Daddy, this is my --

( Suntsu Jamien kera paikalle ! )

Kieltämättä Alex oli saanut vuosisadan kohtaukset, kun oli kuullut vanhempiensa saaneen tietää senhetkisestä kierroksestaan, joka käsitteli rockbaby-Jamien. Alex oli kovin hanakasti takertunut tähän baarilöytöönsä ja kuukauden säännöllinen tapailu oli tehnyt tehtävänsä. Isäukko oli saanut vihiä tyttärensä heilastelusta ja pieni puhuttelu oli ollut samantien paikallaan.
Niinpä, kaiken sen vatvomisen, kiljumisen ja hysterian jälkeen Alex oli viimein suostunut siihen, että toisi Jamien käymään kotonaan. Hän tosin oli asettanut yhden ehdon; isän täytyisi käyttäytyä sopivalla tavalla tai muuten rakas tytär pakkaisi yhdessä pienessä hetkessä tavaransa laukkuihin ja lähtisi pois. Kyllä hänellä oli rahaa millä rällätä ja helpostihan jostain löytyisi vuokra-asunto Yellow Avenuen prinsessalle.

Alex ajoi alfa romeonsa Jamien asunnon lähettyville ja naputti puhelimeensa nopeasti näkyville nuorukaisen numeron. Naisenalku nosti puhelimen korvallensa ja antoi puhelimen soida muutaman kerran, kunnes painoi punaista luuria. Se oli selvä merkki siitä, että tyttö odottaisi Jamieta ulkona.
Nopea vilkaisu taustapeiliin kertoi jo tarpeeksi paljon. Alex oli valmistautunut jälleen kerran Jamien tapaamista varten vietettyään ensin pari tuntia kylpyhuoneen puolella ja sen varmasti huomasi tytön häikäisevästä ulkonäöstä.

Moni olisi luultavasti pyörtynyt kuullessaan, mihin Jamie oli parhaillaan lähdössä ja varsinkin miksi. Hän oli näet valmistautumassa, niin henkisesti kuin fyysisesti, tapaamaan uusimman baarihurmauksensa vanhemmat. Tieto tästäkin oli tullut hänelle lievänä yllätyksenä, mutta eipä miehellä mitään sitä vastaan ollut. Se vain, että oli jo riittävän outoa olla jonkun kanssa muutenkin kuin seksin tai muun hauskanpidon takia. Kyllä, aivan oikein. Moni miehen lähipiirissä oleva ihminen oli suorastaan yllättynyt siitä, että viimein Jamie oli langennut ja alkanut kulkemaan jonkun kanssa ihan virallisesti. Kai tätä voisi ihan viralliseksi suhteeksi sanoa, sillä olivathan Alex ja Jamie tapailleet jo ainakin kuukauden. Mutta silti vasta lähiaikoina mies itse oli alkanut tuntea tietynlaista kiintymistä tähän Yellowlaiseen tyttöön. Tästäkin sai kiittää vain ja ainoastaan tytön sinnikkyyttä, sillä tämähän oli niin ahkerasti alkanut pitää Jamieen yhteyttä. Ja tässä sitä sitten oltiin. Tapaamaan Alexin vanhempia, joka kyllä kieltämättä jännitti miestä hivenen, vaikkei tällä nyt sitä ollut pokkaa myöntääkään sitä.

Rasheelainen ei todellakaan pyrkinyt täydellisyyteen valitessaan asukokonaisuuttaan. Hän oli vetänyt jalkoihinsa vaaleat, polvien kohdalta puhki kulutetut pillifarkut, musta, hihaton Horrorpopsin bändipaita. Kenkinä hänellä oli ihmeellisen siistit mustat lenkkarit ja lanteilla keikkui vinosti musta niittivyö. Tukankaan suhteen mies ei ollut jaksanut vaivata päätään, vaan se oli tavanomaisesti sekaisin ja päähän oli vielä lyöty punainen, valkokuvioinen huivi. Vihreitä silmiä reunusti hyvin haalea kerros mustaa kajaalia.

Jamie seisoi peilin edessä ja tarkasteli kuvaansa siitä. Kyllä. Kokonaisuus ei ollut hänestä lainkaan huono, mutta ei kyllä liian yliampuvakaan. Mies tiesi, ettei nyt välttämättä olisi ihan sitä, mitä Alexin vanhemmat luultavasti odottivat. Jamie ei todellakaan hukkuisi niiden tavanomaisten, kalliissa vaatteissa kulkevien miesten joukkoon, vaan erottui näiden joukosta todella silmiinpistävästi. Ihan sama, vaikka miehen juuret olivatkin alun perin Yellowlla. Ei hän oikeastaan koskaan ollutkaan näyttänyt yhtä laitetulta, kuin muut sillä kadulla. Mutta kaiketi hän kelpaisi tytön vanhemmille, mikäli hän kelpasi tytölle itselleenkin.
Äkkiä mies kuitenkin kuuli puhelimensa tärisevän olohuoneen pöydässä, kuitenkin lopettaen sen melkeinpä heti. Kyllä. Alex olisi ulkona odottamassa, joten se oli menoa nyt. Jamie nouti kännykän pöydältä, laittoi sen taskuunsa ja käveli ulko-ovelle. Vielä eteisestä hän nappasi mukaansa mustan nahkatakin, jonka mies puki vasta rappukäytävässä päälleen.
Alas päästiin melko vikkelästi ja mies huomasi jonkin matkan päässä tutun näköisen auton. Vinon hymyn kaarehtiessa suupielillä, Jamie käveli auton luokse, avaten pelkääjän puoleisen oven ja istuessa pehmeälle penkille.
”Moi”, Jamie hymähti ja kumartui sitten painamaan pienehkön suudelman vaaleatukkaisen tytön huulille. Alexista todellakin huomasi, että tämä oli viettänyt peilin edessä enemmän kuin yhden tunnin. Jamie antoi silmiensä tarkastella tytön ulkonäköä ihan kaikessa rauhassa ja olisi mieluusti voinut jättää koko vanhempien tapaamisen väliin, siirtyen mieluimmin hänen asuntoonsa viettämään tytön kanssa yhteistä laatuaikaa. Ilkikurinen virnistys käväisi miehen suupielillä, mutta siirsi kuitenkin ajatuksen syrjään. Olihan tämäkin joskus tehtävä.

Alex silmäili taustapeilin kautta auton tummennettujen takaikkunoiden lävitse näkyisikö tuttua henkilöä ja lopulta, Jamien tullessa näkökenttään, tunsi naisenalku sen, kuinka hänen huulillensa kaartui vino tyytyväinen hymynkare. Vaikka koko tapaaminen olikin täydellisen huono idea, yritti Alex ottaa tilanteen haltuunsa ja rauhoittua, sillä mitä pelättävää koko touhussa oli. Clive, isäukko, oli ehtinyt jo lupaamaan, että käyttäytyisi siivosti, mutta silti jokin pieni epävarmuus kyti alitajunnassa. Isä oli aiemminkin saanut tahkottua myrskypilviä nähdessään Alexin heilastelut, joten tälläkään kertaa moisen nyrkkisankarin bisneshain hermostumiset ei tulisi loppujenlopuksi suurena yllätyksenä.
Jamien viimein istuutuessa hänen vierellensä Alex käänsi Guccin aurinkolasien peittämän katseensa kohti miestä ja huulilla ollut vino hymy muuttui enemmänkin virnistykseksi Alexin vastattua kevyesti suudelmaan.
''No moimoi.'' Ylöspäin kaartuneiden punattujen huulien välistä soljuneet sanat tulivat enemmän, kuin ystävälliseen, kujeilevaan sävyyn ja sanat kuulostivat lähestulkoon naurahduksen saattelemilta. Avain kääntyi virtalukossa ja nuori nainen painoi mustilla Jimmy Choon korkokengillä varustellut sirot jalkansa polkimien tuntumaan ja antoi kaasupolkimen painua, näin ollen myös AR'n moottorin jyrähtää. Alex piti toista kättään ratilla ja toista vaihteistolla, kunnes sai sopivan nopeuden ja pääsi ohjaamaan autonsa hieman loitommas Rasheelta. Nokka kohti Yellow Avenueta.
Nuorukainen nosti näppärällä yhdellä käden liikkeellä aurinkolasit silmiltään ja antoi katseensa syrjäkarein käydä komistuksessaan.

''Mä sitten vain varoitan, että mun vanhemmat .. ne ei ole mitään huippuvanhempia. Tai ainakin faija unohtaa hirveen usein käytöstavat, vaikka kuinka onkin niin isoa herraa. Mut oot vaan oma itses, muru. Jos homma menee ikäväksi niin aina me voidaan lähteä sieltä.'' Sanojensa aikana Alex pohti kiivaasti sitä, kuinka hänen isänsä todella tulisi reagoimaan Jamien näkemiseen. Sille äijälle kun ei koskaan kelvannut mikään.
Sanojen jälkeen katse kävi syrjäkarein Jamien kasvoilla, kuin tarkistaakseen mitä mies oli hänen sanoistansa ajatellut. Kieltämättä Alex pelkäsi myös sitä, että isäukon reaktio saattaisi saada Jamien kammoamaan koko Delacourin perhettä, mikä laskisi lukuun tietysti myös Alexin itsensä.

Vähitellen lähestyttiin niitä suurien kartanoiden pihoja, jotka kattoivat koko Yellow Avenuen. Alex huokaisi raskaasti ja aina niin hymyileviltä kasvoilta saattoi kyllä poimia pienen huolen tulevasta.
Auto kaartoi lopulta hitaasti suurenluokan valkean linnan eteen, jonka edustalta löytyi jo entuudestaan pari kappaletta autoja.
Ennen kuin tyttö nousi autosta, tuo käänsi katseensa käymään Jamiessa samalla, kun toisella kädellään poimi avaimet virtalukosta.
''Ootko sä valmis koitokseen?'' Äänestä saattoi jälleen erottaa sen normaalin Alexin nauravaisen sävyn ja kasvoille loihdittiin, kuin taikaiskusta, leveä hymy tuon painaessa huulensa käymään nopeasti Jamien huulilla. Kevyesti Alex taputti miestä reidelle ja virnisti.
''Hyvin se menee.''

Jamieta ei oikeastaan jännittänyt toisen vanhempien tapaaminen. No, ehkä hivenen, mutta ei todellakaan paljoa. Mies luotti näet vuorenvarmaan omaan henkilökohtaiseen charmiinsa, ettei tästä tapaamisesta ihan hautajaisia tulisi. Olihan hän monilta saanut kuulla todella vaikeasta luonteestaan, sillä mies toisinaan saattoi vaihdella mielipiteitään suhteellisen tiuhaan ja saattoi laukoa mielipiteitään ihan turhan avoimesti. Mies itse ei tosin nähnyt tässä yhtään mitään pahaa, sillä olihan esimerkiksi naisilla oikeus vaihtaa mielipidettään, joten miksei sitten Jamiella? Senkö takia, että hän sattui olemaan mies? No, oli miten oli, Jamie aikoisi kohdata tytön vanhemmat täysin omana itsenään - pitivät he hänestä tai eivät. Alex nyt ainakin tuntui pitävän, joten sen suurempaa ongelmaa ei olisi. Eihän heidän nyt todellakaan tarvinnut Yellowlla oleskella, sillä Jamiellahan oli täysin oma kämppä Rasheella, jossa he voisivat olla ihan rauhassa.

Auto lähti liikkeelle ja Jamie huokaisi hivenen, vilakaisten sitten ratin takana olevaa tyttöä. Tuo varoitteli heti vanhemmistaan ja varsinkin isästään, joka ei nyt sinänsä yllättänyt Jamieta. Sehän oli juuri sellainen perus, että isä oli kaikkein vaativin tyttärenstä poikaystävää kohtaan.
"Älä huoli. Ei mulla ole tapana ottaa tällaisista asioista mitään turhia paineita - kyl sä tiedät. Enkä mä nyt usko, että sun vanhempasi kauheita tyranneja osaa olla. Et ole kuule ikinä nähnyt mun omia..." Tuon lauseen loppuosan Jamie lähinnä mutisi, sillä miehellä ei ollut todellakaan tapana puhua perheestään kenellekään. Ei edes Alexille, vaikka voisihan sitä uskoa, että Jamie pystyisi puhumaan tälle ihan mitä vain. Hänestä vain se ei ollut Alexin - eikä kyllä kenenkään muunkaan - asia. Saivat ihan rauhassa uskoa, että Jamie oli asunut koko ikänsä Rasheella, eikä koskaan edes sylkäissyt Yellowlle päin.

Nopeasti mies sai huomata, että he lähestyivät tätä ''parempaa katua'', sillä edessä näkyi rivi suuria, valkoisia hienostotaloja, joissa kuka tahansa toivoi saavansa asua. Naapurusto - ihme kyllä - oli Jamiellekin melko tuttua, sillä hän muisteli vanhempiensa asuvan ihan näillä kulmin. Niin, elleivät sitten ole muuttaneet, joka saattaisi kyllä olla ihan mahdollista. Viimeksi Jamie oli näitä nähnyt pari kuukautta sitten, kun hän oli puukotuksen takia ollut sairaalassa ja sitten sieltä muuttanut vähäksi aikaa vanhempiensa luokse. Niin ristiriidaiselta se kuulostikin Jamien ja tämän vanhempien välejä katsomalla, mutta se oli ihan totta. Mies oli ollut leikkauksessa ja sen takia joutui olemaan vuoteenoma pari päivää, joten sen takia katsottiin parhaaksi siirtää hänet vähäksi aikaa Yellowlle. Piti Jamie siitä tai ei, mutta ehkä niin olikin paljon parempi. Toki miehen yhtäkkinen ilmestyminen kohautti koko naapurustoa, sillä tottakai hän kulki siellä ihan niissä vaatteissa, kuin Rasheellakin. Eikä miestä ole nähty muutenkaan koko alueella moneen vuoteen, joten ei ihmekään, miksi se naapureita puhutti.
Jamie katseli pienehkö hymy huulillaan katua auton ikkunasta ja kieltämättä hän jopa muisti joitain paikkoja, missä hän vietti kavereidensa kanssa paljon aikaa. He ajoivat esimerkiksi yhden bussipysäkin ohi, jossa Jamiella sekä hänen kavereillaan oli tapana viettää aikaa. Sen yön hän muisti varsin hyvin, kun koko joukko oli saanut humalaisillaan aivoillaan ajatuksen lähteä bussilla Rasheelle - ihan vain pistäytymään. Ei kukaan voinut arvata, että siitä tuli joka viikonloppuinen tapa ja viimein Jamie oli niin kadun lumoissa, että halusi sinne asumaan. No, miten sen tyyppisen kadun lumoissa pystyi olemaan, mutta niin vain Jamie oli. Hänen kaverinsa olivat jääneet tänne Yellowlle ja ovat nyt luultavasti perustamassa perhettä tai jotain. Ei Jamie näiden elämästä ollut enää kovinkaan tietoinen. Eikä häntä itseasiassa kauheasti kiinnostanutkaan koko asia.

Auto pysähtyi viimein erään todella upean, valkoisen talon eteen ja Jamie istui hetken aikaa ihan hiljaa, vain katellessaan talon kokoa sekä pihaa. No, ei tämä kamalasti eronnut Jamien vanhempien talosta, mutta oli tämä kuitenkin paljon hienompi. Jamie kuitenkin havahtui Alexin ääneen ja hymähti hivenen.
"Tottahan toki. Mä olen aina valmis kaikkeen", Jamie naurahti ilkikurisesti ja vastasi nopeasti tytön suudelmaan. No, oliko mies sitten tosissaan valmis kohtaamaan tytön vanhemmat ja käyttäytymään mahdollisimman hyvin? Ensimmäisestä hän oli täysin varma ja hän yritti parhaansa mukaan muistaa käytöstavat. Kyllä hän nämä Yellowlaiset ihmiset tiesi.
"No, eiköhän sitten hoideta tämäkin pois alta", Jamie huokaisi, nousi autosta ja kiirehti toiselle puolelle avaamaan kuljettajan puoleisen oven. Ainakin nyt, mikäli vanhemmat sattuisivat ikkunasta katsomaan, voisivat nämä todeta Jamien omaavan edes jonkinmoisia käytöstapoja.

Alex veti hitaasti syvään henkeä, hymyili kuitenkin auton oven avanneelle Jamielle säteilevästi ja nousi ylös autostaan. Avaimen automaattilukituksesta painaen auto väläytti valojaan pari kertaa ja ovet painuivat lukkoon. Hitaasti naisenalku käänsi katseensa kohti pääovea ja päätään kevyesti puistellen lähti kävelemään ovea kohti, kietoen toisen kätensä hetkeksi Jamien ympärille, kuin hakeakseen näin ollen tukea ja turvaa omien vanhempiensa kohtaamiseen. Neiti itsevarma ei tänään ollutkaan niin loistavalla varmuudella varustettuna, kun oli kyse perhetapaamisesta. Hän oli kyllä pitkään pohtinut sitä, että hän haluaisi tavata Jamien vanhemmat, mutta asiasta oltiin jätetty puhumatta, sillä Alex oli huomannut jo hetkessä, ettei mies innostunut puhumaan perheestään. Se aihe oli sitten vain jäänyt taka-alalle ja vaipunut unohduksiin, kunnes juuri tänään ehkä tuon hänen perheensä esittelyn vuoksi oli Alex saanut jälleen mieleensä sen, ettei tosiaan ollut tavannut Jamien vanhempia.
Kuitenkin ajatuksensa hetkessä unohtaen Adele Delacour painoi ovenkahvan alas ja avasi oven kaksikolle. Näky ovelta oli suuri valoisa aulamainen tila, josta johti kierreportaat toiseen kerrokseen. Seuraava, oleskeluhuoneeksi nimetty, tila näkyi suoraan aulasta ja oleskeluhuoneesta pääsi lasiovia avaamalla suoraan pihamaalle. Kuitenkin kaksikko vastaanotettiin jo saman tien aulassa ja se sai Alexin tuntemaan olonsa todella sananmukaisesti epäkotoisaksi. Eivät hänen vanhempansa olleet ennen tehneet niin ketään tavatessa. Sen pohtiminen sai Alexin pariksi sekunniksi painamaan kulmiaan, mutta kuitenkin yritti pitää itsensä samana kilttinä tyttönä, kuin ennenkin, joten hymy kiskaistiin nopeasti jälleen kulissiksi huulille.
’’Jamie, tässä on paljon puhutut Clive ja Lily.’’ Alex esitteli mahdollisimman kohteliaasti - ja lyhyesti -, vaikka kuka tahansa olisi saattanut kuulla äänenpainosta sen pienen, hyvinpienen vittumaisen sävyn, joka oli kohdistettu lähinnä vain armasta isäukkoa kohden. Äiti vielä meni; tuo ei ollut mikään hössöttäjä touhottaja, vaan aikalailla vain normaali äiti. Isä tosin oli jotakin ihan erilaista.

Clive tunsi tyttärensä, muttei tuntenut tämän miesmakua lainkaan. Hän oli saanut kuulla tämän heilastelun nimen ja pelkästään ja tuo nimi oli saanut miehen nostamaan kulmansa miltei hiusrajaan saakka ja nostamaan puhelimen hetkessä korvallensa. Soitto tuttaville oli paikallaan; Jamien vanhemmat olivat kertoneet Clivelle paljon asioita ja niistä päällimmäisenä oli tietysti vain jäänyt mieleen huono käytös ja senhän perusteella herra Delacour teki päätöksensä. Lilylle kertoessaan tästä puhelusta Clive oli tietysti jättänyt kertomatta ne hyvät puolet, jotka oli kuullut ja lietsoi ensireaktiota entisestään. Mutta toisin, kuin Clive, Lily oli ymmärtäväisempi ihminen ja itse tutustui mieluummin ensin ihmiseen ennen kuin sanoi minkäänlaista mielipidettä kenestäkään.
Kuullessaan tyttärensä sanat Clive hymähti puoliääneen, otti pari askelta Jamieta kohden sananmukaisesti arvioiden nuorukaista edessään jokaisen sekunnin ajan minkä soi katsoa nuorta miestä kohden. Clive kuitenkin ojensi kätensä.
''Tervetuloa.'' Clive totesi rauhalliseen, tosin hieman jäykkään sävyyn, josta kuulsi selvästi läpi kevyt pingottuneisuus ja halu todeta asioista niiden oikeilla nimillä heti sillä samaisella kättelyhetkellä. Kuitenkin vaimon käden käydessä taputtamassa kevyesti olalle Clive kykeni pitämään kielensä kurissa edes hetken aikaa.

Alex olisi voinut kuolla häpeästä juuri ja tasan siihen paikkaan, mutta vain Jamien vuoksi jätti draamallisen teinikuoleman tekemättä sillä hetkellä. Naisenalku silmäili tarkkaan isänsä jokaista elettä, liikettä ja vannotti mielessään, että pistäisi koko touhulle stopin, jos homma alkaisi menemään liian rankaksi. Kyllä hän oli jo ehtinyt huomata isänsä ilmeistä, että he eivät liikkuneet hyvillä vesillä. Ajatukset kuitenkin katkesivat samantien, kun hän kuuli äitinsä äänen.

Omaan valloittavan äidin tapaansa (jolta Alex oli perinyt monia luonteenpiirteitä) Lily kaappasi Jamien samantien lämpimään halaukseen ja suukotti kevyesti poskille.
''Todella mukavaa, että pääsit tulemaan. Käykää peremmällä ja ole Jamie kuin kotonasi.'' Lily hymyili ja silmäili Jamieta hetken tovin, kunnes hymy syveni muutamalla asteella. Oli tainnut herra Delacour liioitella omissa ennenaikaisissa mielipiteissään. Eihän tässä nuoressa miehessä ollut mitään vikaa.

Jamie hymyili tytölle valloittavaa hymyään, kun tämä astui ulos autosta. Voi, kyllä. Sillä samaisella hymyllä mies oli saanut todella monen naisten polvet veteliksi ja muutama nätti sana siihen päälle äärimmäisen hurmaavalla äänensävyllä, niin ne olivat melkeinpä sulaa vahaa miehen käsissä. Nykyään se hymy oli melko harvinainen Jamien kasvoilla, sillä hän ei kokenut sitä enää kovinkaan tarpeelliseksi. Hänellähän oli Alex, johon hänen hurmaustaitonsa olivat ilmeisesti tehonneet todella hyvin. Ja melkeinpä vahingossa, sillä eihän Jamie ollut pitkiin aikoihin etsinyt minkäänlaista parisuhdetta tai oikeastaan koskaan. Mutta olihan tämäkin jonkinmoista vaihtelua, eikä Jamie pistänyt ollenkaan pahakseen.

Mies havaitsi Alexista huokuvan, jokseenkin hermostuneen olon ja ilmeisesti sen takia tyttö kietoi kätensä hänen ympärilleen. No, kai se oli ihan ymmärrettävää, sillä eihän Alex päässyt ihan tuosta vain vanhempiensa pään sisälle. Tietenkin tyttö tunsi vanhempansa ihan riittävän hyvin ja aivan varmasti hän oli tuonut monia muita poikia näytille ennen Jamieta, joten ei sen puoleen. Mutta silti tyttö vaikutti ihan liian hermostuneelta. Oliko Jamie sitten pahempi tapaus kuin ne aiemmat? Vai hermoiliko tyttö ihan muuten vain? Tummatukkainen puraisi huultaan, mutta ei jaksanut alkaa miettiä asiaa yhtään sen enempää. He nimittäin pian jo seisoivat talon ulko-oven takana, jonka tyttö jo varsin pian aukaisi. Tuntui, kuin sydän olisi jättänyt muutaman lyönnin väliin, kun kaksikko astui ovesta sisään.

Aula oli toden totta hieno, joka oli kyllä jo ihan odotettavissa. Ottaen huomioon sen, miltä talo näytti ulkoapäin. Ei todellakaan ollut samanlainen kuin Jamien vanhempien talo, vaan pikemminkin paljon hienompi ja koreampi.
Aulassa näytti myös odottavan Alexin vanhemmat, joka sai Jamien puraisemaan nopeasti alahuultaan. 'Se on menoa nyt, eikä ole mitään mahdollisuuksia perääntyä...' mies huokaili mielessään ja loi kasvoilleen jokseenkin aran, mutta mahdollisimman ystävällisen hymyn. Kyllä hän todellakin osasi hymyillä ystävällisesti, mikäli vain itse sitä halusi. Yleensä hymy Jamien kasvoilla oli häijy tai ilkikurinen, ja todella harvoin hänen kasvoillaan näki ystävällistä hymyä. Nyt se oli vain vähän pakko, sillä toki mies halusi antaa Alexin vanhemmille mahdollisimman hyvän kuvan itsestään.
Tyttö kuitenkin jo kiirehti esittelemään heidät toisilleen ja Jamie vilaisi kumpaakin vanhemmista. Alexin äiti vaikutti todella lämpimältä sekä ystävälliseltä persoonalta, joka oli tietenkin vain hyvä asia. Tulisipa Jamie sentään edes toisen vanhemman kanssa toimeen. Alexin isä taas... No, mitähän tästäkin olisi pitänyt sanoa. Tämä vain sattui katslemaan Jamieta melko epäluuloisesti ja jotenkin miehestä itsestään tuntui, että tämä tiesi hänestä jotain... Tai sitten Alexin isä vain oli äärimmäisen epäluuloinen kaikkia tyttärensä miehiä kohtaan.

Tuli tämä Clive - tai pitäisiköhän tässä vaiheessa vielä kutsua herra Delacouriksi - kuitenkin toivottamaan Jamien tervetulleeksi, vaikka jokseenkin jäykkään sävyyn.
"Kiitos. On mukavaa, että halusitte tavata mut", Jamie sanoi mahdollisimman ystävällisesti ja kätteli sitten Alexin isää. Hän ei todellakaan pitänyt siitä, miten tuo mies häntä mulkoili, eikä todellakaan pitänyt varmana sitäkään, että osaisi pitää kielensä kurissa tämän jokseenkin töykeästä käytöksestä häntä kohtaan. Jamie kun ei tunnetusti ollut niitä ihmisiä, jotka jättivät itseensä kohdistuneen huonon käytöksen sikseen, vaan yleensä hän huomautti asiasta varsin pian. Nyt hän kuitenkin pyrki olemaan hiljaa mahdollisimman kauan - ihan vain Alexin tähden.
Alexin äiti kuitenkin vaikutti olevan aivan toista maata, sillä tämä jo suorastaan ryntäsi Jamien luokse ja veti hänet lämpimään halaukseen. No, ele oli nuorukaiselle pienoinen yllätys, mutta eipä hän naista poiskaan työntänyt.
"Kiitos teillekin", Jamie vastasi ja hymyili naiselle. Mitähän tästäkin illasta tulisi...

Lily johdatteli miehensä hieman kauemmas Jamiesta, jotta nuorukainen ei aivan tukehtuisi vanhempien - tai lähinnä vain herra Delacourin syynäävän katseen alla. Nainen käveli miehensä kanssa olohuoneen puolelle, jotta nuorikaksikko saisi kaikessa rauhassa tutustua taloon - ja Jamie ylipäätään saisi totuttautua ajatukseen, että oli heidän kotonaan. Herra Delacour tosin otti hieman nyreästi vastaan sen, että joutui jättämään Jamien vahtimatta, mutta lopulta meni vaimonsa kanssa istumaan oleskelutilaan sohvalle.

Alex käännähti helpotuksesta huokaisten Jamieta kohden ja naisenalun kasvoilla oli sanoinkuvaamaton ahdinko koko tilanteesta. Tuo otti ne pari askelta miestä kohden ja vetäisi tämän lähettyvilleen huomatessaan vanhempiensa menneen sopivasti kulman taakse. Katse kohosi Jamien silmiin ja Alex hymyili valloittavasti, painaen huulensa miehen korvanjuurelle.
''Kestetään tää pikkunen hetki ja sitten mennään vaikka sun kämpälles. Mulla ois niin paljon asioita mitä pitäis näyttää sulle..'' Sanojensa aikana Alex antoi etusormensa piirtää suoraa viivaa Jamien rintakehää pitkin alaspäin aina alavatsalle saakka ja hymähti kevyesti, painoi suukon miehen suupieleen ja virnisti.
Astellessaan oleskelutilan puolelle Alex painautui kylki edellä nojaamaan ovenkarmiin pidellen Jamieta vierellänsä.
’’Teillä ilmeisesti oli jotain asiaakin sitten, kun niin helvetin kovasti halusitte Jamien tänne?’’ Sanojensa aikana Alex kohotti aavistuksen toista kulmaansa, silmäili hetken Lilya suoraan silmiin, kunnes terävä katse kääntyi Clivea kohden. Ei voinut väittää, etteikö Alex olisi ollut sanojensa valinnassa hyvin kärkäskielinen, mutta se ei hetkauttanut nuorta naista alkuunkaan. Hän sanoisi mitä ikinä vain halusikaan sanoa, eikä hänen tarvinnut sievistellä kenellekään millään tavoin. Rehellisyyttä peliin.

Clive hymähti nostaessaan katseensa tytärtään kohden, josta silmien katse liukui hitaasti Jamieen. Eikä tuosta katseesta voinut erehtyä. Kyllä, herra Delacour todella tiesi tästä nuorukaisesta yhtä sun toista. Tiedä sitten oliko jotkin asiat hieman liioiteltuja tai eivät, Clive oli silti vakaasti päättänyt uskoa kuulemaansa hamaan loppuun saakka, jonka vuoksi ennakkokäsitykset Jamiesta olivat täysissä nollalukemissa.
’’Tiesitkö Alex, että Jamie on alunalkujaan kotoisin täältä Yellow Avenuelta. Hänen vanhempansa ovat meidän tuttujamme.’’ Puhuessaan Clive piti katseensa yhä kohdistettuna Jamieen, vaikka sanat olivatkin suunnattu Alexille. Hitaasti sen kaiken vakavuuden keskelle tuli omahyväinen katse, josta kieli vino tyytyväinen hymy miehen huulilla.
’’On tainnut olla pojalla nuppi sekaisin, kun on käyty ties kuinka ja monen psykologin vastaanotoilla vatkaamassa päätä, mutta siitä ei sitten tainnut tulla yhtään mitään. Olenko oikeassa, Jamie?’’ Kulmat kohoivat aavistuksen sanojen aikana ja vaikka Lily olikin puhumisen aikana yrittänyt vaientaa miestä katseellaan, ei tuon sanoille tullut loppua. Ainoastaan Clive vain nousi hitaasti ylös sohvalta, silmäili arvioivaan sävyyn nuorta miestä edessään.

Jamie puri vimmatusti kieltään, jotta olisi vain pitänyt tarpeettomat mölyt mahassaan. Ei ehkä antaisi järin hyvää ensivaikutelmaa hänestä, mikäli mies alkaisi heti aukoa tästä aulan painostavasta tunnelmasta. Eihän hän tietenkään sokea tai tyhmä ollut. Totta kai hän tunsi tämän painostavan ilmapiirin ja uskoi tietävänsä syyn tähän harvinaisen selvästi. Jamie itsehän oli tähän syypää, vaikka järkevää syytä hän ei osannut muodostaa mieleensä. Eihän hän nyt ulkonäöltään ollut niin paha, että se sai vanhempien tyrmäämään miehen oitis. Nopeasti Rasheelainen vilkaisi vaatetustaan ja mutristi huuliaan. Okei. Ehkei tämä nyt ollut ihan sitä, mitä Alexin vanhemmat olivat odottaneet tytön poikaystävältä, mutta olihan niitä pahempiakin nähty. Ja kyllä Jamien jokseenkin sotkuisen ulkonäön kumosi hänen hurmaava luonteensa, joka ei todellakaan jäisi vanhemmilta tänään huomaamatta. Mies oli näet päättänyt, että yrittäisi ihan hankkia näiden hyväksynnän, sillä olihan se Alexinkin kannalta parempi. Eipä sitten aina tarvitsisi majailla siellä Jamien läävässä, vaan he voisivat mahdollisesti viettää aikaansa täällä Yellowllakin. Tietenkin miehen oli varmistettava se, että hänen omat vanhempansa asuivat riittävän kaukana tästä Delacourien talosta, ettei vain tulisi minkäänlaisia ikäviä yhteentörmäyksiä kadulla.

Jamie hymyili edelleen Lilylle ystävällistä hymyään ja vilkuili aina vähän väliä vähän matkan päässä seisovaa Clivea. Tämän ilmeestä Jamie ei mennyt oikein takuuseen, mutta Lily näytti jo hyväksyneen hänet. Ainakin toivottavasti. No, isät luultavasti olivat hivenen vaikeampi tapaus, vaikka eihän Jamie ikinä ole ollut nähnyt satunnaisten heilojensa vanhempia. Ehkä se johtui siitä, etteivät ne jutut olleet mitenkään vakavalla pohjalla.
Rouva Delacour kuitenkin lähti työntämään miestään ilmeisesti olohuoneen puolelle, että Alex sekä Jamie saisivat hivenen hengähtää. Ihan hyvä vain, sillä Jamielle alkoi tulla kiusaantunut olo Alexin isän tuijotuksen alla. Nopeasti Alex kuitenkin asteli lähemmäs Jamieta ja kuiskaili hänen korvaan sellaisia asioita, joista mies luultavasti sai enemmän energiaa jaksamaan tätä iltaa. Hyvää kannatti aina odottaa. Tytön etusormi piirtämässä suoraa viivaa miehen rinnalta aina alavastalle saakka sen sijaan sai miehen suusta purkautumaan muutaman terävän huokauksen ja hampaat iskettiin melkoisella voimalla alahuuleen kiinni. Miten hän muka nyt malttaisi pitää näppinsä erossa Alexsista?
"Niin. Ei sun vanhemmat ihan kauheilta kyllä vaikuta... Tai ei ainakaan äitis", Jamie mutisi tuon lauseen viimeisen osan ja vastasi pikaisesti tytön suukkoon.
Kaksikko liukui rouva ja herra Delacourin perässä olohuoneen ovelle, jonka luona Alex laukaisi ilmoille ensimmäisen kysymyksen, josta mies kyllä erotti pienen äkäisen sekä jokseenkin turhautuneen sävyn. Eli tämä tapaaminen ei todellakaan ollut Alexin päähänpisto, vaan pikemminkin hänen vanhempien. Hyvä niin - luultavasti.

Jamie vaihtoi hivenen hermostuneena painoaan jalalta toiselle ja vilkaisi ensin Lilyä, josta katse sitten ponnahti Cliveen, kun tämä avasi suunsa. Sieltä putkahtelevat sanat eivät kuitenkaan olleet ihan Jamien mieleen, eikä hän todellakaan ollut odottanut mitään tällaista. Anteeksi, mitä Clive oli oikein sanonut? Rasheelaisen otsa rypistyi aavistuksen, kun hän katsoi herra Delacouria. Hän katsoi miestä, kuin ei uskoisi sitä, mitä tämä oli juuri mennyt sanomaan.
"Mistä-" Jamie aloitti hämmentyneenä, mutta ei saanut sanoja suustaan. Ja olihan Alexin isä jo kertonut, keneltä oli tämän tiedon onkinut. Ei helvetin helvetti! Eivätkö Caroline tai Edward voineet lakata puuttumasta Jamien elämään ja olla pilaamatta kaikkia niitä hyviä mahdollisuuksia edetä elämässään uudelle tasolle, joita Jamiella oli? Mies puri vimmatusti huultaan ja vilkaisi sitten Alexin reaktiota. Hänhän oli näet juuri jäänyt kiinni valheesta, ihan tässä tytön vanhempien silmien alla. Vaikka, pystyikö sitä edes valheeksi kutsumaan? Jamie oli vain jättänyt kertomatta kaiken sen, mitä hän teki ennen kuin oli täyttänyt 19 vuotta. Miestä vain hävetti se kaikki niin paljon, ettei myöskään ollut puhunut siitä kenellekään. Ei edes Alexille, vaikka aina vain painotettiin, että parisuhteen piti perustua luottamukselle ja rehellisyydelle.
"Alex... Mä..." Jamie aloitti ja katsoi tyttöä pahoittelevasti. Mies ei kuitenkaan ehtinyt sanoa lausettaan loppuun, kun jo herra Delacour puhui uudestaan. Tämä seuraava lause alkoi näet mennä jo yli ymmärryksen ja Jamie vakuutti itselleen, että jos sattuisi jostain syystä tapaamaan vanhempansa jossain, niin aivan varmasti kuristaisi nämä hengiltä. Ja niin hän aikoi tavatakin - ihan vain tämän kuristamisen takia.

"Anteeksi, mitä?" Jamie tokaisi ja kohotti kulmiaan toiselle miehelle. Ei, ei hänen äänensävynsä ollut kysyvä eikä hän teeskennellyt, etteikö olisi tietänyt asiasta yhtään mitään. Sen sijaan mies sylkäisi nuo sanat erittäin närkästyneesti ja kolkosti, katsellen Clivea hyvin ylimielisesti.
"Mulla ei ole mitään velvoitetta selitellä sulle yhtään mitään siitä, miksi mä olin muutamalla psykologin vastaanotolla käynyt", Jamie jatkoi uhmakkaasti ja kohotti hivenen toista kulmaansa. Ja taas hän oli unohtanut, että puhui tyttöystävänsä vanhemmille, mutta Jamie ei todellakaan sulattanut sitä, että häntä haukuttiin epäsuorasti täydeksi sekopääksi. "Mutta voin kertoa, että olen yhtä sekopää kuin tossa muutama vuosi aiemmin. On se ilmeisesti ihan helvetin huono tämä psyykkisenterveydenhuolto täällä Yellowlla, kun ei ole muutosta tapahtunut tän viiden vuoden kuluessa. Varsinkaan, kun ne "ongelmat" on mun omien vanhempien silmien välissä", Jamie jatkoi ja kohotti hivenen ylimielisesti leukaansa toiselle miehelle.

Alex sävähti. Todella sävähti sitä mitä hänen isänsä sanoi. Tai tässä tapauksessa hän olisi vain halunnut sanoa herra Delacour, sillä tuota julmaa ihmistä hän ei tunnistanut isäkseen. Naisenalku kiristi hampaitaan, puristi kämmenensä nyrkkeihin ja lähestulkoon pidätteli hengitystään koko sen ajan, kun kuunteli mitä hänen ''isällään'' oli sanottavana. Katse kävi syrjäkarein Jamiessa. Yellowlta? Todellako? Kulmat painuivat aavistuksen, mutta viimeistään Jamien reaktio Cliven sanoihin sai Alexin toteamaan väitteet todeksi. Yellowlta.

Clive todella olisi voinut kuolla siihen paikkaan silkasta ylpeydestä, sillä oli tainnut juuri lohkaista kultasuoneen sanoillansa. Tällaisesta tahkoisi ilonaihetta vielä pitkäksikin aikaa. Näillä eväillä Jamie varmasti katoaisi Alexin elämästä täydellisesti ja sehän tässä koko jutussa oli ideana. Ei Alexin tarvinnut vielä hankkia itsellensä elämänsä miestä. Ei edes mitään pojankloppia yhden yön petikumppaniksi.
Jamien sanat saivat Cliven kasvoilla olleen tyyneyden katoamaan yhdessä pienessä hetkessä ja kiivasluonteinen mies otti askeleen kohti nuorta miestä ja sananmukaisesti paljasti itsestänsä sen suunnattoman uhmakkuuden - ja ylitsepursuavan egon.
''Adele Delacour, sinä et lähde tämän SEKOPÄÄN matkaan. Ymmärrätkö.'' Clive lausui enemmän, kuin selkeästi artikuloiden pitäessään katseensa Jamiessa samalla, kun Lily nousi ylös sohvalta ja puhui hiljaiseen sävyyn miehelleen siitä, että tuon pitäisi rauhoittua ja antaa vanhojen asioiden olla, taikka vain pysytellä aivan hiljaa ja että tällaisten asioiden vatvominen ei kuulunut herra Delacourille lainkaan. Mies vain viittasi kintaalla vaimonsa puheille.

Kaikkien odotusten vastaisesti - taikka mukaisesti - Alex käännähti kannoillaan, hennosti työnsi Jamieta rintakehästä ovea kohti ja nosti katseensa ripeästi nuoren miehen silmiin.
''Mä palaan ihan kohta.'' Sanojensa myötä Alex otti harppaukset portaikkoon ja juoksi yläkertaan. D&G'n laukkuun tyhjeni vaatekaapin sisällöstä todella suuri osa. Naisen laukku oli aina pohjaton; se oli sanomattakin selkeä ja tutuksi tullut fakta. Saatuaan tarpeelliset tavarat laukkuunsa Alex heilautti laukun olallensa, juoksi portaat alas jättäen huoneeseensa ikävää itkevän länsiylämaanterrierin. Sillä hetkellä Alex tiesi, että äiti varmasti pitäisi huolta koirasta. Niin kuin aina, kun hän oli pois kotoa. Jos sitä helvetillistä linnoitusta kykeni edes kutsumaan kodiksi.
Palava katse käännähti aulaan saapunutta Clivea kohden ja Alex sananmukaisesti vapisi pelkästä raivosta, joka kiehui nuoren naisen sisimmässä.
''Helvetti, että sä oot toisinaan niin vitun typerä. Ikuinen lapsi.'' Enempää Alex ei vain edes kyennyt sanomaan pidätellyltä itkulta, hermoromahdukselta, raivolta. Eikä hän halunnut kuunnella yhtäkään vastalausetta isänsä suusta. Nyt sai riittää. Alex vain avasi napakalla otteella oven ja käsi vapisten tuo ojensi autonsa avaimet Jamielle.
''Voitsä ajaa meidät pois? Mä en nyt kykene siihen.'' Kieltämättä, jos hän olisi istuutunut autonrattiin, lopputulos olisi saattanut olla vain erittäin ikävä - ja lasku auton korjaamisesta vieläkin ikävämpi. Naisenalku istuutui pelkääjän paikalle, heilautti laukkunsa takapenkille ja pamautti autonoven kiinni rivakasti.
''Miten se mies kykenee edes olemaan niin helvetin.....'' Sanat loppuivat siihen, kun Alex vain puri kipeästi alahuultaan ja yritti vetää syvään henkeä välttääkseen uuden järjettömän raivokohtauksen, jonka seurauksesta saattaisi vain nousta ylös autosta ja heilauttaa nyrkkinsä vasten isäukkonsa naamataulua. Miten kukaan ihminen kykeni olemaan niin lapsellinen?

Jos se vain olisi ollut mahdollista, niin kaikki olisivat luultavasti voineet nähdä höyryn nousevan Jamien korvista juuri nyt. Häntä ei todellakaan ollut loukattu näin pahoin... No, pitkään aikaan. Pahinta tässä kuitenkin oli se, että loukkaaja oli Alexin isä, joka raivostutti miestä entistä enemmän. Mitä helvettiä Jamie oli tehnyt väärin, että tällaisia vastoinkäymisiä heitettiin hänen tielleen yhtenään? Juuri kun kaikki näytti olleen hyvin, niin tapahtui näin?
Jamie katsoi herra Delacouria leimuavin silmin, eikä silmäripsikään rävähtänyt, kun tämä astui monta askelta lähemmäs häntä. Sen sijaan kasvoilla paistoi silkka inho ja hetken aikaa peitelty uhmakkuus alkoi nostaa päätään, eikä sitä voinut Alexin vanhemmatkaan olla huomaamatta.
"Aha. Ja ketä sä tässä kutsut sekopääksi? Herra itse voisi katsoa peiliin ja miettiä tarkemmin, kuka tässä se sekopää oikein on. Yrittää nyt hallita tyttärensä elämää kaikilla mahdollisilla tavoilla ja jopa päättää sen, kenen kanssa tämä kulkee. Ei, vittu. Ei mee läpi", Jamie naurahti ivallisesti ja mulkoili edessään seisovaa miestä. Miten tuolla oli otsaa? Tämähän oli täysin ensimmäinen kerta, kun tämä näki Jamien ja mitä mies sai kuulla? Herra Delacour oli soittanut typerille tuttavilleen ja kysellyt vähän taustatietoja Jamiesta. Tietenkin. Miksipä Caroline ja Edward olisivat pitäneet suunsa kiinni tai edes miettineet, mitä suurista suistaan päästäisivät. Täytyihän tuttaville kertoa kaikki se paska, mitä Jamien nuoruudessa oli tapahtunut. Silläkin uhalla, että kaikki vähänkin valoisammat asiat menisivät Jamien elämässä menisivät hajalle? Niin, mikäli sitten herra Delacour oli jättänyt ihan tarkoituksella mainitsematta syytä siihen, miksi kyseli Carolinelta sekä Edwardilta juuri Jamiesta. Saattoi olla hyvin mahdollista, mutta ei silti tuollaisia asioita tarvinnut kertoa muille ihmisille. Se oli vain Jamien perheen välinen asia, eikä todellakaan kuulunut kenellekään tärkeilevällä herra Delacourille.

Miesten kiivaan tuijotushetken keskeytti se, että Alex työnsi hellästi Jamieta kohti ulko-ovea ja lähti sitten nopeasti yläkertaan, ilmoittaen palaavansa ihan pian. Rasheelaisen kasvoilla käväisi hämmästys, mutta lopulta hän sitten ymmärsi, mitä tyttö aikoi. Ilmeisesti tämä kaikki oli jopa Alexille liikaa, jota Jamie ei yhtään ihmetellyt.
Jamien katse kääntyi aulaan saapuneeseen Cliveen ja kohotti tälle vihaisesti kulmiaan. Mitään erityisiä sanoja tarvittu ilmaisemaan sitä, että Jamie inhosi Alexin isää koko sydämensä pohjasta. Eniten koko asiassa kuitenkin ärsytti se, ettei ollut saanut tältä mieheltä edes pienoista mahdollisuutta. Ylisuojelevat vanhemmat oli jotain sellaista, mistä Jamie ei ymmärtänyt yhtään mitään. No, oli hänenkin vanhemmat ylisuojelevaisia silloin joskus, mutta jättivät miehen rauhaan, jottei tämä olisi karannut ihan lopullisesti kotoa.
Alex palasi nopeasti alakertaan, olallaan laukku ja oli jo valmis lähtemään. Ilmeisesti tämä tapaaminen oli ohi ja pariskunta siirtyisi Jamien asunnolle, Rashee Roadille. Tämän sanoessa isälleen tämän olevan ikuinen lapsi, Jamie ei voinut muuta kuin naurahtaa. Sitä mieltä hänkin oli ollut jo jonkin aikaa, mutta Alex oli nyt sanonut nekin ajatukset ääneen. Blondi ojensi seuraavaksi autonsa avaimet Jamielle ja pyysi häntä ajamaan autoa, koska ei itse pystyisi. Mies puraisi nopeasti huultaan, mutta otti avaimet vastaan. Toivottavasti matkalla Rasheelle ei tulisi yhtään poliisia vastaan, sillä vaikka hän autoa osasi ajaa, niin ei miehellä mitään ajokorttia ollut. Ei hänellä ole ollut varaa ajaa sitä, sillä hän muutti kotoa pois niin aikaisin. No, eihän sitä kortilla ajettu ja onhan hän jo vaikka kuinka monta kertaa autoa koritta ajanut. Mitään poliiseja mies ei haluaisi kohdata, sillä ei hänellä todellakaan mikään puhtain rikosrekisteri ollut.

Alex oli painellut ulko-ovesta ulos autolle ja Jamie otti jo muutaman askeleen kohti ovea, mutta kääntyi aulassa seisovaa Clivea kohti.
"Kiitos ihan helvetin hyvästä vieraanvaraisuudesta ja ehkä sä sitten nyt informoit Carolinelle ja Edwardille kuinka hyvin kasvatettu ja ihana poika heillä on. Ja sanoppa kuule ihan sekin, että on tämän jälkeen ihan turha alkaa levittellä yksityisiä asioita yhtään kenellekään tai joutuu vastaamaan siitä sitten mulle", Jamie ärähti ja vilkaisi sitten Cliven vieressä seisovaa Lilyä, nyökäten tälle hyvästiksi. Sitten mies vain pamautti oven perässään kiinni ja autonavaimia käsissään pyöritellen, hän käveli ripeästi autolle, avasi ajajan puoleisen oven ja kävi siihen istumaan. Alexia kohden ei heitetty edes pientäkään vilkaisua, vaan avaimet työnnettiin vihaisesti virtalukkoon, kaasua painettiin ehkä vähän turhankin voimakkaasti, vaihteiden kanssa leikittiin hetken ja Jamie peruutti auton nopeasti pois pihasta. Turvavyöllekään ei jaksettu osoittaa yhtään huomiota, vaikka jo kortitta ajaminen oli suuri rikos, niin turvavyön käyttämättä jättäminen vielä suurensi sitä. Mies kuitenkin luotti siihen, ettei poliiseja tulisi vastaan.
Jamien päässä kiehui ja hän puristi rystyset valkoisina ratista, katseen suunnattuna tiukasti eteenpäin. Helvetin helvetti, ei tämä kaikki voinut mennä näin. Ihan kuin ei olisi ollut jo tarpeeksi, että Alexin isä oli tuominnut hänet sekopääksi koko perheen edessä, mutta että oli sitten vielä lausunut sen, että Jamie oli oikeasti kotoisin Yellowlta. Eikä Jamie ollut edes antanut Alexille pientäkään vihjettä moisesta. Ja nyt hän oli jäänyt kiinni ihan oikeasti valehtelusta. Että muka olisi aina asunut Rasheella.
"Helvetti!" Jamie ärähti ja pysäköi sitten nopeasti tien viereen, joka oli vielä Yellow Avenuella. Moottori sammutettiin ja niin sammui myös valo auton sisällä. Miehen hengitys oli kiivastunut entisestään ja tämä kaikki tuntui olevan ihan liikaa hänelle. Sinäsä kumma, sillä eihän Jamiella ollut tapana ottaa yhtään mistään näin suuria paineita. Ehkä se johtui siitä, että Jamie todellakin välitti Alexista, eikä todellakaan tietäisi mitä tekisi, jos tämä lähtisi kävelemään tai...
Rasheelainen kiroili ihan ääneen, nousi rivakasti autosta ja paiskasi oven kiinni. Ulkona oli pimeää, eikä kadulla ollut ollenkaan liikennettä. Ja sehän oli ihan hyvä. Jamie käveli levottomasti ympäriinsä ja hieroi niskaansa. Mitäpä nyt? Mies ei todellakaan tiennyt, miten tästä jatkettaisiin eteenpäin. Hän istahti tien reunaan, aivan loistavan katulapun alle ja kaivoi mustan nahkatakkinsa taskusta tupakat sekä sytkärin. Yksi syöpäkääröistä löysi tiensä miehen lävistetyille huulille ja näppärät kitaristin sormet sytyttivät sen. Mieli rentoutui hivenen ensimmäisen sauhun aikana, mutta vain hivenen.

Jos joku olisi eksynyt sillä hetkellä Delacourien talon läheisyyteen, kun alfa romeo oli kadonnut pihasta, olisi sisältä erottanut jopa niiden paksujen ulkoseinien lävitse sen järkyttävän huudon minkä Lily ja Clive keskenään saivat aikaiseksi. Lily syytti miestään, sätti, vihoitteli; Clive vähät välitti ja puolusti vain itseään, kuin koko Englannin maineikkan juristi, vaikkei ollut elämässään päivääkään opiskellut juristin ammattia. Silti kovin sukkelaan oman edun vakuutteleminen tulvi huulien välistä, kun herra Delacourin jyrkkä, jokaisessa salissa kaikuva ääni raikasi koko talon läpi. Siinä hetkessä oli ollut taas Lilyllekin tarpeeksi mahtailevaa miestä, joten nainen oli vain ottanut jalat allensa ja lähtenyt kävelylle. Turha oli jäädä katsomaan miestä, joka ei kyennyt pitämään suutaan tarpeeksi pienellä koskaan. Paitsi tietysti silloin, kun kyse oli oman perheen murheista, oman perheen yksityisyydestä. Muiden tuska saatiinkin jakaa sitten vaikka koko tienoolle, jos vain suinkin mahdollista. Olisi pitänyt hankkia miehelle häälahjaksi megafoni, jolla toitottaa ylimmän kerroksen ikkunasta vanhojen juoruakkojen tapaan kaikki vanhat murheet ilmi; lisää suolaa haavoihin, jotka olivat jo saattaneet kerran umpeutua.

Alex todella pelkäsi sillä hetkellä. Pelkäsi hänen isänsä järjestämän kohtauksen pilanneen kaiken. Jos hän joutuisi jälleen kokemaan sen miltä tuntuu, kun menettää jonkun itselleen tärkeän, ei naisenalku ollut varma mitä siinä vaiheessa kykenisi tekemään. Tekisikö mitään. Vähintäänkin olisi erittäin poissa tolaltaan. Katse kävi syrjäkarein Jamiessa miehen istuutuessa autoon ja vaikka Alex ei saanutkaan vastakatsetta tältä, ei vaaleaverikkö oikein kyennyt edes suremaan sitä. Tulevanpelko oli liian pinnalla saadakseen Alexia rauhoittumaan ja vain rentoutumaan. Ja tiedä mistä se johtui, kun Jamie pysäytti auton tienviereen ja nousi ulos, Alex jännittyi samalla sekunnilla ja ei uskaltanut luoda yhtä ainuttakaan katseenpoikasta miestä kohden. Se viha, harmi - kaikki tarttui. Alex laski katseensa lattiaa kohden, kunnes syrjäsilmällä näki Jamien katukivetyksellä lampun valossa. Naisen suusta karkasi raskas huokaus, kun tuo avasi autonoven, astui ulos ja löi oven kiinni perässään.
Piikkikorot osuivat asfalttia vasten kevyesti jokaisella askeleella ja Alex seisahtui Jamien eteen, kyykistyen miehen tasolle. Nopeasti hametta kiskaistiin toisella kädellä alemmas. Yellowlaiset kun olivat niin saatanan siveellisiä. Alex antoi toisen kätensä kohota aavistuksen ja naisenalku tarttui kiinni hellästi Jamien leualta.
''Mulle sä oot silti rakas. Ajatteli toi yks kusipää mitä tahansa.'' Alex aloitti puhumaan hiljaa ja piti katseensa tiukasti kohdistettuna Jamien silmiin, pienen huolestuneen katseen käydessä naisenalun silmissä.
’’Sulla on omat syyt siihen miksi et kertonut mistä sä oot kotoisin, mutta onko sillä mitään väliä? Me eletään nyt, ei me eletä menneisyydessä.’’

Jamie ei ollut vihainen juuri nyt. Ehei. Hän oli raivoissaan ja erittäin pettynyt tähän kaikkeen. Eikä vain ainoastaan siihen, että Alexin isä oli tyrmännyt hänet oitis, vaan myös siihen, että hänen vanhempansa olivat kannelleet yksityisistä asioista joillekin ihan tuntemattomille ihmisille. Tai eivät ne olleet niin tuntemattomia, kuin jotkut, mutta silti. Se kieliminen oli ollut varsin kohtalokasta, sillä olivathan ne kuitenkin Alexin vanhemmat. Olisikohan Clive suhtautunut Jamieen erilailla, mikäli ei olisi kuullut niitä kauhujuttuja hänen menneisyydestään? Mikäli niitä edes kauhujutuiksi pystyisi lukemaan, sillä eihän Jamie nuoruudessaan käynyt muutaman psykologin luona ja kapinoi vanhempiaan vastaan. Yellowlla tosin moiset tapaukset pidettiin visusti omana tietonaan, sillä ihmiset halusivat tiukasti pitää omasta maineestaan kiinni. Ja sellaisia olivat juuri Jamien vanhemmat, mutta ilmeisesti nämä uskoivat Alexin vanhemmat pitävän asian ihan omana tietonaan. Parempi olisikin, sillä silloin he joutuisivat vastaamaan asiasta miehelle itselleen. Vaikka ei sillä ollutkaan väliä, mikäli asiat leviäisivät Yellowlla, mutta ne olivat silti Jamien yksityisiä asioita eikä hän tykännyt siitä, jos niitä leviteltiin ympäriinsä.

Jamie tuhahteli itsekseen, nojasi käsiään polviinsa ja vei tupakan uudestaan huulilleen. Hänen tummanvihreät silmänsä oli kohdistettu suoraan eteenpäin ja hän tuijotti taukoamatta vastapäisellä kävelytiellä olevaa katulamppua. Voi, että häntä vitutti juuri nyt ihan kunnolla. Paljon pahemmin, kuin yleensä ja se oli jo melko paljon. Ottaen huomioon, että Jamieta vitutti melko usein aivan pienetkin asiat, mutta entäs sitten nyt. Tämä asia ei todellakaan ollut mikään minimaalinen juttu, joka pyyhkästäisiin mielestä ihan noin vain.
Mies kyllä kuuli, että auton toinen ovi pamahti kiinni ja etäisesti korkokenkien korkojen äänen suuntaavan häntä kohden. Hän ei vain reagoinut siihen mitenkään erityisesti, sillä hän halusi vielä hetken miettiä näitä asioita ihan yksikseen. No, eihän siitä mitään tullut, sillä Alex kyykistyi hänen tasolleen ja tarttui hellästi leuasta. Miehen vihreät silmät käväisivät naisenalussa, mutta siirtyivät jälleen tuijottamaan eteenpäin. Tyttö kuitenkin vakuutti Jamien olevan tälle rakas, vaikka tämän isä sanoisi mitä. Sitä mies ei oikeastaan epäillyt, sillä toki hän Alexin tunsi. Oliko tälle oman isän sana merkinnyt paljoakaan? Ehkä joissain asioissa kyllä, mutta ei onneksi tässä asiassa.
"En mä nyt sitä. Kyl mä tiedän, ettei sua vois vähempää kiinnostaa, mitä isäs musta ajattelee", Jamie sanoi ja kopautti sormellaan enempiä tuhkia pois tupakan päästä, vieden sen kuitenkin pian huulilleen. "Mua vaan vituttaa ihan saatanasti se, että se ei voinut antaa mulle edes pienoista mahdollisuutta, vaan alkoi laukoa totuuksia ilmoille ihan heti", mies sanoi jokseenkin katkerasti ja sellainen hän oli juuri nyt - erittäin katkera.
"Ehkä mä sitten olen saanut liian paljon uusia mahdollisuuksia, että nyt se putki katkesi alta aikayksikön", hän vielä tokaisi ja vilkaisi sitten tyttöä. Ja näillä 'uusilla mahdollisuuksilla' hän tietenkin tarkoitti sitä muutaman kuukauden jälkeistä puukotusta, josta mies oli selvinnyt hengissä. Se kusipää olisi ihan oikeasti voinut tapaa Jamien ihan siihen paikkaa, mutta ei kuitenkaan tehnyt sitä. Mitä helvettiä se oikein oli? Jamie ei uskonut Jumalaan tai mihinkään yliluonnolliseen, joten Jumalan antamana uutena mahdollisuutena hän ei sitä pitänyt. Ei todellakaan.

Rasheelainen värähti hivenen kuullessaan Alexin seuraavan lauseen. Ihme, ettei tuo kokenut itseään petetyksi, koska Jamie ei ollut kertonut tälle asuneensa joskus Yellowlla. Olipa Jamie jopa saattanut tälle väittää joskus, että oli aina asunut Rasheella, mutta ei sillä ollut enää niinkään väliä.
"Niin kai sitten..." Jamie huokaisi ja hieroi hivenen otsaansa. "Ei mulla vaan ollu tarkotus... Kusettaa sua tai mitään", mies lisäsi vielä ja käänsi sitten katseensa lopullisesti Alexiin. Jotain noin nöyrää ei Jamien suusta yleensä kuultu, mutta nyt... Häntä hävetti, että oli valehdellut asiasta Alexille ihan kirkkain silmin.

Alex piti katseensa tummatukkaisen silmissä, kohotti aavistuksen verran kulmiaan kuullessaan Jamien sanat. Huulilta karkasi kevyt hymähdys tuon vain sivellessä etusormellaan miehen leukaluun tienoolta, katseen yhä pysyessä kohdistettuna noihin tummanvihreisiin sielunpeileihin, joista Alex ei varmasti koskaan saisi tarpeekseen.
''Se on vain yksinkertasesti äärettömän lapsellinen ihminen. Se ei osaa ajatella muita, kuin itseään ja sen huomaa sokeakin. Omahyväinen äijä, minkäs sille voi. Mut älä ajattele sitä. Se ei oo antanut kenellekään mahdollisuuksia. Ikinä.'' Alex totesi rauhallisesti pitäessään katseensa kohdistettuna Jamieen, mutta hänen omilta kasvoiltaan saattoi lukea pienistä eleistä sen, ettei naisenalku todellakaan ollut lähellä euforista rauhallisuutta - kaukana siitä. Todellisuudessa räväkkä nainen olisi halunnut vain viskoa tavaroita päin seiniä, hajottaa jotakin sillä hetkellä. Kyllä hän tiesi miten järjettömän väärin se oli ollut, kuinka hänen isänsä oli Jamieta kohdellut ja koko tilanteen ajatteleminen sai Alexin inhon kasvamaan koko aika vain entisestään. Jos Jamie ei majottaisi häntä pidemmäksi aikaa, Alex ottaisi huoneen paikallisesta motellista. Hänellä, jos kenellä, oli helvetisti rahaa ja isä ei päässyt koskemaan hänen pankkitiliinsä. Ei ollut päässyt pariin vuoteen. Ja se oli aivan helvetin hyvä. Nyt varmasti tällaisessa tilanteessa koko tili olisi tyhjennetty viimeistäkin kolikkoa myöten varatoimena sitä varten, että Alex tulisi kotia kohden pää kolmantena jalkana, kun tajuaisi tehneensä väärin. Mutta ehei - sitä hän ei tekisi. Sen saisi huomata herra Delacour. Tuo mies, jota joskus piti kutsua isäksi.

Naisenalku painoi kevyen suukon Jamien poskelle ja nosti hieman huonosti valahtaneet aurinkolasinsa takaisin pään päälle.
''Kyllä mä tajuun. Puhut siitä, jos susta tuntuu siltä. Mä en vaadi sua sanomaan sun menneisyydestä halaistua sanaa, ellet sä itse tahdo kertoa mulle, mitä joskus on tapahtunut.'' Sanoista kuulsi ymmärrys, ystävällisyys ja lämpimät tunteet. Mitään muuta Alex ei olisi kyennytkään tekemään. Hän vain halusi pyyhkiä mahdollisimman hyvin ikävän välikohtauksen mielestään. Edes pieneksi hetkeksi.
''Mut Jamie kulta mä kyllä kuuntelen sua, jos susta tuntuu siltä, että sä kaipaat kuuntelijaa. Sitä vartenhan mä oon tässä.''

(( Sori kesto! <: ))

Jamie tuijotteli kengänkärkiään tyynenä ja aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Harmi vain, ettei se ollut läheskään totta. Miehen pääkopassa oli suoraan sanottuna melkoinen sekasorto, eikä hän tiennyt, että miten päin tässä pitäisi oikein olla. Hän ei tiennyt sitten yhtään mitään, mitä hän tulevaisuudessa tekisi tai... Alexin kanssa. Miten tämä suhde oikein tästä jatkuisi? Alex oli lähtenyt kotoaan ja suuttunut vanhemmilleen. Tottakai tuo voisi tulla Jamien luokse Rasheelle ja olla siellä niin pitkään kuin halusi. Se vain, että loppupeleissä Jamien pieni yksiö kävisi ahtaaksi, eikä hänellä todellakaan ollut pidemmäksi aikaa varaa elättää heitä molempia. Hyvä, jos hän sai itselleen ruokaa. No, mies luotti siihen, että Alex auttaisi häntä rahallisissa kustannuksissa, sillä tokihan tuolla oli rahaa. Asuihan tyttö nyt kuitenkin Yellowlla. Ei mies kuitenkaan ollut ihan vielä valmis muuttamaan yhteen tytön kanssa, vaikka tuosta pitikin ihan älyttömästi. Ehkä sitten joskus, mutta ei todellakaan vielä.

"Joo. En mä ole ajattelemassakaan", Jamie mutisi sitten ja vei tupakan uudestaan huulilleen. Ei häntä ole ikinä muiden ihmisten mielipiteet kiinnostaneet juuri ollenkaan, joten miksipä sitten tässä tilanteessa pitäisi kiinnostaa? Oikei, Clive oli Alexin isä, mutta se nyt loppupeleissä oli aika mitätöntä miehen silmissä. Varsinkin, jos tuo piti Jamieta erittäin huonona ihmisenä, eikä hyväksynyt Alexin ja hänen suhdetta. Siinäpä sitten kiukuttelisi ihan rauhassa. Jamie ei nyt vain ihan heti ole jättämässä Alexia - ja tuskin tyttökään häntä.
"No niin kait. Mä olisin vaan halunnu kertoo sulle ihan ite ja rauhassa. Ku olisi ollut oikea aika. En todellakaan halunnut, että se asia olisi tullut esille jossain helvetin perhepalaverissa. Kai sä tajuut", Jamie kertoi ja kohautti olkiaan. Kyllä. Hänellä oli aikomus kertoa tytölle oikea asianlaita, kunhan vain olisi tutustunut tuohon paremmin ja aika olisi ollut hyvä. Tässä oli muutenkin ihan liikaa draamaa, joten paljastus Jamien menneisyydestä tästä vielä puuttuikin.
Jamie huokaisi, vei tupakan huulilleen ja katseli Yellown autioita katuja. Tai, melkein autioita, sillä jonkin matkan päässä oli mies lastenvaunujen kanssa, mutta eipä se saanut Jamien kiinnostusta liiaksi. Taas joku nuori mies, joka oli juuri saanut tyttöystävänsä kanssa ensimmäisen vauvan. Rasheelainen tuhahti pyöritellen päätään. Sen siitä sai, kun unohti ehkäisyn. Jamie itse oli aina huolehtinut ehkäisystä, kun oli ollut naisen kanssa. Ettei vain joku päivä tulisi yllättäviä uutisia.

"Mitä helvettiä? Jamie!"
Mies havahtui tuohon ääneen, joka kyllä kieltämättä kuulosti yllättävän tutulta. Oikeastaan, harmittavan tutulta. Tummanvihreät silmät kohottautuivat äänen tulosuuntaan ja hän havaitsi erään ruskeatukkaisen nuorenmiehen kiirehtivän heidän luokseen - lastenvaunujen kanssa. Jamie nousi äkkiä pystyyn ja katseli heidän luokseen rientävää miehenalkua.
"Jumalauta! Mitä kuuluu? Aivan mahtavaa nähdä sut taas!" tämä ruskeatukkainen naureksi ja kaappasi Jamien toverilliseen halaukseen. Tummatukkainen puri huultaan, mutta ei toki työntänyt toista pois. Ei voinut olla totta, että hän tapasi Ericin juuri tänä iltana. Kun oli jo päänvaivaa muutenkin tämän illan tapahtumien johdosta, mutta ei sitten. Tietenkin hänen oli vielä tavattava vanha kouluaikainen kaverinsa tähän samaan syssyyn. No, kaiketi Eric oli parempi, kuin esimerkiksi Jamien vanhemmat.
"Mitäpä tässä. Samaa vanhaa paskaa, kuin ennenkin", Jamie sitten tokaisi, veti viimeiset sauhut tupakastaan ja heitti sen maahan. Silmät tarkastelivat lapsuudenystävänsä ulkonäköä ja mies totesi tuon muuttuneen aika paljon näissä muutamissa vuosissa. Oikeastaan, aika paljonkin. Se tuttu ja turvallinen sekainen hiuspehko oli vaihdettu siistiin kampaukseen ja ne jokseenkin sotkuiset sekä punk-henkiset vaatteet oli vaihdettu kalliisiin muotivaatteisiin. Ilmeisesti elämä Yellowlla oli muokannut Ericistä oikein kunnollisen kermaperseen. Jamie tuhahteli mielessään, mutta päätti pysyä ainakin toistaiseksi hiljaa.
"Mä ihan oikeesti luulin, että sä oot kuollu tai jotain. Ku sillon viimeksikin katosit Yellowlta niin nopeesti, en ehtiny edes tulla moikkaa. Kukas tää on?" Eric sitten oli tajunnut Jamien vieressä seisovan Alexin, jonka mies itsekin oli unohtanut hetkeksi.
"Tää on tota Alex. Mun... Tyttöystävä." Tuo oli ensimmäinen kerta, kun Jamie puhui Alexista tyttöystävänään. Se siis tarkoitti sitä, että heidän kahden suhde alkoi olla aika vakavalla pohjalla.

Väkisinkin korvat rekisteröivät Jamien sanat, jotka saivat Alexin vain hitaasti puistelemaan päätään tuskastumisen johdosta. Katse pysytteli miehen kasvoilla ja silmistä kuvastui selkeä huoli. Miksi hänen oli ylipäätään pitänyt suostua tähän typerään perhetapaamiseen? Kaikki olisi loistavasti, jos mitään moista ei olisi edes tapahtunutkaan. Tai - silloin hän ei tosin tietäisi Jamiesta koko totuutta. Mutta miksi hänen pitäisikään; vielä ainakaan. Kyllähän ajan myötä mies olisi saattanut kertoa Yellow -taustastaan, eikä se olisi muuttanut Alexin mielipidettä Jamiesta. Vai olisiko, sitä naisenalku ei osannut itselleen sanoa - ei vaikka kuinka yritti miettiä ja ratkoa kyseistä ongelmaa edestakaisin. Se oli turhaa asioiden vatvomista eikä Alexista ollut siihen.
''Kyllä mä tajuan.'' Alex lopulta päätyi huokaisemaan teatraalisen raskaasti ja heilautti käsiä vierellänsä, kunnes laski kätensä nojaamaan hetkeksi Jamien polvia vasten, sillä tasapaino korkokengillä kyykkiessä alkoi olemaan todella huteralla pohjalla.

Naisenalku kuitenkin teki räväkän ponkaisun ylös ja suoristi selkänsä kuullessaan hänelle itselleen tuntemattoman miehen äänen. Katse kääntyi rivakasti kohti paikalle saapunutta nuorta miestä, toinen kulma kohosi aavistuksen Alexin antaessa katseensa käydä syrjäkarein Jamiessa ja jälleen tuossa tuntemattomassa lastenvaunuhiipparissa. Jos jotakin Alex ei ymmärtänyt, niin se oli lasten hankkimista. Ei ainakaan kovin nuorella iällä. Ehkä sitten kolmenkympin kriisiin lohdukkeeksi jokin kiljuva tenava saattaisi ollakin potkua perseelle ja se auttaisi yli kaamos masennusten ja niin edelleen, mutta ehei - ei tässä iässä. Alex sentään halusi elää, ei kahlita itseään johonkin sinappimonsteriin.
Hitaasti pistävät silmät kääntyivät takaisin tätä tuntematonta kohden, pois lastenvaunuilta, ja molemmat kulmat kohosivat, kun Alex kuuli miehen ja Jamien välisen keskustelun.
Vaikka tovi sitten tapahtuneet edelleen painoivatkin tuoreena muistikuvana mielessä, osasi Alex repiä huulillensa mitä säteilevimmän hymynsä ja päätään aavistuksen sirosti kallistaen naisenalku ojensi kätensä miehelle.
''Alex Delacour.'' Tuo esittäytyi mahdollisimman kohteliaaseen sävyyn, vaikka yleensä käytöstavat saattoivatkin olla tällä naisella kovin hukassa. Tällä kertaa, koska kyse oli selvästi Jamien jostakin vanhasta tuttavasta, Alex yritti pitää hyviä käytöstapoja yllä. Esirippu ylös, ovatko kulissit valmiina?
Ei tullut yllätyksenä, että naisenalku oli esittäytynyt Alexina, eikä Adelena. Vain hyvin harva kutsui häntä sillä nimellä, koska Adele nimen käyttämisellä saattoi olla kohtalokkaat seuraukset. Suurimmalle osalle ihmisistä hän oli ollut jo pitkän aikaa vain Alex - ja se oli riittänyt oikein hyvin.
Ja ihan vain korostaakseen omistamisenhaluaan ja tätä Yellowlaisille tärkeää parisuhdeonnea, Alex kietoi toisen kätensä Jamien lantion ympärille ja vilkaisi hieman yläviistoon miestä suoraan silmiin.
''Kerrohan Jamie, kuka tää sun ystäväsi on.''

Jamie puri vimmatusti huultaan ja kirosi Ericin alimpaan helvettiin. Aivan kuin ei tässä illassa olisi ollut jo ihan tarpeeksi, niin täytyi sitten vieläpä tuon työntyä paikalle. Ehkä Eric oli Jamien lapsuudenystävä ja ehkäpä tuo oli joskus ollut miehen tärkein ystävä joskus, mutta se oli mennyttä. Siitä kaikesta oli vaikka kuinka monta vuotta ja Jamie oli jopa melkein kokonaan unohtanut Ericin olemassaolon. Mies halusi hävittää kaikki entiset ystävänsäkin kaiken muun Yellow-paskan mukana. No, ehkei sen kaiken unohtaminen ihan täydellisesti onnistunut, mutta eipä Jamiella ollut tapana puhua siitä kenellekään. Useimmat ihmiset Rasheellakin uskoivat, että Jamie oli kotoisin sieltä ja että tämän vanhemmat olivat muuttaneet toiseen kaupunkiin. Oli sitten toinen asia, että uskoivatko ne moisen paskan, mutta muuta Jamie ei aikonut kertoa. Yksityisyytensä kullakin ja mies oli alusta alkaen ollut sillä kannalla, ettei paljastaisi itsestään liikoja. Alex oli luultavasti toinen ihminen, joka tiesi paljon enemmän miehen asioista. Ja kuka oli sitten ensimmäinen? Eric tietenkin.

Jamien katse käväisi Alexissa, joka oli kertänyt kätensä hänen lantion ympärille. Silmät kuitenkin palautuivat takaisin edessä seisovaan Ericiin, joka katseli pariskuntaa erittäin kiinnostuneena - ja voitonriemuisena. Alex esittäytyi Jamien lapsuudenystävälle, joka hymyili ystävällistä ja erittäin Ericmäistä hymyään.
"Eric Miller. Olen Jamien lapsuudenystävä", toinen miespuolinen esittäytyi ja kätteli tyttöä. "Olisit sä, Jamie, voinut paskemminkin valita", Eric tokaisi sitten ja iski silmää Jamielle. Tietenkin Ericin oli pakko alkaa puhua jostain Jamien hyvästä valinnasta ja sitä rataa. Kunhan nyt tajuaisi pitää suunsa kiinni muista asioista, joita Alexin ei ihan oikeasti tarvinnut kuulla. No, eivät ne mitään kamalia asioita olleet, mutta ei Alexin tarvinnut kaikkea tietää. Ei ainakaan vielä.
"Sulla on, Alex, kyllä taito hyppysissäs, kun olet tuon Jamien saanut hurmattua. Voin nimittäin kertoa, ettei se todellakaan ole ihan helppo homma. Muistatko, Jamie, kun se yksikin raukka piiritti sua ainaki... puoli vuotta? Voi voi. Tiiätkö muuten, että se on nykyään yhden asianajajan kanssa kihloissa? Tienaa ihan jumalattoman paljon! Ja se nainenkin vissiin työskentelee lain parissa. Kauanko te olette seurustelleet?" Sanat tulvivat Ericin suusta melkein yhteen pötköön, joka ei ollut tuolle miehelle mitenkään erikoista. Innostuessaan tuo saattoi ihan hyvin puhua pälpättää tunnin putkeen kyllästymättä. Jamie itse ei voinut sanoa itseään yhtään sen rauhallisemmaksi, mutta ei hän todellakaan puhunut niin paljon kuin Eric. Äänensä hän kyllä sai kuuluviin, jos halusi, mutta muuten hän piti kyllä suunsa kiinni. Salaperäinen hän saattoi olla joidenkin mielestä, mutta Jamie ei vain halunut antaa ihmisille liikaa informaatiota itsestään.
"Jonkun kuukauden..." Jamie vastasi lyhyesti ja katseli sitten Alexin kasvoja. Kuin peläten tuon reaktiota. Kunhan tuo ei nyt vain kuvittelisi Jamien olleen nuorena sellainen tyypillinen naistenmies, joka hurmasi ihan tahallaan naisia ja antoi näiden piirittää häntä ihan rauhassa, kunnes ilmoitti, ettei ollut kiinnostanut. Jamie teki sen ihan vahingossa. Aivan niin kuin Alex oli hurmannut Jamien ihan vahingossa. Ei miehellä ollut tällaisia suunnitelmia heidän kahden varalle, mutta kuinkas sitten kävi...

"Olet sitten pennun hankkinut. Kenen kanssa?" Jamie päätti vaihtaa puheenaiheen itsestään Ericiin ja kyllä häntä vähän kiinnosti, kenet Eric oli oikein laittanut paksuksi. Ja oliko kyseessä ihan suunniteltu juttu vai ei.
"Veronican kanssa. Ja ihan suunniteltu lapsi oli, jos sitä mietit. Nimeltään hän on Nessia ja on nyt puolivuotias tyttölapsi", Eric valaisi ja iski Jamielle silmää. Tuo asetteli peittoa paremmin vauvan päälle ja Jamie kohotti kulmiaan.
"Eli kouluromanssi tuli tähän pisteeseen. Aika kliseetä", Jamie tokaisi olkiaan kohauttaen ja laittoi molemmat kätensä farkkutakkinsa taskuihin. Mies ei oikeastaan ymmärtänyt tätä vanhaa ystäväänsä. Miksi hankkia lapsia nyt, kun oli vasta 21? Nuoruushan siinä meni.
"No älähän nyt. Niinkin voi tapahtua", Eric puolustautui ja katsoi Jamieta kulma koholla. "Mutta meidän täytyy tästä mennä, kun Nessialla on iltaruoan aika kohtapuoliin. Onnea nyt vain teillekin ja käykää ihmeessä kylässä joskus. Asutaan ihan tässä lähellä. Ja Jamie..." Eric aloitti ja rasheelainen loi tähän varautuneen katseen. "Käy Carolinen ja Edwardin luona. Kun silloin viimeksikin lähdit niin varkain, etteivät he ehtineet edes hyvästellä. Caroline melkein itki silmänsä päästään, kun menetti sinut taas", tuo sanoi hivenen surullisemmalla äänensävyllä ja katsoi Jamieta. Mies puraisi huultaan.
"En mä tiiä, Eric..." Jamie vastasi lievästi tuskaisuutta äänessään ja puraisi huultaan. "Mut oli kiva nähdä", mies tokaisi ja tarttui sitten toisella kädellään kiinni Alexin kädestä.
"Niin. Niin oli, Jamie. Nähdään taas pian", Eric sanoi, mutta ei ehkä enää niin innostuneella äänellä, kuin aiemmin ja lähti sitten työntelemään vaunujaan tulosuuntaansa. Jamie jäi hetkeksi vain tuijottelemaan lapsuudenystävänsä loittonevaa selkää, kunnes palasi takaisin autolle ja avasi kuskinpuoleisen oven. Pää oli ihan oikeasti sekaisin tämän illan jäljiltä. Ensin Alexin isä ja nyt tämä. Mitä vielä puuttui?