Työn iloja

// Fiia tänne with Sam! (: //

Töitä töitä, aina vain töitä, ajatteli Nathania Walker väsyneenä mielessään, pyyhkiessään taas kerran likaantunutta baaritiskiä kulahtaneella rätillä. Porukkaa oli oli paljon, yksikin humalassa olevien miesten ryhmä lauloivat nuotin vierestä joululauluja, kuten Petteri Punakuonoa ja joulumaata.
"Hei typykkä, vippaa yks olut", kuului epämääräinen huuto tiskin toiselta puolelta ja Nat heitti pöytärätin kuivumaan hanan päälle.
"Siis yksi olut?" Nainen varmisti, ja pyyhkäisi kätensä valkoiseen esiliinaan, ennen kuin tarttui suureen lasiin ja poimi kalja pullon tiskin alta, avaten sen tottunein liikkein ja kaataen kellertävän sisällön lasiin. Rahastettuaan miehen, Nat pyyhkäisi hikeä kasvoiltaan. Pienessä kapakassa jossa oli paljon porukkaa, lämpötila nousi kuin iskusta järkyttäviin lukemiin. Vilkaisten kelloa Nat totesi sen näyttävän vasta kymmentä. Pahin ruuhka-aika ei edes ollut vielä.

Pienen pieni rauhallinen hetki antoi aikaa Nathanille livahtaa taukohuoneeseen, joka loisti tyhjyyttään. Räsyiset nojatuolit seisoivat karussa neliön muotoisessa koruttomassa huoneessa, jonka seinillä riippui pari epämääräistä taulua, almanakka sekä peili. Astellen peilin eteen, Nat katsoi itseään siitä tutkivasti. Nopealle nutturalle sutaistut hiukset hapsottivat hieman, mutta kapakan pimeydessä sitä ei huomannut, mutta taukohuoneen loisteputki valo antoi mahdollisuuden huomata tuollaisen pienen virheen. Ruskeat silmät katselivat peilikuvaa, pysähtyen mustan avokaulaisen topin rinnuksille. Pari pientä roisketäplää erottuivat mustasta kankaasta. Nat nuolaisi sormiaan ja pyyhkäisi tahroja, toivoen niiden katoavan, mutta samalla baaritiskillä soi kello, joka käskytti palvelemaan. Nat huokaisi, vilkaisi vielä kerran peiliin ja katosi takaisin baarin puolelle.

// e. oli pakko muokata kirjoitusvirheitä, älä ikinä kirjoita puolelta öin silmät ristissä rooleja

"Sanoit mitä?!" "No tuota.. sinä.. sinä haiset epämiellyttävälle. Ei siis millään pahalla, mutta kun.. et viitsisi työntää sitä kainaloa pois kasvoiltani", Samuel Laurie sopersi yrittäen kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä vieressään seisovalle, reilusti häntä vanhemmalle ja pidemmälle miehelle. Mies tosiaankin oli niin paljon Samia pidempi, että hivenen kainaloaan nostaessaan se työntyi suoraan toisen kasvoille! Ja mikäs sen miellyttävämpää kuin keski-ikäisen äijänryökäleen hikinen kainalo omalla naamalla, eikö? "Sinä nulikka voit pitää pääsi kiinni! Minä työnnän kainaloni ihan sinne minne huvittaa, vaikka sitten ihan sinun naamallesi! Minä olen tämän paikan vakioasiakas!" Mies rupesi hikeentymään entisestään Samille ja puristi tiukasti toisessa kourassaan olevaa puoliksi juotua olutpulloaan. Vaikka baarissa oli muutenkin valmiiksi jo melkoinen meteli, niin tämä viimeistään sai kaikkien huomion kiinnittyvän nyt näihin kahteen kinastelevaan mieheen. "Hyvä on sitten! Haluatko, että minä nuolen sen puhtaaksi vai mitä? Kunhan.. tunget.. sen.. pois.. naamaltani!" Nyt myös Samilla rupesi pinna pikkuhiljaa kiristymään ja hän paiskasi raivokkaasti tuoppinsa baaritiskiä vasten.

Okei. Se oli ehkäpä isoin virhe, minkä mies oli sinä iltana tehnyt, sillä toinen mies ei ollenkaan näyttänyt pitävän Samin sanavalinnoista ja uhittelevasta eleestä. Sam ei kuitenkaan voinut sille mitään, sillä suorasanainen luonne yhdistettynä muutamaan olutpulloon ja viskishottiin ei tietänyt ikinä hyvää.. ei mies tappelua halunnut missään nimessä aloittaa, mutta..
"Vai että sillä viissiin? No koitappa ensin TÄTÄ!" Toinen mies karjaisi raivokkaasti korostaen viimeistä sanaa ja pamautti nyrkkinsä suoraan vasten nuoremman kasvoja hilpeiden suosionosoitusten saattelemana muulta baarinväeltä. Ennen kuin Sam huomasikaan, niin hän jo oli horjahtanut vasten baaritiskiä nyrkin iskun voimasta. Hän ei ensiksi tuntenut poskessaan yhtään mitään, mutta sitten se nopeasti muuttui viiltäväksi kivuksi. Sam pyyhkäisi nopeasti osumaa ottanutta poskeansa ja sai kädelleen verta.. aivan, miehenkörilään kädessä ollut sormus oli varmastikin viiltänyt siihen mukavan haavan.
"Hah! Siinäkö se oli, etkö parempaan pysty?! Säälittävää!"

Taas yksi 'tavallinen'. Nat tarjoili ammattiinsa kuuluvasti kohteliaasti, jo aika humaltuneen oloiselle miehelle, joka oli viettänyt pitkää iltaa alkoholin äärellä. Kasvoille asetettu kohtelias hymy valui olemattomiin, kun asiakas oli kääntänyt selkänsä. Väsymys alkoi painaa jo tähän aikaan iltavuorosta, pahus. Nathania pyyhkäisi karanneen hiussuortuvan otsaltaan, samalla kuullen huudon jostain kolkasta baaria. Nopeasti Nat käännähti ja hahmotti hämärässä kaksi miestä, jotka ilmeisesti olivat joutuneet eripuraan. Joukko muita (humaltuneita) miehiä kerääntyi kaksikon ympärille kuin piiriksi, kannustamaan tyylillä - "Tappelu, tappelu, luuta ja verta!" Harvinaista kyllä, tappelu oli vasta ensimmäinen tänä iltana. Huokaisten nainen vilkaisi nujakoitsijoita. Vielä ei ollut pakko soittaa poliisille, jos tämä saataisiin selvitettyä, niinpä brunette kiersi baaritiskin toiselle puolelle.

Hikiset, kaljamahaiset miehet valtasivat tien tappelijoiden luo, joten Nathania joutui pariin kertaan kiertämään ja pyytämään ihmisiä väistämään. Lopulta hän oli kaksikon luona ja katsoi kumpaakin tuimasti. Miehiä oli kaksi, toinen oli paljon pidempi kuin toinen, sekä vanhempikin.
"Hyvät herrat, jos jättäisitte nyt toisenne rauhaan, niin mun ei tarttis soittaa jeparia", Nathania totesi tottuneesti ja katsahti nuorempaa miestä, jonka poskessa oli vuotava haava. Valitettavasti usein riidan haluiset miehet olivat kuin villipeto uroksia jotka eivät suostuneet jättämään toista rauhaan, ennen kuin poliisit tulivat erottelemaan heitä. Nathania toivoi, että näillä miehillä oli sen verran järkeä päässä. Poliiseilla oli paljon parempaakin tekemistä kun tulla erottamaan humalaisia tappelupukareita.