En ehkä syö tänään muurahaisia

[fiia & Sam tänne nauttimaan Shiyen seurasta. Muumit inspiroi otsikon, ei siitä sen enempää. Ja hittailla saa jos siltä tuntuu :>]

Taas kerran Shiye oli lupautunut lähtemään serkkunsa seuraksi katsastamaan jonkin yökerhon, vaikkei siitä itse kovin innoissaan ollutkaan. Mutta kun Key oli tarpeeksi kauan jankannut, oli Shiyen lopulta todella alkanut tehdä mieli drinkkiä jos toistakin, ja sen vuoksi hän jonkin ajan kuluttua löysikin itsensä istumasta baarin pöydän äärestä drinkkilasi edessään. Itse asiassa kyseessä taisi jo olla ainakin toinen tai kolmas lasillinen, poika ei todellakaan ollut vaivautunut niitä laskemaan, sillä kerrankos sitä kivat kännit veti jossain satunnaisessa baarissa, jonka nimeäkään poika ei millään jaksanut muistaa.
Kulautettuaan drinkkilasinsa jälleen tyhjäksi päätti Shiye lähteä aikailematta hakemaan uutta, sillä tiskillä saattaisi joka tapauksessa mennä hyvän aikaa, eikä täälläpäin ilmeisesti saanut tarjoilua suoraan pöytään. Baaritiskille suunnatessaan poika yritti vilkuilla, olisiko paikalla mahdollisesti sellaisia tuttuja, joiden seuraan uskaltaisi lyöttäytyä viimeistään siinä vaiheessa, kun Key löytäisi itselleen seuraa loppuyöksi. Tuttuja ei kuitenkaan näkynyt, mutta tuntemattomat sitä vastoin loivat Shiyeen katseita siitäkin huolimatta, että pojalla oli täysin huomiota herättämättömät mustat kuteet yllään.
Saatuaan juoman käteensä lähti Shiye suunnistamaan takaisin kohti pöytää, jonka ääressä vasta oli serkkunsa kanssa hengannut, mutta näköetäisyydelle päästyään hän huomasi pöytään ilmaantuneen aivan vierasta sakkia, eikä Keytä näkynyt missään. Hetken poika epäili erehtyneensä pöydästä, mutta tajusi sitten, että serkkupoika oli ilmeisesti viimein saanut parempaa seuraa jostain ja päättänyt lähteä lätkimään ilmoittamatta siitä mitään Shiyelle. Jostain käsittämättömästä syystä (eli luultavasti humalatilasta) johtuen poika tunsi olonsa yllättäen surkeaksi ja hylätyksi. Oliko hän todella niin vähäpätöinen, että hänen seurastaan saattoi vain kadota ilman mitään selitystä? Toisaalta, koska kyseessä oli Key, oli Shiyen oikeastaan kiitettävä onneaan, ettei tuo ollut vaivautunut hänelle mitään sanomaan - Keyn tuntien tuo olisi hyvin voinut vaikka kajauttaa ensin koko baarikansalle rakastavansa häntä syvästi, mutta lähtevänsä siitä huolimatta mieluummin jonkun sellaisen matkaan, jonka saisi joskus kellistettyä vaakatasoonkin.
Shiyellä kuitenkin oli vielä juomansa, jonka hän halusi siemailla rauhassa loppuun silläkin uhalla, että joutuisi sen takia istuutumaan johonkin täysin tuntemattomaan pöytäseurueeseen. Annettuaan katseensa hetken aikaa vaeltaa sopivaa istumapaikkaa etsien kiinnitti poika yhtäkkiä huomionsa tyyppiin, jonka tummat nappisilmät erottuivat edukseen baarin hämärässä valaistuksessakin. Sen lisäksi, että kaverilla oli järjettömän upeat silmät, oli tuo muutenkin oikein hauskannäköinen - mutta mikä tärkeintä, Shiye ainakin oletti tunnistavansa tuon Sam Laurieksi. Pidempään poika ei empinyt, vaan muutamalla askeleella saavutti pöydän, jonka ääreen toinen oli rantautunut.
"Iltaa", hän tervehti ja yritti vaikuttaa siltä, ettei ollut niin kännissä kuin oikeasti oli. "Onko tässä vapaata?"
Toisen vastaus oli joko myöntävä, tai sitten Shiye vain tulkitsi sen sellaiseksi, mutta joka tapauksessa hän istuutui itsekin pöydän ääreen ja kohotti sitten katseensa jälleen Samin silmiin ottaen sen riskin, että unohtuisi vahingossa tuijottamaan niitä hävyttömän pitkäksi aikaa.
"Oletko yksin liikkeellä, vai kävikö sinullakin yhtä huono tuuri kuin minulla, että seuralainen katosi kesken kaiken?" hän kysäisi naurahtaen. "Olin tosin vain serkkuni seurassa, joten mikään liian iso menetys Keyn katoaminen ei ollut", poika tarkensi ja siemaisi vähän juomaansa. Oli harvinaista, että hän sillä tavoin uskaltautui juttelemaan yhdellekään jätkälle - ehkä hänen harkintakykynsä oli päässyt drinkkien myötä hämärtymään vähän turhankin paljon.

//joo terve ei yhtään myöhässä tai mitään :--------D

"Josh, et ole tosissasi, eihän kello ole vielä mitään", Sam vinkui veljelleen painottaen tämän nimeä anelevaan sävyyn. Josh pyöräytti silmiään turhautuneena. Välillä hänestä todella tuntui siltä, että Samin henkinen ikä lähenteli pikemminkin viittätoista kuin kahtakymmentäkahta. "Tiedätkös, mulle on oikeastaan ihan sama. Jää sinä vaan tänne, mutta muistuttaisin edelleenkin, että sulla on töitä huomenna eikä toi sun "muutaman bissen" linja tule pitämään tota menoa. Minä, myös töissäkäyvä aikuinen, siis menen tästä nukkumaan", Josh lopulta napautti veljelleen samalla kun nousi ylös pöydästä lähdön aikeissa. "Ja katsokkin ettet herätä minua kotiin tullessasi", hän loi Samiin vielä murhaavan katseen ennen kuin lähti tiehensä.
Se ei ollut lainkaan Joshin tapasta, mutta kyllähän hänelläkin jossain raja menee, mikä on ihan ymmärrettävää. Nyt Sam vuorostaan pyöräytti silmiään. "Ilonpilaaja", mies mutisi vielä Joshin perään ottaen huikan taas tuopistaan, joka oli tämän kolmas jo illan aikana. Josh oli kylläkin ihan oikeassa, ei ollut mitään järkeä juoda kalsarikännejä töitä edeltävänä päivänä, mutta Samia ei jostain syystä sillä hetkellä huvittanut lainkaan mennä kotiin nukkumaan. "Töissäkäyvä aikuinen", voi jösses sentään nyt. Mikä ihmeen tylsimys Joshistakin oli tullut? Samin mielestä se oli todella huolestuttavaa, sillä jo kahdenkympin tienoilla hänen veljensä rupesi muistuttamaan George-sedän nalkuttavaa vaimoa käytökseltään. Olihan hän aina ollut porukasta se rauhallisin tyyppi, mutta ei nyt sentään mikään veljelleen saarnaava keppiperse. Nyt hän oli jättänyt Sam-paran yksin baariin eikä yksin juominen ollut todellakaan mitään hänen tapaistaan. Sam kaipasi juttukaveria, mutta pienellä vilkuilulla ympäri baaria paikalla ei näyttänyt olevan yhtäkään tuttua, mikä oli melkoinen ihme, sillä Samin ystäväpiiri oli varsin laaja. Pitikin valita se baari, johon ei varmastikkaan eksyisi ainuttakaan tuttua..
"Iltaa", Sam oli saada halvauksen säikähtäessään kun joku puhutteli häntä. Pienestä säikähdyksestä toivuttuaan hän nosti katseensa oitis puhujaan eikä ollut varmaankaan ikinä ilahtunut niin paljoa näkemästään. Shiye Morgan, hänet Sam tunnisti oitis. "Moi, ei siinä ketään istu, istu toki alas. Ihan säikähdin kun en olettanut täällä olevan ketään tuttua", mies naurahti pienesti.
"Hah, sitä feidausta onkin tänään liikkeellä. Veljeni päätti leikkiä vastuuntuntoista aikuista ja lähti kotiin nukkumaan", Sam tuhahti lässyttäen ehkä hivenen lapselliseen sävyyn sanaa "vastuuntuntoista."
"Mutta hyvä kun tulit tänne, ne kaksi eivät tiedäkkään mistä tulevat jäämään paitsi. Ei me niitä tarvita pitääksemme hauskaa, vai mitä?"