In the murder city

Ilta alkoi pikkuhiljaa kääntyä yöksi ja pimeys vallata Rashee Roadin muutenkin jo niin pimeät kujat aina vain pahemmin. Tässä vaiheessa iltaa kaikki olivat tietysti baarissa joko juopottelemassa, ottamassa jonkun toisen rakkarin kanssa yhteen tai vetämässä jotain vahvempaa kamaa sisäänsä. Elm Square puolestaan oli hyvin tyhjä, joskin myöhemmin se tulisi varmasti olemaan täynnä toisistaan paljolti eroavia rasheelaisia. Lähes joka ilta aukiolla käytiin mitä suurimpia mittelöitä, joihin tarvitaan ainoastaan vähän eripuraa ja testosteronia tihkuvia miehiä.

Eräs mies kuitenkin käyskenteli Elm Squarella. Ei kovinkaan näkyvästi, sillä tuo varsin synkeä tapaus nojasi tummanpuhkuvan ja kiiltävän autonsa konepeltiin ja poltti savuketta tyynenrauhallisesti. Tavallisesti kukaan ei uskaltanut liikkua tuolla pahamaineisella aukiolla yksin, sillä siitä liikkui liikaa hurjia tarinoita, eikä kukaan uskaltanut kokeilla pitivätkö huhut paikkaansa. Onneksi tuo yksinliikkuva mies oli nimenomaan Dayton ja onneksi hän tiesi sen, että lähes koko kadun väki pelkäsi häntä. Nuorukaisella ei siis ollut mitään pelättävää.

Vaikka Daytonin olemus oli syvänrauhallinen ja suorastaan tyyni, kiehui hänen sisällään. Vietävä katumus paloi hänen sisällään, sillä miehenpuolikas oli lupautunut hyväksymään erään nuoren naisen jengiin, mikäli tämä katkaisisi eräältä 18th Streetin ongelmatapaukselta kaulan. Sinänsähän tuo vakavakasvoinen tummaverikkö oli mitä mainioin löytö jengiin, mutta Dayton ei voinut olla huomaamatta sitä tosiasiaa, että tuo itse vakavuus oli sukupuoleltaan nainen. Se häiritsi häntä valtavasti eritoten siksi, että mies oli joutunut hyväksymään jengiin mukaan naisia viimeaikoina varsin usein.

Luultavasti Ai oli piilossa itse tämän uhrin silmiltä, mutta Dayton näki tytön koko ajan. Miekka pilkehti varomattoman selvästi, mutta miksi sitä turhia olla ylivarovainen, kun ei lähistöllä ketään liikkunut. Valitettavasti mies ymmärsi tämän ja hän joutuikin harmittelemaan, ettei hän voinut valittaa tummaverikölle tämän huolimattomuudesta.

Dayton ei voinut muuta kuin odottaa, että Ai suorittaisi tehtävänsä, jolloin nuorukainen pääsisi toivottamaan tämän tervetulleeksi jengiin. Joskin oli hyvin epätodennäköistä, että nuorukainen mitenkään sen kummemmin tytölle mitään onnentoivotuksia latoisi.

Silmät katkerina kiiluen Dayton tarkkaili kuinka Aiko käytti miekkaansa. Hän näki uhrin kävelevän kohti tyttöä ja samassa koko henkilö katosi miehen näkyvistä. Hän oli kuollut. Dayton antoi loppuun palaneen savukkeensa pudota hänen jalkansa viereen, joka nopeasti askelsi tumpin päälle polkien sen maata vasten. Sen jälkeen nuorukainen oikaisi itsensä, suoristi nahkatakkinsa kaulusta ja lähti kävelemään kädet taskussa kohti tummaverikköä, joka oli juuri tehnyt ratkaisevan siirtonsa jengiin pääsyn kannalta. Totta kai Dayton joutuisi ilmoittamaan tytölle, että tämä pääsisi jengiin. Jos joku muu 18th Streetin jäsen olisi sen tehnyt, olisi hän varmasti toivottanut tuon suloisen tappajan jengin riveihin innolla. Dayton tulisi tekemään sen lähinnä irvistellen ja hampaitaan yhteen purren.

Tatuoitu miehenpuolikas asteli paikalle juuri kun Aiko kyykistyi uhrinsa viereen. Hetken hän tarkasteli näkyä ivallinen hymyntapainen huulillaan ja kiersi sitten maassa makaavan miehen toiselle puolelle.
”Eiks se nyt oo aika selvää et se on kuollu?” Hän murahti huvittuneesti ja kävi käsiksi uhrin takin sisältöön. Daytonin sormet pujottelivat itsensä hengettömän miehen takin sisään ja keplottelivat sieltä lompakon ja puhelimen. Juuri kun nuorukainen oli vetämässä kättään pois, löysivät ne vielä jotain – auton avaimet. Daytonin tummat silmät suorastaan tuikkivat innostuksesta.
”Uusi leikkikalu, mahtavaa!” Hän lausahti suoristuessaan täyteen pituuteensa ja piilotti saaliin taskuihinsa. Rahoilla ja puhelimella mies ei itse varmastikaan tekisi mitään, mutta todennäköisesti Jeffillä olisi niille käyttöä.

”Jätät sen siihen ja oot jengissä mukana okei? Kysyttävää?” Dayton murahti ja katsoi pisteliäästi tyttöä silmiin. Miehenalku ei ollut aikonut olla turhan kiltti. Hänellä ei ollut tapana kohdella naisia mitenkään säyseämmin kuin miehiä – itse asiassa nuorukainen kohteli hameväkeä paljon huonommin kuin miespuolisia. Jokaisella on omat huonot tapansa, sovinistisuus oli selvästi luotu Daytonin huonoimmaksi puoleksi. Minkä mies itselleen mahtoi.

Dayton ei voinut muuta kuin naurahtaa typertyneesti.
”Onko 18th Streetissa arvoasteikko?” Hän naurahti kuulostaen samalla sekä vihastuneelta että huvittuneelta. Oliko tyttö ajautunut jengin piireihin tietämättä mihin oli joutumassa? Ajatus sai nuorukaisen aivot liikekannalle ja hänen päässään pyörikin lähinnä kysymys siitä, oliko Aikon ottaminen jengin riveihin sittenkään niin kovin hyvä asia. Tosin eihän naisen päästäminen jengiin voinut olla Daytonin mielestä hyvä asia, ei alkuunkaan. Tappaahan tuo osasi hyvin, mutta miehenpuolikas ei mennyt takuuseen siitä, oliko Aiko varma siitä mihin oli ryhtynyt.

”Oletko sä kuule ihan varma tästä?” Dayton vakavoitui ja tuijotti tyttöä suhteellisen painokkaasti, ikään kuin hän olisi tahtonut puristaa oikean vastauksen toisesta ulos – ja niinhän hän halusikin. Vastaus oli tietystikin aika selkeä, olihan Aiko vasta riistänyt ihmiseltä hengen ja tehnyt sen vielä muitta mutkitta. Kaiken lisäksi tummaverikkö oli näyttänyt nauttivan siitä aivan kuten Daytonkin. Ainut asia, joka miestä häiritsi, oli se, ettei tyttö tiennyt pätkääkään 18th Streetin sielunelämästä. Olisihan se ollut vähintäänkin plussaa, jos tämä olisi tiennyt jengistä edes jotain. Yleensä ihmiset olivat jonottaneet vuosikausia ja valmistaneet itseään jengiin pääsyä varten, mutta Aiko vaikutti siltä, että hän oli tehnyt hätiköidyn päätöksen. Ongelmallista oli tietysti se, että 18th Streetista ei kovinkaan helposti pääsisi liukenemaan pois, jos pääsisi ollenkaan. Yleensä eropapereiden mukana lähti myös henki.

Tatuoitu mies nosti nahkatakkinsa kaulusta ylemmäs tarkkaillen samalla tyttöä silmä kovana. Hän loi toiseen mittailevia katseita, ennen kuin edes harkitsi aukaisevansa suunsa.
”Mun veli johtaa tätä koko paskaa ja mä oon sen oikea käsi.” Dayton selvensi murahtaen.
”Listijän rooli vois olla sulle aika nappi valinta”, hän jatkoi, mutta ei suinkaan tarkoittanut sitä, että Aiko saisi itse asiaan vaikuttaa. Hetken aikaa nuorukainen katseli arvostellen tytön tummia silmiä ja kääntyi jo lähteäkseen.

”Eli se sä tuut olemaan. Mä otan suhun pian yhteyttä, mulla on sulle duunia.”