Because I'm worth it

- Fiia feat. Sam Jessican tyyli tänään

Ulkona oli hyvin harmaata, joten puistossa ei ollut väkeä läheskään niin paljoa kuin yleensä. Äiti olivat kiiruhtaneet koteihinsa lastensa kanssa peläten sadetta. Jessica ei sitä pelännyt. Hänelle oli opetettu että sateen huomaa roikkuvista pilvistä. Jessin mielestä pilvet eivät suinkaan roikkuneet, mutta varmuuden vuoksi käsivarrella riippui Hermes Brikinin laukun lisäksi musta sateenvarjo.

Jessicalla ei ollut oikein kiire mihinkään. Matka ilman päämäärää. Ehkä voisi taas livahtaa Devon streetin mäkkäriin, joka ei olisi tytön painolle mitään tehnyt. Hän oli luonnostaan hoikka. Viuhtoessaan eteenpäin korkeilla koroillaan käsilaukku, joka oli jäänyt hieman auki repsahti ja Blackberryn puhelin putosi hiekalle tytön huomaamatta. Tämä vain jatkoi matkaansa.

Nuori herra tallusti reipasta vauhtia eteenpäin Yellow Avenuen puiston korkealaatuisen hiekan rahistessa harmaiden Vanssien alla. Sam oli sonnustautunut kauluspaitaan sekä tummansinisiin n farkkuihin, ja koska ilma oli pilvisyyden takia hivenen vilpoisaa hän oli pukenut päälleen mustan nahkatakin, jonka vetoketju oli jätetty auki. Että mitäkö peri-Devon Streetiläinen herra teki Yellow Avenuella? Sitä mies ei tarkalleen itsekään tiennyt. Hän oli tulossa ystävänsä luota, mutta olikin päättänyt tehdä pienen kävelylenkin ja kiertää Yellow Avenuen kautta, vaikkei ilmakaan ollut mitenkään erityisen miellyttävä. Välillä oli vain mukavaa kierrellä ympäriinsä ilman minkäänlaista syytä.

Puistossa ei ollut kovinkaan paljon väkeä. Sam ei ollut kävellyt puiston läpi kovinkaan montaa kertaa, mutta sen hän tiesi että siellä vilisi parhaimmillaan monia kymmenia pieniä lapsia perheineen. Ilmeisesti harmaa taivas ei houkutellut väkeä puistoon sinä päivänä. Sam käänsi katseensa puistosta taas eteenpäin ja huomasi pitkän bruneten lähestyvän tätä. Naisen kävellessä ohi mies ei voinut vastustaa kiusausta ja vilkaisi ovelasti ja mahdollisimman huomaamattomasti taakseen, kai sitä nyt sai hivenen katsoa? Huomio kiinnittyi kuitenkin neidin laukusta tipahtaneeseen kännykkään, mikä ei todellakaan ollut mikään halvin mahdollinen. Brunette näytti vain jatkavan matkaansa täysin normaalisti Blackberryn iskiessä hiekkaiselle tielle.

Sam käännähti ympäri ja käveli puhelimen luokse napaten sen ylös maasta. Sitten katse nostettiin taas naisen suuntaan. "Hei!" Ei minkäänlaista reaktiota, joten mies lähti kävelemään puolijuoksua naista kohden, kunnes saavutti tämän ja kosketti kevyesti hänen olkaansa. "Hei neiti, sulta tippu laukusta tällanen."

Huolimattomuuttaan Jessica oli lompakkonsa tottakai pudottanut, mutta sattuuhan sitä. Usein Jessicalla oli ollut mielessä ostaa uusi laukku, koska monta vuotta vanhassa hermesissä oli lukko vähän kenkkuillut. Olihan hänellä muita laukkuja mutta brikin istui kyynärtaipeeseen todella hyvin, joten mitäs sitä vaihtamaan uuteen.

Jessica kääntyi olkapään koskijan suuntaan ja hymyili sitten saaden kännykkänsä takasin. "Kiitos paljon." Nainen hymyili säteilevästi "Ketä saan kiittää?" Jessica sipaisi hiuksiaan ja kaivoi laukustaan lompakon ja pudottaen kännykkänsä sinne napsaisten laukun visusti kiinni. "Minä kun en tietenkään huomannut mitään, huolimaton kun olen." Neiti mutisi kaivaessaan sadan punnan seteliä lompakosta. "Kiitos paljon. Ota tää löytyöpalkkioksi." Jessica ojensi seteliä toista kohti. Hyviin käytöstapoihin kun oli oppinut ja löytäjällehän piti antaa aina palkkio. "Saanko tarjota kahvit lisäkiitokseksi?" Jessica nyökkäsi päällään puiston reunaan. "Tuolla on starbucks jos niistä pidät."

"Whoa, easy there", Sam kohottia kulmiaan yllätyneesti naisen ojentaessa satasta lompakostaan. "Pidä vaan se seteli itelläs, en mitenkään voi ottaa tollasta summaa vastaan. Kunhan vaan olin kohtelias ja palautin kännykkäsi", hän soi brunetelle ystävällisen hymyn ja vilkaisi puiston reunan suuntaan, minkä suuntaan nainen nyökkäsi. Mies myötäili tämän sanoja pienellä nyökytyksellä, jota seurasi vinohko hymy. Kahvin tarjoaminen ei ollut huono idea, siitä olikin aikaa kun mies oli viimeksi kerinnyt kahvittelemaan jonkun kanssa. Eikä hänellä kiirekkään nyt ollut, joten mikäs siinä. "Starbucks kelpaa tosi hyvin, joten kai sä sen kahvin voisit tarjota, tuskin siinä menetänkään mitään. Päin vastoin", Sam virnisti pienesti. "Ai joo, mä oon muuten Samuel Laurie, mutta sano Sam vaan." Katse harhaili sitten takaisin naiseen Samin uteliaisuudesta säihkyvien silmien tutkiskellessa häntä. Nainen oli ilmeisesti Yellow Avenuelta jo sadan punnan setelin perusteella, mutta toki hänestä jo kaukaa huomasi, ettei ollut mistään köyhäästä perheestä lähtöisin. Vaatetus asusteita myöten ei nimittäin ollut ihan mistään halvoista kauppaketjuista peräisin.

"Entäs sinä, neiti.. ?" Sam loi naiseen nyt kysyvän katseen ja jäi odottamaan vastausta mielenkiinnolla.

Jessica oli hetken hämmästynyt, mutta laittoi sitten setelin takaisin lompakkoonsa. Hän tutkaili toista. "Sam..." Jess maisteli hieman nimeä kuten aina oli tapana tavatessaan uuden tuttavuuden. Jess oli hiljaa ei älynnyt heti vasta toisen kysymykseen vaan viittasi tämän kohti kahvilaa. "Ai niin. Mä oon Jessica. Jess, Jessy, mitä ikinä keksit." Jess sanoi ja hymyili.

"Mikäs sut tännepäin ajoi?" Jessica kysyi tarpoessaan kohti puiston laitaa. Tai siis kai toinen kysymyksen varmasti ymmärsi, koska Jessica epäili että mies, siis Sam, ei ollut kotoisin Yellow avenuelta. Paitsi eihän sitä koskaan arvannut. Koulukin oli täynnä kummajaisia, vaikka luulisi että yksityinen ja vanha, sekä arvostettu kouolu päästäisi sisä'än vain hienot ihmiset. Raha oli silti aina rahaa.