I see your face and it keeps me going.

// hekate & jungmo ! :3 kotia päästä mukaan : )

Jasper tuhahti.
Miksi hän oli tässä typerässä puistossa ? Ai niin. Hänen piti vahtia typerää siskoaan. Rasittavaa. Vanhemmat oli taas keksineet lähteä syömään isän asiakkaiden kanssa ja kun sisko hinkui päästä puistoon, Jasperille annettiin tämä kunnia. Poika istui eräällä penkillä katsoen siskonsa menoa. Tuo keinui, teki hiekkalinnoja, laski liukumäkeä.. Ihan sama, Jasperia ei kiinnostanut ollenkaan. Miksi hänellä piti olla tuollainen sisko. Miksei sisko voinut olla sellainen, joka vihasi Jasperia, eikä halunnut tuon kanssa minnekkään tai jotain. Miksi Jasperilla piti edes olla siskoa ? Paljon mielummin hänellä olisi hänen kaksoisveljensä mutta.. Tässä sitä oltiin.
"älä syö hiekkaa." Tummaverikkö ärähti ehkä kymmenennen kerran siskolleen, joka ei jaksanut uskoa. Poika turhautui, nousi ylös ja tuli Idan luokse. "okei riiviö, lopeta se hiekan syöminen !" Hän huudahti ja sai varmasti kaikki sillä leikkpaikalla olevien ihmisten katseet itseensä. Ihan sama.. Ida vain anuroi ja koitti tunkea hiekkaa suuhunsa, silloin Jasper nappasi tuota ranteesta. "Okei, lopeta se hiekan syönti niin ostan sulle jäätelön." Hän tuhahti, se toimi, niin kuin aina. Ida oli tottunut saamaan kaiken minkä halusi ja keksinyt keinon saada kaiken haluamansa myös Jasperilta. Ensin piti vain ärsyttää poikaa hetken, että Jasper suorastaan anelisi tuota lopettamaan ja lupaisi ostaa mitä tuo halusi. Okei, ei se ihan näin mennyt, Jasper ei kovinkaan monesti ostanut tai tehnyt mitä sisko halusi, vain silloin kun tuo todella ärsytti.
Niimpä sitä käveltiin lähimpään kauppaan, Jasper osti ison jäätelö tuutin siskolleen ja he palasivat puistoon, sisko söi jäätelöään ja Jasper istui penkillä mulkoillen tuota.

Pian jäätelö oli syöty ja sisko palasi leikkimään, Jasper tuhahti ja kaivoi kuulokkeet taskustaan. Maailma sitten osasi olla ilkeä.. Mitä hän oli tehnyt väärin, että oli menettänyt veljen ja saanut tilalle.. monsterin ? No ei Ida monsteri ollut, mutta oli paljon helpompi pitää tuota sievää tyttöä monsterina kuin ihmisenä. Ihan tosi.
Olisi edes nyt kunnon juttu seuraa.. Poika laittoi kuulokkeet korvilleen ja iPodista Secondhand Serenadea soimaan, uppoutuen siihen musiikkiin.

// Diuuudiuu, täälä ollaan ! //


Knappien perheessä oli siivouspäivä. Jokaiselle perheenjäsenelle oli jaettu tehtävät mitä tehdä ja Jungmo, hän joka vihasi siivoamista, sai huolehtiakseen WC:n pesun. Mutta tämä neitipoika ei missään tapauksessa voinut suostua moiseen. Hänenkö muka pitäisi putsata toisten jätökset vessanpytyn reunoilta vessaharjalla? Ei tullut kuuloonkaan. Niinpä tuo nuorukainen nappasi laudan kainaloonsa ja livisti ulos talosta. Päällään hänellä oli puolessavälissä persettä roikkuvat housut (kuten aina) joiden alta loistivat sateenkaaren väreillä varustetut bokserit ja paitana oli kirkuvan pinkki T-paita, kirkuvan keltaisella printti kuvalla. Päässä oli merkki lätsä. Eihän hän nyt feikkejä voinut käyttää, ei tietenkään. JuC lähti pihasta pikapikaa rullaamaan, ettei kukaan vaan ehtisi huomaamaan hänen lähtöänsä vielä siinä vaiheessa, kun hänet vielä voitaisiin käskeä takaisin.

Jungmo saapui Yellow Avenuelle ja suuntasi siellä lähimpään puistoon. Puistoalue oli hyvin siisti ja täynnä kauniisti istutettuja kukkasia. Paikkaa siis tuskin oli aivan tarkoitettu skeittaamiseen.. Mutta nuorukainen vähät välitti. Eipä ollut eka kerta kun tämä poju skeittasi paikassa, jossa oli selkeästi kielletty rullalaudat. JuC silmäili paikkaa uteliaana. Kukkapuskien vieressä meni pitkä metalliaitaus, mikä nosti leveän hymyn pojun kasvoille. Tuota pitkin saisi siististi taiteiltua laudalla. Skeittari käveli sopivan matkan päähän ja alkoi suunnitella temppuansa. Samalla hän huomasi kauempana leikkipuiston puolella olevan muutakin väkeä. Pikkutyttö, jota oli vahtimassa nuori.. Nainen? JuC ei ollut varma, ihmiset olivat kuitenkin melko kaukana. Kauniilta tuo ainakin näin kaukaa näytti, joten päättipä Jungmo koittaa tehdä tuohon hienon vaikutuksen. Tuo liukuisi koko kaiteen läpi ja hyppäisi lopuksi tyylikkäästi alas 360asteen flipillä. Joo, niin hän tekisi.

Sitten sitä mentiin. JuC potki lautaansa vauhtia ja rullasi eteenpäin. Sitten ponnahdus ilmaan ja hypähdys metalliaidan päälle. Jungmo liukui ihan suunnitellun lailla eteenpäin ja kaikki sujui tyylikkäästi. Sitten hän käänsi katseensa leikkipuiston puoleen. Kai häntä katsottiin nyt? Katse jäi vähän liiankin kauaksi aikaa ihan väärään suuntaan, eikä poika sitten huomannut, kun aita yhtäkkiä päättyi. Niin hän lensi kauniissa kaaressa aitauksen toiselle puolelle kukka-aitaukseen. Tarkemmin sanottuna ruusuaitaukseen. Ja niin kuin kaikki varmaan tietävätkin, ruusupuskissa on aina piikkejä..
“Auuuuuuu..! Ai saatanansaatana!”, kuului vain ulina pusikosta.

Jasper ekskittyi vain musiikkiin ja silmät avautuivat ja hän katsoi kuinka kaikki lapset nauroivat jollekkin ja osoittelivat ruusupusikkoa. Pojan katse kääntyi ja tuo huomasi kuinka joku oli lentänyt sinne. Lapsien vanhemmat veivät lapsensa pois, se oli varmaan heidän mielestään tosella huonoa käytöstä. Jasper kyllä tiesi Yellow Avenuen vanhemmat. Heistä Jasperkin oli huonosti käyttäytyvä nuori kun ei halunnut käydä sitä tylsää yksityiskoulua ja päristeli skootterilla kaiket päivät, vihasi siskoaan eikä halunnut huolehtia tuosta ja vaikka mistä muusta syystä. Mutta Jasper ei sentään skaitannut puistoissa. Varmasti kyllä skeittailisi jos omistaisi laudan ja osaisi.
Jasper laski kuulokkeensa ja juoksi pojan avuksi, tuskin kukaan muukaan sitä tekisi. "Sattuiko pahasti ?" tummaverikkö kysyi ja tapitti turkooseilla silmillä toista. Hän ojensi kätensä auttaakseen toisen ylös, Jasperin katse ei kertonut mitään tuon ajatuksista, mutta pieni huolestunut hymy käväisi nopeasti huulilla.

SIsko tuli pyörimään jalkoihin ja Jasperia suorastaan nolotti tuon käytös. Sisko kyseli kaikkea Jungmolta kuten "ootko vähän tyhmä kun noin teit ? ", "eikö äiti opettanu et ruusut on piikikkäitä ?" ja niin edelleen. "Hei Ida, ole kiva ja häivy." Jasper pyysi ja mulkoili siskoaan. Ja Jasper oli muka huono käytöksinen.. Hän hän oli mennyt auttamaan tuota raukkaa joka lensi puskaan, ei kysellyt tyhmiä kuten Ida !
"ida häivy." Poika tuhahti pahasti ja Ida meni takaisin elikkimään, ihme kyllä. "sori ton riiviön takia." Jasper pahoitteli ja katsoi Jungmoa. Toinen ei selvästi ollut syntyjään lontoolainen.

Leikkipuiston puolelta kuului naurua. Jes, helvetin kiva juttu. Kakaratkin nauroivat hänelle. Hetken poju jo mietti, että pitäisikö vain jäädä makaamaan sinne kukkasten keskelle, häntä kun hävetti liikaa. Mutta ne olivat kumminkin vain pieniä lapsia, jotka käkättivät, joten mitä väliä. Niin JuC nousi kankean näköisesti ensin vain istumaan, kun jo pistelevä tunne vain paheni.
”Auuuuuuuh..!”, hoppari ulisi nyt vähän pienempään ääneen ja nyppi piikkejä iholtaan huultaan purren.
”Hemmetin ruusut.. Hemmetin kakarat..”, JuC mumisi itsekseen, eikä huomannut ollenkaan, että joku henkilö kiiruhti hänen luokseen avuksi. Vasta kun hän kuuli äänen kysyvän ”sattuiko pahasti”, hän nosti katseensa ylös. JuC mulkoili sanattomana auttajaansa vähän pihalla olevan-näköisenä. Ääni oli kuin pojalla, mutta se näytti aivan tytöltä.. Siinä oli hetken pohtimista Jungmon rusina-aivoille. Sitten seuraavaksi kuului jonkun pienemmän taapertajan piipitys. Joku pikkutyttö selvästi vittuili hänelle. Vittuili.. Hänelle.. Jungmolle? JuC kurtisti kulmiaan ja muuttui aavistuksen punertavaksi kasvoiltaan.
”Turpa kii pentu..”, hoppari murisi ja jatkoi tikkujen nyppimistä.
”Auh!”, ulisi blondi toistamiseen. Vihdoin se pikkuriiviö näytti häippäsevän, kun tuo hänen hoitotäti/setä komenteli pari kertaa. Jungmo haki katseensa kohteeksi taas tuon sievän.. Pojan. Joo, poika se oli. Siihen lopputulokseen hoppari lopulta päätyi.
”Ööö.. Kiitti..?”, sai blondi lopulta mumistua päätään rapsutellen. Kiittää hänen kai kuului tässä tapauksessa? Toinen oli kuitenkin rynnännyt juoksujalkaa hänen avukseen.

”Tota.. Et viittis vähä helppii? Tai ku sähä niinku jo olitki tavallaa niinku.. helppaas”, kysäistiin kättä ojentaen. Hän ei meinannut päästä ylös pistelevien oksien seasta ominvoimin.

Jasper katseli toista ja vilkaisi minne se sisko oli mennyt. Liukumäkeen, tietysti. Putoaisipa Ida ja löisi päänsä ja.. No, ei saanut olla ilkeä.
Katse kääntyi taas Jungmoon tuon kiittäessä häntä. "ei ongelmaa.." Poika totesi ja kun toinen pyysi lisää apua, poika pyöräytti silmiään ja ojensi kätensä toiselle, vetäen toisen ylös pusikosta. "etkö osaa lukea kieltokylttejä ?" hän kysyi ystävälliseen sävyyn. Kyllähän puiston laidoilla luki aina kaikkea, kuten, ei koiria puistoon tai älä revi kukkia. Kai siellä oli maininta skeittaamisestakin ? Varmaan olikin. No, eihän Jasperia kiinnostanut mitä puistossa sai tai ei saanut tehdä, tuskin siellä sai syödä jäätelöäkään kun silläkin pystyi sotkemaan mutta..
"vaikka eihän asia mua kiinnosta." Poika totesi hetken päästä ja vilkaisi toisen lautaa. "skeittaa missä haluat." hän lisäsi vielä, hän ei halunnut antaa sellaista vaikutelmaa, että hän välittäisi tästäkin puistosta ja hankisin pian poliisin paikalle jollei Jungmo nyt lähtisi. Ei todellakaan, ihanaa saada itsensä ikäistä seuraa. Idasta kun siihen ei todellakaan ollut..

"olen Jasper." Poika esittäytyi ja katsoi Jungmoa silmiin, tuskin toista edes kiinnosti kuulla Jasperin sukunimeä. Poika vilkuili puistoa joka oli tyhjentynyt huomattavasti tämän pienen välikohtauksen jälkeen. Huvittavaa, edes Jasper ei ollut tyhjentänyt mitään paikkaa näin mallikkaasti.. "Missä asut ?" Tummaverikkö kysäisi, tuskin toinen ainakaan yellow avenuella asuisi.

Nätti poika ojensi auttavankätensä silmiään pyöritellen ja kiskoisi Jungmon ylös pusikosta. Siinä nyt seistessään poju huomasi, että piikkejä oli myös hänen takapuolessaan.. Hän sitten alkoi nyppiä niitä yksitellen pois, mutta huomio piikeistä siirtyi pian takaisin tuohon toiseen poikaan. Tuo kysyi, eikö tämä osannut lukea kieltokylttejä. Aluksi Jungmo tuhahti loukkaantuneen sävyyn, mutta kun hän tajusi, ettei toinen kysynytkään sitä ivallisesti, loihti hän kasvoillensa ominaisen ylipirteän hymynsä.
”Pitää kato testata kaikki maholliset paikat mis vähänki kykenee skeittaa. Nii kaua hyvä, kunha ei kyttii näy”, poju selitti ja virnisti vielä lopuksi. Ja piikkien nyppiminen jatkui huulta purren. Lopulta kun hän ainakin luuli nyppineensä kaikki, hän kääntyi vielä selkä toiseen poikaan päin.
”Onx mus viel jotai sotkuu tai jotai?”, kysäistiin tuolta vielä varmuuden vuoksi. Pitihän sitä näyttää aina hyvältä. Ties vaikka kaupungilla kävellessään jotkut alkaisivat nauraa räkättää hänelle, kun takamuksessa oli jotain multaa tarttunut kukkapuskasta.

Toinen poika esittäytyi Jasperiksi. Jungmo nyökkäsi päällään ja esittäytyi itsekkin.
”Mä oon JuC”, poju ehti juuri vastata, kun Jasper jo esitti uuden kysymyksen. Jungmo vain virnisti. Jaa, että missä hän asui? Siihen häntä ei huvittanut vastata. Jasper kumminkin mitä todennäköisimmin asui Yellow Avenuella ja Jungmo taas ei. Toinen pitäisi varmasti häntä sen jälkeen jotenkin itseään alempana tavallisena tallaajana..
”Hmp, tuolla noin..”, JuC sitten vastasi mutisten todella epämääräisesti. Eiköhän toinen sen verran osannut tulkita Jungmoa että arvaisi, ettei tuollaisen vastauksen perusteella Jungmo asunut ainakaan tällä seudulla..

Jasper huokaisi ja katsoi toisen selkää ja puisteli toisen selästä joitain roskia pois. "Ihan siisti." hän totesi sitten ja katsoi toista. "JuC ?" hän toisti. Joku lempinimi varmaan ? "miten sä tänne eksyit." Poika kysäisi pienesti virnistäen ja vilkaisi taas siskon menoa. Nyt tuo oli alkanut keinumaan ja selvästi halusi että Jasper menisi antamaan vauhtia. Ei, ei todellakaan, oli jo tarpeeksi että poika joudui raahautumaan puistoon tytön kanssa, hän ei todellakaan keinuttaisi toista ! Jasper esitti ettei huomannut siskoa ja katsoi Jungmoa, kuin tuo puhuisi jotain mielenkiintoista.
Toinen selvästi ei halunnut sanoa ettei ollut yellow avenuelta. "hmm. arvelinkin ettet asu täällä." Hän hymyili pienesti. "ite vihaan asua täällä, oot onnekas. mä asuisin mielummin vaik rashee roadil ku täällä." Tummaverikkö huokaisi.
"onko sulla muuten muutakin nimeä ku JuC ?" Hän kysyi mahdollisimman kohteliaasti, toinen nimi vaikutti.. oudolta ihan normaaliksi etunimeksi.

Jasperin ilme meni taas siksi normaaliksi, mitään sanomattomaksi ilmeeksi. Hän ryhtyi katsomaan toista hiukan tarkemmin. Vaaleat hiukset, tummat silmät, hiukan pyöreät kasvot. Kun kaikki nämä yhdisti, syntyi suloinen pojan kloppi. Jasper ei kovin usein hymyillyt, mutta kyllä toinen ansaitsi pienen hymyn, olihan tuo raukka lentänyt ruusupuskaan ja suostui ylipäätään juttelemaan Jasperille, vaikka toinen olisi voinut vain kiittää ja häipyä matkaa jatkamaan. Ja toinen oli kestänyt siskon vittuilutkin.
No eihän sisko tiennyt vittuilevansa, hän tän aukoi päätään. "kui vanha muuten oot ?" Jasper kysäisi ja tunki kädet farkkujensa taskuihin.

Okei. Hän oli siisti myös takaa, joten kaikki hyvin. Leveä hymy se toistamiseen vain levisi Jungmon kasvoille.
”Thänks”, aasialaispoju kiitteli vielä avusta ja alkoi sitten katseellaan etsiä lautaansa. Hmn mihinkäs se oli mennyt? Ai, niin. Ruusupuskassahan se yhä oli. Jungmo kääntyi pusikon puoleen ja nyrpeä ilme kasvoillaan kumartui tarpeeksi saadakseen otteen laudastaan, mikä oli aivan pusikon pohjalla. Samalla Jasper kysyi miten tämä oli tänne eksynyt. Siihen blondi kohautti huolettomasti olkiansa.
”Jaa. En älyy miks mä just tänne tulin, mut siis siivomist pakoon”, JuC selitteli siinä perse pitkällä seistessään niin, että kirjavat bokserit vilkkuivat. Mutta sehän kuului tyyliin. Siinä hetken kurkoteltuaan, hän sai sitten lopulta kiskottua lautansa ylös oksien seasta.

Jasper arvasi Jungmon epämääräisestä vastauksesta, ettei hän ollut Yellow Avenuelta. Taas blondi ehti tuhahtaa, ennen kuin tajusi, ettei Jasper kysynyt sitäkään pahantahtoisesti. Jungmo kun tunnetusti älysi kaiken vähän peräjunassa..
”Vihaat asua tääl..?”, blondi toisti silmiään räpsytellen. Oliko hän nyt kuullut aivan oikein?
”Kuinka joku voi vihata asuu tääl. Jengihän just tahtoo tänne”, JuC ihmetteli ääneen pää kallella. Hän ei ikinä ollut tajunnut ajatella asiaa toisinpäin, että jotkut ehkä eivät tahtoneetkaan asua tällä seudulla. Mutta miksi ihmeessä joku ei tahtoisi? Blondin päässä raksutti, mutta nopeasti hän kyllästyi pohtimaan tuollaista.
”No mite vaa. Vaihdetaa sit himaa toisillemme”, blondi virnisti ja hypähti siihen metalliselle kukka-aitaukselle istumaan, missä oli skeitatessa koitunut hänelle vain harmia. Sitten Jasper kysyi oliko tällä muuta nimeä kuin JuC.
”No.. Jungmo. Mut JuC kyl useimmille”, hoppari vastasi. Lähes kaikkialla missä hän liikkui häntä kutsuttiin nimellä JuC. Paitsi opettajat ja kaikki muu vanhempi väki kutsui häntä oikealla nimellä.

JuC tiedosti sen (ihme kyllä) että toinen katseli häntä. Ja sitten hymyili. Blondi vaan ei kyllä ollenkaan saanut päähänsä että miksi. Oliko hänessä jotain naurettavaa vai mitä? Siinä hetken tuijoteltuaan Jasper sitten kysyi blondilta ikää. Jungmon toinen kulma nousi aavistuksen verran. Miksi se tuota kiinnosti? Ja miksi se ylipäätään puhui hänelle? Halusiko se tehdä tuttavuutta?
”17. Ite?”, hoppari ynähti ja katsahtipa hänkin läpi toisen. Melko pienikokoinen ja tytönnäköinen poika. Mutta häntä itseään pidempi tuo kumminkin oli. Kaikki jätkäthän olivat ja sekös otti blondia päähän ja lujaa.
”Miten ite oot eksynyt tänne? Ootsä sen ärsyttävän pennun joku lapsenvahti?”.

Kuinka joku voi vihata asua Yellow Avenuella.. Se olikin aika mysteeri. Hieno koulu, suuret, hienot talot, hieno puisto, puhdas ilma.. Se ei vain todellakaan iskenyt Jasperiin. Hän nyrpisti nenäänsä. "tää paikka on liian hieno mulle. Koulu on perseestä ja opettajat varsinki. ne on nii vanhan aikasia niinku kaikki täällä." Tummaverikkö selitti ja raapi päätään. "tiiäthän.. kaameesti kieltoja ja sääntöjä ja jos teet jotain väärin niin kaikki pitää sua jonain.. hulluna kakarana. Niinku mua täällä pidetää, vanhemmat saa kuulemma hävetä silmät päästään ja välillä ne toivoo että mä oisin kuollut eikä......" Veljestä puhuminen aiheutti aina saman reaktion, silmät kostui, kyyneleet ei silti saaneet lupaa valua. Poika puri lujaa huultaan ja katsoi maata silmät nyrkeissän. Hän hengitteli mahdollisimman rauhallisesti ja koitti ajatella kaikkea iloista. Kuten cosplayta. Japania. Mangaa. Animea. Pian hän huokaisi syvään ja nosti katseensa taas toiseen, olo oli taas hiukan parempi.
Poikaa huvitti ajatus. vaihtaa kotia toisen kanssa.. Vitsit, se kuulosti hyvältä ! Loppu elämä Devon Streetillä, kyllä kiitos. No, vanhemmat varmasti hakisivat hänet heti pois joten..
Toinen kertoi oikean nimensä ja se kuulosti jo enemmän ihmismäiseltä nimeltä. "Siis Jungmo." hän toisti, että oli varmasti kuullut oikein. "17 kans." Jasper vastasi toiselle. Jasperia huvitti kun toinen puhui hänen siskostaan noin. "vanhemmat lähti jonnekkin syömään ja mut laitettiin ton riiviön - Siis mun pikkusiskon vahdiksi tänne." Poika hymähti. Ihanaa että joku kerrankin huomasi saman kuin Jasper, sisko oli riiviö, kauhukakara, eikä mikään suloinen pieni enkeli ! "mut ihan sama miten sä sitä kutsut, en oo koskaan rakastanu tuota niinku siskoa pitäs..." Poika kertoi huulta purren ja katseli hetken aikaa vain maata. "no onko sulla sisaruksia ?" Hän kysyi samalla kun katse nousi hiukan uteliaana Jungmoon takaisin.

"hmm. saanko kysyä. oletko jostain aasiasta päin ?" Poika kysyi hiukan varovasti. "ite rakastan japania ja kaikkea siinä ja haluaisin sinne tai sit koreaan tai johonkin päin aasiaa." Jasper kertoi.

// Anteeksi kertaa miljoona, että kesti näin kauan 8( //


Jungmo istua kökötti metalliaidan päällä, heilutteli edes taas jalkojaan ja kuunteli kummissaan Jasperin selitystä. Ihme kyllä, hän jopa vähän ymmärsi mitä toinen poika ajoi takaa. Liian hienoa ja vahdittua kaikki. Kauheasti sääntöjä ja niin edelleen. Kyllähän tällä alueella oli paljon näitä ihmeen hienostoihmisiä, eikä JuC heidän elämäänsä kyllä noin muuten karehtinut ollenkaan. Ainoastaan heidän varakkuuttaan asua tälläisellä seudulla.
Aasialaispoju ei myöskään voinut olla huomaamatta Jasperin yhtäkkisesti kostuneita silmiä ja haikeaa olemusta. Poika oli puhunut jonkun kuolemasta ja muuttunut sitten.. Tuollaiseksi. Tilanne oli kiusallinen. JuC puri hieman hermostuksissaan huultaan. Ei hän osannut toimia tälläisissä tilanteissa. Olisiko hänen kuulunut jotenkin lohdutella toista ja vakuutella, että kaikki hyvin, ei hätää..? Onneksi tilanne palasi kuitenkin pian ennalleen ja toinen vaikutti taas normaalilta ja hymyilevältä. Siltikin siitä huolimatta äskeinen välikohtaus jäi vaivaamaan hopparia jonkin verran, mutta antoipa asian kuitenkin olla. Eipä se hänelle kuulunut.

"Yoooooo, 17! Täst eip ookkaa enää pitkä matka täysikäsyytee dude", hoppari naurahti, kun paljastui, että tuo toinen poika oli hänen kanssaan samanikäinen. Tuo piinaava ikävuosi, 17. Ei enää ihan teini, muttei täysi-ikäinenkään. Turha ikä sinänsä.
Hopparia nauratti, kun Jasper oli hänen kanssaan yhtä mieltä tuon pikkusiskosta, että tuo oli riiviö. Kauhukakara. No, todellakin oli sitä. Sehän oli kehdannut tulla nauramaan ja vittuilemaan itse JuC:lle!
"Mutsin miehel on kaks pentuu ja ne asuu samas himas. Eip mul muit", JuC vastasi hänelle esitettyyn kysymykseen ja hypähti alas kaiteelta. Blondi tarttui taas lautaansa, valmiina kokeilemaan uudestaan jotain mageeta temppua. Vaikka varmaankin kaikki muut puistossa olijat olisivat suositelleet jättämään tätä temppuilut väliin tällä alueella. Seuraavaksi paikalle saapuivatkin varmaan jo mustatmaijat häätämään pikku sääntöjen rikkojan muualle.

JuC hypähti sulavasti lautansa päälle, kuullen sitten taas varovaisen hänelle esitetyn kysymyksen. Poju loi tummien silmiensä katseen Jasperin suuntaan, toinen kulma koholla.
"Ööö tota.. Joo. Koreast oon kotoisin", poika mutisi ja hymähti sitten tyttöpojan selityksille. Vai että rakasti tuo Japania ja kaikkea siihen liittyvää..
"Joo ja sit tosiaan.. No.. Faija on Japanista. Mutta eipä se mun elämään enää mitenkään kuulu..", blondi jatkoi mutinaansa ja jäi huomaamattaan hetkeksi tuijottamaan maata. Hänen isänsä oli tosiaan täysin pois pyyhitty hänen elämästänsä. Surullista, kai. Mutta Jungmo ei jaksanut synkistellä, vaan loi taas sen sädehtivän, ylipirteän pepsodent-hymynsä kasvoilleen.
"Mut hei! Osaatsä tehdä mitää laudan pääl?".