And once again the two worlds collide

// Evi tänne Shawnin kera :---) //

Ei liene yllätys, ettei ranta kovin täynnä ollut syksyisenä iltapäivänä. Vesi oli kylmennyt jo sen verta paljon, että enää harvat uskaltautuivat uimaan. Oli rannalla silti muutamia ihmisiä, Jessican lisäksi pari lapsiperhettä leikkivät rannan läheisyydessä, lapset rakentelivat hiekkaan linnoja ja vanhemmat kyttäsivät haukansilmäisesti vähän matkan päässä. Pieni joukko nuorisoakin oli kokoontunut nurmelle näin hiljaisen sunnuntain kunniaksi, saattoipa jopa nähdä pari vanhusta kävelyllään rannan läheisyydessä. Ja tosiaan, kaikkien näiden ihmisten lisäksi siellä saattoi nähdä Jessica McBartonin.
Jessie oli ollut vähän kauempana yleisestä uimarannasta mallikeikalla, olipahan taas saanut jäädyttää itsensä poseeratessa kylmällä kalliolla puolipukeissa taustalla auetessa vesimaisema. Nyt hällä sentäs oli jo yllään harmaiden farkkujen lisäksi mustan, pitkän topin ylle puettu vaaleanruskea neule ja varpaitakin lämmitti mustat, korkeilla koroilla varustetut saapikkaat. Jessie istuskeli kaikessa rauhassa eräällä penkillä rannan läheisyydessä, kuvitellen vaihteeksi omistavansa koko rantapenkin, johon olisi hänen lisäkseen mahtunut ainakin seitsemän muuta ihmistä istuskelemaan. Hänen vieressään penkillä oli naisen käsilaukkuna toimiva harmaa nahkalaukku, suurempi laukku joka sisälsi esimerkiksi Jessien vaihtovaatteet ja kuvauksissa käytetyt bikinit (jotka Jess luonnollisesti oli vaatinut itselleen kun kerta niitä oli joutunut esittelemäänkin) sekä aamupäiväisestä shoppailukierroksesta kielivät ostoskassit. Eikä kaikki laukut ja pussit ainakaan oltu levitetty juuri niin, että koko pitkä penkki oli vain ja ainoastaan Jessien käytössä.

Jessielle ei tullut mieleenkään, ettäkö hän joutuisi kävelemään täältä asti kotiinsa kaikkien näiden kantamusten kanssa. Heti kun hänellä olisi kiire kotiin, hän soittaisi taksin kyyditsemään hänet kotiinsa. Ei kai hullukaan nyt näillä koroilla kuvitellut kävelevänsä edes ilman mitään kantamuksia tuollaista matkaa. Mutta se olisi sitten sen ajan murhe.
Nyt nainen vain pyyhkäisi syystuulen silmilleen lennättämät hiukset pois kasvojensa edestä ja katseli huolettomana kauas vastarannalle antaen ajatustensa taas lähteä lentelemään omilla teillään.

Shawn ei tosiaankaan muistanut, milloin oli viimeksi ajautunut rannalle, ja vieläpä viikonloppuna. Yleensä viikonloput ne vasta menivätkin viinan ja muiden alkoholijuomien ohessa, mutta nyt Shawn poti vain darraa, jonka takia hän ei aamulla voinut juoda tilkkaakaan saamastaan kossupullosta. Jos Shawnin ei tehnyt mieli alkoholia, se kieli siitä, että mies oli vetänyt vuosisadan annoksen niin alkoholia kuin muitakin mömmöjä. Hän tosiaan näytti hieman väsyneeltä, astellessaan punaiset, polvista rispaantuneet pillifarkut jaloissaan ja musta t-paita päällään kohti penkkejä. Jaloissaan hänellä oli mustat, lähes pohjasta puhki kuluneet tummat tennarit, ja t-paidan päällä valkoinen huppari, jota peitti vielä musta nahkarotsi. Shawnilla oli jälleen pahat mömmöt mielessä, ja tuo päätti tulla vaikkapa rannalle toteuttamaan suunnitelmansa. Ainoa huono juttu höpöheinäsätkien teossa oli se, että tuuli lennätti purut pois liiankin helposti. Shawn tuhahti ajatukselle, sillä hän ei jaksanut nyt ajatella mitään negatiivista, tai vähänkään masentavaa. Tuntui, kuin tummatukan päätä oltaisiin hakattu kirvellä kahtia, sillä huimaus ja pääkipu eivät olleen lähteneet pois kahden tunnin aikana. Ehkä ne lieventyisivät uuden sätkän höyryistä. Niin Shawn ainakin toivoi.
Mies asteli penkeille kuolleen näköisenä, ja vilkuili sitten ympärilleen, tynkien kädet nahkarotsin taskuihin etsimään puruja, filttereitä ja rizloja. Tummatukka pyöräytti silmiään, sillä paikanpäällä oli nykyisin vain yksi penkki, ja sekin oli vallattu. Mies siirsi katseensa penkin valloittaneeseen naikkoseen, joka istusteli todella reteän näköisenä paikoillaan. Tuon vieressä oli ostoskasseja toistensa perään, ja nekös vasta täyttivätkin koko penkin. Miten juuri tänään, kun Shawn saapui paikalle, rannalla oli kiljuvia pikkukakaroita ja noiden ylilepsuja vanhempia, romanttisoituneita vanhuksia ja yksi... kermaperse.

Mies tuhahti, pyöräytti silmiään ja asteli lähemmäs penkkiä. Hän sai juuri tongittua taskuistaan kaikki tarvittavat asiat, mutta sitten hän huomasi, ettei penkillä ollut milliäkään minkäänlaista istumatilaa. Shawn sitten vihasi moisia hienostelijoita, jotka valloittivat aina kaikki paikat omilla tavaroillaan. Shawn laski sätkäkamat maahan ja nosti pari ostoskassia maahan, istahtaen sitten penkille, nostaen sätkäkamat maasta, ja mulkaisi naista hieman pahaenteisesti. Kylä vain... darran ja pääkivun lisäksi häntä oli alkanut ärsyttää. Pinna paloi moisessa tilanteessa melko nopeasti. Shawn käänsi sätkän nopeasti, ja laittoi sen ohuiden huultensa väliin, survoen sätkäkamat jälleen rotsin taskuihin, ja nappasi sitten tulta pillifarkkujensa taskusta. Hän sai sytytettyä röökin, laittoitulen takaisin taskuun, ja vilkaisi tuota muijaa, joka varmasti alkaisi piipittää kuulumattomalla äänellä ostoskassiensa puolesta. Sätkästä lähti melko imelä haju, ja Shawn virnisti itsekseen. Hän voisi vain kuvitella kun tuo nainen lähtisi ostoskasseineen johonkin muualle huutaen. Eihän kukaan hajuvedellä tälläytynyt miljonääri halunnut, että heidän satoja euroja maksavat vaatteensa haisisivat pilvelle.

Jessien ajatukset olivat juuri uppoamassa tilaamaansa iltamekkoon, jonka pitäisi saapua postista minä hetkenä hyvänsä moninumeroisen laskunsa kanssa, kun hänen huomionsa kiinnittyi rannalla talsivaan mieshahmoon. Tuo näytti harvinaisen ränsyiseltä, sen lisäksi että housut olivat polvista alkaneet kulua, niin jopa kenkien pohjissa paistaisi kohta melkoiset reiät. Jessien kulmat kurtistuivat ja pieni nenän nyrpistys kävi kasvoilla, kun tuo hieman väsähtäneen näköinen mies pälyili epäilyttävästi ympärilleen. Tuo käveli sitäpaitsi liian lähellä Jessicaa, kai rannalla nyt muitakin paikkoja oli kuin tämä pieni maaosa, jonka Jess oli vallannut? Pieni inhon ja kauhun sekainen ilme paistoi naisen kasvoilta, kun hän huomasi miehen aikovan penkille istumaan. Sen lisäksi, että tuo lähestyi uhkaavasti Jessien kasseja, hän tuntui kaivelevan taskuistaan jotain. Ja Jess oli varma, että se jotain ei tulisi häntä itseään miellyttämään. Eikä tuollaisista rosmoista koskaan tiennyt, vaikka tuo päättäisikin napata pari huippuvaateliikkeen ostoskassia mukaansa ja pinkaista karkuun.
Jessican leuka kohosi automaattisesti pari astetta, kun miehen epätarkat silmät kohdistuivat häneen päin. Tuo nyrpisti vaihteeksi nenäänsä ja vilkaisi sitten ostoskassejaan, viestittäen selvästi, että niiden paikka oli tosiaan siinä. Ei maassa, ei tuon miehen hyppysissä, eikä missään muuallakaan, vaan juuri siinä.

Kun miehen epäilemättä epähygieniset kädet tarrasivat pariin ostoskassiin, Jess vetäisi terävästi henkeä valmiina kiljumaan henkensä edestä, jos tuo aikoisi juosta karkuun hänen ostoksensa mukanaan. Nainen kerkesi vasta vetää keuhkonsa täyteen ilmaa tulevaa kiljuntasessiota varten, kun mies laskikin pussit maahan. MAAHAN!?
"Ja mitähän arvon pummi luulee tekevänsä!?" Jessica kiekaisi kauhuissaan. Hän pomppasi pystyyn ja nappasi ostoskassinsa maasta, kurottautuen noukkimaan ne mahdollisimman kaukana mieshenkilöstä. Hän piteli ostoskasseja varovasti kässisään, koskematta pikkurillilläänkään kohtiin, joista mies oli pidellyt kiinni.
Jessien inho vain lisääntyi, kun tuo huomasi miehen asettelevan jonkinnäköisen äskön väsäämänsä sätkän huuliensa väliin. Jessica istuutui takaisin alas asettaen pari ostoskassia vähän tiiviimmissä merkeissä toisten joukkoon. Hän mulkaisi pahaenteisesti miestä, kun tuo sytytti sätkänsä.
Hetken aikaa raikasta rantailmaa hengitettyään Jessie vetäisikin keuhkonsa täyteen hirveän makuista sätkäsavua. Hän alkoi yskiä ja köhiä ylidramaattisesti, todeten, että tuo ei todellakaan ollut pelkästään normaalia röökiä. Jessie vihasi tupakoimista, vielä enemmän hän vihasi joidenkin sätkien polttamista hänen seurassaan.
"Olisitko niin hyvä, että siirtyisit pois minun penkiltäni polttamasta?" Jessie kivahti äkäisesti saatuaan yskäkohtauksensaa päätökseen. Hän piteli kämmentään nenänsä ja suunsa peittona, hengittäen kuuluvan pinnallisesti. "Eikö pieneen älyysi todellakaan mahdu, että julkisilla paikoilla EI sovi poltella ties mitä myrkkysätkiä, koska täällä elää muitakin kuin kaltaisiasi narkkareita?" Jessie jatkoi tivaustaan tuijottaen miestä kuin arvotonta rottaa.

Shawn istui paikoillaan, kunnes hänen silmänsä laajenivat säikähdyksestä, likan alkaessa kiekua hänelle ostoskassien siirtämisestä. Shawn siirsi entistä ärsyyntyneemmän katseensa toiseen, ja tuijotti tuota kulmiensa alta. Tuollaiset kiekupellet saisivat miehen puolesta painua kaatopaikalle. Joka paikka minne hän ikinä menikään, oli täynnä kermaperseitä, jotka piipittivät hiiren äänellä jos heidän tavaroihinsa koski sormen päälläkään. Erittäin ärsyttävää... Kertakaikkiaan! Jopa miehet osasivat olla sellaisia... oksettavaa. Ei Shawn voinut niitä miehiä homoiksi sanoa, koska homo oli eri juttu, mutta... Häntä alko aina jotenkin oksettaa kun hän ajatteli miehiä, jotka puhuivat homo.. kimeällä äänellä, ja olivat okeita kiiltokuvapoikia. Shawn tuhahti mietteilleen ja puhalsi savut jälleen ulos, tälläkertaa nenänsä kautta. "Tää pummi teki ittelee tilaa istua, teidän ylimielisyytenne" Shawn murahti ja jatkoi sätkän polttelua. Toinen kävi nortamassa kassit maasta ja asetti ne tiiviimmin muiden joukkoon. Voi hyvä luoja... Shawn olisi voinut kuolla siihen paikkaan nähdessään, ettei toinen voinut koskea pikkurillilläänkään kohtaan, johon Shawn koski. Jos Shawn ei saisi syytettä kunnon murhasta, mies olisi valmis raahaamaan tuon kiljuvan miljonäärin rantaan ja voisi vaikka hukuttaa tuon. Eipä ainakaan enää kiljuisi korvaan. Toisen alkaessa köhiä ja yksiä ylidramaattisesti, Shawnin kasvoille kohosi niin leveä vitutuksen ilme, ettei mitään rajaa. Hän alkoi jo puristella sätkää käsissään, ihan vain vitutuksen vuoksi. Kun toinen vihdoin lopetti yskimisen, Shawn huokaisi. Rauhaa ei kuitenkaan kestänyt kovinkaan kauaa, koska toinen ehdotti, että Shawn voisi häipyä _tuon_ penkiltä istumasta ja polttelemasta sätkää. "Kuule mä tuun kohta polttaa sun sylii, jos sä et muija kohta pidä tota piipittävää leipäluukkuas kiinni" Shawn murahti ja mulkaisi toista. Hänellä tosiaan alkoi pikkuhiljaa palaa hermo.

Ja vielä lisää noottia. Tälläkertaa paasaamista siitä, että julkisilla paikoilla ei saa polttaa myrkkysätkiä. "Jos tää sua niin paljon häiritsee, sä voit kuules iha ite lähtee kalppii vittuun täältä, ennenku tumppaan tän sätkän sun miljardi riesuille. Ne on katos tarpeeks lähellä mua, mähä voisin vaikka karistaa toho su vaatekassiis" Shawn selitti ja piti vittuuntuneen katseensa toisessa, nostaen jo kätensä toisen vaatekassin yläpuolelle. Sätkässä alkoi ollakkin jo sen verran tuhkaa, että sen voisi helposti karistaa toisen massavaatteille. "Ja jos sä et nyt pidä turpaas kiinni ni mä käyn heittää pari kassillista su riepujas tonne jääkylmää vetee" Shawn sanoi, siirsi katseensa rantaan, nosti kätensä pois toisen vaatekassin yltä, ja karisti maahan... niin, tälläkertaa.

Jessican huulien välistä kuului pieni huvittunut naurahdus, kun toinen kertoi vain tehneensä tilaa istua.
"Aijaa? Millähän valtakunnan luvalla SINÄ kosket MINUN tavaroihini vaikka kuinka haluaisit istua penkillä?" Jessica hymähti hymyillen yhtä vittumaisimman ylimielistä hymyään. "Tiedätkö, myös maassa voi istua. Luulisi että luonnistuu sinulta harvinaisen hyvin, kai nukutkin siellä maatasolla tuolla jossain sivukujalla pahvilaatikoiden vierellä?", Jessica hymähti ja naurahti halveksuen perään.
Ajatus miehestä istumassa Jessien sylissä oli saada naiselle aikaan oksennusrefleksin. Sen lisäksi että mies, tai ainakin tuon sätkä haisi kilometrien päähän, tuon hiuksissa ja vaatteissa saattoi vipeltää ties mitä bakteereja ja örkkejä. Ei Jessiellä tosin olisi ollut pelkoa polviensa murtumisesta, raukkaparka ei varmaan ollut säästellyt vähäisiä varojaan ruokaan, ei tuolla kamalasti ylimääräistä massaa näyttänyt olevan. Miehen lausumat sanat "muija", "leipäluukku", ja sen leipäluukun kiinni pitäminen sai raivon leimahtamaan Jessien sisällä.
"Ja mikähän sinä olet minua uhkailemaan?" Jessica kysyi silmät siristyen pieniksi viiruiksi.
"Ja herran sopii yrittää minun syliini tunkea, huitaisisin tuollaisen ruipelon tieltäni mennen tullen", Jessie naurahti ylimielisesti arvioiden häpeilemättä katseellaan miestä päästä varpaisiin.

"Ottaen huomioon, että se olin minä joka täällä ensin olin, ennen kuin tulit siihen uhoamaan, se olet toden totta sinä joka täältä lähtee pois kalppimaan", Jess murahti vastalauseena miehen sanoille. Pystyisikin kuvitella, että Jessica tuosta vain pakkaisi laukkunsa ja kassinsa mukaan ja lähtisi pois. Hänellehän ei noin vain ryppyilemään ruvettu, saati uhkailemaan sätkän tumppaamista hänen tavaroihinsa.
Miehen nostaessa lemuavan sätkänsä hänen vaatekassinsa yläpuolelle, Jessican mieli todellakin teki mennä ja huitaista tuon ruttoiset sormet kauemmas hänen ostoksistaan. Vaivoin nainen kuitenkin hillitsi itsensä. Tai no, hillitsi siihen saakka, että toinen sanoi käyvänsä heittämässä hänen tuoreimmat ostoksensa jääkylmään veteen.
"Hahahah, ja sitten maksaisit minulle loppuikäsi miljoonia vaatteistani?" Jessica mukamas oli tikahtua nauruunsa. "Haastaisin sinut oikeuteen jonka jälkeen saisitkin tuntuvan korvausvelvollisuuden, mitä nyt voisi tehdä ihan hyvää sinunlaisellesi. Oppisitpahan olla ryppyilemättä paremmille ihmisille vastaisuudessa ja saisit olla korviasi myöten veloissa.. Vaikken tosin usko hetkeäkään, ettetkö jo nyt olisi veloissasi", Jess höpisi vittumaisen hilpeä virne kasvoillaan.

Shawn poltteli sätkää vielä hetken, kunnes se alkoi olla jos loppupuolella. Mies vetäisi vielä yhden hatsin, puhalsi sen tahallaan kohti toisen vaatteita, ja heitti sitten tumpin toisen jalkojen juureen. Shawn pyöräytti silmiään toisen alkaessa vittuilla hänelle. Aika paskaa vittuilua, mutta jokatapauksessa, koska Shawn oli taas saanut tervet ja myrkyt keuhkoihinsa, häntä alkoi vituttaa yhä enemmän. Jos kyse olisi kivasta seurasta, Shawn varmaan tykehtuisi nauruun, mutta nyt... se oli kaukana kivasta seurasta. Shawn tulistui melko nopeasti, ja nyt se oli äärirajoilla. Ei toisen enää kauaa pitäisi vittuilla hänelle, että saisi narkkarimiehen kimppuunsa. Tosiaan, jos Shawnia vitutettiin tahallaan, hän ei välittänyt kumpaa sukupuolta toinen oli, mutta löi jokatapauksessa. "No, kyllähän mä vielä voin nousta ylös ja istua sun ostoskassies päälle oikein mielelläni" Shawn tuhahti ja siirsi katseensa sitten muualle, toivoen vain, että toinen oikeasti pitäisi turpansa kiinni, ettei miehen pitäisi ruveta riehumaan.
Naikkosen kysyessä toisen vittuilemisesta, Shawn siirsi katseensa tuohon. Kohta pimahtaisi ja pahasti... Mies tuijotti toista murhaavasti ja nojautui hieman eteenpäin. Kyllä vain, hänen päällään roikkuva musta paita osui toisen vaatekasseihin. "En mä uhkaile, mä tosiaanki varotan" Shawn murahti ja jäi katsomaan toista hetkeksi. Miehen kuullessa toisen lauseen ruipelosta, Shawn puri hampaitaan yhteen. Oli niin lähellä, ettei hän hyppäisi kassien yli toisen kurkkuun kiinni.

Shawnin kuullessa toisen kommentin pois kalppijasta, miehen katse siirtyi haukkamaisesti toisen silmiin, ja miehen kasvoilla ei ollut minkäänlaista ilmettä. "Jaa, että nyt sä alat uhkailla. Yritäkki vaa heivata mut vittuun tästä ni saat pia turpaas" Shawn sanoi ja kohotti kulmaansa hieman. Tajusiko toinen nyt yhtään, että Shawnin varoituksista kannattaisi ottaa opikseen.. Niin, eipä kai. "Ja se olit sinä kuka ekeks alko uhoomaa. Sinähä siinä eka kiljuit ku palosireeni" Shawn sanoi ja pyöräytti silmiään. Häntä tosiaan alkoi pänniä.
Shawn katsoi toista hieman tylsistyneen oloisena, toisen ehdottaessa, että Shawn maksaisi koko loppuelämänsä tuon miljardirievuista. "Kuule, mielummi mä kyl menisi vankilaa istuu sun omaisuuden tuhoomisesta, ku maksaisin sun laiselle kermaperseelle koko loppuelämäni jotain korvauksia iha helvetin rumista vaatteista" Shawn sanoi suoraa ja kohotti kulmaansa. Jos tulisi vielä yksikin kommentti jostain, mistä mies ei pidä, hän kyllä antaisi toiselle pienen opetuksen.
"Jaa sä väität, että mä oon ihan persaukinen vai? Hyvä se on tollasen pilvilinnassa asuvan prinsessan sanoo" Shawn murahti ja nousi ylös, tosiaankin uhkaavan näköisenä. "Kuule, on sun onni, että sulla oikeesti on massii kädet täynnä. Sillä jos sä joutuisit kadulle, sä et pärjäis siellä sekuntiakaan" Shawn sanoi toiselle, ja tuon silmissä paloi viha. Hän tosiaan raivostui aina, kun hänelle mainittiin laihuudesta tai rahavaroista. Hän oli todella persaukisesta perheestä, jossa isä oli itse päähelvetti. Shawn ei haluaisi kuulla toisen suusta enää ainuttakaan kommenttia moisesta. Mies nappasi napakasti toisen kauluksesta kiinni ja tuijotti tuota murhanhimoisesti. "Sinuna mä pitäisi turpani kiinni, ja jos se ei mee sun pieneen kalloon perille, ni mä en tosiaankaa vastaa seurauksista" Shawn murisi toiselle ja olisi valmis tekemään mitä tahansa pitääkseen tuon hiljaa.

Jessielle ei oikeastaan tullut mieleenkään, ettäkö toinen saattaisi häneen koskea sormellaankaan. Henry McBarton oli kasvattanut lapsensa tiukassa kurissa ja oli tullut hyvin selväksi hänen latelemat ohjeet. Esimerkiksi että korkea-arvoisempaa ihmistä kuului aina kunnioittaa, naisia ei lyöty ja arvottomia ihmisiä ei huomioitu. Mitä nyt Jackin suhteen tuon opetukset olivat menneet näköjään totaalisen hukkaan, Jessie sen sijaan kuuliaisesti yritti muistaa isänsä opit aina kun se oli vähääkään mahdollista.
Naisen halveksuva katse tuijotti miestä ivallinen virne kasvoillaan, kun tuo sanoi hyvin voivansa nousta ja istuutua hänen ostoskassiensa päälle. Jessie ei sanonut mitään, mutta viestitti hyvinkin selvästi katseellaan, että sen tehtyään toinen saisi kyllä maksaa hänelle kaiken aiheuttamansa vahingon viimeisiä senttejä myöten takaisin.
Miehen nojautuessa eteenpäin, Jess nojautui automaattisesti kauemmas inhon ilme kasvoillaan. "Pysyisitkö edes hajuraon verran kauempana jos siinä on ihan pakko istua?" Jessie tiuskaisi huomioimatta pätkän vertaa tuon sanoja. "Äläkä pliis anna niiden punkkien ja bakteerien loikkia muhun tai tavaroihini", tuo älähti työntäen oikean kätensä etusormella tuon mustan roikkuvan paidan pois kosketusetäisyydeltä kasseihinsa. Samantien Jessica järkyttyi, kuinka oli voinut koskea toiseen sormellaan, hän tuijotti etusormeaan kuin ruttotautista ja alkoi epätoivoisesti hangata sitä penkin selkänojaan.

Pieni tirskahdus kuului naisen suusta. "Ei, en mä uhkaile. Ei kuulu tapoihin, toisin kun eräillä", tuo hymähti virnistäen parhaiden ärsyyntämistaitojensa mukaisesti. Jessicalle ei tullut mieleenkään, ettäkö toinen jotenkin tosissaan kuvittelisi tekevänsä hänelle mitään. Hyvähän Jessien oli ärsyttää ja pelkästään rikkaan miehen tyttärenä ollessaan olettaa, ettei yksikään ihmisolento voisi koskea häneen sormenpäälläänkään jos Jessie ei itse niin halunnut.
"Jaa että minäkö aloin ensin ärsyttään? Taisit olla sinä joka siihen tuppasit istumaan kun mikäkin maailmanvaltias ja kehtasit koskea vieläpä mun omaisuuteen", Jessie huomautti kulmiaan kohottaen. Eikä hän edes kiljunut kuin palosireeni ilman syytä.. Ainakaan yleensä.
Jessie nauroi ärsyttävän heleästi toisen sanojen myötä, kun hän sanoi menevänsä mieluummin vankilaan istumaan kuin maksaisi hänelle mitään. "No siinäpä menet, ei olis mun harmini istua kiven sisässä. Varo vaan ettei tuu vaikeita aikoja aineiden vetämisen suhteen", tuo myhäili tahallisen huvittunut ilme kasvoillaan.
Jessien huulet kaartui entistä enemmän omahyväiseen hymyyn, kun toinen sanoi häntä pilvilinnassa asuvaksi prinsessaksi. Se oikeastaan kuulosti jopa ihan hyvältä, vaikka hän asuikin ihan normaalissa omakotitalossa eikä ollut edes kuninkaan tytär. Mutta samapa se. Jessien katse seurasi miestä, kun tuo pomppasi ylös. Hetken nainen jo ehti toivoa, että tuo lähtisi kälppimään ja jättäisi hänet lopullisesti rauhaan. Naisen harmiksi tuo toive osoittautui turhaksi.
"Väitätkö sitten, ettetkö sä olis ihan persaukinen? Tai väitätkö jotenkin, että minä en olis mitään ilman rahaa?" Jessien silmät siristyivät jälleen pieniksi viiruiksi. Jos Jessica olisi kerennyt, hän olisi laukonut pari totuutta esimerkiksi siitä, ettei toinenkaan hyvin näyttänyt pärjäävän kadulla, mutta hänen puhekykynsä kaikkosi jotenkin maagisesti kun toinen kävikin hänen kauluksiinsa kiinni.
"Ja mitähän HELVETTIÄ kuvittelet tekeväsi?" Jessie kivahti heti saatuaan puhekykynsä takaisin. Hän pomppasi seisomaan yrittäen melko epätoivoisesti vääntää toisen sormia irti kauluksistaan. Syyttäjäksi opiskelevana naisena tuon päässä alkoi vilistä kaikki syyt, joiden ohella hän voisi haastaa tuonkin pahaisen narkkarin vastuuseen teoistaan.
"Ei, en todellakaan pidä turpaani kiinni, sinuna irroittaisin otteeni tasan tällä sekunnilla", Jess sähisi hampaidensa välistä. "Haastan sut oikeuteen ja hommaan tollasen paskiaisen linnaan, vaikkei se kovin suuri menetys maailmalle olis. Luulenpa vaan, ettei sua kovin moni jäis kaipaan. Isäs tai äitis ehkä, ellet sä oo unohtanu niitä jo kokonaa, tajuaahan sen että sätkien polttelu ja viattomien naisten hakkaaminen on paljon mielenkiintosempaa" Jessica ei enää edes ajatellut mitä puhui tuijottaessaan miestä uhmakkaasti muutamankymmenen sentin päästä, hänen päässään humisi raivo ja takoi lähinnä vain ajatus siitä, että tuo mies todellakin oli käynyt häneen kiinni.

Shawnin kuullessa toisen älähdyksen, ja samassa toinen nousikin jo ylös penkiltä. Tuon vaivalloinen yritys saada Shawnin sormet irti itsestään, ei oikein onnistunut, sillä miehen luurankomaiset sormet pitivät tiukan otteen edelleen toisen kauluksista. Shawn naurahti lähes psykopaattisesti toisen seuraavalle lauseelle, sillä viha, raivo ja huvittuneisuus saivat aikaan miehen kasvoille tasan sen niin monien kaihtaman psykopaattisen ilmeen. "Ja kukas se tässä nyt uhkailee? Mä en päästä irti ennenku sä osaat pitää turpas kiinni" Shawn murisi toiselle, naisen katsoessa häntä murhaavasti. oisen seuraavat sanat saivat Shawnin hieman lagittamaan. Oliko toinen tosiaan maininnut hänen vanhemmistaan? Voi kyllä, nyt toinen saisi kahta hirveämmän kohtelun. Shawn otti pienen sivuaskeleen penkin ohi, ja työnsi naisen vasten penkin takana kasvavaa puutakiristäen otettaan toisen paidasta. Shawn ei tinnyt mitä se oli, mutta hänen silmänsä kostuivat samalla sekunilla. Ehei, ei se ollut kyyneliä. Pikemminkin vain vihaa. Edes hänen äitinsä ajatteleminen ei saanut häntä rauhoittumaan tippaakaan. Vain isän muisteleminen pälkähti mieleen, ja sen ukon miettiminen sai Shawnin entistä hullummaksi. "Mun porukoista puhuminen on viimeinen tikki! Ehkä sulla on maailman ihanimmat vanhemmat, mutta muhun se ei päde. Vittu mua ei kiinnosta kuulla sun suusta tulevaa lässytystä enää sekuntiakaa" Shawn suorastaan sylki sanat vasten toisen kasvoja, ja hän kiristi otettaan enemmän toisen kauluksista. "Nyt sä tosiaa sait mun pinnan pettämää. Oo onnellinen etten mä hakkaa sua paskaks" Shawn murahti toiselle, irroitti sitten otteensa ja käveli kohti penkkiä.

Vaikkei toinen siitä riemastuisikaan, Shawn nappasi kuitenkin käsiinsä kaksi ostoskassia, tietämättä sen pahemmin mitä nuo sisälsivät. Mies käveli vihasta pihisten rantaan, vilkaisi toista vielä murhaavasti, kunnes vippasi toisen, hieman kevyemmän pussin veteen, pitkälle sinne. "Toi oli mun tahallisesta vituttamisesta" Shawn tokaisi toiselle kovempaan sävyyn, että tuo varmasti kuuli. Sen jälkeen lensi painavampi kassi toisen perään, lentäen vielä pidemmälle. "Ja toi oli mun perheen mainitsemisesta" Shawn sanoi vielä kovempaan ääneen. Muut rannalla olijat katsoivat kaksikkoa varmasti todella oudoksuen. Shawn tallusti rantahiekalta takaisin penkille, kaivoi nahkatakin taskusta jälleen ne samat sätkänpurut, sytyttäen sitten uuden myrkkyannoksen. Tämän tärisevät kädet naputtivat penkkiä, kunnes toinen ojentautui karistamaan sätkää maahan. Pitkää aikaan Shawn ei ollut saanut moista kohtausta.

Jos Jessie ei aiemmin ollut epäillyt miehen mielenterveyttä, niin nyt hän todellakin epäili.
"Siinä vaiheessa kun joku hullu käy muhun käsiksi, niin voi kyllä, mulla todellakin on varaa uhkailla", Jessica ärisi. Hänen sydämensä oli pompata kurkkuun, kun mies vetäisi hänet vielä jotain puuta vasten ja kiristi ennestään otettaan. Naisen huolitellut ja vähintään hyvin hoidetut kynnet upposivat miehen kauluksista kiinni pitämiin sormiin, kun nainen edelleen yritti vääntää tuon sormia pois. Hänen egoaan oli totaalisesti loukattu, ei sen lisäksi tarvinnut vielä paitaakin pilata. Jessie ei olisi voinut olla huomaamatta miehen silmien kostumista, josta Jess sai vain lisävirtaa. Hän tuntui etsimällä etsien yrittää löytää jotain, mistä ärsyttää miestä enemmän. Olisi ehkä ollut viisainta lopettaa kiltisti vittuilu ja luikkia ostoksien kanssa kotiin, mutta Jess halusi purkaa oman ärsyyntymyksensä todellakin johonkin.
"Voi, nytkö sä sitten jo itket?" Jess hymyili ivallisesti, vaikka pieni hymyn yritys taisikin muistuttaa melko irvistystä. Todellisuudessa nainen taisi olla melkolailla kuset housuissa peläten, että tuo hullu vielä pilaisi hänen ulkonäkönsä mustamalla silmän tai jotain, mutta ei sitä saanut muille näyttää.

Kun toinen sanoi Jessiellä ehkä olevan maailman ihanimmat vanhemmat ja mitä vielä, naisen tuijotus oli muuttunut ivallisesta ja kaikesta muusta lähinnä tunteettomaksi. Hän katsoi miestä suoraan silmiin, mutta tällä kertaa ruskeiden silmien tuijotus oli sama, kuin katsoisi jotain roskaa kadulla.
"Vittuako sä tiedät mun vanhemmista?", tuo kysyi kolkosti. Okei, ehkä hän oli vaihteeksi mennyt liian pitkälle sanoissaan, mutta ei siltikään kenelläkään ollut mitään oikeutta puhua hänen vanhemmistaan. Voi kyllä, ne olivat olleet maailman ihanimmat vanhemmat, enää vain oli maailman ihanin isä. Ja tämä isä ei tulisi olemaan mielissään, kun Jessica kertoisi kuinka joku alhainen narkkari oli käynyt tyttäreensä käsiksi rannalla.
Pieni sävähdys kulki naisen kehon läpi, kun mies käski olemaan onnellinen, ettei hakannut häntä paskaksi. Pieni helpottuneisuuden tunne kävi Jessien mielessä, kun tuo kuitenkin irrotti otteensa. Lähtisikö tuo vain karkuun? Tuskinpa.
"Ja mitähän herra nyt aikoo?!" Jess kiekaisi tuon perään, ottaen pari huterampaa askelta penkkiä kohti. Jessican silmät pyöristyivät kun tuo nappasi käsiinsä pari hänen ostoskassiaan, ettäs kehtasi!
"Laske ne heti alas!" Jess huudahti kauhuissaan katsoessaan miehen kävelyä rantaa kohti. "Uskallatkin tehdä jotain niille!" Jessica huusi miehen perään, mutta kohta jo toinen pusseista lensi kaaressa veteen.
"Miten sä pystyit, senkin ajattelematon sika!" Jessie huusi jo ääni käheänä. Nainen piteli oikealla kädellä sydäntään, ihan kuin siellä olisi juuri kouraissut kylmä käsi. Jos Jessiellä olisi ollut vähääkään heikompi sydän, se olisi varmasti pysähtynt. Hetken aikaa Jess vain tuijotti kaukana vedessä olevia ostoskasseja, toinen niistä oli alkanut jo upota, mutta toinen vasta kellui pinnalla. Miten tuo saastainen narkkari oli vielä kyennyt palata penkille istumaan ja polttamaan toista sätkäänsä? Jos Jess oli äskön pelännyt saavansa turpaansa, niin ei tosiaan pelännyt enää. Kukaan, ei kukaan ollut koskaan, ei ikinä heittänyt hänen ostoksiaan uimareissulle.

"Helvetin paskiainen, miten sä kuvittelet voivas tehdä noin ilman mitään seurauksia", Jessica sihisi hampaidensa välistä, kun marssi penkillä istuvaa miestä kohti. Hän nappasi miehen sätkän, heitti sen jalkojensa juurella ja iski saapikkaansa kärjen sen päälle.
"Tää oli sitten mun reviirille tunkeutumisesta", Jess sähisi samalla kun väänsi sätkän pilalle kenkänsä kärjen alla. "Ja se tuleva korvausvaatimus kaikesta muusta paskasta", tuo jatkoi samalla kun alkoi kerätä pussejaan penkiltä. Hän noukki puhelimensa käsilaukustaan ja alkoi näppäillä vihasta tärisevin käsin numeroa.
"Kerrot varmaan nyt heti suosiolla nimes ja osoitteen, johon mä voin lähettää sen maksettavan laskun?", tuo puhisi kun painoi puhelimensa korvalleen ja jäi odottamaan taksiyhtiön vastausta.

// Ei varmaan haittaa pieni vastahitti? :--3 //

// ei toki :----)

Shawn veti juuri suuren hatsin sätkästä, kun yhtäkkiä muija tuli penkin luo ja nappasi miehen sätkän tuon kädestä. Shawn taas lagitti, sillä hän yritti hieman koota ajatuksiaan, jottei kävisi uudestaan, entistä raaemmin toisen kimppuun. Mies katsoi, kuinka sätkä tallaantui toisen korkean koron alle, mutta ainamin purut Shawn oli saanut ilmaiseksi, pientä murtoreissua vastaan. Eivätpähän olleet menneet miehen rahoista nekään. Sätkä meni rikki naisen koron alla, mutta siihen miesei sanonut mitään. Siirsi vain katseensa naiseen. Toisen mainitessa korvausvaatimuksista, Shawn tuhahti ja puri hampaitaa yhteen. Toinen oli oikeassa, Shawn oli tosiaan narkkari ja vieläpä persaukinen sellainen. Miten ihmeessä mies muka pystyisi maksaa kaiken aiheuttamansa vahingon rahana? No, kunhan aikarajaa ei annettaisi, saattaisi sekin vaatimus täyttyä melko nopeasti. Mutta toinen ei edes tiennyt hänen nimeään, tai osoitettaan, joten miten toinen muka aikoisi laskun lähettää. "Luuletki vaa. Saat olla ilone varsinki siitä, etten napannu tota sun käsilaukkuas ja heittäny sitä jorpakkoo" Shawn murahti ja tuijotti toista kulmat koholla, tuon kysellessä nimeä ja osoitetta. "Ehkä parempi, että sä et tiiä niitä. Ainakaan sen takia me ei tulla tapaamaan usein, toivottavasti ei ollenkaan.
Samassa mies käsitteli aivoissaan sen, että toinen oli sanonut Shawnin tunkeutuneen hänen alueelleen. Niinpä niin.. "Eikö prinsessalle oo kerrottu, että muita ihmisiä pitää kunnioittaa, ja että niille pitää antaa tilaa istua? Se kuuluu perustapoihin" Shawn kysyi virnistäen ja nojasi sitten selkänoaan. Että häntä ärsytti tuo muija. Olisi vain parempikin, että toinen häipyisi paikanpäältä nopeasti.

Shawn luultavasti tämän jälkeen kalppisi kotiinsa, jja käyttäisi koiran pienehköllä lenkillä. Sen jälkeen hän voisi mennä joko baariin tai jäädä kotiinsa pohtimaan elämän salaisuuksia. Se viimeinen vaihtoehto kuullosti kyllä niin järkyttävän jaksamattomalta, että luultavasti hän menisi mieluummin käyttämään sen koiran lenkillä. Niin, oikeastaan nyt hän toivoisi olevansa täällä Mickyn kanssa, niin Shawnin ei tarvitsisi kuin vain usuttaa leopardikoira toisen kassien kimppuun. Siinä olisikin huvia nähdä toisen miljoonarievut ympäri maata revittyinä ja likaisina. Tummatukan ruskeat silmät siirtyivät maahan, ja Shawn tekaisi nopeasti uuden sätkän. "Jos sä kerran oot lähössä, ni mähän kait voin sitte jäädä tähän polttelee rauhassa?" mies kysyi ja kohotti toista kulmaansa. Hän otti hatsin, ja siirsi kätensä penkin selkänojan taa, jottei toinen voisi millään enää varastaa sätkää hänen kädestään. Mies katsoi toista hetken ja risti sitten oikean jalan vasemman päälle.

"Okei, tehään näin. Jos mä nyt kerron mun henkilöllisyyden sulle, ni sä kerrot sun nimes mulle. Nii me kummatki osataan välttää toisiammi koko loppuelämämme" Shawn murisi ja kohotti kulmaansa kysyvästi. "Sä voisit sanoo eka, koska sä alotit tän koko paskan" Shawn tokaisi ja tuijotti toista sitten silmäänsäkään räpäyttämättä.

Naisen ilme oli kieltämättä harvinaisen hämmästynyt, kun tuo vielä kehtasi sanoa, että hän saisi olla iloinen kun tuo ei heittänyt hänen käsilaukkuaan vedenvaraan.
"Kiitä itse onneasi. Vaatteeni ovat kyllä kalliita, mutta se summa olisi moninkertaistunut jos olisit joutunut pulittamaan minulle puhelimeni, Ipodini, meikkini ja kaiken muun", tuo hymähti nyt jo rauhallisella äänensävyllä. Häntä tympi edelleen ajatus koko tuosta pahaisesta narkkarista ja uusimpien ostostensa puolesta, mutta kummasti lohdutti ajatus siitä, että joku ne kuitenkin joutuisi korvaamaan.
Jessie ei ollut kyllä ihan heti epäillytkään, ettäkö toinen kertoisi suorilta tein vain nimensä ja osoitteensa. Muuten ne ei olisi kiinnostanut Jessietä pätkän vertaakaan, ellei hän olisi halunnut korvauksen jo käytännön vuoksi. Kyllä hänellä nyt riitti rahaa ostaa nuo menetetyt ostokset vaikka kymmenkertaisena takaisin, mutta ei hän keksinyt yhtään syytä, miksei vaatisi niiden arvoa takaisin. Mies oli käyttänyt hänen hermojaan pahemmin kuin kovin moni muu tähän mennessä, käyttäytynyt jo melkein törkeän väkivaltaisesti ja kaikenlisäksi uhkaillut häntä. Pyöristyttävää.
"Perustapoihin kuuluu ylempiarvoisten kunnioittaminen ja odotus, että alempiarvoiset kunnioittavat itseäsi", Jessie huokaisi silmiään pyöräyttäen puhelimen edelleen hälyttäessä hänen korvallaan. "Äläkä sano mua prinsessaks", tuo lisäsi äkäisesti.

Tummaverikön silmät siristyivät, kun toinen taiteili jälleen itselleen sätkää. Enää hän ei vain jaksanut puuttua siihen, korkeintaan nosti loput ostoksensa mahdollisimman kauas tuosta miehestä, ettei sätkän kamala haju tarttunut hänen ostoksiinsa.
"Jää toki tähän polttelemaan, en epäillytkään ettäkö sinulla parempaa elämää olisi", Jessie hymähti miehelle vastauksensa.

Jessican kulmat kohosi pari astetta ja huvittunut hymy ilmestyi tuon kasvoille miehen sanojen myötä. "Oletko sä tosissas? Että ihan oikeasti kuvittelet mun kertovan nimeni sulle?" nainen hymähti. Ekaksi, hän ei ollut aloittanut mitään, mies oli itse ilmestynyt paikalle. Tokaksi, ainakaan tuo "sä voisit sanoo eka"-kohta ei kuulostanut hyvältä, mistäpä Jess tiesi vaikka toinen kusettaisikin häntä. Kolmanneksi, ties minkä rikollisliigan mies laittaisi kostoksi hänen peräänsä vainoamaan ja hankaloittamaan elämää. Ennen kuin Jess kerkesi jatkaa, puhelimen toisessa päässä vastattiin jo.
"Leightonien taksifirma, James puhelimessa".
"Jessica McBarton täällä hei, saisinko vakiokuskini tähän rannalle? Pyydätkö ottamaan tarpeeksi tilavan taksin, minulla on muutama ostoskassi jäljellä kotio kuljetettavaksi", Jessie vastasi tapojensa mukaan.
"Asia ok, menee hetken aikaa".
Pienen hein jälkeen Jessie sulki puhelun ja laittoi kännykkänsä takaisin laukkuunsa. Tuolla meni hetki tajuta, että oli juuri kertonut nimensä tämän narkkarin kuullen. Jessie tunsi harvoin itsensä idiootiksi, eikä se ollut kiva tunne. Ja se oli tasan tuon miehen syy, että Jessie sattui juuri nyt tuntemaan itsensä harvinaisen tyhmäksi.
"Noniin, alas kertoa jo omaa nimeäsikin sitten", tuo ärähti hampaitaan kiristellen.