Oh, did you miss me?

// Isa med Eva >:---) //

Christopher Kewan

Chris oli juuri astellut sisään Eva'sin yökerhon ovista ja katsoi hetken ympärilleen, etsien selvästi itse Evaakin, mutta ei näkynyt. Ei miehellä mikään kiire ollut ja nainenkin saisi mukamas aikaa valmistautua Chrisin näkemiseen, vaikkei toinen edes tiennyt, että mies oli tullut takaisin, öh, pienoiselta pakomatkaltaan. Olihan hän sinne lähtenytkin mitään sanomatta ja viestejä jättämättä, eikä kukaan tehnyt poikkeusta sen asian kanssa. Harmi vain, että matka oli ollut turhaakin turhempi ja rahaa oli mennyt vain hukkaan.. Chris oli kuitenkin saanut lämpimän lomamatkan etelässä..

Hän käveli tyynesti tiskille ja tilasi mexikolaista olutta - kera lime palan, eikä todellakaan vaivautunut lompakkoaan avaamaan, vaikka toisella puolella tiskiä oleva pyysikin Chrisiä maksamaan. Mies otti lasin ja leveästi hymyilen siemaisi juomaansa. "Se on jo maksettu.", hän totesikin varsin tyyneen sävyyn ja nauroi tyytyväisenä mielessään. Tämähän oli ovela taktiikka.. Eva oli saanut olla Chrisistä erossa liian pitkään, joten mies nähtävästi hankkiutui ongelmana takaisin.
"Ai, kuka on maksanut?", Chrisiltä kysyttiin ja mies havahtui ajatuksistaan. Ai niin..
"Itse yökerhon omistaja hei. Eva tietenkin. Se varmaan muuttaa tilannetta.", tuskin Eva monille maksoi juomia etukäteen. Eikä tätäkään oltu, mutta sehän oli vain sivuseikka. Chris luetteli itsensä jo siihen ryhmään, joka sai tässä yökerhossa tilata mitä halusi.. Sitäpaitsi tästä tilauksesta varmasti kysyttäisiin Evalta itseltään, ja jos ei..
"Kysy vaikka siltä, koska mulla ei satu olemaan siitä todistus kuittia mukana.."

Chris jäi tarkkaavaisena istumaan tiskin ääreen ja pyörittelemään lasissa olevaa juomaa. Päällään miehellä oli se ainainen nahkatakki ja paitana sen alla musta lyhythihainen kauluspaita, jonka muutama ylin nappia oltiin jätetty auki. Jalassa olivat kuluneemman puoleiset farkut. Selvästi kuin juuri jostain lämpimästä tulleena.. Eihän Chrisin saapumisesta ollut edes pitkä aika, eikä mies tietenkään ollut unohtanut muutaman viikon aikana keiden kaikkien kanssa oli tekemisissä.

Eva oli uppoutunut papereiden tarkastamiseen ja viimeisimpien laskujen selaamiseen toimistossaan. Kotona ei saanut mitään rauhaa, joten parempi oli vain jäädä Eva'siin työskentelemään. Itse asiassa, kotona oli sujunut paremmin. Eva ja Fredrick olivat ottaneet härkää sarvista kiinni ja raahautuneet terapiaan. Eva oli asiaa miehelleen ehdottanut, kun Chris oli yllättäen kadonnut. Useista soitoista huolimatta nainen ei ollut tätä saanut kiinni, ja ehkä hyvä niinkin, sillä se oli ajanut hänet siihen tilanteeseen, että hän oli päättänyt vihdoinkin korjata välinsä aviomiehensä kanssa. Pettämistä - molemminpuolista tai yksipuolista - ei voinut jatkua ikuisuuksiin. Oli kuluttavaa elää suhteessa, joka pidettiin pystyssä vain kulissina. Eikä Eva ollut koskaan ajatellut elää elämäänsä niin kuin oli viimeisien vuosien aikana elänyt.

Nainen oli pukeutunut eläinkuosiseen mekkoon ja mustiin avokärkisiin korkokenkiin. Tummansininen takki roikkui työtuolin selkänojalla. Ruskeat hiukset oli jätetty auki, sillä aamusella Evalla ei ollut ollut kiinnostusta ruveta taiteilemaan niitä nutturalle. Yhtäkkiä toimiston ovelta kuului kevyt koputus ja ovi aukesi naristen. Pitäisi varmaan rasvata saranat. Nainen kohotti katseensa tulijaan ja tarkasteli tätä uteliaasti. "Mitä nyt, Ethan?" Eva kysyi ja kallisti päätään, sillä nuorukaisen kasvoilla oli selkeästikin empivä ilme. "Tuota... en halua kyseenalaistaa päätöksiäsi, tai mitään. Tiskillä on eräs mies, joka väittää, että te olette jo maksaneet hänen drinkinsä", Ethan selitti, vältellen selkeästikin katsomasta pomoaan suoraan silmiin. "Mitä?!" Eva älähti hämmentyneenä. "Maksanut, kuka?" Ethan kohautti olkiaan tietämättömästi. "En kysynyt nimeä."

Eva pudisti päätään ja huokaisi raskaasti. Voi hitto. Tämähän oli todella hienoa, että joku sekopää päätti yrittää saada ilmaisia drinkkejä väittämällä, että klubin omistaja itse oli maksanut ne jo etukäteen. Korot kipakasti kopisten nainen lähti suuntaamaan kulkuaan klubin puolelle. Hän luovi tiensä väkijoukon lävitse, mutta muutaman metrin päässä pysähtyi kuin seinään. Ei voinut olla totta. Eva henkäisi syvään. Hän oli luullut miehen kadonneen elämästään lopullisesti. Itse asiassa, nainen oli sitä vähän toivonutkin. Fredrickin kanssa nimittäin meni paremmin kuin vuosiin. Empivät askeleet lähtivät kuitenkin kuljettamaan naista tiskille. Matkan aikana kerättiin kaikki se kiukku kokoon, mitä vain löytyi salaisista varastoista. "Ja mitä helvettiä sä teet täällä?"

Nainen repäisi lasin Chrisin kädestä, sysäten sen takaisin tiskin toiselle puolelle. "Häivy, Chris. Nyt heti!" Eva sihahti ja viittoili ulko-oven luona seisovan portsarin suuntaan. "Joko omin jaloin tai talutettuna", katseesta sinkoilivat salamat, eikä tummaverikkö varmasti aikonut keskustella asiasta.

Taisi baarimikko mennä kysymään Evalta asiaa ihan henkilökohtaisesti, eli nainen oli töissä, joka oli taas Chrisin kannalta hyvä asia. Mies ei ollut aikeissa hävitä paikalta, ei todellakaan.. Pian hän arveli korkokengistä lähtevän päättäväisen kuuloisen kopinan tulevan juuri Christopherin etsimän naisen kengistä. Varsinkin kun askeleet lähestyivät ja mies näki Evan sivusilmällään. Yllätyyys.. Naisen ärhäkkä äänensävy ei kuitenkaan kuulostanut kovin tyytyväiseltä. Voi harmi. Chris mietti jo pitäisikö hänen esittää surullista, mutta ei nyt sentään. "Tulin juomaan..", hän vastasi niinkin yksinkertaisesti.

Ei kuitenkaan sallittu edes juoda, kun lasi katosi Chrisin kädestä, mutta Evan käskevä lausahdus ei tosiaan saanut miestä nousemaan ja lähtemään. Hänhän oli vaivalla tullut takaisin Lontooseen ja vaivalla tullut katsomaan miten Evalla meni. Katse tosin kävi portsarissa, joka oli samaa pituusluokkaa kuin Chriskin. Mies hymähti ja silmiään pyöräyttäen käänsi katseensa takaisin naiseen. Jos tuo ilme koetti häätää Christopheria pois, se oli väärä. Sitäpaitsi mies kyllä näyttäisi tarvittaessa sille portsarillekkin, ettei ollut halukas lähtemään.

"Mikä sulla nyt on? Itsehän olit varmasti yrittäny ottaa yhteyttä..Mä en lähde kun vaivauduin kerran tulemaankin tänne!", Chris nousi baarijakkaralta, sanoen viimeisen lauseensa uhkaavasti ääntään korottaen ja lopuksi iski nyrkkinsä tiskille, että osa sillä olevista laseista helähtivät toisiaan vasten. Omakin ilme oli muuttunut tuimaksi ja katse haroi naisen kasvoja, mutta eihän Chris ollut nähnyt niitä pitkään aikaan. "Eikö ollukkaan ikävä?", tästä ei kai olisi kannattanut puhua juuri tässä, keskellä yökerhoa joidenkin katseiden saattelemana, mutta se ei estänyt Chrisiä avaamasta suutaan. Sitäpaitsi olihan Eva varsin töykeästi miehen tervetulleeksi toivottanutkin. Eikä hän tietenkään pitänyt sellaisesta..
Äänettömästi Chris myös kaivoi muutaman kolikon ja iski ne pöytään maksuna juomasta. Katse ei kuitenkaan kaikonnut Evasta hetkeksikään.

Eva puraisi huultaan ja hengitti hieman kiihtyneemmin. Miksi kävi aina näin? Evalla oli pikkuhiljaa alkanut mennä hyvin aviomiehensä kanssa ja sitten tämä yksi palasi takaisin kuvioihin. Sisällään nainen pyöritteli silmiään turhautuneesti. "Mikä mulla on?" Tummaverikkö naurahti jäätävästi. "Älä yhtään esitä, ettet tietäisi. Sä katoat sanaakaan sanomatta ja juuri kun meillä alkaa Fredrickin kanssa menemään hyvin, sä palaat takaisin. Olisit pysynyt vain siellä, missä olitkin", Eva tuhahti ja kääntyi ympäri, astuen muutaman askeleen, kunnes joutui pysähtymään, kuullessaan miehen sanat. Ikävä? No, ei varmasti ollut. Eva kääntyi puolittain Chrisin suuntaan ja katsahti tätä ilmeettömänä. "Ei oikeastaan", hän hymyili vinosti, hieman piruilevasti ja käänsi katseensa sitten portsariin, joka oli tullut paikalle hoitamaan häirikön pois. "Garreth, ihan vapaasti", Eva totesi tälle sen merkiksi, että oli sanottavana sanonut Chrisille.

Korkojen kopinan saattelemana nainen palasi takaisin toimistoonsa, saaden matkan varrella kummastuneita katseita. Huono paikka ruveta järjestämään kohtausta, mutta Eva ei voinut sille mitään. Kun kuppi meni kerran nurin, se meni nurin. "Herra?" Garrethiksi kutsuttu kaapin kokoinen korsto aloitti varovasti. "Tulisitteko mukaani? Saatan teidät ulos, kuten rouva pyysi. Ei tässä nyt tarvitse ryhtyä varmaankaan tappelemaan, vai mitä?" Garreth vilkaisi naisen perään, joka aukaisi juuri parhaillaan 'stuff only' -kyltillä varustetun oven ja katosi peremmälle työntekijöiden tiloihin, sulkien oven perässään.

Eva rojahti puuskahtaen työtuoliinsa ja puri hammastaan. Oli sillä otsaa. Eva oli järkyttynyt ja raivoissaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä mies halusi, mutta ei myöskään liiemmin haluja selvittää sitä.

Äh, tämän ei olisi pitänyt mennä ihan näin. Chrisin oli ollut pakko lähteä mitään jälkiä jättämättä, mutta eihän hän sitä voinut Evalle kertoa.. Ja naisella oli muka alkanut mennä hyvin sen aviomiehensä kanssa. Miksiköhän Christopher sattui ilmestymään kaikille aina huonoon aikaan? Nähtävästi sekin oli joku kirous, eikä mies sitäpaitsi halunnut uskoa koko asiaa.. Se Fredrickhän oli ollut mikäkin.. Outo. Chris ei lähtenyt kävelemään Evan peräänkään, mutta ei oikein halunnut, että nainen olisi mennyt kauemmas. Ei sitten.. Hän huokaisi liioitellusti eikä ollut yllättynyt siitä ikävöinnistäkään. Chris vain naurahti tylsistyneesti naisen säälittävästi heittäen Christopherin pois-hoitamisen portsarille. Mitä vielä? Ambulanssi ja paloauto? "Älä viitti..Sä vaan luulet että teillä menee hyvin.", mies sanoi Evan perään, mutta nainen senkun kehtasikin jatkaa matkaansa.

Chrisin katse lennähti murhaavasti portsariin, joka koetti ystävällisesti opastaa miehen ulos. Ei hän ollut tehnyt mitään.. "Mä osaan ulos itekkin.", Christopher ärähti, muttei lähtenyt tallustelemaan ulko-ovea kohti, vaan oikein protestiksi tyrkkäisi Garrethia olkapäistä kauemmas, oikeastaan jotain pöytää päin missä oli juuri asiakkaita. Ennenkuin portsari ennätti nousta ylös Chris oli hävinnyt jo väkijoukkoon kuullessaan muutaman lasin lennähtävän lattialle.Se oli enemmänkin kosto Evalle, että nainen oli häipynyt tuosta vain, mutta oliko Chris luovuttamassa? Eeip. Hän tuimin katsein tyrkki ihmisiä tieltään, vaikka tajusikin Garrethin pian tarttuvan miehen nahkatakin selkäpuolen kauluksesta. Christopher kuitenkin nykäisi itsensä irti "Mä sanoin, että osaan_itsekkin. Se ei vaan näytä menevän tommosten pahvien kalloon.", hän ärähti häipyen ulos.

Chris kiersi hetkeksi kulman taakse, sillä hänen oli pakko polttaa sätkä tai pari saadakseen ärsyyntymisensä laantumaan. Tupakan savu tuprusi huulten välistä ja samalla mies mietti taktiikkaa päästä siitä ovesta sisään mistä Evakin oli mennyt. Ei nainen päässyt Christopherista niin helpolla eroon jos niin luuli... Mies katsahti hieman ylemmäs ja tajusi maan tasolla olevia ikkunoita, jotka näyttivät joidenkin työhuoneilta. Chris lähti huvikseen kävelemään niiden vierellä ja pian hän tunnisti Evan yhden ikkunan ulkopuolelta. Mies otti tupakan huultensa välistä ja tunki sätkän tumppaamattomana tuuletus ikkunasta sisään.
"Sä luulet ittestäs liikoja kun yrität päästä musta eroon noin vaan... Mä järjestän sulle kaaoksen toiselle puolelle, jos et suostu tulemaan..", hän sanoi tupakkansa perään kovempaa, ettei jäänyt tajuamatta ja äkkiä mies katosi ikkunan viereltä. Chris hankkiutui nopeasti sisään ja hakeutui mahdollisimman lähelle 'stuff only'- ovea. Hetken hän suostui odottamaan ja katsomaan, josko Eva suostuisi tulemaan, mutta jos ei.. Chris pistäisi vielä koko yökerhon kalustuksen uusiksi.. Ainakin yrittäisi. Tarvittaessa hän iskisi jalkansa raolla olevan oven väliin, että pääsisi sen toiselle puolelle.

Yhtäkkiä Eva näki kuinka joku tunki tupakan tuuletusikkunan kautta sisätiloihin ja ennen kuin nainen ehti toimimaan kuuli hän tutun äänen. Voi luoja, eikö se mies tajunnut milloin piti vain antaa olla. Eva nousi ylös ja polkaisi tupakan sammuksiin kenkänsä kärjellä, muttei vaivautunut korjaamaan sitä. Ehtisi sen myöhemminkin. Hän vilkaisi ympärilleen ja pudisti päätään. Chris osasi olla oikea piikki takalistossa. Eva ei ollut tavannut ketään sellaista aiemmin, eikä pitänyt siitä, että tunsi jollain tasolla vetoa miestä kohtaan. Kuten oli todettu jo monta kertaa aikaisemmin.

Tummaverikkö hankkiutui työntekijöidentilojen ovelle ja bongasi Chrisin lähistöltä. Hän asteli miehen luokse ja tarrasi tätä ranteesta kiinni, kiskaisten toisen peremmälle ja sulki oven sitten kiinni perässään. Kääntyessään ympäri Eva huomasi olevansa aivan liian lähellä miestä. Nainen ei ottanut kaikesta huolimatta askeltakaan takapakkia. Se oli lähinnä hiljainen mielenosoitus. "Eh bien, dites-moi!*" Eva murahti ranskaksi. Äänensävy ei jättänyt kauheasti arvailun varaan. Nainen ei todellakaan aikonut käydä keskustelua miehen kanssa pitkään. "Meillä menee hyvin Fredrickin kanssa. Itse asiassa kiitos kuuluu siitä sulle, kadottuasi hankkiuduimme parisuhdeterapiaan", okei, ei heillä mennyt niin hyvin kuin Eva antoi ymmärtää. Chris oli jalat alta vievää sorttia, mutta Fredrick oli vain turvallinen vaihtoehto.

"Que voulez-vous?**", kiusallaanhan Eva sen teki. Hän tiesi, ettei arvon herra ymmärtänyt sanakaan ranskaa, joten sen viljely varmasti ärsytti tätä. Samassa ovi avautui ja sen takaata ilmestyi esiin hölmistyneen näköinen Ethan. "Pitääkö mun..." Mies ehti aloittaa, kun Eva veti jo oven kiinni ja väänsi sen lukkoon. "No niin. Oletko tyyytyväinen? Kukaan ei varmasti tule häiritsemään ja olen kokonaan sun", herttainen hymy koristi ranskattaren huulia ja tämä keikautti varsin raivostuttavaan tapaan päätään.

"Mitä sä haluat?"

(( *Eh bien, dites-moi! = No, kerro!
**Que voulez-vous? = Mitä haluat? ))

Chris oli oikein tyytyväinen siihen, että hänen uhkauksensa oli mennyt perille. Tai sitten Eva halusi miehestä vain nopeasti eroon.. Hän katsahti rannettaan josta nainen tarrasi kiinni ja hetkessä Christopher oli oven toisella puolella. Tämähän kävi harvinaisen nopeasti. Ensitöikseen miehen kuitenkin olisi pitänyt ymmärtää mitä Eva sopersi ranskaksi, eikä siitä tullut mitään, joten Chris vain arvuutteli äänensävyn perusteella. Ääh, parasta ettei vastaisi ollenkaan. Mies sai nyt hetken leikkiä voittajaa päästyään jopa tänne asti. Kummasti ärsyytntyminen kaikkosi hetkeksi, vaikka nainen ei lakannutkaan olemasta hankala, mutta juuri se tässä hänet pitkin. "Älä soperra sitä rans..", Chris ennätti jo ärähtää, kun puheet keskeytti hämmentynyt baarimikko. Tämä päivä näytti olevan keskeytyvää sorttia ja kulmia kohauttaessaan Eva pamautti oven kiinni ja lukkoon. Ei ainakaan näyttänyt epäilyttävältä.. Köh. Chrisillä ei kyllä ollut mitään sitä vastaan, että tässä oltiin lähekkäin.
"Joo, nyt mä olen tyytyväisempi..", hän vastasi leveämmin hymyilen.

Tulihan se kysymys sieltä käännettynäkin ja Chris pisti kätensä taskuunsa. "Juu, kiva kun sulla ja sun miehellä menee taas hyvin, muttei pitkään..", mies totesi itsevarmasti, nostaen paperilapun taskustaan. Mitäs muuta siinä olikaan kuin uusi kännykkänumero. "Äläkä ees yritä selittää, että teillä menis muutaman viikon jälkeen niin täydellisesti, koska mä en usko sitä... Mun oli pakko lähteä hetkeks, enkä mä voinut sille mitään..", puhuessaan Chris tarttui Evan ranteesta ja rutisti kännykkä numeron naisen otteeseen, sekä painoi kämmenen nyrkkiin, ettei numero tippunut, tai Eva heittänyt sitä pois. Ainakin oli saanut ranskattaren hetkeksi kuuntelemaan. "En mä muuten olis minnekkään lähteny, joten sä et olis päässy musta eroon. Eli älä luule, kun tulin takas, että jättäisin sua rauhaan... Sitä asiaa mulla oli.", hän päätti sanansa ja päästi Evan ranteesta irti, mutta käsi laskeutui vain naisen olkapäälle

"..Siis eehkä hyvän seuran lisäks.", Chris lisäsikin väläyttäen rennomman hymyn, sipaisten Evan kaulan ihoa sormenpäillään. Näytti taas kuinka paljon kunnioitti muiden suhteita..

Oliko Eva oikeasti unohtanut kuinka itsevarma Chris oli? Näköjään, sillä hän pöyristyi täysin miehen sanoista. "Siinähän et usko, se ei ole mun ongelma", nainen tokaisi ja veti toisen käden vyötärölleen. Hän katsahti miehen pitelemään käteen rutistettua paperilappua, mutta vilkaisemattakin sitä osasi arvella, mitä sille oli raapustettu. "Kiva. Sä tulit siis vain ilmoittamaan, että olet palannut maisemiin. Tiedätkö, ei kiinnosta ollenkaan", kiinnostipas, mutta sitä ei miehelle myönnetty. Ei missään tapauksessa.

Eva nojautui tarkoituksella lähemmäs Chrisia. Huulet vietiin aivan lähelle toisen omia, niin että ne olivat kiusoittelevan lähellä, mutta eivät vielä aivan koskettaneet miehen huulia. Se oli vain parista millimetristä kiinni. "Anna olla, Chris", tummien silmien katse oli lukittautunut Chrisin silmiin ja ilme oli kova ja kylmä, tai sellaisena nainen sen yritti pitää. "Oikeasti. Häivy. Mä en aio enää pettää Fredrickia", arvatkaa vain kuinka suuren työn takana oli, ettei Eva olisi kuronut sitä pientä väliä umpeen ja painanut huuliaan Chrisin huulille. Vastahakoisesti hän vetäytyi takaisin entisen välimatkan päähän, vaikka sekin oli kaikkea muuta kuin säädyllinen. "Avaa se lukko", Eva murahti ja vilkaisi merkitsevästi oven kahvan alapuolella olevaa lukkoa.

Niine hyvineen nainen lähti suuntaamaan askeliaan takaisin toimistoonsa. Hän pysähtyi pöydän eteen, selkä ovelle päin ja katsahti vastakkaista seinää. Huokaisu karkasi tummaverikön punattujen huulien välistä. Toivottavasti eräs nimeltä mainitsematon tajusi häipyä.

Ai ei kiinnostanut? No, Chrishän pistäisi kiinnostamaan.. Hän silti vain virnisti epäuskoisena Evan sanoille. Oliko nainen muka unohtanut kuinka krhm, mukavia hetkiä he olivat viettäneetkään? Niiden epämukavien lisäksi.. Mies luuli jo päässeensä edes vähän pitemmälle Evan tuodessa huuliaan lähemmäs. Hyvä kun Chris ei kirinyt väliä kiinni. "En varmasti unohda." Hän piti tämmöisestä leikistä, muttei loputtomasti.. Eva kuitenkin osoitti taas kerran, että tämä jatkui vielä. Mies oli kuitenkin kiinnittänyt huomiotaan siihen, että hänen uutta kännykkä numeroaan ei oltu tipautettu lattialle. Hahaa, Evahan ilmiantoi tässä itseään. Niin Chris ainakin uskoi.. Ja sitä myöten hän suostui avaamaan lukonkin, muttei sentään avaamaan naiselle ovea.

Kun hän oli päästänyt Evan ohitseen, mies pyyhkäisi jonkun lähellä olevan paperinipun lattialle. Miksi naisten piti olla niin monimutkaisia? Suora tie, jota piti mutkitella.. Sitä Chris ei tajunnut tässä mielessä. Oliko aviomies se ainoa asia, joka kahlitsi Evaa? Voi miten säälittävää.. Ei mikään terapia oikeasti ihmisiä muuttanut, vaikka ne niin väittivät. Kuitenkin sitä ajatteli toisin... Chrisin uskomusten mukaan. Mies polkaisi paperi sotkua vielä jalallaan ja oli melkein aikeissa lähteä ja kokeilla seuraavaan kertaan, mutta huomatessaan Evan olevan selkä oveen päin mies pysähtyi kyseisen oven luokse. Katse jäi hetkeksi piirtämään linjaa naisen selkää pitkin.
"Onhan sulla se numero nähtävästi vielä tallella..", Chris virnisti, rikkoen hiljaisuuden. Hän katsahti käytävän toiseen päähän, jossa käveli tämä 'vanha tuttu' portsari jonkun ystävänsä kanssa. Sekös sai miehen nopeasti vaihtamaan askeleet toimiston toiselle puolen ja tökkäämään ovea hieman raolleen. Onneksi portsarit kuitenkin löysivät tietään kahville tai jotain..?

Hymyilen mies katsoi Evaa ja kallisti vähän päätään, astellessaan naisen luo, laskien kämmenensä Evan kummankin puolin pöytää vasten. Näin peittäen jotenkuten karku reitit. "Älä viitti. Luuletko sä sitten, ettei mulla olis parempaa tekemistä?", Chrisillä oli oikeastaan aika hemmetisti tekemistä, mutta hän ei vain saanut sitä aikaiseksi.. Kun jostain kumman syystä piti tulla ilmoittamaan Evalle olemassa olosta. "Muuten mä oon tässä se, joka joutuu tukehduttamaan sut...", hän virnisti ja tarkoitti tietysti suudelmaa ja sen varmuudeksi pitikin huolen, että Eva oli kääntynyt kasvot Chrisin kasvoja päin, että mies saattoi kiusallaan suukottaa naisen leukaa ja huulien viereltä. Oikein rikkoen sitä muuria, joka oli patoutunut Fredrikin ympärille. Se oli ihan turha. Sitten vasta Christopher voisi tosissaan harkita pois lähtemistä.

Eva kohotti toista kättään ja avasi sen nyrkistä, katsahtaen paperia, jolle arvon herra oli raapustunut numeronsa - uuden sellaisen. "Se nyt ei välttämättä tarkoita yhtään mitään", nainen mutisi ja laski lapun paperipinon päällimmäiseksi. "Voi olla, että se löytää tiensä roskakoriin tai paperisilppurimeen", tuskinpa vain. Korkeintaan se jäisi lojumaan Evan työpöydälle kaikkien niiden paperien keskelle. Todennäköisempää kuitenkin oli, että nainen tallentaisi sen ennemmin tai myöhemmin puhelimeensa. Eva kuuli kuinka mies asteli peremmälle toimistoon ja sulki oven, jättäen sen rakoselle. Vaikka hän olisi voinut sillä samaisella hetkellä käskeä miestä painumaan sinne missä pippuri kasvaa, ei hän tehnyt sitä. Eva käänsi päätään hivenen, muttei vilkaissut miehen suuntaankaan. Se oli enemmänkin vai merkki siitä, että nainen oli rekisteröinyt Chrisin astuneen huoneeseen.

Eva kääntyi ympäri, kun Chrsis nojautui lähemmäs, asettaen kädet naisen molemminpuolin. Tummaverikkö huokaisi turhautuneesti ja kohotti toista kulmaansa kysyvästi. "Ei näytä olevan, kun vielä siinä olet", varsin tympääntynyt äänensävy varmasti kyllä ajoi asiansa. Eva huomasi taas uppoavansa Chrisin silmiin. Pysy lujana, pysy lujana. Näiden sanojen kera hän tsemppasi itseään, että sai keskitettyä huomionsa itse tilanteeseen, eikä miehen silmiin. Nainen henkäisi syvään, tuntiessaan miehen huulien kosketuksen ihollaan. Eva veti kasvojaan taaemmaksi ja painoi sormensa Chrisin huulille. "Olet kyllä varmaan maailman luupäisin idiootti, jonka tunnen", hän murahti, yrittäen tavoitella mahdollisimman kärttyisää äänensävyä, siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta.

Tummaverikkö veti kätensä puuskaan ja huokaisi raskaasti, käyttäen katseensa hetkellisesti lattiassa. "Mua ei rehellisesti sanoen kiinnosta, miksi sä katosit tai missä sä olet ollut, mutta... asiat on muuttunut, Chris", Eva kohotti taas tummien silmiensä katseen miehen silmiin. Katse oli arvioiva ja pohtivainen. "Ehkä asiat voisi muuttua takaisin niin kuin ne oli", and once again we say goodbye to self-control.

Jos numero joutuisi silppuriin, niin Eva voisi olla varma, että kärsisi häiriköivästä Chrisistä useampaankin otteeseen näin yllätyksenä. Siitä nainen tuskin nautti, jos Fredrickin kanssa meni hyvin.. Phyh, näytti vain kasalta tuhkaa Christopherin silmissä. Minne Evan seikkalunhaluisuus oli kadonnut? Kauas ainakin. "No hyvä pointti, mutta sä olet tällä hetkellä mun tekeminen.", ja tekemistä tässä naisessa olikin.. Chris oikeastaan tuijotti ehkäpä häiritsevänkin intensiivisesti Evan kasvoja näin lähellä ollessaan, mutta ei hän ollut hetkeen saanut siihen tarpeeksi hyvää mahdollisuutta. Juuri kun miehestä edes tuntui siltä, että asiat alkaisivat sujua edes vähän, niin Eva päätti vetää kasvojaan kauemmas ja Chris tunsi vain sormet kieltävään sävyyn huulillaan. Mies hymähti heti tyytymättömästi, mutta naurahti naisen todella 'vahvoille' sanoille. "Ai, kiva tietää", hän totesi pirteään sävyyn, ollen selvästi kuullut tuosta äänensävystä jotain muutakin kuin vain ärtyisyyttä. Jos asiat olisivat menneet päinvastaiseen suuntaan Christopher olisi vain ärtynyt entisestään.

Chris lopulta huitaisi naisen sormia kauemmas huulistaan. Noniin, eiköhän viesti tullut perille, mutta mies ei ollut siirtymässä kauemmas. Hän hymyili vain leveämmin, eikä tosiaankaan lopettanut tuijottamistaan. "Ei se mitään vaikka asiat on muuttunu..", Chrisin mielestä ne eivät muuttuneet.. Hän ei vain jaksanut ajatella tilannetta kenenkään muun kuin itsensä kannalta, mutta silti Evan sanat asioiden takaisin muuttumisesta saivat miehen kohottamaan kulmiaan. Nainen jopa myönsi sen ääneen! Christopher pysyi hetken hiljaa, kunnes nyökäytti päätään. "Ehkää.. Sulle tulis tylsää muuten.", mies tiivisti käsiensä välimatkaa pöydän reunaa vasten. "Sitäpaitsi ei muutoksesta oo aina edes mitään hyötyä.", tästä ainakaan, Chrisin kannalta. Mies oli oooikein tyytyväinen ja tunsi taas voittaneensa.

Hyvä on, ehkä Evakin oli ansainnut jotain, kuitenkin niin, että Christopherkin hyötyisi siitä.."Hienoa.", hän totesi edistyneen tilanteen kunniaksi ja painoi huulensa tällä kertaa kunnon suudelmaan Evan huulia vasten, painautuen paremmin naista kohti, että toinen sai vain juuri ja juuri hengitettyä.. Ehkä Chris teki näin myös testatakseen kuinka paljon nainen seisoi sanojensa takana ja koettaen varmistaa, ettei tämä jäisi tähän: jättämällä ajatukset kiusallisesti siihen suudelma tasolle..
"Sähän voisit ihan hyvin tarjota ne drinkit tän kunniaks.", mies virnisti.

(( Pahoittelu kestämisestä. : S Mulla on ollut törkeenä kiireitä ja kaikkea muuta henkilökohtaista sotkua tässä viime aikoina ))

Eva tuhahti Chrisin sanoille. Ei kuitenkaan ärsyyntyneesti, kuhan vain tuhahti. Hän tiesi antaneensa taas kerran helpon voiton miehelle. Miksi sitä ei vaan voinut pysyä tiukkana ja häätää koko mies elämästään? Eva ei edes kai halunnut sitä, vaikka olisi kyllä pitänyt. Nyt sitä vilkutettiin hyvästit niille kaikille rahoille, jotka olivat tuhlaantuneet terapeuttiin, ja minkä takia? Vain, jotta Eva voisi palata takaisin Chrisin kanssa lähempiin väleihin. Mielessään nainen naurahti ajatuksilleen. Koska hänen elämästään oli tullut näin... Näin monimutkaista? Koska hän oli saanut itsensä tälläiseen soppaan? Jos Eva vain olisi tiennyt, hän ei edes olisi maannut Chrisin kanssa alun alkaenkaan. Sitä oli toisaalta nyt vähän myöhäistä murehtia. Vahinko oli tapahtunut ja eräs nimeltä mainitsematon oli vakiinnuttanut paikkansa naisen elämässä - tavalla tai toisella.

Eva vastasi suudelmaan. Intohimoisesti ja voimakkaasti. Ei varmasti jäänyt epäselväksi ne tunteet, jotka oli tukahdutettu jonnekin syvälle sisälle, kun mies oli ollut poissa. Protestoivaa yninää, kun Chris vetäytyi kauemmaksi. Eva katsahti miestä silmiin ja kohotti kulmiaan tämän sanoille. "Vai niin", nainen naurahti ja liikahti kuin olisi ollut lähdössäkin johonkin, vaikkei ollut. Nykyinen asetelma oli ihan mukava, vaikka sitä ei tietysti suostuttaisi ääneen myöntämään. Eva virnisti ilkikurisesti, mutta kurottautui sitten painamaan suukon miehen suupieleen. "Mulla on parempi ehdotus", hän totesi. Suukko keskelle huulia. "Tavataan sun luona ja..." kiusoitteleva suukko suupieleen, joka ei vielä ollut saanut omaansa. "Ja mä tuon tequilaa ja itseni. Voidaan tehdä jotain... tosi rakentavaa", nainen siristi silmiään. Ilkikurinen virne ei kadonnut mihinkään. Hän painoi viivyttelevän suukon Chrisin huulille ja katsahti tätä sitten silmiin.

"Drinkkejä voi juoda koska tahansa, mutta mä ja tequilapullo ei tulla vierailulle kuin... No, kyllä sä tajuat, mitä mä ajan takaa", Eva hymähti. Hän ei osannut vain pukea ajatuksiaan sanoiksi. "Joten drinkit vai sun luona tequilaa, heti kun vaan pääsen täältä lähtemään? Valinta on ihan sun."

// nöö problem :-----'D //

No hei, Chris oli lähtenyt haluamattaan ja toivomattaan, mutta mielellään hän tuli takaisin. Se ei ollut hänen vikansa, joten oli silkkaa sattumaa, että Eva oli saanut mahdollisuuden korjata välejään miehensä kanssa. Christopherilla ei ollut käynyt mielessä edes sellainen, että nainen keksisi unohtaa hänet. Siitä olisi varmaan pitänyt olla pettynyt, mutta mielummin mies otti sitä takaisin mihin oltiin jäätykkin. Murehtiminen oli turhaa, eikä se koskaan auttanut mihinkään. Sitäpaitsi se oli vastoin Chrisin omia periaatteita. Eihän hänen kuulunut murhehtia mitään.. Pää edellä kaikkeen vain niin hyvä tulee, liialla itsevarmuudella ainakin. Olihan Christopher jo kerran voittanut Evan puolelleen niin miksei toistakin kertaa? Tai miten heidän 'suhteensa' nyt voitiin luokitella kummankin niskoitellessa toisilleen enemmän tai vähemmän.

Kai nyt edes suudelman piti muistuttaa naista entisestä. Ainakin suudelmaan vastaaminen sai Chrisiin tyytyväisyyden tunnetta aikaan ja sen jälkeenkin hän saattoi löytää naisen kasvoilta jotain sellaista mitä ei ollut heti alkuun tänään näkynyt. Kappas vain.. Mies hymyili leveämmin ja kohautti kulmiaan drinkki pyyntönsä jälkeen. Evan 'vai niin' kuulosti jotenkin huvittuneelta ja Chris kallisti päätään samaan suuntaan. "Vai nii? Se ei ollu mulle mikään vastaus.", mies hymähti huvittuneesti. Hän piti siitä kun Eva virnisti noin. Se sai Chrisin jopa miettimään mitä naisen päässä sitten oikein pyöri. Ei ainakaan oma aviomies.. Parempi ehdotus olisi siis parempi kuunnella. "Mä kuunteleen.", Chris kuiskaisi tyytyväisenä ja kohautti aavistuksen leukaansa tuntiessaan suukotuksen suupielellään. Mies epäili kuitenkin pienen sekuntin oliko tämä jokin hienostunut tapa kieltäytyä, mutta parasta heittää sellaiset epäilykset mäkeen.

Hyvä kun Chris keskittyi täysin Evan sanoihin saadessaan kevyet suukotukset huulileen ja suupielilleen. Hän naurahti itsekkin, sillä nainen kyllä muisti..öh.. asioita, jolla sai pään kääntymään tusota vain. Ehdotus kuulosti monta kertaa paremmalta kuin muutama drinkki yökerhossa. Chris oltiin myyty. "Tequilaa..", ja ilmaista sellaista, mies toisti nyökäyttäen päätään ja näykkäisi sitten kevyesti Evaa alahuulesta. "Kyllä se kelpaa, kunhan ei mitään typeriä metkuiluja tällä kertaa.. Mä etin sut jos sua ei näy.", katse hakeutui suoraan Evan silmiin. "Että tuo vaan itses kans.", hän virnisti. Ei ainakaan ollut vaikeaa valita.

Lopulta Chris veti kätensä kauemmas. "Nähdään, honey.", hän pyyhkäisi vielä peukalolla alahuultaan vihjaavaksi merkiksi, samalla peruuttaessaan muutamia askelia kauemmas, ennenkuin kääntyi kokonaan poistuakseen tästäkin rakennuksesta - oikeasti. Ehkä 'hanittelu' olisi kuulunut enemmän aviomiehen sanottavaksi, mutta ei tainnut avioliitto kukoistaa enää tämän jälkeen? Chris ei tosin sellaisia ajatellut. Se mies oli tässä hänelle kolmaspyörä. Eikä loppujenlopuksi Christopher edes tajunnut miten helposti hänet saatiin kävelemään ulos rakennuksesta.

// zimm, loppuuii :---------) Kiitään! >) //