Oh, you're here too? [K-18]

Tulihan Angeliciakin vihdoin. Mies vain ajatteli naisilla kestävän pitkään koska olivat... naisia. Aina kesti laittautua, vaikka ei ollut mitään laittauduttavaa. Tai kenellä oli suihkun jälkeen mitään muuta laitettavaa kuin pyyhe? “Tänne mä jäin..”, mies naurahti kohottaen leukaansa tyytyväisin ilmein Alician kasvoja kohti. Mikä olisikaan sen parempaa, kun ei ollut vieläkään kiirettä ja sai nauttia näyistä, vaikka olo olikin sitä luokkaa, että olisi voinut jopa torkahtaa hetkeksi jos hyvin kävi. Chrisiä ei kuitenkaan väsyttänyt, kun tunsi vielä naisen kädet niskallaan. “Paremminkin sulle tuli ikävä, kun tulit perässä..”, mies perusteli tilanteen niin päin.. Hänen katseensa oli kuitenkin valunut jo Alician huuliin ennenkuin ne painautuivat hellästi toisiaan vasten. Chris kiersi käsiään Angelician yläselälle naisen painaessa miestä hartioista. Hän vain piti varmuuden, että Alicia tulisi mukana.

Painauduttuaan kokonaan selkä vasten patjaa ja saatuaan Angelician vasten vartaloaan Christopher huokaisi syvään. Hän kiersi kätensä naisen ympärille kuin halaukseen, mutta myös painaakseen toista paremmin itseään vasten. Siinä oli niin lämmin ja muutenkin hän halusi tuntea enemmän. Mies piti silmiään ummessa huulten painautuessa aina vain uudelleen toisiaan vasten. Hän ei edes muistanut milloin viimeksi oli ollut näääin kiireetön ja rento aamu ja päivä.. Piti nauttia niistäkin hetkistä. Chris ei itse edes tajunnut miten paljon piti siitä, mutta ehkä parempi niin.. Muuten ego olisi voinut kärsiä jos tilanne olisi levinnyt jonkun ylimääräisen korviin.

Yhtäkkiä Angelicia muka muisti jotain ja se sai Chrisin avaamaan silmänsä. Unohti mitä? “Mm.. Onks pakko nyt?”, hän mutisi tyytymättömästi naisen huulia vasten. Jos tämä juttu liittyi jotenkin Amiin niin no way. Mies kuitenkin joutui hiljalleen löysäämään otettaan naisen vetäytyessä kauemmas. “Ääh..”, hän painoi takaraivonsa takaisin patjaa vasten Alician noustua kokonaan. “Mitä sä oikein teet?”, Chris kurtisti epäuskoisena kulmiaan naisen kadotessa etsimään jotain. Mies ei edes vaivautunut menemään perään, vaikka epäilikin. Hän laski kätensä ristiin alavatsalleen ja tuijotti kattoa. Mikä idea tällä nyt oli? Chris kuuli vain ääniä selvästi laukun kaivamisesta.. Jos puhelin soisi niin mies upottaisi sen aivan varmasti lavuaariin.. Ei kuitenkaan kuulunut mitään sen ihmeellisempää kun nainen ilmestyi takaisin. Salamana Chris kohotti katseensa Angeliciaan, mutta ilme muuttui hieman yllättyneeksi ja huvittuneeksikin naisen yhtäkkiä väittävän, että hänellä oli Chrisille jotain. “No just joo.. Mitä?”, Chris suostui jopa nousemaan istumaan nähdessään, että nainen piti käsiä selkänsä takana. Tai sitten tämä oli joku huomionkeruu leikki. Mies ei oikein tajunnut mistä oli kyse, vaikka Alicia selittikin jotain yllätyksestä. Ei Chrisille ollut koskaan mitään yllätyksiä. Hän kohotti kulmiaan ja koetti hetken kuin nähdä naisen lävitse, mutta huonoin tuloksin. “En mä tiedä..”, ei Chris osannut arvata. Hän halusi tietää..

Mutta näköjään asiasta täytyi ottaa itse selvää. Mies naurahtaen nousi seisomaan. Hän oli kyllä aivan varma, että tämä oli vain joku satunnainen leikki.. Mitäpä muutakaan. “Ai sä yrität leikkiä ovelaa vai?”, Chris virnisti tarttuen Angelician lantiolta kiinni ja kiepsauttaen istumaan vuoteen reunalle. Voitto olisi siis saada kädet pois selän takaa? “Vai ruveta pelleilemään tässä..”, mies mutisi painaessaan Alician seuraavaksi selälleen ja mennessä itse polvilleen lantion yläpuolelle. Kädet kiertyivät hitaasti naisen selälle tarttumaan käsivarresta kiinni ja samalla Angelician huulia suukotellessaan mies veti kädet pois selän takaa. Eihän hän edes tajunnut vielä katsoa niitä kohti kun veti kasvojaan kauemmas voittoisan hymyn kera. “Hah! Voit..”, mies laski katsettaan ihan sattumalta nähdessään jotain kiiltävää ja silmiin pistävää Alician ranteessa. Korun joka oli aivan liian iso.. Chris kurtisti kulmiaan uudelleen hymyn kadotessa kasvoilta hetkessä. Angelicia oli sanonut pitävänsä yllätystä selkänsä takana ja öh..

Mies nosti kyseistä kättä ylemmäs ja katsoi korua hämmentyneenä. Kai sen oli pakko olla hänelle, ellei Angelicia ollut hankkinut itselleen miesten rannekorua. Se oli kyllä hieno, mutta Chris ei ollut ihan varma mitä oikein oli tekeillä.. Ainakaan siihen asti kunnes sai kyseisen korun käteensä. Aina jos Chris sai jotain, niin hän oli itse pakottanut saamaan sen, mutta tämä tuli suoraansanottuna kulman takaa.. “Siis..”, mies hymähti matalasti ja pyöritti korua kädessän, muttei tajunnut pistää sitä ranteeseensa. Voi eeei, ei ei. Hänen ei kuulunut jäätyä nääin paljon! Chris tajusi perääntyä naisen yläpuolelta istumaan vain viereen katsomaan hopeista korua. Edes vähän kauemmas. Jonkun olisi todellakin pitänyt sanoa mitä tällaisissa tilanteissa piti tehdä. Hän kun ei yleensä kiitellyt tai muutakaan, saati saanut tavaroita josta olisi voinut kiittää. “Siis mulle?”, mies kysäisi kumman särähtävällä äänellä, vaikka koettikin naurahtaa perään. Ei nyt oikein onnistnut niin helposti kun sen olisi pitänyt onnistua. Miehen olisi pitänyt saada edes vähän aikaa valmistautua tämmöiseen yllätykseen.

Angelicia naurahti, kun Chris nousi seisomaan. Nainen vain katsoi miestä hiukan yläviistoon, salaperäinen hymy yhä huulillaan. Ottakoot selvää vain. Pian Chris totesi kysyvään sävyyn, että yrittikö nainen leikkiä ovelaa.
"Eehkää.."
Angelicia vain sanoi salamyhkäisesti. Pitihän Chrisiä hiukan nyt kiusoitella.. Kiusaaminen kyllä loppui nopeasti, kun Chris nappasi naista lantiolta. Alicia piti yhä huolellisesti käsiä selkänsä takana ja naurahtaen nainen antoi miehen siirtää hänet istumaan vuoteen reunalle. Tämähän olikin hauskaa. Alicia vain virnisti Chrisille ja puristi hiukan tiukemmin rannekorua otteessaan. Kyllä miehen pitäisi pystyä vielä vähän parempaan. Chris mutisikin jotain pelleilystä, johon Angelicia vain hymähti vastaukseksi, kun Chris painoi naisen selälleen. Kädet eivät vieläkään lähteneet selän takaa ja Angelicia tuntui koko ajan suojelevan kämmenellään korua. Ajatukset korun pitämisestä kyllä vähän harhailivat, kun Chris tuli tuon näköisenä yläpuolelle. Hyvä, jos kädet ylipäätään pysyivät paikallaan.. Alicia kuitenkin päätti sinnitellä ja hän pistikin vähän vastaan, kun Chris tarttui käsillään naisen käsivarteen. Chris osasi silti käyttää juuri oikeanlaista taktiikkaa ja suukottelu saikin Alician keskittymisen herppaantumaan.. Nainen vastasi suukotuksiin samalla, kun käsien hallinta hellitti. Chris saikin ehkä liiankin helposti vedettyä naisen kädet eteensä.
"Senkin.. huijari.."
Angelicia mutisi, mutta naurahti pakosti. Ehkä hänet oli vain liian helppo voittaa. No tässä kohtaa hän kesti sen, koska pitihän Chrisin saada palkkionsa. Chris aikoikin juuri voitonriemuisena paistatella voittoaan, kun tuon katse osui selvästi koruun. Angelicia vain hymyili ja tarkkaili Chrisin ilmettä. Mies näytti hämmästyvän täysin ja hymykin katosi kummasti.. Angelicia vain naurahti ja odotti jatkoa. Tämä taisi olla todellinen yllätys Chrisille.

Angelicia antoi Chrisin rauhassa nostaa naisen kättä ylemmäs. Pitihän Chrisin nähdä uusi korunsa.. Mies taisikin vähitellä tajuta, että rannekoru oli tosiaan tuolle. Olihan koru yllätys, mutta.. noin kova yllätys? Alicia päätti kuitenkin antaa Chrisille vielä hiukan aikaa. Piti taas hiukan ajatella Chrisin näkökulmasta.. Kuinka usein tuolle kukaan antoi mitään lahjoja? Angeliciakin oli lahjaidean yhteydessä tajunnut, ettei hän ollut koskaan ennen tätä varsinaisesti antanut mitään lahjaa Chrisille. No.. nyt antoi. Hyvällä tuurilla lähiaikoina olisi Chrisin syntymäpäivä tai vastaavaa. No jos ei, mies sai sen muuten vain. Kaikkien muiden syntymäpäivien puolesta.. Angelicia hymyili itsekseen ja tarkkaili vielä Chrisiä, joka sai vihdoin yhden epäröivän sanan suustaan. Alicia naurahti pakosti ja kohotti kulmiaan hiukan kysyvästi. Aikoiko mies saada kokonaisen kysymyksen suustaan? Mies vain tuntui tuijottavan ikuisuuksiin korua samalla, kun tuo tutkaili tuota. Angelicia miettikin, että pitikö Chris tosiaan siitä.. Ainakaan mies ei ollut sanonut vielä mitään.
Pian Chris siirtyi ihan kunnolla Angelician yläpuolelta, käyden istumaan vuoteen reunalle. Angelicia hymähti hiukan ihmeissään, mutta totesi, että Chris taisi tarvita enemmänkin aikaa itselleen... Vähän siltä näytti. Angelicia vain nousi rauhallisesti istumaan Chrisin viereen. Nainen nojautui hiukan tuota vasten, laskien hymyillen leukansa Chrisin olkapäälle.

Vihdoin Chris sai kysymyksensä sanottua. Nainen vain naurahti, ihmetellen pakosti miehen äänensävyä. Tämä ei ihan mennyt niin kuin Angelicia oli luullut, mutta se oli selvää, että Chrisiä ei ollut niin helppoa ennakoida.
"Joo, sulle."
Angelicia vastasi hymy huulillaan. Katse kävi koko ajan Chrisin kasvojen ja korun välillä. Lopulta nainen ei malttanut enää olla kysymättä;
"Tykkääks sä siitä?"
Alicia kallisti hiukan päätään, että sai katsottua Chrisin kasvoja kunnolla. Mies tuntui kummasti kadottaneen puhekykynsä.. ainakin hetkellisesti. Angelicialla ei kuitenkaan ollut sitä ongelmaa..
"Mä ajattelin et se sopis sulle.. Jos sä vaik kokeilisit sitä ranteeseen. Muuut.. jos sä et tykkää siitä yhtään niin voin mä mennä vaihtamaankin sen. Jos löytäisin paremman. Tai sit sä voisit tulla mukaan nii voidaan varmistaa et saat korun josta sä tykkäät."
Angelicia selitti melko reippaasti. Nainen alkoi omalla tavallaan hiukan mennä levottomaksi, kun Chris ei sanonut kunnolla mitään. Jos mies ei pitänytkään korusta.. Angelicia katsoikin nyt korua, hipaisten sitä hellästi. Hänestä se oli kaikin tavoin sopiva Chrisille.
"Mä vaan.. halusin antaa sulle jotain."
Angelicia sanoi hiljaisemmin, valuttaen sormiaan hellästi Chrisin käsivartta pitkin. Nyt tuntui hiukan sanat loppuvan.. Angelicia toivoikin, että Chris sanoisi edes jotain, pian.

Hyvä on, siis koru oli Chrisille. Mies oli vain kuin unohtanut sen, että Alicia oli sanonut, että hänellä oli yllätys Chrisille itselleen. Positiivinen yllätys olikin, vaikka se ei miehen kasvoilta paistanutkaan.. Ainakaan sillä tyypillisimmällä tavalla. Tottakai jokin tällainen rannekoru näytti kalliilta ja vielä, että se tuli yhtäkkiä Alicialta ihan noin vain. “Pidän mä.”, mies sanoi naisen kysymykseen hieman hailakasti, vaikka siis oikeasti piti korusta. Ei hänellä ollut niitä rannekoruja ennen ollutkaan kuin varastettuna ja myytynä eteenpäin. Tätä korua Chris ei kyllä möisi eteenpäin.. Ei todellakaan.

Hän kuunteli naisen sanoja nyökytellen, mutta harmi kun ei välillä vain voinut lukea toisten ajatuksia. Chris piti korusta, eikä sitä varmasti tarvinnut vaihtaa.. Ah, miten hän sanoisi sen, ettei odottanut mitään tällaista ollenkaan? “Ei ku tää on hyvä.”, mies veti kädellään viivan ilmaan eteensä vielä varmuudeksi. Kaikki oli juuri hyvin näin.. Chris tajusi naisen pitävän leukaansa miehen olkapäällä vasta toisen viedessä kättään rannekorulla. Niin, kannattaisi sitä kokeillakkin, mutta se ei menisi vain pujottamalla Chrisin ranteeseen.. Miehillehän koru oltiin suunniteltu ilman että se putoaisi.. Hassua kuitenkin, että Alicia oli halunnut ostaa Chrisille jotain. “Mistä hyvästä?”, mies hymähti naurahtavaan sävyyn, vaikka se kuulostikin enemmän huvittuneelta tuhahdukselta. Vai antaa.. No okei, ehkä kaikelle ei aina tarvinnut olla selitystä.

“Se on hieno.”, mies sanoi ääneen sen mitä korusta ajatteli. Tulihan se sieltä, vaikka pienen periaateseurauksien taistelun jälkeen. Samalla pitkän ulospäin puhalluksen aikana hän koetti näpertää korun lukkoa auki. Öhm, miksi ihmeessä hänen kätensä tärisivät aavistuksen? Se oli vain lukko ja se oli vain koru, ja se oli vain Angelicia joka oli sen antanut. Christopher koetti suhtautua asiaan mielessään mahdollisimman välinpitämättömästi ja niin sen olisi pitänyt normaalisti mennä, mutta jostain syystä järki ja vartalo eivät kulkeneet käsikädessä. Mies painoi leukaansa enemmän rintakehäänsä vasten koettaen jotenkin piiloutua Alician katseen alta. Samassa hän sai lukon jopa auki! Tällä hetkellä korun kiertämistä ranteen ympärille ja lukon kiinni saamista voisi luonnehtia sitten vähän vaikeammaksi.. Ei toiminut. “Ääh, hei oikeesti...”, hän mumisi niin, ettei siitä varmasti saanut mitään selvää. Voisi tietysti pistää sen piikkiin, että se oli hankalaa pistää lukkoon heti ensimmäisellä kerralla, mutta Chris ei pyydellyt apua. Kunhan vain koetti saada kiinni epäonnistuen.. Koko ajan. Ja sekös sai kulmat menemään hieman kurttuun omalle tahattomalle käsien tärisemiselle. Miehen kädet nimittäin harvemmin tärisivät.
“Tää lukko vaan jotain..”, saipas hän sitä lukkoakin syytettyä, vaikka vika ei selvästikkään ollut siinä. Naisen vika, että tuijotti niin tiiviisti, tai niin Chrisistä tuntui.

Angelician olo keveni huomattavasti, kun Chris lopulta sanoi pitävänsä korusta ja, että se oli kyllä hyvä. Alicia hymyilikin tyytyväisenä, odottaen seuraavaksi, että mies kokeili korua ranteeseensa. Chris tuntui kyllä vieläkin jäätyvän hiukan, mutta nyt ainakin mies oli jo saanut sanojakin suustaan. No pääasia oli, että Chris todella piti korusta. Alicia vain painoi hymyillen huuliaan hellästi Chrisin hartiaa vasten samalla, kun katse oli pääasiassa miehen rannekorussa. Nyt ei ainakaan kaduttanut, että oli tuokin tullut ostettua. Samassa Chris kysyikin, että mistä hyvästä koru oli. Alicia vain naurahti itsekseen, koska hän ei todellakaan tiennyt mitään varsinaista vastausta.
"Muuten vaan.."
Angelicia mutisikin samalla, kun hän kohotti hartioitaan aavistuksen. Alicia oli vain.. halunnut. Oli helpompaa vain ajatella sen noin yksinkertaisesti. Angelicia lähes tuntui hiukan kiusaantuvan, jos hän edes yritti itse miettiä, miksi oli ostanut korun. Piti sitä edes kerran antaa jotain.. Chris oli kuitenkin Chris. Eiköhän mies ansainnut tuon korun. Ehkä mielenkiintoinen ajattelutapa, koska Angelicia löysi ehkä helpommin syitä siihen miksi mies EI olisi ansainnut korua. Mutta ei Chris aina ollut täysin.. Chrismäinen. Angelicia tunsi kyllä Chrisin kaikin puolin ja eiköhän sieltä löytynytkin se syy miksi nainen oli ostanut tuon korun. Ehkä oli kuitenkin parempi vain jättää liika ajattelu pois.. Yksi jäätyvä ihminen riitti tältä erää.

Angelician hymy leveni asteen verran, kun Chris yllättäen totesikin korun olevan hieno. Taisi todella olla hieno, kun Chris jopa sanoi sen ääneen..
"Hyvä et tykkäät."
Angelicia kuiskaisi hellästi lähellä miehen korvaa. Näytti siltä, että Chrisiä piti hiukan kannustaa tässäkin.. Haasteet eivät olleet vieläkään ohi. Angelicia koettikin olla naurahtamatta, kun Chris päästi pitkän puhalluksen suustaan samalla, kun tuo näpersi korun lukkoa. Oliko se nyt noin vaikeaa.. Alicia vain painoi huuliaan hellästi Chrisin ihoa vasten, piilottaen samalla ovelasti liian leveän hymyn ja naurahdukset. Chrisiä ei kannattanut loukata juuri nyt, Alicia tiesi sen paremmin kuin hyvin. Chris näytti vain keskittyvän lukon kanssa tappeluun, mutta ei kovin menestyksekkäästi. Angelicia katsahtikin tarkemmin Chrisin käsiä, tajuten niiden tärisevän.. Alicia kohotti hiukan kulmiaan, mutta pysyi vaiti. Hänen pitäisi selvästi antaa Chrisille useamminkin lahjoja.. Miehen käytöstä oli erittäin mielenkiintoista seurata juuri nyt. No, jos ei kiusaisi sen enempää. Oli kyllä mielenkiintoista miettiä, miksi Chris otti tuolla tavoin tämän asian. Olihan koru aikamoinen yllätyslahja Chrisille ja se ei ollut mikään halpa, mutta.. Silti. Angelicia tarkkailikin taas vaivihkaa Chrisin kasvoja. Miehestä ei aina vain pystynyt ottamaan selvää.. Mutta juuri nyt Chris oli hämmentävä, mutta sen lisäksi myös.. jotenkin hellyyttävä. Alicia melkein naurahti ääneen, koska kuinka usein sanan hellyyttävä pystyi yhdistämään Chrisiin.. No se oli kuitenkin lähinnä sitä mitä Alicia ajatteli. Mies vain jatkoi lukon kanssa tappelua ja pian tuo mutisikin jotain epämääräistä.. Angelicia vei katseensa lukkoon ja Chrisin täriseviin käsiin, jotka eivät vieläkään onnistuneet saamaan lukkoa auki. Nainen pakosti mietti kannattaisikohan hänen auttaa.. Hiukan siltä vaikutti.

Angelicia katsoi epäröiden, kun Chris jatkoi loputtomalta tuntuvaa tappelua lukon kanssa. Mies tuntui hermostuvan aina vain enemmän ja se nyt ei ainakaan tuottanut tuloksia. Alicia olikin varma, että pian voisi tulla jonkinmoinen räjähdys Chrisin osalta, jos jotain ei tapahtuisi..
Seuraavaksi Chris alkoikin syyttämään lukkoa ja Angelicia huokaisi, mutta rauhallisesti. Naisen olisi paras pysyä kärsivällisenä niin Chriskin toivottavasti rauhoittuisi..
"Anna mulle."
Angelicia sanoi pehmeästi, mutta sen verran napakkuutta äänessään, että Chrisin ei kannattaisi alkaa pistämään vastaan. Alicia siirtyikin hiukan paremmin istumaan Chrisin viereen samalla, kun hän tarttui rannekoruun.
"Ojenna kätes.. Mä pistän sen."
Angelicia sanoi vielä napakammin, mutta hymyili kuitenkin Chrisille. Mies nyt antaisi naisen auttaa niin säästyttäisiin suuremmalta tuskastelulta.. Alicia odottikin, että Chris suoristi ranteensa kiltisti. Melkein putosi kehu suusta, mutta nyt piti taas muistaa mitä päästi suustaan. Angelicia vain hymyili hiljaisena samalla, kun hän keskittyi itse koruun. Nainen avasi lukon melko helposti. Piti vain ottaa tasaisella otteella ja napakalla otteella.. Angelicia kiersi korun Chrisin ranteen ympärille ja pisti sitten lukon huolellisesti kiinni.
"No niin.. Siinä. Se näyttää paremmalta kun luulin."
Angelicia sanoi ja naurahti liukuessaan hiukan kauemmas. Nyt Chris saisi rauhassa katsoa korua omassa ranteessaan.. Aliciakin katseli vielä hymyillen korua. Se tosiaan näytti hyvältä. Sopivan kokoinen Chrisin ranteeseen ja se sopi muutenkin miehelle. Nainen hymyili ja katsahti Chrisin kasvoja.. Mies ei tuntunut vieläkään rentoutuvan täysin ja Angelicia liuvuttikin kättään miehen selällä ylöspäin, niskalle asti.
"Chriis.."
Angelicia kuiskaisi hymyillen, suukottaen perään miehen poskea. Piti sitten omalla tavallaan herätellä miestä, kun muuten ei tuntunut tapahtuvan mitään..

Nyt Alicia tajusi ihan kunnolla, että Chris piti korusta. Mies tosin ei juuri nyt ollut siitä tyytyväinen, kun hänen piti saada rannekorua ranteeseensa mahdollisimman tyynen näköisesti. Christopher ei tiennyt, eikä edes halunnut tietää kuinka paljon Angelicia hänen tilanteesta tajusi. Näköjään oli tajunnut sen verran, että korun ranteeseen pistämisestä ei tullut mitään.. Chris hymähti ja suostui jopa antamaan ketjun naiselle. Ehkä parempi niin, kuin näyttää enempää käsien tärinää.. Hän katsoi rannettaan Alician pistäessä korun siihen sutjakammin. Noniin, mitä vielä? Kyllä Chris osasi koruja pistää, mutta nyt oli vain poikkeustilanne.. Hän katsoi sitä ranteessaan ja pyöräytti laatan parempaan kohtaan, katsoen sitten miltä koko koru näytti paikallaan. Juuri sopivalta oikeastaan, niinkuin Angeliciakin sanoi. Mies jäi nyökyttelemään hitaasti päätään katsoen korua melko tyytyväisenäkin, vaikka se ei taaskaan näkynyt muutakuin silmistä.

Pian Chris tunsi ylöspäin nousevan käden selällään ja se sai hänet havahtumaan jonkinverran rannekorun tuijottamisesta. Ainiin.. Hän myhähti matalasti saatuaan suukotuksen poskelleen. Vielä Chris ei kuitenkaan nostanut katsettaan, vaan pyyhkäisi toisella kädellään kasvojaan. Noniin nyyt.. Hän tsemppasi itseään ja mitään sanomatta mies kallisti päätään senverran, että katsoi Angeliciaa sivusilmällään. Kuitenkin hymy kohosi pian kasvoille ja olipa aika leveä hymy verrattuna siihen tavalliseen.Chris kiersi toisen kätensä hitaasti naisen olkapäälle ja siitä kaulalle samalla tuodessa kasvojaan lähemmäs. Christopher vetäisi Angelician kasvoja melko nopealla liikkeellä lähemmäs toisen niskalta, mutta lähemmäs saamisessa tuskin oli mitään vaikeuksia.. Huulet painautuivat hellään, mutta paljon antavaan suudelmaan. Tavallaan myös sanoi sen sanan, mitä hänen suustaan ei pääsisi muuten.. Kuten kiitos? Ehkä jotain muutakin, mutta tulipahan kunnolla.

Vedettyään kasvojaan vähän kauemmas Chris katsahti naisen huulia ja naurahti lähes äänettömästi, kunnes otti kätensäkkin pois toisen niskalta. “En mä vaan..mm.”, mies kohotti merkitsevästi sitä kättään, mihin rannekoru oltiin laitettu. Niin siis hän ei ollut odottanut lahjoja nyt, mutta sanat eivät silti tulleet. Taisi olla taas periaate kysymys mitä 'sai' sanoa ja mitä ei. Chris ei kuitenkaan ketään mielistellyt tai kiitellyt.. “No, tässä se ainakin pysyy.”, mies sanoi naurahtaen vielä uudelleen. Jokainen naurahdus kuulosti jollain tapaa vaivautuneelta.. Chris kumartui heittämään lattialla olevat vaatteet olkansa yli, pyöräyttäen rannekorua taas automaattisesti kädessään vilkaisten sitä uudelleen. Jos sen oli kerran saanutkin niin kyllä kelpasi katsoakkin. “Aina mä en kyllä tajuu sua.”, mies virnisti Aliciaa kohti puolella suulla.

Angelicia katsoi hymyillen, kun Chris pyyhkäisi kädellään kasvojaan. Alkoi vähitellen vaikuttaa siltä, että mies palasi taas maan pinnalle.. Mihin lie ajatuksineen karannut. Alicia vain huomasi miten Chris katsoi naista edes sivusilmällään. Piientä edistystä. Angelicia vain vastasi katseeseen tyynesti hymy huulillaan. Kohta nainen ei ollut ainoa, joka hymyili, kun Chrisin huulille ilmestyi melko yllättäen leveä hymy. Tuosta hymystä Angelicia piti.. Chris ei ehkä saanut sanottua mitään, mutta Angelicia oli oppinutkin hyvin tulkitsemaan miehen ilmeitä ja eleitä. Tuon hymyn hän ymmärsi hyvin ja seuraavaksi tulikin ele, joka oli vielä selkeämpi.. Alicia toi kätensä hellästi Chrisin ylävartalolle, kun mies vei oman kätensä naisen niskalle. Angelicia nojautui jo automaattisesti lähemmäs, mutta Chris vetäisi naisen vielä äkisti lähemmäs, kuroen viimeisetkin sentit kaksikon kasvojen välillä. Naisen silmät sulkeutuivatkin, kun huulet painautuivat hellään suudelmaan, joka vei miehen viestin hyvin selvästi perille.. Jos tuollaisia saisi joka yllätyksen kohdalla, Angelician olisi ehkä parempi järjestää enemmänkin tällaisia pieniä mukavia yllätyksiä Chrisille. Tämä kiitos kun oli paljon parempi kuin itse se yksi sana...

Angelicia hymyili Chrisille vetäessään kasvojaan hiukan kauemmas suudelman jälkeen. Chris näytti harvinaisen hyväntuuliselta, mutta oliko ihmekkään. Alicia vain naurahti hiljaisesti, kun Chris aloitti taas lauseensa, mutta ei päässyt muutamaa sanaa pidemmälle. Nainen kyllä ymmärsi.. Varsinkin, kun Chris nosti rannetta, jossa rannekoru olikin.
"Mä tiedän kyl.. Se olikin yllätys."
Angelicia kuiskaisi hymyillen. Yllätys hiukan naiselle itselleenkin, koska eihän hän ollut tätä kunnolla suunnitellut. Päähänpisto vain.. toteuttamisen arvoinen kylläkin. Chris totesikin, että koru pysyisi kuitenkin paikallaan. Tuo toteamus sai Angelician hymyilemään tyytyväisenä. Alicia tiesi kyllä miten usein koruille kävi Chrisin käsissä, mutta tämä olikin miehen oma. Olisi ainakin parempi, että Chris pitäisi siitä huolen ja katsoisikin, että se pysyisi hänen ranteessaan. Muuten tuloksena voisi olla hyvin loukkaantunut Angelicia..
Alicia tuntui hiukan havahtuvan, kun Chris heitti vaatteita lattialta selkänsä yli vuoteelle. Ai niin kohta voisi pukea.. Tuntui, että aikakin alkoi saada merkityksensä takaisin. Angelicia olisi kyllä halunnut olla vielä Chrisin kanssa, mutta todellisuus ei antanut periksi. Hänen pitäisi taas vaihteeksi keksiä joku valhe ja.. palata kotiin. Angelicia hiljensi raskaan huokauksen ennen kuin se pääsi naisen suusta. Hän ei halunnut kaiken menevän pilalle.. ei ihan vielä.

Chris palautti hyvin Angelician tähän hetkeen sanoessaan, ettei tuo aina tajunnut Angeliciaa. Nainen vain vastasi virneeseen ja näykkäisi hellästi Chrisin kaulaa.
"En mäkään kuule aina sua.. Mut ehkä se on vaan hyvä juttu. Vähän lisää jännitystä elämään."
Angelicia kuiskutti leikkisästi, kunnes naurahtaen nousi vuoteelta. Ehkä nyt olisi ihan pakko pukeakkin. Angelicia etsikin alusvaatteensa, pukien ne päälleen. Pyyhe lensi vuoteelle ja Angelicia katsoi huokaisten ympärilleen.. Jotenkin alkoi laiskottaa, kun piti etsiä lisääkin vaatteita. Olikin niin raskasta poimia ne käteensä ja sitten pukea päälle... Samassa naisen katse osui lattialla lojuvaan kelloon. Hymy katosi viimeistään siinä kohtaa ja Alicia huokaisi raskaasti. Tervetuloa todellisuus.. Angelicia poimi kellon ja synkkänä pisti sen yöpöydälle, vilkaisten tahtomattaankin aikaa.
"Hitto sentään.. Joku päivä mä haluan herätä sillä tavoin ettei tartte miettiä et kuinka paljon joudun taas valehtelee ja kuinka kova kiire mulla on mihinkin."
Angelicia mutisi ääneen samalla, kun hän otti farkkunsa. Nainen aikoi jo pukea ne päälleen, kunnes ärähtäen heitti ne lattialle. No niin se meni siinä sitten.. Hyvä olo oli poissa. Tämän takia Angelicia vihasi todellisuutta. Nainen kaatui huokaisten selälleen vuoteelle. Nyt oli parempi vain vetäistä vähän henkeä. Alicia näpräsi synkkänä mustia hiuksiaan, jotka olivat hiukan sotkussa, vasten sängyn valkoisia lakanoita. Valitettavasti mielen tyhjentäminen oli helpommin sanottu kuin tehty. Ami nousi voimakkaammin mieleen ja Alicia kurtisti hiukan kulmiaan. Mitä hän oikeasti sanoisi.. Hän oli ollut koko eilisen illan, yön sekä nyt aamupäivänkin poissa kotoa. Ei varoitusta etukäteen, ei puhelimeen vastaamista.. Angelicia olisi halunnut syyttää Amia vaikeasta olosta, mutta Alicia ei kyennyt siihen.. Alicia oli yksin syypää, ja hän tiesi sen.
"Mitä mä sanon sille.."
Alicia huokaisi ääneen, kunnes sulki silmänsä. Chris ehkä kuuli naisen mutinat ja arvasikin ketä nainen tarkoitti. Miehelle tämä kaikki oli helpompaa ja onnekseen tuo omisti asenteen, ettei tuo välittänyt liioista murheista. Ainakaan näkyvästi.. Angelicia taas ei voinut olla miettimättä millaista sotkua oli saanut aikaan ja miten hän kasvattikaan sitä koko ajan. Pakosti sitä mietti, että pääsisikö tästä kaikesta koskaan eroon..

Tämän kerran ehkä saattoi antaa anteeksi, mutta enää Chris ei haluaisi jäätyä näin pahasti... Yllätys tosiaan, mutta ei kiitos liian usein. Kaikelle ei onneksi tarvinnut olla sen tarkempaa selitystä. Mies vain kohautti kulmiaan ennenkuin veti vaatteita ylös lattialta. Eeehkä voisi jatkaa matkaa? Tai sitten ei.. Christopher ei ollut sen enempää halukkaampi kuin Angeliciakaan. Kaikki näytti pysähtyvän siihen, eikä Chris ennättänyt vetää mitään päälleen, kun nainen näykkäisi hänen kaulaansa. Jos suunta olisi tämä, niin pois lähtemisessä kestäisi ikuisuus. Mies kuitenkin myhähti huvittuneesti Alician sanoille ja olisi tehnyt itsekkin jotain pientä jäynää ellei nainen olisi noussut ylös. “Eiks sitä jännitystä oo jo riittävästi?”, Chris virnisti puolella suulla laskien kämmenen polvelleen ja seuraten Angeliciaa katseellaan. Ehkä joissakin määrin jännitystä oli ihan riittämiin, mutta kun sitä katsottiin heidän väliltään niin sitä ei näköjään koskaan ollut ainakaan liian vähän.

Lopulta Chriskin veti bokserinsa jalkaan Angelician ruvetessa pistämään alusvaatteita päälleen. Se toimi hyvänä merkkinä.. Hän kiepsautti pyyhkeen niskansa takaa ja rupesi suoristamaan sekä kääntämään ruttuun menneitä farkkujaan. Tottakai mies oletti Angeliciankin pukevan, mutta pian kuuli naisen kiroavan. Mies olisi voinut nauraa, sillä tuosta ajattelusta ei pääsisi koskaan eroon.. Valehtelemista ja kiirettä. Sehän kuului jo Chrisin elämäntapaan.. “Ehkä joskus.”, Christopher hymähti ihmeen välinpitämättömästi ja nousi vetämään farkkunsa jalkaan kun takaata kuului seuraavaksi Alician riuhdontaa. Mies kohotti kulmiaan ja kääntyi katsomaan mikä naista nyt vaivasi. Tässähän oli kaikki mennyt ihan hyvin.. “Hmm?”, hän laski katsettaan sängylle rojahteneeseen Angeliciaan itse pistäessään farkkujensa vetoketjua ja nappia kiinni. Alicia taas näytti mököttävän kuin pikkutyttö, mutta Chris arveli sen johtuvan ajasta ja Amista, jotka kummatkin mies halusi viskata vittuun. Hän kuuli vielä naisen mutinat ja mietti hetken, kunnes istahti takaisin vuoteen reunalle.

Tavallaan se oli ärsyttävääkin, että Angelicia ajatteli sitä Amia tuolla tavalla.. Piti miettiä mitä sanoi ja mitä teki. Jos Chris olisi ollut kohteena, vastaus olisi ollut luutavasti jotain 'ei kuulu sulle missä olin' tyylistä. Ei siinä nyt voinut olla noin isoa eroa. Hetken Christopher tuijotti naisen vartaloa, kunnes töksäytti: “Ei se kuulu sille..Sä oot hei aikuinen eikä se oo mikään sun.. holhoojas.” Tosin jos Chris olisi ollut Amin tilalla, olisi ollut tilanteen kulku hieman toisenlainen.. Mies kuitenkin piti sitä jätkää nössönä, joten.. Chris katsoi Angeliciaa tosissaan viestittäen katseellaan, että nainen ei voinut olla tosissaan tuon jutun kanssa.
“Ihan sama vaikka menisit viikon päästä sinne.. Jos sua ei edes kiinnosta mihin suuntaan teidän niinsanottu suhde menee nii mitä väliä sillä on?”, mies kurotti nappaamaan mustan kauluspaitansa noustessaan taas ylös. Kulmat menivät hänelläkin turhan helposti kurttuun kun ajatteli sitä ylimääräistä kilpailijaa. Chris mielellään oli ainoa kilpailija ja se voittaja samantien..

Mies veti kauluspaitaa päälleen ja ennen nappien kiinni pistämistä hän kääri hihat vilkaistaakseen sitä rannekorua uudelleen. Toimiva piriste. “Loppujenlopuks... Tuskin säkään tiedät missä se aina on.”, hän kohautti olkiaan ollessaan selkä vuoteeseen päin napittaessaan nappeja nyt kiinni. Lopulta kääntyessään Aliciaa kohti mies virnisti ja painoi naisen alas hartioista tiiviimmin sängynpintaa vasten. “Sitäpaitsi jos ei kaikki toiveet aina täyty, nii pitää ettii muualta. Eiks nii?”, kerranhan tässä elettiin. Ja Chrisin mielestä sai tehdä mitä vain, siis hän varsinkin sai tehdä mitä vain. Mies näykkäisi naisen alahuulta ja suukotti leukaa ja huulia perään. “Ja sitä sit kutsutaan 'jännitystä elämään.'”, hän kuiskaisi viettelevään sävyyn ennenkuin nousi ylös.
“Pitäis varmaan ruveta lähteen..”, Chrispä rämäytti taas vaihteeksi kunnolla maanpinnalle.

Angelicia ei paljon kiinnittänyt huomiota Chrisin vaatteiden pukemiseen ja mies tuntui muutenkin ottavan kaiken juuri nyt niin rennosti. Alicia vain tunsi järjestäneensä niin paljon itselleen ongelmia, että niitä ei voinut ohittaa. Chrisille tämä kaikki oli tietenkin helpompaa. Mennä vain kotiin.. ja olla. Angelicia oli se tässä, joka eli omassa valheessaan. Hän ei edes tiennyt miksi oli antanut itsensä ajautua tähän tilanteeseen. Ja jos hän veisi tämän vielä pidemmälle.. Alicia huokaisi raskaasti samalla, kun hän tiedosti, että Chris istahti takaisin vuoteelle. Mies taisi todella tajuta, että naista harmitti. Ja miestä paremminkin taisi harmittaa, että Angelicia ajatteli Amia juuri nyt.. Nainen oli kyllä yrittänyt välttää. Mutta se meni vain niin, että mitä enemmän vältteli, sitä enemmän asia oli mielessä.
Samassa Angelicia avasi silmänsä, kun Chris avasikin suunsa. Miehen mielipide asiasta ei kovin yllättynyt.. Tuon mielestä tietenkään tämä ei kuulunut Amille. Siinä Angelicia oli kyllä omalla tavallaan samaa mieltä. Ami ei muutenkaan tulisi koskaan ymmärtämään tätä, vaikka miten yrittäisi selittää. Koska Angeliciakaan ei aina ymmärtänyt mikä hänessä ja Chrisissä oli.. Se vain.. oli. Ja Alicia ei voinut päästää siitä irti. Eiköhän se ollut sitten vain hänen ja Chrisin välinen asia. Ei Amia tosiaan ollut Angelician holhooja tai vastaava, niin kuin Chris sanoikin.
"Oot oikeessa.."
Angelicia vain mutisi, vaikka hänen mieli aloittaa uusi lause ja sanalla mutta. Mutta.. Angelicia oli yhdessä tuon kanssa. Chris ei ehkä ymmärtänyt sitä puolta asiasta. Sillä Alicia todella välitti Amista omalla tavallaan. Nainen ei olisi halunnut tehdä tätä Amille, koska Ami ei olisi tehnyt vastaavanlaista Amille. Ja mies oli se, joka oli auttanut ja tukenut Angeliciaa, kun naisella oli ollut vaikeaa.. Mutta silti. Chris oli olemassa. Ja miten Angelicia välittikään Amista, Chris kumosi kaikki mahdollisuudet enemmälle. Se taisi olla vain suora fakta. Alicia huokaisi hiljaa itsekseen, vastaten Chrisin katseeseen. Nainen ymmärsi kyllä, ettei Chris välittänyt aiheesta, koska miehen silmissä Ami oli täysi nolla. Chrisin mielestä kaikki oli niin yksinkertaista.. Olisipa se ollut niin.
Pian Chris jatkoikin puhettaan. Angelicia ei kyennyt heti vastaamaan Chrisin sanoihin, sillä nuo sanat kirpaisivat. Angelician ja Amin suhde tosiaan.. Alicia ei olisi halunnut satuttaa Amia, mutta silti hän oli antanut periksi ja heidän suhteensa oli jo pilalla. Eikä Ami edes tiennyt sitä.. Chris oli niin oikeassa tässä kaikessa, mutta Angelician oli niin vaikea myöntää sitä. Tosiaan.. Jos hän ei välittänyt edes yrittää pitää suhdetta kasassa, miksi hän esitti olevansa sellaisessa. Alicia ei kyennyt sanomaan mitään vaan hän katsoi vaiti, kun Chris nousi vuoteelta. Liikaa miettiminen veti pakosti hiljaiseksi..

Angelicia ei vieläkään saanut sanottua mitään, kun taas katse seurasi Chrisiä, joka puki kauluspaitansa päälleen. Alicia huokaisi syvään ja sulki hetkeksi silmänsä. Hän halusi unohtaa ajatuksensa.. Sillä naisen olisi tosiaan pakko lähteä. Mutta hän oli vielä täällä, Chrisin kanssa. Tuntuikin turhauttavalta tuhlata viimeisiä hetkiä siihen, että aiheutti vain itselleen päänsärkyä. Alicia avasikin määrätietoisena silmänsä, mutta samassa Chris totesi ettei nainenhan aina tiennyt missä Ami on. No.. olihan se totta. Angelicia kurtisti kulmiaan ja nousi kyynerpäidensä varaan. Nainen melkein jo alkoi miettimään, että oliko Amikaan niin rehellinen, mutta samassa Chris kääntyi Aliciaa kohti. Chrisin katse ja virne saivat Angelician palaamaan heti siihen hetkeen ja nainen vastasikin virneeseen pakosti, kun Chris painoi hänet hartioista vuodetta vasten. Alicia laskeutuikin takaisin selälleen samalla, kun kädet kietoutuivat Chrisin ympärille. Oli kyllä tylsää, että Chris oli ehtinyt jo pukea..
Chris totesikin pian siitä, miten toiveet eivät aina täyttyneet ja Angelicia naurahti pakosti.
"Nii.. Oot kyllä oikeessa. Ami ei voi kyllä ikinä antaa mulle sitä mitä sä annat."
Angelicia sanoi leikkisästi, mutta osittain ihan tosissaan. Ami ja Chris olivat niin erilaiset..
"Sä tosiaan annat kaiken mun toivomani.. ja enemmän."
Alicia kuiskaisi kiusoittelevasti, virne huulillaan. Pian Chris näykkäisi Angelician alahuulta, suukotellen perää naisen alahuulta ja leukaa. Alicia vain vastasi suukotuksiin, ummistaen silmiään. Chris tosiaan osasi viedä ajatukset pois vääristä asioista...

Angelicia painoi Chrisiä hiukan itseään vasten, kun Chris kuiskaisikin miten tätä kutsuttiin juuri siksi jännitykseksi elämään. Angelicia virnisti ja nautti niin Chrisin äänestä, kun yhtäkkiä.. mies oli poissa. No, tietenkin. Angelicia älähti pakosti ääneen. Okei Chris osasi tehdä ne parhaimmat.. ja hirveimmät hetket. Mies totesikin lähdöstä, mutta Angelicia siristi silmiään.
"Arvaa mitä mieltä mä olen.."
Angelicia sanoi napakasti, nousten vuoteelta. Nainen kiersi Chrisin eteen ja tönäisikin yllättäen Chrisin rajusti selälleen vuoteelle. Heti perään Alicia kiipesi Chrisin yläpuolelle, seisten polviensa varassa.
"Mulla ei oo kiire miihinkään. Mulla kun on.. toiveita. Joita pitäis täyttää vielä. Ja kotona niitä ei kukaan täytä niin.. jos sä olisit armelias."
Angelicia kuiskutti kiusoitellen Chrisin huulia vasten samalla, kun kädet menivät Chrisin kauluspaidan napeille. Jotenkin kummasti naisen sormet näpersivät nappeja auki samalla, kun Angelicia antoi vain mennä ja hän suuteli oikein kunnon kiihkeästi Chrisiä. Tuo oli selvä "pidän sut tässä, halusit tai et"- suudelma. Chris tuskin kyllä pistäisi paljon vastaan.. Suudelman jälkeen Angelicia oli saanut sen verran Chrisin paitaa auki, että nainen pujautti kätensä miehen iholle. Kynnet käsittelivät kiihkeästi Chrisin ihoa samalla, kun Angelicia suuteli uudelleen Chrisiä.
"No, miten on? Ei kai mulla oo liian suuria toiveita sulle."
Angelicia kuiskaisi virnistäen ennen kuin hän näykkäisi Chrisin alahuulta. Yllytys toimi aina Chrisiin ja miestä ei tosiaan ollut vaikeaa saada tällaiseen mukaan. Aivan liian helppoa.. Angelicia suuteli vielä Chrisiä ennen kuin lähtikin valumaan alemmas. Kynnet liukuivat hellin ottein alemmas Chrisin rintakehältä vatsalle.. Angelicia avasi loputkin napit Chrisin kauluspaidasta ja kangas sai siirtyä pois tieltä, kun Angelicia suukotteli ja näykki mahdollisimman kiusaavasti Chrisin ylävartaloa. Samalla kädet saavuttivat farkkujen reunan ja Angelicia avasi hitaasti miehen housujen vyön.. Piti varmistaa, että Chris tunsi koko ajan varmasti mitä nainen teki. Pian Angelicia vetikin jo Chrisin farkkujen vetoketjun auki ja nainen nuolaisi juuri virnistäen Chrisin vatsaa, kun toinen käsi pujahti farkkujen sisään. Niin kenellä tässä oli alunperin ollut mitä toiveita.. Taisi olla kyllä, että Angelicialla oli yksi toive. Ja se oli kunnon kiusaaminen. Ei yhtään nainen tapaista, eei... Angelicia nousi hitaasti ylemmäs, että sai henkäistyä Chrisin korvaan ja heti perään tuli kaulan näykkäisy samalla, kun käsi liikkui kiusaavasti ja tuntuvasti miehen housuissa. Kangas oli vielä kuitenkin välissä, mutta eiköhän kosketus tuntunut.
"On joitain asioita mitä et löydä mistään muualta.. kun täältä.. just nyt."
Angelicia kuiskaisi käheästi Chrisin korvaan samalla, kun käsi liikkui vielä vähän tuntuvammin. Alicia suukotti Chrisin kaulaa ja jatkoi miehen kiusaamista, että Chris ei varmasti pystyisi liikkumaan mihinkään.. Angelicia nosti kuitenkin pian päätään ja nainen katsahti kelloa, hymähtäen perään.
"Vitsi se kello on jo paljon.. Taidat olla oikeessa, pitää ruveta lähtemään."
Angelicia sanoikin ja nainen veti kätensä Chrisin vartalolta, nousten reippaasti pystyyn. Tuo oli varmaan julmin maanpinnalle rymäytys minkä Alicia oli koskaan tehnyt Chrisille.. Angelicia vain väläytti virneen Chrisille, kunnes naurahtaen nappasi farkkunsa lattialta. Tietenkin Alicia alkaisi nyt vain pukemaan ylleen.. Saisi kyllä katsoa hyväksyisikö Chris sen. Angelicia vain hyräillen suoristi farkkujaan ja alkoikin pukea niitä, katsomatta Chrisiin. Pystyikö enää julmemmaksi menemään.. No tämä taisi olla vain Angelician toive, sillä ainoastaan täällä ja juuri nyt sai tehdä noin.