From missing, I surprised myself

// Vapaa liittymään //

Connor Booth

Connor käveli Devon streetillä katua pitkin kohti miellyttävää pientä irlantilais pubissa, missä tapasi aina silloin tällöin käydä. Miehen alkuperäinen tarkoitus oli mennä juoksemaan, vaikka 12km hän oli juossutkin ei tuo tuntenut juosseensa tarpeeksi. Pukeutuminen oli lökärit , verkkatakki ja juoksun onnistumiseksi lenkkarit.
Connor astui vihreään pubiin sisään ja istahti tiskin eteen tervehtien tuttua tarjoiliaa tuon tullessa ja antoi toiveensa "tupla viski ja anna jotain kirkasta, vaikka", mies hymähti ja vaipui heti omiin ajatuksiinsa odottamaan juomisiaan. Kuinka vaarallista ja pelottavaa elämä oli sota aikoina? Kuitenkin kuinka nauttimisen arvoista ja omanlaiset seikkailut molemmat sodat olivat. Olihan sodat jälkensäkkin jättäneet arpeina, mutta ne olivat vain arpeja ryhmästä Brittien Royal Navy ja Yhdysvaltojen Navy SEAL oli muodostunut kuin perhe molemmat tiimit olivat 5 henkisiä ja hyvin läheisiä. Kyllähän vielläkin yhteyttä pidettiin, mutta he kävivät tälläkin hetkellä sotaa kun mies joi täällä viskiä.

Huikka viskistä välillä ja muistelu saisi jatkua, että oli hienoa kun kutsuttiin Amiraali Boothiksi ja tunsi hyvänolon kun tiimi sai kunnianosoitukset. Sota kentille palaaminen houkutteli joka ikinen päivä miestä, mutta perheen hankkiminen toi vastapainoa tähän kamppailuun ja työ onneksi miehellä olikin,
Lisää viskiä kurkusta alas ja sitten kirkasta sisältävä lasi tyhjäksi ja herättiin hetkeksi koomasta vilkaisemaan tarjoilijaa "pistäs toiset samanlaiset niin saadaan vähän vauhtia", tämä naurahti, vaipuen ajatuksiinsa jälleen, Arki elämä oli jotenkin tylsää? Ehkä joskus mies pääsisi takaisin sotakentille eihän tuolla ikää ollut kuin vasta 34, vaikka sekin nykypäivänä taisi olla liikaa. Tulisipa miehelle seuraa.

[[Pyörähdän uuden neitoseni kera paikalle. ]]

Jinny oli juuri tullut tanssistudiolta hyppimästä ja oli kävelemässä kohti kotiaan. Jostain syystä kuitenkin Irish pubin kulmalla neidille tuli kumma mielihalu saada jotain mukavaa juotavaa, vaikkei nyt niin suuresti alkoholista perustanutkaan. Ei muuta kuin käännös takaisin pubin ovelle ja Jinny asteli sisälle persikan värisessä tunikassaan, haalean vaalean sinissä farkuissaan ja sievissä tummanruskeissa muutaman sentin koroilla varustetuissa sandaaleissa. Olallaan hän kantoi treenikassiaan, valkeaa putkilaukkua, joka ei kuitenkaan ollut mikään kovin suuri, mutta selkeästi normaalia käsilaukkua suurempi. Jotkut jopa katsoivat aavistuksen pitkään tuota ovesta sisään pyrähtänyttä neitiä kaikessa vaaleudessaan, mutta nopeasti vakioasiakkaat unohtivat tämän uuden vierailevan tähden ja palasivat takaisin tuoppiensa pariin.
Jinny istahti baaritiskille lenkkeilypuvussa istuvan miehen vierelle, laski balettilaukkunsa heidän väliinsä lattialle ja nojasi kätensä kevyesti tiskin reunaan odotellen baarimikkoa saapuvaksi. Kun herra hetken kuluttua ilmestyi siihen, Jinny väläytti tuolle aurinkoisen hymyn ja sipaisi muutaman hiussuortuvan korvansa taakse.
"Yksi irish coffee kiitos."
Nainen sanoi jääden sitten hymyillen odottamaan juomaansa. Ei hän mitään kovin raskasta ajatellut juodakaan ja Irish Coffee samalla piristi sekä antoi mukavan rennon olon. Ja tuon yhden juomisen jälkeen sitä voisikin jatkaa matkaa asunnolle siivoamaan. Siivouspäivä oli jälleen luvassa ja se oli sitä nopeammin ohi mitä aiemmin sen alottaisi. Sen jälkeen voisi vaikka kietoutua huopaan sohvan nurkkaan ja katsella televisiota.

[Kiva! anteeksi vastauksen kestäminen :( ]

Connor havahtui aatteistaan oven autessa. Sisään oli astunut nuori kaunis nainen tai nykyään tuntuivat kaikki nuoret naiset olevan kauniita, mutta kuitenkin. Sisään astunut istahti tiskille miehen viereen laittaen heidän väliinsä, jonkinlaisen putkilaukun.
Toinen tilasi Irish coffeen, joka oli ihan hyvä valinta ellei alkoholia halunnut juoda, mutta toisen kahvissa menisi hetki joten mies voisi koittaa jutella tuolle. "Iltapäivää", Connor kääntyi naista kohti ja nyökkäsi "valitsitte hyvin juomanne", tämä totesi sillä piti itsekkin Irish coffeesta, jota joi työpäivinä jolloin oltiin työpöydän vankeina. "Connor Booth", mies kohteliaisuuttaan esitteli itsensä ja ojensi kätensä toiselle juoden kirkkaansa kurkusta alas. "Toiset ne on täällä kahvilla ku toiset ne juo turhuuttaan pois", Connor tuhahti ja otti aimo kulauksen viskistään.

"Kerro heti jos häiritsen se ei tässä ole tarkoitus, mutta hylätty ja yksinäinen vanha höperö tässä vähän koittaa sosiaalisuuttaan nostattaa", Connor sai pienen naurahduksen aikaan. Amiraali kulautti viski lasin tyhjäksi ja mietti hetken tilaisiko kolmannen, mutta taitaa olla parempi lähteä vain kotiin päin. Connor käväisi hakemassa päivän lehden jossa oli juttu toisella sivulla miehen paluusta kotiin ja kuvia tilaisuudesta, jossa miehelle annettiin kunnia mitalli maan puolustamisesta.


[anteeksi lyhyt vähän jäässä]

Jinny jäi tutkailemaan baaritiskin takaseinämällä näkyviä lukuisia erivärisiä pulloja silmäillen niiden etikettejä arvaillen samalla mielessään mitä kukin pullo sisälsi. Kauaa hän ei tuota omaa pientä leikkiään ehtinyt leikkimään kun hänen vierellään istunut mies tervehti häntä. Jinnyn siniharmaiden silmien katse kääntyi mieheen ja tuon kasvoille kohosi ystävällinen hymy.
"Hei."
Nainen vastasi tervehdykseen ja katsahti nopeasti toisen ulkoisen olemuksen päästä varpaisiin katseen pysähtyessä ojennettuun käteen.
"Jinny Lawley."
Jinny sanoi tarttuen käteen katseen palatessa Connoriksi esittäytyneen miehen silmiin. Toisen puhe Irish Coffeesta sai Jinnyn vain naurahtamaan ja kääntämään katseensa paikalle saapuneeseen baarimikkoon, joka juuri toi tuon kyseisen juoman Jinnyn nenän eteen ja jonka nainen maksoi samantien pois.
"Irlantilaista viskiähän sitä tässäkin on."
Tuo kommentoi aavistuksen huvittuneena vetäen juomalasinsa aavistuksen lähemmäs itseään. Kyllähän Irish Coffeeta sai tietenkin myös alkoholittomana, mutta enemmän Jinny piti sen mausta nimenomaan alkoholisena versiona. Eihän siinä toki viskiä nyt niin järjettömän paljoa ollut, mutta kyllä se silti antoi varsin mukavan lisäpotkun kahviin.
Kuullesaan Connorin seuraavat sana, Jinny naurahti vain tyttömäisen pehmeästi.
"Et sä häiritse. Juttuseura on aina mukava asia."
Jinny katsahti sivusilmällä miehen suuntaan kiinnittäen kuitenkin huomionsa enemmän juomaansa. Oikean käden kapeat sormet kietoutuivat lämpimän lasin ympärille ja sen reuna nostettiin huulille. Kahvi oli vielä sen verran kuumaa, ettei juomaa voinut kauheasti vielä juoda, mutta kyllä Jinny silti otti siitä kulauksen jos toisenkin. Kieli lipaisi nopeasti kerman pois ylähuulesta ja lasi palasi takaisin pöydälle. Peukalo pyyhkäisi vielä varmuuden vuoksia huulia, ettei niille jäisi näkyviä jälkiä kermasta, sillä mikään ei ollut niin noloa kuin olla ulkona juomassa jotakin, missä on kermaa ja sitten se kerma tarttuu nenään tai huuliin, eikä sitä itse edes tajua.