Wounded Satellite

Virne kipusi jälleen takaisin miehen kasvoille. May menetti hermonsa aivan liian nopeasti, eikä Don voinut itselleen mitään, kun hänen oli aivan pakko huomautella siitä. Ihan vähän vain. Sopivasti.
Mayn alkaessa jo näyttämään väkivallan merkkejä, Donin virne vain leveni. Meinasiko toinen oikeasti voittaa jotain puuhallaan? Ja muutenkin, hei, Don oli kuitenkin pitkä ja mies, ja May oli nätti tytöntyllerö. Kumpi heistä oikeasti voittaisi jos pitäisi tapella? Donathanin ei kyllä tarvitsisi kui napata naisen ranteista kiinni, jos hän tahtoi toisen aloilleen. Mutta ei hän silti tehnyt mitään estääkseen toisen riehumisen. Vasta sitten kun May oikeasti alkaisi riehaantumaan liikaa, eikä sen suhteen vielä ollut hätää.
Don vain katseli toisen silmiä virne kasvoillaan. May puhui selkeästi silkkaa puutaheinää ärsyyntyessään. Ja kieltämättä Don piti tuosta piirteestä ja siitä, miten sähäkkä May oli. Donathan kyllä halusi tietää enemmän toisesta..

Naisen väittäessä yrittävänsä autta Donia, tuo vain kohotti toista kulmaansa ja yritti pitää naurun sisällään. Valkean hammasrivin paljastava virne kuitenkin kieli enemmän ja vähemmän siitä, miten tuo koko tilanne ja Mayn räyhääminen vai huvitti miestä. Mutta oikeastikin, vähemmästäkin sitä naurattaa. Etenkin kun Mayn puheet eivät olleet lainkaan johdonmukaisia. Toinenhan puhui vain itsensä pussiin.
"Sinisistä silmistä saat syyttää mun isää."
Don vastasi huvittuneeseen äänensävyyn tutkien naisen silmiä kaikessa rauhassa.
"Joten sinisilmäsyyteen mä oon täysin syytön."
Lisättiin noiden hyvin pysähdyttävän vaaleansinisten silmien tutkiessa Mayn vihertävänharmaita silmiä. Aivan kuin Don yritti pelkällä katseellaan saada kaiken mahdollisen tiedon irti Maysta, vaikkakin tuon hän kyllä teki oikeastaan puoli vahingossa. Hänen katseensa vain sai aina aikaan sen, että katse saattoi tuntua liiankin pistävältä juuri silmien värin takia. Mutta toisaalta taas, Don käytti toisinaan sitä juuri hyväkseen, että ihmiset jäivät tuijottamaan hänen silmiään, jolloin hän itse sai tilaisuuden tutkia kyseistä ihmistä tarkemmin. Silmäthän olivat sielun peilit, ja jos tarkkaan katsoi, saattoi nähdä asioita, joita ei kukaan koskaan sanonut ääneen asti.

May tuijotti vielä oman aikansa Donia siitä läheisyydestä, ennenkuin hänen aivonsa tuntuivat käyvän jo niin paljon ylikierroksilla, että oli ihme, ettei päästä noussut jo mustaa savua. Siksipä, kuin antaen lopulta komealla sinisilmäiselle miehelle periksi, hän liikahti ja siirtyi tämän päältä seisomasta pois ja tuhahti vain vastaukseksi. Jos hänen avustuksensa eivät kelvanneet, ei olisi hänen syynsä, jos miestä käytettäisiin auliisti hyväkseen, vaikka kuten oltiin jo luultavasti aiemmin mainittu, sanoi jokin Mayn mielessä siitä, että mies ei tuntunut olevan liian helposti käytettävissä. Harmi sinällään, toisaalta, mukava haaste kunhan nainen itse olisi vain oikeanlaisella tuulella, eikä kävisi ylikierroksilla niinkuin hän nyt teki.

Käsi kohotettiin ja se käytettiin hieraisemassa jo hitusen kosteapintaista niskaa, niiden viherharmaiden silmien vilkaistessa kelloa, pienen muljahduksen käydessä vatsassa. Hitto, hissi ei tunutunut vieläkään liikahtavan mihinkään ja aikaa vain kului. Tällä menolla hän olisi häviämässä eikä se todellakaan ollut hyvä juttu.

"Ei sulla olisi sitä vettä?" May lopulta kysyi pysyttyään pienen tovin täysin hiljaa ja rauhoitellessaan omaa kiehuvaa mieltäänsä.

Maylla oli kyllä varsin omalaatuinen käsityst toisten auttamisesta. Jos perätön uhkailu mitä ihmeellisin argumentein oli auttamista niin maailmankirjat olivat kyllä sekaisin. Mutta toisaalta, Donathan olisi kyllä aivan hyvin voinut kuunnella Mayn höpötystä enemmänkin, etenkin kun toinen oli seissyt siinä hänen yllään niin sievänä. Ja selkeästi ärtyneenä Donille kun tuo ei heti kietoutunutkaan naisen sosrmen ympärille.

Naisen luovuttaessa kaikesta huolimatta, Don vain virnisti kevyesti ja käänsi katseensa kelloon. Nyt oli kulunut vasta parisenkymmentä minuuttia, joten aikaa olisi vielä jäljellä vaikka kuinka paljon. Harmi ettei Donilla ollut vahingossakaan pelikortteja työkaluvyössään. Hehän olisivat voineet pelata vaikka räsypokkaa. Ja riisumisesta puheenollen, Don pisti itsekin merkille miten hissin ilma alkoi vähitellen muistuttamaan trooppista sademetsää. Oli kuuma ja inhottavan hiostavan kosteaa. Myös miehen yllä oleva tiukka, valkea t-paita alkoi huomata saman asian. Se liimautui kehon kiinni kuin mikäkin kokovartalsukka, tuoden esille ehkä liiankin hyvin jokaisen pienenkin asian ja piirteen Donin ylävartalosta. Kovin paljoa ei kyllä enää jäänyt arvailun varaan, mitä paidan alta löytyi.

Naisen pyytäessä vettä, Don katsahti vieressään olevaa vesipulloa ja ojensi sen naiselle.
"Ei tiedä kauan täällä menee, joten pitää kyllä jossain määrin säännösteläl vettä. Joten älä koko pulloa kuitenkaan tyhjennä."
Mies sanoi vaikuttaen tietävän selkeästi mistä puhui.

"Sä puhut ihan kuin me oltaisiin jossain aavikolla. " May vastasi Donin sanoihin, liikahtaen hitusen lähemmäksi jotta sai ojennettua oman kätensä saadakseen ojennetun pullon käteensä. Katse kääntyi miehestä pulloon, jota nainen jäi hetkeksi tuijottamaan, ennenkuin siirsi toisen kätensä pullon korkille, avaten sen ja lopulta ottaen kulauksen viilentävää vettä. Mies toden totta puhui, kuin he olisivat olleet jossakin keskellä suurta kuumaa hiekkakasaa, josta ei pääsisi minnekkään vielä vähään aikaan, päiviin, kuukausiin...

Nainen värähti ajatuksesta, pyyhkäisten leukapielelleensä vierähtäneen vesitipan ja sulkien perään korkin. Hän ei todellakaan aikonut jäädä tähän hissiin pitkäksi aikaa jumiin. May oli aina ollut niitä tapauksia, jotka eivät voineet sietää liiallista kuumuutta, saatikka kylmyyttä. Mitä tasaisempi lämpötila oli - ei liian kuuma, eikä liian kylmä - sitä parempi ja nyt, mitä kuumemmaksi hissi tuntui käyvän, sitä epämukavammaksi ja ahdituneeksi nainen tunsi olotilansa. Kuumuudentunnetta ei myöskään auttanut se, että hänen katseensa hakeutui vähän väliä Donin ylävartalolle.

"Mä en ainakaan ole jäämässä tänne niin pitkäks aikaa. " May lisäsi ojentaessaan pulloa takaisin miehelle.

Don kohotti toista kulmaansa kysyvään sävyyn. Aavikolla? Eiväthän he suinkaan aavikolla olleet. Sademetsässä ennemminkin.
Virne kohosi ajatuksen myötä miehen huulille ja tuo laski katseensa omiin tavaroihinsa pudistaen kevyesti päätään virneen yhä leikkiessä kasvoilla. Ei ehkä ollut puujalkavitsien aika.
Äh, paita alkoi tarttua ihoon aivan liikaa. Sormenpäät tarttuivat paidan keskivaiheille ja paitaa vedettiin itsestä poispäin kuin viilentävän ilmavirran toivossa. Eihän tuo tietenkään mitään auttanut. Hisseissä pitäisi olla kaikenvaralta erillinen käsituuletin, jota voisi lainailla tarpeen tullen. Mutta eihän mitään sellaisia tietenkään ollut, koska hissithän toimivat moitteettomasti ja niissä on itsessään jo hyvä ilmanvaihto. Nimenomaan silloin kun ne oikeasti toimivat. Tiedä sitten mikä ihme tähänkin hissiin tuli, koska hissien luvattiin aina toimivan jos mikään muu ei toiminut. Joopa joo.

Pullon ojentuessa takaisin, Don päästi irti paidastaan ja nosti katseensa Mayhyn ottaen vesipullon takaisin itselleen.
"Mutta koskaan ei tiedä, kummalle iskee pahempi jano, jolloin pullo yllättäen tyhjenee kokonaan ja sitten kuihdutaan kuumuuteen ja nestehukkaan."
Mies totesi laskien samalla pullon lattialle vierelleen. Tuskin he oikeasti olisivat tuntia kauempaa jumissa, koska Lobere oli kuitenkin iso ostoskeskus ja rikkaan ihmiset aina niin kauhean kiireisiä, ainakin omasta mielestään, ja hissien oli toimittava, jotta heidän ei tarvitsisi käyttää portaita.

Paita alkoi kyllä tuntua jo turhan ahdistavalta. Etenkin kun viilennysyrityksetkään eivät tuntuneet estävän paidan liimautumista iholle.
"Pahoittelen seuraavia tapahtumia."
Don totesi ja vastausta odottamatta hän suoristi selkänsä irroittautuen täten hissin seinästä nojaamasta. Pitkät sormet tarttuivat paidan helmaan ja muutamisisa sekunneissa valkea t-paita oli vedetty pään ylitse. Kun paita oli kokonaan riisuttu, se laskettiin omien jalkojen päälle ja selkeästi ylimääräisen vaatekappaleen poistosta helpottuneena Don nojautui takaisin hissin seinää vasten. Heti oli vähän parempi olla.

May ei vastannut Donille mitään muuta kuin hiljaisella hymähdyksellä, keskittyen sitten tuijottelemaan hissin kattoa. Vaikka hän olikin juuri juonut, huomasi nainen pian, että häntä janotti uudemman kerran, mutta se jano ei ollut täysin halua juoda vettä, vaan... May värähti pienesti ja silmäkulmastaan huomatessaan Donin liikkuvan, laskeutui hänen katseensa oitis alas. Ja mitä hän näkikään... Ei punatukkainen voinut olla kääntämättä katsettaan pois, kun tuollainen komistus päätyi sitten riisumaan itseään ihan ilmaiseksi siinä hississä, vaan hän tuijotti tuijottamistaan ja unohti jopa hetkeksi hengittää, kun hänen sydämensä tuntui lyövän kerran - kaksi raskaammin. May nielaisi, muistaen jälleen hengittää, samassa hänen tuntiessa hemmetin suurta ärsyyntymistä, mikä sai hänet sulkemaan silmänsä. Kädet kohosivat ja noukkivat hiukset, Mayn siirtäessä niitä niskansa tieltä pois ja käänsi sitten selkänsä hissille ja iski ostansa vasten hissin seinämää.

"Ei sun olis tarvinnut tota tehdä. Ei se auta tätä tilannetta yhtään. " May ärähti hitusen kovaäänisemmin Donille. Siinä taisi olla May väärässä, että varmasti kuuman vaatekappaleen riisuminen auttoi Donia, mutta se ei auttanut lainkaan Mäytä, joka tunsi olotilansa menevän vielä kuumemmaksi. Mitä kaikkea kivaa olisikaan tapahtunut, jos kyseessä olisi ollut joku muu mies, mutta tuo oli Don... Don! May ärisi, kirosi mielessään ja paukautti otsaansa uudemman kerran vasten hissiä, vaikka mieli teki kääntää päätä ja katsella puolialastonta miestä ja nauttia näkemästään.

Hissin seinä tuntui mukavan viileältä paljasta selkää vasten, mutta saisi nähdä, kuinka kauan tuo viileys edes kestäisi. Minuutin, kaksi, kymmenen, vai kenties vain muutamia sekuntteja? Noh, sen näkisi kohta, mutta toivottavasti viilentävä vaikutus olisi mahdollisimman pitkään, tai muuten Don alkaisi lääppiä jokaista seinää vuorotellen, liimautuen peilejä vasten kuin mikäkin etana.
Don viikkaili kaikessa rauhassa t-paitansa nätiksi pinoksi, laski sen sitten vierelleen hissin lattialle ja nojasi kämmenensä kevyesti lattiaa vasten. Hän ei halunnut turhaan antaa vartalon osien koskettaa ihoa, koska silloin lämpö vain lisääntyisi, mutta kun vältti siirtämästä raajoja liian lähekkäin, olokin tuntui viileämmältä. Tai ehkä se ajatus oli oikeasti vain korvien välissä.

Mayn alkaessa käyttäytymään väkivaltaisesti hissin seiniä kohtaan, Don nosti katseensa naiseen ja kohotti kulmaansa. Ei hän ajatellut, että heidän pieni vetonsa aiheuttaisi nyt tuollaisen reaktion kun toinen tajuaisi oikeasti häviävänsä vedon. Tai ainakin Don oli itse varma voittavansa. Hän vilkaisi kelloa. Jos hissi ei liikkuisi hetken päästä, Mayn veto olisi jo mennyt umpeen ja enää Donin vaihtoehto oli jäljellä. Tosin, jos he katsoisivat kumman veikkaus oli lähempänä, kellon pitäisi näyttää ainakin 14.17, jolloin Donin voitto olisi varma. Nyt kello näytti vasta tasan kahta.
Katse lipui kellon punaisista numeroista Mayn punaiseen mekkoon ja siitä toisen punaisiin hiussuortuviin.
"Housutko sitten olisi pitänyt riisua?"
Mies kysyi tahallaan virneen kivutessa kasvoille. Jos hän haalarinsa heittäisi pois, jalassa olisi silti vielä farkut. Jos farkut heittäisi pois, alta löytyisi vielä bokserit. Mutta jos ne heittäisi pois..
Ehei, ei Donathan aikonut yhtään enempää vaatekappaleita riisua yltään. Tietenkin jos May tahtoi riisua itseltään vaatteita kuumuuden takia, ei Donilla olisi mitään sitä vastaan. Tosin, May tuskin riisuisi yhtään mitään yltään, etenkin kun toista tuntui niin käsittämättömästi ärsyttävän Donin läsnäolo.

Kauaa May ei jaksanut kauaa päätäänsä hakata vasten hissiä, vaan antoi sen nojata hetken aikaa, hänen murahtaessa mielessään itselleensa ja käyttäytymiselleensä. Ei hitto, jos paikka olisi ollut joku toinen, hän olisi tehnyt kaiken aivan toisella tavalla ja olisi varmasti järkyttänyt sinisilmäisen miehen kauttaaltaan, mutta ei hän voinut täällä. Tai voisi, mutta sen jälkeen hänen kuuluisi mitä luultavammin vaihtaa maisemaa jälleen ja jostain syystä May halusi jäädä Lontooseen. Tosin syy, miksi hän niin vahvasti halusi jäädä juuri tähän kaupunkiin oli suuri kysymys naisellekkin... tai sitten hän halusi vain kaikilla tajunnoillaan kieltää sen.

May siirsi kätensä paremmin niskalleensa, poimi ne punertavat hiukset sormiinsa ja nostatti ne pienelle nutturalle päänsä päälle, jättäen kätensä pitelemään hiuksia, hänen kääntyessä jälleen ympäri ja nojasi selkäänsä vasten seinää. Hän vilkaisi pienesti silmäkulmastaan Donia, mutta tahtomattaankin katse valui toisen paljaalle rintakehälle ja miehen vielä mainitessa housut, valui katse alemmaksi.

"Etköhän sä nekin riisu kun mä olen voittanut." May totesi vain varmana, pystymättä saatikka edes muistamatta ajan seuraamista. Ehkä se olisi parempi, nimittäin nainen varmasti olisi vetänyt herneen nenään huomatessaan, että oli pahasti häviämässä.