Nimi: Tristian Gerard Raymond
Sukupuoli: Mies
Ikä: 19
Suuntautuminen: Biseksuaali
Siviilisääty: Sinkku
Perhe/asuminen: Tristianin perheeseen kuuluu ainoastaan isoveli Maxwell (26 v.), jonka luona poika siis asuu. Heidän vanhempansa kuolivat auto-onnettomuudessa, kun Tristian oli 11-vuotias ja Maxwell 18. He asuvat
Devon Streetillä suhteellisen hyväkuntoisessa kerrostalokolmiossa.
Koulutus: Tristian potkaistiin ulos Ainsworth Schoolista hänen ollessa 17-vuotias. Syinä olivat muun muassa luvattomat poissaolot sekä koulun omaisuuden tuhoaminen. Poika työskentelee Devon Steerillä eräässä levykaupassa, josta hän saa rahaa avustaakseen veljeään asunnon vuokran maksamisessa.
Ulkonäkö: Tristianilla on alun perin vaaleat, noin korvien alapuolelle ulottuvat hiukset, mutta hän on ottanut hiuspidennyksiä, jotka saavat hiukset näyttämään takaa hivenen pidemmiltä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hiuspidennykset olisivat päässä ihan kokoajan. Joskus Tristian saattaa ottaa pidennykset pois, mutta joskus ne taas löytävät paikkansa jälleen pojan päässä. Tämä saattaa olla joidenkin mielestä typerää ja kallista touhua, mutta Tristian ei jaksa välittää. Hänen hiuksensa, hänen päätöksensä miten ne minäkin päivänä on. Poika tupeeraa hiuksiaan melko paljon ja yleensä laittaa etuhiuksensa hiuslakan avulla todella pörröisiksi. Päivässä hiustensa laittamiseen Tristian kuluttaa ainakin 15 minuuttia sekä suhteellisen paljon hiuslakkaa. Tristian ei hiustensakaan suhteen säästele mielikuvitusta, eikä sen takia ole lainkaan epätavallista nähdä kuontalo sähkönsinisenä, pinkkinä tai värjättynä muulla shokeeraavalla värillä. Kuontalon monivärisyyskään ei ole mitenkään uutta hänelle. Pojalla on vaaleanruskeat silmät, joita hän vielä korostaa todella paksulla kerroksella mustaa kajaalia.
Pituutta Tristianilla on 179 cm ja painoa ihan riittävästi, joskin hivenen alakanttiin. Ei voisi uskoa, että muutama vuosi sitten poika oli lähes sairaalloisen alipainoinen ja kärsi bulimiasta, mutta siitäkin ongelmasta päästiin kun poika pääsi pois laitoksesta.
Tristianilla on kasvoissaan muutama lävistys; kaksi rengasta vierekkäin alahuulessa sekä pieni rengas nenässä. Lisäksi hän on lävistänyt vasemman nänninsä. Tristian on myös tatuoinut vasempaan ranteeseensa yksinkertaisen
tähden.
Tristianin vaatetus riippuu täysin siitä, millainen päivä hänellä on. Hyvinä päivinä hän saattaa vetää yllensä jotain värikästä, kuten esimerkiksi jokin värikäs huppari, punaiset pillifarkut sekä värikkäät converset. Sitten taas huonoina päivinä hän suosii paljolti mustaa ja valkoista. Tristian rakastaa järkyttää ihmisiä pukeutumalla erikoisesti tai epätavallisilla asusteilla. Joskus poika käyttää suuria, mustia aurinkolaseja tai käyttää esimerkiksi punaista luomiväriä. Hän suorastaan rakastaa kaikkia asusteita ja antaa vain mielikuvituksen olla rajana näiden suhteen. Ei ole Tristianille epätavallista, että hänen kaulassaan roikkuu esimerkiksi liikunnanopettajalta varastettu, punainen pilli.
Luonne: Jo Tristianin pukeutumisesta voi päätellä, että poika on luonteeltaankin melko erikoinen tyyppi. Hän on todella monta kertaa saanut kuulla olevansa friikki tai epätavallinen, mutta näille poika vain nauraa. Hän nimittäin itsekin tietää, että hänen käyttäytymisensä on toisinaan melko arvaamatonta ja saattaa saada ihmiset karttamaan hänen seuraansa. Ei se Tristianille kovinkaan mahdoton ongelma ole, sillä hänellä on kaksi hyvää ystävää, jotka ovat vähintäänkin yhtä erikoisia persoonia kuin hän. He eivät todellakaan jaksa ajatella sitä, mitä ihmiset heistä ajattelevat ja tekevät ihan niin kuin itse haluavat. Kukaan ei kuitenkaan kiistä sitä, ettei Tristian olisi tästä porukasta se, joka yleensä ensimmäiseksi suostuu tekemään kaikkea hullua tai vähemmän hullua. Kuten esimerkiksi kiipeämään talon katolle tai kävelemään korkealla olevan sillan reunalla. Hänet on helppo yllyttää tekemään jotakin typerää, vaikka tietenkin Tristian omaa edes jonkinmoisen itsesuojeluvaiston. Ei hän koskaan esimerkiksi pystyisi kävelemään junaraiteilla junan ajaessa kohti tai satuttamaan jotakuta todella pahoin fyysisesti.
Tristian sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä, josta johtuen hän on aina välillä todella puhelias, sosiaalinen, elämänhaluinen sekä yllättävän energinen. Tällöin hänen suunsa käy jatkuvasti, eikä poika pysty pysymään kauhean kauaa paikoillaan, joten koulun aloittaminen uudestaan ei tulisi kysymykseenkään. Hän tuskin jaksaisi istua paikoillaan tunnista toiseen, saati sitten keskittyä opiskeluun. Työpaikallaankin Tristianin on välillä vaikea pysyä paikoillaan, mutta siellä hän sentään pystyy liikkumaan vapaasi ja saa esimerkiksi järjestellä cd-levyjä aikansa kuluksi. Tämä liiallinen energisyys ja toimeliaisuus saattaa joillekin ihmisille olla ihan liikaa ja sen takia ihmiset joskus kaikkoavat Tristianin ympäriltä, mutta onneksi pojan tuttavapiirissä tähän on jo totuttu. Poika solmii mielellään uusia ihmissuhteita ja on toisinaan kovin sosiaalinen tyyppi. Tästä johtuen hän saattaa jopa alkaa puhua kaupassa jollekin tuntemattomalle ihmiselle aivan kuin olisi tuntenut tämän jo monta vuotta. Sen takia Tristian on kuulemma hyvä kaikissa palveluammateissa, joissa pitää puhua ja auttaa ihmisiä. Tästä auttamisesta poika ei niinkään ole varma, mutta puhumisen hän kyllä hallitsee. Tristian saattaa toisinaan myös äityä jokseenkin ylimieliseksi, joka ärsyttää ihmisiä ihan toden teolla, mutta ei poika jaksa tästäkään välittää.
Tristian ei kuitenkaan aina ole yhtä energinen ja toimelias, sillä hänen mielialansa vaihtelevat todella nopeasti ääripäästä toiseen. Tämä toinen ääripää on sitten syvä depressio, eli masennus, jolloin poika ei jaksaisi tehdä oikein mitään. Pahimpina masennuskausinaan poika vain makaa sängynpohjalla, eikä kauhean mielellään tapaisi ihmisiä tai lähtisi ulos asunnostaan. Tristian saattaa tällöin olla myös ärtyisä ja omata tietynlaisia itsetuhoisia ajatuksia, mutta ei kuitenkaan ole ikinä onnistunut yhtäkään toteuttamaan. Kerran hän oli tosin hypännyt lastenkodin parvekkeelta, mutta poika mursi vain toisen jalkansa ja joutui olemaan sairaalassa vähän aikaa. Tristian on sairautensa takia ollut useaan otteeseen suljetulla osastolla, mutta on nyt päässyt siitä kierteestä eroon. Hän on muuttanut pysyvästi 26-vuotiaan isoveljensä Maxwellin luokse. Veljensä kanssa Tristian tulee hyvin toimeen ja heillä on aina ollut todella hyvät välit, johtuen heidän vanhempiensa kuolemasta. Toki heillä riitansa on, sillä Maxwell ei aina pidä siitä, että Tristian tuo kotiin joitain tuntemattomia miehiä. Tässä on hivenen homofoobikon vikaa, mutta ei Tristian jaksa tästä välittää. Hän uskoo näet vahvasti siihen, ettei hänen veljensä voi häntä uloskaan heittää, sillä tämä ei selviäisi talon vuokrasta yksin.
Tristian on hyvin avoin oman seksuaalisuutensa suhteen, eikä todellakaan häpeä paljastaa sitä, että katselee kumpaakin sukupuolta. Mitään pitkiä tai kovinkaan vakavia seurustelusuhteita pojalla ei ole ollut, mutta ei se häntä haittaa. Hän ei todellakaan halua jäädä paikoilleen ja odottaa Sitä Oikeaa, vaan sellainen tulee jos on tullakseen. Tristianin elämänohje on jo kauan ollut sellainen, että jos sitä eletään, niin eletään myös täysillä.
Poika tykkää juhlia ja on melkein jokainen viikonloppu kaupungilla ystäviensä kanssa. Silloin tällöin Tristian vetää kaiken hivenen yli, jonka takia seuraavana päivänä saattaa olla hivenen huono olo, mutta se kuuluu nuoruuteen. Hänellä on myös joskus tapana vetää joitain huumausaineita, joilla saa helposti päänsä sekaisin, mutta mitään vakituista huumeongelmaa pojalla ei ole. Tristian juo paljon enemmän silloin, kun hänellä esiintyy masennusta, joka saa hänen ajatuksensa pois muusta maailmasta. Työpäivinä hän ei kuitenkaan juo melkein koskaan, sillä ei todellakaan halua saada potkuja.
Menneisyys: Tristian syntyi 29.4. perheeseen, johon kuuluivat vielä tuolloin äiti Jeanne, isä Lester sekä 7 vuotta vanhempi isoveli Maxwell. Perhe asui Devon Streetillä ihan suhteellisen halvassa kerrostaloasunnossa, joka oli kylläkin liian pieni nelihenkiselle perheelle. Nimittäin Tristian sekä Maxwell joutuivat asumaan samassa huoneessa, mutta ei se veljeksiä kovinkaan paljon haitannut ja he olivat jo lapsena todella läheisiä toisilleen. Veljesten vanhemmat kävivät kumpikin säännöllisesti töissä ja tienasivat ihan yhtä normaalisti kuin muutkin.
Tristian on ollut pienestä pitäen hivenen ailahtelevainen ja se sai vanhempien hälytyskellot soimaan. Pojalla todettiinkin jo ala-asteella olevan kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka ei kylläkään ollut äitynyt vielä kauhean pahaksi ja siihen oli mahdollisuus saada lääkitystä. Vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet ottamaan pojalle lääkitystä sairauden lievittämiseksi, sillä he uskoivat pystyvän pitämään sen hallinnassa muin keinoin. Se onnistuikin siihen asti, kunnes Tristian täytti 11 vuotta. Nimittäin hänen vanhempansa olivat olleet toisessa kaupungissa viettämässä vuosipäiväänsä, mutta ajaessaan takaisin Lontooseen, he ajoivat todella pahan kolarin ja menehtyivät molemmat. Uutinen oli melkoinen shokki veljeksille, eivätkä he pystyneet tajuamaan asiaa alkuunkaan. Etenkin Tristian reagoi asiaan hyvin voimakkaasti, jonka seurauksena hänen sairautensa pahentui ja poika masentui totaalisesti. Mitä hän muka voisi nyt tehdä kun ei ollut äitiä tai isää, jonka kanssa hän voisi puhua masentavista asioista? Ei ollut äidin syliä, johon voisi käpertyä, kun naapurin lapset eivät ottaneet häntä mukaan leikkeihin ja nimittivät häntä friikiksi. Hänellä oli vain 18-vuotias isoveli Maxwell, joka asui omillaan vähän matkan päässä.
Sosiaaliviranomaiset veivät Tristianin lastenkotiin, sillä Maxwell oli liian nuori huolehtiakseen 7 vuotta nuoremmasta veljestään, eikä lähisukulaisia enää asunut Englannissa ja isovanhemmatkin olivat kuolleet. Lastenkodissa Tristian ehti olla reilut kaksi vuotta, kun hän yritti ensimmäistä kertaa itsemurhaa hyppäämällä alas lastenkodin parvekkeelta, jonka seurauksena häneltä murtui toinen jalka ja poika oli muutaman päivän sairaalassa. Sosiaaliviranomaiset katsoivat parhaakseen sijoittaa Tristianin psykiatriselle osastolle, että edes joku voisi auttaa häntä itsetuhoisten ajatustensa kanssa. Siellä poika kävi säännöllisesti psykologin juttusilla ja alkoi jopa hiljalleen avautua tästä kahden vuoden takaisesta onnettomuudesta. Hänelle annettiin lääkkeitä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitamiseen, joka auttoikin hivenen poikaa ryhtymään elämään normaalia elämää.
Kahden vuoden päästä todettiin, että Tristian pystyisi ihan hyvin lääkkeiden turvin lähtemään pois osastolta ja niin hän siirrettiin takaisin lastenkotiin. Poika näki veljeään ihan suhteellisen usein ja puhui tämän kanssa usein siitä, että jos hän voisi asua tämän kanssa. Maxwell oli samoin sitä mieltä, että Tristianin olisi luultavasti parempi asua veljensä luona, joten tämä otti sen puheeksi sosiaaliviranomaisten kanssa. Nämä kuitenkin totesivat Maxwellin olevan liian nuori ottamaan vastuuta 15-vuotiaasta pikkuveljestään, joten asia jätettiin toistaiseksi sikseen.
Kuitenkin, Tristianin täytettyä 17 vuotta ja tällöin Maxwellin ollessa 24, poika pääsi muuttamaan isoveljensä kanssa asumaan. Sillä ehdolla, että sosiaaliviranomaiset kävisivät tietyin väliajoin katsomassa heitä ja varmistavan näin kaiken olevan hyvin. Maxwellista tehtiin Tristianille epävirallinen huoltaja siihen asti, kunnes poika itse täyttäisi 18.
Tristian oli opiskellut lastenkodissa sen, mitä hänen ikäisensä kuuluu ja on nyt siirtynyt julkiseen kouluun, joka sijaitsee Devon Streetillä. Poika ei sopeutunut kunnolla kouluun, sillä olihan siitä aikaa, kun hän oli viimeksi käynyt ihan normaalia koulua muiden lasten tavoin. Tristian lintsasi, unohteli läksyjä, luisti kokeista ja tappeli muiden oppilaiden kanssa. Niinpä opettajat katsoivat parhaakseen erottaa Tristian koulusta, sillä poikaa ei todellakaan kiinnostanut koulunkäynti. Poika kuitenkin etsi töitä ja sai niitä Devonilla sijaitsevasta levykaupasta, jossa työskentelee vielä nykyäänkin. Hänen työnantajansa on hyvin tietoinen Tristianin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jonka takia on suhteellisen armelias sen suhteen, mikäli poika ei aina ilmesty töihin. Hän ei todellakaan tiedä kuinka kauan tätä sormien lävitse katselemista kestää, mutta se oli vasta sen ajan murhe.
Muuta:
- Sairastaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön lisäksi laktoosi-intorelanssia
- Juo melko usein ja polttaa tupakkaa.
- Huumeista on tullut arkipäivää ja Tristian käyttää niin mietoja kuin vahvempiakin aineita. Voisi sanoa, että jätkä on ympäri vuorokauden edes jonkinmoisissa aineissa.
- Muuttaa hiustensa ulkonäköä jatkuvasti ja on kyllä saanut kuulla siitä veljeltään useita kertoja. Ihan vain rahan kulumisen vuoksi.
- On joutunut muutaman kerran pidätetyksi, kun on kiivennyt talon katolle ja piirtänyt graffitteja seinään.
- Poikuus lähti 15-vuotiaana erään tytön kanssa, johon hän tutustui laitoksessa ollessaan.
- Tykkää kaikesta makeasta.
- Inhoaa kaikkia virvoitusjuomia (mikäli niihin ei ole sitten sekoitettu jotain väkevämpää viinaa).
Kuvissa: Ei tietoa oikeasta nimestä, mutta modelmayhem.com’issa nimellä Chaotic Chris
Aihe: Tristian Raymond 
Ti Huhti 13, 2010 2:38 pm
