Ei muuta ku lapsentekoon!

Vierailija

[Hacker & Key tänne Shiye-parkaa kiusimaan :<

ja että muistetaan:
Talo on kolmikerroksinen.
- Ylimmästä kerroksesta löytyy Shiyen ja Keyn huoneet, kylpyhuone, parveke, sekä valtava oleskeluhuone.
- Keskimmäisestä kerroksesta löytyy ulko-ovi, eteissali, keittiö, ruokasali, kylpyhuone, olohuone, sekä määrätön määrä teemahuoneita. Jokaisessa teemahuoneessa on siis oma teemansa sisustuksessa, sieltä löytyy mm. vaaleanpunainen huone, itämainen huone, viidakkohuone jne. (muut pelaajat voivat itse käyttää mielikuvitustaan ja keksiä niitä lisää). Jokaisessa tällaisessa huoneessa on sängyksi levitettävä sohva, jotta vierailla on varmasti tilaa nukkua.
- Kellarikerroksessa on Shiyen viinivarasto ja Keyn viinavarasto.
- Ulkona on erillinen autokatos sekä poreallas.]

Koska Shiyellä oli vapaapäivä, oli hän tietenkin päätynyt kannettavan tietokoneensa ääreen heti tilaisuuden tullen, eikä ollut kauppareissun jälkeen vaivautunut edes vaihtamaan farkkujaan joihinkin mukavampiin housuihin, minkä lisäksi huoneen ovikin oli kaikessa kiireessä tainnut jäädä lukitsematta. Mutta jälkimmäinen oli käytännön kannalta oikeastaan vain parempi, Keyllä oli kuitenkin tapana tulla häiriköimään milloin sattui, joten parempi vaan, ettei tarvinnut sellaisen takia nousta koneen äärestä ovea avaamaan. Sen sijaan farkkujen jättäminen jalkaan ei ollut ollenkaan niin hyvä idea, sillä sellaisilla housuilla oli tapana alkaa ahdistaa jossain vaiheessa datailua, vaikkei mistään äärimmäisen ihonmyötäisestä vaatekappaleesta kyse ollutkaan. Joka tapauksessa poika päätti oloaan helpottaakseen avata housujensa napin ja vetoketjun, kun ei viitsinyt vaivautua vaatteita enää vaihtamaankaan.
Jonkin aikaa näyttöä tuijoteltuaan Shiye todellakin tajusi vain tuijottelevansa sitä ilman mitään kovin mielekästä tekemistä, mitä nyt musiikkia oli taustalle laittanut soimaan ja muutaman tiedoston pistänyt latautumaan. Tylsää alkoi kuitenkin olla, joten paljoa ajattelematta poika päätyi tutkiskelemaan, mitä kaikkea jännittävää kansioista sattuisi löytymään. Vähän aikaa selailtuaan hänen katseensa osui tiedostoon, joka selvästi oli video, mutta jonka nimestä hän ei ottanut mitään selkoa, joten aikailematta poika napsautti videon päälle nähdäkseen, mitä se piti sisällään. Kovin kauaa ei mennyt tajuta, että jonkin sortin aikuisviihdettä oli tullut latailtua, ja järkyttyneenä hän sulki videon lähes saman tien. Vaikka toisaalta, nyt kun asiaa oikein ajatteli, niin olisihan videon katselusta sentään jotain viihdettä, kyllä se aina tiedostojen siivoamisen päihitti! Joten hetken harkittuaan Shiye päätti laittaa musiikin pois päältä ja sen tehtyään pisti videon uudelleen pyörimään. Mistään liian hyvälaatuisesta elokuvasta ei nähtävästi kyse ollut, mutta silti poika sitä katseli, sillä eipä hänellä juuri parempaakaan tekemistä ollut. Ja yllättävää kyllä, videolla oli sentään ihan hyvännäköinen mies - tosin sellaisen ajatteleminen lähinnä kauhistutti poikaa.
Kehittävä puuha kuitenkin keskeytyi sillä sekunnilla, kun Shiye järkytyksekseen tajusi huoneensa oven avautuvan ja Keyn tunkeutuvan sisään aivan varoittamatta! Helvetti, olisi sittenkin pitänyt lukita ovi! Vaistomaisesti poika läväytti läppärinsä kannen kiinni ja sydän pamppaillen säikähdyksestä ja nolostuksesta hän käännähti serkkupoikaansa päin. Sillä hetkellä kaiuttimista kuului kuitenkin ääntelyä, jota ei varmasti rohkeinkaan r&b-kappale sisältänyt, ja syvästi punastuen Shiye kurottautui vääntämään äänet pois päältä.
"Mitä asiaa?" hän kysyi kurkkuaan selvittäen ja yritti pitää ilmeensä mahdollisimman neutraalina, vaikka kasvoja kuumotti melko rankasti.

Vierailija

Taas kerran Keyllä oli tullut harvinaisen tylsää, vaikka koneella istuikin. Hän oli jo katsonut kaikki pornonsa niin moneen kertaan, ettei niistä enää mitään kiksejä saanut, mutta kaikesta huolimatta farkkujen sepalus oli valmiiksi auki. Kyllästyneenä poika päätti siis googlettaa eläimiä, ja mietti samalla, menisikö kyselemään Shiyeltä, löytyisikö tuolta hyvää aikuisviihdettä. Sellainen datis serkkupoika kuitenkin oli, että varmana tuolla olisi vähintään kansiollinen täynnä pelkkää pornoa, joten ehkä siitä voisi pyytää parit videot itselle.
Paitsi apinoiden kuvia katsellessa pojasta alkoi tuntua siltä, että hän halusi ehdottomasti apinan itselleen! Mutta sellaisten pitäminen olisi varmaan aika vaikeaa, joten vaihtoehtoisesti voisi harkita lasta. Sehän oli melkein kuin apina, vähemmän karvainen vain! Mutta ensin pitäisi kysyä Shiyeltä, mitä mieltä tuo oli, kyllähän he lemmikkien hankinnasta olivat keskustelleet, mutta lapsen ei.
Joten nämä ajatukset mielessään Key päätti lähteä serkkuaan tapaamaan, ja etsiytyi tuon huoneen ovelle. Koputtamatta hän astui sisään, ja yllättyi kovasti, kun näki Shiyen juuri pornoa katsomassa! Tuo kuitenkin pyrki salaamaan sen faktan laittamalla koneensa kiinni, mutta stereoista kuuluvat äänet vielä todistivat, ettei poika aivan väärin ollut nähnyt.
"Onkohan meillä muutakin yhteistä kuin sepalus auki", Key kommentoi, sillä nähdessään Shiyen housut avonaisena, hän muisti että omatkin olivat. Senkös takia ne eivät jalassa oikein meinanneet pysyä, vaikka tiukat olivatkin.
Odottelematta poika riensi rakkaan serkkunsa luokse, ja toinen ehti sulkea sepaluksensa ennen kuin hän istuutui tuon syliin hajareisin. Kätensä hän tunki ensin Shiyen haaroihin tarkistaakseen, seisoiko tuolla, mutta sai pettyä kovasti, joten hän kietoi ne sen jälkeen tuon ympärille.
"Tehdäänkö lapsi? Nyt heti", poika ehdotti, mutta jostain syystä Shiye oli sitä vastaan. Sitä vastoin tuo ehdotti, että he hankkisivat kissan mieluummin kuin lapsen.
"Mutta eihän kissaa varten tarvitse harrastaa seksiä", Key totesi surumielisenä. Hän oli niin odottanut, että pääsisi lapsentekoon serkkunsa kanssa! Mitä siitä että he olivat sukua toisilleen, kyllä serkukset yhdessä saivat puuhastella lapsosia niin monta kuin mieli teki.
"No hyvä on, lähdetään hakemaan kissaa", poika sanoi ja nousi Shiyen sylistä. Ehkä nyt viimeistään oli aika sulkea omakin sepalus, joten sen tehtyään poika kääntyi avaamaan serkkunsa tietokoneen kannen. Siellä kiihkeä porno pyöri edelleen, mutta Key nyt valitettavasti sulki sen ja laittoi koneen jälleen kiinni. Sitten hän auttoi Shiyen ylös tuolistaan, ja pakotti ovea kohti.
"Alahan kipittää siitä, että päästään joskus lähtemäänkin", poika käski ja kevyesti työnsi toista takapuolesta eteenpäin.

Vierailija

Vaikka poskipäitä kuumotti ja nolostus suorastaan suhisi Shiyen päässä, hän siitä huolimatta onnistui ymmärtämään Keyn vihjauksen siitä, että hänellä oli sepalus auki. Sen muistaminen tosin sai pojan vain punastumaan vielä entistä rankemmin, mikäli se oli edes mahdollista, ja hätääntyneenä hän sulkikin housunsa välittömästi. Ja onneksi niin tekikin, sillä seuraavalla sekunnilla serkkupoika päätti rynnätä hänen syliinsä istumaan! Eikä siinä vielä kaikki, vaan tuo vielä tunki kätensä hänen haaroihinsa, jolloin poikaparka täydessä shokissa huitoi serkkunsa käsiä kauemmas. Ikävä kyllä tuo ilmeisesti käsitti sen kehotukseksi kietoa kädet oikein rakastavasti hänen ympärilleen, ja nyrpeänä huuliaan mutristaen Shiye uskaltautui kohottamaan katseensa Keyn silmiin. Mitään hän ei kuitenkaan ehtinyt ääneen valittaa, ennen kuin toinen ehdotti jotain järkyttävää.
"Lapsi? Ei!" hän kauhistui ja yritti työntää serkkunsa pois sylistään, mutta ilmeisesti tuo oli liimautunut siihen tiukemmin kuin olisi ollut suotavaa.
"Kissahan meidän piti hankkia", Shiye sitten muistutti Keytä, sillä lemmikin hankkimisesta heillä oli ollut puhetta jo ties miten pitkään, ja sopivasti eräs sukulaisnaikkonen kasvatti kotonaan hienoja rotukissoja, jotka jo olivat luovutusiässä. Sen sijaan lapsen hankkiminen oli aivan uusi ehdotus, ja sellaiseen poika ei kyllä ihan äkkiä suostuisi! Tai siis, ei koskaan, eikä ainakaan Keyn kanssa. Ei, vaikka toinen kuinka harmittelikin, ettei heidän kissan hankkimiseksi tarvinnut harrastaa seksiä keskenään.
"Vedä käteen, niin olo helpottuu", poika mutisi reilusti, jolloin Key sentään viimein nousi pois hänen sylistään, mutta päätti sen jälkeen molempien riemuksi avata jälleen Shiyen koneen, joskin onneksi vain sulkeakseen sen. Samalla tuo ilmeisen tosissaan ilmoitti, että nyt oli kissanhakuun lähdettävä, ja pian auttoi myös Shiyen jaloilleen.
”Nyt saman tienkö?” hän hämmästeli, sillä ei hänellä itsellään ollut tapana kesken pornon katselun lähteä hankkimaan lemmikkiä taloon. Keyllä ilmeisesti oli, minkä lisäksi tuolla oli myös tapana ahdistella serkkuaan seksuaalisesti, eikä Shiye voinut olla älähtämättä harmistuksesta, kun toinen kosketteli häntä takapuolesta yrittäessään saada hänet liikkeelle. Joka tapauksessa poika päätti totella toisen kehotusta, jotta kissa saataisiin joskus taloonkin.

Parin tunnin reissun päätteeksi serkusten olohuoneessa kyhjötti itse asiassa kaksi pikkuista balineesipentua (poikakisuja molemmat), jotka näyttivät kovin pelästyneiltä, mutta saivat silti Shiyen hymyilemään typerästi. Pienet eläimet olivat varsinaisia sydämensulattajia, eihän niitä katsellessa voinut olla vähän heltymättä!
”Kai sinä olet päättänyt omallesi nimen jo valmiiksi, ettei tarvitse pelkäksi kissaksi kutsua?” poika varmisti serkultaan nostettuaan oman kissansa hellästi syliinsä ja silitellessään kevyesti sen päätä. ”Tästä tulee Neka.” Samainen nimi oli joskus kuulunut jollekin Shiyen kaukaiselle sukulaiselle ja oli sekin Shiyen omien etunimien tavoin jonkin sortin intiaaninimi. Toivottavasti äiti ei panisi pahakseen, että hän oli päättänyt antaa nimen kissalleen eikä lapselleen. Mutta toisaalta, äitimuori saisi olla vain iloinen siitä, ettei poika ollut päätynyt sentään lasta hankkimaan serkkunsa kanssa. Kovin kauaa Neka ei kuitenkaan Shiyen sylissä viihtynyt, sillä pentu oli vielä kovin arka, ja kaipasi ilmeisesti takaisin toisen kissan läheisyyteen. Onneksi ne eivät sentään pyrkineet esimerkiksi sohvan alle, sieltä niitä olisikin ollut hauska yrittää houkutella takaisin ihmisten ilmoille.

Vierailija

Kun sukulaisten luo oltiin päästy, selvisikin, että noilla oli kaksi erillistä kissapentuetta juuri sillä hetkellä, joten tietysti Key ehdotti, että he ottaisivat elukat molemmista. Shiye oli suostunut yllättävän helposti, vaikka se tarkottaisikin, että pitäisi kaksi pentua opettaa sisäsiistiksi. Tai poika itse ei ainakaan aikoisi katsella, kuinka kisulit sotkisivat taloa, siitäkin huolimatta, etteivät pojat itse siellä joutuneetkaan siivoamaan.
Kotona pojat päästivät eläimet olohuoneessa kantokopistaan, ja kissat näyttivät viihtyvän hyvin yhdessä. Key tarkkaili niitä lattialla vatsallaan makoillen, ja kun Shiye nappasi oman pörröturkkinsa itselleen, hänkin yritti houkutella lattialle yksin jääneen pennun luokseen. Eläin ei kuitenkaan liikahtanutkaan hänen suuntaansa, höh. Silloin serkkupoika kyseli, joko hän oli päättänyt lemmikilleen nimen.
"Tietysti!" hän vastasi, ja itse asiassa oli päättänyt Shiyenkin kissalle nimen, koska oli niin ihana lapsi. Joten kun toinen väitti nimeävänsä kissansa Nekaksi, Key naurahti huvittuneena.
"Senkin hupsu! Niistä tulee Lol ja Bub", poika ilmoitti ylpeänä keksimistään nimistä. Shiye kuitenkin vastasi "NO EI TOD.", jolloin hän hihitteli uudemman kerran. Toinen ei tainnut tosiaan pitää hänen ehdotuksestaan, joten kai Keyn oli paljastettava, mitä nimeä todellisuudessa oli kissalleen ajatellut.
"No hyvä on, olkoot Neka, vaikka se joku inkkarinimi taas onkin", hän tokaisi ja katsoi, kuinka kisulit etsiytyivät taas toistensa seuraan. Olivatpa ne harvinaisen suloisia yhdessä! Sellaisia pörröisiä vauveleita, nyt kun vielä olisi Shiyen kanssa petipuuhiin päässyt, niin elämä olisi tuntunut täydelliseltä tässä talossa.
"Tästä tuleekin Viau", Key sanoi, ja ryömi lähemmäs pentuja ylettyäkseen silittämään niitä. Kissat kuitenkin vierastivat häntä vielä sen verran, ettei siitä meinannut oikein tulla mitään, vaikka kuinka yritti. Joten kun Shiyekään ei saanut kissoja rapsuteltua uudemman kerran, lähti poika möyrimään lähemmäs tuota, huristen samalla.
"Furrrr minäkin olen kissa", poika kehräsi ja heittäytyi selälleen, painaen päänsä serkkunsa syliin. Jäätävän suurilla silmillään hän tuijotti Shiyeä ja hyrisi tyytyväisenä, hymyillen samalla niin kauniisti kuin osasi.

Vierailija

Shiye järkyttyi pikkuvarpaitaan myöten, kun Key kajautti ilmoille kaameat nimet, joita tuo heidän suloisille kissanpennuilleen oli kaavaillut. Eihän sellainen käynyt päinsä, ja sen poika myös erittäin asiallisesti ilmoitti ääneen, mikä tosin tuntui vain huvittavan tärähtänyttä serkkupoikaa.
"Neka on hyvä nimi", hän puolusteli valintaansa, sillä vaikka se inkkarinimi olikin, niin sentään hieno sellainen, toisin kuin esimerkiksi Pannoowau. Sellainen nimi ei tosin ollut koskaan kuulunut kellekään Shiyen sukulaiselle, vaikka mistä sen tiesi, hulluja koko sakki.
Onneksi Keykin lopulta päätyi nimeen, jonka vieraillekin ehkä kehtaisi esitellä - Neka ja Viau kuulostivat oikein hyviltä yhdessä, ja hyvin näyttivät myös keskenään viihtyvän. Ilmeisesti niin hyvin, ettei elukoita enää sopinut lainkaan häiritä, eikä olisi sopinut Shiyeäkään, mutta niin Key päätti siitä huolimatta tehdä. Kehräten tuo nimittäin ryömi hänen luokseen ja lupia kyselemättä painoi päänsä hänen syliinsä ilmoittaen olevansa kissa. Oli kovin sääli, että toisella oli niin järjettömän upeat silmät, ihan hukkaan menivät kun kuuluivat rasittavalle serkkupojalle, vaikka Shiye olikin siitä huolimatta vähällä erehtyä tuijottamaan niitä liian pitkään.
"Hyvä, voidaan viedä sinutkin leikattavaksi noiden muiden kissojen kanssa", poika totesi toisen katseesta selvittyään, mutta Key ei tainnut ehdotukselle turhan paljon syttyä. "Tai vaikka saman tien, ettei tarvitse Nekan ja Viaun takia odottaa sitä ilonpäivää montaa kuukautta."
Taloon olisi todellakin saatu rauha siinä vaiheessa, jos kestokiimainen serkkupoika olisi kastroitu. Sen jälkeen ei tarvitsisi enää jatkuvasti kuunnella tuon ehdottelua tai katsella, kuinka tuo toi baarireissujensa päätteeksi hoitoja kotiin, tai peittää korvia kun joutui kuuntelemaan, kuinka tuo oli itse päätynyt jonkun matkaan kostean illan jälkeen. Mutta niin onnellisesti tuskin pääsisi Shiyen elinaikana tapahtumaan, että serkusta tulisi eunukki, joten ehkä oli parasta jättää haaveilu kesken ja keskittyä mieluummin jatkotoimenpiteisiin kissojen suhteen.
"Nuo eivät kyllä saa viettää yötä keskenään, niiden kanssa pitää nukkua samassa huoneessa", poika huolehti nuppusistaan ja katsoi keskenään telmiviä pentuja lämpimästi hymyillen. Eihän sitä tiennyt, millaisia tempauksia elukat päättäisivät yöllä keksiä - sitä paitsi, jos niille tulisi jokin hätä, niin heti pitäisi olla valmiina auttamassa. Ensimmäiset yöt poissa emon luota olivat kuitenkin rankkoja, vaikka kaveri mukana olikin.

Illan pimentyessä olivat pojat sitten päätyneet kissojen kanssa pelkällä vaaleanpunaisella sisustettuun huoneeseen, jota yllätysvieraiden pelossa usein pidettiin lukossa. Mutta kuten kaikissa muissakin, myös tässä huoneessa sijaitsi vuoteeksi levitettävä sohva, joka oli tarpeeksi tilava useampaakin ihmistä varten. Ja kuten arvata saattoi, aloittivat kissanpennut korvia riipivän konserttinsa keskellä yötä, korvatulpatkaan tuskin olisivat auttaneet, eikä niitä tähän hätään edes ollut. Mutta eihän pentukissoja voinut ensimmäisenä yönä yksinään jättää, sehän olisi ollut kamala vääryys ja heitteillejättö! Tosin Shiye olisi selvinnyt hommasta ihan itsekseenkin, eikä olisi tarvinnut Keytä vierelleen seuraksi. Ei varsinkaan, kun tuo nimenomaan oli hänen vierellään, eikä ymmärtänyt pysyä asiallisesti mahdollisimman kaukana hänestä.
"Älä lähentele, hintti! On tässä sängyssä tilaa pitää etäisyyttäkin", poika valitti turhautuneena, kun serkkupoika kovasti olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta häneen. Mutta ilmeisesti se, että he olivat keskellä yötä valveilla samassa sängyssä, oli toiselle liian herkullinen tilaisuus kiusata Shiye-parkaa. "Anna minun edes yrittää nukkua", hän jatkoi väsyneenä ja kulmat kurtussa päätti huitaista serkkuaan tyynyllä päähän. Se ei toista kuitenkaan hillinnyt, vaan tulos oli lähestulkoon päinvastainen, vaikkei Shiye todellakaan ollut kaivannut mitään tyynysodan tapaista tai muitakaan yhteisiä sänkyleikkejä.

Vierailija

Ilkeyttään Shiye pilasi koko tunnelman ehdottelemalla, että Key vietäisiin kissojen mukana leikattavaksi. Paitsi pian tuo jo jatkoi, että saman tien olisi voinut pojan leikkurilla käyttää, se muka olisi ollut jonkin sortin ilonpäivä. Ja miltähän kohdalta se sellainen olisi ollut, kun poikaparka olisi masentunut koko loppuelämäkseen! Ei olisi ollut elämä yhtään kivaa ilman omaa pippeliä, onneksi hän ei siis ollut syntynyt naiseksi.
"No onneksi minulle jäisi vielä kakkonen, minua voisi painella menemään siitä huolimatta", Key ilmoitti nostaessaan päänsä pois Shiyen sylistä. Paitsi tuskin kovin montaa miestä ilahduttaisi tieto, ettei pojalta löytynyt vehkeitä, joten parempi olisi pitää ne tallessa.
Serkkupojan mielestä kissoja ei voinut jättää yöksi yksin, mutta sehän kuulosti vain hyvältä asialta! Sillä se tarkottaisi sitä, että poikien olisi nukuttava samassa huoneessa, eli samassa sängyssä. Tai siis, tietenkin se tarkoitti samaa sänkyä, eihän missään nimessä ollut mahdollista, että jompi kumpi olisi nukkunut esimerkiksi lattialla jonkun patjan päällä.

Joten kun ilta tuli, Key tietenkin sellaisena päällepäsmärinä päätti, että kissat majoitettaisiin yöksi vaaleanpunaiseen huoneeseen. Se oli pojan suosikkihuoneita, sillä siellä sai tuntea oloonsa vähintäänkin prinsessaksi. Paitsi hieman aatelista tunnelmaa pilasi se, että kissat aloittivat järkyttävän mouruamisen ja vinkumisen, kun valot sammuivat ja koti-ikävä alkoi vaivata. Mutta ei se tietenkään poikaa itseään haitannut, sillä ei hän ollutkaan ajatellut, että Shiyen kanssa vielä nukkumaan käytäisi! Kerrankin kun samaan petiin oltiin päädytty, niin tietenkin siitä piti ottaa kaikki ilo irti.
Jostain syystä serkku ei kuitenkaan pitänyt siitä, kuinka Key käpertyi aivan tuohon kiinni, vaikka tilaa olisi ollut vaikka kolmannellekin kaverille. Harmi, tuo nyt ei lainkaan ymmärtänyt, kuinka kivaa yhdessä nukkuminen saattoi olla! Hemmetin tiukkapipoinen niuhottaja, tyynylläkin hakkasi ja kiukutteli niin kuin olisi henkisistä menkoista kärsinyt!
Vastaiskuksi poika siis läimäisi serkkuaan myös tyynyllä, ennen kuin siirtyi hieman kauemmas mököttämään. Toinen kyllä teki elämänsä virheen, kun ei päästänyt Keytä lähemmäs itseään! Hänellä sentään oli monien vuosien kokemus kaikesta kivasta sängyn puolella, varmasti Shiye olisi menosta nauttinut!
"Onko nyt kivaa?" poika kysyi nenäkkään kohteliaasti, rutistaen tyynyään kun ei serkkuaankaan voinut. Shiye ilmeisesti todella aikoi muka käydä nukkumaan, kissojen pitämästä mekkalasta huolimatta. Sitä Key ei kuitenkaan voinut sulattaa, kyllä tuo oikeasti varmasti jossain mielensä sopukassa kaipasi pojan läheisyyttä. Joten kun hetken aikaa oli ollut hiljaista, hivuttautui jätkä jälleen lähemmäs serkkuaan, kietoen kätensä tuon ympärille.
"Eikö muka ole mukavampaa olla lähekkäin?" poika uteli, painaen päänsä toisen hiuksia vasten. Kevyesti hän pussasi Shiyen korvaa, muttei ollut lainkaan varma, heltyisikö toinen hänelle siltikään, vaikka poika kaikkensa tekikin. Ehkä Key oli liikaa mainostanut kamalia puoliaan serkulle, ettei tuo ihan niin helpolla antanut pojan olla sillä tavoin vierellään. Shiyellä oli nyt kyllä aivan vääränlainen käsitys hänestä, tai siis, kyllä hän osasi olla ihanakin jos vain pojalle antoi mahdollisuuden! Ei hänenkään mielestä vierekkäin nukkumisen tarvinnut ihan aina tarkoittaa sitä, että seksiä olisi harrastettava, vaikka ehkä sellaisen kuvan itsestään yleensä antoikin.

Vierailija

Shiye älähti harmistuneena, kun Key läimäisi häntä vastavuoroisesti tyynyllä. Eikö tuo pikkulapsi tajunnut, että vanhukset tarvitsivat unta tähän aikaan yöstä?! Ainakaan ilman hyvää syytä ei enää sietänyt valvoa, ja serkun kanssa puuhastelu ei missään nimessä lukeutunut hyviin syihin. Lyhyen tyynytaistelun jälkeen toinen onneksi tajusi sentään siirtyä kauemmas halailemaan mieluummin tyynyä kuin Shiyeä, jolloin poika itse saattoi myös painaa päänsä tyynyyn, haukotella ja sulkea silmänsä.
"On", hän totesikin lyhyesti, kun Key ilmeisen piikikkäästi kyseli, oliko nyt kivaa. Sen jälkeen poika sai hetken aikaa nauttia rauhallisesta hiljaisuudesta, kissatkin pitivät taukoa mouruamisestaan ja unenpäästä olisi ollut helppo saada kiinni. Mutta tietenkään se ei sopinut Keylle, eikä mennyt aikaakaan, kun tuo jo tunki lähemmäs ja kietoi kätensä oikein rakastavasti hänen ympärilleen. Shiye yritti murahtaa vastalauseen, mutta se ei serkkua liikuttanut, vaan tuo kohta jo painoi päänsä hänen hiuksiaan vasten ikään kuin he olisivat jokin tuore ja äärimmäisen rakastunut aviopari. Pelkästään se olisi riittänyt saamaan pojan huokaamaan ärtyneenä ja työntämään Keyn alas sängyltä, mutta sitten tuo vielä uskaltautui painamaan suukon hänen korvalleen! Siinä vaiheessa kylmät väreet alkoivat juosta kilpaa pitkin kehoa, silmät rävähtivät ammolleen ja poika jäykistyi kauttaaltaan. Tämä meni nyt jo ihan liian pitkälle!
"Mene vaikka vessaan runkkaamaan, jos noin puutteessa olet", poika kauhisteli ja yritti irrottaa toisen kädet ympäriltään. Kieltämättä Shiye oli saanut serkustaan sellaisen käsityksen, ettei tuo takuulla olisi kyennyt kovin viattomasti nukkumaan edes sukulaistensa vieressä, vaikka sellaisen meiningin poika itse vielä olisi voinut sulattaakin. Mikäs siinä, jos täysin ilman likaisia ajatuksia kykeni toisen vieressä nukkumaan lähekkäinkin, eihän siinä mitään pahaa ollut, kun sukulaisia oltiin. Mutta Keyn tuntien tuo ei kuitenkaan pitäisi käsiään sallituilla alueilla, joten ei auttanut kuin yrittää päästä niistä kokonaan eroon! Ja koska toinen ei suosiolla luovuttanut, oli Shiyen otettava kovat otteet käyttöön - eikä se tietenkään tarkoittanut mitään väkivaltaisia otteita, vaan kutittamista. Se tuottikin toivottua tulosta ainakin sen verran, ettei serkkupoika kyennyt olemaan aivan kiinni hänessä, mutta siihen Shiye ei ollut varautunut, että toisen nauru olisi tässäkin tilanteessa niin tarttuvaa laatua. Mutta kun yhdisti Keyn kikatuksen tilanteeseen ylipäänsä, ei Shiyekään väsymyksestään huolimatta voinut olla purskahtamatta nauruun. Tai ehkä se juuri väsymyksen piikkiin menikin.

Vierailija

Ja jälleen kerran Shiye osoitti, kuinka kylmäverinen tapaus tuo oikein oli, käskiessään Keytä vain menemään vessaan hoitelemaan itsensä. Tuolle ei todellakaan tainnut tulla mieleenkään, että poika vain olisi tykännyt nukkua lähekkäin! Heti piti epäillä, että hänellä oli muut asiat mielessä, no siis, tietysti oli, mutta kyllä poika kestäisi, vaikkei saisikaan juuri tänä yönä.
"En minä puutteessa ole, vastahan minä sain pari yötä sitten", Key puolustautui, mutta siitä huolimatta Shiye oli päättänyt hankkiutua hänestä eroon. Ja vielä yhdellä kamalimmista tavoista ikinä, nimittäin kutittamalla! Kauhistuneena tästä hyökkäyksestä poika pyrki kauemmas serkustaan, kikattaen niin, ettei meinannut happea siinä välissä saada. Aikoikohan toinen tappaa hänet nauruun!? Siltä tämä nyt kyllä vaikutti uhkaavasti, ja Shiye vain alkoi hihittää myös, välittämättä lainkaan siitä, että poikaparka oli kuolemaisillaan!
"Hyvä on! Minä pysyn kaukana, joten voitko lopettaa?" hän kiljui naurunsa lomasta, saaden jotenkuten tyynystään kiinni ja jälleen kerran iski sillä Shiyeä päähän. Toinen kuitenkin ilmeisesti halusi varmistaa, että asia myös oli niin, eikä vielä lopettanut kidutusta, jolloin Key alkoi jo sätkiä siihen malliin, että onnistui iskemään koivellaan toista hieman aremmille seuduille. Vasta siinä vaiheessa Shiye jätti hänet rauhaan, selvästi kärsien saamastaan vahingosta.
"Anteeksi, ei ollut tarkoitus viedä isyyttäsi", poika pahoitteli hengästyneenä. Oli mukava taas saada kunnolla happea, kun ensin oli kuoleman porteilla käynyt ilman loppuessa keuhkoista!
"Nyt me ei kyllä voitaisikaan tehdä mitään likaista kun sinulta meni juuri kyvyt", Key huomautti ystävällisesti, mutta siitä huolimatta serkku tuskin päästäisi häntä liian lähelle nukkumaan. Varsinkin kun poika itsehän oli vielä elämänsä kunnossa, kun päivällä ei kastroitavaksi oltukaan menty. Joten mitä tahansa olisi saattanut siitä huolimatta tapahtua, joten valitettavasti poikaparka joutui todella asettumaan sängyksi levitetyn sohvan toiseen päähän, mahdollisimman kauas Shiyestään.
"Rakastan sinua silti", Key sanoi, vaikka tuskin toinen hänen rakkauttaan arvosti ollenkaan. Kyllä tuo vielä joskus ymmärtäisi, että poika oli aivan ihanan valloittava persoona, jonka kanssa mielellään hyppäisi sänkyyn muutenkin kuin nukkumaan viiden metrin välimatkalla. Sitä ennen tuo vain olisi saatava kaapista ulos, ja sitähän varten poika varmasti keksisi vielä hyvän suunnitelman ennemmin tai myöhemmin. Siihen vain tarvittaisiin joku komea uros, joka viettelisi Shiyen ja sen jälkeen kun serkku olisi todennut olevansa homo, olisi Keyllä paljon suuremmat mahdollisuudet päästä tuon kanssa sänkyyn. Ai että kuinka kiero jätkä hän olikaan! Mutta tietysti hän teki kaikkensa, että sai tuon mielettömän seksikkään kaverin itselleen käyttöön, siitäkin huolimatta, että he sukua olivat.

Vierailija

Shiyen nauru loppui lyhyeen, ja sitä vastoin hän parkaisi tuskasta ja taipui kaksinkerroin, kun Key potkaisi häntä kipeästi jalkoväliin. Jumalauta, että sattui! Tämän jälkeen ei lapsentekoon ihan äkkiä ryhdyttäisikään, ja sen taisi serkkupoikakin ymmärtää, joskin tuon kommentointi sai Shiyen irvistyksen vain entistäkin kärsivämmäksi. Jotain hyötyä tapahtuneesta sentään oli, sillä Key taisi vihdoin viimein tajuta, ettei tuon paikka ollut tiukasti hänen vieressään vaan mielellään niin kaukana kuin mahdollista. Tuon rakkaudentunnustus ei kuitenkaan lievittänyt jalkovälissä jäytävää kipua, ja Shiye taisikin sähähtää hampaidensa välistä siihen vastaukseksi vain muutaman kirosanan. Jos toinen häntä kerran niin paljon rakasti, niin olisi sitten pitäytynyt edes vähän rakastavammissa otteissa, hemmetin sadisti! Vaikka toisaalta, juuri ne otteethan Shiye oli aiemmin torjunut, ja ehkä hyvä niin.
Vielä jonkin aikaa pojalta meni toipua kuolettavasta iskusta, mutta onneksi Key ei häntä toipumisajan aikana häirinnyt, eikä edes heti sen jälkeen, vaan viimein Shiye saattoi ummistaa silmänsä ja käydä nukkumaan. Tosin ei sitä autuutta kauan kestänyt, kun puhelin pärähti soimaan. Väsyneenä ynisten poika ojentautui kännykkäänsä kohti, siristeli silmiään nähdäkseen kuka häntä siihen aikaan kaipasi, ja yllättyi lievästi huomatessaan soittajan olevan hänen isoveljensä. Yleensä he pitivät yhteyttä tietokoneen välityksellä, ja se olisi riittänyt Shiyelle aivan hyvin, ei olisi keskellä yötä tarvinnut velipojan häiriköidä. Poika ei kuitenkaan hennonnut katkaista puhelua, vaan vastasi unisella äänellä, joskin hieman tylysti.
"Onko sinulla mitään käsitystä siitä, paljonko kello on?" hän onnistui mumisemaan, mutta Makyaa se taisi vain naurattaa.
"Oui, se on täällä tunnin enemmän. Halusin vain kuulla ihanan äänesi."
"Hienoa, nyt olet kuullut, hyvää yötä."
"Ei, ei! Älä vielä lopeta!" Makya huudahti ja kuulosti siltä, että tuolla saattoi todella olla oikeastikin jotain asiaa, mutta siihen väliin toinen kissoista päästi protestoinniksi karmaisevan rääkäisyn.
"Oliko se Key?" Ranskassa luuraava vitsiniekka uteli välittömästi, ja Shiyeä pisti jopa pikkuisen hymyilyttämään.
"Ei, vaan Neka -", hän kuitenkin päätti kertoa totuuden, muttei ehtinyt tarkentaa, kun velipoika jo teki omat johtopäätöksensä.
"Mitä, onko sinulla joku mies siellä?" tuo kysyi kiinnostuneena, jolloin Shiyen hymy hyytyi välittömästi.
"Kissa. Oliko sinulla jotain asiaakin?" hän kysyi ääni kirskuen jääkalikoita. Olipa harvinaisen rasittavaa, että kahden sukulaisen piti saman yön aikana olettaa hänen olevan jonkin sortin nymfomaani.
"Muutan sinne, kunhan valmistun", Makya kuitenkin täräytti siihen väliin, jolloin Shiyen silmät levisivät hämmästyksestä ympäri naamaa.
"Siis tänne samaan taloon?" poika ihmetteli, ja ilmeisesti juuri siitä oli kyse. Ei se varsinaisesti huono uutinen ollut, kyllä Shiye veljensä kanssa toimeen tuli, ja olihan tuota mukava päästä pitkästä aikaa näkemään kunnolla. Varsinkin, kun tuo hetken kuluttua tarkensi, että aikoi kyllä luultavasti hankkia oman asunnon siinä vaiheessa, kun syksymmällä aloittaisi työt.
"Annapa vielä Keylle, nyt heti. Puhelin siis, vaikka hän varmasti vonkaa muutakin", Makya riemastutti pikkuveljeään puhelun päätteeksi. Tai ainakin Shiye päätti siinä vaiheessa, että puhelu oli ohi.
"En anna, en jaksaisi kuunnella vierestä puhelinseksiä. Öitä."
Makyan vastalauseista huolimatta puhelu loppui siihen, mutta jottei joutuisi kuuntelemaan koko yön läpi vielä Keynkin ääntä, päätti Shiye kertoa tuollekin, mistä oli kyse.
"Makya aikoo ilmeisesti muuttaa tänne meidän kanssa asumaan", hän ilmoitti suljettuaan puhelimensa ja käännyttyään katsomaan Keytä, joka oli takuulla arvannut, kuka puhelimen toisessa päässä oli höpissyt. "Ilmeisesti kesäksi, ja hankkii sitten syksymmällä oman asunnon, ehkä."
Tieto taisi riemastuttaa serkkupoikaa, sillä tuo oli ainakin joskus muinoin tullut Makyan kanssa oikein hyvin toimeen, vaikka eivät nuo kai keskenään kovin paljon olleet yhteyttä pitäneet isoveljen asustellessa Ranskan puolella. Makya ja Key olisivat varmaan alun perinkin olleet paljon sopivampi kämppispariskunta kuin Shiye ja Key, joten ehkä veljen saapuessa maisemiin Shiyekin saisi edes hetken rauhaa Keyltä - olihan Makya kuitenkin selvästi häntä riehakkaampi tapaus, ja varmasti tuosta olisi serkulle enemmän seuraksi.

Vierailija

Keykin jo melkein suostui uskomaan tappioonsa ja aikoi käydä sievästi nukkumaan viiden metrin päähän rakkaastaan, kun Shiyen puhelin yllättäen alkoi soida. Kukahan ihme sieltä tähän aikaan soittelisi, joku seksikumppani? Hahaha, aivan kuin tuolla sellaisia olisi! Kiinnostuneena poika kuitenkin kuunteli sivusta puhelua, yrittäen hahmottaa, mistä siinä oikein oli kyse. Jotain tästä talosta tuli puhetta, mutta tarkemmin hän ei keksinyt, mitä se mahtoi tarkoittaa. Ilmeisesti toisessa päässä olisi kuitenkin haluttu puhua Keynkin kanssa, mutta Shiye ei siihen suostunut puhelinseksin pelossa. Siinä vaiheessa poika päätteli, että soittajan täytyi olla tuon viehättävä velikulta! Makyan kanssa olisikin ollut mukava harrastaa puhelinseksiä vaikka koko yö, kun kerran Shiye ei antanut.
Kun puhelu loppui, serkkukulta ilmoitti, että Makya oli päättänyt tulla kesäksi heidän luokseen asumaan. Se jos mikä riemastutti poikaa, sillä veli oli todellakin kuumaa kamaa, joten silloin hänellä olisi kaksi herkkusaalista joita piirittää! Paitsi Makya todennäköisesti antaisi kyllä ilman sen kummempia projekteja, semmoinen tapaus tuo kuitenkin oli.
"Oih, ihanaa! Olenkin aina halunnut hänen kanssaan sänkyyn!" Key ilmoitti heti, mitä Shiye tuskin olisi halunnut kuulla. Tästä tiedosta riemastuneena poika pyörähti lähemmäs serkkuaan, mutta tuo meni heti puolustuskannalle ja työnsi pojan takaisin sinne mistä tulikin. Tai itse asiassa vielä pidemmällekin, sillä poikaparka tipahti sängystä päistikkaa lattialle!
"Ei tarvitse väkivaltaiseksi ryhtyä vaikka mustasukkainen oletkin", hän murisi kömpiessään takaisin sohvasta levitetylle pedille. Takapuolta jomotti nyt mukavasti, onneksi Keyllä kuitenkin oli kokemusta nukkumisesta silloin kun peppuun sattui.
Kohta pojat kuitenkin kävivät mukavasti nukkumaan viiden metsän välimatkalla!

Joskus aamuyöstä Key heräsi siihen, kuinka kuuli jotain säälittävää vinkumista. Ensin hän ajatteli, että kissat siellä mourusivat, mutta kuunneltuaan tarkemmin, se ääni tulikin hänen viereltään. Ja yllättävän läheltä vielä. Poika jo luuli, että elukat olivat kiivenneet sänkyyn, mutta raotettuaan silmiään hän huomasikin yllätyksekseen Shiyen aivan pienen matkan päässä hänestä. Tuo tuntui näkevän jotain hyvin omituista unta, kun sillä tavoin äänteli.
Aivan yllättäen tuo kutsui Keytä nimeltä, muttei vaikuttanut heränneen. Tätä poika ei ollutkaan tiennyt, että serkkupoika puhui unissaan! Varovaisesti hän liikahti lähemmäs Shiyeä, ja kevyesti tönäisi tuota hartiasta.
"Haloo haloo?" poika sanoi hiljaa, ettei olisi kissoja sentään herättänyt. Key kuitenkin sai elämänsä sydänkohtauksen, kun serkku ei herännytkään, vaan sitä vastoin kietoi kätensä pojan ympärille! Tämä oli jo vakavaa, mutta oikeastaan aika kivaa, Shiye kun ei hereillä ollessaan olisi suostunut missään nimessä tällaiseen. Joten tyytyväisenä poika käpertyi vain lähemmäs serkkukultaansa, nautiskellen tilanteesta. Kevyesti hän suukotti Shiyeä vielä suoraan huulille, saaden toisen hymyilemään unissaan.
"Idiootti", Key mutisi, ennen kuin päätti jatkaa uniaan, nyt kun oli oikein mukavasti päätynyt serkkunsa kainaloon.

Vierailija

Vaikka Key oli lopultakin tajunnut mönkiä nukkumaan omiin oloihinsa, ei Shiye siltikään päässyt tuosta eroon yöllä. Toisen alituinen vonkaaminen oli nimittäin syöpynyt hänen alitajuntaansa hyvin vaarallisella ja kierolla tavalla, ja pyrki ilmaisemaan itseään pojan unien kautta. Sellaisten unien, joiden ansiosta hän takuulla menettäisi järkensä, mikäli muistaisi ne vielä herätessään. Sellaisten unien, jotka saivat hänet äännähtelemään niin, että kissatkin jäivät kakkosiksi. Kaiken lisäksi pojalla oli paha tapa puhua unissaan, ja niinpä hän onnistui riemastuttamaan serkkuaan aamuyön aikoihin, kun hänelle tuli pakottava tarve kutsua toista nimeltä. Ja kietoa kätensä tuon ympärille. Eikä hän unissaan pannut pahakseen huulilleen kohdistuvaa suudelmaakaan, pikemminkin se oli juuri sitä, mitä hän unessaan oli vielä kaivannut.
Mutta ylijumalille kuului kiitos siitä, ettei Shiyellä ollut taipumusta muistaa uniaan enää herättyään. Joskus harvoin niistä saattoi pieniä pätkiä muistua mieleen, mutta yleensä hän oli autuaan tietämätön niistä asioista, mistä öisin uneksi. Ja siksi järkytys oli valtava, kun poika herätessään siristeli silmiään verhonraosta tunkeutuvan aamuauringon valossa ja huomasi Keyn käpertyneenä hänen syliinsä! Kaikista järkyttävintä oli kuitenkin se, että hän itse nähtävästi oli kietonut kätensä serkun ympärille ja ilmeisesti pidellyt tuota sylissään aika hemmetin kauan, sillä alla oleva käsi oli täysin tunnoton.
Käsittämätön tilanne sai niskavillat pystyyn, eikä Shiye muutamaan sekuntiin pystynyt kuin tuijottamaan sydän läpättäen ja kauhun vallassa sylissään nököttävää serkkupoikaa, kunnes tilanteen kaikessa järkyttävyydessään tajuttuaan refleksinoloisesti tönäisi Keyn yllättävän voimakkaasti mahdollisimman kauas itsestään. Mikä taisi jälleen kerran tarkoittaa lattialle asti, että siinäpähän sai taas serkkuparka kärsiä kipeästä takapuolesta heti aamutuimaan.
"Mene pois!" Shiye raakkui Keylle seksikkään käheällä äänellä kohottautuessaan istumaan ja yritti nostaa tunnotonta kättään, mutta se oli todella pahemman kerran puutunut, eikä suostunut tottelemaan juuri lainkaan. "Enkö minä käskenyt pysymään kaukana minusta?! Katso nyt mitä sait aikaan! Olet niin painava, että tapoit kätenikin", hän valitti ja hieroi kättään kulmat kurtussa ja naama mutkalla. Poika ei todellakaan ollut aamuihmisiä, ja kello taisi olla vielä aika vähän. Lisäksi huomioon oli otettava sekin, että Key ja Makya ja Neka ja Viau olivat valvottaneet häntä pitkälle yöhön.
"Varmaan tarttuu joitain tautejakin pelkästään samassa sängyssä nukkumisesta", Shiye mutisi, mutta heittäytyi siitä huolimatta takaisin selälleen, sillä häntä väsytti yhä erittäin paljon, ja muutaman tunnin lisäunet olisivat todellakin paikallaan.

Vierailija

Erittäin epämukavasti Key heräsi siihen, kun yllättäen Shiye tönäisi hänet alas sängyltä. Poika älähti kivusta ja hämmennyksestä, sillä ei hän ollut osannut odottaa näin epämiellyttävää herätystä. Ilmeisesti serkku ei kuitenkaan ollut arvostanut sitä, kuinka oli löytänyt pojan kainalostaan heti aamusta. Mutta tuo itsehän Keyn oli syliinsä kaapannut! Shiye kuitenkin syytteli poikaa siitä, että oli tappanut tuon käden, vaikka täysin syytön hän siihen kaikkeen oli.
"Itse sinä minun kimppuuni kävit! Minä olen syytön!" poika tiuskaisi takaisin, nousten istumaan lattialla. Shiyen mielestä tuo oli varmasti saanut jotain tautejakin pelkästään samassa sängyssä nukkumisesta, vaikka tähän mennessä Key oli pitänyt visusti huolen siitä, ettei ollut mitään tauteja itselleen hankkinut! Edes nuhaa ei pojalla ollut, vaikka sitä serkku ehkä eniten tässä pelkäsikin.
"Kyllä sitä yöllä hymyilytti kovasti, mutta nyt sitä ollaan taas niin äkäisiä että minuakin alkaa ärsyttää!" poika vaahtosi vihaisena. Shiye oli kyllä täysin epäreilu, kun koko ajan syytteli Keytä kaikesta, mistä ei tykännyt. Joten poika päätti lähteä kontaten etsimään kissat käsiinsä, ja löysikin ne huoneen nurkasta kyhjöttämästä. Ne olivat selvästi vielä unenpöpperössä, jolloin ne eivät oikein osanneet vastustaa, kun jätkä kävi niitä rapsuttelemaan. Pennut eivät sentään pitäneet hirveää mekkalaa heti aamusta, mutta kyllä ne taas ensi yönä mahdollisesti pistäisivät kunnon mouruamiskonsertin päälle. Tai niin poika ainakin epäili, ei hän mikään kissojen asiantuntija ollut. Eihän hän periaatteessa tiennyt kissojen hoidosta yhtään mitään, paitsi että ruokkia niitä piti silloin tällöin. Ja sitten helliä, kun siltä tuntui, ellei kissa ollut liian itsenäistä sorttia.
"Eiköhän mennä syömään aamupalaa", Key sanoi ja kaappasi Viaun syliinsä. Neka silloin rääkäisi protestiksi, mutta päättäväisesti poika lähti toinen elukka sylissään keittiötä kohti. Yksin jätetty pentu taapersi kiltisti perässä, sillä tuo ei selvästi halunnut erota ystävästään. Shiye sen sijaan taisi jäädä vielä nukkumaan, tuo kun oli hyvin kiukkuinen aina aamuisin, ettei tuota olisikaan jaksanut katsella enempää.