsinojalta pullo kädessään, katsoen Angelician yhtäkkistä menoa keittiöön kummastunein ilmein. Toinenhan lähti nopeasti edes vilkaisematta ja se sai Beniaminin miettimään.. Angelicia pyysi makeaa ja Ami vain osoitti sormellaan alempaa hyllyä. Ei hän muistanut mitä kaikkea oli ostanut, mutta kai jossain jotain suklaata oli.. "Ööm. Onks kaikki hyvin?", Ami käveli jääkaapille pistämään shampanja pullon siististi vaakatasoon. Hän katsoi vielä oliko jääkaapissa jotain muuta syötävää, kun Alicia lähes hätäisesti jatkoi aihetta.. No sitä suklaata.
"Mähän osotin jo. Täällä on..", mies vetäisi laatikoston auki, ojentaen Angelicialle suklaalevyn. Mansikoita ei valitettavasti ollut. Beniamin kuitenkin vaivihkaa tarkkaili naisen olemusta ja ennenkuin hän päästäisi edes levystä irti.. Hmh, silloin kun naiset olivat jossain ahdingossa nuo söivät suklaata, joten Beniamin ei enää edes miettinyt kysyisikö:
"Mitä on tapahtunu?" Miksi Angelicia käyttäytyi noin hymyttömästi?

Beniamin päästi lopulta irti levystä, muttei siirtynyt Alician edestä. Harvemmin nainen käyttäytyi noin, joten kyllä Ami huomasi eron, vaikka se olisi kai pitänyt huomata jo aikaisemmin?
"Voidaan me vaan täälläkin pysyä.. Jos haluut.", mies totesi miettien jo kaikkia mahdollisia syitä. Eihän Beniamin ollut tehnyt mitään? Mies kurtisti vähän kulmiaan siihen malliin, että olisi halunnut jotain vastauksia. Hän ei kuitenkaan jäänyt kyyläilemään niitä, vaan nappasi mukin pöydän reunalta, pistäen siihen vettä. Ami mietti oliko unohtanutkin jotain? Ei nyt ainakaan tullut mieleen.. Ihan iloisia suunnitelmiakin oli ollut. Joskus naiset olivat vain liian monimutkaisia. Pakko myöntää, että tämä oli aika kummallsita, että Alicia vain meni kauemmas eikä ollut halukas mihinkään.
"En mä mun mielestä oo unohtanut mitään.. ", mies suukotti naisen hiuksia ohimennen. Nopeasti ohimenevää?

Angelicia jätti vastaamatta, kun Ami ensimmäisen kerran kysyi, että oliko kaikki hyvin. Nainen ei edes pian muistanut kysymystä, koska hänen ajatuksensa olivat sekaisin. Siinä oli jo työtä, kun yritti saada ne järjestykseen...
"Mähän osotin jo. Täällä on.."
Angelicia kohautti kulmiaan hiukan ihmeissään, koska ei ollut aikaisemmin huomannut miehen osoittamista. No ehkei hän nähnytkään, kun hän ei ollut edes katsonut Amiin päinkään. No, sillä ei ollut enää väliä. Angelicia halusi vain suklaata ja äkkiä. Ami ottikin onneksi sen esille ja ojensi sitä naiselle. Alicia nappasi levystä heti kiinni ja vetäisi sitä jo itseensä päin, mutta Ami ei päästänytkään irti... Uusi nykäisy, ote ei hellittänyt vieläkään. Alicia mulkaisi Amin kättä, kunnes nosti hiukan laiskan sävyisen kysyvän katseen miehen kasvoihin. Mitä nyt?
"Mitä on tapahtunu?"
No nyt sitten mies tuota kysyi.. Ei Ami sentään siis vielä hitaampi ollut. Angelicia vain huokaisi, koska olisi vain halunnut ohittaa tuonkin kysymyksen. Mutta nyt ei voinut edes esittää ettei nainen olisi kuulunut, kun kaksikko lähekkäin.
"Ei mitään. On vaan vähän päänsärkyä.. ja makeannälkä."
Angelicia sanoi mahdollisimman huolettomasti, kohauttaen olkapäitään sanojensa perään. Oli kyllä melko tyhjä vastaus, mutta edes jotain. Alicia alkoi seuraavaksi keskittyä mahdollisimman tyyneeseen ilmeen, kun hän vastasi Amin tutkailevaan katseeseen. Kaikki oli hyvin.. tietenkin.

Angelician hermot tuntuivat kiristyvän sekunti sekunnilta ja nainen harkitsi jo levyn repäisemistä Amin otteesta. Lopulta mies kuitenkin päästi siitä irti ja Alicia mutisi kiitoksen samalla, kun avasi samantien käärepaperin. Hän oli jo joutunut odottamaan liian kauan.. Angelicia ei katsonutkaan enää Amiin, kun hän vain nojautui alaselällään pöytätasoon ja poikkaisi levystä itselleen ensimmäisen palan. Ei mennytkään kovin montaa hetkeä, kun Angelicia söi jo palaa nopeaan tahtiin. Kuin pureskelisi ongelmaa pois.. Tässä oli vain se ero, että suklaa kyllä hävisi, mutta ongelma ei. Suklaa ei vienyt onttoa oloa ja ajatuksia, jotka karkasivat koko ajan erääseen... Miten Chris olisikaan häntä lohduttanut nyt? No miehen ei olisi kyllä tarvinnut, kun tarkemmin mietti. Eihän Angelicia olisi tuntenut oloaan tällaiseksi, jos Chris olisi ollut tässä nyt hänen kanssaan. Angelicia nielaisi hankalasti suklaan alas kurkustaan, kunnes napsautti rajusti uuden palan itselleen.
"Voidaan me vaan täälläkin pysyä.. Jos haluut."
"Joo.. Mieluiten niin. Ainakaan vielä en haluu lähtee mihinkään."
Angelicia pakottautui vastaamaan melko rauhallisella äänellä, kunnes nainen jatkoi suklaan syöntiä. Tuntui kuin polttava tunne olisi hiipinyt vähitellen takaisin naisen kurkkuun.. Suklaata meni aina vain nopeampaan ja Alicia joutui hetkeksi keskeyttämään palojen pistämisen suuhun, ettei hän vain tukehtuisi. Ei suklaa muutenkaan tuntunut auttavan kovin paljoa.. Olo vain tuntui pahenevan. Alicia ei edes tajunnut Amin kysyvää ilmettä eikä nainen tajunnut yhtään miettiä, että ehkä mies tosiaan kaipasi vastauksia juuri nyt. Harvemmin Angelicia käyttäytyi näin. Mutta vastauksia.. Ami ei olisi saamassa niitä helposti.

"En mä mun mielestä oo unohtanut mitään.. "
Angelicia havahtui hiukan Amin mutinaan tai paremminkin siihen miten mies suukotti hänen hiuksiaan. Suklaanpureskelu pysähtyi ja nainen katsoi nyt kunnolla Amia, kuin huomaten tuon ensimmäisen kerran.
"Aa.. Sä.. unohtanu.."
Angelicia mutisi kuin muutamalla sanalla auttaen itseään muistamaan mitä Ami olikaan sanonut. Nainen nielaisi suklaan kurkustaan alas samalla, kun laski levyn pöydälle. Hitto... Ei kyllä auttanut. Ja Angelicia tajusi nyt, että taisi vain saada Amin huolestuneeksi. Mieluiten Alicia olisi juuri nyt haistattanut paskat sellaiselle asialle, mutta.. Ami. Tuo mies omisti kyllä kyvyn siihen, ettei Angelicia osannut olla kunnolla vihainen tuolle.
'Ehkä sen takii ettei se oo sellanen kusipää kun eräs...'
Angelicia lipsautti ajatuksensa ja jäikin hiukan miettimään, että oliko tuossa ajatuksessa enemmän katkeruutta vai haikeutta.. Mutta niin, Ami! Angelicia katsoi nyt paremmin Amia ja tajusi tuon ilmeen. Hemmetti... Ami tosiaan sai pienen kirpaisun aikaan Aliciassa. Eihän nainen halunnut tässä syyllistää Amia. Tuo yritti nytkin vain auttaa. Ehkei juuri oikealla tavalla... Angelicia olisi halunnut olla vain rauhassa, mutta ei hän voinut olla julma Amille. Valitettavasti.
"Et sä oo unohtanu mitään. Mulla vaan on vähän.. huono päivä. Hiukan migreeniä tai jotain mut se menee ohi."
Angelicia selitti ja heilautti kättään kuin viestittäen, ettei asialla ollut merkitystä. Hän kyllä kärsi jostain isommasta kuin migreeni ja se tosiaan merkitsi, mutta eihän Amin sitä tarvinnut tietää.
"Anteeks jos pilasin nyt sun fiiliksen."
Angelicia mutisi ja nainen suuteli hellästi Amia. Eihän hän halunnut nyt pilata tässä Amin päivää, vaikka oli oma pilalla. Mutta silti.. Angelicia ei jaksaisi esittää hyvätuulista. Hän tulisi siis ehkä pilaamaan Amin päivän silti.. halusi nainen sitä tai ei.
"Mun ei kannata varmaan juoda nyt shampanjaa mut me voidaan tehdä ruokaa tai jotain. Mitä sanot?"
Angelicia pakottautui vetämään hiukan innokkuutta ääneensä, kun nainen hymyili hiukan vaisusti Amille. Samalla Alicia kiersi kätensä hellästi miehen ympärille ja nojautui tuohon hiukan. Ami toimi kyllä hyvänä tukena.. mutta lohduttajaksi tuo ei olisi sopiva, ikävä kyllä.
'Hitto tuun viel katumaan et ees yritän olla hyvällä tuulella.. Chris ei kyl olis pakottanu mua tekee mitään mitä en olis vaan jaksanu vaan se olis yksinkertasesti ...'
Angelicia tajusi keskeyttää ajatuksensa ja nainen kurtisti hiukan kulmiaan. Ei kovin vihaiseen sävyyn kylläkään vaan harmistuneeseen. Hän sai ajatuksillaan vain aikaan kahta asiaa.. huonoa oloa.. ja huonoa oloa. Ensinnäkin oli inhottavaa ajatella Chrisiä, koska sehän oli turhaa! Poissa silmistä, poissa mielestä. Niin sen olisi pitänyt olla. Ja sekin, että alkoi vertailemaan eräitä miehiä.. Alicia tajusi, että sitä tehdessään hän vain kritisoi Amia ja tuon tekemisiä. Ehkei mies tehnyt kaikkea oikein, mutta.. Ei tuo ansainnut tätä. Angelicia vain huokaisi syvään. Miksi tämän piti olla niin vaikeaa?

Makean nälkä ainakin näytti olevan.. Ami ei olisi halunnut päästää irti suklaalevystä ennenkuin olisi saanut jotain vastauksia, mutta hän ei viitsinyt ruveta tyrkyttämään ja nainen sai suklaansa. Miehen juodessa vettä ja katsoessa naisen suklaan syömistä... Hyvä kun Angelicia ei tukehtunut siihen. Ami kohotti kulmiaan katsoen välillä suklaata ja välillä Alician kasvoja, vuorotellen uudelleen ja uudelleen. Lasikin jähmettyi alahuulta vasten. Kyllä nyt olivat asiat tooodella huonosti, mutta Angelicia ei halunnut vain sanoa sitä. "On täällä särkylääkettäkin siihen päänsärkyyn..", mies kröhäisi ja laski lasin pöydälle. No, ei tästä oltu siis lähdössä mihinkään. Oliko Ami pettynyt? Ei ainakaan voinut sanoa, että ei olisi ollut.. Mies silti lohduttautui sillä, että Angelicialla tosiaan oli se pää kipeä. Jos puhui totta, mutta ei Beniamin kummemmin epäillyt.

Hän sai vihdoin Angelician vähän enemmän kuuntelemaan, tai ainakin huomioimaan, suukotettuaan naisen hiuksia. Ami ei silti näyttänyt mitenkään yhtä leveää hymyä kuin kotiin tullessaan. Tottakai mies yhä ihmetteli mikä Aliciaa oikein vaivasi. "Mm-m?", ehkäpä nainen osaisi kertoa mikä oli unohtunut? Tai sitten ei. Migreeniä ja niin edespäin. Beniamin ei kärsinyt migreenistä, mutta muista kivuista kyllä ja se ehkä sai miehen tajuamaankin tilanteen. Hän nyökäytti päätään. "On siellä vieläkin sitä särkylääkettä, niin auttaa paremmin.", Ami sanoi kiertäen toista kättään enemmän Angelician ympärille ja vastaten hellän puoleiseen suudelmaan. Mies naurahti sen päätteeksi naisen sanoille. "Et sä pilannut.", ehkä Ami nyt vähän valehteli, mutta ei kaikkea tarvinnut sanoa niiin suoraan.

Angelician idea kieltämättä kuulosti hyvältä. Beniamin kiersi toisenkin kätensä naisen ympärille ja keikkui hieman paikallaan. "Okei illalla ruokaa ite. Ei shampanjaa.", hän sanoi tyytyväisempänä suukottaen Alician huulia uudelleen. Ei mies todellakaan arvannut mitä toisen mielessä oikeasti pyöri juuri nyt.. Lopulta Ami irroitti otteensa ja kaivoi kaapista särkylääkeliuskan ojentaen sen Alicialle. "Noi kyllä auttaa migreeniin.", hän hieraisi naisen hartiaa, kiertäen toisen taakse ja nojautuen leuallaan Alician olkapäälle. "Ehkä sitten kannattais mennä lepäämään. Herätessä ei enää satu niin paljoa. Mä voin vaikka vannoa.", mies naurahti. "..Ellei se oo semmosta huono omatunto päänsärkyä.", tuon hän kyllä sanoi ihan sattumalta sen enempää ajattelematta asian sisältöä.. Vaikutti kuitenkin kun Ami olisi tiennyt mistä tässä oli kyse. Hän päätti kuitenkin odottaa tässä naisen selkää vasten, että Angelicia saisi särkylääkkeen ja sitämyöten lepäämään migreeni pois. Ehkäpä sitten kaikki olisi paremmin?

Angelicia vain myhähti myöntävästi Amin puhuessa särkylääkkeistä, mutta nainen ei ollut todellakaan aikeissa ottaa niitä. Ei sellainen lääke auttaisi olemattomaan päänsärkyyn... Jos nainen jotain ottaisi, sitten jotain toodella vahvaa. Mieluiten taju menisi ja veisi olon mukanaan. Mutta Angelicia tiesi, ettei voisi toteuttaa tuota mukavaa ideaa. Oli vain pakko kestää... Ainakin Amikin tuntui rentoutuvan, kun Angelicia pakotti itsensä luontevammaksi sanojensa ja tekojensa kanssa. Tuntuihan läheisyys hyvältä, mutta ei se parantanut oloa niin kuin nainen olisi ehkä toivonut.. Ainoastaan erään kosketus olisi auttanut. Onneksi Angelicia ei ajatellut asiaa täysin noin, koska muuten hän olisi varmaan hypännyt metrien päähän Amista. SE, jos jokin olisi herättänyt kysymyksiä...

Angelicia sai väännettyä huulilleen jonkun hymyn tapaisen, kun Ami kiersi kummatkin kätensä naisen ympärille ja nainen keikkui pakosti miehen mukana.
"Okei illalla ruokaa ite. Ei shampanjaa."
Angelicia nyökkäisi idealle ja hymy taipui aidomman suuntaan suudelman lomassa. Illalla sana helpotti.. Vielä vähän aikaa hengähtää. Angelicia ei olisi heti ollut valmis leikkimään pirteää ruuanlaiton yhteydessä. Ei kiitos...
Angelicia vain hymyili pienesti Amille ja nainen nosti toisen kätensä, silittäen miehen poskea hellästi. Ehkä piti vain olla näin.. pitempään. Jos se auttaisi. Angelician mielessä kävi ajatus, ettei Ami voisi täyttää onttoa tilaa.. Mutta nainen tunsi kirpaisun ja muistuttikin, ettei hänellä ollut mitään oikeutta olla sillä tavoin julma Amille. Ei edes ajatuksien tasolla... Angelicia ei kestäisi enää yhtään huonompaa omatuntoa ja nainen yrittikin välttää sen lisäämistä. Pian se kyllä lisääntyi pakosti, kun Ami yhtäkkiä kaivoikin avuaaliana särkylääkkeet esille. Alicia lähes älähti epätoivoisena. Valheista tosiaan sai kärsiä.
"Noi kyllä auttaa migreeniin."
"Eiköhän.. Kiitos."
Angelicia mutisi ja naurahti hiukan, vaikka naisen teki mieli vain paiskata särkylääkkeet suoraan roskikseen. Nainen piti kuitenkin liuskaa vain kädessään kuin tutkivana. Samalla kyllä Alicia vahti Amia. Jos tuo menisi hetkeksi kauemmas, mutta.. ei. Ami vain suloisena tuli nojailemaan leuallaan naisen olkapäähän, seisten naisen takana. Tietenkin.. Vahtimista tässä kaivattiinkin.

"Ehkä sitten kannattais mennä lepäämään. Herätessä ei enää satu niin paljoa. Mä voin vaikka vannoa."
"..Ellei se oo semmosta huono omatunto päänsärkyä."
Angelicia sai naurahdettua Amin ensimmäisille toteamuksille, jotka ehkä pitäisivätkin paikkansa, vaikka kysymys ei ollutkaan päänsärystä.. Mutta miehen viimeinen lisäys. Se sai Angelician pakosti vaikenemaan. Mitä.. Pian Alicia tajusi, etteihän Ami voinut tietää. Ei vain voinut... Muutenhan mies olisi ajatustenlukija. Angelicia tajusikin, että alkoi jo olla vainoharhainen, mutta silti nainen vavahti levottomasti. Valitettavasti Ami oli niin lähellä ja kosketuksissa naiseen, että tunsi tuon vavahduksen melko varmasti. Angelicia älähtikin hiljaisesti ja hieraisi ohimoaan kuin vavahdus olisi johtunut vihlaisevasta kivusta päässä. Todella toimivaa.. Mutta nyt mies vasta tyrkyttäisikin särkylääkettä.
"Paras ehkä et mä otan tätä nyt."
Angelicia mutisikin, vaikka hiukan innottomasti. Nainen vain irvisti itsekseen ja kiitti sitä, että Ami oli vain hänen selkänsä takana. Aikaisemmin käytetty lasi pääsi taas käyttöön, kun Angelicia täytti sen jälleen kerran kylmällä vedellä. Hiukan laiskasti nainen otti vielä liuskasta yhden särkylääkkeen, katsoen sitä inhoavasti. Miksi hitossa Amin piti vahtia siinä selän takana... Angelicia vain veti syvään henkeä ja heitti sitten särkylääkkeen suuhunsa, nielaisten sen samantien alas veden kanssa. No, sinne meni. Angelicia henkäisi ja irvistys kävi taas naisen kasvoilla, kun hän laski vesilasinsa jälleen pöydälle.
"Mä taidan tosiaan tarvita nyt lepoo."
Angelicia totesi vähän reippaammin. Hänestä tuntui, että tätä menoa Ami muuten pistäisi hänet pakolla tekemään jotain muutakin yhtä turhaa. Ja jos nainen tosiaan aikoi leikkiä iloista ja pirteää illemmalla ruuanlaiton yhteydessä, Alician olisi pakko levätä. Ja KUNNOLLA. Niinpä Alicia kääntyi ja vetäisi Amin lähemmäs itseään.
"Jos tosiaan otan kunnon torkut ja.. tehdään sit sitä ruokaa."
Angelicia sanoi hiljaisemmin ja suuteli sitten aikaista varmemmin miestä. Tuo oli kuin varmistus, että kaikki oli hyvin ja miehen ei tarvitsisi huolehtia turhaan. Kyllä tämä tästä... Ainakin tuo oli helpompi uskotella Amille kuin itselleen.

Ami todellakin jäi vahtaamaan, että Alicia otti särkylääkkeen. Ei ehkä niin tietoisesti, sillä tottakai nainen otti sen jos päätä kerran särki. Vaikka mies olikin hetki sitten tuntenut oudon värähdyksen tiettyjen omantunnon päänsäryn sanojen jälkeen. No, älähdys kieli migreenistä ja sitä rataa, eli Beniamin ei millään tavalla jäänyt miettimään sitäkään pikku merkkiä. Alicia nappasi särkylääkkeet ja mies hymähti tyytyväisenä toivoen, että se helpottaisi nopeasti.
"Särkylääke ja lepo, niin menee ohi.", Beniamin toisti perässä hymyilen ja löysäten otteensa Angelician ympäriltä, vaikkakin hieman vastahakoisesti. Mies vastasi varmempaan suudelmaan jo enemmän hymyilen. Se sai hänet tarpeeksi varmistumaan, ja ruoka sai luvan jäädä myöhemmäksi.
"Noniin, menes sitten.", Beniamin naurahtaen tyrkki naista kohti makuuhuonetta ja saattoi oikein sängylle asti, pöyhöttäen tyynyn.
"Mä meen.. Tonne. Nuku vaan rauhassa..", mies käveli työpöydän luo, repien läppärin johdot irti napaten koneen kainaloonsa. No, Ami olisi sitten koneella kun ei muutakaan keksinyt. Hän väläytti vielä leveämmän hymyn Alician suuntaan ennenkuin meni olohuoneen puolelle, vetäen makuuhuoneen oven kiinni perässään. Oven toisella puolella huulten välistä pääsi syvä huokaus, mutta piti lohduttautua sillä, että illalla olisi tekemistä..

Muutamakin tunti vierähti ja Beniamin vähän mietti jo sohvalla löhötessään kone sylissään milloin Angleicia antaisi itsensä herättää. Välillä mies vilkaisi kiinni olevaa makuuhuoneen ovea. Ei kai nainen ollut muutenvain kipeä? Tai jokin oikeasti vaivasi mieltä, mutta tällä kertaa Ami ei saanut sitä kaivettua. Kyllästyneen oloisena Beniamin selasi nettikauppoja ja pelasi välillä korttipeliä. Silti oli niin tylsää yksin.. Hän katsahti lopulta makuuhuoneen ovea uudelleen ja vaivihkaa siirsi läppärin sylistään pistäen kannen kiinni..

Kello näytti varmaan jo kolmea? Se oli hyvä aika herättää tai menisivät yöunet samassa. Beniamin raotti makuuhuoneen ovea katsahtaen nukkuvaa Angeliciaa. Nainen oli selvästikkin sammunut siihen.. Mies käveli hiljaa sängyn luo istuutuen Alician viereen. Hetken Beniamin vielä mietti olisiko nyt hyvä aika.. No oli! Hän laski kätensä ensin sivelemään naisen kylkeä ja vyötäröä hitaasti herättävään sävyyn. Lopulta mies kävi kyljelleen Angelician viereen, katsoen toisen kasvoja, joista ei voinut valitettavasti lukea mitään särkikö päähän vielä vai ei. Toinen näytti silti virkeämmältä, vaikka nukkuikin.. Oikeastaan juuri sellaiselta, että mies olisi voinut vain jäädä katselemaan.
"Ehkä sä voisit jo herätä..", Beniamin nosti kätensä pyörittämään sormenpäätä hellästi Angelician kasvoilla. "..Muuten sä et nuku koskaan, ja mä tylsistyn..", mies naurahti hipaisten naisen alahuulta ja lopulta jättäen kämmenensä Angelician poskelle. Kai piti puhua varovasti, ettei päänsärky iskisi heti uudelleen?

"Noniin, menes sitten."
Angelicia vain naurahti, vaikka ei kovin hymyillytkään kävellessään kohti makuuhuonetta, kun Ami vielä oikein tyrkki häntä sinne päin. No nukkuminen ei todellakaan ainakaan olisi pahitteeksi. Kärsisi ainakin vähemmän huonommasta omatunnosta, nainen mietti katsellessaan Amia, joka pöyhötti naiselle tyynyä oikein mukavaksi. Tuntui niin naurettavalta... Ami oli kyllä kiltti. Mutta ehkä vähän LIIAN kiltti. Ainakin Angelicialle, kun asiaa mietti tarkemmin. Eli nainen saisi nyt vain kärsiä huonosta omatunnosta.. Erittäin mukavaa. Alicia irvistikin hiukan, mutta ilme vaihtui pieneen hymyyn Amin kääntyessä naiseen päin.
"Mä meen.. Tonne. Nuku vaan rauhassa.."
"Juu okei.. Kiitos kulta."
Angelicia sai sanottua enemmänkin mutisten samalla, kun käveli kohti vuodetta. Kulta sana tuntui oudolta suussa, mutta onneksi nainen oli mutissut.. Muuten Ami olisi kuullut onton sävyn, kun Alicia oli sanonut viimeisen sanansa. Turhia epäilyjä ei tarvinnut herättää... Angelicia vain istahtikin vuoteelle ja hymyili hellästi Amille, joka nappasi kannettavan seurakseen.
"Datis.."
Angelicia sanoi vielä kiusoittelevasti ja nainen naurahti vielä ennen kuin Ami poistuikin olohuoneen puolelle. Samantien naisen olemus hiukan mureni.. Ryhti meni hiukan kasaan ja nainen huokaisi raskaasti. Kiltit miehet kävelivät hänen terveydelleen.. Niin kyllä ilkeätkin. Tai yksi eräs vain. Alicia murahti itselleen samalla, kun lysähti makuulle. Nainen kävi kyljelleen samalla, kun veti pehmeän tyynyn päänsä alle. Pian Angelicia sai tajuta, että hän tosiaan oli oikeasti väsynyt. Ehkä enemmänkin henkisesti, mutta myös fyysisesti. No, ei ainakaan tarvitsisi esittää nukkuvaa. Angelicia hymähti ja vetäisi peiton mukavasti ympärilleen samalla, kun käpertyi hiukan kasaan. Siinä oli lämmin ja mukava olla... Todella mukava. Angelician silmät painautuivat hellästi kiinni ja ei mennyt montakaan minuuttia, kun nainen hengitys oli raskaan tasainen ja tajunta kulki jo jossain aivan muualla..

Angelicia näki ensin vain pieniä välähdyksiä. Asioita mitä oli tapahtunut ja tilanteita, jotka tulivat vain mielikuvituksen tuotteena. Kaikissa tapahtumissa oli vain yksi sama asia.. Chris oli jokaisessa. Joissakin selvemmin, joissakin enemmän taustalla. Mutta joka kerta Angelicia vähintään aisti miehen läheisyyden. Chrisillä oli aivan oma tuntunsa. Nainen kyllä muisti sen yhä.
Lopulta välähdykset hidastuivat ja Angelician näkö tarkentui. Hän oli terassilla, katselemassa kirkasta taivasta. Aurinko oli pian alkamassa laskea.. Nainen katsoi ympärilleen. Hän näki vihertävän metsän ja kirkkaan sinisen meren. Hän ei ollut todellakaan missään tavallisessa paikassa... Paikka vaikutti jonkinlaiselta trooppiselta saarelta. Tuuli oli juuri sopivan pehmeä ja raskaan tuntuinen ilma aiheutti naiselle pienen näläntunteen. Mutta hänellä oli muuten hyvä olla.. Hän vain nojaili terassin kaiteeseen hymyillen. Pian kuuluivat askeleet ja Angelicia tiesi kyllä ketä tuli hänen taakseen. Hymy vain leveni naisen huulilla, kun tutut kädet kiertyivät naisen ympärille. Sormet sivelivät naisen ihoa ja Chris suukotti hellästi Alician kaulaa. Nainen naurahti hellästi ja katsoi hymyillen olkansa yli miestä. Chris vain hymyili takaisin ja nainen ei jättänyt huomaamatta miten hyvältä Chris näytti puoliksi avonaisessa kauluspaidassa.. Alicia nosti toisen kätensä ja siveli miehen poskea. Samassa nainen katsoi tilannetta kuin kauempaa ja hän tajusi kätensä. Ei kädessä varsinaisesti vikaa ollut, mutta eräs sormi.. Siinä oli kultainen sormus. Ja tuo ei tosiaan ollut mikään normaali sormus. Angelicia tunsi ihanan tunteen sisällään, mutta samassa hän aisti myös jotain muuta.. Käsi liikkui hänen vartalollaan. No, tietenkin Chrisin käsi. Tuohan käänsi juuri Angelician kasvokkain itsensä kanssa ja kaksikko suuteli uudelleen ja uudelleen. Angelicia ei vain olisi halunnut luopua tuosta tunteesta. Hän tunsi olevansa taivaassa. Täysin täysi olo... Onttous ja epätoivo, poissa.

Angelicia kuuli vaimeaa ääntä, mutta ei huomioinut sitä. Chris veti naista jo terassilta pois, sisälle asuntoon. Kutittavan hellä kosketus kasvoilla.. Chrisin kädet. Mies näykkäisi naisen huulta ja samassa nappasikin Alician syliinsä. Angelicia purskahti nauruun, mutta pian suuteli jo uudelleen miestä.
Nyt ääni kuului varmemmin, horjuttaen Alician täydellistä unta. Chris kantoi jo naista sisälle ja nainen tunsi kosketukset kasvoillaan... Mutta Chris ei koskettanut hänen kasvojaan. Nainen tunsi miten alkoi hiljalleen menettää otettaan unesta.. siirtyen todellisuuteen. Angelicia ynähti vaikeasti ja näytti varmasti kasvoiltaan surkealta, kun hän epätoivoisesti yritti pitää kiinni Chrisistä mielellään. Mies laski juuri hänet vuoteelle, mutta.. tuon kosketus ei tuntunut enää niin voimaakkaana. Alicia vain liikahti levottomasti, kun hän koetti tapella vastaan.
"Mmm.. Eii.."
Angelicia mutisi epäselvästi, kun hän vetäisi peittoa kasvoilleen. Samassa nainen tunsi kosketuksen ja säpsähtikin rajusti, avaten silmänsä. Nainen hengähti järkyttyneenä ja katsoi ympärilleen. Hiljaisuus.. Makuuhuone. Ami. Alician katse kohdistui mieheen ja nainen lähes haukkoi vielä henkeä. Hän tunsi pientä kihelmöintiä vartalollaan ja se vain muistutti unesta, jota nainen oli juuri nähnyt.
"Hemmetti..."
Angelicia hengähtikin ja nainen nousi hiukan pöllähtäneenä istumaan. Suu tuntui kuivalta.. Ei enää yhtään niin hyvältä kuin unessa. Alicia hipaisikin levottomana huuliaan. Kaikki tunne, poissa. Mutta.. mitä se oikein oli? Angelicia ei kyennyt vielä häpeämään kunnolla untaan, koska hän oli niin unenpöpperössä.
"Mä.. oon kunnossa.."
Angelicia mutisi, koska tajusi Amin olevan siinä. Amin.. Nainen tunsi kirpaisun sisällään, kun hän katsoi enemmän ympärilleen. Vain Ami ja.. Alicia ei voinut sille mitään, mutta hän nosti toista kättään.. Ja sitten toista.. Ei sormusta. Ei tietenkään. Angelicia huokaisi lannistuneesti ja pyyhki kasvojaan.
"Sori.. Mä näin painajaista."
Angelicia mutisi, katsoen hiukan vaikeana Amia. Nainen tunsi huonon omantunnon kiljuvan hänen mielessään, kun hän sortui ajattelemaan, että Chrisin olisi pitänyt herättää hänet. Ei Amin... Mutta nyt oltiinkin todellisuudessa. Ruma todellisuus, jota ei vain päässyt karkuun. Ja mitä naisen painajaiseen tuli.. Se taisi tosiaan olla kirjaimellisesti painajainen, sillä Alicia oli vain tuntenut sitä, mitä ei tulisi enää ikinä tuntemaan. Angelicia vetäisi surkeana jalkansa koukkuun ja painoi otsan polviinsa. Hän vihasi todellisuutta.

Ami ajatteli herätyksen olevan juuri sopivan kevyt.. Olihan mies herättänyt Alician samalla tavalla monesti aikaisemminkin ja silloin se oli ollut rauhallinen, mutta nyt? Mies nosti vähän kättään naisen kieltäessä jotain. Liittyi se kenties uneen? Beniamin ei nimittäin ihan ensimmäisenä omaa kosketustaan tässä tapauksessa epäilisi... Paitsi sitten kun Angelicia säpsähti. Tuo äkkinäinen liikahdus sai myös Amin kohottamaan kulmiaan ja havahtumaan. Mikä nyt oli vialla? Mies ainakin nosti kätensä naisen poskelta kokonaan, koskematta sen enempää. "Mitä?", Alicia ainakin heräsi suhteellisen helposti, mutta Amilla vain oli koko ajan semmoinen kutina, että jotain oli tapahtunut. Hän katsoi kysyvästi naisen ylös nousemista, nousten pian perässä ja ennenkuin Beniamin ennätti kysyä kysymystä Angelician voinnista, toinen vastasi ensin.. Mutta tuota 'hyvin voivaa' vastausta Ami ei uskonut. "Ah..", hän nyökäytti silti päätään.
"Mitä painajaisia?", Ami laski kätensä naisen selälle, hieroen kevyesti ja lohduttavaankin sävyyn. Ehkä siitä ruoanlaitostakaan ei tulisi mitään? Beniamin ei nyt tiennyt olisiko hänen pitänyt olla vielä enemmän huolestunut? Olihan hän huolestunut jo muutenkin, ja sen näki jo ilmeestä ja olemuksesta. Ehkä painajaiset kuuluivat vain migreeniin..? Tai yleensäkkin kipuun.
"Sattuuks sua vielä päähän?", tämä oli kieltämättä hämmentävää, joten Ami eeeehkä vähän ylireagoi. Särkylääke oli kuitenkin sellaista vahvuutta, ettei varmasti pitäisi mihinkään sen jälkeen sattua..

Lopulta mies suostui vetäisemään kätensä Angelician selältä. Kyllä Beniamin tiesi, että nainen halusi hoitaa itse omat asiansa, mutta kuitenkin.. Hänen tietääkseen heillä meni ihan hyvin. Mies laski kädet syliinsä ja katsahti makuuhuoneen ovelle, taas kerran. Ami ei nyt ollut aivan sataprosenttisen varma mitä hänen tulisi tehdä. Angeliciaan ei näyttänyt mitkään hellyyttelyt tepsivän. Niinkuin usein tepsi.

Migreeni nyt oli yleensäkkin pään kipua, mutta Angelician ilmeestä ei ollut tosiaan löytynyt mitään hymyä, edes hymynkaretta, joka oli Beniaminin mielestä aika outoa. Hän selvästi tutkaili naista hyvinkin tarkkaan, kuin saaden edes jonkun vihjeen. "..Taisin herättää sut liian 'aikasin'. Ei meidän vielä tarvii pistää ruokaa..", Ami hymähti koettaen tässä vain ajatella asioita nyt enemmän Angelician kannalta. "Olis vaan kiva, että jos sua joku vaivaa niin kertoisit siitä mullekkin..", no kyllähän se piti ihan suoraankin sanoa, tottakai. Beniamin jotenkin ajatteli yhä, että hän oli tehnyt jotain, mutta Angelicia koetti vain saada miehen itse huomaamaan sen vääryyden. Amille ei siis tullut mieleen yhtään mikä se voisi olla..

"Mitä painajaisia?"
"No.. Umm.. En muista kunnolla."
Angelicia mutisi, vaikka tiesi, ettei tuo kuulostanut vähäänkään uskottavalta. Nainen ei kuitenkaan ollut juuri nyt niin virkeänä, että olisi edes voinut yrittää valehdella. Ami ei kyllä tosiaan saisi kuulla sitä unta, mitä Alicia oikeasti näki. Se menisi jo yli... Angelicia vain huokaisi ja yritti saada itseään paremmin kasaan, kun Ami koetti vain lohduttaa. Juuri nyt nainen vasta olisikin halunnut miehen kauemmas itsestään. Ei sitten epämukavampaa tilannetta voinut olla..
"Sattuuks sua vielä päähän?"
Angelicia vain huokaisi Amin kyselyille ja nainen ei jaksanut heti vastata, kun hän vain nojasi otsallaan toiseen polveensa. Piti vain vetää.. syvään henkeä. Nyt oltiin todellisuudessa. Se oli ollut vain unta. Se tunne.. vain unta, kuvitelmaa. Alicia nielaisi hankalasti ja yritti karkottaa ikävän tunteen mielestään, kun hän nosti päätään.
"Ei.. Päänsärky tais mennä jo ohi."
Alicia mutisi vain ja nainen hieraisi päätään, vaikka eihän hän vieläkään kärsinyt mistään päänsärystä. Nyt oli vain oudon tyhjä ja hyljätty olo.. Lähes pahempi olo kuin aikaisemmin. Angelicia veti syvään henkeä ja katsoi vaikeana Amia. Nyt vasta nainen tuntui kunnolla tajuavan miten huolissaan mies tosiaan oli. Näkihän sen jo Amin ilmeestä.. No, Alicia oli tosiaan tainnut hämmentää tuota ja naiset sanat eivät vakuuttaneet häntä itseäänkään.

Angelicia vetäisi hiuksiaan sivumpaan ja nainen katsahti pakosti muualle. Oli vain vaikeaa katsoa Amia, kun Alician ajatukset olivat juuri hetki sitten ja olivat yhä aivan eri miehessä.. Angelicia vain mietti miten voisi nyt olla luonnollisesti Amin kanssa, kun Chris tuntui iskeytyvän naisen mieleen kaiken tavoin. Hän ei kestäisi, jos tätä kestäisi pitempäänkin... Jo nyt Aliciasta tuntui, että hän sekoaisi. Ja vielä Amikin sotkeutui tähän. Angelicia tajusikin miehen hiljentyneen ja Alicia vilkaisi tuohon arasti. Mies näytti harvinaisen epäröivältä. No ei ihme... Angelicia ei ollut ennen käyttäytynyt näin ja naista kirpaisikin. Hän tiesi, ettei olisi vieläkään halunnut tehdä tätä Amille. Mutta silti nainen ei löytänyt voimiaan pakottaa hymyä huulilleen tai sanoa vakuuttavasti, että kaikki oli hyvin. Vain yksi paha uni...
"..Taisin herättää sut liian 'aikasin'. Ei meidän vielä tarvii pistää ruokaa.."
Angelicia oli tavallaan helpottunut, että Ami oli se, joka rikkoi hiljaisuuden. Mutta ei mies kuitenkaan vaikuttanut kovin hyväntuuliselta.. Nainen kröhäisikin ja yritti saada äänensä virkeäksi vastatessaan;
"Ei.. Et sä tehny mitään väärin. Mä nukuin vain vähän levottomasti ja säikähdin. Kyl me voitais tehdä sitä ruokaa."
Angelicia kuuli itsekkin oman innottoman äänensä ja huokaisikin sanojensa perään. Tämä oli vain niin turhauttavaa. Teeskentely.. niin turhaa. Ja vielä Amille. Angelicia todella vihasi tätä tilannetta!

"Olis vaan kiva, että jos sua joku vaivaa niin kertoisit siitä mullekkin.."
Angelicia kallisti päätään ja hieroi kädellään hitaasti niskaansa samalla, kun hän katsoi vaikeana Amia. Nainen ei olisi halunnut valehdella tai teeskennellä. Ainahan he olivat olleet rehellisiä toisilleen.. Mutta tämä olikin hiukan omanlaisensa tilanne. Ei Ami ymmärtäisi. Angelicia hieraisikin kasvojaan älähtäen. Olisi vain Ami helpottanut naisen oloa olemalla, vaikka hiljaa ja jättämällä naisen edes hetkeksi rauhaan.
"Hitto.. Oikeesti pliis anna tilaa hengittää."
Angelicia ärähtikin pienen irvistyksen kera. Nainen vihasi itseään, että edes puhui tuohoon sävyyn, mutta se vain.. tuli. Angelicia nielaisi hankalasti ja nousi vuoteelta hankalasti.
"Anteeks.. Sä et oo tehny mitään väärää.. tai siis kun.. Mun on nyt tosi vaikeeta olla. Mä tartten.. tilaa."
Angelicia selitti tuskaisen näköisenä, huiskien epämääräisesti käsiään. Puhekin oli katkeilevaa ja nainen epäröi sanojensa kanssa. Hän ei tosiaan yhtään tiennyt miten selittää tämän ilman suurempaa valehtelua ja Amin loukkaamista.
"Chrisin kans tää olis käyny paljon helpommin..."
Angelicia mutisi vahingossa ääneen samalla, kun nainen hieraisi kasvojaan kääntyessään ikkunoille päin. Nainen ei edes vielä hiukan unisena tajunnut mitä oli mennyt sanomaan ja mitä tärkeämpää: hiukan liian kovaan ääneen. Mutta tilanne olisi ollut tosiaan helpompi Chrisin kanssa. Mies olisi tajunnut paljon nopeammin ja, jos Alicialle hermostui tuolle .. hän vain hermostui. Sitten tuli pieni riita, joka meni äkkiä ohi. Niin helppoa. Mutta Amin kanssa... Aina niin monimutkaista.

Okei, ehkä oli typerää kysyä mitä painajaisia Angelicia oli nähnyt.. Beniamin ei siis ruvennut siitäkään inttämään, vaan nyökytteli päätään merkiksi, että kuunteli, vaikkei ollut aikeissa pysyä hiljaa. Viimeistään Alician äkillinen älädys sai Amin selvästikkin vaikenemaan. Ei kai nyt noin pahasti asiat olleet? Kyllä nainen sai tilaa hengittää.. "Okei, okei. Sori", hän kääntyi istumaan enemmän Aliciaa kohti naisen noustessa ylös. Tämähän oli outoa. Bemiamin harvemmin - tai ei oikeastaan koskaan nähnyt naista noin hajamielisen outona. Silloin pettämisenkin jälkeen oli olleet asiat ihan erialailla kuin nyt.. No, silloin Ami tiesi mitä oli tapahtunut. Hän huokaisi syvään tajuten epäilevänsä, mutta miksi ei epäilisi? Hän hieraisi otsaansa nojautuen kyynärpäällään polveensa, kun Angelicia päättikin ettei syyllistäisi Beniaminia enempää.
"Okei.. Tilaa. Mä pysyn tässä.", hän varmisti taas..

Ja oikeastaan Beniamin pysyi rauhallisena niin pitkään, kunnes Alicia mainitsi Chrisin. Beniamin lopetti kämmeneensä nojaamisen ja suoristi selkänsä. Aiii tästäkö taas oli kyse? "..Ai.", ainakin sai mielialan laskemaan alta aikayksikön. Eikö Alicia muuta ajatellut? Ei Chrisiä enää ollut.. Tai se ei kuulunut enää heidän väliinsä, joten mitä vielä? Beniaminia ei siis järinpaljon innostanut se, että Angelicia vertasi häntä siihen öykkäriin. Eikö nainen ollut sitäpaitsi aikaisemmin kironnut Chrisiä ties minne ja nyt onnistuisi sen tyypin kanssa helpommin? Mitä Beniamin oli muka tehnyt..
"Haluaisitko sä kertoa vielä jotain mikä oli sen kanssa paljon paremmin? Mä en vaan ole Chris, enkä haluakkaan olla..", Ami nousi harvinaisen tympääntyneen näköisenä pediltä ja asteli naisen ohi makuuhuoneen ovelle. Joskus naisia oli tosiaan vaikeaa lukea, mutta tämä oli jokseenkin kiusallista, eikä Beniamin voinut olla loukkaantumatta siitä. Hän katsoi Aliciaa totisemmin. "Ajatteletko sä vaan sitä kun oot mun kanssa?", nyt ainakin vaikutti siltä, eikä se tuntunut Amista kovin lohduttavalta.

Mies huokaisi syvään uudelleen ja kättään huiskauttaen lähti hakemaan vettä keittiöstä. Hän ei helposti suuttunut tai loukkaantunut, mutta nyt.. Tuntui jotenkin turhalta. Eli eihän Ami ymmärtänyt asiaa ollenkaan, mutta Angelicia olisi voinut puhua sitä edes vähän auki.

Angelicia kuuli miehen lyhyen ai- älähdyksen, mutta ei nainen tajunnut vieläkään.. Ami oli kyllä kuullut mitä nainen sanoi ja oli vihdoin tainnut ymmärtää. Angelicia vain itse katsoi ikkunasta, vetäissen rauhoittavasti henkeä. Kyllä tämä tästä... Kyllä tämä tunne katoaisi. Ei Chris voisi ikuisesti jumittautua hänen mieleensä. Siinä kohtaa Alicia ampuisi vielä itsensä..
"Haluaisitko sä kertoa vielä jotain mikä oli sen kanssa paljon paremmin? Mä en vaan ole Chris, enkä haluakkaan olla.."
Angelicia käännähti Amiin päin hämmentyneenä. Nainen älähti vain.. Mitä, mitä tapahtui. Samassa nainen tajusi möläytyksensä ja väsynyt äännähdys pääsi naisen suusta. Mitä hän oli taas mennyt tekemään.. Katse kohdistui paremmin Amiin ja nainen tunsi pakosti inhottavan tunteen. Ami tosiaan taisi loukkaantua. Sen näki miehen ilmeestä ja tuo vain käveli naisen ohi ovelle.
"Ami.. Älä kiltti."
Alicia vain sanoi vaikeana. Nainen oli väsynyt riitelemään ja hänellä oli tullut yhtäkkiä kylmä, pysähdyttävä tunne. Hän oli tosiaan loukannut Amia, vaikka miten hän oli yrittänyt välttää sitä. Angelicia oli myös hiukan jäässä, koska hän tuntui kuin odottaen.. räjähdystä. Chrisin loukkaantuminen oli aina ollut vain huutoa ja tavaroiden lentelyä, mutta tämä.. Vain loukkaantunut Ami ja Angelicia, joka ei saanut edes nielaistua kunnolla, kun Ami katsoi häntä inhottavan vakavana.
"Ajatteletko sä vaan sitä kun oot mun kanssa?"
Sanat iskivät kuin lyönti Aliciaan ja nainen säpsähti aavistuksen. Nainen avasi suutaan, mutta.. sanoja ei tullut. Olisi tuntunut liialta valehtelulta sanoa ei, mutta.. Ei Alicia halunnut tämän menevän näin. Ja Alicia sai tosiaan todeta erän asian.. Tämä sattui paljon enemmän kuin Chrisin loukkaaminen. Tältä sen varmaan piti oikeasti tuntua..

"Ami en mä.. mm.."
Alicia mutisi vaikeana, koska ei tiennyt mitä sanoa tai tehdä. Hän vain oli niin lamaantunut järkytyksestä, että hän oli tosiaan loukannut Amia ja miten ontto tunne olikin vaihtunut kylmään ja vielä surkeampaan tunteeseen. Ami huokaisi vain raskaasti ja huiskautti kättään ennen kuin lähti makuuhuonesta. Alicia inahti ja koetti napata miehen kädestä kiinni, mutta tuo oli jo kadonnut keittiöön... Angelicia jäi vain tuijottamaan miehen perään, kunnes kasvoille tuli tuskainen ilme. Mitä hän oli mennytkään tekemään... Angelicia henkäisi hankalasti ja puristi kätensä rintaansa vasten samalla, kun istahti vuoteelle. Hetkeksi nainen vain sulki silmänsä ja yritti saada itsensä kuriin. Hän ei kyllä estellyt raivoa vaan.. itkua. Se pelotti naista itseäänkin ja hän vain painoi kätensä kasvoilleen. Tämä sattui aivan liikaa. Hän oli kyllästynyt tällaiseen tuskasteluun. Mutta hän muisti kyllä, ettei ollut ainoa, joka kärsi. Ami... Angelicia oli todella loukannut tuota ja nainen ymmärsi sen. Miten typerää oli mennä edes sanomaan Chrisin nimi. Tuon olisi pitänyt olla unohdettu asia.. Olisi tosiaan pitänyt. No, Angelicia tiesi mitä hänen pitäisi tehdä nyt. Ja hän alottaisi Amista.

Angelicia nousi huokaisten ja käveli surkea ilme kasvoillaan keittiöön miehen luo. Ainakaan ei tarvinnut teeskennellä ilmeen kanssa.. Alicia päättikin, että nyt sai kaikki valehtelu ja teeskentely loppua. Hän olisi rehellinen, koska Ami ansaitsi sen. Ei sitä, miten Alicia oli juuri tuota kohdellut.
"Ami.. Anna anteeks."
Angelicia sanoi heikosti, katsoen miestä suoraan silmiin. Nainen puri huultaan vaikeana ja odotti kuin Ami ei olisi halunnut kuunnella. Mutta tässä ei ollutkaan Chris.. Vaan Ami. Angelicia huokaisikin, koska mietti ettei hänen olisi pitänyt joutua muistuttamaan itseään tuosta.
"Mä en halua loukata sua.. Mut on totta et mietin Chrisiä. Mut en sillä tavalla et kaipaisin sitä."
Alicia murahti itselleen mielessään; niin se valehtelu. No nainen päätti, ettei olisi täysin suora Amille. Se voisi vain pahentaa asioita eli kannatti vain hiukan pehmentää asioita. Angelicia päättikin, ettei hän valehdellut. Hän puhuisikin nyt samalla kuin itselleen. Hän ei kaipaisi Chrisiä. Se ei saisi olla mahdollista, enää.
"Mä tiedän, olin täysi ääliö kun äsken menin vertaa sitä ja sua. Ja sä et oo millään tavalla sitä huonompi. Et tosiaan.. Sä oot paljon parempi kun Chris ja on edes typerää miettiä sitä kun se on poissa. Mä vaan.. pelkään ettei se ookkaan poissa. Et se tulee takas ja pilaa kaiken. Mä HALUAN olla sun kanssa. Mä päätin sen jo kauan sit ja pidän siitä yhä kiinni."
Angelicia puhui hiukan hiljaisella äänellä, kun hän tarttui hellästi Amin käteen. Nainen piti yhä katsekontaktin ja huokaisi rauhallisesti ennen kuin jatkoi;
"Chris on pilannu nii monta kertaa mun asiat. Ja pelkään et niin käy taas. Ja sit.. joutuisin luopumaan susta. Ja vielä jos suhun sattuis jollakin tavalla.. En kestä ees ajatusta. Niinpä tavallaan pelkään koko ajan et satutan sua jotenkin, tajuamattani melkein. Mut oikeesti haluun olla vaan sun kanssas."
Angelician ääni vahvistui koko ajan ja nainen totesi mielessään, että hänen ei tosiaan tarvinnut valehdella. Hän oli täysin rehellinen.. ja se tuntui hyvältä. Alicia ei tosiaan halunnut luopua Amista.
"Mä toivon et ymmärrät ja en syytä sua jos oot vihanen mulle. Toivon vaan et en jo ehtiny pilata kaikkea ja et saan anteeks.. jälleen kerran."
Angelicia sanoi hiukan vaikeana ensimmäiset lauseensa, mutta viimeisen lisäyksen perään nainen naurahti vaisusti. Nainen tunsi pakosti silmiensä kostuvan, kun hän ajatteli pilanneensa kaiken. Ei ollut enää Chrisiä. Vain Angelicia ja Ami. Se oli tosiaan mitä naisella oli enää jäljellä ja hän oli maailman typerin ihminen, jos hän luopui tuosta noin vain. Nainen aikoikin pitää nyt tästä kiinni ja samalla hän toivoi, että Ami tosiaan voisi antaa anteeksi, jälleen kerran.

Ami ei välittänyt siitä olisiko Angelician pitänyt sanoa sitä ääneen vai ei. Oli kuitenkin sanonut ja oli saanut Beniaminin loukkaantumaan.. Ei sitä voinut enää perua. Hän ei sentään vetänyt mitään ihme raivareita, vaan näytti sen loukkaantumisen ihan rehellisesti. Välillä oli kuitenkin pakko hakea juotavaa ja estää Angelician yritys napata kädestä. Jos asia tosiaan oli niin, että nainen vertaili Amia ja Chrisiä, miehen ei tehnyt mieli koskettaa tai tulla kosketetuksi. Olihan Angelicia vertaillut joskus aikaisemminkin, mutta se oli silloin kun Chris oli vielä kuvioissa, mutta nyt sai luvan riittää. Beniamin kaatoi veden loput lasistaan ja vaikka hänen tekikin mieli katsoa miten Alicia voi, mies ei tehnyt sitä. Ei tässä kauaa odoteltu ja pysytty paikallaan kun Beniamin huomasi Angelician sivusilmällään. Hän kallisti katseensa naisen suuntaan ja lopetti keittiöntasoon nojailun. Ami tosiaan halusi jotain selitystä, parempi vain että nyt, eikä myöhemmin.. Hän ei halunnut nukkua sellaista yötä, että toisen piti olla sohvalla tai toisessa päässä vuodetta..

Anteeksi pyyntöön mies hymähti vain ja katsoi takaisin naisen silmiin. Ei se nyt siinä voinut olla, vaikka Angelicia kieltämättä näytti hankalalta. Onneksi mitään käskemättä nainen suostui selittämään asiaa enemmän. Ensin Beniamin mietti olikohan nyt ihan noin, mutta ei hän voinut vain katsoa totisesti.. Olihan se hassua, että nainen ajatteli tuollaista vasta nyt kun kaikki oltiin sovittu eikä mitään ollut tapahtunut. Siis eihän? Beniamin tunsi otteen kädellään ja se sai hänet jollain tapaa varmistumaan. Ei, se Chris ei saisi tulla enää tähän väliin, eikä varmasti tulisikaan? Ami nyökäytti hitaasti kerran päätään ja katsahti sitten Alician kättä, kuin epäilisi jotain tapahtuneen, vaikka nainen pyysikin anteeksiantoa, taas kerran. Ami huokaisi syvään ja tiesi kyllä antavansa anteeksi.. "Sori mä en vaan tajunnut.", mies naurahti vaisusti itsekkin. Olisi kai pitänyt tajuta kysyä heti mitä Alicialla pyöri mielessä ja missä muodossa. Kyllä hän uskoi uskovansa naisen sanoja.. Ehkä Alician ilmeelläkin oli jotain vaikutusta asiaan.
"Eli mitään ei oo tapahtunu?", Beniamin nimittäin mietti mistä tuollainen yhtäkkinen ajatus oli tullut mieleen.

"Mut älä jooko vertaile mua ja sitä.. Chris ei enää tuu tähän, ei häiritse enää.. On vaan mä ja sä, ja sä saat anteeks Angelicia. Ei sun tarvitse siitä huolehtia, jos tää oli kiinni semmosesta?", mies nosti toisen kätensä hieraisemaan kevyesti Alician poskea ja leukaa. Hän naurahti ja pysyi hetken hiljaa, antaen tilanteen tasoittua.
"Onko nyt mieli yhtään kevyempi?", Beniamin ainakin toivoi niin ja varmuudeksi hän kiersi kumpaakin kättään Angelician ympärille kevyeen halaukseen. "Sitten voidaan tehdä ruokaa.. Tai sä voit levätä, jos haluat..", hän ei voinut silti sanoa suoraan, että se vertailu tuntui vieläkin mielessä inhottavalta, mutta kai sellaisesta pääsi nopeasti yli. Sitäpaitsi yhteinen ajanvietto varmasti parantaisi.. Eikä Beniamin halunnut saada Angeliciaa enää saamaan päätään kipeäksi. "Mm. Pasta bolognesea?"

"Sori mä en vaan tajunnut."
Angelicia vain hymyili vaisusti. Ei hän tietenkään syyttänyt Amia eikä odottanut anteeksipyyntöjä mieheltä. Angelicia tunsi vain, että hänen olisi pitänyt pyytää anteeksi ja tuntui kuin sanatkaan eivät olisi olleet tarpeeksi. Mutta onneksi Ami ei tiennyt aivan kaikkia naisen aikaisempia ajatuksia niin ehkä tästä selvittäisiin näinkin..
"Eli mitään ei oo tapahtunu?"
Angelicia vain pudisteli päätään samalla, kun piti hellän tiukasti Amin kädestä kiinni.
"Ei oo tapahtunu."
Angelicia vahvisti vielä sanoillaan samalla, kun hän mietti.. No ei, ei mitään ollut varsinaisesti tapahtunut. Chris oli vain.. häipynyt. Angelicia koetti olla välittämättä inhottavasta tunteesta, kun hän ajatteli taas Chrisiä. Mies oli poissa, piste. Alicialla oli Ami ja ainoa asia mikä tapahtuisi olisi se, että he vain jatkaisivat yhdessä rauhassa elämäänsä. Jos vain Angelicia saisi anteeksi ja Ami olisi halukas jatkamaan rauhassa...

"Mut älä jooko vertaile mua ja sitä.. Chris ei enää tuu tähän, ei häiritse enää.. On vaan mä ja sä, ja sä saat anteeks Angelicia. Ei sun tarvitse siitä huolehtia, jos tää oli kiinni semmosesta?"
Angelicia hymyili hellästi Amille kuunnellessaan miehen sanoja, jotka lievästi sanottuna kevensivät naisen mieltä. Alicia oli kyllä ollut toiveikas sen suhteen, että saisi anteeksi. Ami onneksi aina kuunteli ja ymmärsikin yllättävän hyvin. Angeliciasta tuntuikin, että hän oli murehtinut turhaan.
"Mä voin luvata etten vertaa teitä enää ikinä.. Ja mä tiedän enkä huolehdi enää. Me kaks vaan."
Angelicia sanoi ja nyökäytti hymyillen päätään. Nyt naisesta tuntui, että kaikki alkoi olla kohdillaan. Chris.. hyvin pian pois pyyhitty ongelma. Angelicia olisi täysin varma, että pääsisi siitäkin miehestä yli hyvin pian. Alicia vain hymyili, kun Ami hieraisi kevyesti naisen poskea ja leukaa.
"Onko nyt mieli yhtään kevyempi?"
"On.. paljon."
Angelicia sanoi ja naurahti hellästi samalla, kun Ami kiersi kätensä naisen ympärille halauksenomaisesti. Nainen vastasi eleseen ja nojasi Amiin, laskien leukansa hellästi miehen hartialle. Tyytyväinen ja kevyt huokaus pääsi Angelician suusta. Jos nainen epäröisi vielä, hän tiesi voivansa tukeutua Amiin. Naisen ei pitäisi enää huolehtia, että hänen pitäisi selvitä kaikesta yksin. Ami kyllä olisi hänen tukenaan.. niin kuin eräs ei aina ollut. Angelicia katkaisi heti ajatuksensa. Ei enää vertauksia. Hän lupasi Amille. Siitä lupauksesta nainen pitäisi kiinni tästä eteenpäin...
"Sitten voidaan tehdä ruokaa.. Tai sä voit levätä, jos haluat.."
Angelicia hymähti mietteliäästi ja nojautui aavistuksen taaemmas, että kaksikko oli kasvokkain, mutta Alicia piti kätensä silti Amin ympärillä. Nyt taisi kyllä lepääminen riittää.
"Jos tehtäis yhdessä sitä ruokaa. Oliko sulla ajatuksia et mitäs ruokaa?"
Angelicia kysyi paljon jo pirteämpään sävyyn hymyillessään Amille.
"Mm. Pasta bolognesea?"
"Kuulostaa eerittäin hyvältä."
Angelicia sanoi hiljaisemmin ja väläytti leikkisän hymyn ennen kuin suuteli Amia vähän tavallista hellemmin. Heti perään nainen kyllä suuteli Amia hiukan varmemmin ja pitemmin. Tuo vasta paransikin oloa. Alicia kyllä tiesi, ettei Ami unohtaisi tuosta vain tätäkin. Varsinkin, kun nainen oli mennyt vertaamaan miehiä ja se tuntui loukkaavan eniten Amia. Mutta mies oli kuitenkin antanut anteeksi ja kyllä kaikki ajan myötä.. Ja heillähän oli aikaa.
Suudelmien jälkeen Alicia veti päätään hiukan taaemmas ja naurahtaen vilkaisi enemmän keittiön suuntaan olkansa yli.
"No, alotetaankos sit?"