Just a rhyme without a reason /s

// joku ihan randomi alotus randomilla otsikolla :-----D manna ja vic.

Tummat silmät katselivat autioitunutta rantaa, käden haroessa vapaina liehuvia, mustia kiharoita. Tytöllä oli yllään mustat farkkucaprit tummanpunaisen t-paidan kera, päälle oli vedetty nuhjuisemman puoleinen, tummanharmaa takki. Toinen käsi haroi edelleen hiuksia, toinen piteli kahden sormen välissä hiljaa hehkuvaa sätkää. Tuhkat varisivat maahan tytön napsauttaessa savukettaan etusormella, ennen kuin tuo imi keuhkoihinsa savua ja muita terva-aineita.
Kaipa hän oli jollain tapaa stressaantunut, koska Ai oli polttanut viime aikoina enemmän kuin tavallisesti. Tai siltä tytöstä itsestään tuntui, kun tupakkatarvikkeet hupenivat puolet nopeammin kuin ennen. Tai sitten hän oli riippuvainen, hyvin mahdollista sekin.

Hiuksia haronut käsi työntyi takin taskuun, jalkojen potkiskellessa välillä kosteaa hiekkaa. Milloinhan hänkään oli viimeksi käynyt rannalla... Siis oikeasti rannalla, päiväsaikaan, uimassa tai ottamassa aurinkoa. Ehkä kuutisen vuotta sitten, tai jotain sinne suuntaan... Lyhyt huokaus karkasi naisen huulilta tuon pudistellessa päätään, yrittäen karkottaa menneisyyden haamut päästään. Häntä ei huvittanut ajatella mennyttä nyt... Tarkemmin ajatellen, ei koskaan. Eikä ollut kovin vaikeaa vain unohtaa kaikki ja keskittyä nykyhetkeen, onneksi.

Vic potkiskeli rannalla lojuvia pullonkorkkeja ja katseli autiota rantaa. Hän antoi katseensa vaeltaa vesirajaan ja rantaveteen, järven selälle asti. Järvi oli tyyni lukuunottamatta muutamaa tuulenvirettä, jotka keinuttivat vettä kevyesti. Jossain kauempana huusi yksinäinen lintu mutta sitä laskematta oli täysin hiljaista. Vic oli luullut olevansa yksin, kunnes silmät havaitsivat naisen hahmon vähän loitommalla. Hetken epäröityään Victoria lähti kävelemään hitaasti, hajamielisesti vierasta kohti.

Nuorella naisella oli tummat caprit, harmaa takki ja tummat, ehkä jopa mustat kiharat jotka liehuivat kurittomina viileässä, mutta leppoisassa tuulessa. Saapuessaan hieman lähemmäs Vic erotti jotain sauhuavaa tytön kädessä, jonka tunnisti heti tupakaksi. Nainen oli keskipitkä, hieman Viciä lyhyempi ja ruumiinrakenteeltaan hoikka. Joku tytön olemuksessa sai sinisilmäisen pysähtymään hieman etäämmäs. Hän sipaisi tumman hiussuortuvan kasvoiltaan ja käänsi katseensa takaisin järvelle, yhä sivusilmällä vierasta tarkkaillen.

Ai keskitti sekä silmänsä että ajatuksensa rantaan hiljalleen lyöviin aaltoihin, seuraten silmillään veden liikettä. Ohikiitävän hetken mielessä pyörineet kuvat siitä päivästä katosivat, sätkä siirtyi huulille Aikon imiessä sen myrkkyjä sisäänsä. Käsi kulki kylkeä vasten varistaen tuhkaa rantahietikolle, samalla kun naisen sisällä kasvoi ikävä tunne siitä, että joku tarkkaili häntä. Aiko pysähtyi, käännähtäen ympäri. Tummat silmät rekisteröivät hieman kauempana seisovan, suurin piirtein ainakin ulkonäöllisesti hänen ikäiseltään näyttävän neitokaisen. Ei ainakaan ensisilmäyksellä tutulta.

Sätkä tipahti veteen, hiljaa kyteneen tulen sammuessa sen kohdatessaan. Silmät tuijottivat herkeämättä tuota naispuolista, joka näytti tuijottelevan jonnekin ulapalle. Katse haeskeli muita lähellä olevia, ketään ei näkynyt. Huomio kiinnittyi takaisin toiseen, vielä hetki sitten sätkää pidelleen käden sujahtaessa suojaan takin taskuun.

Jossain ulapalla keinui pieni laiva ja kauempaa kantautui moottoriveneen ääni. Vic havahtui kuullessaan takaansa ääniä, mutta tuhahti lähes pettyneenä tunnistaessaan äänten lähteeksi vain humalaisen miehen joka hoippui rannalta kaupunkia kohti. Sinisilmäinen katsoi hetken miehen perään mutta käänsi sitten katseensa takaisin tuohon vieraaseen naiseen, joka juuri pudotti tupakkansa veteen. Kuului lyhyt sihahdus ja tupakka sammui, jääden rantaveteen kellumaan. Nainen käännähti ja hetken aikaa neidot katsoivat toisiaan ja mustat kohtasivat siniset silmät. Molemmat kuitenkin käänsivät katseensa pois, vaikkakin yhä toista tarkkaillen.

Victoria vilkaisi kenkiään, ja palasi mielessään saman päivän aamuun. Hän ei muistanut, milloin oli viimeksi riidellyt niin pahasti vanhempiensa kanssa. Naisen silmissä välähti aavistus suuttumusta, mutta aivan yhtä nopeasti ne palasivat taas lämpöisiksi ja tarkkaileviksi. Samalla hän muisti lähestyvän yön. Minne hän oikein menisi yöksi? Ystävät olivat jossain, osa matkoilla, osa bilettämässä, osaa ei vain huvittanut nähdä. Ja kotiin hän ei ainakaan menisi. Ehkä täytyisi viettää yö jossain hengaillen tai vaikka rannalla. Niinkin säälittävältä kuin se Vicin korvissa kuulostikin, oli myönnettävä, että hänellä ei ollut nyt edes yösijaa. Hän havahtui vilkaistessaan vierasta ja kohdatessaan jälleen tämän silmät.

Ai käänsi huomionsa kauempana seisovasta neitokaisesta kaupunkiin päin hoippuvaan miekkoseen, joka oli selvästi ympäri päissään. Halveksuva tuhahdus karkasi naisen huulten välistä, kaikkea sitä nyt… Tokkopa tuo pääsisi kovin kauas, kieroon viettävistä askeleista päätellen vetäisi päälleen ensimmäiseen ojaan, joka tulisi vastaan. Aiko astui pois vedestä, vetäen kenkänsä märkiin jalkoihinsa, vieden samalla hieman hiekkaa kenkänsä sisään, jaksamatta sen kummemmin välittää siitä. Tummat silmät olivat jälleen kiinnittyneet tuohon tuntemattomaan neitokaiseen, jonka olemus oli jollain tapaa kiinnostusta herättävä. Tai ehkei se ollut olemus, vaan se, että toinen oli kovin nuoren oloinen (no olihan hän itsekin, mutta se oli eri asia) ja hihhuloi illalla yksinään rannalla. Ainakaan näköpiirissä ei ollut ketään muuta.

Saatuaan kengät jalkaansa Aiko kohottautui pystyyn, heilauttaen mustat kiharansa pois silmiltään. Hitain askelin tuo lähti kohti toista, pitäen silmänsä tiukasti tuossa, ollen koko ajan varuillaan. Hänen asemassaan ei koskaan voinut tietää mitään, milloin jonkun hänen surmaamansa tyypin kaveri tai joku vastaava tulisi ja niittaisi hänet. Eikä Aita huvittanut kuolla, ei vielä, olihan hän selvinnyt näinkin pitkään hengissä.