Ajatella nyt kanelia, kun tuntematon kutsuu!

[Lumene & Chloé tänne pelastamaan Shiye-neito pulasta. Muumit inspiroi mua tänään kauniisiin otsikoihin. Ja Shiyeä saa hittailla jos mieli tekee ^^]

Jos jotain oli Shiye naispuolisilta ystäviltään oppinut, niin sen, että shoppailu piristi päivää kummasti - tai ainakin se oli hyvä pakokeino pois ikävistä tilanteista. Tapansa mukaan Key oli nimittäin taas ollut vähällä saada Shiyen hermoromahduksen partaalle häiriköidessään poikaa minkä ehti ja vongatessaan seksiä, vaikka he olivat - hyvänen aika sentään - serkuksia, ja vieläpä jätkiä molemmat! Serkkupojalle ei tuntunut menevän jakeluun, ettei Shiye ensinnäkään ollut homo ja vaikka olisi ollutkin, ei Keyllä olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Joten kyllästyttyään kuuntelemaan oli poika lopulta vaihtanut kotivaatteensa siistimpiin (tummiin farkkuihin sekä ruskeansävyiseen ruudulliseen kauluspaitaan), pakannut laukkuunsa kaiken tarvittavan ja suunnannut kohti kauppakeskusta. Nyt oli joka tapauksessa jo korkea aika ostaa ainakin uusi iPod ja mahdollisesti katsella uusimpia matkapuhelimiakin, sillä ihan tarpeeksi kauan poika oli nykyistä luuriaan käyttänyt.
Shoppailukierros olikin sujunut oikein näppärästi. Sen lisäksi, että Shiye oli saanut ostettua tarvitsemansa soittimen ja kännykän, oli mukaan tarttunut myös pari uutta paitaa sekä tyylikäs vyö. Kaikki nämä poika oli onnistunut sullomaan olkalaukkuunsa, sillä hän ei mielellään kanniskellut laukkunsa lisäksi vielä muovipussejakin, sellainen oli turhan epäkäytännöllistä. Joten onnistuneen reissun päätteeksi Shiyellä oli suunnitelmissa käväistä vielä kahvilla lepuuttamassa hermoja ja jalkoja, ennen kuin vaivautuisi palaamaan takaisin asunnolleen. Ostoskeskuksen rappusia ylös kavutessaan hän oli kuitenkin niin keskittynyt lukemaan juuri saapunutta tekstiviestiä, ettei ollenkaan tajunnut katsoa eteensä, ja pian tunsikin jotain iskeytyvän voimakkaasti kylkeään vasten.
"Katsoisit eteesi, pentu!" joku ilmeisen hermostunut herrasmies raivosi, ja taisi luulla Shiyeä paljon nuoremmaksi kuin mitä hän olikaan - vaikkei kaksikymmentäkaksi vielä mikään ikäloppu ollutkaan, niin harvoin sen ikäisiä kuitenkaan pennuiksi nimiteltiin. Mutta poika oli liian kiireinen pyytääkseen anteeksi tai ylipäänsä käsittääkseen häntä tönäisseen henkilön sanat, hänellä itsellään kun oli täysi työ yrittää pitää tasapainonsa. Onnekseen poika kuitenkin sai napattua toisella kädellään tukea kaiteesta, mutta hänen laukullaan ei ollut aivan yhtä hyvä tuuri - se luiskahti pojan vapaan käden olalta, kieri portaat alas ja levitti mennessään sisältönsä rappusille ja ostoskeskuksen lattialle kaikkien tarkasteltavaksi. Parin sekunnin ajan Shiye vain tuijotti silmät selällään pitkin poikin levinneitä tavaroitaan, ennen kuin sai itsensä koottua ja päätti välittömästi alkaa koota myös kamppeitaan kasaan, posket punoittaen nolostuksesta.

// Here we come~ Aws, Muumit on vaan jotain niin ihanaa ♥

"Ja nyt ostamaan Pradan käsilaukku", suunnitteli nuori stylisti seuraavaa ostosta kauppakeskus Loveren kahvilajonossa lukuisten eri liikkeiden kassit käsissä.

Mitä ihmettä? Vapaa päivä Chloé Gleasonilla? Voiko pitää paikkaansa?
Kyllä vain. Neito omistaa itselleen perinteisen hemmottelupäivän kerran viikossa, täytyyhän sitä nyt kehua itseään hyvästä työstä, käyttämällä "turhaksi" jääneitä rahoja. Joten mikä olisikaan parempaa ajanvietettä kuin shoppailu?
Tällä kertaa, tapojensa mukaisesti, Chloé Gleason oli pukeutunut rentoon ja simppeliin asukokonaisuuteen. Meikki oli jälleen kerran virheetön; punaiseksi maalatut huulet, vaalea luomiväri, täydellisen sileän vaikutelman luova mattapintainen iho, tummat ja pitkät ripset, sekä tarkoin levitetty poskipuna. Kokonaisuuden kruunasivat platinan blondit, kihartavat hiukset, joiden latvoihin oli vedetty spiraaleita kiharoita luomaan räväkkyyttä.

Pian sitä päästiinkin kassalle ja tilattiin maitokahvi, joka pyydettiin laittamaan mukana kannettavaan mukiin, sillä platinablondi ei ehtisi jäädä nauttimaan kahvistaan, oli suunnattava kohti Pradan liikettä. Chloé valutti ostoskassit käsiensä taipeisiin ja sipaisi nopeasti pari hiuskiehkuraa takaisin paikoilleen samalla, kun kaivoi yhdestä kassista lompakkonsa ja maksoi tutuilla ja turvallisilla punnilla juuri valmiin kahvinsa. Neiti kiitti vielä kohteliaasti, sujautti lompakon takaisin yhteen kasseista ja otti kahvipurkin käteensä toivottaen hyvät päivänjatkot.
Kahvi maittoi, niin kuin aina. Jo heti ensimmäisellä hörpyllä stylisti tunsi saavansa lisää kutkuttavan ihanaa energiaa, jonka avulla hän jaksaisi käydä vielä jäljellä olevat liikkeet läpi.
Mutta hetkinen... Pradan liike oli yläkerrassa ja hisseihin pyrkiviä ihmisiä niin paljon, että nopeammin pääsisi portaiden kautta. Sen enempää ajattelematta Chloé suunnisti lähimpien portaiden luokse.

Juuri, kun hän oli päässyt portaiden luokse, huomasi Chloé tarkkaavaisena naisena nuoren miehenalun kyykkivän, voisiko sanoa melkeinpä konttaavan, lattialla noukkien levällään olevia tavaroita laukkuunsa.
Noh, ei hän menettäisi kuin pari minuuttia shoppailuajastaan, jos jäisi auttamaan tuntematonta keräämään omaisuutensa kasaan.
Niinpä nainen kyykistyi ja aloitti auttamisensa keräämällä lähellään sijaitsevat tavarat talteen.

Eipä siinä kauaa mennyt, kun kaikki mahdolliset tavarat oli saatu kerättyä ihmisten hämmästelevien katseiden alla ja ne ojennettiin oikealle omistajalleen.
"Tässä. Koitahan ensikerralla olla varovaisempi", Chloé kehotti ystävälliseen sävyyn hymyn kumpuillessa huulille.
Oikeastaan se oli typerästi sanottu. Ei hän ollut näkemässä koko tilannetta, joten ei voinut tietää, mikä oli tavaroiden leviämisen aiheuttanut. Mutta hän nyt oli olettanut sitä yleisintä syytä eli sitä, että toinen oli onnistunut sähläämään laukkunsa kanssa niin lahjakkaasti, että laukku oli päässyt tippumaan olalta. Tai sitten miehenalku oli mokannut portaissa, joka oli myös hyvin yleinen syy.
Kuka tietää?

Levinneiden tavaroiden noukkiminen oli kovin nöyrää puuhaa, joten Shiye yritti selviytyä siitä mahdollisimman nopeasti, ja yritti olla liikaa kiinnittämättä huomiota siihen, että sai osakseen oudoksuvia katseita. Sitä vastoin hän ei millään voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen, että ei kohta ollutkaan enää ainut, joka kyykki ostoskeskuksen lattialla tavaroita keräillen - seuraan oli nimittäin yllättäen liittynyt joku tuntematon, mutta ilmeisen ystävällinen ihminen. Kyseessä oli joku nuori vaaleaverikkö, eikä tuota tarvinnut kuin vilkaista voidakseen todeta, että tuo oli todella kaunispiirteinen tapaus pitkine kiharoineen ja täydellisine vartaloineen. Sellainen nainen olisi saanut kenen tahansa miehen pään pyörälle ja sydämen läpättämään, mutta Shiye oli täysin immuuni sellaiselle ja pystyi olemaan viehättävässäkin naisseurassa suhteellisen rennosti - mikä oli sinänsä hälyttävää ja oikeastaan varma merkki siitä, ettei poika tainnut täysin hetero olla. Mutta sitä hän ei takuulla myöntäisi edes itselleen, eikä nyt sitä paitsi ollut aika puida Shiyen seksuaalisuutta vaan sitä vastoin poika saattoi helpottuneena hymyillen ottaa vastaan tuntemattoman neitosen keräämät tavarat.
"Kiitos avusta", Shiye sanoi asetellessaan tavaroita takaisin laukkuunsa ja käänsi sitten katseensa toisen siniharmaisiin silmiin, eikä kasvoja onneksi enää kuumottanut niin paljon kuin vielä hetki sitten. "Pitäisi tosiaan opetella katsomaan mieluiten eteenpäin kävellessä, etten aiheuttaisi mitään täystuhoa", hän lisäsi naurahtaen ja harkitsi jo vakavissaan, että jatkossa pysähtyisi aina silloin, kun piti saada tekstiviesti luettua tai jotain vastaavaa tehtyä, sillä hän ei selvästikään osannut keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa. Tosin tarkkaavaisuuteen olisi voinut kehottaa myös sitä kiireistä miekkosta, joka törmäykseen oli ollut osasyyllisenä, mutta tyyppi oli mennyt menojaan jo aikoja sitten.
"Voinko korvata vaivannäkösi jotenkin? Noin avuliaita ihmisiä harvoin tapaa", poika sitten kysäisi tältä kauniilta neidolta, mutta täysin vilpittömästi ja vailla taka-ajatuksia, ilman pienintäkään flirttiä äänessään tai eleissään. Hänellä ei todellakaan ollut taipumusta sellaiseen, ja harvoin tuntemattomatkaan naiset olettivat nuorukaisen yrittävän flirttailla. Ehkä Shiyestä vain paistoi kilometrien päähän, että hän oli umpihomo, vaikkei se tietenkään hänen omasta mielestään paikkaansa pitänyt.

"Ei mitään, on ilo olla avuksi", seliteltiin nuorelle aasialaispiirteiselle miehenalulle ystävällisellä äänensävyllä ja otettiin pieni maistiainen maitokahvista, joka maistui edelleen täsmälleen samalta, mitä makuhermot muistivatkin.
Nuorukaisen ehdotus ei tullut yllätyksenä, sillä useimmiten ihmiset halusivat korvata tällaisen auttamisen. Ei sillä, että hän olisi auttanut toista vain palkkion toivossa, mutta asia vain oli näin ja sitä oli turha mennä kiistämään. Mutta ei hän voisi toiselta pyytää mitään. Ehei, ei ollut hänen tapaistaan pyytää ihmisiltä jotain, tosin Lily nyt oli poikkeus. Itsestä ei saanut antaa liian vaativan ihmisen vaikutelmaa kenellekään vieraalle, sillä useimmiten nämä lähtivät käpälämäkeen heti ensimmäisen vaatimuksen kohdalla.
"Hmmm", hymisi Chloé mietteliäänä nostaen katseensa ostoskeskuksen kattoon, kunnes sai idean. "Jos sinulla ei ole mitään erikoista, niin mikset vaikka lähtisi mukaani käymään eräässä liikkeessä?"
Ehdotukset eivät koskaan olleet hänen alaansa, mutta tähän hätään ei keksitty muutakaan, eikä se ollut hänen mielestään edes kohtuuton pyyntö, joten miksikäs ei? Ainahan shoppailuseura oli enemmän kuin tervetullutta. Mitä enemmän poppoota mukana, sitä miellekkäämpää rahan tuhlailusta tulisi. Neito olisi pyytänyt oitis siskoaan mukaan, mutta sattuneista syistä se olisi mennyt Lilylle pakkopullaksi, joten enää sellaista ajatusta ei edes uskallettu sanoa ääneen.

//Lyhyttä, mutta mitä turhia löpisemään :--))) ♥