Let's go sho-shopping

(( V + C ))

Kun kissa oli poissa, hiiret hyppivät pöydälle. Tavallaan. Eva naputti sormillaan Volvon rattia. Hän oli pukeutunut tummaan asukokonaisuuteen (miinus myssy ja aurinkolasit). Naisella oli määränpäänään Rashee Road ja mielessään mitä kieroin suunnitelma. Chris oli saanut lähestulkoon joka ikinen kerta olla se, joka voitti jollain tapaa. Ja se ärsytti rouvaa suuresti. Evan oli siis pakko saada pistetilannetta vähän kotiin päin. Nyt hän oli saanut talonmieheltä avaimen Chrisin asuntoon. Oli väittänyt olevansa miehen sisko ja menevänsä tekemään suursiivousta tämän asuntoon ja laittelemaan ruokaa veljelleen. "Veljelle, todellakin", nainen naurahti hiljaa itsekseen ja puisti päätään. Valhe oli mennyt ilman suurempia vakuutteluja läpi, vaikka tummaverikkö oli varautunutkin jo tekaistulla sotunumerolla ja osoitteella todistamaan henkilöllisyytensä. Eva oli niin tyytyväinen itseensä pitkästä aikaa.

Volvo pysähtyi tutun kerrostalon eteen. Nainen kumartui katsahtamaan sitä pelkääjän ikkunasta, mutta sitten katse hakeutui koelaudassa olevaan kelloon. Vasta yhdeksän aamulla. Loistavaa. Mies ei voinut olla hereillä vielä. Eva nousi ulos autosta ja lukitsi ovet, suunnaten sitten askeleet talon ala-ovelle. Rappukäytävään päästyään nainen kipusi muutaman kerroksen verran ylemmäksi, siitä sitten Chrisin ovelle. Koputuksia ei tarvitti, vaan nainen työnsi avaimen lukkoon ja väänsi. Ovi aukesi ilman epäilyttäviä ääniä.

Nainen asteli peremmälle ja käveli suoraan makuuhuoneeseen. Askeleet olivat kuitenkin varovaisia ja hiljaisia. Hän ei halunnut herättää miestä. Ei ainakaan nyt, kun oli niin lähellä onnistua suunnitelmassaan. Hymähdys karkasi väkisinkin huulikiillolla maalattujen huulien välistä, kun Eva kohtasi makuuhuoneessa nukkuvan Chrisin. Mies näytti sangen harmittomalta unten mailla ollessaan, mutta hereillä tämä oli varsinainen piikki takalistossa. Silti Eva vapaaehtoisesti kipitti kerta toisensa jälkeen miehen luokse. Pakkomielteestä pitäisi hankkiutua eroon, mutta ei kuitenkaan ihan vielä. Nainen asettautui nojaamaan rennosti yöpöytää vasten kädellään ja nosti toista jalkaansa hieman, tökäten sitten kengänpohjalla (ja korolla) miestä vatsanseutuville. "Chris", Eva sihahti käskevästi. "Olisi aika herätä, päivänpaiste Lähdetään happihyppelylle", laskettiinko shoppailukierrosta happihyppelyksi? Luultavasti ei. Ei takerruta nyt pikkuasioihin. "Rakas", Eva venytti a-kirjainta tarkoituksellisesti ja tökkäsi miestä jalallaan (tai siis, yhä edelleen korolla ja kengänpohjalla) hieman voimakkaammin. Herttainen hymy vallitsi bruneten kasvoilla.

// Tullaan :---------) //

Chris ei ihan nähnyt unta iloisista nallekarhuista ja sen sellaisista. Mies kyllä nukkui sikeästi, mutta unirytmi oli sitä luokkaa, että yöllä valvottiin ja pitkälle päivään nukuttiin. Hän ei yleensäkkään odottanut luokseen mitään ylimääräisiä kesken uniaan. Eikä kenelläkään olisi pitänyt olla avainta tähän asuntoon.. Paitsi Christopherilla itsellään. Mies ei tällä hetkellä ottanut mitään huolta siitä, että joku tulisi hänet pidättämään kesken kaiken, sillä Chris tiesi olevansa nyt suhteellisen varmoilla vesillä, eikä kukaan tiennyt hänestä mitään. Kauniita unia siis.. Mikään oven raottuminen tai askelien kuuluminen ei saanut Chrisiä edes kääntämään kylkeään. Hän vain piti tyynyä tiukasti rintakehäänsä vasten ollessa puoliksi kyljellään. Yöpöydällä oli tuttavallisesti tupakka-aski odottamassa aamua ja eilisen vaatteet oltiin heitetty lattialle kasaan kuin minkäkin teinipojan huoneessa. Ei miehen tarvinnut siivota kun hän asui yksin..

Ensimmäinen pieni havahdus tosimaailmaan tapahtui vasta sitten, kun kyljellä tuntui tökkäisy. Hän raotti nopeasti silmiään kesken uniensa, joka oli periaatteessa sama kuin olisi herättänyt normaalissa unirytmissä nukkuvan kolmelta aamuyöllä.. "Mitä?", huulten välistä karkasi vain epämääräistä mutinaa. Ajatukset kulkivat hidastakin hitaammin ja mies luuli näkevänsä unta.. Hiljalleen alkoivat puheet happihyppelystä iskeytyä päähän, mutta Chris ei tässä vaiheessa vielä jaksanut muodostaa sanojen merkitystä. Seuraava tökkäisy toi tähän maailmaan vielä varmemmin ja nopeasti mies nosti kasvonsa tyynystä pöllähtäneen näköisenä. Hän kohotti katseensa ylemmäs silmät väsyneellä sirillä ja kulmat kurtussa. Ja vaikka näkyikin sumeasti Chris tunnisti naisen hetken tuijottamisensa jälkeen. Voi ei. Mitä tämä oli olevinaan?

Katse terävöityi hetkessä ja Chris nousi vatsallaan kyynärpäidensä varaan. "Miten vitussa sä pääsit sisään!?", hän älähti katsahtaen olkansa yli makuuhuoneen ovelle. Hyvää huomenta vain, mutta Chris ei ollut antanut Evalle avainta! Vastaus ei löytynyt makuuhuoneen oveltakaan, joten Eva saisi puhua ja vähän äkkiä. Mies nousi ylemmäs ja katsahti naisen kenkää mahdollisimman arvostelevasti. Tässä vaiheessa Chris tosin näytti siltä kuin olisi katsonut pahaa ruokaa nenänsä alla. "Mitää hemmettiä täällä tapahtuu.", mies mutisi väsyneesti siirtäen tyynyä aavistuksen kauemmas, jotta hän pääsi kierähtämään selälleen ja hieromaan kasvojaan. Jos nyt pääsisi mielessään edes tähän kellon aikaan!
"Mitä sun päässä oikein pyörii? Kello on vasta.. jotain! Sä vaan murtaudut sisään.", hän pudisti päätään kallistaessaan katseensa takaisin Evaan. "Sä kostat mulle jotain, hm?", mies laski kätensä sängyn reunan yli vetääkseen edes paitansa ylös, vaikka ei Chrisillä ollut mitään sitä vastaakaan, että 'riehui' tässä ilman paitaa. Olipas viehättävä aamu, vaikka miten kiltisti Eva koettaisi sanoa sanaa 'rakas'..

Eva kohotti vain kulmiaan ja seurasi Chrisin katsetta ovelle. Hän ei ollut aiemminkaan (okei, ehkä joskus) säikkynyt miehen kiukkua - se oli jo tuttu juttu - eikä säikkynyt nytkään. Eva palautti katseensa takaisin sängyssä makaavaan mieheen, eikä estellyt huvittunutta, ilkikurista ja pirullista hymyä kohoamasta kasvoilleen. "Normaalit ihmiset on tähän aikaan jo hereillä, Chris", kuinkahan monesti Eva oli herännyt yhtäkkiä Chrisin luota ja tajunnut olevansa myöhässä sovitusta tapaamisesta? Nainen ei edes jaksanut ruveta laskemaan, sillä siinä olisi mennyt helposti puoleen yöhön asti. "Ja itse asiassa, mun päässä pyörii aika paljonkin", pirullisia, ilkeitä ja kerrassaan kieroja suunnitelmia miehen pään menoksi. "Eikä kaikkien tarvitse turvautua murtautumiseen, vaikka sä siihen turvaudutkin useasti, vain jotta pääsevät sisälle", Eva vitsaili, joskin tuntui vähän siltä, ettei herra sillä hetkellä kauheasti antanut arvoa naisen vitseille. Siitä huolimatta hymyn annettiin kohota kasvoille. Brunette pyöräytti silmiään ja tuhahti. "Mitähän mä sulle kostaisin?" Hän lausui hitaasti. Lievästi sanottuna huvittunut katse luotsattiin Chrisiin. "Mulla ei ole mitään tarvetta purkaa tukahdetutteja tunteita suhun. Se on Fredrickin osa", Eva valisti ystäväänsä ja suikkasi tämän huulille nopean suukon, joka oli tarkoitettu puhtaasti kettuiluksi.

Nainen taputti turhan kovakouraisesti miehen poskea ja suoristautui sitten. Hän nappasi lattialta farkut ja nakkasi ne miehelle. "Pistähän rääsyt niskaan. Lähdetään happihyppelylle, kuten aiemmin jo mainitsin. Toivottavasti sulla on tänään paljon kärsivällisyyttä, koska mä tarvitsen uusia vaatteita ja kenkiä", Eva tokaisi kuin olisi vain puhellut niitä näitä. Hän käännähti korkeilla koroillaan ja lähti astelemaan keittiöön päin, mutta makuuhuoneen ovella nainen pysähtyi. Hän ei kuitenkaan enää kääntynyt ympäri, vaan tyytyi katsahtamaan miestä olkansa ylitse. "Ai niin. Ihan vain tälläinen informaatiopaketti, jos sä haluat tietää kuinka mä pääsin sisään. Sain avaimen sun talonmieheltä. Ilmeisesti sun siskosi on tulossa vierailulle. Jotain ruuanlaittoa ja siivoamista", huoleton olkien kohautus. Ah, Eva nautti tilanteesta. Hän oli päässyt kerrankin niskan päälle, tosin nainen varmaan tiputettaisiin sieltä pian alas. "Onko sulla kahvia?" Eva kysyi vaihtaen puheenaihetta tuosta noin vaan. Tarkoitus oli olla mahdollisimman ärsyttävä.

Rouva ei jäänyt odottelemaan miehen vastausta, vaan askeleet suuntautuivat keittiöön. Yleensä ihmiset säilyttivät tavaroita kutakuinkin samoissa paikoissa, joten tälläkään kertaa ei tuottanut ongelmia löytää kahvinpuruja ja suodatinpusseja. Ne asennettiin keittimeen ja sitten vain on-off-kytkin napsautettiin siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Voi mitä hän oli tehnyt ansaitakseen tämän? Loppujenlopuksi vaikka mitä, mutta juuri nyt ei iskenyt mieleen mitään ilkeää. Chris piti tekemisiään hyvinkin itsestäänselvyyksinä. Se, että hän saattoi mennä milloin vain katsomaan Evaa.. Sen piti olla ihan yksinkertaista, mutta sitten kun mentiin näinpäin. Nainenhan oli päästään vinksahtanut! Kaikki asiat menivät ihan sekaisin. "Normaalit ihmiset.. Mä en taida kuulua niihin.", mies mumisi enemmänkin itsekseen ollen lievästi sanottuna vittuuntunut tämmöisestä. Nyt tuntui siltä kun hän olisi voinut sammua milloin vain ja tuosta vain. Eva ei ainakaan helpottanut tilannetta vittulessaan. Mies ummisti silmänsä huokaisten syvään. Nainen oli vähän muussa mielessä jokaisen miehen unelma, mutta nyt! Chris saisi vielä egokolauksen. Hän ei ollut tarpeeksi virkeä pysyäkseen Evan perässä, niinkin typerältä kuin se kuulosti. Pieni kulmien kohotus ja ehkä ilahtunut äännähdyskin karkasi kurkusta Chrisin saadessa nopean suukotuksen huulilleen. Siinäkö se sitten oli.. Ilahtunut äännähdys muuttui murahdukseksi Evan taputtaessa poskea kuin lemmikkikoiraa. "Ai kun kiva.. Siitäkin miehestä vielä johonkin.", mies kohautti kulmiaan laiskasti ja näkökenttä peittäytyikin farkuilla. Eva se jaksoi paahtaa tähän aikaan..

Chris katsahti murhaavasti naisen perään, kun palautettiin mieleen asiaa happihyppelystä, joka muuttui lähes painajaiseksi. Mitä personal-tavaroiden-kantajaa Eva oli Chrisistä tekemässä? "Yritäkkin.", mies nousi ylös sängyltä silmät melkein ummessa. Hänellä todellakin oli asiaa naiselle tästä järjestelystä. Mielipide paremminkin. Siitä ennen Chris kuuli Evan suuren ja mahtavan taipaleen sisään pääsemisestään. Sisko? Mies jähmettyi paikalleen katsoen naista totisesti. Christopherilla oli pikkusisko, Sara, mutta kaukana täältä, eikä Sara edes tiennyt missä Chris oli nyt. Nainen oli työskennellyt samassa vankilassa, mutta sen jälkeen Christopherilla ei ollut enää mitään hajua. Se siitä siskosta siivoamassa asuntoa. Eva oli heittänyt tuon ihan hatusta.
"Hemmetin kieroilija.", Chris ärisi taas itsekseen vetäessän farkkuja jalkaansa. Miehen teki mieli viskaista jotain Evan hihkuessa kahvinteko välineitä. "Eti ite!", niinkin yksikertaisesti kun sen saattoi sanoa. Hän kiskaisi valkoisen hihattoman hyllyltä, ja sitä päälle vetäessään Chris asteli suoraan Evan luokse. "Vaikka meidän hetket onkin ollu enemmän läheisempiä ja intiimimpiä, niin se ei tarkota sitä, että mä sitoutuisin olemaan sun joku tavaroiden kantaja!", mies tökkäisi etusormellaan Evan leukaluuta ja toisella kädellään kiskaisi mukin itselleen kahvia varten. Christopher siristi taas ärsyyntyneesti silmiään, eikä päästänyt Evaa näkökentästään hetkeksikään. "Seuraavalla kerralla voisit edes koputtaa."

Mies kaivoi taskuaan ja kappas, tupakat olivat yhä yö pöydällä. Tämä ei ennustanut mitään muuta kuin tuskaista päivää. Askeleet suuntsivat takaisin sinne mistä Chris oli lähtenytkin. Mielikuvitus ei kukkinut juuri ollenkaan ja tupakatkin olivat pudota lattialle. Hän nosti sätkän huulilleen ja pian imaisi aamusavut, sentään yksi asia joka ei eronnut muista aamuista. "Mä en ole koskaan herättäny sua näin helvetin aikasin!", Chris asteli takaisin keittiötasojen luo tumpaten tupakkansa tiheiden imaisujen jälkeen lavuaarin pohjalle. Hetken hiljaisuus ja mies tarttui kahvimukista. "Kaada sitä nyt mullekki, kun kerran keititkin..", alistunut? Ei todellakaan. Chris tarvitsi vain aikaa, että saisi edes jotain käännettyä edukseen. Hän näyttäisi Evalle jollain tavoin, että aamuiset herätykset olivat ei-toivottua tavaraa. Itseasiassa mitä kaikkea vaatekaupoissa saataisi keksiäkkään naisen pään menoksi? Hiljalleen miehen kasvoille kohosi omahyväinen hymy ja katse osoitti ovelan väsyneen oloisesti Evan tämän hetkiseen pukeutumiseen.
"Sä oot yhä varma, että tää on hyvä idea? Kadut vielä. Sanonpahan vaan.", hehän alkoivat vaikuttaa vanhalta pariskunnalta tätä menoa.. Tai olivat jo.

Eva mulkaisi Chrisia murhaavasti, kun tämä tökkäisi naista leukaan. Pitikö sen aina? "Voisit hankkiutua eroon tuosta tökkimisestä. Se on aika julmetun ärsyttävää", Eva murahti ja vilkaisi miestä vetoavasti, mutta ilme vaihtui pian pirulliseen virneeseen. "Sitä paitsi, jaksan kyllä kantaa omat tavarani ihan itse, mutta saat luvan tulla seuralaiseksi ja tietysti miehiseksi näkökulmaksi", nainen kohotti toista kulmaansa hieman. Tosin Eva aikoi tehdä kaikkensa, jotta saisi miehen hermot venymään äärirajoilleen. Hän nosti toisen kätensä vyötärölleen. Kasvoille vedettiin niin ikään mietteliäs ilme. "Enpä taida. Miksi mä koputtaisin, kun voin tulla avaimellakin sisään?" Eva nosti kädessään olevan avainnipun miehenkin nähtäväksi ja heilutti sitä niin, että avaimet kilisivät toisiaan vasten iloisesti. Ne suljetti kuitenkin nopeasti nyrkin sisään, ettei eräs herra saisi fiksuja ideoita päähänsä. Toisaalta Evalle oli aivan sama, vaikka mies olisikin napannut oman avaimensa, koska tavalla tai toisella hän saisi uuden tilalle. Luultavasti. Ja jos ei saisi... No, hänen maailmansa ei siihen kaatuisi.

Miehen kadotessa takaisin makuuhuoneen suunnalle, tuhahti Eva. Hän kääntyi keittimen puoleen. Kahvi oli ehtinyt tippua kaksikon sananvaihdon yhteydessä. Nainen nappasi kuppinsa ja tarttui sitten pannuun. Samaan aikaan mies palasi takaisin Evan seuraan. "Nimenomaan", brunette tokaisi ja nyökkäsi päällään ponnekkaasti. "Sä et ikinä herätä mua näin aikaisin ja sen takia mä olen myöhästynyt varmaan miljoonasta eri tapaamisesta", Eva vilkaisi Chrisia olkansa ylitse, tai lähinnä tämän ojentamaa mukia. "Älä viitsi olla naurettava. Mä saan leikkiä pikkurouvaa kotona jo ihan tarpeeksi", nainen laski pannun takaisin paikoilleen. Hän kääntyi ympäri ja nojasi selällään työtasoa vasten. Mies sai osakseen lempeän hymyn. "Kyllähän sä osaat itsekin kahvisi kaataa", oman terveyden kannalta ehkä kannattaisi lopettaa kettuilu ja keskittyä olennaiseen.

"Hyvä idea?" Eva toisti. "Shoppailemaan lähteminen. Tietysti. Koska meidän elämäntehtävämme on ärsyttää toisiamme mahdollisimman paljon, niin tietysti sen on. Se on loistava idea", nainen antoi virneen kohota huulilleen. Hän katsahti Chrisia arvioiden. "Lupaat vaan käyttäytyä kunnolla, niin kaikki on hyvin. Meinaatko sä lähteä noin pukeutuneena?"

Jos Evan tehtävänä oli tänään vain ärsyttää Chrisiä, niin nainen oli onnistunut siinä jo nyt kiitettävän hyvin. Mies mulkoili toista vähänväliä murhaavammin tai vähemmän murhaavammin. Kaikenlisäksi naisen äänensävy piti kaikkea niin itsestäänselvyyksinä, että se sai Chrisin harkitsemaan Evan kirjaimellista ulos heittämistä, mutta sen jälkeen naisesta tuskin olisi iloa sen enempää. Eikö tässä ollut muuta mahdollsuutta kuin uhrautua? Kostaa takaisin ainakin.. Christopherilla ei ollut todellakaan käynyt mielessä, että Eva tupsahtaisi jossainvaiheessa näin yllättäen. Mies kun luuli hallitsevansa tilanteen ja menot täysin omatoimisesti. "Ja tää nyt tasapainottu tällä? Kiva. Mua ei kiinnosta muutenkaan myöhästytkö sä tapaamisistasi vai et..", Chris pyöräytti silmiään, muttei koskaan saanut edes kahvia mukiinsa. "Lopeta toi.", mies kaataisi kupposen sitten itse itselleen, kun Eva ei kerran aikonut kotirouvaksi. Olisikin ollut kovin suuri vaiva pistää, kun oli kerta tännekkin raahautunut.

Mies oli kuin ei kuuntelisi mitä Eva oikein löpisi shoppailemisesta. Sehän oli ihan naisten puuhaa! Hän hörppi rauhalliseen tahtiin kahviaan mitään sokereita lisäämättä. Vasta toisen kysyessä Chrisin pukeutumisesta mies käänsi katseensa Evaan liioitellun laiskasti. "Sori vaan kulti, mut ei oo kauheesti muita mahdollisuuksia. Mä en elä niinkun sä, että olis kaks huoneellista vaatteita, jotka maksais maltaita.", sitäpaitsi se oli Chrisille parempi, että hän pääsisi tarvittaessa lähtemään nopeasti ilman suurempia pakkailuja. Ja siitä kunnolla käyttäytymisestä: se riippui siitä miten Eva käyttäytyi. Alku ei ainakaan antanut kovin vakuuttavaa pohjaa..
"Jos sulla on siitä jotain valittamista, niin valita jollekkin muulle.", Chris joi kahvimukinsa nopeasti tyhjäksi ennenkuin paukautti sen aivan liian lujaa pöydäntasoa vasten selvänä protestina. Hän mulkaisi Evaa vielä uudelleen mennen pistämään jo sukat ja kengät jalkaansa. "Ehkä tän kerran, mut muista, että mä en vastaa mistään. Seuraavalla kerralla mä herätän sut keskellä yötä.", Christopher nappasi nahkatakin juuri sopivasti tuolin selkänojalta. Hän oikeastaan tuudittautui jo siihen ajatukseen, että tästä voisi tulla jopa hauskaa.

"Mä en kutsunu sua tänne kahvittelemaan.", Chris kiersi Evan taakse saadakseen läppäistyä kämmenellään naisen pakaralle. Sen tarkoituksena oli saada toinen havahtumaan ja muistamaan, että Eva ei varmasti ollut ainoa joka pystyisi pelleilemään. "Eli se muki takas pöydälle ja sä ajat tällä kertaa.", mies virnisti voittoisasti edes tämän kerran! Hän asteli Evan ohi, mutta virne katosi kasvoilta heti kun Chris käänsi katseensa oveen. Vielä laiska silmien pyöräytys ja huokaus, joka nosti hartiatkin melkein korviin. "Nyt ulos.", hän avasi oven ja hoputti Evaa menemään ohitseen. Hyvin olisi saanut mahdollisuuden karata takaisin sisään.. Paitsi naisella oli yhä avain, jota Chris ei ollut tajunnut napata itselleen. Hemmetti.

"Siinähän herätät, mutta mä en vastaa sitten seurauksista", hui, pelottavaa. Eva tiesi harvinaisen hyvin, että Chris oli heistä se, jonka uhkaukset kannatti yleensä aina ottaa tosissaan. Toisin kuin naisen. Hän yritti pönkittää vain omaa itsetuntoaan suurilla puheilla, mutta puheiksi ne useimmiten jäivät.

Eva tuhahti ja pyöräytti silmiään, kun Chris läiskäisi häntä takalistolle. "Pitääkö sun olla aina niin... luolamies?" Nainen kurtisti kulmiaan piikikkään kysyvästi, muttei antanut hymyn nousta kasvoilleen, vaikka se olisikin lisännyt piikin tehoa. Hän laski kuitenkin mukinsa kiltisti pöydälle ja lähti suuntaamaan kohti ovea. Rappukäytävään astuessaan Eva katsahti olkansa ylitse varmistaakseen, että Chris seurasi perässä. "Oletko varma, ettei se, että minä istun kuskin paikalla, nakerra liikaa miehistä egoasi?" kettuilu jatkukoon hamaan tulevaisuuteen. Siitä ei päässyt yli eikä ympäri. Nainen lähti suuntaamaan rappuja pitkin takaisin ala-ovelle. Volvo odotti kiltisti kadulla, kun pariskunta pääsi kadulle. Eva kiersi kuskin puolelle ja istuutui ratin taakse. Hän käynnisti auton, odotti että mies pääsi kyytiin ja ohjasi Volvon sitten muun liikenteen sekaan. Keula kohti lähintä ostoskeskusta.

Reilu kymmenen minuuttia myöhemmin auto pysähtyi ostoshelvetin parkkipaikalle. "Alahan tulla. Meillä on paljon tekemistä", Eva muksautti Chrisia reiteen nyrkillään ja nousi sitten autosta. Hän lähti kävelemään kohti pääovia, mutta vilkuili vähän väliä olkansa ylitse. Jos mies vaikka yrittäisi livistää koettelemuksestaan. Kun sitten lopulta päästiin sisälle ostoskeskukseen, raahasi Eva Chrisin ensimmäisenä kenkäkauppaan (kaikki miehet tunnetusti inhosivat olla seuralaisena, kun nainen osteli kenkiä, joten mikäs sen parempi). Hän pysähtyi ensimmäisen hyllyn eteen, katsellen kenkiä arvioiden. Nainen nosti yhdet remmisandaalit, joissa oli noin viiden sentin korko, käteensä ja kääntyi Chrisia kohden. "No, mitä sanot?" Pakko sitä mielipidettäkin oli kysyä. Evahan oli luvannut olla vaativa ostosreissulla.

(( Yhyy, kauheeta. Laadutonta. ))

// eeikä ollut ::--D //

Tosiaan, Chrisiin ei sen kummemmin Evan uhkaukset uponneet. Hän ei myöntänyt sitä, että olisi alistunut jonkun tahtoon, vaikka periaatteessa nyt kävi juuri niin.. Nainen vain tuli ja sanoi, että nyt lähdetään ja Chris oli melkein heti lähdössä.. "Luolamies? Sä et kuule tiedäkkään." Tuolle Chris voi vain nauraa. Mitä vikaa siinä oli, jos vähän osoitti läheisyyttä? Hän kohautti itsevarmana kulmiaan Evan tuimalle ilmeelle. Kaikenlisäksi ulos päästyään Chris suostui tulemaan perässä. Hän kyllä mietti nappaavansa ne avaimet takaisin ja pitäisi huolen, että talonmieheltä Eva ei niitä onnistuisi saamaan. Mies loppujenlopuksi vain mittaili katseellaan edessä kävelevää naista. "Hei, mä vaan tarkistan sun ajotaidot. Älä koko ajan natise siinä.", siinä tarpeeksi hyvä syy istua pelkääjän paikalle. Ego kolauksen estämiseksi oli vielä parempi katsoa vain ulos.. Christopher olisi varmasti halunnut ajaa, jos olisi ollut edes vähän virkeämpi. Nyt hän saattoi saada hyvän mahdollisuuden torkahtaa edes hetkeksi. Muuten oltaisiin rutattu paljon peltiä.

Matka taittui nopeammin kuin Chris osasi edes odottaa. Hän kuin ei tiennyt missä kaikkialla täällä oli mitään ostoskeskuksia. Ei Chrisin oikeastaan tarvinnutkaan. Mies säpsähti tahtomattaankin saadessaan nyrkin iskun reidelleen. "Mä ihan hypin ilosta" Hän astui ulos autosta ja koetti näyttää mahdollisimman normaalilta, vaikka joutuikin kenkäkauppaan.. ja naisten osastolle. Herranjumala. Mies vihasi tämmöistä, joka sai hänet näyttämään niin tossun alla olevalta. Chris piti käsiään nahkatakkinsa taskuissa tuijottaen tuimasti Evan perään ja miettien miksi olikaan joutunut tänne. Evalla ei sentään kestänyt pitkään valita ensimmäisiä kopeloitavia kenkiä.. Ehkä se ei ollut mikään täysin hyvä idea ottaa Chrisin miehistä näkökulmaa asiaan. Eihän hänellä ollut mitään hajua mistä vaatteista tai kengistä eri naiset pitivät! "Mitä mä sanon? Kesään on vielä vähän aikaa.. Tommoset voi ostaa silloinkin.", Chris nojautui kyynärpäällä lähimpään kenkähyllyyn kurottaen nappaamaan toisella kädellään sen toiselta puolelta jonkun mustan saapikkaan. Ihan satunnaisesti vain.
"Eiks tää?", mies virnisti ja oli mukamas nuolaisevinaan hitaasti sen vartta, mutta kielen ja kengän välillä oli ainakin parikymmentä senttiä väliä. Jos Evalla oli tapana olla herättämttä muiden asiakkaiden huomiota itseensä, niin Chrisin kanssa se ei ainakaan onnistunut. Mies oikein kerjäsi sitä ja hyllykön toisella puolella oleva nainen katsahtikin meinkinkiä mukamas vaivihkaa. Christopher kyllä huomasi sen ja oikein tyytyväisenä otti yleisön huomioon katsahtamalla toista ja iskien tyytyväisenä silmäänsä. Ainahan sitä piti jostain lähteä.. Seuraavaksi mies ojensikin saapikasta kehottavasti Evaa kohti. Ihan helppoahan tämä oli. "Darlingg"

Facepalm-hetki. Eva kohotti kulmiaan ja katsahti Chrisia. Hän astui lähemmäksi miestä, nostaen käden tämän poskelle ja taputti (taas) liian kovakouraisesti. Jos Chrisilla oli pakottava tarve tökkimiseen, niin Evalla oli posken taputteluun.Tämä oli nimittäin jo toinen kerta aamun aikana. Lähistöllä olevan - se jolle Chris hetkeä aiemmin oli iskenyt silmää - naisen uteliaasta katseesta ei jaksettu välittää. Eva oli tarkoituksella valinnut ostoskeskuksen, jos ei käynyt kukaan hänen ystävistään. Olisi lievästi kiusallista törmätä tuttuihin Chrisin seurassa. Miehestä kun ei koskaan voinut olla varma, osasiko tämä pysyä hiljaa. "Eikös me puhuttu jotain siitä käyttäytymisestä, rakas?" Eva kysyi hymyillen herttaisesti. Hän tarttui miehen kädessä olevaan saapikkaaseen ja sysäsi sen takaisin hyllyyn. "Saat kyllä luvan nukkua kylpyammeessa seuraavan kuukauden", miten niin piruileva virne? Nainen käännähti ympäri ja lähti suuntaamaan kohti kaupan ovia.

Kenkäkaupassa ei oltu viihdytty järin kauan. Ehkä oli ollut virhe sittenkin lähteä shoppailemaan miehen kanssa. Olisi pitänyt arvata, että tämä ei suostuisi millään seuraamaan perässä ja käyttäytymään kunnolla. Seuraavaksi kuitenkin löydettiin tie isompaan liikkeeseen, mistä löytyi sekä vaatteita, että myös kenkiä ja asusteita. Eva suunnisti suoraan rekkien ja hyllyjen sekaan. Luojan kiitos, liikkeessä oli vain muutama muu asiakas, joten mahdollisia traumoja ei aiheutettaisi kovinkaan monelle, mikäli Chris päättäisi pistää ranttaliksi. Eva katsahti miestä jälleen olkansa ylitse, mutta keskittyi sitten keräämään vaatteita käsivarrelleen. Tällä kertaa ei suinkaan kysytty arvon herran mielipidettä. Ehkä korkeintaan sitten pukukopeilla.

Vaatteiden keräilyyn oli tuhlattu tuhottamasti aikaa. Mietitty ja pähkäilty ihan turhan paljon, mutta kaikki se oli (valitettavasti) tarkoituksellista. Eva siirtyi pukukopeille ja istutti Chrisin yhdelle niiden läheisyydessä olevista sohvista. "Älä yritäkään karata. Jos osaat käyttäytyä, voin ehkä harkita sen avaimen antamista sulle", Eva tokaisi ennen katoamistaan pukukopin verhon taakse. Ehkä porkkanasta olisi apua. Tai sitten ei. Hetkeä myöhemmin Eva asteli ulos kopista olkaimettoman mekon kanssa. Fredrickin kanssa täytyisi taas ensi kuussa käydä edustamassa vuotuisassa kiinteistönvälittäjien illallisella, joten tietysti mekkokin täytyi hankkia ajoissa. Eva ei vain aikonut sanoa asiasta Chrisille. Tätä ei tuntunut erityisemmin kiinnostavan Evan ja aviopuolisonsa menot, saatika elämä. Ja miksi olisikaan? Sitä paitsi, nainen oli kiitollinen siitä, ettei Chris yrittänyt päästä hänen pään sisäänsä esittämällä kysymyksiä aviomiehestä ja muusta. Näin ollen Evakin jätti ne useat kysymykset, joihin olisi palavasti halunnut vastauksen, kysymättä. Jos hän ei kysellyt, ei kysellyt mieskään. Naisen logiikan mukaan.

"No, onko sulla parempaa sanottavaa tästä kuin niistä remmisandaaleista edellisessä kaupassa?" Tummaverikkö kysyi seisahtuessaan Chrisin eteen.

Chris vihasi tuota poskeen taputusta hyyvin paljon! Se oli melkein sama kun saisi tupakan savut kasvoilleen.. Hän koetti kuitenkin sniikisti kääntää päätään sivuun, mutta nainen onnistui taputtelemaan silti. Tulipas harvinaisen miehinen olo. Eva voisi edes vähän rajoittaa tuota, eikä edes saapas kelvannut. "Ehkä.", mikä käyttäytyminen? Kyllä Chris oli loppujenlopuksi suhteellisen kiltisti, vaikka myrtsi ilme käväisi heti kasvoilla Evan jatkaessa matkaansa. Chris ei olisi halunnut seurata naista ihan näin orjallisesti..Saati jäädä ilman huomiota. Silti hän löysi itsensä seuraavasta vaatekaupasta. Mies katseli ympärilleen ja kieltämättä kaupassa soiva musiikki ja vaatekasat saivat silmissä näkemään punaista. Eihän Chris ennättänyt kuin katsoa vähän sinnesun tänne, kun Eva oli jo kadonnut hänen edestään. Mies kurtisti kulmiaan ja hetken aikaa joutui tiirailemaan, kunnes löysi naisen vaatteiden kimpusta kuin viimeistä päivää. Chris sensijaan nojautui lähimpään vaaterekkiin. "Sä et voi olla tosissas." Miten joku jaksoi katsoa noin paljon vaatteita läpi yhdellä kerralla? Varmasti suurin osa niistä olisi muutenkin näyttänyt hyvältä Evan päällä, mutta ei.. Aina valittiinkin joku toinen, mutta sitten löytyi taas joku toinen.

Chris lysähti sohvalle ihan mielellään. Se ainakin oli mukavan pehmeä. "No säkin voisit hoitaa ton valikoimisen vähän nopeemmin." Hän avasi nahkatakkiaan ja nosti käsivartensa sohvan selkänojalle. Täällä oli kaikenlisäksi melko kuumakin. Mies tuijotti koko ajan Evan pukukoppia, tai paremminkin naisen jalkoja jotka näkyivät verhon alta. Välillä Chris naurahti itsekseen ja kallisti päätään miettiessään miten saisi jonkun numeron aikaan. Pitkään ei kulunut, kun Eva astui jo ulos sovituskopista ja Chris mutisi tajuamattakiin ääneen "vou". Kummasti väsynyt ilme katosi kasvoilta, kun mies katsahti naista päästä jalkoihin.
"Mielummin katon tota kun kenkiä." Virnistäen Chris taputti Evaa reideltä kehottaakseen naista vain pyörähtämään ympäri. Se ainakin näytti hyvältä toisen päällä. Kannatti vain kehua? Chris halusi joskus poiskin tästä kaupasta. "Se on.. hyvä. Ostatko?", mies ei päästänyt Evaa vielä minnekkään pitäessä kättään naisen vyötäröllä. Hän ei edes viitsinyt ajatella kuinka montaa vaatekappaletta Eva oli harkinnut kokeilevansa.

Lopulta Christopher nousi sohvalta hymyilen ja piti naista edessään kuin vertailen mekkoa toisen päällä hyvinkin tarkasti, mutta tarpeeksi pyörähdettyään mies käännähtikin suoraan pukukopille koettaakseen saada avaimet takaisin! Hän kolusi Evan takin ja parhaansa mukaan nysväsi sinne jääneet kolikotkin nyrkkinsä sisään. "Minne sä pistit ne?"

Eva naurahti ja pyörähti hitaasti ympäri. Ärsyttävyytensä lisäksi Chris osasi jollain omituisella tavalla kohentaa Evan itsetuntoa. Ehkä se oli yksi merkittävin syy siihen, miksi rouva juoksi aina takaisin miehen luokse, vaikka tämä olikin ajaa naisen huulluden partaalle. "Voi olla. Tosin pukukopissa odottaa vielä useat muut vaihtoehdot", nainen virnisti tahattomasti piruillen. Tällä kertaa hän ei ollut ajatellut kettuilla, kuhan vain tokaisi.

Tummaverikön kulmat kohosivat hieman, kun Chris nousi. Ennen kuin nainen ehti edes huomata oli mies suunannut pukukopille. Eva ei sinäänsä enää yllättynyt miehen röyhkeydestä. Siihen oli totuttu jo lukuisten tapaamiskertojen yhteydessä. Eva kyllä vallan mainiosti tiesi, miehen haluavan olla pomon asemassa, mutta niin halusi nainenkin. Hän osasi arvata, mitä mies etsi, mutta Eva oli oppinut, ettei koskaan voisi pelata liian varman päälle. Hän nojautui pukukopin seinää vasten ja seurasi Chrisin puuhastelua. "Mitä sä tarkalleen ottaen etsit?" Eva tiedusteli. Hän luotsasi huvittuneen kysyvän katseen Chrisiin. "Näitäkö?" Nainen veti käden selkänsä takaata ja avasi nyrkkinsä, paljastaen kädessään olevan avainnipun. Nyrkki kuitenkin sulkeutui nopeasti, sillä Eva pelkäsi miehen nappaavan ne itselleen.

"Et kai pidä mua niin typeränä, että jättäisin avaimet niin, että sulla olisi mahdollisuus napata ne itse", Evan kulmat kohosivat kysyvästi, ehkä hieman arvioidenkin. Ei kai Chris tuntenut häntä niin huonosti? "Jos pidät, niin mä olen hyvin loukkaantunut ja pettynyt. Luulin, että sä tunnet mut vähän paremmin. Nainen katsahti ohitse kävelevää myyjää, joka vilkaisi kaksikkoa hieman kummaksuen. Hymähdys karkasi hänen huuliltaan. Varmaan myyjätyttönen luuli heitä vanhaksi pariskunnaksi. No, samahan se oli, mitä joku sattumanvarainen kaupan työntekijä luuli. "Jos viitsisit raahata itsesi takaisin tuonne sohvalle, niin mä pääsen vaihtamaan vaatteet."

Chris ei löytänyt niitä avaimia. Hän puuskahti ja jäi nojaamaan kämmenillään tuolin reunaan luovuttaen toistaiseksi, vaikka se ei kuulunutkaan miehen tapoihin. Christopher kuuli Evan voittoisan äänen takaataan kera avaimien kilinän. Olipa todella hauskaa. Mies suoristi selkänsä nopeasti, mutta ennenkuin katse ennätti edes hakeutua naisen käteen, avaimet olivat piilossa toisen nyrkissä. Myönnetään, Chris ei ollut ajatellut niin tarkkaan minne Eva olisi saanut avaimet piilotettua. Eihän kello ollut vielä edes kahtatoista, siinä selitys. "Laskelmointi virhe" Chris oli tuntunut joutuvan alakanttiin Evan kanssa ja pahasti. Miten se aina kävi juuri Evan kanssa? Mies mulkaisi itsekkin murhaavammin ohi kulkevaa myyjää, joka katsahti heitä oudoksuen. Nyt Christopher ei kaivannut yleisöä. Hän ei myöskään vastannut mitään,vaan nyrpisti nenäänsä kuin pikkulapsi Evan käskiessä Chrisiä vielä siirtymäänkin sovituskopin edestä. Mies koetti selvästi tuijottamalla saada naisen räjähtämään siihen paikkaan, mutta harmi vain, että sekään ei onnistunut. Kohta kiehui yli. "Mähän sanoin, että tää oli huono idea!", mies toi kasvonsa hetkeksi erittäin lähelle Evan kasvoja sylkäisten sanat suustaan. Äänen korottaminen sai myyjän taas katsahtamaan kaksikkoon päin. Varmasti suurin osa asiakkaistakin vähintään vilkaisi mistä vihainen älähdys lähti. Christopherilta oltiin viety yö unet, hänet raahattiin ostoskeskukseen, Evalla oli yhä asunnon avaimet ja Chris oli mielestään jopa alakynnessä, vaikka syyttikin siitä huonoja yöunia.. Siinä oli aivan tarpeeksi syitä ärsyyntyä tossisaan ja korottaa ääntä vaikka keskellä ostoskeskusta.

"Kaikki hyvin?", myyjä kysyi vähän matkan päästä. Varmasti naikkonen kysyi kysymyksensä Evalta, sillä tuohan näytti olevan enemmän kaupan asiakaskuntaa kuin Chris. Mies katsahti kertaalleen myyjään ja suostui vasta nyt siirtymään Evan ja sovituskopin välistä. "Loistavasti.", hän ärähti vihaisesti myyjälle, päätyen istumaan sohvalle ja hieromaan ohimoaan. Toivottavasti myyjänainen ei sentään vartijoita hälyyttäisi, mutta tyyppi selvästi piti menoa silmällä..

Chris saattoi vaikka vannoa, että seuraavasta metkuilusta hän sekoaisi lopullisesti. Mies taas vaihteeksi tunki kätensä avonaisen nahkatakin taskuihin, nojautuen mahdollisimman syvälle sohvan syövereihin. "Jos sä haluat pitää mut täällä, nii lopeta toi helvetin ärsyttävä vittuilu. Mulle riittää se jo."

Eva tuijotti Chrisia kuin uhmaikäinen lapsi. Kylläpä sitä nyt oltiin kireitä. Nainen ei ollut ihan hakenut tälläistä reaktiota; äänen kohottamista ja hyvin kiukkuista Chrisia. Samassa tilanteeseen puuttui ylimääräinen ääni. Eva katsahti Chrsin ohitse ja kohtasi myyjättären huolestuneen katseen. Chris ehti kuitenkin vastata ennen naista, joten hän tyytyi hymyilemään kohteliaasti huolissaan olevalle myyjälle.

Eva huokaisi raskaasti. Hän katsahti Chrisia ja asteli tämän luokse, istuutuen sohvalle. "Anteeksi. Ei ollut tarkoitus", ensimmäinen kerta, kun Eva pyysi anteeksi Chrisilta. Nainen pyöräytti silmiään ja huokaisi, tarttuen avainnippuun. Hän irroitti miehen asunnon avaimen, ojentaen sen sitten herralle itselleen. "Lupaan, ettei tule toistumaan. Sainpahan kostoni, sinun lukuisten joukossa. Koputan jatkossa", Eva nousi ylös sohvalta ja asteli takaisin pukukoppiin. Hän työnsi avaimet takkinsa taskuun, riisuen sitten mekon päältään. Päälle vaihdettiin toinen, joka oli jätetty selästä avoimeksi.

Tummaverikkö astui jälleen ulos kopista ja asteli Chrisin nähtäville. Hän käänsi miehelle selkänsä, katsahtaen tätä sitten olkansa ylitse. "No, mitäs pidät? Kumpi oli parempi; tämä vai se edellinen?" Eva tykkäsi itse molemmista. Nainen käännähti ympäri jälleen kerran. "Kuule, voin heittää sut kotiin? Ei mun tarvitse retuuttaa sua täällä väkisin."

Nähtävästi pienellä äänen korottamisella ja suutahtamisella oli omanlaisensa vaikutus, sillä mies löysi Evan pian vierestään pyytämässä anteeksi. Ilme muuttui vihaisesta jopa yllättyneeksi saavutuksen mennessä tämmöiseksi. Hän laski jännittyneitä hartioitaan rauhottumisen merkiksi, ja otti kädet taskuistaan Evan räplätessä avainnippuaan. Se ei voinut tarkoittaa muutakaan kuin avaimen takaisin saamista! Chris sai kuitenkin estettyä tyytyväisen hymynsä saadessaan avaimen omiin hyppysiinsä. Sentään vähän tasoitusta, joka näytti olevan miehelle elämääkin tärkeämpää. Paha tapa, josta ei kovin päässyt eroonkaan. Pääasia nyt, että avain oli Chrisillä ja pian se katosi nahkatakin taskuun. Mies kallisti katsettaan Evaan, eikä mitään sanaa kiittämisestä ollut tulossakaan, kun nainen muutenkin ennätti jo nousta ylös lupauksensa kanssa. "Hienoo.", Chris mutisi paljon rentoutuneempaan sävyyn ja siihen loppuivat ärtyneet huutelut ainakin toistaiseksi. Mies katsahti myyjää uudelleen kuin varmistaakseen, ettei tänne päin tarvinnut koko ajan tuijotella. Chris myös ratkesi ajattelemaan miten mukavaa se oli kun Eva teki noin. Mies oli erityisesti kiinnittänyt huomiota pieneen olemuksen muutokseen ja se sai hänet hymähtämään huvittuneesti.

Christopher kohotti katseen polvistaan Evaan, joka astui esiin seuraavan mekko ehdokkaan kera. Ei mies tietenkään voinut olla katsomatta. Hän suoristi ryhtiään katseen kiertäessä toista ylös ja alas, pysähtyen erityisesti selän kohdalla. "No, jos sä haluut et miehet koskee sun selkää, niin sitten toi..", Chris jopa naurahti sanojensa päätteeksi muistaessaan, että kummatkin mekot olivat jostain kohtaa melko avonaisia. Ajatukset kuitenkin keskeytti Evan toteamus kotiin heittämisestä. Mies kohotti kulmiaan kysyvästi ja lopulta vain huokaisi. " Nyt kun mut tähänkin asti sait, nii voit viedä myöhemmin.", hän totesi pohtivan hiljaisuuden jälkeen. Huulille kohosi vino hymy ja mies siristi silmiään "Jos säkin oot kiltisti." Tottakai se oli ehto. Chrisin katse valui kuitenkin Evan kasvoista naisen päällä olevaan mekkoon.

Hän nousi sohvalta uudelleen, ties kuinka monetta kertaa, jääden nojaamaan sovituskopin vieressä olevaan seinämään kyynärpäällään. "Ja muuten.. Se toinen." Kun puhuttiin niistä mekoista. Selästä aukinainen mekko ei tällä hetkellä herättänyt niin suurta sävähdystä kuin se aikaisempi. Edistystä, ehkä Chris voisi sitten yrittää, kun oli kerran avaimenkin saanut takaisin. "Se korosti sua paljon paremmin kun tää.", hän sanoi asian itsestään selvyytenä hieraistessaan kämmenellään naisen kaulan vierttä. Mutta tosihan se oli, Chris katsoi mielummin enemmän huomiota herättäviä naisia kuin päinvastoin.

"Hm'mh, hyvä on, jos sä niin haluat", Eva tokaisi huultaan purren. Miehen seuraavat sanat saivat kuitenkin kasvoille nousemaan ilkikurisen virneen. Kiltisti? No, jos nyt sitten. "Ainahan mä olen. Mitä nyt petän aviomiestäni, enkä edes kadu sitä", virne leveni entisestään. Lähistöllä oleva mummo loi kaksikon suuntaan paheksuvan katseen, mutta sai takaisin Evalta vähintäänkin murhaavaa luokkaa olevan mulkaisun. Mokoma salakuuntelija.

Nainen tutki miestä katseellaan, tämän tullessa likemmäs. Hän astui umpeen sen puoliaskelta, joka erotti heitä. Antoi toisen kätensä liukua miehen rintaa pitkin. Kasvot olivat liian lähellä toisiaan ja naisen huulet hieman raollaan. "Aha, ihanko tosi?" Sanat saivat kaverikseen kiusoittelevan hymyn. "Sähän olet huomattavasti parempaa seuraa ostosreissuilla kuin Fredrick", herran kommentit tuppasivat olemaan tyyliin 'Mmm', tai 'Joo, ihan kiva'. Yritä niistä nyt saada sitten jotain selvää. "Pitää varmaan jatkossa raahata sua useammin mukaan", ja taas virnuiltiin. Oikeasti, kohta kasvojen lihakset jumittuisivat ikivirneeseen, jos meno jatkuisi näin. Samassa samainen myyjä, joka oli aiemminkin käynyt kyselemässä, ilmestyi kaksikon seuraan ja selvitti kurkkuaan varovasti. Pelkäsi kai aiheuttavansa jonkinlaisen räjähdyksen. "Tuota, tarvitsetteko te apua?" Eva siirsi katseensa Chrisin silmistä myyjään ja pudisti päätään ystävällisen hymyn kera. "Ei, emme me tarvitse", nainen tokaisi ja katsahti Chrisia. "Puskii", häijyn virneen kanssa kadottiin pukukopin verhon taakse, kun myyjä jäi rypistelemään kulmiaan kummastuneena ja käännähti sitten koroillaan, suunnaten takaisin omien askareidensa pariin.

Vaatteet oli vihdoin ja viimein sovitettu. Kassan kautta ja ulos liikkeestä. Nainen tönäisi miestä kevyesti. "Mitä sitten? Mennäänkö järkyttämään jonkun myyjäpolon maailmaa."

Ehkä tässä voitaisiin päästä jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen? Jopa. Mies koetti silti olla näyttämättä liian tyytyväiseltä Evan kertoessa 'kiltteydestään', vaikka mielessään hän nauroi ilkeästi. Voi Fredrik raukka.. Se oli varmasti ovelaa hankkiutua mukamas parisuhde lekurille ja ratketa aikaisempaan sen aikana uudelleen, joten ehkäpä oli pienemmät mahdollisuudet jäädä kiinni? Tämähän kuulosti jo suunnitelmalta! Fredrik tuskin osaisi epäillä mitään, jos oli aikaisemminkaan? "Miks katuisit.", mies töksäytti virnistäen hetkellisesti. Ei Chris ainakaan katunut mitään, mutta hänellä ei mielestään ollut mitään syytäkään. Kaikelle keksittiin jokin tarkoitus, ja oli se hyvä tai ei, siihen uskottiin.

Hyvä on, se oli täysin Evan vika, että Chris unohti osan ärtymisestään jonka olisi pitänyt olla normaali mielentila tällä hetkellä. "Eiks sen pitäs olla itsestään selvää?", ping ja Chris muisti kilpailevansa mielessään Fredrikiä vastaan. Tottakai hän piti itseään parempana seurana, vaikka alku ei ollutkaan sujunut kamalan ruusuisesti. Christopher ei aamua hevillä unohtaisi ja hän kostaisi sen myöhemmin. Aivan varmasti. "Älä kuitenkaa yhtä aikasin." Mies ei silti ollut täällä vapaaehtoisesti.. Äänensävystä ei kuitenkaan kuulunut enää pelkkää vihan tihkumista. Oikeastaan se kuulosti harvinaisen vihjaavalta, mutta johtui lienee siitä, että kaksikko oli niin lähellä toisiaan katseet intensiivisesti toisen kasvoissa. Väkisinkin sitä rupesi mieli hyppimään muualle. Ja kaiken keskeyttikin myyjä, johon Chris käänsi katsensa tuimempana, kun Eva onnistui jopa hymyilemään. Mikä myyjä akkaa oikein vaivasi? Näyttettiinkö tässä muka apua tarvitsevalta? "Jos viittisit pitää mun takkii nii ehkä sitte.", Chris pyöräytti silmiään. "Puskii.." Mies toisti lähes automaattisesti huomion siirtyessä myyjästä enemmän kuin mielellään. Bye bye vain.

Kun oltiin selvitty vaatekaupasta Chris ajatteli ainakin yhden koetoksen olevan ohi. Jäljellä olevista ei ollut tietoa, mutta Evan heitto myyjän maailman järkyttämisestä sai miehen katsomaan naista huvittuneesti epäilen. Ai nytkö tässä tehtiinkin yhteistyötä? Idea kieltämättä kuulosti hauskalta - siis Chrishän otti sen kirjaimellisesti. Ainakin olisi parempaa tekemistä kuin odotella Evan penkoessa vaatekasoja. "Sä järkyttämässä myyjäpolosta?" Chris nauroi ja virnisti. Tästähän voisi tulla jotain jännää. "Uskaltaisitko muka? Eva raukka sais vielä porttikiellon koko kauppaan. Eihän noin rikas ja glamour nainen vois semmosta kestää?" Ei yhtään haastavaa, ei. Chris ei itse välittänyt tekikö mitä, kunhan ennätti pois alta ennen vartijoita ja poliiseja. Tämä nyt oli kaukana siitä. Hän hieraisi leukaansa ja veikin kätensä Evan toiselle olalle saadakseen vetäistyä naisen paremmin vierelleen, olka olkaa vasten. Niistä vaatteista siis.
"Mielummin silleen ku vaan istumista ja odottamista.", mies hymähti ja tökkäisikin olkapäällään Evaa lähemmäs suurempaa kauppaa. Kaikki paikat näyttivät ihan samoilta, joten tuskin sillä olisi väliä mihin mentäisiin. "Kysy multa enemmän.", Chris vilautti kieltään hampaidensa välistä.