Because the sunshines

Luna käveli puistokadulla tiputellen pieniä leivänmurusia ympäriinsä. Pikkulinnut söivät nopeasti muruset niin puisto ei likaantunut. Tyttö tunsi itsensä jotenkin todella mummomaiseksi, mutta siltikin se oli mukavaa antaa noille pikku olioille ruokaa. Kun leipä loppui Luna päätti mennä istumaan lähimmälle puiston penkille joka ei ollut varattu. Tyttö varmaan käveli kolme metriä kunnes löysi ränsistyneen ja lahonneen puistonpenkin. Eikös näitä penkkejä oltu vaihdettu ihan äskettäin, Luna mietti samalla kun siivosi hiekkaa pois penkiltä. Kun penkki oli jossakin kunnossa tyttö istahti siihen. Hän oli ihan varma, että penkki hajoaisi, muttei se hajonnutkaan. Tyttö kaivoi pienenstä laukustaan tupakka-askin ja sytkärin. Onneksi tytön isä ei ollut juuri tällä hetkellä kotona, koska muuten neitokainen olisi joutunut ongelmiin. Hän laittoi tupakan suupieleensä ja sytytti kääryleen. Hän laittoi jalkansa ristiin, koska hame olisi saattanut nousta korviin, jos tuulisi. Olihan hän sentään varjossa, mutta asteita oli jo roimasti. Tuulen todennäköisyys oli yksi miljoonasta. Tyttö veti pari kertaa henkoset ja sulki silmänsä samalla puhaltaen savupilven nenänsä kautta.