Wont get fooled again

Shawn kuuli Emilyn huutavan isälleen, että jättäisi tummaverikön rauhaan. Shawn vilkaisi tyttöä, mutta toisen isä ei näyttänyt reagoivan mitenkään. 'Onpa siinä omistushalunen sälli' Shawn pohti hetken, kunnes joutui taas ottaa askeleen taaemmas, koska Emilyn isä oli ottanut jälleen yhden eteenpäin.
Yleensä Shawn oli se, joka oli käynyt ihmisten kimppuun, mutta nyt asia oli eri tavalla. "Mä en tee Emilylle mitään pahaa, koita ny uskoo" Shawn sanoi tiukasti vastaan, mutta Emilyn isä onnistui kaatamaan tuon lumihankeen.
Micky ärisi, mutta ei uskaltanut laittaa tytölle vastaan, sillä se käyttäytyi entistä agressiivisemmin tytön isää kohtaan, koska pelkäsi sitä.

"Älä valehtele, mä näin kaiken omin silmin" tytön isä sanoi, mutta tuon sanoista ei saanut vieläkään mitään selvää.
Ilta oli varmaan jo pian muuttumassa yöksi, sillä paikasta tuli hetki hetkeltä synkempi, ja lähellä olevat katuvalot syttyivät.
Lumentulo ei kuitenkaan lakannut, vaan se jatkui, ehkä jopa kovempana kuin aijemmin.
"Sulla on joku ongelma" Shawn tokaisi miehelle, samalla kun nousi maasta, kiertäen miehen ohi ja rynnäten sitten Emilyn luo ja napaten hihnan käsiinsä. Hän peruutti jonkin verran ja veti Mickyn lähemmäs itseään, jottei koira saisi hepulia.
Mies koitti rauhoitella ärisevää koiraa, mutta toisaalta kukaan koisra ei ollut turvassa. Jos Emilyn isä saisi päähänsä hakata koiran, ei Shawn voisi tehdä asialle mitään.
Emilykin oli uhan alla, sillä jos tuon isä tosiaan oli yhtä väkivaltainen kuin antoi näyttä, niin Shawn ei todellakaan pitäisi ajatuksesta, että tyttö lähtisi isänsä matkaan. Eihän tyttö varmasti itsekään halunnut... tai mistä sitä tietäisi.

Humaltunut mies kääntyi ja siirsi murhaavan katseen räksyttävään koiraan, kunnes siirsi katseensa Shawnin kautta tyttärensä. "Ja mitä sinuun tyttöseni tulee..." tuo aloitti ja siristi silmiään varsin julmasti. Lauseeseen ei näyttänyt tulevan jatkoa, mutta Shawn kieltämättä halusi tietää miten tilanne loppuu. Hän ei voisi vain jättää toista isänsä armoille.

// anteeks, kauheeta luettavaa

Em huomasi että huudot eivät vaikuttaneet tämän isään ollenkaan, mutta ei ollut uskonutkaan niiden vaikuttavan. Tyttö halusi pois tilanteesta, keinolla millä hyvänsä. Isäkin näytti sen verran huonokuntoiselta ettei pysyisi perässä jos Emily oikeasti lähtisi menemään. Mitenköhän tuo oli edes jaksanut kävellä nurmikentälle asti…
Kuuli pian Shawnin sanat, ettei mies tekisi Emille mitään. Tytön katse harhaili nuorukainen ja oman isänsä välillä, kunnes isokokoinen mies kaatoi pienemmän lumihankeen. Emily hätääntyi niin että otti jopa yhden pienen askeleen eteenpäin. Oli varma ettei Shawn mielellään jäisi keskustelemaan tytön isän kanssa pidemmäksi aikaa, ja Emilykin vain halusi nuoren miehen pois tilanteesta. Umpikännissä oleva hahmo ei tietenkään uskonut mitään mitä Shawnin suusta tuli, ja selitti nähneensä kaiken mitä tapahtui. Juuri tällaista se oli joka päivä, yleensä vain tytön oikeuksia oli puolustamassa pikkuveli joka oli saanut pari kertaa taottua järkeä Emilyn isän päähän.

Nuorukainen ponkaisi nopeasti pystyyn ja pääsi pois vanhan miehen luota, juosten takaisin Emin ja Mickyn luo. Toinen otti koiransa itselleen ja peruutti pari askelta taaksepäin. Tytön isä ei ollut vielä kerennyt reagoimaan tilanteeseen, joten Emilykin peruutti taaksepäin katsahtaen sitten Shawniin.
“Mä oon tosi pahoillani et sä jouduit tähän tilanteeseen.” sanoi tarkoittaen sitä enemmän kuin koskaan ennen samaista lausetta kertoessaan. Toinen varmasti vihaisi Emiä nyt, eikä se olisi ihmekään.
Tyttö ei ollut ollenkaan varma siitä mitä seuraavaksi tapahtuisi, eikä välttämättä halunnutkaan tietää. Pian isä kohdisti murhaavan katseensa Shawnin koiraan, ja pian katse kohdistui Emilyyn. Teeskenteli ettei kuullut isänsä sanoja, vaan otti uudestaan pari askelta taaksepäin.

//joo on tää vähä erilainen ku se edellinen peli :DD

Seuraavaksi kun tyttö pahoitteli tilanteeseen joutumista, Shawn vilkaisi toista ja siirsi sitten katseensa toisen isään. "Ei ihmiset vanhempiaan valitse" tuo sanoi ja osoitti sillä, ettei asia ollut Emilyn vika. Ei ihmekkään kun tyttö oli lähtenyt. Toisen isähän oli lähes tyranni jota kukaan ei voisi pysäyttää. Hahmo käveli jälleen lähemmäs, jolloin Shawn joutui tosissaan pitää kiinni hihnasta, jottei Micky olisi syöksynyt Emilyn isää kohti. Koira louskutti ja rähisi, kunnes Shawn nappasi koiraa tarpeeksi lujaa niskasta, kuitenkin vain vähän voimaa käyttäen. Shawn katsoi Mickyä nopeasti ja tuijotti koiraa hetken. "Oppisit säki olee räksyttämästä" Shawn sanoi ja koira siirsi sitten katseensa Shawnista Emilyn isään. Se ei enää murissut, mutta sen olemuksesta huomasi, ettei se pitänyt tilanteesta ollenkaan. Shawn vilkaisi tyttöä nopeasti, kunnes osoitti katseellaan vähintään kuuden metrin päässä olevaa katulamppua, jonne alkoi sitten vetää Mickyä. Koira ei laittanut vastaan, mutta se yrittikin lähteä aivan toiseen suuntaan, kuin paetakseen tilannetta. Shawn oli saanut pian koiran katulampun luo, kunnes sitoi hihnan todella tiukasti kiinni, jottei koira pääsisi irti. Se oli parempi noin.

Emilyn isä otti askelia tyttöä kohti ja katsoi tuota todella oudolla ilmeellä. "Kun me päästään kotiin, sä saat elämäs..." tuon isä aloitti, kunnes tuon päälle lensi kasa lunta. Shawn oli päässyt kaksikon sivulle ja päättänyt heittää toista lumipallolla, yrittäen säästää Emilyn isänsä läksytykseltä. "Pitäisit vaa huolen omista asioistas!" Shawn huusi, sillä oli melko kaukana kaksikosta. "Ai, et siis vielä ottanut opiksesi?" Emilyn isä kysyi ja kääntyi miestä kohti. Koira alkoi jälleen räksyttää, mutta ei sille mitään mahtanut. Shawn vilkaisi tyttöä ja vilkaisi sitten lähellä olevaa puuta.
Hän siirsi hermostuneena mustia hiuksia pois kasvoiltaan, kunnes otti askeleen eteenpäin. Vanhempi mies vilkaisi Emilyä, kunnes tuon korvii kantautui uudelleen nuorukaisen ääni. "No, eikö sana kuulu? Lakkaisit kiusaamasta sitä" Shawn tokaisi tytön isälle, siirtäen katseena kauempana olevaan Emilyyn. Shawnin olisi turha yrittää viittoa toiselle puun luo menemistä, sillä hän oli liian kaukana, ja lumipyry muutenkin sotki maisemaa.
Shawn kiersi varovasti tytön isän, mennen sitten nopeasti tytön luo ja osoittaen katseellaan puuta. "Jos menisit tonne. Ensinnäki tässä aukiolla ei oo kiva paleltuu ja toiseks..." Shawn jotui lopettamaan, koska oli ottanut huomioon tytön isä tulevan taas kohti. "Ja toiseks se ei tajua ettiä sua sieltä" Shawn sanoi ja tuuppasi hellästi toista kauemmas, kunnes siirsi jälleen katseensa toisen isään.

// Ääh, mikä inspiksenpurkaus :P Muttasiis... hieman erilainen ku viimeks ^^

Em katsahti Shawniin hiukan hämmentyneenä siitä ettei tuo syyttänyt tyttöä tapahtuneesta. Ei kuitenkaan jäänyt suuremmin miettimään mikä oli saanut nuorukaisen sanomaan niin, vaan siirsi katseensa jännittyneenä isäänsä, joka lähti kävelemään haparoivin juopon askelin kohti Emiä ja Shawnia. Mickykin alkoi hermostua niin että miehen oli pakko pitää siitä kovempaa kiinni. Pian toinen sai idean lähteä viemään koiraa pois tilanteesta, ettei sille tapahtuisi mitään. Kun nuorukainen oli katulampun luona, Emily vilkaisi sivusilmällä isäänsä ottaen samalla pari harppausta taaksepäin.
Ei voinut katsoa isänsä ilmettä, eikä koko miestä varsinkaan sen jälkeen kun oli kuullut tuon seuraavat sanat. Vielä pahempi oli tieto siitä että Em varmastikin tiesi lauseen lopun, sillä mikä tahansa se olikin, tyttö oli jo kokenut sen monta kertaa.

Pian kasa lunta lensi suoraan Emilyn isän päälle, ja vaikka tyttö tiesikin kuka sen oli heittänyt, ei voinut olla katsomatta lumipallon tulon suuntaan. Shawn oli vain parin metrin päässä, ja piti edelleen päättäväisesti Emin puolia. Tuli ajatelleeksi, että jos olisi ollut tilanteessa yksin, olisi itsekin turvautunut lumipalloihin. Otti uudet kaksi askelta taaksepäin, vilkaisten samalla Shawniin.
Pian nuorukainen olikin Emilyn vierellä, osoittaen nopeasti katseellaan puuta parinkymmenen metrin päässä tytöstä. Katsahti isoon puuhun, joka oli tarpeeksi leveä Emilyn piiloutumiseen, mutta siihen oli myös helppo kiivetä alhaalla olevien oksien ansiosta. Tyttö ei kuitenkaan ruvennut kiipeämään minnekään, ei edes aluksi aikonut lähteä minnekään Shawnin jäädessä isän seuraan.
“Ja sä jäisit tähän? Et oo tosissas..” kerkesi juurikin sanomaan ennen kuin toinen tuuppasi tyttöä hellästi kohti nurmikentän laidalla olevaa puuta. Katsoi nopeasti isäänsä ja sitten nuorukaista, eikä olisi halunnut jättää tätä.
Lähti kuitenkin juoksemaan raskain askelin polven korkuisessa lumikinoksessa kohti puuta, katsoen varmaankin joka toinen sekunti taaksensa. Kiersi puun ja nojasi siihen katsahtaen vielä viimeisen kerran takanaan tapahtuvaan, kunnes järkyttyneenä kaikesta tapahtuneesta vajosi maahan istumaan. Painoi päänsä käsiinsä yrittäen hallita laidasta laitaan juoksevia ajatuksiaan, muttei voinut niille mitään.

Shawnin ei tarvinnut toisesti käskeä, kun tyttö suuntasi katseensa kohti puuta. Toisen kysymykseen Shawn ei yrittänyt kiinnitää huomiota, sillä hän ei alkaisi nyt selitellä toiselle mitään syitä.
Emilyn isä oli kävelemässä tätä kohti, mutta samassa tuo kääntyi kohti puuta, jonka taakse tyttö oli päässyt piiloon. Shawnille tuli pieni paniikki kun tuo alkoi miettiä vaihtoehtoja. Jos hän nyt juoksisi humalaisen miehen luo, saisi hän turpaansa pahimman kerran, mutta jos ei tekisi mitään, hän saisi seuraavaksi katua sitä koko loppu elämänsä.
Niinpä mies jälleen nappasi maasta lunta, teki siitä entistä kovemman pallon ja heitti sen päin pari metriä kauemanpana olevaa miestä. Lumen rikkoutuessa jälleen Emilyn isän niskaan, tuo kääntyi ja käveli suutuspäissään kohti Shawnia.
Ruskeat silmät hapuilivat lähistöllä olevia pakenemispaikkoja, mutta mitään ei tullut mieleen. Koiran luo hän ei lähtisi, sillä sitten siinä olisi pulassa hän itse, sekä koira.

Shawn kääntyi, jolloin lumipyry heitti hiutaleita häntä vasten. Hän sulki silmänsä ja otti muutaman nopean askeleen vastakkaiseen suuntaan puusta. Hän vilkaisi taakseen ja näki tumman hahmon edelleen paikoillaan.
Shawn jatkoi kävelyä eteenpäin, kunnes Emilyn isä tarttui takista kiinni. Shawn kuitenkin vetäisi vetoketjun auki ja pääsi niin irti Emilyn isän otteesta. Mies heitti takin lumiseen maahan, jonka jälkeen Shawn siirsi katseensa tytön isään. Tuuli oli kova ja se heitti miehen hupun pois tämän päästä, hiuksien peittäessä näkökentän hetkeksi.
Shawn kirosi ja seuraavalla kerralla kun hän näki jälleen eteensä, hän huomasi Emilyn isän seisomassa edessään.
Nuorukainen oli ottamassa askeleen taaemmas, kunnes tytön isä nappasi hupparin kauluksesta kiinni ja nosti hänet ilmaan. Tosiaan Shawn näytti todella pieneltä ja heiveröiseltä verratessaan tytön isään. Hän tuijotti miestä silmästä silmään katseella, mutta ennenkuin tajusi mistään mitään, oli hän saanut iskun päin kasvojaan toisen nyrkistä.
Kädet siirtyivät kasvoille, mutta ainuttakaan ääntä ei pihahtanut tämän huulilta. Seuraava isku oli alakoukku oikeaan poskipäähän, eikä se tuntunut yhtään sen lievemmältä, pikemminkin päinvastoin.
Humaltunut mies heitti nuoremman hankeen ja potkaisi kerran päin näköä. Silloin pääsi huudahdus huulten välistä, vaikkei Shawn olisi sitä tahtonutkaan päästää.

Tuo huomasi tytön isän kääntyvän kohti tulosuuntaa. Mies alkoi kävellä varsin ripeästi kohti todella kaukana olevaa puuta, jota tuskin enää erotti lumipyryn keskeltä.
Shawn nousi ylös, mutta vaikkei kivun lievittäminen helppoa ollutkaan, hän juoksi toisen kiinni, lyöden muutaman iskun tuon kylkeen. "Etkö sä rotta osaa hyväksyä tosiasioita?" Emilyn isä karjaisi ja tai perille kahta kohvemman iskun, jälleen päin näköä. Shawn piteli itseään pyörtymisen ja hereillä olon partaalla, mutta tarrasi Emilyn isää olkapäästä kiinni ja löi vielä tasan yhden iskun perille, ennenkuin alkoi lyyhistyä lumihankeen. Piti edelleen miehen takista kiinni, jotta hidastaisi lyyhistymistä, siirtäen samalla katseensa puuhun.
Emily olisi tosiaan turvassa jos tuo lähtisi pois paikalta, tai kiipeisi ylös... tiedä sitten mitä tyttö vielä päähänsä keksiikään.

Em mietti mitä seuraavaksi tapahtuisi. Ei uskaltanut nousta ylös ja katsoa taakseen, vaikka uskoi että tytön velvollisuus oli saada Shawn pois isänsä lähettyviltä. Mielessä pyörivät pari viime minuuttia, jotka olivat johtaneet tähän tilanteeseen, eikä Emily voinut uskoa miten nopeasti kaikki oli tapahtunut. Kuuli yhtäkkiä lumipallon rikkoutuvan johonkin kovaan, ja katsahti taakseen niin nopeasti kuin pystyi. Huomasi isänsä kääntyvän Shawniin päin. Nuorukainen näytti hiukan hätääntyneeltä, ja Em oli pahoillaan siitä ettei voinut mennä toisen luokse auttamaan. Sillä tuskinpa siitä olisi mitään apua ollut.. Jos nuorukainen oli pieni tytön isään verrattuna, niin Emilyä voisi varmaankin kutsua olemattomaksi.

Kuuli askeleita parinkymmenen metrin päässä, kun oli kääntynyt takaisin tuijottamaan nurmikentän laitaa tyhjin katsein. Meni hetki, kunnes kuului manaamista ja vain vähän myöhemmin iskujen osumista johonkin mitä ei ollut vaikeaa arvata.
Em hätääntyi niin että suurin piirtein jähmettyi istumaan maahan. Ei voinut kun vain arvata mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan, ja päätellä äänien perusteella mistä kaikesta vielä syyttäisi itseään. Lyhyt huudahdus sai tytön sydämen pomppaamaan, ja kyyneleen valumaan poskea pitkin. Kesti hetken että sai koottua ajatuksensa kaikesta kamaluudesta mitä oli joutunut kestämään.

Kun kuuli jonkun lähestyvän puuta, luuli aluksi että Shawn oli päässyt pois. Kuitenkin, katseensa kääntäessään huomasi tumman ja itseään paljon isomman hahmon kävelevän kohti. Eikä nuorukaista näkynyt nopealla vilkaisulla missään. Kuin refleksistä hyppäsi alimmalle puunoksalle ja nousi vähitellen ylemmäs. Em ei kuitenkaan ollut tarpeeksi nopea. Juuri kun oli pääsemässä seuraavalle oksalle, Emilyn isä tarttui tytön jalkaan ja alkoi nykiä sitä tiputtaakseen tyttärensä pois puusta.
Tarrasi nopeasti puunrunkoon kiinni ja yritti potkia toisella jalallaan isäänsä pois. Yhtäkkiä, parin potkun jälkeen toinen alkoi huojua taaksepäin, kaatuen lopulta takanaan olevaa puuta vasten… Eikä se jälkeen noussut ylös. Isä oli joko niin kännissä että lopulta sammui, tai menetti tajuntansa takaraivon osuessa kovaan puuhun.
Huojentuneena hyppäsi nopeasti alas puusta ja lähti kävelemään ripeästi poispäin isästään. Tarkasti vielä että toinen oli varmasti vielä puunrunkoa vasten, ennen kuin huomasi Shawnin lumihangessa. Juoksi loppumatkan toisen luo ja kyyneliä pidätellen katsoi nuorukaisen kovia iskuja vastaanottanutta naamaa.
“Mitä se oikein teki sulle..” mietti hiljaa ääneen samalla kun lyyhistyi istumaan polvilleen toisen viereen. Toinen piti saada sairaalaan, tai vähintään sisätiloihin, eikä Em tiennyt miten saisi molemmat, Shawnin ja tämän koiran pois. Otti kännykkänsä esille ja yritti soittaa hätänumeroon, mutta kukaan päivystyksestä ei vastannut. Soitti vielä kolme kertaa uudestaan.. sama tulos. Nyt jos koskaan apu kelpaisi.

//hahah mullaki hirvee inspis taas päällä, mut tjoo saat ny ite päättää sit mitä seuraavaks tapahtuu :)

Shawn näytti lähes kuolleelta niin kaukaa kuin läheltäkin. Tuon kasvoja ei näkynyt, mutta ohuen lumikerroksen alta näkyi verta ties millä mitalla. Tuo ei ollut pois pelistä, mutta oli niin pieksitty, ettei jaksanut edes sormeaan liikauttaa. Maassa makaaminen tuntui siltä parhaimmalta vaihtoehdolta nuorukaisen pääkopassa. Hän olisi vain voinut jäädä siihen makaamaan ja jäätymään hengiltä.
Tytön saapuessa paikalle ja yrittäessä hankkia apua, ei juttu oikein onnistunut. Emily oli hädissään, eikä Shawn ollut ollenkaan epävarma toisen tilanteesta. Tietenkin tyttö oli hieman sekaisin asioiden kulusta ja kaiken lisäkis vielä ehkä peloissaankin. "Älä-" Shawn tokaisi, kunnes joutui pitää pienen tauon, koska pienikin suun liikuttaminen tuntui tuskalta. "Älä soita mihinkään" Shawn sanoi sanottua, kunnes otti tukea maasta hiljalleen ja alkoi hitaasti nousemaan ylös.
Ruskeiden silmien avautuessa, oli edessä pelkkää punaista valkoisen sijasta. Shawn ei pahemmin ollut koskaan inhonnut verta, mutta tällähetkellä vatsa heitti voltin, miehen tajutessa että ensinnäkin se oli kaikki tullut hänen kasvoiltaan ja toisekseen, sitä oli paljon... aivan liikaa. Ehkä veren määrä selitti Shawnin huippaavan olotilan.

Mies pääsi nousemaan todella, todella vaivalloisesti pystyyn, kunnes lysähti jälleen hankeen, mutta tälläkertaa kyljelleen. Tuo siirsi katseensa tyttöön ja hymyili toiselle pienesti, pyyhkien sitten nenästään valuvaa verta mustan hupparin hihaan.
"Sä näköjään pääsit pakoon" nuorukainen sanoi ja kohotti kulmiaan väsyneen oloisena.
Kaikki kuului korvissa pelkkänä haahuiluna ja maailma heitti voltteja kerta toisensa perään. "Miks et häivy täältä? Sulla on hyvä mahdollisuus" Shawn kysyi Emilyltä ja katsoi toista pitkään. Hän ei tajunnut, että miksi tyttö oli vieläkin hänen vieressään vaikka tuo oli päässyt isästään selvästikkin eroon. Nuorukainen ei myöskään voinut ymmärtää miksi tyttö mahdollisesti oli hänen takiaan vielä siinä.

// paskaa tekstiä... sori

Em oli shokissa. Tyttö ei tiennyt mitä tehdä, mitä ajatella, vai pitikö tehdä yhtään mitään. Toinen näytti niin pahalta, ettei Emily kestänyt katsoa sitä minkä ajatteli itse aiheuttaneensa. Soitettuaan apua - tosin tuloksitta - Shawn sai yhden sanan lausutuksi. Eikä tyttö tajunnut miksei toinen halunnut apua, vaikka sitähän tuo selvästikin tarvitsi. Ei muka tarvinnut soittaa minnekään? Em mietti hetken oliko toinen saanut pahan kolauksen kalloonsa, vai oli nuorukainen yleensäkin tuollainen.

Säpsähti hiukan, kun tajusi toisen yrittävän itse ylös vaikka Shawn tiesi varmasti itsekin ettei se tulisi onnistumaan. Tyttö oli itsekin nousemassa ylös kunnes toinen yhtäkkiä vajosi takaisin maahan. Emily oli vieläkin kauhuissaan kaikesta tapahtuneesta, ja kun mies ei edes halunnut että minnekään soitettaisiin.. Tunsi kaiken tapahtuneen omasta syystään, ja halusi toisen kuntoon parantaakseen omiakin haavoja. Veren määrä sai tytön katsomaan hetken kohti taivasta, mutta katse kohdistui pian takaisin Shawniin joka makasi vieläkin kyljellään lumihangessa. Ei tajunnut paljoakaan toisen käyttäytymisestä tässä tilanteessa, ensinnäkään sitä, että nuorukainen sai hymyn kasvoilleen. Nyökkäsi lyhyesti, melkein huomaamattomasti toisen kysymykseen, ja katsoi nuorukaista hetken silmiin. Hetken päästä sai vastauksen ajatuksiinsa.. Kyllä, toinen oli tulossa hulluksi. Miten Emily muka voisi vain lähteä ja jättää toisen lumihankeen makaamaan kaiken tapahtuneen jälkeen.
“Mä jätin sut jo kerran, eikä se ollut oikea vaihtoehto. En aio tehä sitä virhettä uudestaan.” sanoi Shawnille katsoen toisen runneltuja kasvoja ja miettien sitä kuinka oli vain yhdestä käskystä pelastanut itsensä. Tyttö ei ollut koskaan ennen tuntenut itseään niin itsekkääksi, ja siksi myös vihasi itseään enemmän kuin koskaan.

//sory lyhyt

Toisen vastatessa nuorukaisen kysymykseen, Shawn huokaisi ja katsoi toista pitkään. "Jäädytät viel ittes" Shawn tokaisi matalalla, aavistuksen rohisevalla äänensävyllä. Hänen ei tehnyt mieli tuottaa tytölle enää yhtään tuskaa lisää. Hän tunnusteli maata jälleen, mutta ei näyttänyt siltä, että olisi edes harkinnut ylösnousemista. Mustat hiukset valuivat silmille, kun tuo vilkaisi jälleen maahan. Shawn ei vain kyennyt nousemaan maasta, jolloin tuo siirsi väsyneen katseensa punaiseksi värjääntyneestä lumesta kohti toisen sinisiä silmiä.

"Hei, tää ei oo tosiaankaa sun vika" Shawn tokaisi ja tunsi jälleen kuinka uusi verivana valui hänen poskeansa pitkin maahan. "Tällästä sattuu aina välillä" tuo sanoi, mutta tunsi tosiaan itsekin, ettei ajatellut selväjärkisesti. Kenties aivotärähdys?
Shawnin teki mieli nukkua, mutta tiesi mitä siitä seuraisi. Siitä seuraisi kaikkea muuta kuin hyvää. Viileä tuuli puski päin selkää ja lumi ryöppysi niskan takaa. Onneksi Shawn edes erotti toisen kasvot. Se oli hänen oikeastaan ainut lohtu koko asiassa. Tummaverikkö yski hetken, kunnes siirsi katseensa tytöstä maahan ja sitten jälleen toiseen. Shawn ei tiennyt mitä hänen pitäisi tuolle sanoa, sillä kaikki tuntui niin vaikealta.
Tilanne vaikutti olevan hänen mielestään täysin kuin leffasta. Tosiaan nuorukaisen mieleen juolahtivat kaikki positiiviset asiat samalla kertaa, että hän ei vain suoraasanottuna voisi kuolla siihen.
Shawn kääntyi vaivalloisesti selälleen ja tuon kasvoille ilmestyi sekunttien kestävä irvistys kunnes tuo vilkaisi vielä toiseen suuntaan Emilystä. Takki olisi nyt ihan mukava juttu, mutta tuskin sitäkään enää lumihangesta löytäisi. Shawn pystyi vain kirota, että oli ylipäätään ottanut askeleen tyttöä kohti, vaikka tuon isä olikin kieltänyt. "Sori, tää on mun vika. Ite mä uhmasin sun isän tahtoa, älä syytä tästä ittees" Shawn sanoi ja katsahti tyttöö. Emily ei saisi syyttää moisesti itseään, sillä asioille ei vain voinut mitään... Ne vain tapahtuivat.

//En nyt oikee keksi tähän mtn.

//tjoo, no jos nää vaik hommais ittensä sinne sairaalaan, Shawnin kämpille tai jtn..?

Em katsoi toista hämmentyneenä. Nuorukaisen puheet olivat kuin suoraan hullujen huoneelta. Miehen pitäisi enemmänkin huolehtia itsestään ennemmin kuin muista. Tyttö katsoi toisen runneltuja kasvoja eikä voinut kuin ihmetellä miten toinen ei näyttänyt tajuavan kuinka pahassa kunnossa oli. Ainakaan sanoista päätellen Shawnilla ei ollut käsitystäkään. Seuraavat lauseet saivat Emilyn pudistelemaan päätään.
“Tää on mun vika, ja tiedät sen itekin.” sanoi katsoen toista edelleen, vieläkään uskomatta toisen sanoja, kaikkea sitä mitä nuorukainen oli tehnyt viimeisten minuuttien aikana. Emilylle teki pahaa katsoa toisen yskivän. Tyttö oli valmis tekemään mitä tahansa että saisi nuorukaisen pois lumihangesta makaamasta, sisätiloihin. Jonnekin missä Eminkään ei tarvitsisi katsella selkänsä taakse joka toinen minuutti. Ajatteli, että jos isä nyt avaisi silmänsä ja nousisi ylös, tyttö ei todellakaan tietäisi mitä tehdä. Kaikki tuntui niin epätodelliselta.

Shawn kääntyi selälleen, ja kipu sai tämän irvistämään. Em katsoi hetkeksi pois, sillä ei jostain syystä kestänyt katsoa toisen tuskaa. Vaikka kuinka nuorukainen hoki sitä, - Emilykin hoki ajatuksissaan - tyttö ei voinut olla syyttämättä itseään. Se taisi vain kuulua luonteeseen.
“No, sä et nyt voi sille enää mitään.. Syytän tästä itseeni joka tapauksessa.” sanoi kumartuen hiukan lähemmäs toista. Tyttö katsoi nuorukaista silmiin siirtäen samalla etuhiukset pois kasvoiltaan. Katsahti nopeasti ympärilleen, ennen kuin siirsi katseensa takaisin Shawniin.
“Sut pitää saada pois täältä..” sanoi nopeasti ja yritti ajatella tapoja joilla toinen saataisiin pois, minne tahansa muualle.

// No jos vaikka sinne Shawnin kämpille vois raahautua. (:

Shawn pyöräytti silmiään tämän sanoessa, että se ei ollut tytön vika ja kuullessaan toisen vastuksen. Tyttö tosiaan piti kiinni mielipiteistään.
“No, sä et nyt voi sille enää mitään.. Syytän tästä itseeni joka tapauksessa.” kuuli toisen sanat ja virnisti. "No ei tälle kukaa enää voi mitään" nuorukainen tokaisi ja siirsi katseensa taivaalta tyttöön. Kuin ihmeen kaupalla Shawn lopulta sai jälleen kätensä vasten maata ja sai kuin saikin yläkroppansa ylös hangesta. Maailma heitti edelleen muutaman voltin ja miehen yrittäessä jaloilleen, tuntui, kuin olisi ollut maailman pahimmassa humalassa. Tasapaino oli kaikkea muuta kuin kohdallaan.
Mies istahti takaisin maahan tajutessaan, ettei pääsisi aivan nopeasti ylös. Tuon nenästä valui verta taukoamatta, eikä Shawn voinut lopulta olla sylkemättä suuhun joutunutta verta hankeen. Edes Chrisin antama isku palleaan silloin kuukausia sitten ei ollut tuntunut näin kamalalta.

"Mä en aijo kattoo kun sä jäädyt siihen sen takia, ettet suostu painumaan muualle mun takia" Shawn naurahti, yskäisi jälleen, kunnes alkoi nousta ylös uudelleen. Toinen kerta kieltämättä tuotti tulosta, mutta ensimmäisen askeleen ottaessaan toinen jalka petti alta. Kieltämättä Em oli apuna tällähetkellä, sillä Shawn nappasi tuon olemattomasta hartiasta kiinni, jottei kaatuisi. Shawn virnisti toiselle ja alkoi hiljalleen kävellä paikkaa kohti, jonne uskoi takkinsa jääneen. Hän lopulta sen löydettyään palasi tytön luo ja katsoi toista silmiin pitkään. "Nyt mennään hakee toi rakki ja sit kyl mennää mun kämpille. En mä voi sua tännekään jättää" Shawn sanoi ja alkoi hiljalleen kävellä kohti tolppaa, jossa laikukas koira oli kiinni.
Kaukaapäin nuorukaisen kävely saattoi näyttää hupaisalta, mutta tuo teki kaikkensa pysyäkseen pystyssä. Hän pääsi pian tolpan luo ja sai iloisen koiran vastaansa. Shawn vilkaisi Emilyä ja irroiti koiran tolpasta. Hän siirsi katseensa tyttöön kokonaan, kunnes hymyili hieman ja viittasi toiselle, että tuo seuraisi perässä. Shawn tarjosi mielellään toiselle suojaa lumisateelta, sillä olihan tyttö sinänsä myös pelastanut hänet.
Jos Em ei olisi ollut paikalla, Shawn olisi luultavasti jäätynyt, mutta niin ei käynyt.

// Jos seuraava töpö on sitten siellä Shawnin kämpillä, jos teen sen sinne? :--)

Em pystyi hymähtämään toiselle lyhyesti, nuorukaisen virnistäessä tytön sanoille. Mies sai pian nostettua yläkroppansa pois lumihangesta, ja yritti myös päästä seisomaan, huonoin tuloksin. Emily oli juuri ottamassa toisesta kiinni tukeakseen tätä, mutta miehen jalat pettivät nopeasti. Emily katsahti aina välillä muualle, pitääkseen oman järkensä tallella mahdollisimman pitkään. Tyttö oli aina kammonnut verta, mutta inho nousi pintaan vasta nyt. Yritti kuitenkin kestää Shawnin vuoksi. Kun toinen taas alkoi puhumaan tytön jäätymisestä, Em ei enää käsittänyt ollenkaan. Toinen miettisi muita varmaan kuolinvuoteellaankin.
“Mä en oo nyt tärkein asia tässä, huolehtisit välillä itsestäs.” sanoi lyhyesti hymähtäen. Pian nuorukainen nousi uudelleen ylös, tällä kertaa kaatumatta. Heti ensimmäisen askeleen jälkeen toinen joutui ottamaan tukea Emistä. Yllättyi hieman kun hartialle putosi yhtäkkiä paino, mutta piti Shawnista silti kiinni kunnes tuo lähti hakemaan takkiaan.

Emily ei ollut ollenkaan varma oliko miehen itsenäinen käveleminen alkuunkaan turvallista, toinen saattaisi kaatua hetkenä minä hyvänsä, eikä kukaan olisi antamassa tukea. Takkinsa saatuaan, Shawnin sanat saivat taas hämmästyksen kohoamaan pintaan. Taas toinen oli huolehtimassa Emistä, vaikka oli itse pahemmassa tilassa. Lähti kävelemään toisen kannoille, ja saikin nuorukaisen nopeasti kiinni. Toisen hymyillessä, Emilykään ei voinut muuta kuin vastata hymyyn ja lähteä tämän mukaan.

//jju, sinne sit.