Sinne vaan, muiden pervojen sekaan juhlimaan.

[Kertauksen vuoksi: pelijärjestys on Hacker/Key, Kojotti/Shiye, kidekide/Bren, Suntsu/Tristian, Evi.Love/Caitlyn, Sikko/Rain. Hacker ja Kojotti hittailevat toisiaan kovalla kädellä sovitusti.

Talo on kolmikerroksinen.

- Ylimmästä kerroksesta löytyy Shiyen ja Keyn huoneet, kylpyhuone, parveke, sekä valtava oleskeluhuone.
- Keskimmäisestä kerroksesta löytyy ulko-ovi, eteissali, keittiö, ruokasali, kylpyhuone, olohuone, sekä määrätön määrä teemahuoneita. Jokaisessa teemahuoneessa on siis oma teemansa sisustuksessa, sieltä löytyy mm. vaaleanpunainen huone, itämainen huone, viidakkohuone jne. (muut pelaajat voivat itse käyttää mielikuvitustaan ja keksiä niitä lisää). Jokaisessa tällaisessa huoneessa on sängyksi levitettävä sohva, jotta vierailla on varmasti tilaa nukkua.
- Kellarikerroksessa on Shiyen viinivarasto ja Keyn viinavarasto.
- Ulkona on erillinen autokatos sekä poreallas.

Tarkemmat huoneiden sijainnit ovat nyt pelaajien mielikuvituksen varassa.]

Koska Key oli vasta muuttanut serkkupoikansa Shiyen kanssa asumaan, oli tietysti aiheellista järjestää sen kunniaksi oikein railakkaat tuparit. Poika oli pistänyt sanan kiertämään juhlista jo hyvissä ajoin, ja sinne todennäköisesti tulisi täysin tuntemattomia ihmisiä, mutta sehän vain olisi mukavaa!
Tällä hetkellä juhliin oli kuitenkin vielä suunnilleen tunti, ja mietteliäänä Key katseli sängylle keräämäänsä vaatevalikoimaa. Siinä oli ties mitä, ja niin paljon hyviä vaihtoehtoja, ettei poika oikein osannut päättää, mitä tällä kertaa halusi. Joten pelkissä alushousuissa hän keksi lähteä kysymään serkultaan apua, tuo varmasti haluaisi vinkata hänelle, mikä näyttäisi tarpeeksi juhlavalta, mutta olisi myöhemmin helppo riisua pois päältä. Sillä tietysti käytäntöä oli ajateltava, jos jotain seuraa näistä juhlista löytyisi, niin totta kai vaatteiden täytyi olla nopeasti päältä pois lähtevää!
Koputtamatta Shiyen huoneen oveen Key ryntäsi sisään, ja yllätti toisen tietokoneen äärestä.
"Mitä sinä oikein datailet, nyt pitäisi valmistautua juhliin!" poika toitotti ja kävi iskemässä toisen kannettavan koneen näytön kiinni tuon nenän edestä.
"Auta minua keksimään, mitä laitan päälleni", Key jatkoi, mutta jostain syystä Shiye vaikutti siltä, että tuota kiinnosti enemmän koneen näytön tuijottaminen kuin serkkunsa auttaminen. Dramaattisesti huokaisten poika tarttui Shiyen käteen, kun tuo yritti jälleen avata koneensa.
"Jos et suostu auttamaan, niin olen pelkissä pikkareissa koko juhlien ajan. Tai saatan ottaa nekin pois, jos se sinua miellyttää", hän uhkasi. Siinä vaiheessa serkkupoikaan tuli liikettä, ja ihme kyllä Key sai tuon mukaansa huoneeseensa.
"Valitse jotkut helposti riisuttavat vaatteet", poika ohjeisti. Lopulta he päätyivät ruudullisiin, suhteellisen löysiin housuihin, sekä neppareilla kiinni laitettavaan valkoiseen kauluspaitaan. Myös takaa tarralla kiinnitettävä kravatti mahtui kokonaisuuteen mukaan.
Kun vaatteet oli valittu, oli aika käydä hiuksien kimppuun. Niitä hieman tupeerattuaan tuuheammiksi, Key alkoikin olla valmis, joten hän saattoi ryhtyä jo tyhjentämään jääkaappia juomistaan. Hetkessä poika lisäsi lonkeroonsa tilkan viinaa, ja odotellessaan vieraita hän ehti tyhjentää jo parikin tölkkiä tällaista sekoitusta. Se nousi yllättävän hyvin pojan päähän, ja kun ensimmäiset vieraat kuuluivat ovikelloa soittavan, Key innoissaan avaamaan rientäessään ei mahtunutkaan keittiön ovenraosta, vaan törmäsi karmiin ja oli kaatua. Itsekseen manaillen poika onnistui lopulta kuitenkin saapumaan ulko-ovelle, ja iloisesti tervehtien päästi vieraat sisään. Hän jätti laittamasta ovea lukkoon, jotta seuraavat ihmiset ehkä osaisivat tulla vapaasti sisälle, ettei kaikkia tarvitsisi erikseen käydä päästämässä paikalle.
Avuliaasti Key ohjasi ihmisiä keittiön suuntaan, jotta juomia saattoi jääkaappiin tunkea. Samalla hän kyseli ihmisten nimiä, vaikka tuskin niitä kaikkia muistaisi kovin pitkään. Siitä matka jatkui edemmäs valtavaan olohuoneeseen, josta varmasti löytyisi istumatilaa, jos ei muuten niin lattialta.
Toivoteltuaan kaikki tervetulleiksi, jotkut mahdollisesti kahteenkin kertaan, poika vihdoin asettui aloilleen olohuoneen puolelle. Key toivoi, että joku tulisi hänelle juttelemaan, sillä täytyihän kaikkia tietysti kiinnostaa, miksi hän oli tänne Shiyen luo muuttanut. Tai jos ei kiinnostanut, niin kaikesta huolimatta jotain huomiota olisi mukava juhlissa saada, ilman että tarvitsisi stripata heti kättelyssä.

Shiye oli ehtinyt jonkin aikaa nauttia oman kodin rauhasta, sisustaa mielensä mukaan ja käyttäytyä tasan niin kuin huvitti ilman, että oli tarvinnut jatkuvasti välittää perheenjäsenten läsnäolosta ja huomioimisesta. Mutta juuri kun hän oli alkanut tottua suhteellisen itsenäiseen elämäänsä, oli päätetty, että serkkupoika Key muuttaisi hänen luokseen asumaan. Olihan talossa toki tilaa, kyllä sinne aina yksi sukulaispoika mahtui, mutta silti ajatus oli tuntunut hiukan arveluttavalta. Shiye ei ollut koskaan erityisemmin viihtynyt poikaporukoissa, eikä tuntenut serkkuaan etukäteen, ja yhtäkkiä hänen pitikin sitten jakaa asunto tuon kanssa.
Myöhemmin hän oli saanut todeta, että aivan tarpeeksi riehakkaasta tapauksesta oli kyse: Key ei paljoa ujostellut, eikä tainnut välittää liikaa toisten mielipiteistä, tuolla oli tapana kuljeksia ympäri taloa turhankin vähissä vaatteissa ja ilmestyä Shiyen huoneeseen lupaa pyytämättä. Ja nyt tuo oli vieläpä päättänyt pistää pystyyn oikein kunnon karkelot muuttonsa kunniaksi! Kyllä poika toki itsekin välillä tykkäsi vähän juhlia, mutta ei ollut toistaiseksi kertaakaan järjestänyt pippaloita omassa talossaan. Siellähän saattoivat vaikka mitkä asiat joutua arvostelun kohteiksi, teemahuoneista taustamusiikkiin, eikä hän sentään halunnut leimautua minkään sortin hulluksi koko kansan edessä! Ehkä hän voisi syyttää kaikista omituisuuksista serkkupoikaa, vaikka tuo tuskin suostuisi ottamaan vastuuta yhtään sen enempää kuin Shiyekään.
Bilepäivänä Shiye ei turhan aikaisin ollut valmistautumassa, mitä nyt oli kiltisti valmistanut vieraita varten kaikenlaista pientä purtavaa ja valinnut Keyn kanssa booliainekset ja sekoitellut muutamat juomat valmiiksi, mutta puuhastelun jälkeen oli hyvin aikaa vielä vähän datailla. Niistä puuhista serkku hänet yllättikin, ja ilmeisesti itse kävi jo ylikierroksilla juhlien suhteen ja siksi törkeästi paukautti pojan kannettavan tietokoneen näytön kiinni ja käski häntä valitsemaan tuolle vaatteet.
"En ole mikään henkilökohtainen stailaaja", Shiye vastusteli ja pyrki avaamaan koneensa uudelleen, mutta kun Key oli jotain päättänyt, ei tuo hevillä suostunut luovuttamaan, vaan alkoi uhkailla saadakseen tahtonsa läpi. "Et ole tosissasi!" hän henkäisikin kauhistuneena, kun toinen ilmoitti ryhtyvänsä nudistiksi siinä tapauksessa, jos Shiye ei tuota suostuisi auttamaan. Eikä poika hetkeäkään epäillyt, etteikö toinen olisi voinut uhkausta toteuttaakin, joten ei auttanut kuin mennä valitsemaan tuolle bilevaatteet.
Urakasta selviydyttyään palasi Shiye takaisin omaan huoneeseensa ja päätti itsekin vaihtaa juhlakuteet ylleen nyt, kun kerran oli onnistunut irrottautumaan koneen äärestä. Muutaman sekunnin harkinnan jälkeen poika kiskoi ylleen mustat farkut sekä tummanvioletin hihattoman paidan, sillä juhlien kunniaksi saattoi vähän värejäkin harrastaa. Mutta olivatko vaatteet aina myötäilleet niin hävyttömästi ihoa, vai kenties kutistuneet pesussa? Ainakaan Shiye ei ollut lihonut. Saattoihan olla, että Key oli ilkeyttään käynyt vaihtamassa koko hänen vaatevarastonsa paria kokoluokkaa pienemmäksi, mistäs sen tiesi! Joka tapauksessa poika päätti vetää ylleen vielä lyhythihaisen kauluspaidan - jonka kuitenkin jätti napittamatta - saadakseen rennon bilefiiliksen edes ulkoiseen olemukseensa. Hiuksia hän ei vaivautunut erityisemmin laittamaan.
Jonkin ajan kuluttua Shiye päätti, että oli hyvä hetki siirtyä juomien puoleen, sillä hän ei todellakaan uskonut selviävänsä bileistä pelkällä vesilinjalla. Sitä paitsi, juominen sai hiukan ujon pojan muutenkin sosiaalisemmaksi, joten parempi oli olla pienissä nosteissa jo siinä vaiheessa, kun vieraita alkaisi sisään tungeksia. Onneksi tujut drinkit hoitivatkin hommansa ihan kiitettävällä vauhdilla, joten Keyn toivottaessa vieraita tervetulleiksi oli Shiyekin hommassa mukana, vaikkei puoliakaan porukasta tuntenut. Muutamia etäisesti tuttuja naamoja poika tunnisti tai kuvitteli tunnistavansa, mutta ei hänellä kovin valtavaa tuttavapiiriä ollut, ja siksi suurin osa oli hänellekin aivan yhtä tuntemattomia kuin Keylle.
Vieraat vastaanotettuaan siirtyi Shiyekin olohuoneen puolelle ja päätti majoittautua serkkunsa läheisyyteen, jotta pystyisi tarpeen tullen estämään, mikäli tuo saisi päähänsä tehdä jotain typerää, kuten toteuttaa sittenkin strippausuhkauksensa. Tosin poika olisi illan aikana itsekin luultavasti sen verran kännissä, ettei paljoa välittäisi siitä mitä ympärillä tapahtui, ja saattaisi itsekin osallistua ties mihin säädyttömyyksiin. Ehkä vaatteet sentään kuitenkin pysyisivät päällä, sillä Shiyellä yleensä jonkinlainen itsekontrolli pysyi humalatilasta huolimatta. Mutta mitään ei kannattanut etukäteen luvata, seuraavaa aamua saattaisi kaikesta huolimatta riemastuttaa kovan luokan morkkis.

//kauhee kiire, tulin vasta kotiin ja pitää lähtee, että jos on kirjoitusvirheitä ja muita, ignooratkaa :>//

Bren oli lähtenyt bileisiin vasta aivan viime minuutilla. Hän ei tuntenut oikeastaan ketään naapureistaan, ja vaikka hän olikin aika sosiaalinen tapaus, hänestä tuntui hieman oudolta mennä tuntemattomien ihmisten juhliin aivan yksin. Mutta toisaalta, kaikki naapurit oli kutsuttu, talo oli lähellä hänen kotiaan ja no... bileet olivat aina bileet. Niinpä hän muuttanut suunnitelmiaan, ja noussut sohvalta, jossa oli lojunut sipsejä syöden ja valmistautunut lähtöön. Farkkujaan hän ei ollut viitsinyt vaihtaa, ne olivat rennot mutta myös siistit, mutta päälleen hän oli kuitenkin laittanut Lacosten mustan, hupullisen t-paidan, joka oli tarttunut hänen mukaansa, kun hän oli käynyt ostamassa itselleen uutta partavettä (eipä sillä, että hän sellaista liiemmin tarvitsisi, partavesi vain kuulosti miehekkäämmältä kuin hajuste). Hiukset olivat ihan tyydyttävässä kunnossa, joten niihinkään hän ei enempää tuhlannut aikaa. Takkia hän ei viitsinyt ottaa, matkahan oli lyhyt. Niinpä kengät jalkaan ja menoksi... Kadulla seistessään hän oli muistanut, että juomat unohtuivat, ja palannut hakemaan jääkaapista pari olutpulloa. Hetken harkinnan jälkeen hän oli napannut myös shamppanjapullon, jonka oli ostanut vanhemmilleen lahjaksi, kun nämä joskus tulisivat kylään. Sitä ei ollut kuitenkaan vielä tapahtunut, joten nyt pullo pääsisi parempaan käyttöön.

Nyt hän seisoi talon edessä, eikä ollut vieläkään mennyt sisään. Bren ei yleensä liiemmin arkaillut, sosiaalinen tapaus kun oli, mutta hän ei ollut aivan varma, mitä odottaa. Hän oli itse viettänyt Yellow Avenuella jo jonkin aikaa, mutta nähnyt useimmat naapurit vain ohimennen, eikä hän tiennyt bileiden järjestäjistä kuin näiden nimet. Hänellä oli hämärä muistikuva ihmisistä, jotka täällä asuivat, mutta siinä se. Äh, hilaa se perseesi sisään jo, Bren sätti itseään. Hän meni ovelle, ja huomasi sen olevan auki. Hän astui sisään, ja kuuli välittömästi juttelua edestäpäin. Uteliaana hän käveli peremmälle, katsellen samalla ympärilleen. Talo oli persoonallisesti sisustettu, ja ohimennen Bren ajatteli, että hänenkin pitäisi tehdä jotain omalle kämpälleen, se kun oli varsin tylsästi ja perinteisesti sisustettu. Vanhemmat eivät kyllä pitäisi siitä, mutta itsepähän olivat Brenille talon luvanneet.

Bren oli saapunut olohuoneeseen kenenkään kiinnittämättä sen suurempaa huomiota häneen. Hän havaitsi muutamia tuttuja kasvoja, ja nyökkäsi naapureilleen tunnistamisen merkiksi. Ihmiset näyttivät jo ryhmittyneen tuttujensa kanssa eikä Bren tiennyt ketään niin hyvin, että olisi osannut päättää minne menisi. Ja missä olivat illan isännät? Bren yritti näyttää siltä, kuin tietäisi, mitä oli etsimässä, ja havaitsikin pian hämmästyksekseen tunnistaneensa toisen isännistään. Tosin hän ei ollut varma, kumpi oli kyseessä, mutta oli ehkä parempi olla näyttämättä sitä vielä. Niinpä hän hymyili rentoon tapaansa, ja heilautti hieman kättään tervehdykseen. Oli ehkä parasta käydä vaihtamassa muutama sana tämän kanssa heti ensimmäiseksi, niinpä Bren otti suunnan tätä kohti. "Kiitos kutsusta", hän huikkasi jo kauempaa. Tuskin nämäkään häntä tunsivat, ja jonkinlainen esittely näytti jo menneen ohi, joten hänen olisi varmaan parempi esittäytyä. "Olen Bren... Tai siis Shaun tuosta naapurista. Mut please, mä olen Bren ihan kaikille... Paitsi äidille." Jälleen virnistys ennen kuin poika jatkoi: "Niin ja mihin voin viedä juomat? Tää on muuten teille." Bren ojensi shamppanjapulloa, eihän hän tiennyt, pitivätkö toiset moisesta, mutta kyseessä oli laatutavara, ja varmasti ainakin jollekin bileiden vieraista ilmainen alkoholi kelpasi.

//Bren siis huomasi Keyn, mutta ei Shiyea, vielä//

Tristianin oli pakko myöntää, ettei hänellä todellakaan ollut hajuakaan siitä, keitä olivat nämä ihmiset joiden luokse hän oli kahden muun kaverinsa kanssa juuri parasta aikaa kulkemassa. Hän tiesi vain sen, että nämä asuivat Yellow Avenuelle, josta pystyi päätellä sen, että nämä tuskin olisivat ihan sellaisia ihmisiä, jotka Tristianin tapaisen ihmisen kanssa oleskelisi. Olihan se jo selvä, että Tristian oli kaukana niistä joistain Yellowlla asuvista henostolaisista ihan jo ulkonäkönsä puolesta - luonteesta nyt puhumattakaan. Poika hädin tuskin tiesi, miten joissain tietyissä juhlissa piti käyttäytyä ja nyt hän oli lähtenyt tänne, Yellowlle. Jo hänen olemuksensa kiljui, ettei poika kuulunut tänne, mutta se ei häntä jaksanut häiritä. Ei häntä ikinä kiinnostanut, mitä ihmiset hänestä tai hänen räiskyvästä luonteestaan ajattelivat. Siinähän menisi koko elämä hukkaan, mikäli Tristian pysähtyisi ajattelemaan, mitä muut hänestä ajattelivat.
"Hei kattokaa! Jollakin tuolla on pore- ja uima-altaat! Huh, kyllä tuollainen mullekin kelpaisi", yksi Tristianin kavereista, jolla oli vaalea pörröinen tukka, hihkaisi ja he kaikki käänsivät katseensa ohitse kävelemäänsä taloon.
"Ja mihinkä sä meinaisit sen porealtaan oikein sijoittaa? Sun pienelle parvekkeelle vai ja siellä sitten kylpisit kauniiden naisten kanssa? Sori, kamu, mut musta tuntuu, että naiset arvostaa enemmän hygieenisempiä paikkoja, joten ehkä sun pitäisi mieluimmin viedä niitä hotelliin tai jonnekin", toinen näistä kavereista, joka taas omasi tummanruskeat hiukset, tokaisi ja naureksi jokseenkin pilkallisesti. Vaaleatukkainen heitti jokseenkin haveksivan katseet tummatukkaiseen, joka heitti jotain ilkeää takaisin. Tristian ei voinut muuta kuin pudistella päätään kaveriensa nahistelulle ja työnsi kätensä tummansinisten pillifarkkujensa taskuun.

Tristian oli päättänyt pukeutua tänään madollisimman normaalisti, jotta ei vain herättäisi kauheasti huomiota kanssaihmistensä silmissä. Niinpä hän oli vetänyt ylleen tummansiniset pillifarkut, mustan t-paidan, jossa kylläkin oli sinisellä sekä lilalla jotain kirjoitusta ja vielä sen päälle valkoisen hupparin. Kenkinä toimivat shakkilautakuvoiset Vans-merkkiset kengät. Hiuksensa Tristian oli tällä kertaa ihan suhteellisen normaaleiksi, vaikka räikeillä shokkiväreillä leikkiminen kävikin pojan mielessä aiemmin illalla. Hän oli kuitenkin tyytynyt pelkkään mustaan, jonka alta oli tosin värjätty hivenen vaaleaksi, joka sai kuontalon näyttämään mielenkiintoisemmalta. Hän oli hivenen tupeeranut sitä, että se näyttäisi edestä lähes siistiltä, mutta takaa se oli villisti pystyssä. Hänen vasemmassa kädessään oli suhteellisen paljon violettejä, sinisiä sekä mustia muovisia renkaita ja kaulassa roikkui sinisistä, punaisista ja keltaisista pienistä helmistä tehty kaulakoru.
Tristian pyyhkäisi hivenen tummaa sivuotsatukkaansa pois mustalla rajattujen silmiensä edestä ja vilkaisi sitten ystäviään. He olivat saapuneet sen talon luokse, jossa nämä bileet järjestettäisiin. Ihmisiä lappasi sinään yhtenään ja suurin osa näistä näytti asuvan ihan näillä kulmilla. Tai ainakin näiden pukeutumisesta pystyi päätellä, sillä tuskinpa kenelläkään Devonilta tai Rasheelta kotoisin olevilla ihmisillä olisi varaa kalliisiin merkkivaatteisiin.
"Ei me sovita tähän joukkoon", vaaleatukkainen Tristianin kaveri tokaisi nopeasti, kun pojat katselivat taloa hivenen kauempaa.
"Niinpä. Huomaavat heti, että yritetään kuokkia. Lähetään pois", tummatukkainen kaveri sanoi ja vilkaisi Tristiania odottavasti.
"Mä en ainakaan lähde mihinkään, kerta olen jo tänne asti tullut. Ei ne mitään huomaa", Tristian tokaisi takaisin ja lähti mahdollisimman rennosti kävelemään kohti taloa. Hän oli täysin varma siitä, etteivät nämä ihmiset huomaisi joukossa olevan muutama Devonilta kotoisin oleva ihminen.

Tristian vilkaisi nopeasti taakseen ja huomasi, ettei hänen kavereitaan näkynyt enää missään. 'Arkajalat..' poika tuhahteli mielessään, mutta eipä tämä käänne saanut häntä ryntäämään tiehensä. Ehei, Tristian aikoi mennä tuonne sisälleen ja juoda päänsä niin täyteen, ettei muistaisi huomenna yhtikäs mitään tästä illasta.
Astuessaan talon pihaan, hän hidasti hivenen tahtiaan, sillä joku ruskeatukkainen mies seisoi juuri parhaillaan ovella. Tuo kuitenkin meni sisään ja siinä samassa Tristiankin livahti sisälle taloon. Mahdollisimman huomaamatta ja hävisi sitten ihmisten joukkoon. Ei ainakaan vielä tuntunut ihmisten uteliaita katseita niskassa, joka oli kylläkin hyvä. Nyt hänen ei tarvitsisi muuta kuin löytää juomat ja nauttia illasta. Nopeasti nekin löytyivät ja poika nappasi nopeasti yhden drinkkilasin, suunnaten sitten askeleensa olohuoneeseen. Vastaan käveleville ihmisille hymyiltiin aurinkoisesti ja aika monelta hän sai samantapaisen reaktion. Onneksi Tristian oli loppujen lopuksi todella säihkyvä persoona, että se peitti hyvin alleen hänen erikoiset piirteensä. Tristian löysikin tiensä eräästä sohvan nurkasta, johon hän asettui istumaan ja siemailemaan drinkkiään.

Pinkit tennarit kopisivat katua pitkin kun lanne heiluen tummatukkainen Caitlyn käveli kohti taloa, jossa oltiin kuulemma pitämässä bileet. Tyttö oli saanut ystäviltään tarkat koordinaatit mistä käännytään mihinkin ja niin edespäin, sillä eihän tyttö itsekään ollut asunut paikkakunnalla kuin vasta muutaman kuukauden. Samassa erottui suuri, kolmikerroksinen talo tytön silmäkulmaan. Paikalla oli näköjään paljon ihmisiä ja tytön muistellessa ystäviensä selitystä, havaitsi hän talon oikeaksi. Hän oli lähtiessään ollut niin varma että eksyisi, mutta näköjään hänellä ei ollut enää sitä pelkoa. Caitlyn mietti hetken kunnes asteli pihalle ja vilkuili vielä ulkona olevia ihmisiä. Hän sopeutui joukkoon, ja hyvä niin. Tummatukka asteli portaiden lähelle, kunnes kaivoi vaaleansinisen puhelimensa lyhyiden, vaaleiden minishortsien taskusta. Hän näppäili näytölle ystävänsä numeron, johon hänen oltiin käsketty soittaa kun hän oli päässyt perille. Oli ollut puhetta, että Cadien ainoat ystävät eivät jättäisi häntä pulaan tälläisessä tilanteessa. "Nii missä ootte?" Caitlyn kysyi heti kun puheluun vastattiin. "Sori, ei me voidakkaa tulla" vastasi tytön ystävä surullisen kuuloisena. "Mitä? Mite nii ette voi? Tehä sanoitte et..." tyttö intti vastaan, sillä ei uskonut että joutuisi astella sisään taloon yksin. "Hei sori Cadie, ei me vaa voida" tuon ystävä sanoi, jolloin tyttö puri hammasta ja huokaisi. "Hmph, okei. Ei sit mitää" tummatukka sanoi ärsyyntyneenä ja sammutti puhelun. Miten noille muka juuri tälle illalle, juuri näille sekuneille pystyi tulla jotai menoa, vaikka jutusta oltiin sovittu varmasti aijemmin kuin noiden yllätysmenoista. Caitlyn vilkaisi ovelle päin ja suoristi sitten sinertävänharmaata leoparditoppiaan hieman, katsoi että kaulakoru oli hyvin ja tarkisti vielä hiuksiensa kunnon, jonka jälkeen hän lähti kävelemään kohti ovea.

Tyttö pääsi sisään ja vilkuili ympärilleen hetken, kunnes siirsi katseensa pöytään, jossa oli drinkkejä ja muuta juomista. Eikai tässä muukaan auttanut kuin vetää lärvit ja laahautua kotiin sitten, kun sattui heräämään jostain. Caitlyn käveli ihmisten keskellä ja aina kun tuo vahingossa tönäisi jotakuta, pääsi tytön suusta se niin ainainen "Sori", tai "Anteeksi", kera anteeksipyytelevän hymyn. Tyttöllä ei kestänyt kauaa päästä drinkkien luo ja nappasi sitten yhden drinkin pöydästä. Hän ei todellakaan ollut huomannut mahdollisten bileiden järjestäjiä, mutta jos hän nuo tunnistaisi, menisi hän varmaankin juttelemaan. Hän ei viitsinyt jäädä maleksimaan keskelle huonetta ihmisten tielle, vaan hän käveli olohuoneeseen ja etsi sieltä melko rauhallisen tuntuisen paikan, jonne hän päätti sitten istahtaa. Tyttö katseli ohitse meneviä ihmisiä ja aina kun joku vilkaisi häntä kohti, loi hän kasvoilleen pienen hymyntapaisen. Drinkki laskettiin lattialle, ja sitä simailtiin kohtuudella. Taustamusiikki toi tunnelmaa eikä tyttö voinut väittää etteikös tämä voittanut kotona hillumista. Häntä toki harmitti ettei hänen ystävänsä päässeet, mutta se oli pieni ongelma kaiken hyvän keskellä. Hän halusi nyt nauttia ajasta bileissä, eikä murehtia lähes turhaa asiaa. Tämän katse siirtyi vasemmalle, jolloin hän huomasi sohvalla istuvan pörröpään, jota oli pakko tarkkailla vähän aikaa. Huomasi kyllä, ettei toinen kuulunut joukkoon, mutta ei tyttö siitä välittänyt. Oikeastaan häntä ei olisi haitannut vaikka Rasheelta oleva tyyppi olisi paikalle tullut, kunhan tuo osaisi käyttäytyä ja puhua tarpeeksi kiltisti. Cadie ei halunnut olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka puhuvat kuin roskasakki. Alentavaa tietty, mutta ei tyttö mielelleen mitään voinut. Hän nappasi drinkin jälleen käteensä ja joi siitä jonkun verran. Illasta tulisi varmasti mitä mukavin.

Key ehti jonkin aikaa seurailla juhlien menoa aivan rauhassa, ennen kuin joku kaveri huikkasi hänelle kiitokset kutsusta. Poika vain hymyili vastaukseksi, ja hörppäsi lasistaan maukasta boolia, kun tuo ihminen asteli hänen luoksensa ja esittäytyi Breniksi.
"Olen Key", poika ilmoitti, ennen kuin Bren ryhtyi kyselemään, mihin juomat saattoi viedä. Saman tien tuo kuitenkin ojensi pullollisen shamppanjaa Keylle, ja ilahtuneena poika otti sen vastaan. Hänelle kun kelpasi lähestulkoon kaikki alkoholi, eikä siis lainkaan pahastunut saadessaan ilmaista juotavaa. Ja vielä niin laadukasta tavaraa, ei ollut mikään ihan halvin vaihtoehto tämä pullo.
"Kiitos, keittiö löytyy kun menet tuosta ovesta ja suuntaat sinne mistä kuuluu kohtalaisen kovaa mekkalaa", poika ohjeisti, sillä keittiössä varmasti edelleen riitti ihmisiä boolikulhon ääressä ääntä pitämässä. Samalla hänen huomionsa kiinnittyi toiseen herraan, joka ryhtyi puhumaan hänelle. Tuo pahoitteli kovasti sitä, ettei ollut tuonut mitään tuliaisia, mutta se ei Keytä haitannut. Varsinkaan siinä vaiheessa, kun tämä hyvin komea kaveri vielä tarjosi itseään tuparilahjana.
"Kelpaat mainiosti, ainakin minulle", poika totesi silmää iskien. Hän todellakin olisi kelpuuttanut tuon uroksen vaikka mihin puuhiin kanssaan, ei ollut lainkaan pahannäköinen tyyppi kyseessä! Kohta tuo esittäytyi Rainiksi, jolloin vastaavasti Keykin kertoi oman nimensä. Kun toinen istuutui hänen viereensä, oli Rain niin vastustamattoman lähellä, ettei tuota voinut olla vähän hipelöimättä!
"Kivat lihakset", poika kommentoi ja puristeli Rainin hihattoman paidan paljastamaa käsivartta. Vaikkei hän itsekään ihan mikään naru ollut, varsinkaan juuri käsistään ja pohkeistaan, ei Key vetänyt vertoja tuolle komistukselle kyllä ollenkaan. Paitsi siitä huolimatta poika kääräisi toisen hihansa ylös ja jännitti lihaksiaan saadakseen ne esille.
"Vähän ehkä pitäisi vielä treenata, että voittaisin", poika vaahtosi, ja muisti taas boolilasin kädessään. Otettuaan siitä roiman huikan, Key tarjosi lasia Rainille.
"Juotko alkoholia? Haluatko maistaa? Tämä on ihan hyvää", hän mainosti, ennen kuin toisella kädellään kaappasi juuri lahjaksi saamansa shamppanjan viereltään sohvalta. Vikkelästi Key sai sen avattua ja maisteli sitäkin antaumuksella, ennen kuin etsi Shiyen silmiinsä. Paitsi poika oli jo sen verran nosteessa, ettei katseen tarkentaminen oikein sujunut, mutta kaikesta huolimatta serkkupoika silmiin osui.
"Shiye", hän kutsui, "tule kokeilemaan mitä saatiin lahjaksi!"

Shiye oli yrittänyt toisella silmällä tarkkailla Keytä ja toisella havainnoida bileisiin tullutta porukkaa, mutta oli huomannut sellaisen toiminnan aiheuttavan silmien harittamista. Tai saattoi katseen tarkentamisen vaikeus toki johtua myös nautitusta alkoholista, mutta ehkä pojalta ei liian paljon vielä ollut jäänyt näkemättä, ainakaan kukaan ei tähän mennessä ollut mainittavasti vähentänyt vaatetusta. Tosin sitä hän ei välttämättä edes haluaisi nähdä, varsinkin kun todennäköisin strippaaja oli luultavasti Key.
Hetkisen kuluttua huoneeseen purjehti ilmestys, joka ei tainnut kovin monelta jäädä huomaamatta, sen verran kookas jätkä oli kyseessä. Shiye olikin ehtinyt jo harkita uuden kaapin ostamista, ja nyt sellainen käveli ihan ilmaiseksi sisään! Lupaavasti kaveri vielä tarjosikin itseään tervetuliaislahjaksi, mutta liian pian poika sai todeta tuon linnoittautuvan Keyn viereen, jolloin serkkupoika ei tietenkään voinut olla innostumatta tuon lihaksista. Olisihan Shiye voinut itsekin siirtyä lähemmäs ja vähän esitellä dataamalla kasvatettua hauistaan, mutta päätti jättää sen tällä kertaa väliin.
Kulautettuaan juomansa loppuun harkitsi Shiye keittiön puolelle siirtymistä, jotta saisi pienen tilkan lisää boolia, ja siksi olikin valmiiksi pystyssä Keyn häntä kutsuessa.
"Koskettele sinä vain minunkin puolestani", hän aloitti, kun toinen oli ehdottanut tutustumista tervetuliaislahjaan, mutta tajusi sitten hieman viiveellä, että serkku oli tietenkin tarkoittanut shamppanjapulloa eikä tätä Rainiksi esittäytynyttä tyyppiä. "Ai, tarkoitit sitä juomaa!" poika ilmoitti valaistumisensa ääneen ja päätti heti seuraavalla sekunnilla, että voisi joka tapauksessa mieluummin liueta hetkeksi paikalta kuin liittyä Keyn ja Rainin seuraan, sillä jostain kumman syystä hän tunsi olonsa äärimmäisen idiootiksi ja poskipäitä kuumotti.
Keittiössäkään meno ei turhan rauhallinen ollut, sillä innokkaimmat boolin litkijät olivat majoittautuneet lähistölle, mutta siitä huolimatta Shiye uskaltautui lähemmäs boolikulhoa. Samalla hän sattui huomaamaan keittiössä hengaavan jätkän, jonka vastikään oli muistaakseen huomannut esittäytyvän Keylle. Itse hän ei ollut tuon kanssa vaihtanut vielä sanaakaan, ja siksi loihti nyt kasvoilleen kauniin hymynsä ja nyökkäsi osoittaakseen huomanneensa tyypin, sillä hänellä ei ollut tapana syöksyä kättelemäänkään.
"Shiye", hän esittäytyi, "toinen talon isännistä. Olet varmaan Bren, jos muistan oikein? Kuulin sivusta", poika jatkoi ja muisti samalla vielä yhden tärkeän yksityiskohdan: "Kiitos muuten siitä shamppanjapullosta, toivottavasti serkkupoika jättää siitä vähän minullekin!"
Kevyehkö juttelu (tai monologi) sentään sujui Shiyeltä jotenkuten pikkuisen päissäänkin - ellei jopa paremmin kuin normaalisti, sillä nyt ei sentään pahemmin ujous vaivannut, vaikka pojalla sellaiseen oli taipumusta etenkin uusiin miespuolisiin henkilöihin tutustuessa. Olkoonkin, että oli itsekin jätkä.
"Taidan siirtyä takaisin olohuoneen puolelle, siellä toivottavasti on vielä istumatilaa", poika ilmoitti saatuaan lasinsa täytettyä ja viittasi ovelle päin siihen malliin, että toinen saisi toki ihan rauhassa tulla mukaan jos siltä tuntui, ja lähti sitten hipsimään takaisin kotoisia sohvia kohti. Pikaisesti vilkaistuaan hän huomasi lähimmän sopivan hengailupaikan olevan sohvalla, jolle oli leiriytynyt joku pörrötukkainen poika ja shortsipukuinen tyttö, ja enempiä harkitsematta hän asteli noiden luo ja esittäydyttyään istuutui tytön viereen, joskaan ei aivan kiinni, kun sohvalla vielä tilaa oli pitää kohteliasta etäisyyttäkin. Tosin istuutuessaan Shiye onnistui kauhukseen läikyttämään juomaansa, eikä ollut ollenkaan varma, minne kaikkialle sitä päätyi.
"Enhän vain läikyttänyt vaatteillesi?" hän henkäisi kääntäessään katseensa vieressään istuvaan tyttöön. "Korvaan kyllä, jos jotain vahinkoa tapahtui! Toivottavasti ei kuitenkaan mitään sellaista, että menisi sen takia ilta piloille", poika jatkoi ja sai jälleen kerran turvautua viehättävään hymyynsä. Onneksi ainakaan hänestä ei päältäpäin näyttänyt, että tytön vaatteet olisivat kärsineet juuri ollenkaan, mutta kumman tarkkoja naispuoliset ihmiset saattoivat vaatteistaan olla. Siitä huolimatta Shiyestä tyttöjen seurassa oli paljon helpompi viettää aikaa, miesseurueessa poika usein tunsi olonsa hieman vaivaantuneeksi.

[oletin siis että Bren siellä keittiössä lähti käymään ja että Tristian ja Cadie istuvat samalla sohvalla :3]

Bren oli etsinyt tiensä keittiöön ja laittanut juomansa jo ennestään pulloja tursuilevaan jääkaappiin ottaen kuitenkin yhden mukaansa. Hän oli juuri etsimässä katseellaan pullonavaajaa, kun toinen talon isännistä tuli esittäytymään. Seuraten tämän esimerkkiä Brenkin päätti maistella talon boolia, ehtisi omat juomat kuluttaa myöhemminkin. Niinpä hän laittoi juomansa syrjään ja täytti lasinsa. "Juu Brenhän minä, tuosta naapurista."

Hän tarkasteli toista poikaa tutkivasti, Bren oli hyvä muistamaan nimet ja kasvot, ja toinen oli sen verran erikoisen näköinen, että tämän hän varmasti muistaisi. Mikäli kyseessä olisi ollut tyttö, Bren olisi ollut valmis jopa kuvaamaan tätä kauniiksi. Bren ei itsekään mitenkään miehekäs ollut, mutta jopa häneen verrattuna toinen vaikutti sirolta. Shiye vaikutti hieman ujolta, vaikka puhe sujuikin. Toisin kuin Bren, poika oli ilmeisesti jo aloitellut, silmien kiilto osoitti sen vaikka tuskin tämä vielä paljon humalassa oli, niin selväpäinen toinen oli kuitenkin. Viittaus shamppanjapulloon sai Brenin väläyttämään kuuluisan hymynsä. Kuuluisan ainakin hänen opettamiensa tyttöjen keskuudessa, Bren kun oli muutenkin poikamaisen söpö mutta hänen hymynsä sai hänet näyttämään vieläkin nuoremmalta ja -no niin- söpömmältä. Poika ei ollut itse varma, pitikö tästä kuvauksesta, mutta ei hän silti tosikoksi aikonut alkaa. Sitä paitsi, kuten hän oli kerran kavereilleen todennut, hänen ulkonäöllään ei juuri pistetty ihmisiä lakoon, joten jos hymy auttoi jotain, niin hän perhana vieköön sitten hymyili. "No eiköhän näissä juhlissa jotain juotavaa riitä, vaikka shamppanja loppuisikin." Bren piti itsellään maininnan myös siitä, että Keylla oli näyttänyt olevan muutakin, johon tarrautua kiinni, kuin hänen tuomansa juhlajuoma. Hän oli ohimennen nähnyt jälkeensä tulleen pojan päätyvän Keyn tiukkaan otteeseen. Näky oli saanut hänet hymyilemään, näissä bileissä näytettiin ainakin tutustuvan nopeasti. Ääneen hän ei viitsinyt ajatuksiaan sanoa, eihän hän tuntenut kumpaakaan talon isännistä, eikä tiennyt, missä näillä meni hyvän ja huonon huumorin raja.

Shiye ilmoitti siirtyvänsä olohuoneeseen, ja Bren katsoi parhaimmaksi seurata, siemaistuaan ensin kuppinsa tyhjäksi ja täytettyään sen pikaisesti uudestaan. Shiye tuntui olevan helposti lähestyttävissä, toisin kuin monet muut täällä, jotka näyttivät muodostaneen seurueita tuttujensa kanssa. Bren olisi voinut mennä esittäytymään, mutta jotenkin hänestä tuntui, että porukoihin sisäänpääsy olisi vaikeaa näin alkuillasta kun kaikki eivät olleet vielä päässeet tutuiksi boolikulhon kanssa. Bren ei useimmiten tarvinnut alkoholia ollakseen sosiaalinen, mutta hän oli tottunut liikkumaan isolla kaveriporukalla, ei yksin, joten hän katsoi parhaaksi aloitella mahdollisimman pian. Hän tosin mietti, oliko viisasta juoda yksi lasillinen tyhjäksi heti yhdellä siemauksella mutta noh, muut voisikin ottaa sitten rauhallisesti. Päästyään olohuoneeseen hän huomasi Shiyen selittävän jotain läheisellä sohvalla istuville tyypeille, poika oli ilmeisesti läikyttänyt juomansa. Bren liittyi myös seuraan laittaen samalla merkille sohvalla istuvien tytön ja pojan täysin erilaiset tyylit. Olivatkohan nämä tulleet bileisiin yhdessä? Bren ei muistanut nähneensä kumpaakaan ennen, mutta toisaalta, eihän hän tuntenut Yellow'lta juuri ketään. Tyttö näytti nuorehkolta, olisi voinut olla vaikka yksi Brenin oppilaista, ja poika taas.. No, tämä oli arvoitus.

"Pitäisikö hakea paperia, saisi ainakin sohvan kuivaksi?" Bren heitti ehdotuksensa Shiyen anteeksipyyntöjen perään. Poika vaikutti aidosti huolestuneelta mahdollisuudesta, että olisi jotenkin onnistunut pilaamaan toisen illan, ja Bren tunsi myötätuntoa tätä kohtaan. Hänen mielestään vahingot näyttivät jääneen aika vähäisiksi, joten eiköhän tästä selvittäisi isommitta ongelmitta, jos kumpikaan sohvalla istuneista ei suuttuisi mahdottomasti. "Hei, vahinkohan se oli, eikö?" Bren hymyili Shiyelle ja myös hieman lepyttelevästi pörrötukkaiselle pojalle ja nuoren näköiselle tytölle. Toivottavasti kumpikaan ei pienestä onnettomuudesta hermostuisi, se ei olisi kovin hyvä bilefiilikselle.

//sori, jotenkin tökkivää tekstiä tänään, aivot jumissa...

(( Joo, niin mäkin olen olettanut, että nää istuu samalla sohvalla. Evi korjatkoon, jos asia ei ollut niin. ))

Tristian vei aina vähän väliä boolilasin huulilleen ja tarkasteli laiskasti ohtise käveleviä ihmisiä. Hän ei tosiaankaan tuntenut täältä ketään, joten olo oli hivenen orpo olo. Kaverit olisivat kyllä voineet tulla tänne mukaan, ettei Tristianin tarvitsisi tuntea itseään ainoaksi kuokkavieraaksi täällä. No, yleensä tällaisiin juhliin saapui jonkin verran kutsumattomia vieraita ympäri Lontoota, mutta kuitenkin. Ei se siitä johtunut, etteikö Tristian sosiaalisuutensa avulla saisi kanssaihmisten kanssa jonkinmoista juttua aikaiseksi, mutta... Niin. Oli ärsyttävää tuntea itsensä ainoaksi kuokkavieraaksi täällä.
Tristianin katse kulki edelleen ympäri olohuonetta, kunnes hänen katseensa pysähtyi erääseen tyttöön, joka suuntasi askeleensa tälle samaiselle sohvalle, missä friikkipoika istui. Tristian katsoi tuota hetken ja loi kasvoilleen ystävällisen hymyn. Tristian tarkasteli tyttöä hetken, kunnes sitten käänsi katseensa muihin porukoihin olohuoneessa. Kaikki olivat ryhmittyneet omiin porukoihinsa, joka oli keltämättä Devonilta saapuneelle kuokkavieraalle melko hankala juttu. Sillä tuskinpa nämä kamalan innoissaan hyppisivät, mikäli tämän näköinen ihminen kuin Tristian, saapuisi hieromaan tuttavuutta. Nämä tosiaan olivat sonnustautuneet paljon siistimpiin vaatteisiin kuin hän, joten poika luultavasti olisi kuin musta lammas lukuisten valkoisten joukossa.

Nopeasti poika kuitenkin tajusi, että sohvaa kohti käveli joku nuorukainen, jota hän ei todellakaan tuntenut. Luultavasti Yellowlta joku hienostopentu - ei Tristian voinut olla varma. Kunhan nyt ei ainakaan näiden juhlien järjestäjä olisi tai tämän talon omistaja, sillä tämä nyt mitä luultavimmin tietää keitä on kutsuttu ja keitä ei. Tristian kuitenkin vilkaisi tuota nopasti ja loi kasvoilleen pienen, ystävällisen hymyn. Ehkäpä, jos hän hymyili nätisti, niin ihmiset antaisivat hänen olla. Tai jotain sinne päin.
Tristian kuitenkin käänsi katseensa jälleen tähän sohvan luokse saapuneeseen nuorukaiseen, sillä tämä pahoitteli parhaillaan jotain sille tummatukkaiselle tytölle. Tristianin kulma kohosi aavistuksen ja pian hän sai sen selville, että tuo oli varmaankin läikyttänyt juomaansa tytön vaatteille. Poika ei tosin nähnyt mitään, mutta mistäpä hän voisi kaikkea tietää. Ei kulunut aikaakaan, kun tähän sohvan luokse saapui jo kolmaskin henkilö. Nimittäin se sama ruskeatukkainen mies, jonka jälestä poika itse oli livahtanut sisään.
"Joo tosiaan. Eihän sohva nyt saa likaantua", Tristian ei edes tajunnut, että puhui ja äänensävy oli jokseenkin sarkastinen. Helvetti. Hän ja hänen suuri suunsa. "Siis meinaan tietenkin, että... Niin", poika yritti paikkailla möläytystään ja hymyili hetken vaivautuneesti.

Shiye taisi ymmärtää hieman väärin, mitä Key oli tarkoittanut sanoessaan, että tuon pitäisi tulla kokeilemaan heidän saamaansa lahjaa. Serkku käski poikaa koskettelemaan Rainia tuonkin puolesta, ennen kuin rakas tajusi, mistä oli todellisuudessa ollut kyse. Silloin tuo vain päätti liueta paikalta, jättäen seksikkään vieraan ja pojan kahdestaan sohvalle hetkeksi. Rainia kiinnosti, olivatko he veljeksiä, mikä pisti hymyilyttämään. Key ei tietääkseen näyttänyt aivan niin kauniilta kuin serkkunsa, vaikka tietenkin hyvännäköinen itse olikin.
"Olemme serkuksia", poika selvensikin, ja hetken ehti istuskella paikoillaan juomiaan hörpiskellen, kunnes Shiye palasi takaisin sähläämään jotain. Tuo onnistui kaatamaan juomansa suoraan jonkun tytön päälle, ja neitokainen päättikin poistua paikalta sillä samaisella sekunnilla. Se sai tietysti serkku-paran ihan lukkoon, jolloin Rain päätti yrittää saada tuon ajatukset hieman muihin asioihin kysymällä Shiyen nimeä. Mutta eihän tuo järkytykseltään mitään kuullut, joten Key huokaisi dramaattisesti ja ponkaisi ylös sohvalta.
"Otapa tämä", poika käski ja ojensi boolilasinsa Rainille. "Ja nouse ylös, mennään tuonne noiden luokse", hän jatkoi ja tarttui herraa toisesta kädestä, jotta sai autettua tuon kanssa jaloilleen. Edelleen kädestä pitäen hän ohjasi kaverin toiselle sohvalle, jossa Shiye edelleen näytti erittäin vaivautuneelta. Vikkelästi Key päästettyään Rainin vapaaksi pyyhkäisi sohvan kuivaksi hihallaan, vaikka siitä tahra paitaan jäikin, mutta ei se haittaisi, ei vaatekappaleen tarvitsisi päällä pitkään ollakaan.
"Voit istua siihen", poika ohjeisti lihaksikasta ystäväänsä, ennen kuin itse tunkeutui Shiyen syliin, vaikka tuolla edelleen uhkaavasti oli lasillinen boolia käsissään. Mutta sitä ei onneksi läikkynyt enempää kenenkään päälle, sillä serkku osasi nyt pitää siitä hieman parempaa huolta.
"Niin, Rain tuossa kovasti halusi tietää nimesi", Key sanoi rakkaalleen, hörpäten sitten shamppanjaansa heti perään. Kun Shiye sai kerrottua nimensä, poika vilkaisi ympärilleen ja huomasi kovin hyvännäköisiä nuoria herroja ympärillään. Yhden pörröpään nimeä poika ei tosin tiennyt, mutta ehkä se selviäisi illan aikana, nyt hän ei jaksanut sitä tarkemmin kysellä. Joka ikinen heistä kuitenkin näytti varsinkin pienessä nosteessa erittäin sopivalta seuralta vaikka mihin kivaan toimintaan, joten loistoidea pälkähti pojan päässä sillä sekunnilla.
"Miten olisi ryhmäorgiat? Tämä sohva riittää varmasti meille kaikille", Key vaahtosi, mutta jostain syystä hänen ehdotuksensa ei kovin kummoista kannatusta tainnut saada. Höh, eikö kukaan täällä rakastanutkaan häntä? Johan oli kummallista väkeä!
"No, voin kyllä tanssia kaikille ensin sylitanssit, jos sen jälkeen sytyttäisi enemmän", poika ehdotti innoissaan.

//Tsori hittasin Rainia vähän ko aattelin ettei se varmaan jää yksinkään istumaan...

Key se aina vaan vaahtoaa <3

Shiye tuskin ymmärsi sanaakaan siitä, mitä ihmiset hänen ympärillään yrittivät hänelle sanoa, sillä hän oli varpaitaan myöten järkyttynyt tuntemattoman nuoren tyttösen reaktiosta. Ehkä tuo ei alun perinkään ollut ollut juhlatuulella, mutta ilmeisesti tuon vaatteille läikkyneet pisarat olivat ne viimeiset, eikä neitonen enää kauaa heidän seurassaan viihtynyt. Poika itse heräsi horroksestaan vasta, kun Bren ilmoitti olevansai sitä mieltä, että kyseessä oli kuitenkin ollut vahinko, jota ei tarvitsisi turhan vakavasti ottaa. Ehkä tuo oli sanonut jotain jo sitä ennen, mutta sekä kehotus sohvan kuivaamisesta että pörrötukkaisen pojan siihen heittämä kommentti olivat menneet Shiyeltä täysin ohi. Sen sijaan Brenin upea hymy ei todellakaan jäänyt häneltä huomaamatta, ja välittömästi hänen omillakin kasvoillaan vastavuoroisesti käväisi kaunis hymy, vaikka hän yhä kovin hämillään olikin.
"Niin kai", poika hymähti vaivaantuneena ja pyyhkäisi vapaalla kädellään hiuksia silmiltään. "Toivottavasti en onnistu useampaa vierasta karkottamaan paikalta", hän jatkoi ja todellakin tarkoitti, mitä sanoi. Hän harvemmin niin nopeasti tottui miespuoliseen seuraan, mutta ainakin Bren vaikutti rennolta seuralta siitäkin huolimatta, että oli Shiyen mielestä oikein hauskannäköinen, minkä huomaaminen yleensä aiheutti vakavan sorttista ujoutta pojassa. Tästä sohvalla istuskelevasta pörröpäisestä kaverista Shiye taas ei ollut vielä ehtinyt muodostaa mitään mielipidettä, sillä hän ei ollut tuon kanssa ehtinyt vaihtaa juuri ainuttakaan sanaa ja mikäli oli tuon nimen kuullut, ei onnistunut sitä muistamaan.
Nimen muistamiseen liittyviä ongelmia taisi olla muillakin, mutta Shiyeltä jäi metelissä kuulematta, kuinka Rain yritti huikata hänelle jotain. Pian Key kuitenkin päätti tunkeutua paikalle tämän äskettäin mainitun herran kanssa, ja istutettuaan järjettömän hyvännäköisen seuralaisensa sohvalle istuutui serkkupoika itse Shiyen syliin, mistä poika ei erityisemmin innostunut.
"Painat liikaa, mene pois", hän tokaisi reilusti, mutta silloin Key ilmoitti Rainin hetki sitten udelleen Shiyen nimeä. Jopas oli kummallista, tuolla oli ollut Key seuranaan ja siitä huolimatta oli ehtinyt Shiyeäkin ajatella.
"Ai, olen Shiye", poika esittäytyi kuikuillessaan edelleen sylissään istuvan serkkunsa ohi tätä komeaa kaveria. "Onhan se vähän kummallinen nimi, ei mikään ihme, jos ei heti jää mieleen", hän lisäsi, sillä hänen äidillään oli todellakin tainnut viirata päässä, kun oli poikansa nimennyt tyttömäisillä intiaaninimillä.
Kun esittelyt oli hoidettu alta pois, päätti Key riemastuttaa kaikkia ehdotuksella, joka sai Shiyen silmät leviämään järkytyksestä. Ryhmäorgiat hänen asunnossaan miesten kesken! Ei tullut kuuloonkaan.
"Yritäpäs käyttäytyä, ettet sinäkin saa vieraita kaikkoamaan", hän koetti takoa järkeä idiootin serkkunsa päähän, sillä itsehän hän oli vuosisadan älykkö. Key ei kuitenkaan näitä viisaita sanoja uskonut, vaan sitä vastoin ryhtyi orgioiden sijaan ehdottelemaan sylitansseja.
"Kunhan aloitat jostain muusta kuin minusta", poika sanoi kauhistuneena ja yritti jälleen työntää Keyn pois sylistään. Miksi juuri hänen serkkunsa piti olla sellainen kestokiimainen hintti!
"Oletteko kaikki Keyn tuttuja, vai oletteko onnistuneet välttymään hänen seuraltaan tähän asti?" Shiye päätti koettaa vaihtaa puheenaihetta ja epäili vahvasti, että ainakin osa porukasta oli täysin tuntematonta heille molemmille. Olisi ollut melkoinen saavutus Keyltä hankkia hetkessä niin paljon tuttuja täältäpäin, vaikka mistäs sitäkään tiesi. Mutta kumpikaan heistä ei (vieraidenkin onneksi) ollut turhan tarkka sen suhteen, keitä bileissä sattui käymään, niin kauan kun eivät aiheuttaisi mitään hillitöntä häiriötä.

//anteeksianteeksi että tää on jäänyt! mulla vaan on ollut pari viikkoa älytön työputki päällä ja oon ihan halkipoikki. mut lopultaki, sori viivästyksestä!//


Pörrötukkaisen nuorukaisen huomautus sai Brenin hetkeksi hämilleen. Hän ei ollut varma, piikittelikö poika häntä, ainakin se sai hänet itsensä tajuamaan, miten typerältä oli kuulostanut. Niin tai näin, neitokainen kyllä vaikutti loukkaantuneen tosissaan, mutta pojan kommenttiin Bren päätti suhtautua kevyesti, muuten ilmapiiristä voisi tulla aika jäätävä. Niinpä hän vastasi pojan katseeseen sanoessaan: "Sori, se tuli vähän tyhmästi. Siis emmä sitä ihan niin tarkoittanu.. Tai siis.." Bren näytti tosissaan anteeksipyytävältä, mutta jotta tunnelma ei menisi pilalle hän jatkoi hymyillen: "Mun ja tän sohvan välillä vaan oli rakkautta ensinäkemältä, niin saatoin käyttäytyä vähän sopimattomasti.."

Brenin vielä puhuessa heidän seuraansa liittyi Key, toinen illan isännistä ja se poika, johon Key oli liimautunut. Nyt Key kiepsahti kuitenkin Shiyen syliin istumaan, ilmeisesti saaden toisen pojan yllättymään. Key vaikutti olevan... no, ainakin energinen tyyppi. Breniä huvitti, kun poika niin vain istahti Shiyen syliin, mitä ilmeisimmin tuntien olonsa erittäin kotoisaksi, Shiyen ilmiselvästä nolostuksesta huolimatta. Keyn ehdottaessa ryhmäorgioita ja sylitansseja Breniä alkoi naurattaa, ja hän kätki sen pienellä yskähdyksellä. Hän ei tiennyt, kuinka tosissaan Key oli ehdotustensa suhteen, mutta tämä kyllä näytti olevan valmis mihin tahansa, eikä Bren ollut lähellekään varma, että pelkkä alkoholi oli Keyn käytökselle selityksenä. Vinosti hymyillen Bren huomautti, aika hiljaisella äänellä: "Vai että sellaiset bileet." Kohdistaen sanansa kaikille, mutta suunnaten ne erityisesti illan isännille hän jatkoi: "Siinä tapauksessahan olisikin kannattanut pitää toogabileet, kuten Roomassa aikoinaan." Tehdäkseen pointtinsa mahdollisimman selväksi, Bren vielä iski liioitellusti silmää lisätessään: "Ilman alusvaatteita tietenkin."
Shiyelle Bren väläytti Keylle suunnatun silmäniskun jälkeen hymyn, joka hänen toivoaksensa viestitti jonkinlaista sympatiaa.
"Se, jos mikä, olisi auttanut meitä tutustumaan nopeasti." Bren viittasi tällä siihen, että hän itse ainakaan ei tuntenut joukosta ketään, mikä oli vastaus Shiyen epätoivoiseen yritykseen muuttaa tilanne normaaliksi.

Breniä itse asiassa huvitti tapahtumien saama käänne, ja illan isäntien täysin erilainen käytös. Häntä huvitti myös Keyn ehdotus ryhmäorgioista, vaikka hänkin tajusi katsoessaan sohvalle kokoontunutta seuruetta, että joukossa oli persoonallista ulkonäköä, mutta pelkästään hyvällä tavalla. Silti häntä hymyilytti Keyn innokkuus. Eniten Breniä kuitenkin huvitti Shiyen pakokauhuinen ilme, mutta ollaakseen loukkaamatta tätä hän yritti kuitenkin pitää oman naamansa peruslukemilla onnistuen siinä luultavasti kuitenkin melko huonosti.

(( Haha, toi Key on mun idoli! XDD Ryhmäorgioita ja sylitanssi... Ei hemmetti! xP Enkä todellakaa oo väsyny, en.. ))

Tristian katsoi vuorotellen jokseenkin kummissaan tätä tummatukkaista tyttöä ja sitten tätä ruskeatukkaista poikaa. Hän ei huomannut sitä, että hänen aiempi letkautuksensa oli saanut ruskeatukkaisen pojan hetkeksi hämilleen, mutta hän huomasi kyllä sen, että tämä tyttö todellakin loukkaantui siitä, että toinen näiden kemujen isännistä oli läikyttänyt juomaansa tämän päälle. Hetken jopa näytti siltä, että tämä juomansa läikyttelijä olisi saanut vähintäänkin läppäisyn poskelleen, mutta ei nyt sentään. Tummatukkainen neiti päätti vain poistua paikalta niskojaan nakellen, joka kyllä kieltämättä sai Tristianin kohottamaan ihmeissään toista kulmaansa tämän loittonevalle selälle.
"Siis mitä vit-" Tristian älähti ja sitten katsoi poikia ympärillään. "Ihme muija. En todellakaan haluis olla ton kanssa samassa huoneessa viittä minuuttia kauempaa, ku vetää kauheet kurpitsat nenäänsä tollasesta", poika jatkoi ja vei boolilasin huulilleen. No, ehkä se vain oli täällä hienostoalueella oli ihmisillä huono tapa, mutta ei sillä niinkään väliä ollut.

Tristian nojasi kädellään sohvan käsinojaan ja vilkuili jälleen kerran ympärillään olevia ihmisiä. Nämä sen sijaan vaikuttivat ihan mukaviltan tyypeiltä, joten ehkäpä Tristian jopa uskaltaisi pelkäämättä näiden kanssa keskustella. Ilman, että nämä lähtisivät niskojaan nakellen pois. Virnistys karkasi pojan huulille ja hän sipaisi hivenen mustia otsahiuksiaan pois silmiltään.
Mitäpä sitten? Tristian katsahti hivenen kauempana istuvaa, talon toista isäntää ja tämän seurassa olevaa tummatukkaista nuorukaista. Eikä sitten aikaakaan, kun parivaljakko jo liittyi heidän seuraansa ja nämä saivat ainakin Tristianilta uteliaita katseita osakseen. Ihan täysin tuntemattomia ihmisiä nämä olivat, mutta ei se haitannut. Tristian suorastaan rakasti tutustua uusiin persooniin, vaikka se tunne ei todellakaan aina ollut molemminpuolista. Jotkut vain sattuivat pitämään Tristiania jonkinmoisena friikkinä, että kiersivät hänet kaukaa. Noh, eipä se poikaa haitannut, vaan hän sitten yksinkertaisesti etsi muuta seuraa.

Tristian hämmästyi hetkeksi, kun Key pyyhkäisi hänen vierellään olevaa paikkaa, istutti sen yhden komistuksen siihen ja istui sitten itse Shiyen syliin. Hämmästys vaihtui kuitenkin pirulliseen virnistykseen, kun Shiyen sylissä istuva poika ehdotti ensin ryhmäorigoita ja sitten vieläpä sen jälkeen sylitanssia. Ei tietenkään sillä, että Tristian olisi moista halunut, vaan ehkä hän virnisteli enemmänkin Shiyen kauhistuneelle ilmeelle. Tuo jätkä ainakin vaikutti olevan sitä ujompaa sorttia, joka ei tietenkään ollut rikos. Se oli ehkäpä enemmänkin suloista.
"Olettaen, että sitten sä harrastat sellasia useinkin", Tristian sanoi ehkä enemmänkin Keylle ja naurahti. Poika oli kiertänyt kokonaan Shiyen kysymyksen siitä, että ovatko he joitain Keyn tuttuja. Eihän hän tuntenut täältä ketään, vaan oli kuokkimassa. Eikä hän ollenkaan pitänyt sitä hyvänä ajatuksena, että paljastaisi sen tässä isäntien läsnäollessa. Ties vaikka heittäisivät pihalle tai jotain.
"Siisti kämppä teillä", poika sitten tokaisi ja katseli hivenen ympärilleen. Ehkä se kuulosti pikemminkin puheenaiheen sivuttamiselta, mutta ihan sama.

(( Sori, lyhyt ja kökkö D: ))

"Joo, toogabileet seuraavaksi!" Key innostui heti Brenin ehdotuksen kuultuaan. Ja vielä kun tuo lisäsi, että ilman alusvaatteita, poika oli täysillä mukana. Ei ollut lainkaan hullumpi tapaus tämäkään kaveri, kun tuollaisia ideoita päähänsä sai!
"Ja olen kyllä sylitanssin ja ryhmäorgioiden maailmanmestari, jos sitä epäilit", poika vastasi tälle yhdelle pörrötukalle. Ehkä tuonkin nimen voisi kysäistä, kunhan tässä illan aikana ehtisi!
Sitä vastoin Shiye ei rakastanut häntä ollenkaan vaan onnistui työntämään pojan pois sylistään. Hän meinasi melkein kaatua lattialle, mutta juuri ja juuri pysyi pystyssä. Tietysti, koska hänellä oli edelleen shamppanja kädessään, eihän sitä sopinut ympäriinsä levitellä! Onneksi tosin ei mennyt hetkeäkään, kun Rain jo kutsui Keyn syliinsä, ja poika piristyi siitäkin! Tuo herra muutenkin oli ollut sentään yhtä innokas ryhmäorgioihin, että väkisinkin tästä kaverista jätkä tykkäsi. Ehkä tuota ei haittaisi, vaikka Rainille pienet sylitanssit esittäisikin, paitsi Shiye kuitenkin kiukustuisi sellaisesta toiminnasta. Serkku kun oli oikeasti rakastunut häneen, ja mustasukkaisena ei kestänyt katsella kuinka Key liehitteli muita miehiä. Tai sitten Shiye vain ei halunnut mitään hc-meininkiä omassa kodissaan, mutta se vaihtoehto ei tietenkään tämän pojan päähän pälkähtänyt.
Joten hetkessä poika löysi tiensä Rainin syliin, tosin ei selkä tuohon päin, vaan nimenomaan haara-asennossa asettui kasvokkain komistuksen kanssa. Toinen kuitenkin vielä toistaiseksi keskittyi juttelemaan Shiyen kanssa, joka oli halunnut tietää, tunsivatko ihmiset hänet. Ihme kyllä, kukaan näistä ei vielä aiemmin ollut tavannut Keytä, jonka yleensä löysi joka puskasta ja talon nurkalta.
"En minä ketään näistä tunne. Tai Rainin tunnen nyt erittäin hyvin, kivalta tuntuu... Mutta sinäkin voisit kertoa tosiaan nimesi", poika osoitti viimeisimmät sanansa pörrötukalle, joka sohvannurkassa kyhjötti.
Parin sekunnin kuluttua hänen huomionsa kuitenkin taas kiinnittyi Rainiin, kun kerran tuon syliin oli tunkeutunut.
"Ota tästä vähän shamppanjaa", Key kehotti, ja tarjosi pulloa kaverille. Ei hän kyllä tiennyt, miksi juotti Rainia niin innoissaan, mutta kun tuo ei ollut näyttänyt tuoneen mitään omia juomia mukanaan, niin tietysti poika ystävällisenä ihmisenä luovutti juomansa ja itsensä tuon käyttöön.
"Paitsi älä liikaa juo, et saa sammua ennen kuin päästään jonnekin syrjempään jatkoille, voin sitten kivasti stripata sinulle", poika lupasi kiltisti. Hän oli sentään valinnut paitansa sen mukaan, että sen sai nopeasti riisuttua, joten suunnitelman voisi hyvinkin toteuttaa.
"Tai voisinhan minä tässäkin jo touhuta, mutta Shiye ei tykkäisi", Key harmitteli. Mutta ehkä Rain kestäisi myöhempäänkin, siis mikäli tuota pojan strippaus kiinnostaisi, no miksipä ei kiinnostaisi! Jos vaikka eksyisi teemahuoneeseen, josta löytyi mekaaninen sonni, se oli Shiyen suuri ylpeys mutta ei siellä kyllä kukaan kestänyt sitä ammuvaa tekoeläintä. Vähemmästäkin potenssi laski, kun konesonni mylvi vieressä!
"Paitsi kaikki muutkin ovat tervetulleita katsomaan strippaustani, ei minua yleisö haittaa", poika vielä lisäsi tarpeeksi kuuluvasti, että varmasti kaikki tietäisivät, mikä ohjelmanumero myöhemmin olisi tarjolla.

Shiye ei yllättynyt pätkän vertaa siitä, kuinka Key riensi välittömästi kutsun saatuaan Rainin syliin istumaan. Sen sijaan häntä lievästi ihmetytti se, kuinka tätä tummasilmäistä komistusta ei lainkaan häirinnyt serkkupojan yli-innokas ja flirttaileva käytös. Taisi olla päästään vialla ja homo itsekin. Mutta sentään ihan mukavan oloinen ja hyvännäköinen, kuten myös tämä toogabileitä ehdotteleva Bren. Mikäli Key olisi heittänyt ilmoille sellaisen ehdotuksen, olisi Shiye takuulla pudottanut järkytyksestä vähintään boolilasinsa, mutta Brenin ehdottamana se kuulosti vain hauskalta. Ainakin periaatteessa, sillä käytännössä Shiye ei kyllä ollut tippaakaan sitä tyyppiä, joka voisi osallistua villiin juhlintaan pelkkä tooga kiedottuna ympärilleen, sellainen oli enemmän hänen veljensä (ja tietenkin myös Keyn) tapaista. Tosin ihan mielellään hän itse olisi hyvännäköistä bileseuruetta katsellut, vaikka nuo olisivat olleet vähäpukeisiakin. Sellaisia ajatuksia ei kuitenkaan sopinut ääneen sanoa, ja mieluummin Shiye olisi ollut niitä ajattelemattakin, joten parhaansa mukaan hän yritti keskittyä puheenaiheeseen, joka ilmeisesti oli toogabileistä jotenkuten vaihtunut siihen, tunsivatko nämä muut tyypit Keyn vai eivät. Ja ilmeisesti eivät, mikä oli noiden kannalta onni, vaikka Rain kovasti olikin sitä mieltä, että serkkupoikahan oli juuri viihdyttävää ja hyvännäköistä seuraa.
”Saat viedä hänet mukanasi milloin vain”, Shiye kommentoi nätisti hymyillen, eikä hetkeäkään epäillyt, etteikö komistus olisi voinut ehdotusta toteuttaakin, sen verran tiivisti tuo näytti Keyn kanssa viihtyvän. Parempi noiden olisikin myöhemmin illasta keksiä joku muu paikka, sillä poika ei todellakaan halunnut mitään epäilyttäviä kahden jätkän keskeisiä toimia harrastettavan olohuoneen sohvalla kaikkien nähden. Toisin kuin Key, joka olisi taatusti ollut valmis vaikka sillä sekunnilla repimään vaatteet yltään, kuten tuo hyvin pian ilmoittikin.
”Ihan kuin ketään sinun strippausesityksesi kiinnostaisi”, Shiye kiusasi ja kohottautui sohvalta kipittääkseen täyttämään tyhjentyneen boolilasinsa. Pitkälle poika ei kuitenkaan ehtinyt, ennen kuin tunsi kuolettavan iskun kohdistuvan selkäänsä, eikä pienessä humalatilassa tasapaino kestänyt sellaista ollenkaan. Key oli ilmeisesti sitä mieltä, ettei Shiyen vielä kuulunut lisää juotavaa hakea, tai sitten tuo halusi äärimmäisen aikuismaisesti kostaa jotain, tai sitten tuo ei muuten vain ollut voinut vastustaa kiusausta tönäistä serkkuparkaansa. Oli miten oli, ei poika pysynyt pystyssä ollenkaan, vaan yllättyneenä huudahtaen horjahti takaisin sohvalle päin. Joskaan ei omalle paikalleen, vaan tuntemuksista päätellen jonkun syliin – ja tarkemmin vilkaistuaan hän sai todeta tämän tapauksen olevan Bren. Mutta ilmeisesti Shiye oli jo sen verran päissään, ettei osannut kamalasti tilanteesta nolostua, vaan yllättäen purskahti nauruun.
”Anteeksi”, hän pahoitteli kikatuksensa lomasta. ”Ja täytynee pyytää anteeksi myös sinulta”, hän jatkoi kääntäen katseensa pörrötukkaiseen poikaan, ”kun jäit ilman sylitanssijaa.”
Ei hänellä itsellään tosin ihan välttämättä ollut aikomusta Brenille mitään sylitanssia esittää, sillä ei hän ihan niin kännissä tainnut kuitenkaan olla, ja toinen tuskin sellaista olisi missään tapauksessa arvostanutkaan. Mutta siitäkään huolimatta poika ei tajunnut pitää mitään kiirettä noustakseen pois tuon sylistä, vaikka kaikkien luonnonlakien ja perustuslakien ja kymmenen käskyn mukaan hänen olisi niin kuulunut tehdä.

Mulla oli sellanen fiilis, että myös Bren hengaa sohvalla? No nyt ainakin kävi niin, toivottavasti ei haittaa! :--)