Himo - kuolemansyntini

( Riesu ja Andy )

Andie veti hitaasti syvään henkeä, astui sisälle kahvilaan roikottaen olallaan mustaa conversen nahkalaukkua, josta kirkuvan valkoinen tähti erottui hyvin edukseen. Hiukset oli sotkettu osittain pystyyn mohikaanimaiseksi kampaukseksi pään päälle ja hymyttömiltä kasvoilta erottui silti pieni mielenkiinto tätä rauhallista paikkaa kohden.
Tomboy otti suunnaksensa kahvilan tiskin ja antoi itsensä nojautua toisen kämmenen varassa tiskiä vasten, kulmien painuessa mietinnän johdosta.
''Mä otan vaan ihan normaalin kahvin, mustana. Kiitos.'' Andie lopulta totesi pohdintansa seurauksena ja kaivoi haalistuneiden farkkujensa takataskusta ruskeanahkaisen lompakon, jonka sisuksista kaivoi tasarahan ja hieman ylimääräistä, ojensi ne tarjoilijalle ja poimi täyteen kaadetun kahvikuppinsa mukaan lähtiessään etsimään itsellensä vapaata pöytää. Eikä tarvinnut kauaa etsiä. Mukava sohvanurkkaus, josta juuri edelliset asiakkaat poistuivat, oli hetkessä vallattu uudestaan Andien rojahtaessa istumaan sohvalle ja laskiessaan kahvikupin pöydälle. Nainen laski laukun vierellensä ja suoristi mustaa kauluspaitaansa, josta ylin nappi oli jätetty auki. Eihän hän sentään halunnut tukehduttaa itseään.

Tuo kaivoi laukkunsa pohjalta lääkerasian, laski oikean annoksen pöydälle kahvikupin vierelle ja sulki lääkepurkin huolellisesti. Citalopram. Diapam. Mielialalääkkeitä ja rauhoittavia. Ehkä näillä selvittäisiin tämäkin päivä kunniallisesti loppuun saakka.
Utelias katse kävi kahvilassa olevissa ihmisissä ja Andie tiesi, että pian, kun lääkkeet alkaisivat vaikuttaa, hänen yltiösosiaalinen puolensa olisi taas loistavassa vedossa ja haistattaisi pitkät vittuilijoille. Tomboy jätti laukkunsa ja kahvikuppinsa nurkkapöytäykseen ja suuntasi tiskiä kohden noutaakseen lasillisen vettä lääkkeitä varten. Kahvilla niitä oli turha kiskoa alas kurkusta.

Andy suuntasi askeleet kohti kahvilaa päällään mustavalkoinen, ihoa myötäilevä neulepaita, mustat farkut ja turkoosit conversen tennarit. Neulepaidan päällä oli leveä, musta niittivyö, joka korosti mukavasti naisen rintoja. Andyn hiukset olivat tällä kertaa auki ja tuulettimen puhallus sai ne leijailemaan naisen kasvojen ympärillä. Kasvonsa mustatukka oli meikannut vahvasti, silmät oli rajattu mustalla ja luomet peitetty mustalla luomivärillä ja huulet olivat erittäin punaiset.
Andy käveli tiskille ja tilasi itselleen cappuccinon, jonka saikin äkkiä. Nainen ojensi vitosen setelin ja lähti etsiskelemään vapaava pöytää ja kierreltyään hetken huomasi nurkassa yksinään istuvan naisen. Andy suuntasi askeleensa kohti pöytää ja katsoi pöydässä istuvaa naista koko ajan hymyillen hieman.
"Moi, ootsä yksin liikkeellä vai ootatsä jotakuta?" Andy kysyi ja katsoi hymyillen toista. Ei tuo pahan näköinen ollut, suoraansanottuna nainen oli erittäin hyvännäköinen ja Andy päätti yrittää tutustua naiseen paremmin.

(sori hieman lyhyt :')

Vesilasi matkaan ja takaisin sohvalle. Lääkkeet alas kurkusta ja matka helpottumiseen saattoi alkaa. Piti olla terveen paperit, jotta kykeni pyörittämään yritystä, kuin myös itseään eteenpäin elämässä.
Nostaessaan kahvikuppia huulillensa Andie näki syrjäkarein, että joku käveli lähemmäs nurkkapöytää, joka sai Tomboyn vain nostamaan kupin käymään huulillaan, juomaan kuumaa kahvia aavistuksen ja laskemaan kahvikupin takaisin pöydälle. Juuri oikealla hetkellä tuo nosti katseensa tälle tuntemattomaan naiseen, kohotti aavistuksen kulmiaan hieman kysyvään sävyyn, mutta ennen kuin hän ehti itse avata suutaan sanoja varten, kysyi tuo toinen häneltä kiperän kysymyksen, joka sai toisen suupielen venymään vinoon virnistykseen.
''Mä olin yksin liikkeellä.'' Andie lopulta totesi rauhalliseen sävyyn, heilautti laukkunsa sivummalle tehdessään tilaa nurkkaukseen ja siirsi kahvikuppia hieman taaemmas. Se oli selvä merkki siitä, että pöydän ääreen sai istua.

Andy katseli hetken, kun toinen laittoi pillereitä suuhunsa ja nielaisi ne veden kanssa. Juuri kun nainen oli saapumassa pöydän luo, laski toinen kuppinsa pöydälle ja katsoi tätä kysyvästi.
"Hienoa", Andy sanoi ja väläytti nopean hymyn. Nainen istuutui pöydän ääreen laskien kahvikuppinsa pöydälle ja laukkunsa oikealle puolellensa. Andy katseli hetken naista hiljaa ja hymähti itsekseen. Kyllähän tuollainen kelpaisi - paremminkin kuin hyvin. Andy sekoitteli kahviansa hitaasti, samalla kun katseli toista.
"Mä olen Andy", nainen esitteli itsensä ja ojensi kätensä seuralaiselleen. Andy osasi olla oikeissa tilanteissa sosiaalinen, ja onneksi olikin, koska sen takia olisi moni hyvä ystävyys jäänyt kokematta. Nainen rakasti puhumista, mutta välilä se oli vaikeaa - varsinkin, jos edessä istui harvinaisen kiinnostava ja hyvännäköinen nainen... Andy otti kulauksen kahvistaan ja kaivoi laukustaan tupakka-askin vetäen tuhkakuppia lähemmäs. Taskustaan tummatukka kaiveli sähkönsinisen coltin ja sytytti savukkeen.
"Haittaako?" nainen kysyi ja katsoi toista hymyillen.

Eikä se ollut varmasti yllätys tai mikään, että Andie nauraa hymähti kuullessaan naisen esittäytyvän. Kulmat kohosivat aavistuksen, kun Tomboy käänsi katseensa hitaasti syrjäkarein tätä tummatukkaista naista kohden ja ojensi kätensä, puristaen kevyesti Andyksi esittäytyneen naisen kämmentä.
''Andie.'' Tomboy lopulta tokaisi oman nimensä ilmoille ja virnisti kevyesti. Kieltämättä nimet jopa lausuttuina kuulostivat todella samanlaisilta. Olisi voinut luulla, että Tomboy vain lausui tämän toisen nimen kokeilumielessä ääneen, mutta ei. Omaa nimeään vain.

Tuo puisteli Andyn kysymykselle kevyesti päätään ja vino hymy käväisi naisen kasvoilla hänen nostaessaan kahvikupin käymään huulillaan.
''Polta ihan rauhassa.'' Andie lopulta tokaisi juotuaan jälleen yhden osan kahvistaan niin, että kuppi alkoi muistuttamaan enemmänkin puolityhjää, kuin puolitäyttä.
''No, Andy, miksi juuri tämä pöytä?'' Oli vain pakko kysyä, eikä Andie lainkaan hävennyt omaa suorasukaista asennettaan. Silmistä kuitenkin paistoi yltiöystävällisyys.

Andyn kuullessa toisen lausuvan nimen, nainen mietti hetken. Toistiko toinen hänen nimensä vai sanoiko omansa? Nainen päätyi kuitenkin jälkimmäiseen ja hymyili toiselle tämän virnistäessä. Andien käden puristus oli kevyt, mutta ns. miehekäs. Toisen käsi oli kuitenkin pehmyt ja miellyttävän tuntoinen. Andyn mielen täytti erinäiset mielikuvat, missä tilanteissa noiden käsien pehmeys voisi tuntua hyvältä ja nainen hymähti itsekseen. Nyt mieli puhtaaksi ja tutustumaan, Andy ajatteli ja katsoi Andieta.

"Hienoa", Andy sanoi ja veti pitkät savut tupakastaan. Nainen karisti tuhkat tuhkakuppiin ja joi taas hiukan kahviaan. Pikkuhiljaa oli naisen kahvikuppi alkanut tyhjenemään ja kohta siitä näkyikin vain pohja. Andy tumppasi tupakkansa tuhkakuppiin ja kääntyi paremmin seuralaistaan kohti. Toisen esittäessä kysymyksensä, nainen mietti hetken mitä vastaisi ja avasi suunsa: "Ensinnäkin, täällä on aivan helvetin täyttä ja toiseksi, vaikutit heti ensisilmäyksellä ihmiseltä, johon haluan tutustua". Andy hymähti omille perusteluilleen Ainahan nainen oli ollut suorasanainen, mutta onneksi oli oppinut pitämään turpansa ummessa, eikä möläyttelemään mitä sattuu, kuten nuorempana. Silloin olisi varmaan Andyn perusteluna ollut ainoastaan se, että oli vilkaissut Andieta kerran ja todennut tämän hyvännäköiseksi ja halusi tähdä mahdollisen petikumppanin - miksei muutakin.

( Anteeksi tosiaan kesto tähän vastaamisessa. Pistetääs korvan taakse, etten tällain ryhdy enää mattimyöhästelemään. )

Andie kohotti kevyen huvittuneeseen sävyyn toista kulmaansa siirtäessään katseensa naista kohden, nojasi selkänsä paremmin penkkiä vasten ja hymähti puoliääneen tutkiessaan katseellaan Andya, kunnes nosti kahvikupin käymään huulillansa.
''Tutustumisen arvoinen .. Hm, niinkö?'' Tomboyn toinen suupieli muodosti vinon hymynkareen tuon katsellessa Andya alta kulmiensa ja laski kahvikupin takaisin pöydälle, nojaten toisen kämmenensä polveaan vasten, vapaan käden käydessä haromassa kevyesti lyhyitä hiuksiaan.

''Harvoin tapahtuu sitä, että joku oma-aloitteisesti tulee, istuutuu pöydän ääreen ja alkaa puhumaan mukavia. Mutta teit poikkeuksen sääntöön. Loistavaa, Andy.'' Tuo totesi ja naisen nimen lausuessaan poimi laukustaan tupakka-askin, poimi savukkeen huulillensa ja napsautti sytyttimellään liekin, jolla sai tupakkansa palamaan. Huulten välistä karkasi naurahdusta muistuttava hymähdys Andien nostaessa hetkeksi harhateille lähteneen katseensa takaisin naisen silmiä kohden, antaessaan savun - sen kaiken kuonan, ryönän ja paskan - valua tupakasta suoraan sisuksiinsa saastuttamaan muutenkin jo ruhjoutunutta ihmiskehoa. Se oli silkkaa hidasta itsemurhaa, Andie tiesi sen, mutta ei nähnyt mitään syytäkään miksi olisi lopettanut moisen mieltä lämmittävän harrastuksen.

''Mut Andy, kerrohan jotain. Sä tulit istumaan siihen, koska mä vaikutin siltä, että muhun on hyvä tutustua. Mitä muuta?'' Andien sanoissa oli tarpeeksi suuri annos kiinnostusta toista kohtaan, ettei sitä voinut jättää huomioimatta siitä tietystä pilkahduksesta silmissä ja siitä vinosta hymystä, joka oli vallannut nuoren tomboyn kasvot.

(juu ei mitään, tuun aina välillä potkiskelee sua, jos alkaa tuntuu, et jatkaminen kestää :DD)

Andy katseli vastapäätä istuvaa naista ja hymähti tämän juodessa kahvia.
"Sepä se", nainen vastasi ja hymyili tomboylle takaisin. Andy naurahti ja nyökkäsi: "mä tykkään tehdä asiat erillä tavalla, kuin muut". Nainen nosti kahvikupin huulilleen ja joi hieman kahviaan. Andy tutkiskeli naista katseellaan ja saatuan tutkiskelunsa loppuun, nainen nosti katseensa takaisin Andien silmiin. Andy pyöräytti tupakkaansa tuhkakupin pohjaa vasten, jolloin savuke sammui. Nainen joi viimeisen kulauksen kahvistaan ja nousi ylös hakeakseen lisää.
"Käyn hakee nopeesti lisää kahvia", Andy ilmoitti ja käveli kassalle hakemaan toisen kahvin. Andy tunsi selässään monien miesten katseet ja hymähti ravistaen hieman päätään. Aina nainen kiinnitti miesten huomion, mutta ikinä heillä ei ollut mitään mahdollisuutta.

Andy istui takaisin pöytään ja hymyili tomboylle nopeasti.
"Jaa-a, mitähän muuta mä kertoisin?" Nainen kysyi nauraen ja huomasi toisen sanoista kiinnostuksen.
"Hmm... Sanotaanko näin, että jos tutustuisin suhun paremmin, niin voisin kuvitella, että olisin kiinnostunut susta erittäin paljon. Kaksilahkeiset kun ei mun tyyliä ole, onneksi", Andy hymähti ja sekoitteli kahviaan hitaasti katsellen Andieta hymyillen suoraan silmiin.