Where the story ends

//Hihihihihi fiia ja Alec <3

Kello lähestyi kuutta illalla ja Lily oli hivenen hermostunut. Hän oli mennyt Alecin asuntoon lupia kyselemättä omilla avaimillaan (hihi..), koska oli aikonut yllättää Alecin kerrankin oikein kunnolla. Hän oli saapuessaan törmännyt alakerrassa asuvaan vanhaan naiseen, joka oli silloin eräänä iltana päästänyt neidon sisäpihalle. Nainen oli selittänyt Lilylle puoli tuntia edesmenneestä miehestään ja siitä, kuinka heidän liittonsa oli täydellinen. Lily poistui sitten pahoittelujen kanssa naisen seurasta, koska muuten hän ei ehtisi yllättää Alecia, ennen kuin tämä tulisi kotiin salilta.
Lily oli tehnyt Alecin olohuoneesta niin sanotun illanviettohuoneen. Olohuoneen lattialle oli levitetty kaupasta ostettu keittiönpöytäliina, jonka päälle hän oli sitten tehdyt ruokansa asettanut. Kynttilöitä oli pistetty ympäri olohuonetta ja ne valaisivat olohuoneen todella kauniisti. Tietenkin Lily oli pistänyt kynttilöitä vain sellaisiin paikkoihin, mistä ne eivät voisi sytyttää mitään tuleen. Taustalla soi joku Alecin hyllystä napattu levy, joka oli täynnä erilaisia pianolla soitettuja kappaleita. Ne sopivat Lilyn mielestä hienosti taustamusiikiksi.
Toivottavasti hän ei ollut vienyt tätä liian pitkälle. Siis kynttilöitä ja kaikkea. Mitä jos Alec ei hirveästi välittänyt tällaisistä yllätyksistä? Lilyllä vain oli ollut tylsää viimeisen viikon ajan, kun hänen balettikoulunsa oli nyt kahden viikon tauolla. Vielä hänen täytyisi viikko olla ilman balettikouluaan, kunnes hän pääsisi taas lasten pariin.

Oli myös toinen syy, miksi Lily oli hermostunut. Hän kun oli tahtonut yllättää Alecin kerrallakin oikein kunnolla, niin... No, Lily oli päättänyt ostaa itselleen uuden mekon (tai siis Chlóe osti, ei Lily). Lily oli pyytänyt Chlóe ostamaan jonkun sellaisen mekon, joka kiinnittäisi varmasti vastakkaisen sukupuolen huomion.
Tämä mekko teki sen ehkä liiankin hyvin.
Lily yritti vetää lyhyttä punaista silkkimekkonsa helmaa alemmas, mutta eihän se tietenkään siitä mihinkään venynyt. Hän oli asunnossa paljain varpain ja oli oikein lakannutkin varpaankyntensä punaisiksi sekä sheivannut jalkansa. Korvissa hänellä oli isot korvakorut. Hän oli meikannutkin ihan Alecia varten, mutta nyt hänestä alkoi tuntua, että hänen ulkonäkönsä oli mennyt liian överiksi. Kuin hän olisi jonkin sortin ilotyttö... Hyvä ettei Lilyn alushousut koko ajan vilahtaisi hänen kävellessään! Lilyllä ei tosin ollut alusvaatteina kuin vain mustat pitsialushousut (hei, kun sitä pukeuduttiin oiken kunnolla, niin se tehtiin myös kunnolla alusvaatteista lähtien!). Hänellä ei ollut rintaliivejä mekkonsa alla.
Eikä Lily enää viitsinyt mekkoaansa vaihtaa, koska Alecin pitäisi saapua aivan minä hetkenä hyvänsä. Täytyi vain toivoa, että Alec pitäisi Lilyn järjestämästä yllätyksestä edes hieman.

Tosiaan, Lily oli tehnyt paljon ruokaa, kuten se tuli jo äsken mainittua. Olohuoneen lattialla oli alkuruuaksi tehty salaattia, sitten pääruuaksi uuniperunoita liha- sekä kasviskastikkeen kera (pitihän Alecin saada syödä välillä lihaakin, eikä koko ajan Lilyn kasvispöperöitä). Jälkiruuaksi oli suklaamoussea kermavaahdon ja mansikoiden kera.

Will oli taas kadonnut kahdeksi viikoksi ja Lily oli ollut tästä hyvin huojentunut. Hän ei enää tahtonut törmätä Williin, koska edellinen kerta oli melkein saanut Lilyn sekaisin. Alec oli ehtinyt nähdä Willin antaman suukon hyvästiksi ja Lily oli tuntenut sen takia itsensä petturiksi. Hän ei tahtonut, että Will enää koskisi häntä, koska se kunnia kuului vain ja ainostaan Alecille. Miehelle, jota Lily rakasti eniten maailmassa. Vaikka Will olikin ollut Lilyn kanssa naimisissa, se ei tarkoitanut sitä, että miehellä oli yhä oikeus käsitellä Lilyä samalla tavalla kuin ennen.
Lily alkoi vilkuilla kerrostalon ikkunasta parkkipaikalle, sillä tahtoi nähdä Alecin tulon. Vatsassa lensivät perhoset, vaikka he olivatkin tunteneet jo kuukausien ajan. Tällaisten yllätysten järjestäminen oli tosin molemmille vielä uutta, ainakin Lilylle.

Alec parkkeerasi Fordiansa tutulle paikalleen ja astui ulos autosta. Viereiseltä penkiltä hän nappasi vielä urheilukassinsa, ennen kuin lukitse ovet. Salilla käyminen oli todellakin helpottanut. Tai olihan mies edelleenkin hivenen ärtyneellä päällä sitä tapaamisesta Willin kanssa, mutta ei läheskään yhtä paljon (nyrkkeilysäkki oli ottanut sinä päivänä hivenen osumaa Alecin toimesta.) Toivottavasti hän ei vain joutuisi törmäämään kyseiseen miekkoseen enää ikinä missään, sillä oli niin lähellä ettei Alec motannut toista naamaan nyrkillänsä Willin rankan vittuilun seurauksena. Ei hän kuitenkaan työajallaan kehdannut käydä haastateltaviensa kimppuun, eikä tappelut olleet yleensä miehen tapaista. Ties mihin oikeusjuttuihin hän olisikaan joutunut vaikkapa yhden lyönnin seurauksena? Alec olisi varmaan syytteet niskoilleen toisen kasvojen kauneuden vaarantamisesta.

Mies sitten lähti kävelemään kohti kerrostaloa urheilukassi olallaan ja sisään päästyään nousi rappusia ylös tottunein jaloin. Vaikka Alec olikin viettänyt aikaansa normaalia pidempään tällä kertaa salilla, niin hän ei tuntenut oloansa lainkaan väsyneeksi, rentoutuneeksi kylläkin. Olihan hän äsken purkanut pahimmat agressionsa pihalle iskemällä nyrkkeilysäkkiä ja tehokkaasti juosten juoksumatolla. Lisäksi mies oli hyvin nälkäinen ja meinasi matkalla poiketa hakemassa jotain syömistä mukaansa, mutta ei lopulta sitten jaksanutkaan. Kai pakastimesta jotain uunissa lämmitettävää löytyi vielä?

Alec oli vihdoinkin kävellyt portaat ylös omaan kerrokseensa ja lampsi asuntonsa oven eteen. Jokin hyvin herkullinen tuoksahti hänen nenäänsä juuri sillä hetkellä.. mitä ihmettä? Ehkäpä se oli tullut naapurista, sillä tuskin Alecin hella siellä itsekseen mitään ruokaa paisteli. Nälkä voimistui entisestään tuoksun myötä ja mies työnsi avaimensa nopeasti lukkoon ja availi ovea, jotta pääsisi ripeämmin valmistamaan itselleen jotain syötävää..

Kun tuttu jäänsininen Ford ajoi parkkipaikalle, pinkaisi Lily vielä olohuoneen puolelle. Hän sytytti vielä viimeisimmätkin kynttilät, tarkasti ruuan ja asettelun olevan kunnossa, jolloin hän sammutti olohuoneessa olleen kattolampun. Sen jälkeen hän kipitti innoissaan hymyillen keittiöön hakemaan valkoisen ruusukimpun, jonka oli käynyt myös tänään ostamassa. Hän otti ruusut käsiinsä, jonka jälkeen sammutti keittiöstäkin valot. Lily nuuhkaisi ruusuja, jotka tuoksuivat oikein ihanalle ja asetteli niitä paremmin syliinsä.
Sitten hän asettui seisomaan eteiseen, kun oli sammuttanut eteisen valon. Hän seisoi valkoinen ruusukimppu sylissään odottaen, että Alec astuisi sisään asuntoonsa.

Lilyä jännitti paljon, mutta samalla hän tunsi olevansa kovin iloinen. Hän halusi niin nähdä Alecin ilmeen, kun mies näkisi hänet eteisessä seisomassa valkoinen ruusukimppu sylissään. Ei Alecin ainakaan pitänyt odottaa löytävänsä Lilyn kotoaan, sillä Lily ei ollut kertonnut suunnitelmistaan yhtään mitään.

Neito kuuli avaimien kilinää oven takaa ja nyt Lily suoristi ryhtinsä asettaen ruusut rintakehän kohdalleen. Hänen huulilleen oli yllättäen syntynyt suuri hymy, vaikka Lily olisi halunnut näyttää viehkeältä ja itsevarmalta. Mutta ei hän vain voinut mitään sille suurelle hymylle, se oli vain ilmestynyt hänen huulilleen!
"Hei", Lily henkäisi sitten jännittyneenä tervehdykseksi ennen kuin Alec ehti häntä edes nähdä. Toivottavasti mies ei kovinkaan paljon säikähtänyt Lilyä.

Alec astui peremmälle pimeään asuntoonsa, ja ennen kuin hän edes ehti katsettaan lattiasta nostaa niin hän kuuli tutun äänen tervehtimässä. Katse nousi äkisti ylös äänen suuntaan ja se kohtasikin Lilyn hymyilevät kasvot. Alecin suu loksahti hivenen auki hämmästyksestä, sillä hän ei ollenkaan ollut osannut odottaa moista näkyä tai ylipäätänsä edes Lilyä asunnossaan. Olihan hän antanut toiset avaimensa naiselle, mutta ei Lily ollut ilmoittanut tulostaan etukäteen. Sillä ei tosin ollut mitään väliä, sillä Alecin viimeisetkin pahantuulisuuden rippeet haihtuivat olemattomiin moisesta yllätyksestä. Hämmästynyt ilme muuttuikin pian leveäksi hymyksi.

"Hei.." Alec oli pudottanut urheilukassinsa eteisen lattialle ja kengät riisuttuaan nopeasti asteli Lilyä lähemmäksi. "Kauniita ruusuja", hän viittasi naisen kätösissä olevaan valkoiseen kimppuun, joka oli nyt ainoa asia, mikä heidän välilleen mahtui. Alec ei voinut olla myöskään huomaamatta (kuten ei voisi kukaan muukaan vähänkään naisiin päin oleva miespuolinen henkilö) neidon asukokonaisuutta, johon itseasiassa kuului pelkästään lyhyt, vartaloa myötäilevä silkkimekko. "Ja punainen pukee sinua.." Mies hymyili merkitsevästi, ennen kuin painoi hellän suudelman vaaleaverikön huulille, joita olikin jo ehtinyt kaivata. Uskomatonta miten nopeasti Lily taas sai Alecin unohtamaan kokonaan päivän aikana tapahtuneet.. epämiellyttävät asiat ja kohtaamiset. Mies ei tosin sitä pistänyt lainkaan pahakseen, ja päätti ettei mainitsisi Williä kertaakaan Lilylle sinä iltana.. se vain onnistuisi pilaamaan tunnelman ja tulevan illan, josta oli selvästikin tulossa odotettua miellyttävämpi.

Lopulta sitten kun Alec irrottautui suudelmasta, jääden kuitenkin vain millien päähän toisen täyteläisistä huulista, mies huomioi taas nenäänsä leijailevan miellyttävän ruoan tuoksun, joka selvästikin tuli hänen omasta asunnostaan eikä naapurista. "Oletko sinä kokannut minulle..?" Hän hymyili taas positiivisesti yllättyneesti. Nainen todellakin tiesi, että miten tehdä Alec onnelliseksi. "Olet ihmeellinen.."

Alecin reaktio oli ainakin tähän asti oikein mieluinen, eikä Lily voinut enempää onnesta hehkua. Hän hymyili yhä hurmaavasti, kun mies seisoi hänen edessään kehuen valkoisia ruusuja sekä Lilyn mekkoa. Alec painoi huulensa Lilyn huulille, jolloin neito tiesi onnistuneensa miehen yllättämisessä.
"Mukava kuulla, että pidät mekostani.." Lily kuiskasi Alecin huulia vasten ja pieni huvittunut hymy kipusi hänen punaiseksi maalatuille huulilleen. "Saat riisua sen vielä tämän illan aikana", vaaleaverikkö kuiskasi Alecin korvaan hivenen viettelevällä äänensävyllä, mutta Lily puhkesi hetkellisesti nauramaan soinnukkaalla äänellään. Ei Lilystä ollut viettelijättäreksi, ei sitten yhtään.

Lily nyökkäsi pariin kertaan, kun Alec kysyi oliko Lily kokannut tälle. "Ajattelin, että sinulla olisi kuitenkin nälkä, kun saapuisit töistä. Sitten ilmoititkin meneväsi vielä salille, niin sen jälkeen sinulla olisi tuplaten nälkä. Joten tein ruokaa yllin kyllin", nainen suorastaan loisti tyytyväisyyttä ja hymykin, joka kipusi hänen huulilleen, ei jättänyt ketään tyhjäksi.
Neito tarttui Alecia kädestä ja veti tätä hiljakseen mukaansa peremmälle asuntoa. Hänen huulilleen oli syntynyt jälleen se jännittynyt hymy. "Toivottavasti pidät tästäkin yllätyksestä.."

Nyt nainen oli johdattanut Alecin olohuoneeseen ja puri huultaansa hermostuneena. Olohuone loisti kynttilöiden valoa ja hiljainen pianomusiikki soi taustalla. Lily silmäili tarkasti Alecin reaktiota tähän, koska itse neito pelkäsi menneensä tässä asiassa yli. Lattialla oli heidän tämänpäiväinen illallinen ja se suorastaan kutsui syömään herkullisella tuoksullaan.

"Ai ettäkö pidänkö?" Alec hymyili nyt entistäkin leveämmin, jos se vain oli enää mahdollista. Mies vilkuili epäuskoisena olohuonettaan, ihmetellen edelleenkin sitä, että miten neito oli tähän kaikkeen yksin pystynyt. Olohuone tuntui monta kertaa houkuttelevammalta näin ja vieläpä työpäivän ja salilla käynnin päätteeksi.. rauhallinen taustalla soiva pianomusiikki kruunasi vieläpä sen kaiken ja kynttilät loivat täysin omanlaisen tunnelmansa. "Minä.. jumaloin sinua. Kiitos", Alec oli kääntänyt katseensa taas takaisin Lilyn merensinisiin silmiin, hymyillen sen hetkistä onnellisuuttaan ja suikautti taas suukon toisen huulille. "Sinun ei oikeasti olisi tarvinnut minun vuokseni tehdä mitään tällaista.. olet nähnyt ihan kauheasti vaivaa", mies henkäisi ihastuksesta sivellen peukalollaan Lilyn kämmenselkää, sillä hän piti edelleenkin naisen kädestä kiinni.

Mikään tai kukaan muu ei pystyisi pilaamaan enään tätä iltaa. Alec ja Lily keskittyisivät vain toisiinsa, viettäisivät taas kerran aikaa ihan vaan kahden kesken. Rakkaus naista kohtaan tuntui kasvavan vain syvemmäksi ja syvemmäksi päivä päivältä, jos sekään nyt enään olisi mahdollista. Olivathan he jo muutaman kuukauden ehtineet toisiaan tapailla ja Alec oli niin varma siitä, että Lily oli hänen unelmiensa täyttymys eikä kukaan muu nainen ikinä saisi miestä tuntemaan vastaavanlaista rakkautta.

Alecin ensireaktio olohuoneensa nähdessään ei ollut paha, ei lainkaan. Mies hymyili leveästi ja sanoi sitten jumaloivansa neitoa. Lilyn poskille kohosi hento puna, kun Alec oli häntä noin kehunut. Lily oli vielä varsin tottumaton hänelle lausuttaviin kehuihin ja Alecin suusta ne kuullessaan neito tunsi itsensä niin.. Niin arvokkaaksi ja tärkeäksi. Ne olivat harvinaisia tunteita, joita vain harva sai Lilyssä aikaiseksi.
"Ihanaa, että pidät tästä kaikesta", Lily henkäisi lumoutuneena Alecia katsoessaan ja painoi vaihteeksi omat huulensa miehen huulille. "Halusin yllättää sinut ja.. Taisin onnistua siinä?" neito mutisi Alecin huulia vasten ja hiljainen naurahdus karkasi naisen huulilta. "Halusin vain osoittaa sinulle tällä tavalla, että.. Että minä oikeasti rakastan sinua ja.. Ja enkä halua meidän suhteemme epäonnistuvan.." Lily kuiskasi ollessaan yhä miehen kasvojen lähellä. Nainen kietoi heidän sormiaan tiukemmin yhteen. "En usko, että pystyisin enää elämään ilman sinua.."

Viimeiset sanat saattoivat kuulostaa jostakusta hieman yliampuvilta ja liioitelluilta, mutta Lilylle nuo sanat pitivät paikkansa. Elämä ilman Alecia ei olisi elämisen arvoista. Miten Lily muka pystyisi enää elämään ilman tukipilariaan, joka oli saanut nostettua hänet ylös jaloilleen? Ei mitenkään. Tukipilarin kaaduttua Lily kaatuisi sen mukana, se oli karvas totuus. Lilyn kaltainen ihminen, joka oli saanut kokea jo aivan liian paljon menetystä ja tuskaa lyhyen ajan sisällä, ei kestäisi enää uutta tradegiaa.

"Syödään, ennen kuin ruoka jäähtyy", Lily ehdotti sitten ja veti Alecia kädestä peremmälle olohuonetta. Hän istuutui alas lattialle kynttilöiden keskelle ja alkoi täyttää ensiksi Alecin lautasta kaikenlaisella syömisellä. Punaviini oli vielä kaatamatta viinilaseihin. Kyllä, Lily oli suunnitellut illan aivan kokonaan punaviiniä unohtamatta.

Lilyn sanat saivat miehen rintakehässä sydämen taas pamppailemaan innokkaana onnesta. Alec ei itse olisi varmaan löytänyt yhtään parempia sanoja tunteilleen, kuin mitä nainen oli äsken sanonut. Jos heidän suhteensa nyt jostakin kumman syystä päättyisi, niin Alec ei tietänyt mitä tekisi. Hänen sydämensä oli uskottu vain ja ainoastaan Lilylle, ja mies tiesi, että jos tosiaankin he eroaisivat niin Lily jäisi hänen sydämeensä silti ainiaaksi. Niin syviä ne tunteet olivat, mitä Alec naista kohtaan tunsi. Ne eivät olleet mitenkään verrattavissa siihen mitä hän Eveliinaa kohtaan aikoinaan oli tuntenut.. vaikka siitäkin erosta toipuminen oli toki ottanut aikansa. "Minäkin rakastan sinua.. enkä ikinä edes antaisi meidän suhteemme epäonnistua."

Lilyn kehotus syömisestä kuulosti enemmän kuin hyvältä idealta. Hän ei malttanut päästä syömään pitkän päivän jäljiltä, viimeksi hän oli syönyt jotain lounaallaan ennen haastatteluun lähtöä.. niin, Williä haastattelemaan. Mutta nyt ajatus Willin uhkasta tuntui hyvin kaukaiselta, sillä pari todellakin keskittyisi sinä iltana vain toisiinsa eikä Lily näyttänyt ollenkaan haikailevan toisen perään. Will turhaan siis yritti saada naista takaisin itselleen. Alecin oli kylläkin pakko myöntää, että oli tuntenut itsensä hyvinkin vähäpätöiseksi sen miehen rinnalla, sillä Alechan oli pelkkä tavallisten katujen tallaaja ja Will taas maailmankuulu miesmalli, jolla rahaa riitti. Ja jostain kumman syystä naisia viehättivät enemmän nämä rikkaat, komeakasvoiset miehet kuin keskiverto-tienesteillä elävät tavalliset jannut. Mutta Lilyä ei, Lilylle riitti, että Alec oli vain oma itsensä.. ja se kävi tälle miehelle oikein hyvin.

Lautaset oli vihdoinkin saatu syötyä tyhjiksi jälkiruokineen ja Alec ei aikoihin ollut tuntenut oloansa tyytyväisemmäksi. Romanttinen illallinen rakastettunsa kanssa kynttilöiden ja pianomusiikin kera.. paras yllätys aikoihin, minkä Alec oli joltakin saanut. "Kiitos, se oli täydellistä.. ihan oikeasti, en ole pitkiin aikoihin syönyt näin hyvin." Mies hymyili taas onnelliseen tapaansa Lilylle, siten miten rakastunut yleensäkin nyt hymyilee. "Hmmh.. minun pitää muuten lähteä huomenna aamulla Manchesteriin. Joku tärkeä viestintäalan kokous.. ja palaan vasta yöllä", Alec sitten totesi harmittelevaan sävyyn. Hän mieluusti olisi viettänyt koko huomisenkin pelkästään Lilyn seurassa, mutta työvelvollisuus kutsui..

Molemmat saivat syödä yllin kyllin Lilyn loihtimia ruokia ja ruokaa jäikin hieman yli. Lily hakeutui nyt Alecin vierelle ja laski päänsä miehen olkapäätä vasten antaen kätensä etsiä Alecin käsi kosketettavaksi. "Hyvä että maistui", neito totesi hennolla äänellään ja silitteli Alecin kättä onnesta sokeana. Alec kertoi joutuvansa huomenna lähtemään johonkin kokoukseen, minkä kuuleminen sai naisen pään nousemaa Alecin olkapäältä. Lilyn silmissä vilahti hetkellisesti jo nyt pieni kaipuu, mutta sitten se hymy löysi taas hänen huulensa. "Voit ottaa tekemääni ruokaa evääksi, jäihin sitä noin paljon yli", Lily keksi sitten ja sipaisi kasvojensa eteen valahtaneita hiuksiaan korvansa taakse. Lilyn käsi siirtyi sitten sivelemään Alecin kasvoja, joita neito tuijottikin lumoutuneesti. "Voin jäädä tänne odottamaan paluutasi, jos et pistä pahaksesi..?" vaaleaverikkö ehdotti sitten ja nosti tuikkivat silmänsä miehen merensinisiin silmiin. Ajatus siitä, että Alec olisi kokonaisen päivän poissa tuntui hieman yksinäiseltä, mutta ehkä Lily isona tyttönä sen kestäisi.

Lily toi kasvojaan lähemmäs miehen kasvoja ja painoi täyteläiset huulensa Alecin huulille. Jos Alec olisi kerran lähtemässä jonnekin kokonaiseksi päiväksi, niin täytyihän miehen saada hieman tuntumaa siitä, mitä mieheltä jäisi Lontooseen. Niin, Alecilta jäisi Lily Lontooseen.
Naisen kädet olivat jo hakeutuneet miehen paidan helmaan ja riisuivat sitä ehkä turhankin innokkaana pois miehen päältä. Lilyn huulet jakoivat yhä huomiotaan Alecin huulille, jotka tuntuivat sillä hetkellä ihmeellisen puoleensa vetäviltä. Miten Lily kestäisikään päivän ilman Alecia, kun he olivat viimeisien kuukausien ajan olleet toistensa kanssa päivittäin?

Huomisesta päivästä olisi tosiaan tulossa erittäin vaikea, mies kun ei malttanut pysyä erossa Lilystä työpäivää pidempää ja nyt siihen menisi koko päivä. No, ainakin se asia lohdutti hivenen, että miehellä olisi mitään mahdollisuuksia törmätä Williin koko päivänä, sillä Alechan tulisi Manchesterista takaisin Lontooseen vasta myöhään yöllä. Ja kyseistä herraa tuskin näkyisi lähelläkään Manchesteria, kun hän oli omien sanojensa mukaan niin "rakastunut Lontooseen."
Alecin käsi oli kietoutunut nyt hänen olkapäähänsä nojaavan Lily vyötäisille ja hän nosti katseensa toisen silmiin, jolloin katseet kohtasivat. "Tietysti.. voit olla tulla tänne ihan milloin vain haluat, sitä vartenhan minä ne avaimetkin annoin", mies hymyili pienesti ja veti naista tiiviimmin lähellensä.

Alec vastasi Lilyn suudelmaan hetkeäkään epäröimättä.. voi kuinka hän tulisi niitä huuliakin kaipaamaan koko sen huomisen päivän. Vaikka tosiaankin, hehän olisivat toisistaan erossa vain sen yhden päivän. Se tuntui silti aivan liian pitkältä ajalta Alecille. Mies tunsi naisen käsien hakeutuvan riisumaan hänen paitaansa pois toisen yltä ja Alec auttoi hieman Lilyä siinä tehtävässä.
Yhtäkkiä hänestä vain rupesi tuntumaan siltä, että hänen olisi pakko päästävä taas lähemmäksi naista, tuntea toisen keho vasten omaansa.. tai oikeastaan Alecista oli tuntunut siltä jo jonkin aikaa. Siitä lähtien kun mies oli asuntoonsa tullut ja nähnyt Lilyn silkkisessä pikkumekossaan, tarkalleen sanoen. Hän oli kuitenkin onnistunut jonkin verran malttamaan mieltänsä, mutta maltillisuus oli mennyttä, kun nainen oli ryhtynyt riisumaan mieheltä paitaa pois päältä. Lopulta paita saatiin Alecin yltä lattialle ja huuliaan irrottamatta toisen omista mies liu'utti kättään Lilyn alaselkää pitkin punaisen silkkimekon alle.

Lily antoi hetken jatkua; hän tunsi miehen kämmenen ujuttautuvan lyhyen mekkonsa alle, eikä tehnyt mitään estääkseen sen aikeita. Neito avasi mekon nöyrejä selässään ja sai pian yllä olevan mekkonsa löystymään yllään. Lily ei tosin vielä ottanut sitä pois päältään, koska hän tiesi, mihin tilanne sitten menisi. Ensimmäisensä täytyisi hoitaa eräs juttu.
"Kynttilät täytyy sammuttaa", vaaleaverikkö ähkäisi sitten vasten Alecin huulia ja hymyili. "En halua, että asuntosi palaa poroksi", Lily tarkensi, mutta painoi kuitenkin tiiviin suudelman miehen huulille. Suudelma oli hyvin nälkäinen ja kiihkeä, jonka jälkeen hän nousi hieman vastentahtoisesti ylös Alecin sylistä. Hän katsoi Alecia ylhäältäpäin ja hymyili valloittavasti. Mitä elämä olisikaan ilman rakkautta?

Ei niiden kynttilöiden sammuttamisessa mennyt kuin pari hassua sekuntia, sillä kynttilöitä oli yhteensä vain kahdeksan ja ne olivat melko lähellä toisiaan. Lilyn puhaltaessa kaikki sammuksiin asunto hämärtyi huomattavasti, sillä Lily oli sulkenut verhot ikkunoiden eteen. Kyllä asunnossa silti näki, vaikkakin hieman huonosti.
Lily jäi yhä seisomaan ja katsoi Alecia hienoisesti hymyillen. Lily antoi mekkonsa valahtaa pois päältään ja peitti paljaat rintansa käsillään. Sen jälkeen neito naurahti hiljaa ja hipsi Alecin ohi tämän makuuhuoneeseen. Ehkä mies tajuaisi seurata häntä sinne.

Vaaleaverikkö asettui istumaan sängyn reunalle peittäen käsillään yhä rintansa. Lilyn poskille oli jälleen ilmestynyt se sama hento puna, mikä oli jo Alecille varmasti hyviinkin tuttu tällaisistä samankaltaisista tilanteista.

"Mmmh.." Alec mumisi suudelman lomasta Lilyn mainitessa kynttiläiden sammuttamisesta. Hän jäi lattialle istumaan ja tunsi olonsa välittömästi viilenevän, kun nainen oli hänen sylistään noussut. Alec tarkkaili vienosti hymyillen toista, kun hän puhalteli kynttilöitä sammuksiin. Miten hän ikinä tulisi pärjäämään ilman Lilyä, kun nyt jo olo tuntui kylmältä ilman naista hänen sylissään, vaikka suudelmasta olikin ehtinyt kulua ihan pikku hetki vasta?
Mies hämmentyi pienoisesti, kun nainen ei palannutkaan hänen syliinsä vaan jäi edelleenkin seisomaan, vaikka kynttilät oltiin jo sammutettu. Hänen yllään ollut mekko valahti lattialle ja Lily katosi hiljaisen naurahduksen saattelemana Alecin makuuhuoneen puolelle.. ei tarvinnut toista kertaa sitä tehdä, että mies tajuaisi mistä oli kyse. Alec nousi ripeästi lattialta seisaalteen ja seurasi naista vanavedessä huoneeseen, jättäen yltä riisuttunsa paidan siihen olohuoneen lattialle Lilyn mekon seuraksi. Nainen odottelikin jo miestä tutun sängyn reunalla ja Alec kaatoi hänet siihe hellästi selälteen, kivuten itsekin sänkyyn ja painaen ahnaan suudelman Lilyn huulille..

--

Alec raotteli merensinisiä silmiänsä varovaisesti auki ja hymyili pienesti huomattuaan heti ensimmäisenä vierellään rauhallista unta nukkuvan naisen. Kello näytti olevan vasta puoli kuusi, mutta miehen täytyisi pian lähteä ajamaan kohti Manchesteria, ettei myöhäistyisi.. väsynyt haukotus pääsi Alecin huulilta ihan tahattomasti, kun toinen edes ajatteli kuinka tylsä ja pitkäveteinen päivästä olisikaan tulossa. Hän olisi mieluusti jäänyt siihen nukkumaan Lily kainalossaan, mutta minkäs teet.. onneksi näitä kokouksia pidettiinkin sitten harvemmin.
Mies painoi hellän suukon vielä naisen pehmeälle poskelle, ennen kuin nousi varovaisesti ylös sängystään ja nappasi samalla vaatekaapin päällä roikkuvan pyyhkeensä alastomalle vyötärölleen. Sen jälkeen mies suuntasi suoraa päätä suihkuun, sillä hänellä rupesi pikkuhiljaa olemaan kiire. Aikataulu oli hivenen jäljessä, sillä edellinen ilta oli venynyt.. no, hivenen pidemmäksi, mutta ei Alec sitä pistänyt pahakseen.

Suihkun jälkeen Alec oli saanut vaihdettua ylleen puhtaat vaatteet kokousta varten, eli se perus kauluspaita ja solmiokokonaisuus. Kello tulikin jo uhkaavasti kello kuutta ja Alec oli vasta nyt saanut kaiken tarvittavan valmisteltua lähtöä varten. Mies ei kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta ja olla kurkkaamatta makuuhuoneeseensa, jotta taas näkisi nukkuvan Lilyn. Hän jäikin siihen ovensuulle hetkeksi aikaa, ennen kuin sitten joutui pakottamaan itsensä lähtemään matkaan ja poistui asunnostaan. Vielä kokonainen päivä edessä, ja sitten vasta hän pääsisi taas Lilyn luokse..

Lily ei ollut herännyt siihen, kun Alec oli aamutuimaan lähtenyt hänen viereltään. Vaaleaverikkö nukkui hyvin sikeästi, sillä viimeiltainen sessio makuuhuoneessa oli imenyt hänestä jälleen kaiken energia. Eikä Lilykään ollut pistänyt pahaksi sitä, että heidän iltansa oli venähtänyt pidemmäksi. Toki neito oli tuntenut ennen nukkumaanmenoa pienen syyllisyydenpiston rinnassaan, kun oli valvottanut Alecia niin myöhään.
Nainen alkoi heräillä kellon tullessa puoli yhdeksän. Hän tajusi melko nopeasti olevansa yksin sängyssä, jolloin hän muisti Alecin puhuneen lähdöstä Manchesteriin kokoukseen. Lily katsoi tyhjää puolta sängystä hetken aikaa, ennen kuin nousi istumaan. Hän hieraisi toisella kädellä niskaansa ja siveli sotkuisia hiuksiaan korvansa taakse. Kokonainen päivä ilman Alecia, miten Lily pystyisi siihen. Hän oli niin kovasti kiintynyt mieheen ja tämän olemassaoloon, että miehen menettäminen edes yhdeksi päiväksi tuntui niin liikaa vaaditulta. Mutta Alecilla oli työ, sitä ei sopinut unohtaa. Lily alkoi potea huonoa omatuntoa siitä, ettei hänellä ollut juurikaan sen kummoisempaa työtä. Hänen tulonsa riittäisivät hädin tuskin maksamaan oman asunnon vuokraa! Onneksi Lilyllä ei ollut omaa asuntoa. Oli kyllä julmaa pistää asunnon maksaminen Chlóen taakaksi...
Hei, hänhän voisi alkaa selailla työhakemuksia. Niin, hän voisi vakavissaan alkaa etsiä työtä, jota hän tekisi viisi kertaa viikossa ja saisi enemmän palkkaa kuin balettikoulun pitämisestä. Tietenkin Lily aikoisi jatkaa balettikoulunsa pitämistä, mutta se oikea työ olisi saatava. Ja mikä olisikaan parempi tapa kuluttuaa ylimääräistä aikaa, kun Alec oli kerta poissa.

Vaaleaverikkö kävi ensiksi suihkussa pesemässä nihkeyden pois iholtaan. Sen jälkeen hän pukeutui vaaleisiin farkkuihin ja valkoiseen toppiin (kyllä, Lilylle oli alkanut kerääntyä pino omia vaatteitaan Alecin erääseen hyllyyn). Hän otti lehden ja päätti lukea sen ensiksi alusta loppuun, ennen kuin kiinnittäisi huomiota työilmoituksiin.

---

Seitsemän tuntia myöhemmin.

Kello lähestyi ilta seitsemää. Mitä Lily oli saanut aikaiseksi tänä päivänä? Kyllä, hän oli ympäröinyt sellaisia työilmoituksia, joissa kuvitteli pärjäävänsä. Ympäröityjen joukkoon oli kuulunut muunmuassa keittiötyötä (työskentelyä keittiössä, tiskaamista, salaattien pilkkomista jne.), vakituinen lastenhoitaja jollekulle rikkaan perheen lapselle, avustaja erään ison yrityksen sihteerille (hmm, sihteerille avustaja? Kaikkea sitä kuulikin..) sekä henkilökohtaisen avustajan töitä. Lily ei kokenut olevansa valmis vielä sellaisiin töihin, jotka vaatisivat paljon asiakaspalvelukykyä, koska silloinhan joutui olemaan kontaktissa tuntemattomien ihmisten kanssa. Neito siis päätti aloittaa tällaisistä, joissa hänen ei tarvinnut niin monen ihmisen kanssa olla kanssakäymisessä, jotta hän saisi tuntumaa työelämästä. Ehkä vielä joskus hän pystyisi työskentelemään vaikka kahvilassa tarjoilijana, mikä olikin Lilylle jo tuttua puuhaa nuoruudessaan.

Lily oli soitellut näille henkilöille, jotka hakivat työntekijöitä ja oli saanut hankittua itselleen haastatteluaikoja jo täksi lauantaipäiväksi. Se oli ollut oikein iloinen yllätys, sillä nyt Lilyn ei tarvitsisi kärsiä koko päivää yksin Alecin asunnossa. Tosin hänen oli täytynyt käydä kotona vaihtamassa vaatteita hieman edustavammiksi.
Sekä neito oli myös aikaisemmin saanut oudon puhelun. Hän oli vastannut siihen, mutta toisessa päässä kysyttiin Alec Lawfordia. Lily oli sanonut, ettei mies ollut nyt paikalla, vaan olisi vasta huomenna tavoitettavissa. Sen jälkeen puhelu katkaistiin.

Nyt Lily makasi uupuneena Alecin sohvalla ja katseli televisiosta jotain elokuvaa. Hän oli kävellyt tänään todella paljon paikasta toiseen. Lily ei oikein osannut sanoa, miten hänen haastattelunsa olivat menneet, mutta piti toivoa parasta. Lily oikeasti tahtoi vakituisen työpaikan, josta saisi ihan kohtuu palkkaa. Hän tahtoi pystyä elättämään itsensä, maksamaan oman osuuden vuokrastaan ja ruuat sun muut. Kaikki maksoi. Lily oli päässyt tähän asti liian helpolla. Hän oli vain sokeasti tuudittunut siihen ajatukseen, että hän pärjäisi, kun hänellä olisi Chlóe ja Alec. Niin ei kuitenkaan valitettavasti ollut, eikä Lily enää tahtonut vaivata näiden kahden rahapussia.

Silloin hänen puhelimensa pirahti soimaan ja Lily ryntäsi hakemaan sen eteiseen jättämästään laukusta. Lily toivoi soittajan olevan Alec, joka sanoisi palaavansa etuajassa kotiin. Mikä iloinen yllätys se olisikaan!
"Haloo", Lily vastasi puhelimeen ja odotti kuulevansa sen tutun äänen puhelimen toisesta päästä. Mitään ei kuitenkaan kuulunut.
"Haloo?" Lily kysyi epävarmasti ja yritti kuulostella. Nyt hän kuuli epämääräistä hengitystä.
"Lily.."
Lily oli tunnistanut äänen heti ja hänen kasvoilleen kohosi epämukava ilme. Jos hän vain löisi luurin korvaan ja pahoittelisi jälkeenpäin, että akku loppui? Oliko hänen oikeasti pakko puhua hänen kanssaan...
"Will", Lily aloitti sitten hetken kuluttua ja vetäisi keuhkonsa täyteen happea. "Mitä asiaa?" neito kysyi ja yritti kuulostaa kiireiseltä. Nyt Lilyn korviin kantautui voihkaisu, mikä sai neidon olon hämmentyneeksi. "Will, onko kaikki hyvin?"
"M-minun äitini.. Hän on kuollut.." Will voihkaisi murheissaan. Lily meni tästä tiedosta hivenen pois tolaltaan ja yritti päätään pudistelemalla tajuta asian.
"Mi-mitä sinä oikein.. Beth? Onko Beth kuollut? Miten, milloin? O-olen niin pahoillani..." Lily sopersi tuskastuneena puhelimeen ja antoi kätensä eksyä hiuksiensa sekaan. Voi, miksi nainen olikaan puhunut Willille ensiksi niin ikävällä tavalla?

Lily joutui kuuntelemaan Willin itkuista soperrusta puoli tuntia eteenpäin. Oli mahdotonta kuvitella, että Beth oli poissa. Kyllä Lily oli naisen hyvin tuntenut, sillä olihan neito seurustellut tämän pojan kanssa. Mutta mihin Beth oli muka kuollut ja noin vain? Miksi Will ei ollut maininnut äitinsä huonontuneesta tilasta jo aikaisemmin?
Mutta Lilyn sympatiat olivat äärimmillään. Will oli pyytänyt Lilyä seurakseen, eikä Lily voinut kieltäytyä. Kuolema oli vaikea asia, sen Lily jos kuka tiesi. Silloin tarvitsi jonkun tukea.

Vaaleaverikkö oli siis lopulta päätynyt Willin kanssa istumaan erääseen baariravintolaan. Will näytti todella surkealta ja puhua pälätti hyväntahtoisesta äidistään. Lily oli suurimmaksi osaksi vain hiljaa ja kuunteli Willin avautumista. Kello tuli jo yksitoista illalla. Lily olisi tahtonut mennä jo Alecin luokse miestä odottamaan, mutta ei hän kehdannut jättää Williä noin vain omille teilleen.
"Pärjäätkö hetken aikaa yksin? Minä käyn naistenhuoneessa", Lily kysyi sitten Williltä, joka nyökkäsi vaisusti.
Kun Lily oli poistunut pöydästä, Willin kasvoille kohosi uusi ilme. Hän otti taskussa olevasta pussista pari valkoista pilleriä, jotka murskasi oman vodkalasinsa pohjalla pieneksi tomuksi. Will varmisti, ettei kukaan nähnyt hänen tekojaan. Sitten hän pudotti murskatut pillerit Lilyn veteen ja sekoitti sitä puhtaalla haarukalla.
Will oli tietenkin vain näytellyt koko tilanteen. Hänen äitinsä oli elossa (yllätys yllätys) ja voi oikein hyvin Fairbanksissä. Will oli aavistanut, ettei Lily voisi kieltäytyä tulemasta, jos mies kertoisi äitinsä kuolleen. Ja oikeaan hän oli osunutkin. Lily oli suorastaan juossut hänen luokseen ja tarjonnut lohtua. Nyt mies pääsisi vihdoin jatkamaan suunnitelmaansa, kunnes Lily saisi vetensä juotua.

Lily palasi sitten takaisin Willin seuraksi ja Will pisti jälleen murheellisen vaiheen päälle. Hän oli muka niin surullinen ja niin yksin, ettei varmasti kestäisi tätä tuskaa. Lily yritti parhaansa mukaan auttaa, mutta pikkuhiljaa hänestä alkoi tuntua siltä, että kaikki ei ollut kohdallaan. Ei Willin kohdalla, eikä hänen olotilansa kohdalla.
Eikä siinä kulunut varmaankaan kuin puoli tuntia, kun Lily tunsi olonsa erittäin heikoksi. Hän nuokkui erittäin uhkaavasti sivulta toiselle, eivätkä hänen silmänsä oikein auki pysyneet. Päässä ja silmissä pyöri sellaista vauhtia, että käveleminenkään ei enää varmaan onnistuisi.
Mitä hänelle oli tapahtunut? Miksi hän tunsi olonsa näin... Sekavaksi ja huonoksi?
Willkin oli nauttinut siinä illalla muutakin kuin pelkkää vodkaa. Kyllä, Will oli itsekin sujauttanut suihinsa samaa pilleriä kuin Lily, mutta vain puolikkaan. Kenellekään ei varmaan ollut epäselvää se, mitä Will oli Lilyn juomaan lisännyt. No huumetta tottakai! Moni ei tiennyt miehen eksyneen huumeisiin, mutta sitä oli kuuluisana hyvin helppo hommata itselleen. Kerran Will oli vain pyytänyt aspiriinia päänsärkyynsä, niin hänelle olikin tarjottu hieman tujumpaa tavaraa. Ja siitä päivästä lähtien Will oli ollut koukussa. Hänellä oli rahaa ostaa huumeita ja myi niitä välillä jopa eteenpäinkin.
Ennen kuin Willinkin viimeinen järjenhippunen oli tiessään, hän oli soittanut heille autokyydin kenen muun luokse kuin... Alecin! Kyllä, Will oli aikeissa toteuttaa katalan suunnitelmansa, jonka jälkeen (epäilemättä) Lily ja Alec eivät olisi enää yhdessä. Ja jos olisivat niin... No, sen näkisi sitten. Will kyllä epäili, ettei Alec enää huolisi Lilyä.

Auto kurvasi Lilylle tutulle parkkipaikalle. Lily tunnisti kerrostalon päästyään ulos ja oli kaatua maahan, jollei Will olisi pitänyt häntä kiinni.
"Alec.. Alec tulee kohta.." Lily henkäisi sekavana ja tömähti vasten Willin rintakehää. Silloin Will ei voinut enää pidätellä itseään, vaan veti neidon pois rintakehältään ja painoi huulensa ahnaasti Lilyn huulille. Lily antoi suudelman jatkua ehkä liian pitkään, mutta ei hän tajunnut enää mistään mitään. Nainen kuvitteli suutelevansa Alecia, mutta pikkuhiljaa joku hänen päässään sanoi, ettei tämä ollut Alec eivätkä nämä olleet Alecin huulet.
"Mmmmh..!" Lily ynähti ja työnsi Willin pois läheltään. Will ei kuitenkaan irrottanut otettaan naisesta, vaan piti tämän tiukasti lähellään yrittäen suudella tätä yhä uudestaan. "Alec... Sinä et ole Alec.." vaaleaverikkö sopersi vakavissaan ja kurtisti kulmiaan. Missä oli Alec, missä oli hänen rakas Alec?
"Kuvittele, että olen Alec", Will sanoi suoraan ja onnistui painamaan jälleen nälkäiset huulensa Lilyn huulille. Lily tunsi olevansa niin heikko ja voimaton sillä hetkellä. Hän tahtoi työntää Willin pois läheltään, hän tahtoi vain painautua Alecia vasten. Mutta miksi häntä pyörrytti näin paljon, miksi pää ei tuntunut toimivan oikein?
"E... Ei!" Lily kivahti sitten ja potkaisi miestä vahingossa haaroväliin. Will perääntyikin välittömästi ja piteli haarojaan tuskasta irvistäen. Vaaleaverikkö jäi seisomaan typeränä paikalleen ja keskittyi sillä hetkellä pysymään vain pystyssä. Se vaati hänen kaikki voimansa.
"Hel.. Helvetin nainen!" Will huusi, suoristautui viimein ja teki jotain ajattelematonta; hän läimäytti naista ehkä turhankin kovaa kasvoihin. Lily lyyhistyi lyönnistä maahan, eikä enää liikkunut. Mies kirosi hetken aikaa tekoaan, mutta kyykistyi sitten maahan auttamaan naisen ylös.

"Mitä siellä tapahtuu? Lily, oletko kunnossa? Pysy erossa hänestä, senkin... Senkin lurjus!"
Willin katse hakeutui sitten vanhempaan naisihmiseen, joka käveli lähemmäs parivaljakkoa. Mies nosti Lilyn ketterästi syliinsä ja lähti kävelemään pokerinaamana vanhempaa naista kohti.
"Minä soitan poliisit!" nainen uhosi, kun Willin ja hänen välillään oli vain pari metriä.
"Minä vain vien Lilyn nukkumaan, ei tässä muuta. Kuvittelit kaiken", Will sanoi kävellessään naisen ohi ja jatkoi matkaansa aina kerrostalon oville asti. Will kaivoi Lilyn laukusta avaimet ja pääsi lopulta sisälle kerrostaloon.
Vanha rouva jäi seisomaan häkeltyneenä pihalle ja tuijotti ovelle päin, jonka sisään oudosti käyttäytyvä parivaljakko oli hetki sitten kadonnut. Oliko hän sittenkin vain kuvitellut kaiken? Johan Lily oli näyttänyt pahalta...
No, hän kysyisi Lilyn voinnista joskus myöhemmin sitten Alecilta. Kyllä, niin hän tekisi. Ai niin, missähän se hänen kissansa oikein oli...

Will laski Lilyn sängylle ja hengitti raskaasti. Hän oli lopulta päässyt Lilyn kanssa Alecin asuntoon, mutta ei Willkään sen paremmassa kunnossa ollut kuin Lily. Tosin Lily makasi tajuttomana sängyllä. Okei, suunnitelma jatkuu. Lily olisi riisuttava.
Mies alkoi riisua Lilyn vaatteita tämän päältä ja tajusi, että toisen ollessa tajuton se oli aika vaikeaa. Kuitenkin loppujen lopuksi hän oli saanut riisuttua Lilyn kokonaan ja nyt neito makasi alastomana sängyllä kuin Williä odottaen. Will ei voinut mitään itselleen, kun hän katseli alastonta neitoa sängyllä. Mies tunsi housuissaan jonkin alkavan nousta ja sykkivän. Olihan Will ennenkin tajutonta naista pannut, ei se olisi ongelma. Mutta nyt hänellä olisi edessään Lily, jonka kanssa Will ei ollut päättänyt harrastaa niin sanottua tajuntonta seksiä.
Lily vain oli niin.. Niin uskomattoman kaunis alastomana, ettei Will vain voinut enää pidätellä itseään. Nopeasti hän oli saanut itsensä riisuttua ja hypättyä Lilyn ylle. Hän alkoi kuitenkin ensiksi imeä Lilyn kaulaa jättäen siihen merkkejä. Kohta Will pääsisi eroon siitä paineesta, joka härnäsi häntä alapäässä.
Will ajatteli Alecin palaavan vasta aamulla, niinhän Lily oli puhelimessa aikaisemmin sanonut. Niin, se salaperäinen soittaja oli ollut Will, joka oli muuttanut ääntään hieman matalammaksi. Alecia ei siis pitäisi odottaa tämän yön aikana paikalle, hienoa. Kunpa Will näkisi Alecin kasvot, kun tämä pamahtaisi kotiin ja näkisi Lilyn yhdessä Willin kanssa! Hah!

Mahtavaa. Perin mahtavaa. Kokous oli päättynyt etuajassa ja juuri kun Alec kuvitteli pääsevänsä takaisin kotiinsa Lilyn luokse, niin mikäs muukaan tuli esteeksi tien varrelle kuin M11-moottoritiellä vallitseva jumalaton liikenneruuhka. Onneksi oli kuitenkin jo melko iltaista ja ruuhka rupesi purkautumaan, ilman että Alecin täytyi siinä tuntikausia jumittaa.. mutta mies ei kuitenkaan ollut lähtenyt suoraan kokouksesta ajamaan Lontooseen. Hän oli käynyt pikavisiitillä Liverpoolissa, veljiensä ja äitinsä kuulumisia kyselemässä. Harvoinhan Alec Manchesterin suuntaan lähti asioille, joten siinä sopivasti hän pystyi poikkeamaan kotikaupungissaankin, joka sijaitsikin noin alle tunnin ajomatkan päässä Manchesterissa. Ihan hyvä vaan, että mies oli siellä päättänyt käväistä, sillä liikenneruuhka olisi joka tapauksessa hidastanut hänen pääsemistään Lontooseen.

Alecin perheelle oli kuulunut hyvää. Hänen vanhin veljensä, James, oli saamassa lasta pitkäaikaisen naisystävänsä kanssa. Eli suunnilleen kahdeksan kuukauden kuluttua Alecista tulisi setä! James myös oli paljastanut veljelleen, että aikoisi lähiaikoina kosia naisystäväänsä. Todennäköisesti siis häätkin olivat tuloillaan uuden vauvan ohella.
Paulille, Alecin toiselle isoveljelle kuului myöskin hyvää. Ei mitään yhtä suuria muutoksia hänen elämässään ollut kylläkään luvassa, kuin Jamesilla, mutta silti.
Ja viimeisenä mies oli käynyt tervehtimässä äitiään, Violetia. Nainen oli ollut hyvinkin yllättynyt Alecin visiitistä, sillä.. no he eivät paljoa olleet pitäneet yhteyttä miehen Lontooseen muuton jälkeen. Niin, siis sen jälkimmäisen Lontooseen muuton jälkeen, kun Alec oli palannut Englantiin erottuaan Eveliinan kanssa. Violet oli hyvinkin tietoinen tästä erosta ja hän oli hivenen katkeroitunut miehelle siitä, ettei häitä sitten ollut tullutkaan. Nainen oli nimittäin innostunut ajatuksesta, että vihdoinkin joku hänen pojista menisi naimisiin ja vieläpä se "vähäpätöisin" ja nuorin heistä. Mutta nyt, kun Alec oli käynyt pitkästä aikaa visiitillä äitinsä luona ja kertonut toki Lilystäkin, niin Violet oli miltei purskahtanut itkuun ja vetänyt poikansa tiukkaan halaukseen ylpeänä. Hän kun luuli jo ettei mies enää löytäisi naista rinnallensa.

Alec oli vihdoinkin päässyt pois moottoritieltä, Lontooseen. Hän ei ikinä ennen ollut tuntenut olevansa niin kotiinsa tervetullut ja mielissään Lontooseen saapumisesta. Lily odottaisi häntä nyt enää vain muutaman minuutin ajomatkan päässä miehen asunnossa. Alec ei malttanut odottaa sitä, että pitkän päivän jälkeen pääsisi taas oman rakkaansa seuraan rentoutumaan ja vaihtamaan toistensa kanssa päivän tapahtumia..

Mies kaartoikin sitten jo kymmenisen minuutin kuluttua Fordinsa omalle paikalleen kerrostalon parkkipaikalla ja astui ulos autostaan, venytellen jäseniään samalla hivenen raukeana. Olihan hän sinä päivänä istunut useammankin tunnin putkeen autossa ja sitten vielä siellä kokouksessa.. paikat olisivat siis varmasti melko jumissa huomenna. Alec ei muuten olisi varmaan löytänyt tarpeeksi voimia laahustaa kerrostaloa kohden, mutta ajatus Lilystä siellä odottamassa loi hänessä vielä pientä energian pilkahdusta, jonka voimin mies sitten lähtikin kävelemään kohti ulko-ovea, avatakseen sen..

Juuri kun Will oli aikeissa päättää piinallisen odotuksensa, hän kuuli korviinsa outoa kolinaa. Mies veti huulensa pois Lilyn kaulalta, jonka kimpussa hän oli edelleen työskennellyt. Kun Will sitten tajusi, että joku oli tulossa sisään, hän pomppasi pois Llilyn yltä. Olihan nainen tietenkin tajuton, eikä Willin suunnitelma onnistuisi, jos Alec näkisi hänet naimassa tajutonta Lilyä. Ei, suunnitelma ei onnistuisi lainkaan, jos Alec näkisi sen tilanteen! Niin, jos tulija tosiaan oli Alec. Kuka muukaan se muka voisi olla.
Kyllähän se vähän itsehillintää vaati, että Will sai puettua itselleen bokserinsa jalkaan. Hänen haarovälissä koristi edelleen se innostunut erektio, jolle Will ei vain yksinkertaisesti voinut tehdä mitään. No, ehkäpä se suututtaisi Alecin vain entisestään.

Lily näytti Willistä jotenkin niin... Niin radikaalilta siinä selällään alasti maatessaan, joten Will päätti nopeasti kääntää Lilyn vatsalleen. Noin, nyt se näyttäisi siltä, että Lily olisi saanut viettää rajumman puoleisen hetken Willin kanssa.

Kun ovi kuului aukenevan, otti Will nopeasti tummat farkunsa ja valkoisen t-paitansa kainaloon ja ryntäsi muka kiinnijääneen oloisena eteiseen.
"Ah, hei Alec", Will tervehti kuin mitään ei olisi muka tapahtunut. Nyt pitäisi Alecinkin kellot soida, kun toinen näkisi Willin pelkissä mustissa boksereissa ja erektion tämän housuissa. "Lily sanoi, että tulet vasta aamulla. M-mutta minäpä lähden tästä nyt", mies mutisi ja puki samalla housujaan jalkaan. Vaikeatahan se oli, kun haarovälissä oli sellainen... Torni. Mutta pian Will sai kuitenkin housunsa jalkaan, jonka jälkeen hän alkoi laittaa kenkiään jalkaan.

Lily oli edelleen taju kankaalla, eikä hänellä ollut tietoakaan siitä, mitä hänen ympärillään sillä hetkellä tapahtui.

Alec oli juuri päässyt rappuset ylös omaan kerrokseensa ja suuntasi tottuneesti asuntonsa ovelle. Enää pieni hetki ja hän näkisi Lilyn, naista jota oli kokopäivän ikävöinyt ja ajatellut. Hän oli myöskin tullut miettineeksi erästä asiaa.. Jamesin tapaaminen oli nimittäin saanut miehen kovin mietteliäälle päälle. Hänhän oli muuttanut naisystävänsä kanssa myös omakotitaloon, kun tieto tulevasta perheenlisäyksestä oltiin saatu. Ottanut askeleen eteenpäin suhteessaan naiseen. Ehkäpä.. ehkäpä Alec voisi kysyä Lilyä muuttamaan hänen luokseen? Ei siis nyt heti välttämättä sinä iltana, mutta olivathan he seurustelleet tässä jonkin aikaa ja kyläilivät toistensa luona tiiviisti. Lily jopa säilytti joitain vaatteitaan Alecin luona ja olihan hänellä avaimetkin valmiina, joten miksipäs ei? Mutta miehen piti odottaa sopivaa hetkeä moiselle kysymykselle, sillä olihan sekin nyt jo melkoisen iso juttu. Alecista vain tuntui siltä, että he olisivat jo valmiita siirtymään "seuraavalle tasolle" suhteessaan..

Vihdoinkin avaimet työnnettiin lukkoon ja se käännettiin auki, Alecin astuessa sisään kasvoillaan edelleenkin pienoinen hymy äskeisistä ajatuksistaan. Ja sitten.. sitten tapahtui jotain hyvin odottamatonta. Tuo ei ollut Lilyn ääni, ei! Se kuulosti ärsyttävän tutulta..
"Will." Alec henkäisi melkein säikähtäneenä, sillä hän oli nostanut nyt vasta katseensa mieheen, joka siinä hänen eteisessään seisoi puolipukeissa. Mitä.. mitä tämä tarkoitti? Miksi Will oli hänen asunnossaan? Miten tuo mies oli ylipäätänsä päässyt sisään? Missä Lily oli? "Lily sanoi, että tulet vasta aamulla." Ja sitten, Alec ei tajunnut että miten oli sen äsken onnistunut jättämään huomioimatta silmäillessään hämmentyneenä Williä.. miehellähän oli teltta pystyssä! Ei.. ei voinut olla totta. Ei Lily ikinä voisi tehdä näin Alecille. Ei voisi..
Se tuntui suoraan sanottuna aivan siltä, kuin Alecin sydän oltaisiin ensin revitty kahteen osaan ja sitten paiskaistu maahan niin, että se pirstoutui tuhansiksi pienoisiksi sirpaleiksi.. Lily oli pettänyt häntä. Willin kanssa. Juuri kun mies tunsi sortuvansa siihen paikkaan ja kuolevansa siihen sydäntä syvästi riipaisevaan tunteeseen, niin hän tunsi vaihteeksi jotain.. täysin uutta. Vihaa. Suunnatonta vihaa ja raivoa.
"PAINU HELVETTIIN ASUNNOSTANI! NYT!" Alec mylväisi hurjistuneena, ja ennen kuin toinen ehti sanoa tai tehdä edes mitään niin hän oli jo napannut tiukan otteen miehen paidankauluksesta ja paiskannut hänet avonaisesta ovesta rappukäytävän seinää vasten. "ÄLÄKÄ KUVITTELE NÄYTTÄVÄSI TUOTA NAAMAA MINULLE ENÄÄ IKINÄ!" Miehen korkea äänenkäyttö vain voimistui entisestään hänen luodessaan vielä yhden, täynnä silkkaa halveksintaa olevan katseen Williin. "Saatanan paskiainen!" Hän tosiaankin käytti nyt kaikki itsehillintänsä vähäisetkin rippeet siihen, ettei ryntäisi toisen perässä käytävään ja iskisi nyrkkiä miehen kasvoihin, satuttaisi tätä niin paljon, että toinen saisi nyt jotenkin edes tietää kuinka paljon henkistä tuskaa oli Alecille yhdessä Lilyn kanssa aiheuttanut. Mutta sen sijaan hän paiskaisi ovensa kiinni, niin ettei joutuisi enää miestä katsomaan ja kääntyi kannoiltaan, riisumatta edes jalassaan olevia kenkiä ja suuntasi kohti makuuhuoneensa ovea.

Jokin häntä kuitenkin esti sinne katsomasta. Alec ei pystynyt. Hän tietäisi ettei kestäisi nähdä Lilyä makaamassa alasti sängyllään, kun tiesi tämän olleen siinä vielä hetki sitten tekemässä ties mitä toisen miehen kanssa. Ja Lily.. Alec luuli, että hän oli tuntenut Lilyn. Mutta hän oli näköjään luullut väärin. Olivatko ne kaikki sanat, mitä nainen oli miehelle sanonut edes totta? Ei voinut olla.. Alecin mieleen palaili se hetki, kun he olivat istuneet miehen keittiössä, vannoneet rakkauttaan toisilleen ja Lily oli sanonut vieläpä ettei voisi ikinä satuttaa Alecia niin. Ajatus sai miehen vain entistäkin vihaisemmaksi.
"Mahtoi olla hyvää seksiä, kun sitä piti nyt ihan välttämättä harrastaa heti kun silmäni välttää, minun omassa sängyssäni vielä! "Will on osa menneisyyttäni, ei tulevaisuutta" ja vitut sanon minä! Mitä oikein ajattelit?! Mitä mahdoit eilenki ajatella?! Halusit vain päästä minusta eroon, jotta pääsisit Willin kanssa nussimaan MINUN asunnossani! Helvetin typerä.. lutka!"

Alecia kivisti taas hänen jo valmiiksi särkyneessä sydämessään.. ei.. ei hän tarkoittanut haukkua Lilyä lutkaksi. Hän ei oikeasti tarkoittanut sitä. Mutta mies ei yksinkertaisesti voinut sille mitään, se vain oli tullut suoraan kuin apteekin hyllyltä. Niin vihainen hän naiselle tosiaan oli.. ja surullinen.. hän oikeasti oli luottanut Lilyyn. Enemmän kuin kehenkään muuhun siinä maailmassa. Ja rakastanut. Ei - hän rakasti edelleenkin, sille mies ei myöskään mahtanut mitään.. Lily oli takertunut hänen sydämeensä ikuisesti, eikä se sieltä miksikään lähtenyt, tapahtui mitä tahansa. Alec ei vain pystyisi elämään naisen kanssa, joka oli pettänyt hänen luottamuksensa pahoin ja tehnyt pitämättömiä lupauksia. Hän ei toisaalta tiennyt, että miten kykenisi sitten elämään ilman Lilyä.. hänestä oli tullut niin tärkeä osa Alecin elämää. Lily vieläpä tiesi miehen menneisyyden hyvin ja sitä paremminkin, että kuinka paljon Alecia satuttaisikaan kumppanin luottamuksen pettäminen.

Will ei edes ajatellut jäävänsä selittämään valetilannetta Alecille, kun mies olikin jo viskannut hänet pihalle asunnostaan. Oven paiskautuessa kiinni Willin nenän edessä kohosi miehen kasvoille hyvin tyytyväinen omahyväinen hymy. No, ainakin Alecin reaktio oli odotettu. Ja miehen reaktiosta päätellen Alec ei antaisi tätä kovin helposti Lilylle anteeksi. Lilystä tulisi onneton ja nainen hakeutuisi vuorostaan hakemaan lohtua Willistä. Ah, onneksi Will oli katsonut saippuasarjoja joskus aikoinaan! Oli sen onni, että Will oli oppinut tämän vilunkipelin säännöt.
Hetken aikaa Will antoi korvansa olla painautuneena vasten Alecin ovea, sillä hän tahtoi kuulla, miten Alec Lilyä haukkuisi. Kuullessaan 'lutka'-sanan Will oli enemmänkin kuin tyytyväinen. Nyt Lily ei varmastikaan palaisi tämän jälkeen takaisin Alecin luo.

Will lähti sitten kävelemään portaita ja vislasi tyytyväisenä jotain ihme kappaletta. Hän puki paitansa ylleen ja soitti sitten hilpeällä tuullella autonkuljettajalleen, jotta tämä osaisi tulla hakemaan häntä. Nyt tekisi kunnon yöunet hyvää. Eikun hemmetti, hänellähän yhä seisoi jalkojen välissä. Ehkä sitä pitäisi ajaa ensiksi jonkin klubin ohi ja ottaa kyytiin ensimmäinen himokas nainen?
Kuulosti oikein hyvältä.

--

Lily, joka oli yhä todella sekaisin Willin salaa antamista huumeista, havahtui hereille kuullessaan raivokasta huutoa läheltä. Neito ei tajunnut lainkaan, mitä oli tapahtunut ja minne hän oli joutunut. Päässä vilisi edelleen, eikä hän tuntunut tuntevan edes omaa vartaloaan. Se ei edes totellut häntä.
Oli kuitenkin yksi ainoa asia, mitä Lily ei ollut unohtanut sekavassa tilassa ollessaan; Alecia. Alec oli varmasti palannut takaisin työmatkaltaan. Ajatus siitä antoi Lilylle hetkeksi aikaa voimia kääntämään itsensä kyljelleen, mutta siihen hänen voimansa sitten loppuivatkin. Jonkun ulkopuolisen silmissä Lily näytti ehkä enemmän siltä kuin hän olisi pahemmassakin kännissä kuin aineissa. Eikä Alecilla ollut aavistustakaan siitä, mitä Lilylle oli vähän aikaa sitten syötetty.

Kun vaaleaverikkö hahmotti jonkun seisovan ovella, Lily yritti tarkentaa näköään, jotta näkisi ihmisen paremmin. Mutta juuri mitään näkemättä hän kuitenkin henkäisi; "Alec..." sellaisella äänensävyllä, mikä oli kuulostanut enemmänkin yllättyneeltä kuin iloiselta, vaikka Lily oli yrittänyt kuulostaa iloiselta saadessaan rakkaansa takaisin luokseen. Lily ei tajunnut sitä, että hän makasi alastomana sängyllä. Hän vain ihmetteli sitä, miksi hänellä oli niin kuuma ja painava olo.

Sitten Lily kuuli sen tutun äänen, joka kuului ehdottomasti Alecille, vaikka Lilyn korvissa humisikin ikävästi. Lilyn kasvoille ilmestyi kuitenkin aika nopeasti tyrmistynyt ja hyvin hämmentynyt ilme, kun mies alkoi huutaa hänelle. Mistä Alec huusi hänelle? Mitä Lily oli tehnyt? Miksi Lily ei vain tuntunut ymmärtävän mitään Alecin sanoista, vaikka ne olivatkin olleet täysin selkeää englantia?
.. Lutka. Sen sanan Lily kuitenkin ymmärsi, vaikkei muuta ollutkaan vihaisen miehen sanoista ymmärtänyt. Lutka. Lutka, lutka. Lilykö oli lutka? Oliko Alec oikeasti niin sanonut?
"Willin äiti... Beth kuoli... Minä.. Minä lohdutin Williä, hän tar-tarvisti jonkun lähelleen", Lily sopersi väsyneen ja sekavan kuuloisena ja hänen silmänsä sulkeutuivatkin pariksi sekunniksi. Voi Lily, jos nainen olisi vain tajunnut, miten väärin hänen sanansa pystyttiin ymmärtämään, hän olisi valinnut sanansa toisenlailla. Mutta eihän Lily tajunnut mistään mitään, kiitos Willin antamien huumeiden, jotka todellakin olivat vieneet tajun kankaalle ja tuoneet tilalle ihmeellistä rentoutta.
"Minä.. Minä nukun nyt.."
Eikä siinä mennyt kuin pari hassua sekuntia, kun Lily jo nukkui autuaan tietämättömänä. Lily oli takuulla kuulostanut välinpitämättömältä typerältä lutkalta sillä hetkellä, kun hän ei ollut edes yrittänyt väittää vastaan. Jos nainen vain tietäisi tilanteen oikean laidan, olisi hän tietenkin ehkä jotain muutakin yrittänyt sopertaa. Mutta Lily ei ollut tehnyt mitään sellaista, mistä Alecin pitäisi olla hänelle vihainen.

Miten nopeasti joku ihminen voikaan pilata kahden ihmisen elämän. Miten nopeasti se elämä siellä pilvenhattaralla voikaan tuhoutua, kun annetaan väärien oletuksien vallata heikko ihmismieli.

Alec käänsi nyt katseensa sitten vihdoinkin makuuhuoneeseen, kun Lily oli aloittanut sopertamaan jotain. Hän oli lohduttanut Williä? Lohduttanut?! Nuo sanat olivat satuttaneet miestä entisestään, sillä Lily ei ollut edes osoittanut pienintäkään katumuksen elettä teostaan.. ja Alec oli huomannut jotain muutakin. "Oletko sinä juonut?" Hän ähkäisi epäuskoisena, mutta kyllähän sen näki naisesta kauaskin. Kännissä kuin käki. Ja nyt Lily oli ilmoittanut nukkuvansa.. mikä ihme naista oikein vaivasi? Ei hän voinut olla Alecin Lily. Alecin tuntema Lily ei ikinä olisi tehnyt mitään tämänkaltaista edes, eikä kännääminen kuulunut naisen tapoihin.. mies ei ollut ikinä aikaisemmin nähnyt Lilyä niin humalassa. Mies oli jo avaamassa suutaan, mutta nainen näytti nukahtaneen sikeään uneen, joten huutaminen tyhjälle ei olisi kovinkaan kannattavaa.

Alecin kasvoille kehkeytyi tuskainen ilme, kun hän siinä nukkuvaa Lilyä tuijottaessaan tajusi taas, että kuinka todellinen tilanne olikaan. Kaikki ne naisen kanssa vietetyt hetket.. olivatkin näköjään osoittautuneet pelkäksi teeskentelyksi Lilyn osalta? Naisen teko nimittäin.. oliko se muka rakkauden osoitusta Alecia kohtaan? Raahata oma ex-mies nykyisen miesystävänsä asuntoon, vieläpä sänkyynkin ja kuittaisi tekonsa "lohduttamisella." Vaikka Williltä olisi yllättäen menehtynyt koko suku, niin ei se oikeuttaisi Lilyä siltikään hyppäämään vällyjen väliin toisen miehen kanssa!

Mies niiskaisi tuntiessaan, kuinka kyyneleet yrittivät hänen surkean oloisista silmistään puskea läpi, mutta Alec vain puri huultaan. Hän ei antaisi itsensä itkeä. Ei, ei ainakaan nyt. Hänen täytyisi vain odottaa.. odottaa Lilyn heräämistä ja sitten.. niin mitäköhän sitten tapahtuisi? Se selviäisi sitten. Mutta hän odottaisi Lilyn heräämistä, vaikka siihen menisi koko pitkä yö. Alec ei oikeastaan voinut edes ajatella nukkumista siinä tunnetilassa, tai edes saman katon alla kyseisen neidon kanssa. Miten ihmeessä hän pystyisi edes tulevaisuudessa nukkumaan sängyssään, jossa Lily oli pettänyt häntä Willin kanssa?

Jalat olivat kantaneet Alecin keittiöön makuuhuoneensa ovelta ja mies avasi vesihanan. Hän nappasi kaapistaan lasin, täytti sen vedellä ja joi sen nopeasti. Kurkkua oli ruvennut kuivaamaan siitä kaikesta huudosta, mikä miehestä oli purkautunut äsken. Alec loiski myös kämmenellisen kylmää vettä kasvoilleen, jotka tuntuivat kuumottavan piinaavasti.. johan helpotti. Hän ei vain uskonut vieläkään sitä ajatusta siitä, että Lilyn ja hänen suhteensa.. olisi ohi. Tai eihän Alec ollut edes voinut vielä puhua naiselle, kun toinen nukkui humalaansa pois, mutta olisi mahdotonta yrittää jatkaa eteenpäin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mies rakasti Lilyä liikaa. Hän pelkäsi, että olisi taas sokea kaikelle muulle ja naisen pettäminen jatkuisi.. aina se satuttaisi Alecia yhtä paljon, mutta rakkaus saisi hänet aina antamaan Lilylle anteeksi.. hän ei halunnut ajautua siihen tilanteeseen.

Alecin katse osui sitten yhteen laatikostoon hänen nojatessa keittiön tiskipöytää vasten.. mies halusi lohtua suunnattoman pahalle ololleen. Ja hän tiesi yhden asian, mikä siihen ainakin väliaikaisesti tarjoisi helpotusta. Alecin kädet vetivät laatikoston nopeasti auki ja tarttuivat tuttuun tupakka-askiin, jonka mies oli sinne piilottanut sinä päivänä kun oli tupakointinsa päättänyt lopettaa.. niin, siitäkin oli ehtinyt jo kulua kuukausia. Mies nappasi tärisevin käsin yhden savukkeen sieltä itselleen ja asetti sen huuliensa väliin. Sytkäri kaivettiin sieltä jostain tupakka-askin vierestä ja Alec sytytti savukkeensa, imien siitä sitten nikotiinia ja muita myrkkyjä verenkiertoonsa. Hän ei jaksanut raahautua edes parvekkeelle asti tupakkaansa polttelemaan, sillä millään ei juuri nyt ollut väliä. Alec raotti keittiönsä ikkunaa vain ilman vaihdon vuoksi ja lyyhistyi lattialle nojaamaan keittiön seinää vasten. Ensimmäisen savukkeen jälkeen sitten poltettiin toinen heti perään, kolmas.. neljäs. Ja nyt alkoi sitten se piinallinen odotus siitä, että koska Lily mahtaisi herätä.

Siinä kului se yhdeksän tuntia, että Lily alkoi ensimmäistä kertaa hieman liikkua sängyllä. Hänen kätensä hieraisi väsyneitä ja painavilta tuntuvia silmäluomia, jonka jälkeen neito yritti silmiään avata. Mutta siitä ei tullut oikein mitään, hän tunsi sokaistuvansa huoneeseen tulevasta kirkkaasta valosta. Valo ei edes ollut kovin kirkas, mutta Lilylle se oli vain entistä kirkkaampi. Aivan kuin aurinko paistaisi hänen kasvojensa edessä, niin kirkkaalta valo vaikutti.
Lily tunsi sitten kovan kivun päässään ja se vihlaisi häntä niinkin paljon, että tuskastunut parkaisu karkasi turrilta tuntuvilta huulilta. Vaaleaverikkö ummisteli yhä silmiään, kun hän nousi ylös sängyltä. Miten hän tunsikaan olonsa niin kipeäksi? Vartalo tuntui niin jäykältä, kuin sitä ei olisi moniin tunteihin liikutettu.
Niin, mitä hän olikaan tehnyt edellisiltana?

Lily yritti kaivella päästään eilisillan tapahtumia. Hän muisti sen, että oli soitellut työilmoitusten perään ja sen, että Will oli soittanut illemmasta kertoen äitinsä kuolleen. Lily oli suostunut miehen seuraksi johonkin baariravintolaan. Sen jälkeen neidin muisti ei toiminut. Lilyn mieleen välähti aivan ihmeellisiä kuvia (Willin kasvojen lähentyminen, kova isku poskelle, Alecin raivoisa huutaminen), jotka eivät voineet olla totta. Ne taisivat vain olla unta.
Mutta miksi nainen tunsi olonsa kuitenkin niin.. Niin petetyksi? Oliko eilen illalla tapahtunut jotain, mikä Lilyn pitäisi muistaa? Mutta miksei hän muistanut, miksi hän näki vain mustaa? Ei neito ollut juonut mitään alkoholia, sen hän sentään muisti. Hän ei ollut juonut kahteen vuoteen yhtään siideriä tai olutta, joten miksi olisi nytkään.
Hei, Alec. Alec olisi varmasti tullut jo kotiin. Miksi Lily oli nukahtanut, hän olisi tahtonut olla hereillä miehen tullessa kotiin.

Vasta silloin hän huomasi olevansa alasti. Lily peitti itsensä peitolla ja kurtisti kulmiaan. Milloin hän oli alkanut nukkua yksin ollessaan alasti? Ehkä hänelle oli tullut yöllä niin kuuma, koska Lily tunsi ihonsa aika nihkeäksi. Niin, hän oli varmasti puoli unessa riisuuntunut alasti. Lily ei kuitenkaan edelleenkään muistanut sitä, miten hän oli päätynyt Alecin asuntoon.
Lily hieraisi poskeaan, mutta se tuntui hyvin aralta. Oliko hän ehtinyt yön aikana lyödä poskensa johonkin? Mitä ihmettä hänelle oli tapahtunut yhden yön aikana?

Lily huomasi vaatteensa lattialla. Hänen yöpaitansa ei kuulunut niihin. Miksi lattialla olivat hänen arkivaatteensa? Eikö hän ollutkaan nukkunut yöpaidallaan? Tämä meni vain entistä kummallisemmaksi ja pelottavammaksi. Ehkä kaikkeen kuitenkin löytyisi jokin selitys, pakko oli löytyä.
Neito nousi ylös sängyltä noukkiakseen vaatteensa lattialta, kun hänen päätään vihlaisi jälleen ikävä kipu. Olikohan hän saamassa migreenin? Lily ei kyllä koskaan ollut kärsinyt migreenistä, mutta eräs hänen vanhoista ystävistä sai sellaisen todella usein, joten Lily tiesi mitä migreeniltä odottaa.
Lily sai puettua vaatteensa ylleen ja lähti sitten astelemaan pois makuuhuoneesta. Nainen sitoi hiuksensa kiinni etsien Alecia ympäri asuntoa. Pakkohan miehen oli olla kotona, koska.. Koska Alecin oli vain pakko olla kotona. Ainakin Lily oli toista ikävöinyt sen verran, että tahtoi nähdä miehen heti.

"Alec?" Lily kutsui miestä, mutta pian hän näkikin tämän istuvan keittiön lattialla. Naisen nenään tulvahti tupakanhaju ja hän nyrpisti sille nenäänsä. Alec näytti siltä, ettei ollut nukkunut koko yönä.
"Alec, o.. Oletko kunnossa?" Lily kysyi epävarmasti ja käveli lähemmäs miestä. "Olet alkanut taas polttaa.." se oli surullinen toteamus, mutta siihen asiaan Lily ei nyt kiinnittänyt enempää huomiota.
"Tiedätkö, missä Will on?"
Okei, Lily oli kysynyt sen kysymyksen vain siksi, koska häntä pelotti Willin sen hetkinen sijainti. Jos Lily kerran oli ollut niin huonossa kunnossa eilen, että hänen muistinsakin oli pyyhkiytynyt, niin miten olisi Willin laita. Toivottavasti mitään vakavaa ei olisi tapahtunut. Mutta Alec.. Miksi Alec näytti niin surkealta?
Ei Lily itsekään kovin hehkeältä sillä hetkellä näyttänyt. Hänen poskensa oli turvoksissa ja punoitti, kaulassa oli pari fritsua ja tummat silmänaluset eivät sopineet hänelle lainkaan.

Alec havahtui kuullessaan jonkun kutsuvan häntä. Mies oli melkein nukahtamaisillaan kokonaan valvotun yön seurauksena ja nosti katseensa sitten vaivihkaa äänen suuntaan. Lily oli herännyt. Mies tunsi taas sydäntä vihlovan, kun hän oli nähnyt naisen.. yöllä hän ei ollutkaan huomannut toisen kaulassa violetteina kirkuvia fritsuja.. kuin Will olisi vielä jättänyt merkit naisen kehoon siitä, että hän oli todellakin koskenut johonkin, mikä kuului Alecille. Turvoksissa olevasta poskesta päätellen heillä kahdella oli vieläpä ollut meneillä jotain ihan muuta kuin hellää lohtuseksiä.

"Älä tule enää yhtään lähemmäksi", mies sähähti vihaisena Lilylle, joka oli kävelemässä Alecia kohti. "En, enpä tiedä missä se sinun rakas Willisi menee. Näin hänet viime yönä tosin minun asunnossani kun olin tullut työmatkaltani ja heitin hänet ulos", Alec oli nyt noussut ylös ja nosti kätensä puuskaan. "Ehkäpä vielä saattaisit ehtiä toiselle kierrokselle hänen kanssaan, jos oikein ripeästi kipität hänen hotelliinsa!" Mies ei ikinä ollut tuntenut oloansa niin voimattomaksi.. hän oli hyvin väsynyt, surullinen, pettynyt, vihainen ja raivoissaan. Kaikkia niitä samaanaikaan. Ja kaikenlisäksi hän tunsi olonsa erittäin huonovointiseksi kaikista niistä poltetuista savukkeista.. mies oli raivostuksissaan polttanut yön pikkutunneilla lähes koko askin tyhjäksi yhteenmenoon ja se jos mikä oli huonoksi keholle.

"Sinä.. sinä itse sanoit minulle, että Will on menneisyyttäsi ja pidät hänet menneisyydessäsi! Miksi sinä teet minulle näin?! Miksen tajunnut aikasemmin, että oletkin pelkkä valehteleva, tunteeton, kylmä huora! Luotin sinuun.. !"

Lily pysähtyi kuin seinään kuullessaan Alecin sähähtävän hänelle. Naisen kasvoille kohosi nyt myös tuskasta vääristynyt ilme, kun hän katsoi miestä edessään. Mitä? Oliko Will ollut täällä, Alecin asunnossa? Mutta miksi, mitä ihmettä Will täällä oli tehnyt?
'Sinun rakas Will'? Mitä se oli tarkoittanut?
"Mi-mitä sinä oikein puhut?" vaaleaverikkö sai ähkäistyä ja katsoi ylös noussutta Alecia ymmärtämätön ilme kasvoillaan. Oliko Lily kenties pudonnut kärryiltä, kun hän ei vain tuntunut tajuavan mistä Alec puhui.
"Toiselle kierrokselle? Alec! Mistä on kyse? O-olenko tehnyt jotain? E-en ymmärrä yhtään, mistä sinä puhut", neito henkäisi peloissaan ja tunsi siniharmaiden silmiensä täyttyvät kyynelillä. Häntä pelotti Alecin sen hetkinen käyttäytyminen, mikä ei ollut lainkaan miehen tapaista.

"-- oletkin pelkkä valehteleva, tunteeton, kylmä huora!"
Vaaleaverikkö jähmettyi paikoilleen ja tuijotti miestä suoraan silmiin. Lilyn sydän tuntui myös lakkaavan lyömästä. Kuin jokin painava olisi pudotettu naisen päälle. Missään ei tuntunut enää olevan mitään järkeä, eikä missään näyttänyt olevan pakokeinoa. Kaikki tapahtui tässä ja nyt, tämä oli totta. Tämä ei tosin vaikuttanut olevan totta, mutta totta se valitettavasti oli.
Lily oli tehnyt jotain. Lilyn oli pakko olla tehnyt jotain hyvin, hyvin pahaa. Mutta sitä neito ei kyennyt nyt miettimään, ei. Hän tunsi sydämensä huutavan tuskasta ja särkyvän hiljalleen.
"Helvetin typerä.. lutka!"
Ne olivat Alecin sanat, jotka sanoivat nuo sanat. Nuo sanat, ne... Ne eivät tainneet olla unta.

Lily ei kyennyt enää puhumaan, eikä hänen ulkokuoressaan näkynyt mitään jälkeä Alecin sanomista sanoista. Ne söivät häntä kuitenkin sisältä päin. Lily tunsi hajoavansa hiljalleen, pian häntä ei olisi enää olemassa. Nuo kauheat sanat söivät hänen sydäntään kuin madot omenaa. Hänen sydämeensä, joka oli vasta korjautunut kokonaan, alkoi tulla suuria reikiä. Lilyn sydäntä, eikä hänen mieltään oltu luotu tällaiseen. Hän ei ollut tarpeeksi vahva enää kestämään mitään tällaista.
Alecin raivo ja huudot, ne... Ne olivat todellakin osuneet Lilyyn kuin puukot. Ja Lily tiesi, että häntä ei kaivattu täällä enää.
Hetken aikaa nuori nainen vielä seisoi siinä tuijottaen Alecia suoraan silmiin. Lilyn kyynelvanat olivat auenneet äskettäin ja nyt hänen poskilleen virtasi kyyneleitä vuolaasti. Mutta ilme ei kertonut mitään hänen tilastaan, ei yhtikäs mitään. Kuin katsoisi patsasta, joka ei pystynyt tuntemaan mitään. Silmissä ei enää näkynyt minkäänlaista elon merkkiä, vaan ne katsoivat vain tyhjyyteen.
Lily oli eksynyt jälleen polultaan.

Sitten Lily otti askeleita taaemmas Alecista, vaikka hän ei olisi halunnut lähteä. Ei, lähteminen tarkoittaisi sitä, että... Että tämä oli tässä. Lily ei pääsisi koskettamaan Alecia. Lily katsoi miestä edelleen silmiin, eivätkä kyynelvanat tehneet vieläkään loppua. Se oli tässä. Loppu. Oliko kaikki oikeasti päättynyt tähän? Tällä tavalla? Ja mikä oli edes ollut syynä? Lily ei kyennyt kuin näkemään itsensä syyllisenä Alecin raivoon ja tuskaan. Tämä kaikki oli Lilyn syytä. Lilyn olisi pitänyt vain pitää Alec kaukana itsestään, jotta tähän tilanteeseen ei oltaisi päädytty. Kaikki oli tässä. Jos Lily ei vain olisi antanut Alecin tulla lähemmäs itseään, niin he olisivat edelleen tuntemattomia toisilleen. Eikä Lily olisi nyt tässä tilanteessa, jota hän oli pelännyt kaikista eniten.
Naisen huulet liikkuivat, mutta niiden välistä ei kuulunut ääntäkään. Ne olivat sanoneet 'anteeksi'.

Ja pian Lily oli kadonnut Alecin asunnosta. Hänen sydämensä oli kuitenkin jäänyt Alecille, eikä neito palannut sitä hakemaan.

Alec ei ymmärtänyt. Oliko Lily tosiaan ollut niin humalassa sitten, ettei muistanut edellisestä yöstä mitään? Willin perään hän oli ainakin kysellyt. Ja miksei nainen sanonut mitään? Mies jotenkin toivoi, että Lily olisi edes kiistänyt tekonsa, vaikka olihan Alec omin silmin nähnyt kuinka Will puki hänen eteisessään vaatteitaansa päälle kiinni jäädyn oloisena. Ja sitten koitti se hiljainen hetki. Alec vain tuijotti naista silmiin, ja näki kuinka kyyneleet valuivat pitkin toisen poskia.. miksi näin oli pitänyt käydä? Mies halusi vetää Lilyn turvallisesti taas omaan syliinsä, mutta tiesi ettei voinut. Hän ei saanut tehdä niin. Olihan Aleckin äskeisillä sanoilla varmasti naista satuttanut, mutta miksi Lilyn piti pettää häntä.. ?

Siinä he vain tuijottivat toisiaan, kunnes Lily otti askelia poispäin. Alec tuskin tajusi sitä, kun nainen oli jo poistunut hänen asunnostaan.. ja silloin, silloin se karu todellisuus iski mieheen. Tämä ei ollut mitään painajaista, josta hän pian heräisi ja rauhoittuisi löydettyään Lilyn viereltään. Lily oli lähtenyt oikeasti. Alec oli nähnyt hänen silmistään, että kuinka paljon toinen oli järkyttynyt miehen sanoista.. niistä oli mennyt se elon tuike, jonka mies oli aikaisemmin onnistunut palauttamaan Lilylle.. ja nyt hän oli riistänyt sen pois taas. Heidän suhteensa olisi ohi nyt.

Alec tunsi olonsa nyt entisäkin heikommaksi, väsyneeksi.. jokainen sekunti ilman Lilyä tuntui raskaalta elää. Hän antoi jalkojensa taas kantaa itseään pois keittiöstä.. hänen kehonsa eli aivan omaa elämää, irtaantuneena ajatuksista. Ja sitten hän tajusi minne suuntaan oli matkalla. Makuuhuoneeseen, josta Lily oli äsken herännyt. Alec katsoi sänkyänsä illmeettömänä. Yhtäkkiä siinä nukkuminen ei tuntunutkaan enään niin kutsuvalta..
Mies kääntyi kannoiltaan sekavana ja oli päätynyt sitten olohuoneeseen, pianon äärelle. Mies ei kuitenkaan soittanut sitä. Hän vain istui siinä, pianonsa edessä ja tuijotti sen koskettimia kuin olettaisi jotain tapahtuvan. Niin kuin että Lily sittenkin palaisi takaisin hänen luokseen ja hihkaisisi "APRILLIA!" Mutta eihän nyt edes ollut aprillipäivä, joten se ei mitenkään voisi olla mahdollista..

Jotain märkää valui pitkin Alecin kasvoja.. itkikö hän? Ikäänkuin varmistuakseen asiasta mies pyyhkäisi kasvojansa kämmenselällään ja huomasi kuinka kyyneleet jo tippuivat alas pianon koskettimille valuen nenänpäätä pitkin. Alec antoi itsensä nyt itkeä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, ja kun se sitten vihdoinkin tapahtui niin hän itkikin oikein kunnolla.. ihan hyvä vaan, ettei Lily ollut nyt näkemässä miestä.