Elämä on kuin elokuvaa.. //Sovittu, reaper.//

// Tänne siis reaper. with Tommy. Anteeksi aloituksen kesto, on ollut kamalasti kiiretä ja koulutkin alkoivat. Huoh. Yritän vastailla reippaasti (niin reippaasti siis kuin kykenen laiskuuttani ja kiireiltäni) //

Nathania asteli pieneen puistoon, jonka puut huojuivat tuulessa, joka puhalsi kaupungin läpi. Tuuli oli itse asiassa harvinaista kaupungilla, sillä usein kerrostalot ja muut estivät sen pääsyn keskustaan, tuulettamaan paikkoja. Hiekka rahisi vaaleanpunaisten ballerinojen alla, kun Nat asteli kohti valkoiseksi maalattua penkkiä, joka seisoi tyhjänä kuin odottaen istujaansa. Nainen sipaisi penkkiä sormellaan, aivan kuin varmistaisi, ettei pari vuotta vanha maali olisi märkää. Todettuaan varmasti, ettei maali sotkisi häntä, hän istui penkille, ristien jalkansa naisellisesti, samalla sipaisten nutturalta karanneen kiharan korvan taakse, sen leikitellessä aivan silmien tasolla. Hän laski tumman käsilaukun viereensä penkille, uskoen, ettei sitä siitä vietäisi, hänen istuessa vieressä.

Vapaa päivä, pitkään aikaan, teki hyvää. Nat oli suunnitellut tulevansa kaupoille, joten hän oli suunnannut askeleensa Devon Streetille, siinä toivossa, että kauppakeskuksesta löytäisi jotain silmää miellyttävää. Tosin matkanvarrella hänelle oli iskenyt mielihalu kiertää pienen puiston kautta, joka vaikutti hyvinkin tyhjältä. Nat rakasti luontoa, mutta kaupungissa sitä oli todella vaikea tavata. Vaikka pieni puisto ei oikeata luontoa oikein ollutkaan, se kelpasi brunetelle, joka katseli puuta, jonka oksilla lauloivat pienet linnut. Hetken tauko oli harvinaista herkkua Nathanin töissä, joten hän päätti nyt nauttia ajasta, jolloin kukaan ei juoksuttaisi häntä.

// Herttileijaa, kamalan tönkköä ja lyhyttä, ei oikein suju. Anteeksi. //

Tommy käveli kadulla ärtyneenä siitä, että häneltä oli jälleen kerran rahat loppuneet. Jos ei ollut rahaa, ei ollut aineita ja jos ei ollut aineita, ei mikään ollut hyvin. Hänen elämänsä pyöri niin vahvasti päihteiden ympärillä, että hän ei osannut olla mihinkään tyytyväinen, jos ei ollut sekaisin. Hän oli tapansa mukaan käynyt hakemassa kaupasta juoksubisset, mutta nekin oli jo juotu ja olo oli edelleen huono. Ei kalja vienyt tätä oloa pois, sillä vain amfetamiini pystyi tekemään sen. Hänen fiiliksensä määräytyivät yleensä sen mukaan, kuinka paljon hänellä oli aineita. Nyt niitä ei ollut lainkaan, ei edes rauhoittavia ja sekös veti mielen matalaksi. Rahaa olisi aivan pakko kehitellä jostain tai hän hajoaisi kappaleiksi.

Hän oli Devon Streetin alueella vain ja ainoastaan sen takia, että eräs hänen tuttunsa oli kutsunut hänet juomaan viinaa. Hän tiesi sen huonoksi ideaksi, sillä viina teki hänestä agressiivisen, mutta koska silläkin sai päänsä sekaisin ja vieläpä tässä tapauksessa ilmaiseksi, ei ollut sitä mahdollisuutta, ettäkö hän olisi kieltäytynyt. Nuorukainen päätti oikaista puiston läpi ja kävellessään tietä pitkin eteenpäin, hänen silmiinsä osui nainen, jonka vieressä penkillä lepäsi laukku. Ei mennyt montakaan sekuntia, kun nuorukaisen päähän pälkähti ajatus. Tuostahan hän saisi naurettavan helpolla rahaa.

Tommy käveli rauhallisin askelein penkin ohi riittävän läheltä, että saisi napattua laukun. Kun hän oli sen kohdalla, hän tarttui siihen kiinni ja pyrähti juoksuun. Jos nainen ei saisi häntä kiinni, olisi laukku hänen ja samoin myös sen sisältämät rahat, joiden käyttötarkoitusta ei kauaa tarvinnut miettiä ajatuksissa pyörien vain yksi asia; amfetamiini.

[tönkköä ja lyhyttä myös täältä suunnalta. Anteeksi]