Jokaisella kestää opetella kestään

//sovittu//

Tommy käveleskeli kauppakeskuksessa yrittäen näyttää siltä kuin olisi tullut vain viattomasti shoppailemaan, mutta hänen olemuksellaan se oli vaikeasti saavutettava illuusio, sillä hän oli selvästi aineissa. Hän oli ehtinyt jo juoda seitsemän olutta, vetää kolme Xanoria, tömpsyn piriä ja muutama Lyricakin oli eksynyt suoneen. Jos hänellä ei olisi ollut toleranssia, olisi hän varmasti jo ajat sitten sammunut. Nyt on hän oli kuitenkin vain sekaisin, ei kuitenkaan niin sekaisin, etteikö olisi kyennyt kävelemään suoraan, mutta silmistä paistoi, että hän oli aivan muissa maailmoissa. Puhekin sammalsi, mutta onneksi nuorukainen ei ollut tullut kauppakeskukseen puhumaan.

Nuorukainen oli pukeutunut hieman liian suuriin farkkuihin ja niiden parina toimi maastonvihreä t-paita, joka pilkisti hieman mustan hupparin alta. Takkina hänellä oli karvareunuksinen, ohut toppatakki. Harmaa reppu oli heitetty rennosti olalle ja se oli toistaiseksi tyhjä, vailla täyttöä.

Tommy saapasteli erään kalliimmannäköisen liikkeen ovista sisään ja laski repun maahan avaten sen vetoketjun. Sen kummemmin ympärilleen katsomatta hän alkoi latoa vaatteita repun uumeniin. Hän oli röyhkeä varas; otti kaiken mitä irti lähi ja juoksi pois toivoen, etteivät vartijat ehtisi perään.

Olkaimettomaan toppiin, farkkutakkiin ja kireisiin farkkuihin pukeutunut Alicia käveli ostoskeskuksessa. Hänellä oli pari ostoskassia kädessään. Hänellä ei olisi ollut varaa shoppailla, mutta nähtyään yhdet ihanat korkokengät ja aivan upean minihameen hän ei voinut olla ostamatta niitä. Luottokortilla oli ollut onneksi vielä katetta. Hän ei olisi tykännyt yhtään, jos hän olisi ylittänyt luotorajansa.
Liikkuessan liikkeiden ohi neito katseli ikkunoita, jos vaikka niissä näkyisi jotain mielenkiintoista. Jotain ostettavaa ehkä. Hänen silmiinsä osui nuorukainen, joka näytti olevan aivan sekaisin ja näki tämän sullovan reppuunsa vaatteita ja juoksevan sen jälkeen kovaa vauhtia pois liikkeestä.

Alicia pudisteli päätään. Liikkeessä, josta nuorukainen oli juossut, ei näytetty huomaavan varkautta. Hän lähti seuraamaan tätä. Hän oli heti tunnistanut tämän huumeiden käyttäjäksi. Olihan hän itsekin käyttänyt joskus huumeita, joten hän tunnisti kyllä narkkarit. Eikä hän pitänyt niistä yhtään. Hän oli vain iloinen, että oli päässyt omasta käyttämisestään eroon.
Hetken seurattuaan neito pysähtyi. Nuorukainen oli kadonnut hänen näköpiiristään jonnekin kulman taakse. Hän kirosi äänettömästi. Nyt hän ei voisi antaa tätä ilmi vartijoille. Pahus, kun ei ollut katsonut tuntomerkkejä tarkkaan.

Tommy juoksi aikansa pakoon ja huomattuaan, ettei kukaan seurannut, kääntyi hän kulman taakse ja pysähtyi. Väkijoukon vilske toimi mainiona näköesteenä eli vaikka joku olisi hänet nähnytkin, tuo luultavasti oli kadottanut hänet näkyvistä. Hetken aikaa nuorukainen tasasi hengitystään, kunnes lähti liikkeelle ajatuksenaan poistua rakennuksesta vähin äänin. Hän käveli ihmismassassa ja ohitti kireisiin farkkuihin pukeutuneen naisen, joka oli ilmeisesti ostanut jotain kauppakeskuksesta, ainakin ostoskassien perusteella. Tuon olalla keikkui käsilaukku eikä suunnitelman päässä muovautumiseen mennyt kaukaa; laukku = lompakko = rahaa. Hetkeäkään epäröimättä nuorukainen tarttui laukkuun ja yritti pyrähtää juoksuun. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan vaan Tommy kompastui omiin jalkoihinsa ja mäjähti lattialle naisen jalkojen juureen.

[pahoittelut säälittävän lyhyestä viestistä!]

Alicia tutki ostoskassejaan. Hän oli minihameen ja kenkien lisäksi löytänyt asun naamiaisiinsa. Hän yritti tähyillä, jos näkisi sen nuorukaisen, jota oli seurannut. Turhaan. Tätä ei näkynyt missään.
Äkkiä hän tunsi nykäisyn käsilaukussaan ja hän näki jalkojensa juuressa saman nuorukaisen, jota oli seurannut. Hän kiskaisi käsilaukkunsa tämän otteesta ja katsoi tätä tuima ilme kasvoillaan.
”Eikö vaatteiden varastaminen riittäny?” hän kysyi halveksuvasti.
Aivan selvä narkkari. Alician ilmeestä saattoi hyvin päätellä, mitä mieltä hän oli toisesta. Hän oli tuominnut tämän pelkän ulkonäön perusteella. Pian hän tajusi erään asian. Astuttuaan askeleen taaksepäin hän oli tuntenut seinän selkänsä takana. Nuorukainen, kun nousisi hän ei pääsisi pakoon, ellei olisi nopea. Kuitenkaan hän ei ehtinyt tehdä mitään, kun toinen oli noussut ja seisoi nyt hänen edessään. Hän ei osannut tulkita tämän katsetta.
Hän yritti keksiä keinoa, jolla pääsisi pakoon, mutta se näytti mahdottomalta. Hän nielaisi hiljaa samalla kun mietti kuumeisesti.

((lyhyttä))

Tommy kirosi omaa kömpelyyttään maatessaan toisen jalkojen juuressa. Nainen oli voittanut tämän erän ja laukku oli turvassa oikealla omistajallaan nuorukaisen tappioksi. Ja toinen vielä esitti halveksuvan kysymyksenkin, johon Tommy tosin katsoi parhaaksi olla vastaamatta. Päänsä sisällä hän kuitenkin tiesi vastauksen. Mikään ei riittänyt. Varasti hän kuinka paljon vain ja sai kuinka paljon rahaa tahansa, se ei riittänyt pitämään häntä tyytyväisenä. Aineita ei koskaan voinut olla liikaa ja mitä enemmän hänellä niitä oli, sitä nopeammin hän sitä kiskoi suoniinsa.

Nuorukainen nousi ylös ja astui lähemmäs toista. Hänellä oli vielä yksi ässä hihassaan.
"Anna sun laukku tai mä puukotan sua", hän sanoi kuullostaen yllättävän vakuuttavalta vaikka hänellä ei ollut edes veistä. Ja vaikka olisi ollutkin, hän ei ollut niin kova, ettäkö olisi voinut satuttaa viatonta naista, joka ei ollut tehnyt mitään väärää. Oli täysin eri asia varastaa jonkun laukku kuin puukottaa.

[samaa vikaa..]

Alicia nielaisi. Hän oli pahemmassa kuin pulassa. Hän ei päässyt mihinkään, vaikka kuinka yrittäisi. Nuorukainen ei edes vastannut hänen kysymykseensä, mutta ei hän sitä ollut edes odottanut. Tuon kaltaisille ei riittäisi mikään. Tuo jatkaisi varasteluaan.
"Ei sulla mitään puukkoa ole", hän väitti, vaikka ei ollut asiasta aivan varma.
Alicia epäili, ettei nuorukaisella mitään puukkoa ollut. Jos olisi niin, tämä olisi jo ottanut sen esiin. Hän pelasi riskipeliä väitteellään. Pahimmassa tapauksessa hän saisi puukosta. Tuosta kun ei koskaan tiennyt. Koska nyt narkkareista tiesi, mitä nämä suunnittelivat.
Neito etsi katseellaan, jos näkisi jonkun, mutta ei nähnyt ketään. Hän halusi vain päästä tukalasta tilanteestaan pois.
"Mä en anna sulle mitään", hän tokaisi ja liikahti lähteäkseen.


((lyhyttä jälleen))

Tommy tajusi bluffinsa menneen mieleen toisen sanoessa, ettei hänellä mitään puukkoa ollut. Nuorukainen toivoi, että olisi osannut taikoa. Hän olisi loihtinut nopeasti esiin stiletin, jolla hänen uhkauksensa saisi uutta puhtia. Toinen jatkoi sanoen, ettei antaisi hänelle mitään ja liikahti lähteäkseen. Narkkari astui askeleen eteenpäin ja tarrasi kiinni toisen olkapäästä.

"Sä et lähe mihinkään ennen ku oon saanu sun rahat", hän tokaisi ja yritti näyttää itsevarmalta tietämättä, onnistuiko siinä. Hän puntaroi eri vaihtoehtoja; hän voisi päästää naisen laukkuineen menemään tai uhkailla lisää.

"Mä hakkaan sut jos sä yrität karata", hän totesi päätyeen jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Hänen lihaksillaan ei ehkä ketään kovin helposti hakattu, mutta koska vastustaja oli nainen, oli hänellä mahdollisuuksia.

(sama juttu..)

Alicia oli helpottunut. Hän oli tajunnut oikein, että nuorukainen oli bluffannut. Hän ei päässyt lähtemään mihinkään, sillä toinen tarttui häntä olkapäästä. Tiukka ote piti hänet paikallaan ja esti häntä liikkumasta.

"Itseasiassa kyllä mä lähden. Mulla nimittäin ei ole yhtään käteistä", neito tokaisi. Hän ei edes valehdellut. Hän oli maksanut ostoksensa luottokortilla. Seuraavaan palkkapäivään oli vielä jonkin aikaa ja sitä ennen hänellä ei edes ollut käteistä.

"Ai, sä kuulut niihin paskiaisiin, jotka hakkaa naisia. Säälittävää", Alicia sanoi ivallisesti. Olisi pitänyt arvata. Tuo nuorukainen oli niitä paskiaisia, jotka halusivat hakata naisia. Hän vihasi niitä ihmisiä kaikista eniten. Hän ei kuitenkaan aikonut joutua tuon hakkaamaksi. Häntä oli elämänsä aikana hakattu tarpeeksi.

Tommy ei ollut ottanut huomioon sitä vaihtoehtoa, ettei toisella ehkä olisi käteistä. Hän oli ilman muuta olettanut, että tuolla sitä olisi. Nyt hänen mieleensä tuli kaksi vaihtoehtoa. Nainen joko puhui totta ja ei tosissaan omistanut juuri sillä hetkellä käteistä tai sitten tuo valehteli. Hän ei vielä tiennyt, kummalle kannalle kallistuisi.

Nainen ilmaisi mielipiteensä naisten hakkaamisesta ja sai nuorukaisen miettimään, milloin tosiaan oli vajonnut niin alas, että oli jopa valmis hakkaamaan naisia. Ennen riippuvuuttaan hän ei olisi ikimaailmassa suostunut sellaista tekemään, mutta nyt, kun hän oli kipeästi rahan tarpeessa, jotta saisi kamaa, hän oli valmis tekemään mitä tahansa.

"Anna vaan suosiolla sun laukku mulle ettei tarvi myöhemmin itkeä", hän sanoi ja vihasi itseään sen takia, että alentui uhkailemaan naisia. Mutta alemmuustila, jossa hän eli nykyään jatkuvasti, sai hänet tekemään mitä tahansa aineita saadakseen.

Alicia piti käsilaukustaan tiukasti kiinni. Hän ei aikonut luovuttaa sitä tuolle nuorukaiselle ennen kuin hänestä olisi henki pois. Hän ei alistuisi ryöstön kohteeksi.
"Mun käsilaukussa ei ole mitään, mistä olis sulle hyötyä", hän tokaisi. Se oli totta. Hänen käsilaukussaan oli vain avaimet, tupakat, hiukan meikkiä ja tyhjä lompakko.

Mitä siis nuorukainen hänen käsilaukullaan tekisi? Ei yhtikäs mitään. Alicia katsoi haastavasti toista. Tämä tuntui olevan valmis tekemään kaikkensa, että saisi neidon käsilaukun. Kaikkeen narkkarit tuntuivat olevan valmiita saadakseen aineita.

Alicia toivoi vain pääsevänsä pois ikävästä tilanteesta. Hän halusi päästä pian kotiin. Hänellä oli vielä paljon tehtävää.

((anteeksi kesto ja lyhyys))

// älä ota paineita! //

Toinen ei näyttänyt aikovan luovuttaa laukkuaan suosiolla. Tuo tokaisi, ettei laukussa ollut mitään, mistä olisi hyötyä nuorukaiselle. Narkkari mietti hetken. Ehkä toinen puhui totta ja laukussa olisi vain turhanpäiväistä roinaa -sellaista, mitä naisten laukuissa yleensä oli. Mutta siellä saattoi myös piillä jotain myymiseen kelpaavaa.

"Vittu se laukku tänne nyt!" nuorukainen päätyi ärähtämään vihaisesti. Hän alkoi käydä kärsimättömäksi ja astuikin askeleen lähemmäs naista käsi ojennettuna eteen valmiina ottamaan laukun vastaan, jos (ja toivottavasti kun) toinen sen hänelle kiltisti ojentaisi.

Nuorukainen vihasi itseään. Hän ei tiennyt, milloin hänestä oli tullut tällainen rotta. Varastaa nyt viattomilta kanssaeläjiltä. Hän oli pahempi kuin kotirosvo. Omatunto soimasi nuorukaista ja hän empi hetken, kunnes huokaisi syvään. Hän halusi rahaa, mutta ilmeisesti hän ei sitä tuolta naiselta tulisi saamaan.

"Okei.. ei väkisin. Mä vaan... mä vaan tarvisin ihan vitun kipeesti massia", hän huokaisi alistuneena.

Alicia nojasi enemmän seinään nuorukaisen ärähtäessä. Hän ei tehnyt elettäkään antaakseen laukkuaan, vaikka toinen ojensi kättään sen merkiksi. Hän ei sitä vapaaehtoisesti luovuttaisi.

Neito vihasi kaikista ihmisistä eniten nuorukaisen kaltaisia. Hän oli itsekin ollut samanlainen vielä pari vuotta sitten, mutta parantanut tapansa niistä ajoista. Vaikka hänellä olisikin ollut rahaa, niin hän ei olisi niitä tuolle antanut. Tämä ryöstön yritys oli muistutus Alicialle, että hänen pitäisi mennä itsepuolustuskurssille.

"Sitä mä en yhtään epäile", neito tokaisi ivallisesti. Nuorukainen näytti siltä, että rahan tarve oli kova. Koska hän pääsisi lähtemään kotiin? Hänellä oli vaikka mitä tehtävää, kuten koiran ulkoilutus.

Naisen vastaus oli ivallinen, mikä ei auttanut nuorukaisen oloa lainkaan. Tommy vihasi itseään juuri sillä hetkellä. Oikeastaan se ei ollut edes harvinainen olotila; hän koki itseinhoa usein. Mutta se ei saanut häntä muuttamaan tapojaan. Tarve saada huumeita meni kaiken edelle ja sai hänet käyttäytymään toistuvasti niin, että hän häpesi ja inhosi itseään koko sydämestään. Joskus nuorukainen toivoi olevansa tunteeton. Nykyään hän turrutti syyllisyydentunteitaan vetämällä vielä enemmän aineita ja se johti tietenkin siihen, että hän vihasi itseään yhä enemmän. Se oli loputon kierre, josta ei ollut muuta ulospääsyä kuin kamasta vierottautuminen ja se ei ollut vaihtoehto nuorukaiselle, joka koki, että hänen kohtalonsa oli elää narkomaanina läpi elämänsä. Olihan hän jo monesti yrittänyt raitistua, mutta aina jäänyt uudelleen koukkuun aineisiin. Kai se oli vain hänen omaa tyhmyyttään.

"Sä et taida käsittää. Mä tarvin ne rahat, jotka sulla on sun laukussa, jos siellä on rahaa. En mä voi tietää onko. Mutta mä tarvin ne", hän sanoi edelleen äänessään alistuneisuutta. Hän ei enää ollut hyökkäävä vaan päinvastoin alistuvainen. Hän tarvitsi rahaa ja tuntui siltä, että nainen oli ainoa, joka sitä hänelle voisi hankkia. Vaikka olihan hänellä repullinen merkkivaatteita. Niiden ostaja vain sattui olemaan tavoitettavissa vasta illalla ja siihen oli vielä pitkä aika -varsinkin, jos ei ollut yhtään kamaa eikä rahaa ostaa sitä.

"Sun täytyy etsiä toinen uhri. Mulla ei ole yhtään rahaa laukussa."
Alicia yritti keksiä keinoa päästä tilanteesta pois. Sen keksiminen vain tuntui olevan erittäin vaikeaa. Etenkin kun nuorukainen hoki tarvitsevansa rahaa. Oma vikansa. Mitäs oli jäänyt koukkuun aineisiin. Tämä ei näyttänyt siltä, että halusi raitistua.

Neito itse oli sisäoppilaitoksessa ollessaan todennut, ettei pääsisi elämässään kunnolla eteenpäin, jos jatkaisi pilven polttelua. Hän oli ollut koukussa siihen, mutta päässyt lopulta irti siitä.
"Musta ei ole sulle nyt mitään apua. Joten mitä jos sä päästäsit mut menemään?" Alicia yritti. Hän kuitenkin epäili, ettei tulisi vielä pääsemään mihinkään.

//lyhyttä jälleen...pahoittelen//

Tommy huokaisi alistuneena toisen vastaukselle. Hän uskoi toisen puhuvan totta tai sitten tuo oli vain hemmetin hyvä valehtelija. Mitä hän enää tässä tilanteessa teki, kun peli oli selvästi menetetty -hän ei tuolta naiselta tulisi saamaan dollariakaan rahaa. Kuten tuo itse pyysikin päästä menemään. Tommy alkoi kallistua itsekin sille kannalle.

"Unohda koko paska", hän totesi kuivasti ja kääntyi ympäri. Hän ei ehtinyt ottaa montakaan askelta, kun seuraava uhri jo osui hänen silmiinsä ja hän nappasi kiinni laukusta pyrähtäen juoksuun toinen nainen hädissään perässään. Tällä kertaa hänen onnistui kuitenkin olemaan nopeampi ja hän sai pitää laukun sisältöineen. Oli siellä muutama kymppi rahaa ja se riitti hänen annokseensa. Päivä oli pelastettu vaikka ikävä välikohtaus ja itsensä nolaaminen tuntemattoman melkeinuhrin edessä oli jo unohdettu mielessä pyöriessä vain seuraava amfetamiiniannos.


[anteeksi lyhyt lopetus. Voitais pelata samalla parivaljakolla joskus uudelleen?]