Old man orange's flower dance

[[Vary kera Amin tänne~ :3]]

Donathan nojaili lyhtypylvääseen Albert and The Lion -nimisen pubin liepeillä. Albert and The Lion oli Albert nimisen vanhemman herrasmiehen omistama pubi, jossa kuitenkin omistajan iästä huolimatta soitti usein varsin nuorekkaat ja uutta musiikkiuraa luotsaavat bändit ja artistit. Ei tainnut itseasiassa olla yhtäkään iltaa, etteikö tuossa pubissa olisi ollut elävää musiikkia, ja yleensä vielä vallan kuunneltavaa.

Donilla oli yllään tummanharmaat farkut, valkeat tennarit sekä musta lyhythihainen kauluspaita, jonka ylimmät napit olivat auki. Mies näytti taas niin tavanomaisen rennolta itseltään, aivan kuin hänellä ei olisi huolen häivää ja kaikki oli hyvin. Toisaalta, niinhän se toisaalta vähän olikin. Miksi pitäisi murehtia turhia kun oli paljon parempaakin tekemistä. Kuten vaikka odotella kaveriaan pubikierrokselle. Sitä voisi jäädä jumittamaan vain yhteen pubiin tai sitten kenties aloittaa yhdestä ja siirtyä aina parin tuopillisen jälkeen eteenpäin. Ja loppuillasta kontata pubista seuraavaan. No ei, ehkei iltaa vetäisi niin pitkäksi. Katsoisi vain mikä fiilis olisi.

Don katsahti kelloaan. Hän itse oli näköjään saapunut viitisen minuuttia ennen sovittua kellonaikaa, mutta mikäs siinä odotellessa. Odotellessa ja katsellessa ohikulkijoita. Kyllä Ami jossain välissä ilmestyisi jostakin, ellei sitten olisi onnistunut jo heti matkalla jäämään suustaan kiinni jonkin kauniin vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Ja nimenomaan suustaan kiinni. Hehheh..

// Tullaan :'3 //

Tänään Ami oli pitänyt perustellun vapaapäivän. Selkä oli vähän kipeässä kunnossa, mutta se ei estänyt illalla ulos lähtemistä. Tietty hän oli perustellut tanssista pois jäämistään mielummin flunssalla, kuin selkärankareumalla. Flunssaiselta Ami ei tosin kuulostanut lainkaan. Kyllähän muutaman särkylääkkeen jälkeen alkoi rullata ihan mukavasti, mutta eihän tämä päivä ollut sama kuin eilinen. Kipu tuli vähän mitensattuu.

Amihan ei yleensäkkään lähtenyt minnekkään ilman rakasta autoaan, mutta tällä kertaa sovittu pubikierros teki poikkeuksen. Pukeutuminen ei saanut näyttää mitenkään rentulta, vaikka Beniamin vihasikin äkkinäisiä tuulenpuuskia, sillä se sai hänet sukimaan hiuksiaan parempaan kuosiin jonkun näyteikkunan edessä..Välittämättä tietenkään ketä lasin toisella puolella oli. Kunhan se oma tuttu omakuva heijastui.

Onneksi mies selvisi perille asti vain muutaman pysähdys-session jälkeen. Katsos, Don oli nopeampi. Siellähän mies jo odottikin.. Ulkopuolella.
“Tiedätkö, sä olisit voinu mennä sisäänki oottamaan..”, Beniamin kiersi töksäyttämään toista miestä olkapäähän näin yllätyksenä. "Kesti vähän.", Ami virnisti ja nyökäytti päätään tervehdykseksi, astellen sitten Donin ohi pubin ovista sisään, olettaen tietysti toisen tulevan mukana. Eihän sitä pientä myöhästymistä tarvinnut perustella mitenkään. Sitäpaitsi ei Don ollut näyttänyt mitenkään kiusaantuneelta siinä odotettuaan, joten tuskimpa mies oli odotellut pitkään.

Ovesta sisään kolahtivat mustat lakatut kengät. Päällään Beniaminilla olivat siistit farkut, musta nahkavyö, musta printti tee-paita, jonka päällä oli vielä vähän pitempi avonainen kangastakki, vaikkei ulkona varsinaisesti enää kylmä ollut.. Takki oli onneksi kevyt, mutta pian Beniamin vetäisi sen päältään katsahtaen tarkemmin ympärilleen. “En oo täällä ollu ku.. varmaan kerran? Hmm, tuoppi..Kertaa kaks!”, Ami istahti baarijakkaralle huikaten tilauksenkin samantien. Katse osoitti Doniin. “No. Mitä mies? Rankka päivä tänään?”, hän kaivoi toisella kädellään pientä rahatukkua sylissä olevasta kangastakin taskusta. Tietty vähän ylimääräistäkin näyttääkseen muillekkin vieressä istujille.. "Mullakin ihan helvetin rankka.", ei ainakaan sarkasmia kuulunut äänensävystä ei.

Tunnistaessaan tutun hahmon kävelevän lähemmäs, pieni virnistys kohosi Donin kasvoille. Ja saihan tuo naurahtaakin kepeästi kuullessaan Amin ensimmäiset sanat.
"En mä sinne voinut vielä mennä, olisin vaan valloitanu heti kaikki leidit, enkä jättäis sulle yhtään. Parempi alottaa samasta lähtöpisteestä."
Don puolusteli ulkona olemistaan leveän virneen saattelemana. Hän ei kyllä yhtään ihmetellyt sitäkään miksi Amilla oli kestänyt matkassaan. Toinen oli tullut kävellen, ja vielä sen lisäksi toisella oli vielä se joku ihme pakkoneuroosi oman peilikuvansa, sekä hiustensa, suhteen. Tokihan Donathankin piti huolta ulkonäöstään ja kampauksestaan, mutta vuosien saatossa hän oli todennut, että hänen hiustensa hallittu kaaos toimi parhaiten silloinkin kun tuuli muokkasi sen uudestaan. Tietenkin sitä piti aina välillä hiukan asetella peilin edessä, mutta ei sentään niin usein kuin Amilla oli tapana.

Donathan asteli kaverinsa perässä sisälle pubiin istahtaen toisen vierelle baaritiskin ääreen nojaten samantien vasemman käden kyynerpäänsä tiskin puiseen pintaan. Don nyökkäsi tervehdyksen tiskin takana häärivälle Albertille ja käänsi katseensa Amiin virnistäen toiselle pienesti.
"Mä oon täällä aika usein. Hyvää musiikkia ja juttuseuraa löytyy ties minkälaisista ja ikäsistä ihmisistä."
Mies tokaisi katsahtaen Amin ohitse pubin etuosaan, jossa joku jo viritteli kitaraansa innoissaan. Ilmeisesti siis kitaran rämpytystä luvassa loppu illaksi. Sinisten silmien katse palasi takaisin Amiin.
"No raskas ja raskas. Sitä normaalia. Sun lihaksistolle ehkä raskas, mutta ei niinkään mun."
Don vastasi huvittuneeseen sävyyn. Tokihan monelle muulle erinäisten rautapalkkien kantaminen oli todella raskasta, mutta Don oli kuitenkin tehnyt työmaahommia jo niin paljon, ettei palkkien ja lautakasojen kantaminen oikein ollut enää edes kovin voimia vievää.
"Mutta sä taas vedit vähän omaa lomaa vai?"
Mies kysäisi katsoen tietäväiseen sävyyn kaveriaan. Amin puhetapa paljasti Donille aika nopeasti, että herran raskas päivä oli tainnut käsittää sängystä nousemisen ja hiusten laittamisen.

Niin naisistahan tässä oli kyse tietenkin. Eihän Ami olisi muuten pubiin astunutkaan.... No eei. Oli se hyvä saada välillä muutakin juttuseuraa. Oluet olivat tulossa ja tuoppien iskeytyessä pöytään Beniamin ojensi muutaman setelin maksuksi. Hän sattui samalla katsahtamaan itsekkin olkansa yli rämpyttävään kitaristiin. Ihan hyvin tyyppi näytti soittavan. Viimeksi kun Beniamin oli täällä käynyt oli ollut soittamassa joku pienimuotoinen bändi ja sen seurauksena mies olikin ajatellut, että täällähän voisi ihan hyvin käydä uudelleenkin. Nyt näytti olevan sen aika. "Ai sulle kelpaa nykyään kaikenikäset naiset?", pitihän sitä nyt vähän pelata takaisin siitä äskeistä Donin pikku piikittelystä.

"Nohhoh, mä käytän mun lihaksia vähän muulla tavalla.", Ami hymisi lähes jatkuvasti huvittuneena tuoppinsa vieressä. Kylläpäs kuulosti kaksimieliseltä ja se sai miehen hymyilemään itsekseen vain leveämmin. Olenpa mä vitsikkäällä tuulella tänään, hän ajatteli ja samassa Don olikin jo tajunnut Amin vapaapäivän. Mies mietti jo oliko sanonut sen ääneen jossain vaiheessa? "Taas? Eeen. Vähän... Flunssaa hei. Kilpailu tulossa ja liikaa harjotuksia ja muuta siihen päälle.", eli ihan ansaittu lomapäivä tämä oli. Beniamin ei kovin kehdannut valittaa selästään ääneen, varsinkaan täällä. Ei sillä, ettikö hän olisi viitsinyt Donille kertoa. "Ei mulla kuitenkaan mitään tekemistä ollu. Nyt on kuitenki lomaa vähän enempikin. Kyllä mä nyt jotain keksin.. Onhan mulla auto.. Ja rahaa.", mies haikaili ääneen, kohottaen sitten tuoppiaan. "Nii joo, illalle." Ei kannattanut silti juoda liian nopeasti, vaikka se sisälsikin vain olutta. Beniamin kuitenkin kopsautti tuoppiaan Donin tuoppia vasten. Onneksi ei ollut juomia jommankumman sylissä.

Beniaminin katse vain lipui kaverinsa ohi, ja huvittuneesti Ami viittoi etusormellaan toisen vieressä istuvaan naiseen, joka ei syystä tai toisesta ollut huomioimassa heitä kahta. "Nicee", Mies vain virnisti. "Tuolla oli muuten biljadripöytä, jos kiinnostaa. Sulle sanon, en sun vieressä istuvalle.", paikalleen jämähtäminen ei ollut tämän aamuisen 'selkämittarin' mukaan hyvä idea ja pitihän sitä nyt jotain haastetta saada kohtalaisen tylsän päivän jälkeen.

Don naurahti Amin huomautukselle lihaksiensa käytöstä. Donin teki mieli vastata toiselle 'niin runkkulihas' -tyylistä, mutta päätyi kuitenkin vain pudistamaan huvittuneena päätään. Sormet kietoutuivat viileän tuopin ympärille ja se kohotettiin huulille. Ah, viikon ensimmäinen huurteinen. Että maistuikin hyvältä.
Don laski tuopin takaisin tiskille ja kohotti kulmaansa kaverilleen. Flunssaa..? Sinisten silmien katse tutki toisen olemusta päästä varpaisiin ja huvittunut katse pysähtyi lopulta toisen silmiin.
"Niin, flunssaa. Joopajoo. Ja mä oon joulupukki."
Miehen huvittuneisuudesta ei ollut epäilystäkään, ja hän kilautti kevyesti lasiaan Amin tuoppia vasten. Tuoppi kohotettiin jälleen huulille ja siitä siemaistiin vähän. Tuoppi yhä huulillaan Don katsahti Amin osoittamaan suuntaan ja tähän neitiin, ja kieltämättä nainen oli varsin sievä tapaus. Katse kuitenkin ponnahti jälleen Amin suuntaan tuon puhuessa.
"Seinillekkö sä sitten aattelit puhua, josset mulle?"
Don huomautti virnistäen kääntäen kuitenkin katseensa olkansa ylitse biljardipöydän suuntaan.
"Mennäänkö samantien?"
Tuo kysyi ja odottamatta sen kummemmin vastausta hän jo nousi tuolilta ylös ja tuoppi kädessään käveli biljardipöydän luokse. Tuoppi laskettiin seinän vieressä olevalle pöydälle ja Don astahti biljardipöydän ääreen napaten mukaansa pallokolmion, jonka asetti jo valmiiksi pöydän toiseen reunaan merkin päälle kohottaen katseensa Amiin.
"Kasipalloa?"
Kädet latoivat jo palloja kolmion sisään, sillä todennäköisesti kysymyksestä huolimatta he ottaisivat muutamat erät nimenomaan juuri kasipalloa.

// Sori pienoinen kesto ^^'' //

Flunssasta selittäminen näytti menevän läpi.. Kyllähän Ami tiesi, ettei hän vaikuttanut yhtään kipeältä, joten Donin ollessa joulupukki Ami olisi flunssainen. "No nii ootkin.", mies vastasi kulauttaessa tuopistaan. Olisi se silti kiva olla välillä vaan flunssainenkin. No jaa, täällä ei enää katottu oliko kipeä vai ei. Parasta vaihtaa puheenaihetta, joka päätyi biljardipöytään. Beniaminilla oli biljardipöytä kotonaankin, joten hän oli useinkin pussittanut palloja. Niinpä katse löysi helposti tuon veralla päälystetyn pöydän.
"En mä vielä yhen tuopin jälkeen seinille puhu.", Ami naurahti ja ennenkuin Don ennätti edes ehdottaa peliä, mies nousi tuolilta tuoppinsa kanssa. "Mennään, mennään" Tottakai! Ennenkuin joku muu ennättäisi vallata pöydän.

Donin hoitaessa palloja kolmion sisään Ami laski tuoppinsa sivuun napaten biljardikepin, ja muutaman kerran pyöräytti kulutettua kalkkia sen päässä. "Kasipalloa? Ooukkei.", mies naurahti asettaen valkoisen pallon aika yläkulmaan. Näköjään Ami oli aloittamassa.. Sitä ei kysytty. Kun Don oli nostanut kolmion pallojen ympäriltä Beniamin kumartui tähtäämään valkoista palloa pallokolmion sivuun. "Mitä muuten voittaja saa? Ilmasen tuopin?", mies virnisti. Kai sitä nyt joku panos piti olla, muutenhan tämä tuntuisi vain pelkältä pallojen pussittamiselta huvikseen.

Valkoinen pallo iski kaikki hajalleen ja muutaman värillisen pussiin. "Jahas. Värilliset on sitten mun.. Että pysy kaukana niistä.", mies mutisi keskittyen tähtäämään seuraavaan värilliseen palloon, joka oli sopivasti valkoisen pallon vieressä. Kyllähän se pussiin meni, mutta niin meni valkoinen pallokin. "Noh. Pientä alku kankeutta.", suoristautuessaan mies hieraisi alaselkäänsä, sillä tosi asiahan oli se, ettei Ami pelannut biljardia koskaan kun hänellä oli selkä kipeänä. Hän astahti kauemmas hakemaan tuoppiaan, kun olisi Donin vuoro jatkaa. "Tai siis alku armot sulle."

[[Ouch, unohin tän pelin kokonaan. :'DDD Mutta parempi vastata myöhään kuin ei milloinkaan... :'D Joten pahoittelut kestosta.]]

Don latoi pallot kolmioon, tarkasti vielä, että vasempaan reunaan tuli raidallinen pallo, oikeaan yksivärinen ja musta kahdeksikko tietenkin kolmion keskelle. Mies katsahti nopeasti Amin suuntaan kuin tarkistaakseen oliko toinen aikeissa aloittaa vai miten homma toimisi, mutta huomatessaan kaverinsa pöydän toisessa päässä, Donathan vain nosti kolmion pois pallojen ympäriltä ja suoristi selkänsä hakien itselleenkin biljardikepin. Ensimmäisten pallojen kopsahtaessa pussiin, Don vain virnisti pienesti. Ami oli selkeästi taas aavistuksen enemmän ja vähemmän harjoitellut pelaamista.
"Tuoppi kuulostaa hyvältä."
Mies tokaisi nojaillen puolihuolimattomasti aavistuksen biljardikeppiinsä seuraillen katseellaan pallojen pussitusta. Valkean, kivenä tunnetun pallon pyörähtäessä myös pussiin Don vain virnisti pienesti poimien pallon pussista kävellen biljardipöydän toiselle puolelle tutkaillen kulmat aavistuksen kurtussa pelialustaa etsien sopivaa lyöntipaikkaa.
"Selityksen makua."
Don sanoi virnistäen katsahtaen Amia tuon puolustellessa valkean pussitusta. Kivi laskettiin sopivaan kohtaan, mukavasti tähdäten oranssiin numero vitosen palloon, joka pienen mittailun jälkeen napsahti sievästi keskimmäiseen pussiin. Hetken Don mittaili seuraavaa lyöntipaikkaansa todeten parhaimman vaihtoehdon olevan vain pallojen hajottaminen, joten hän vain kiersi pöydän toiselle laidalle ja lämäytti pallot enemmän hajalleen, valkean pallon jäädessä vielä mukavasti suoraan värillisen pallon eteen piilottaen sopivalla paikalla olleen raidallisen pallon taakseen.
"Sori, en päästä sua helpolla."
Kevyt virne kasvoillaan Don käveli kaverinsa ohitse tuopilleen juoden siitä aavistuksen.
"Tarjoon tuopin, jos saat yhellä lyönnillä ton sun keltasen ysin pussitettua mun sinisen kakkosen takaa."
Vedonlyönti vasta hauskaa olikin, koska tuollainen lyönti oli kyllä aika haastava harrastelijalle. Ja no, Ami ei nyt mikään ammattilainenkaan ollut, joten Donilla oli suuri epäilys siitä, saisiko mies pussitettua pallon vai ei. Riippuihan se tietenkin siitäkin, suostuisiko toinen edes moiseen vetoon, koska lyönti tosiaan oli vähän erikoistaitoja vaativa. Etenkin kun pöydällä oli kuitenkin selkeästi muitakin mahdollisia lyöntejä kuin tuo yksi.