Ethan McKenzie

Äidin kullannuppu vai katujen kuningas?






›› Ethan McKenzie
›› 17 vuotias, syntynyt 20.3.1993
›› Homoseksuaali
›› Lopetti koulut kesken, lähti kapakkaan töihin
›› Asuu äitinsä Sally McKenzien kanssa



››Ethania ei voi komeaksi sanoa‹‹

"Ethan on nyt seitsemäntoistavuotias poikapienoinen, jolla on kikkarainen ruskea tukka kuin minulla ja isänsä ruskeat silmät. Lisäksi Ethan on hieman hintelä ruumiinrakenteeltaan, sillä minulla ei oikein ole kunnolla rahaa ostaa meille rasvaisia kyljyksiä päivittäin. Syömmekin usein sitä, mitä kaapista sattuu löytymään sillä hetkellä. Ethan on 178 senttiä pitkä ja painaa keskimäärin 60 kiloa, eli huomaa, että hän on köyhästä perheestä. Kuitenkin hän on nerokas poika ja käyttää usein melko väljiä vaatteita saadakseen itsensä hieman...lihavammaksi. Ethan pukeutuu kuin duunarit näillä kulmilla: punainen ruutupaita ja perusfarkut jalassaan hän lähtee joka aamu töihin. Mutta pakko myöntää, että hänen vaatemakunsa on aivan karmea. joskus hän saattaa yhdistellä naurettavia värejä ja vaatteita keskenään, itse vihaan eniten violetin ja punaisen yhdistelmää.

Ethan ei ole komea, mutta häntä voisivat jotkut kuvailla melko söpöksi. Onhan hänellä nallekarhun silmät ja pörröinen tukka. Ethanin ihonväri on ympärivuoden hieman tumma, johtuen hänen tumman värisestä isästään. Ethanin kaulalla roikkuu isältään saama helmikoru ja kädessä hänellä on kaksi nahan ja helmien sekamelska käsikorua. Hän ei ota niitä ikinä pois ja helmet ovat jo osittain kuluneetkin, kun hän on seisonut ne päällä suihkussa ja sateessa.

Ethanilla on usein suloinen pikku parrantynkä, sillä hän ei ole kovinkaan kiinnostunut siitä millaiselta hän näyttää. Usein minä joudunkin hänelle vihjaisemaan, että olisi korkea aika vähän siistiytyä. Minä myös leikkaan hänen hiuksensa, sillä eihän hän itse niitä missään nimessä osaisi oikeanlaisiksi leikata. Lisäksi Ethanilla on silmälasit, mustakehyksiset peruslinssit. Hänellä on -3,2 oikeassa silmässä ja -2,5 vasemmassa silmässä. Usein raukkaparka häpeilee käyttää lasejaan, yrittää jättää ne aina kotiin kaupungille lähtiessään! Mokomakin.... yrittää tahallaan saada minut huolestuneeksi omasta pojastaan.
Ethanilla on myös syntymämerkki, kaulassa, vasemmalla puolella. Monet ovat sanoneet hänelle, että se näyttää hieman Islannilta. Pienenä poikana rakas lapsukaiseni keksi, että hän on siksi vasenkätinen, että "Islantimerkki" on hänen kaulansa vasemmalla puolella. Voi sitä hupsua poika..."
Ethanista kertoi
hänen äitinsä Sally McKenzie




››Ethan on äidin oma mussukka ‹‹
"Ethan on todella ihana ja suloinen poika. Onhan meillä vlillä omat erimielisyytemme, mutta hän on kuitenkin todella ihana ja suloinen poika kaikinpuolin. Ethan osaa maalata ja piirtää todella hyvin, lisäksi hän saa minut aina nauramaan. Hän hymyilee lähes aina! Aina! Hän auttaa minua kotitöissä, kerää meille säästöihin rahaa, jotta voisimme joskus tulevaisuudessa muuttaa tästä korttelista pois jonnekin muualle. Ehkäpä jonnekin, missä on lähellä paljon puistoja? Ethan nimittäin rakastaa pitkiä kävelyreissuja kanssani. Usein kävelemme kaupungilla pitkiä matkoja samoja katuja pitkin, mutta me molemmat pidämme siitä, kun saamme katsella ympärillemme ja tutkia mitä toiset ihmiset puuhastelevat.

Ethan on todella eläinrakas. Hänellä on oma musta-valkoinen, noin 13 vuotias kissa Jack. Jack on hyvin pentumielinen, se rakastaa leikkimistä korkeasta iästään välittämättä. Ethan rakastaa sitä kuin veljeään, ei hänellä ole koskaan ollut ketään ystäviä. Kun hän täytti viisi, ostin hänelle Jackin. Ja he olivat heti kuin paita ja peppu.
Joskus kävelyillämme Rashee Roadilla satamme nähdä kuolleita kissoja tai rottia katukäytävillä. Paikalliset jengiläiset kun rakastavat kissojen ja pienten eläinten kanssa "leikkimistä". Usein Ethan vilkaisee ympärilleen ja nostaa kissan mukaansa. Takapihallamme on valtavasti hautoja, kun Ethan hautailee sinne kuolleita eläimiä.

Mutta ei Ethan mikään läpeensä ihana ole. Jokaisessa meissä on huonoja puolia ja on myönnettävä, että Ethan on hieman itsepäinen ja itsekäs välillä. Jos meille syntyy riitaa, hän ei millään taivu, vaan ajaa asiaansa viimeiseen tappiin asti. Hän on todella etevä riitelemään, osaa riuhtaista niin vihlovia ilmaisuja, että ei siinä voi usein kun myöntää tappionsa. Välimme ovat kyllä hieman viileät välillä tappeluidemme jälkeen, mutta jos Ethanilla on ongelmia tai hän kaipaa jotakuta tukemaan itseään, hän juoksee oitis minun kainalooni. Onhan hän hyvin temperamenttinen ja tulisieluinen välillä, mutta hän on silsi minun rakas poikani, jota rakastan enemmän kuin ketään muuta tässä maailmassa.

Ethan lähti töihin The Big Olive -nimiseen kapakkaan täytettyään 17. En ole ikinä käynnyt kapakassa, mutta osaisin arvata, että se on jokin "huligaanibaari", sillä kaikki kapakat Rashee Roadilla ovat samanlaisia. Iltaisin ei ulos uskalla astua, kun pelkää humalaisia ja juoppoja. Olenkin usein Ethania varoitellut, että hänen tulisi jatkaa opintojaan ja lähteä Oxfordiin vielä jonakin päivänä. Mutta kuten kerroin, hän on hyvin itsepäinen ja itsekäs ja tahtoo tehdä juuri niinkuin itse haluaa. Hän on vapaa tekemään omat valintansa, en minä niihin puutu. Onhan hän todellinen unelma poika."
Ethanista kertoi oman näkemyksensä Sally McKenzie



››Ethan on kova jätkä‹‹

"Ethan on nuori pojanalku, jolle ei kannata alkaa sanallisesti riitaa haastamaan. Okei, hän osaa todellakin viiltää sanoillaan, mutta jos joku kovapää tulee hänelle hauiksiaan tai nyrkkejään esittelemään ja syntyy tappelu, Ethan palaa yleensä kotiin silmä mustana häntä koipienvälissä. Mutta...pakko myöntää, että kyllä pojua arvostetan näillä kulmilla jonkin verran. Hän pääsi töihin alaikäisenä pubiin ja lisäksi hän on aika kova naistenkaataja. Uskokaa vain, lähes joka ilta hän vie pari likkaa mukanaan makkariin ja jättää ne sen jälkeen oman onnensa nojaan. Veikolla onkin paljon vihamiehiä, ei hänestä kauhean moni näillä kulmilla erityisesti tykkää. Ethan saattaa hyvinkin haukkua aivan pystyyn ohikulkevan iäkkään pariskunnan vaikka vain siksi, että tädillä on vaaleanpunainen hattu päässä. Hän on todellakin tulisielunen jätkä.
Mutta joskus kyllä hieman arveluttaa, että onko hän kuitenkaan niin kovis. Moesti hänet on nähty äitinsä kanssa kävelyllä ja hän on ollut niin velikultaa että ihan yököttää. Tosin se jätkä on niin ovela ja kova taktikoimaan, että varmaan sekin on strateginen siirto. Odottaa, että milloin pääsee nirhasemaan äitinsä saadakseen tältä tämän viimeisetkin penninsä. Kuka tietää, kuka tietää...

Ethan on kyllä todella eläinrakas. Hänellä on kaikkialla mukanaan se karvainen marakassi, jota hän kutsuu nimellä Jack. Usein jos hän tulee mukaani tsiigailemaan, mitä jengit touhuavat ja näkee kun elukoita kiusataan, hän usein valahtaa aivan vitivalkoiseksi ja pyytää, että lähdettäisiin poies. Hmmm, ehkäpä juuri siksi hän ei ole missään jengissä mukana. Eihän hän pärjäisi sellaisessa porukassa päivääkään.
Ja lisäksi Ethan on hemmetin hyvä piirtämään. Hän piirtelee usein kapakassa ihmisiä ja tienaa pari roposta. Joskus kyllä huomaa, että piirrokset ovat vain nopeita sutaisuja, mutta hän pyytää pari lanttia liikaa jos asiakas on todella juovuksisaan. Ethan pistää rahat aina omaan taskuunsa ja pyytää perjantai-iltaisin että voisin käydä hakemassa sille vähän vettä väkevämpää. Ja siitähän se tykkää. Mut ei se kovinkaa kauan yleensä kestä et se on mielettömässä kännissä. Sillo se hoippuu ku heinämies ja sitä pitää vähän vahtia.

Ethan kuuntelee joskus vähän omituita musiikkia. Se ei kuuntele Burzumia tai Metallicaa tai mitään sellaista, mitä yleensä näillä kulmilla kuunnellaan. Se kuuntelee nimittäin elokuvamusiikkia. Kaikenmaailman eri leffoista. On sillä pari väkevämpääkin biisiä, mutta ei toi mies niitä ikinä kuuntele. Niin kauan ku oon Ethanin tuntenu, se on soittan aina leffamusiikkii. Kaikkee... no Disneyta ja Sormusten herraa ja Piratesien musaa. Vähän outo jätkä kyl, ei oikee osaa sanoo tarkasti, et mitä se on miehiää."
Ethanista kertoi hänen ystävänsä Ronald Quinn



››Asumme pienessä paritalossa Rashee Roadilla‹‹

"Talomme on pieni paritalo Rashee Roadin syrjäisellä pikkukadulla. Paritalomme taitaa olla yksi harvoista Lontoon taloista, joka ei ole kerrostaloasunto. Talomme onkin melko pieni ja se sulatuu hyvin katukuvaan, niin törkyinen se usein ulkoapäin on. Seinät on töhritty kaikenlaisin kuvin, keltainen maali on rapautunut pikkuhiljaa pois. Pieni piha-aluekin on hoitamaton, erilaiset rikkaruohot ja villiheinät kukoistavat sitä. Voisi sanoa, että talomme näyttää joskus hieman aavemaiselta autiotalolta.
Mutta sisällä meillä on kyllä ihan hyvät oltavat. Meillä on kaksi makuuhuonetta, kylpyhuone ja keittiö. Minkäänlaiselle olohuoneelle ei oikein ole tilaa, koska olohuone-tila toimii minun makuuhuoneenani.
Kalustus meillä kyllä on melko niukkaa. Keittiöstä löytyy kaikki välttämätön, mutta kaapit ovat usein tyhjillään. Löytyy pieni pöytä, kolme tuolia ja seiniltä maalauksiamme.
Ethanin huone on siniseksi maalattu. Siellä on sänky ja kirjoituspöytä, sekä vaatekaappi joka usein loistaa vaatimattomalla sisällöllään.
Minun huoneessani on keltainen tunnelma, sieltä löytyy sänky ja radio, mitä usein kuuntelemme yhdessä iltaisin.
Siinä on meidän talomme. Pieni, vaatimaton, mutta hyvin rakas turvapaikka."
McKenzien talosta kertoi Sally McKenzie.



››Pojallani oli onnellinen lapsuus‹‹
"Ethan syntyi 20.3 yöllä. synnytys oli nopea ja helppo ja olimme mieheni Jackin kanssa hyvin onnellisia saatuamme poikalapsen, joka oli niin suloinen kuin Ethan. Kuitenkin Jack menehtyi jossakin typerässä tappelussa jenginsä kanssa - herra isä hän oli jo aikuinen mies! Eivät enää aikuiset tappele kuin pikkupojat puumiekkojen kanssa.
No, kuitenkin. Ethanista kasvoi nopeasti suloinen ja ystävällinen poika. Koulutin hänet hyvin. Opetin häntä pienestä pitäen piirtämään ja maalaamaan ja hänestä huomasi heti, että hän oli todellinen lahjakkuus.
Ihmettelinkin, miten noin nuori saattoi olla lähes kaikessa niin hyvä - urheilussa, taiteessa ja lisäksi hän osasi myös jotenkin laulaa! Mutta kun hän meni kouluun, painajainen alkoi. Ensimmäiset luokat sujuivat hyvin, mutta kun kokeita alkoi tulla neljännellä luokalla, hän ei ikinä lukenut tai tehnyt läksyjään. Ethan meinasi useaan otteeseen jäädä luokalle.
Vuodet olivat erityisen vaikeita vielä senkin takia, että minulle alkoi kehittyä diabetes, jonka Ethankin todennäköisesti joskus tulee samaan, sillä sekä minulla että Jackilla oli se.

Olimme, Ethanin ollessa nuori, hyvin köyhiä. Koska itse en osaa mitään muuta kuin soittaa ukulelea ja piirtää, tienasin näin pari puntaa päivässä ja siten saimme elätettyä itsemme. Ethanilla ei ollut ketään kavereita, joten annoin hänelle Jackin ennen kuin hän meni kouluun.
Kun Ethan sitten ilmoitti, että lopettaa koulut tähän paikkaan, suutuin hänelle ensin kauheasti. Mutta nopeasti hän ilmoitti saaneensa töitä ja pikkuhiljaa sieltä suunnasta alkoi rahaa pikkuhiljaa valua. Nyt rahatilanteemme on pikkuhiljaa parantunut, mutta vielä täytyy paljon kerätä, jos joskus haluamme näiltä kulmilta lähteä.."
Ethanin menneisyydestä kertoi Sally McKenzie



››Nippelitiedon Nappulatrivia‹‹
›› Polttaa satunnaisesti
›› Horoskoopiltaan kalat
'