Alession heroiiniluola

Pieni kaksio. Kuvia ja kuvaus tulee joskus

Oli lauantai ja kello oli kaksitoista. Kaksitoista yöllä, tai ehkä päivällä? Tai ehkä se ei ollut edes ollut kaksitoista? Alessio ei kyennyt kuulemaan koko kämpän ainoan kellon tikitystä, hän oli tuijottanut sitä tuntikausia eikä yksikään viisari ollut liikkunut. Maailma oli pysähtynyt. Tai oikeastaan Alession maailma oli pysähtynyt. Oikeastaan hänen maailmansa oli kokenut loppuräjähdyksen noin kahdeksankymmentäviisi tuntia ja neljäkymmentäkuusi minuuttia sitten. Tai joskus ihan muulloin. Olihan koko elämä tavallaan muuttunut arvottomaksi jo silloin kun hän tulla tupsahti maailmaan terrorisoimaan Torinoa äidin mukaan korvia vihlovilla pirun huudoillaan.
Oli kolme päivää siitä kun hän oli lukittautunut tähän pieneen paskaiseen kämppään, tai ehkä siitä oli vain kolme tuntia? Ehkä vain muutama silmänräpäys, ehkä vuosia tai kuukausia? Ehkä olikin keskiviikko, tai jouluaatto? Ehkä nyt juhlittiin juhannusta? Oli miten oli, Alessio ei juhlinut.

Mies makasi lattialla mustan nahkasohvan edessä kolmen särkyneen pullon vieressä ja viinan kastelemana, lasinsirut ihoon painuneena. Tällä oli päällään vain mustat nahkahousut, paidasta ei ollut mitään käsitystä. Kasvoilla oli ikivanhat mustat pahasti sotkeentuneet mustat silmämeikit ja ylävartalo hehkui tatuointien ansiosta kirkkaudella joka ei tosiaankaan sopinut miehen ankeaan maailmaan.
Kämppä oli surkeassa kunnossa. Se lemusi kymmeniltä eri naisten hajuvesiltä, tupakalta, marilta ja viinalta, hiukan myös vereltä jota oli mitä kummallisimmissa paikoissa, kuten ikkunassa ja verhotangossa jossa joskus roikkuneet verhot olivat nyt kasassa nurkassa. Seinille oltiin spreiattu kaikkea kirosanoista aakkosiin, värejä oli neonpinkistä sähkönsiniseen.
Viinapulloja oli kaikkialla, samoin tyhjiä tai vähemmän tyhjiä miniclippusseja, käytettyjä ruiskuja, tabletteja, tablettipurkkeja, lääkereseptejä, revittyjä papereita, pumpulia, tyhjiä sitruunamehupulloja.. Lyhyemmin sanottuna, kämppä oli siis kuvottava. Vessan kynnyksellä makasi sammunut alaston blondi jonka päälle oltiin hajusta päätellen kaadettu bisse.

Alessio itse näytti vähintään yhtä säälittävältä kun tämä nainen. Hän oli vain romahtanut selälleen makaamaan ja jäänyt siihen. Hiukset kehystivät likaisia kasvoja ja luisevat kädet olivat nousseet hiukan pään yläpuolelle (kuva). Lasittuneet silmät oli suunnattu suoraan kattoon johon oli tehty punaisella suuri rasti, korvat olivat tiedottomat ovelta kuuluvasta koputuksesta, ne eivät koskaan välittäneet tietoa aivoihin asti.

/ hammasratas/

10.. 9.. 8.. 7.. 6.. 5.. 4.. 3.. 2.. 1.. "Nolla." Quepek totesi ääneen, laskettuaan hiljaa kymmeneen päässään, Alessiota ei kuulunut ja nainen oli sitä mieltä että pölinä laskemisen rauhoittamisesta oli täyttä paskaa. Romaniaksi kiroillen tummaverikkö paukutti ovea ja pohti jo tämänkin lukon tuhoamista tulivoiman avulla, syyksihän kävisi vaikkapa tarkistuskierros, mistä sitä tiesi miten se ukonpahanen oli sammunut koloonsa. Ties vaikka oli jo tukehtunut oksennukseensa, kolmisen päiväähän tämä oli luolassaan juminut. Ei romaniatar huolestunut ollut, ehei, moista tämä ei olisi tunnustanut missään tapauksessa, mutta pitihän jonkun tarkistaa oliko se huumehörhö ehtinyt tapattaa itsensä jossain välissä.

"Alessio ellet pian heivaa sitä laiskaa ja huumattua persettäsi ovelle ja avaa, olen oikeutettu avaamaan sen itse!" Quepek ilmoitti kovalla äänellä, erityisesti tällöin romanialainen aksentti tunki puheeseen. Joku naapuri ilmestyi ovelleen ja tutkaili selvästi ärsyyntyneenä rappukäytävää, kunnes sai katseeseensa tumman naisen, joka seisoi rähjäisen oven takana tiukoissa nahkahousuissa, valkoisessa hihattomassa topissa ja nahkatakissa.
"Sinä palaat takaisin siihen syöpäläisten valtakuntaasi ellet halua kuulaa kalloosi." Quepek ilmoitti tarpeettomasti, sillä tiesi tulleensa jo tunnistetuksi, ei ollut ensimmäinen kerta kun nainen sai ristikseen raahata Alession ihmisten ilmoille.

Alessio ei kyennyt tunnistamaan sanoja, hän kylläkin tunnisti vahvan aksentin ja näin myös puhujan. Se kirottu nainen. Rokkaria melkein ärsytti, hän ei koskaan saanut romahtaa rauhassa, joku oli aina herättämässä hänet henkiin ennenkun hän ehti heittää henkeään. Oliko se sitten muka reilua?
Quepek oli äänistä päätellen tulossa sisään ovesta, sen verran lujaa tuo sitä paukutti ja karjui. Mies erotti yksittäisiä sanojakin muttei silti lähtenyt laahaamaan laiskaa ja huumattua persettään ovelle vaikka käsky kävi, sanottakoon syyksi ylpeys. Oikeasti syy oli se, ettei Alessio tosiaankaan kyennyt liikkumaan mihinkään. Hän oli jossain pyörtymisen rajamailla, puhki ja niin väsynyt, että silmien räpäyttäminenkin tuntui ylivoimaiselta tehtävältä.

Rokkari yritti huonosta olostaan huolimatta punnertaa itsensä pystyyn, Quepekistä ei koskaan tiennyt, tuo saattaisi vaikka räjäyttää koko paikan maantasalle turhautuessaan. Tämä tukeutui sohvapöytään muttei saanut edes yläkroppaansa maasta, pöytä arvatenkin kaatui kovan räminän saattelemana kun pullot putoilivat maahan ja särkyivät vuoron perään. Alessio sai niskaansa lisää lasinsiruja ja päälleen lisää viskiä, viimeistään nyt mies tunsi kuolevansa. Hän olisi ehkä kiroillut, mutta äänihuulet eivät toimineetkaan oikein vaan ilmoille pääsi vain joku yskähdyksen tapainen äännähdys, kuulosti kun koko kurkku olisi täynnä santaa, ja siltä tuntuikin.

/ sori lyhyt : ss /

Sisältä kuului liikettä, uskomatonta hylätyssä rotankolossa oli sittenkin elämää! Joku tuntui kolistelevan sisällä, luultavasti Alessio, joko täysin humalassa ja huumeissa taikka niin heikossa kunnossa ettei saanut edes jalkojaan toimimaan. Satikka päätään. Quepek kirosi, kaikkeen sitä ryhtyikin..
Kuului korvia huumaava aseen ääni ja lukon metallin valitus, muutama hyvin tähdätty isku ja se ovi oli entinen. Tosin, mitäpä ryövättävää miehellä olisi? Käytetyt neulat? Tyhjistä pulloista ehkä olisi saanutkin pienen omaisuuden, mutta kuka niitä jaksoi mihinkään raahata.

Tummaverikkö asteli sisälle ja antoi ruskeiden silmiensä kiertää kämpässä, melko tyypillinen näky jos Alessiota mietti, oli itse asiassa ihme että lattia näkyi. Korkeat korot musersivat sirpaileita alleen, Quepekin nenän täyttivät erillaisten hajujen summa, huumeet, viina ja naiset olivat erotettavissa, romanitar nyrpisti nenäänsä inhoten, vaikka oli kieltämättä itsekkin muutaman kerran herännyt kyseisestä kämpästä raskaamman illan jälkeen. Mutta ketä humalaista nyt tämä haju olisi haitannut?

Talon isäntä löytyi varsin pian, Alessio oli sillä hetkellä suorastaan säälittävä näky, makasi siinä viskiltä lemuten. Mies tuskin olisi kovinkaan kiitollinen ovestaan, mutta sen siitä sai kun ei avannut oveaan. Vaikka kuinka krapulainen olikin.
"No niin ukko nyt ylös ja ulos, olet taas venyny täällä aivan tarpeeksi blondies kanssa." Quepek ilmoitti nostaen kätensä lanteilleen ja seuraten saisiko Alessio kerättyä itsensä lattialta, vai pitikö tummaverikön, taas jälleen kerran, raahata tämä Rasheraspiin tasoittavalle.

Mies oli sulkenut silmänsä eikä vaivautunut katsomaan ovelle edes siinä vaiheessa kun kuuli sen pamahtavan saranoiltaan. Se siitä sitten, lukko olikin pitänyt vaihtaa jo.. Aika kauan. Alessio ei turhaan edes pitänyt ovea lukossa, Quepek ei vain idioottina ollut kokeillut painaa ovenkahvaa alas. Kämpässä ei ollut edes mitään varastettavaa, kaikki tavarat olivat enemmän tai vähemmän rikki eikä mikään ollut kovin arvokasta. Miksi siis pitää ovea lukossa? Alessio ei itse koskaan muistanut hankkia avainta eikä hän mielellään viettänyt loppuelämäänsä asumassa kämppänsä ulkopuolella.
Kämppä haisi viinalta ja tupakalta niin vahvasti, että rokkarikin haistoi sen, mikä oli hyvin yllättävää jos huomioitiin hänen senhetkinen kuntonsa. Kämpän siivoaminen ei tullut kyseeseenkään, siihen päti sama asia kun vaikka suihkussa käyntiin, miksi siivota jotain mikä tulisi taas likaiseksi? Se oli ajanhaaskausta.

Viski valui kasvoja pitkin ja sai naarmuttuneen ihon kirvelemään suunnattomasti, aivan kun joku kuljettaisi palavaa metallinpalaa sitä pitkin. Jostain hyvin epäilyttävästä syystä mies otti läheltään - edelleen silmät kiinni - viskipullon jonka kohotti huulilleen ja joi. Kurkku oli turtunut niin, että alkoholin olemassaoloa hädintuskin tiedosti. Rokkari joi pullosta ne vähäiset jämät jotka sielä oli, heitti sen sitten jonnekkin (vessan ovelle, päin sinne sammunutta blondia) ja avasi silmänsä vain nähdäkseen naisen joka seisoi tuiman näköisenä käsi lanteillaan vaatien Alessiota kokoamaan itsensä.

Alessio alkoi hiljalleen ärsyttää Quepekia, onneksi nainen oli saanut jo hetkeä aikaisemmin leikkiä aseillaan, eikä tuntenut sillä hetkellä pakottavaa halua ampua blondia, joka oli pahaksi onnekseen sammunut vessan ovelle. Tummaverikkö riuhtaisi viskipullon pois miehen otteesta, lähes sihisten kiukusta.
"Kuule nyt äijä ylös, vaikka raahaan sinut suihkuun ja sitten menet ulos vaikka se vaatisikin pyssy ohimolla kulkemista." romanitar ilmoitti tiukasti ja tarttui äsken viskipulloa pidelleeseen käteen, raahaten miehen lähimmälle sohvalle.

Vasta saatuaan miehen pysymään joten kuten sohvalla nainen katsahti ympärilleen, huomaten vasta silloin veren, kappas vain, ilmeisesti Alessio oli hankkinut muutaman arven lisääkin näinä päivinä. Quepek asteli sammuneen naisen luo, tutkaillen tätä nopeasti ulkoisesti, ei hengenvaaraa, aivan kuin tummaverikkö siitä olisi välittänyt, suuret rinnat ja muuten tikunlaiha ja lihaksiton, melko tyypillistä nähtävää tässä asunnossa. Romanitar tökkäsi jalallaan ruipeloa, joka vain käänsi kylkeään ähisten.
"Selvä." Quepek totesi lähinnä itsekseen ja raahasi tytön ulos, nuriten tajutessaan ettei voinut paiskata ovea teatraalisesti kiinni, olkoot, ovi oli muutenkin laho. Ja luultavasti sisään olisi voinut kävellä kuka tahansa muutenkin.

"No niin kulkeeko korvien välissä nyt muutaki?" nainen kysyi palaten Alession pariin, laittaen merkille muutaman merkin varsin raskaastakin putkesta.

Alessio oli niin valmis hyppäämään pää edellä ikkunasta vain päästäkseen eroon olosta joka jyyti luita ja ytimiä tehden olon sietämättömmäksi. Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen tämän?
Mies ei laittanut millään muotoa vastaan eikä puolesta kun nainen nosti tämän lähimmälle sohvalle, raajat eivät yksinkertaisesti toimineet kuten niiden piti, puhuminenkaan ei luonnistunut vaan rokkari alkoi olla varma siitä, että tukehtuisi omaan kieleensä heti jos irrottaisi hampaansa siitä. Veressä oli vieläkin aineita jotka saivat olon hivenen.. Hmph, huvittavaksi. Tuntui kun kaikki kehon osat putoaisivat irti, tai oikeastaan kun ne olisivat jo irti.

"Yritä" rokkari sai sanottua selvästi viskin polttamalla äänellä. Vaikka ääni olikin käheä ja heikko siinä oli silti sitä tuttua uhmaa, 'vitut susta, mä teen tän just näin'. Alessio ei kuollakseenkaan jaksanut nousta ylös sohvalta jossa makasi, saati sitten, että hän olisi käynyt suihkussa tai lähtenyt talosta. Sitä hän ei tosiaankaan tekisi.
Alessio sulki jälleen silmänsä ja yritti tappaa itsensä mielen voimalla, ehkä hän saisi elintärkeän verisuonen katkeamaan jos tarpeeksi yrittäisi? Kuka sitä tiesi.
"Ja tuo pussi ton blondin rintsikoista", mies jatkoi kohta. Tuolla blondilla oli ollut pussillinen kivoja pillereitä piilotettuna rintaliivien toppauksiin, ja koska tuo oli alasti vaatteet- ja pillerit- olivat edelleen täällä.

"Luuletko tosiaan etten onnistuis?" romanitar kysyi naurahtaen ja sytytti tupakan, mitäpä yhden savukkeen haju tässä kämpässä enää haittasi? Krapulassa tai ei Alessio oli yhä uhmakas itsensä, Quepek pyöräytti silmiään, aivan kuin mies olisi tuossa kunnossa pärjännytkin tummaverikölle joka sai riidellä vähän väliä erillaisten jengiläisten kanssa.
"Ootko kattonu ympärilles, täällä on vissiin kuuden eri lyylin rintsikat, ilmeisesti loput on ollut ilman, ja sinä pyydät minua etsimään jonku ruipelon liivit?" nainen huomautti ironisesti, ristien sitten kätensä, "Kuvaile." oli kait nekin löydettävä, tosin lapio olisi ollut paikallaan. Ties vaikka ohimennen löytäisi toisen blondin hautautuneena pullojen alta. Aina näitä naisia kuitenkin kämpässä tuntui riittävän.

Huokaisten Quepek luopui nahkatakistaan ja heitti sen sen ainoan tuolin päälle joka näytti säästyneen tahrimiselta, ties mihin nesteeseen. Siivotahan siellä olisi tarvinnut, mutta siihen tummaverikkö ei alkaisi, ei kirveelläkään. Alession henkiin herättäminen ja ehkä suihkuun pakottaminen olivat yksi juttu, mutta siivoamista romanialaiselta kaunottarelta oli turha odottaa. Tummaverikkö kirosi romaniaksi löytäessään oman rintaliivinsä lattialta, ei sillä että nainen olisi laulattanut tämän sikolätin isännän lakanoja, ainakaan itse tämän kyseisen italialaissukuisen miehen kanssa, kyseessä oli ollut erään yön kännipano. Ainakin niin Quepek itse muisti.
"Etkö vois joskus höynäyttää jotain noista ruipeloista siivoamaan täällä?" nainen kysyi pyöräyttäen silmiään ja heittäen liivinsä sivuun, oli melko selvää etteivät ne olleet oikeat.

Rokkari jäi miettimään naisen rintaliivejä. Hän oli nainut niin monen kanssa ettei muistanut edes niiden nimiä, joten miten hän voisi muistaa jonkun vaatekappaleen ulkonäön? Eilinen nainen oli ollut Amy. Tai Victoria. Tai Kate. Tai Micha. Tai Janet. Tai kuka vaan muu. Ehkä joku eksoottinen, kuten Kayleehayleemaylee?
"Yhdentoista", mies korjasi rintaliivien määrän heti. Kämpässä oli yhdettoista rintaliivit, jotkut olivat tosin vanhoja ja jotkut naisen itsensä.
"Käy kaikki läpi" Alessio ehdotti ja metsästeli taas itselleen pullon, nyt sohvatyynyjen välistä. Selvästikkin hän oli viljellyt pullojaan aika runsaasti ympäri taloa.
Alessiokaan ei kyseenalaistanut Quepekin voimia, nainen selättäisi hänet nyt ilman minkäänlaista ongelmaa vaikkei siihen pystyisikään silloin kun vastustaja oli selvänä ja kunnossa. Rokkari hieraisi kirvelevää poskeaan ja hämmästyi kun käteen jäi runsain mitoin tuoretta verta.

Alessio ei ollut koskaan edes harkinnut huoriensa orjuuttamista siivoojiksi. Miehen kasvoille tuli 'ahaa' ilme, sitä pitäisi kokeilla. Olivathan naiset tähänkin asti tehneet kaiken mitä oltiin pyydetty, ja miehen kännipyynnöissä oli oikeasti toteuttamista. Hän oli välillä tunkemassa puhelinta naisen sisään ja välillä heittämässä näitä ulos ikkunasta muovipussisiivet korvissa, ei ihan kilttien naapurintyttöjen miesseuraa.
Rokkari alkoi kaipailla rintsikkapillereitä kun päänsärky muistutti taas itsestään, silmissä pimeni hetkellisesti ja Alessio kompensoi tilannetta ottamalla uuden hörpyn pullostaan.

"Oletko saanut niin monta 'kunnollista' naista houkuteltua tänne?" Quepek hämmästeli sarkastisesti, aivan kuin rintaliivien pito tekikin kunnolliseksi, ehkä niihin rintaliivittömiin verrattuna.. Tai sitten ei. Hieman karsastellen nainen onki kateensa jonkinmoisen pitsirakennelman, jotka osuttuivat alushousuiksi, reiän kanssa. Se niistä kunnollisista naisista, tummaverikkö mietti tuhahtaen ja heitti housut pois.
"Pullo pois." romanitar lähes karjaisi, kuin naisen tilalle olisi hetkeksi eksynyt hyvin äkäinen karhu, suoraan talviunilta. Alessio sai luvan olla juomatta, ainakin nyt kun tummaverikkö oli jopa vaivautunut etsimään sen saatanan ruipelon liivejä. Kaikkea Quepek olikin mieheltä sietänyt, paljon enemmän kuin keltään muulta.

Karistaen tuhkansa savukkeestaan nainen poimi vielä yhdet liivit, joiden sisältä kyllä löytyi pussi, mutta tyhjä sellainen.
"Hah, et siis ikinä oo ees ajatellu moista, jos saisit ne ruipelot pukeutumaan vielä kotiapulaisen asuun niin siinä olis sulle lyhyt esitys samalla." tummaverikkö huomautti, heittäen liivit jonnekkin, palaten Alession luo ja hilaten tämän ylös sohvalta. Kiroten romaniaksi tämän renttumaisuutta ja hajua joka miestä ympäröi kolmen päivän sekoilun jälkeen.

"Suoraan sanottuna ihmettelen miten ne ruipelot pystyy humalassa edes oleskelemaan sinun lähellä ku haiset niin helvetin pahalle." Quepek huomautti raahaten tumman miehen suihkun alle ja vääntäen tarkoituksella veden kylmälle avatessaan suihkun. Vaatteitahan tuolta nyt oli aivan turha alkaa repimään, sitä iloa nainen ei aikonut Alessiolle tuottaa, parasta olisi ollut jos miestä palvova ruipelojoukko olisi ollut paikalla pesemässä tuosta muutaman päivän viinat ja muut eritteet pois.

Pullo putosi kädestä sinä silmänräpäyksenä kun nainen karjaisi. Rokkari katsoi toista hetken järkyttyneen yllättyneenä ja antoi katseensa sitten pudota lattialle jossa koreili nyt yksi uusi särkynyt pullo. Okei, Quepek osasi olla pelottava, tai ainakin tuo oli saanut yllätysvoiton.
Alessio sai niskoilleen toisen järkytyksen heti perään kun rintaliivien pussi osoittautui tyhjäksi. Ne olivat ainoat kipulääkkeet koko talossa. Rokkari poimi lattialta kaatuneen pöydän vierestä kännykän, näppäili numeron ja nosti sen korvalleen mutisten hiljaa jotain resepteistä ja tableteista. Soittoääni kantautui ulko-ovelta, nainen ei siis selvästikkään ollut päässyt pidemmälle. Mies oli sen verta sekavassa mielentilassa ettei tiennyt miten toimia, joten hän kirosi ja heitti kännykän seinään seuraten vierestä kuinka se kirjaimellisesti hajosi osiin.

Alessio olisi halunnut vain jäädä sohvalle itkemään pillereiden puutetta ja rypemään itsesäälissä mutta siihen nainen ei antanut tilaisuutta, tuo repi miehen väkisin ylös sohvalta. Miehen jalat eivät kantaneet vaan Quepek joutui lähes kantamaan hänet kylpyhuoneeseen, silloinkin pystyssä pysyminen oli enemmän tai vähemmän kyseenalaista.
Rokkarin jalat arvatenkin pettivät alta juuri sinä hetkenä kun nainen päästi tämän käden harteiltaan ja irrotti omansa tämän kyljen ympäriltä, mies jäi lattialle istumaan loputtoman surkean oloisena eikä tuntunut edes tajuavan jääkylmää vettä jota sai suihkusta niskaansa.

Alession toimia oli kieltämättä huvittava seurata, toinen ei selvästikkään ollut vieläkään selvänä kaikista aineista joita oli viime päivinä vereensä haalinut. Mutta oli se kun kylmäsuihkukaan ei tepsinyt, tummaverikkö ärähti pyöräyttäen silmiään.
"Minä toivoin että tajuaisit alkaa vähentää vaatteita, mutta ilmeisesti yliarvioin sinun kykysi." nainen huomautti, olihan se tottakai hyvä että vaatteet saivat lyhyen virutuksen. Tummaverikkö tumppasi savukkeensa ja sitoi hiuksensa kiinni, tarkastellen hetken miestä kädet lanteillaan kuin olisi valmitautunut suurempaankin haasteseen.

Tosin olihan siinä haastetta kerrakseen että piti riisua aikuinen mies, joka sillä hetkellä retkotti maassa kuin eloton lahna. Quepek väänsi hanan lämpimämmälle ja hetkeksi pienemmälle, samalla kun kumartui kiskomaan Alessiolta vaatteita pois yksi kerrallaan. Yläosa oli helppo nakki, ei mies sentään selällään retkottanut, mutta housujen kanssa nainen tiesi joutuvansa vaikeuksiin.
"Yritä nyt vähän hankkia voimaa niihin ulokkeisiis, pitäs saada ne housutki pois, vaikka ne mitä luultavammin liottamista tarvitseeki." tummaverikkö ähkäisi, tämä saattoi hyvin ymmärtää miksi tumman miehen ympärillä tuntui naisia riittävän, eihän tämä ollut alkuunkaan pahemman näköinen.

/ Sil ei ollu paitaa : pp /

Alessio ei itsekkään tiennyt mitä kaikkea oli viimeaikoina sisäänsä imuroinut, kaikki käden ulottuvilla ollut oli kuitenkin mennyt ja selvästi aivotoiminta oli kärsinyt normaalia pahemmin.
Miehellä ei oikeastaan ollut käynytkään mielessä, että suihkussa ei yleensä oltu vaatteet päällä, hän tajusi virheen hämärästi vasta Quepekin sanojen myötä. Samalla rokkari tajusi myös ettei tosiaankaan jaksaisi tehdä asialle mitään, hän oli kuin ruumis, jos sitäkään. Nainen liu'utti märän paidan Alession pään yli paljastaen kuvitetun yläkropan, värikkäät kuvat ja lihakset jotka piirtyivät kevyesti ruskettunutta ihoa vasten niin vatsalla kun käsivarsillakin.

Seuraava urakka olisi sitten housut, tehtävä oli jo tuhoontuomittu. Ylitiukat, märät nahkahousut oli mahdottomuus saada pois päältä, etenkin silloin kun se jonka päällä ne olivat ei tehnyt elettäkään auttaakseen. Alession suupieli nyki naisen sanojen myötä, uloke oli pienessä humalassa äärettömän hauska sana ja oli ihme ettei tämä revennyt hysteeriseen nauruun.
Miestä ei hävettänyt tilanne tippaakaan, siinä oltiin ehkä kymmenettä kertaa ja olihan Quepek nähnyt hänet alasti useita kertoja, ja arvatenkin hänellä oli bokserit, Alessiolla ei ollut edes mitään hävettävää. Hän ei ollut rapakunnossa, eikä -toivottavasti- yltä päältä veressä tai mitään. Rokkari ei myönteisestä asenteestaan huolimatta ollut kovinkaan paljon avuksi, mitä nyt nosti lantiota lattiasta oikeaan aikaan sentin tai pari.

/ arg, niinpä tietysti, pitää opetella lukemaan /

"Miksi helvetissä sinä pietät joitain saatanan nahkahousuja ku vedät ittes rapakuntoon?" Quepek ärisi, maustaen puhettaan muutamalla hyvin terävällä romanialaisella solvauksella, saipahan Alessio ainakin lantiotaan nostettua ja nainen yritti repiä housut pois tuon perseen alta nopeasti. Ei tämä sinänsä ollut kovinkaan tavallisuudesta poikkeavaa, hiljalleen tummaverikkö oli siedättynyt italialaisperintönä tulleeseen ruskettuneeseen ja sileään ihoon, sen kuviointeihin ja lihaksistoon. Ellei Alessio olisi ollut sellainen juoppo ja kiintynyt aineisiinsa, ties mihin tämä olisi päässyt. Sen sijaan että odotti aina Quepekin ilmestyvän ja raahaavan tämän ulos kopistaan.

Tiukat nahkahousut ilmeisesti eivät olleet ainoa vaatekappale jonka nainen oli epähuomiossa tullut repineeksi pois, tosin bokserit näyttivät siltä että ne vaihdon tarpeessa olivat olleetkin.
"No niin, näetkö nyt miten käy jos käyttää nahkahousuja." Quepek huomautti, vaikka muistikin että piti juuri sillä hetkellä yllään itsekkin nahkaisia housuja, tosin nainen ei ollutkaan yhtä veltto ja saamaton kuin Alessio sillä hetkellä. Tummaverikkö suoristautui ja väänsi hanan jälleen täysille, suihku oli melko kärsinyt kapistus, mutta hoisi virkansa.
"Ilmota toki jos hukut." romanitar huomautti tyrkäten miehen vaatteet johonkin sopivaan nurkkaan käsistään.

/ Näist tulis niin loistava pari: D /

Alessio luotti naiseen sataprosenttisesti, hän olisi lahjoittanut henkensäkkin tuon käsiin ilman ainuttakaan epäilystä. Ja se oli mieheltä aika paljon, yleensä hän vaati paljon enemmän aikaa ennenkun välille muodostui edes jotain aataminaikaista luottamuksen tapaista, harvoin sitten mentiin sitä yhtään pidemmälle.
"Mene juomaan kolmeks päiväks ni tasoissa ollaan", rokkari kehotti edelleen hyvin pistävällä äänensävyllä. Sanoja ei oltu asetettu varsinaisesti loukkaukseksi, mitä nyt vähän oli pakko osoittaa mieltä ja todistaa olevansa hengissä. Juopon päähänpinttymä.
Alessio oli hyvin tietoinen siitä, että joi liikaa ja sekoili turhan paljon, toistaiseksi se ei vaan ollut vaikuttanut mihinkään. Tai siis, mikä elämässä oli muuttunut? Hän oli saanut parempaa vapaa-ajanvietettä, naisia tuli tuplasti enemmän kun aiemmin. Lihakset pysyivät ja aivojan ei arvatenkaan tarvittu mihinkään.

Quepek sai nahkahousut vedettyä Alession päältä ja veipä tuo bokseritkin mukana. Nainen sai olla huorien jälkeen ensimmäinen joka näki reisiin hakkuutetut uudet kuvat, osa niistä oli selvästi tehty kännissä kotona, kuten 'mikki on vitun huora' ja 'nussi se'. Rokkari ei tainnut olla uusista kuvista edes tietoinen, mutta mikäpä hän olisi valittamaankaan.
"Kiitos, näkemiin ja hyvää päivänjatkoa" Alessio vastasi naisen sanoihin hukkumisesta kertomiseen. Oliko tuo ihan idiootti, miten hän muka huutaisi pelastusvoimia jos hukkuisi?

// xD Niin tulis //

"Tuskimpa vain ku vetäsin pelkkää alkoholia, sinä olet imuroinu ittees ties mitä." Quepek huomautti virnistäen, nainen oli huomannut uutukaiset kuvat Alession reisissä ja tutkaili niitä mielenkiinnolla. Ei mitään uutta, huojuvalla käsialalla rustatut kirjoitukset sun muut, tuskimpa mies itsekkään oli vielä tullut niitä lukeneeksi.
"Ja sinulla on yleensä niin hyvä maku tatuointien suhteen." tummaverikkö totesi virnuillen, näiden löytöjen tekeminen oli aina yhtä hauskaa ja hauskempaa se oli kun Alessio itse ei tiennyt uusista varustuksistaan yhtikäs mitään.

"Yleensä kun ollaan suihkussa yritetään edes puhdistautua." Quepek irrotti katseesan miehen reisistä, pannen merkille ettei toinen ollut tehnyt elettäkään hankkiutuakseen eroon rasvaisista hiuksistaan taikka epäilyttävästä löyhkästään. Yleensä Alessio ei tässä vaiheessa enää nähnyt mieltä vastaan pyristelyssä, nyt kun oli jo kerran kastunut. Ilmeisesti italiaano oli tavallistakin turruttavammassa tilassa.

Päivä oli mitä ilmeisimmin ollut täysin väärä pukea täysin puhdas ja valkoinen toppi, Quepek pyöräytti silmiään ja etsi käsiinsä saippuaa, sekä sientä tai yksittäistä kangas palaa jolla saattoi hinkata ihon puhtaaksi.

Alessiolla tosiaankin leikkasi tavallista hitaammin. Hän oli päässyt istumaan asti ja harkitsi seisomaan nousemista, peseytyminen ei kuitenkaan edes käynyt mielessä ennenkun Quepek siitä huomautti. Rokkari pyyhki vasemman käden etusormellaan toista silmänalustaansa vain huomatakseen, että musta väri komeili nyt selvästi myös ohimoilla ja sormessa. Mies tuhahti ja pyyhki sormensa lattialla lojuvaan valkoiseen minihameeseen, olihan siitä jotain hyötyäkin, että naiset unohtivat aina ottaa vaatteensa. Alessio oli useita kertoja miettinyt juoksivatko ne oikeasti sen jälkeen alasti kaupungilla vai mitä.
Mies jäi lueskelemaan uusia tekstejä reidissään oikeastaan ajattelematta, että ne olisivat siinä aina. Tekstien kohdat kirvelivät ja arastivat pienesti joten ne olivat selvästi uusia, samanlainen arastava hyvin suuri kohta oli myös selässä.
"Mitä mun selässä on?", rokkari kysyi naiselta ja kääntyi istumaan selkä tuohon päin niin, että tatuointi todennäköisesti näkyisi. Vaikka Alessio ei kauheasti typeristä tatuoinneista stressannutkaan ei hän kuitenkaan halunnut, että selässä lukisi jotain idioottimaista.

Alessio ryhdistäytyi jälleen vähän ja alkoi hinkata ihoon pinttynyttä mustaa väriä irti kasvoistaan.
"Mitä mä tekisinkään ilman suo?", mies huokasi dramaattisesti ja katsoi sivusilmällä kuinka Quepek alkoi etsiä ilmeisesti sientä ja saippuaa.

/ Tatuoinnissa selässä lukee sit Just Married, isolla: D /

Ilmeisesti runsaan rokkari tukan alla alkoi hiljalleen jokin toimia, Quepek sai kalastettua käsiinsä jonkinmoisen rievun, joka osoittautui hyvin pieneksi tuubitopiksi, joka ei olisi takuulla mahtunut tummaverikön päälle, ei ainakaan rinnoista. Alession kysymys sai romanittaren vilkaisemaan paljasta selkää ja sen jälkeen naurulle ei enää löytynyt loppua. Tämä olikin jo uutta.
"Arvasin että joskus sinulle vielä käy näin." Quepek totesi virnuillen, "Kuka on tämä onnekas ruipelo? Se jonka raahasin rappukäytävään?" nainen uteli pirullisesti hymyillen.
"Sinä olet sitten vakiintunut mies Alessio. Ainaki sun selkäs niin julistaa. 'Just Married'" tummaverikkö ilmoitti.

Saippuan löytyi yllättävän nopeasti, ottaen huomioon että se oli melkoisen pieni ja kylpyhuone oli täynnä vaatteita ja muuta roinaa. Quepek ojensi saippuan miehelle naurahtaen.
"Luultavasti hukkuisit hiljalleen omaan kotiis, ruipeloiden ja pullojen alle." tummaverikkö vastasi, "Taikka tukehtuisit omaan likaisuutees." nainen jatkoi, tämä ei halunnut edes arvata mitä musta miehen kasvoissa oli. Pahimmassa tapauksessa jotakin hyvin ällöttävää taikka pelkkää mustetta.

Alessio katsahti naista lähes säikähtäneenä tämän revetessä nauramaan. Se oli selvästi jotain pahaa, jotain muuta kun yksittäinen nimi tai sukupuolielimet. Se oli jotain sairasta, mies saattoi vain toivoa, ettei hänen selkäänsä oltu tatuoitu kenenkään muotokuvaa ja kihlasormuksia.
Rokkari näytti äärettömän järkyttyneeltä kun Quepek vihdoin sai naurunsa seasta sanottua jotain fiksua.
"Älä kuseta", mies totesi _hyvin_ vakavana hetken hiljaisuuden jälkeen. Nainen ei voinut olla tosissaan. Oliko hän oikeasti tatuoittanut selkäänsä tekstin 'just married'? Ei voinut olla, edes hän ei ollut nii idiootti.
"Sano, että se on tehty tussilla", Ale lähes rukoili samalla kun yritti huolestuneena tähyillä selkäänsä.

Rokkari sieppasi saippuan Quepekin kädestä ja yritti hetken onnistua tahkomaan sillä selkäänsä, arvatenkin se oli tuhoon tuomittu idea eivätkät kädet yksinkertaisesti riittäneet.
".. Kiltti?", Alessio näytti hyvin paljon koiranpennulta katsahtaessaan Quepekkiä.
"Hinkkaa se irti, vaikka joutuisit repimään koko ihon", mies aneli ja heitti saippuan takaisin naiselle.

Alessio näytti järkyttyneeltä, tosin kyllähän mies jo tiesi ettei Quepek tyhjästä nauranut, ei varsinkaan tatuoinneista. Ja mies oli ottanut vähän kaiken näköisiä tuhruja ihoonsa, mutta ei koskaan tälläistä. Sukupuolielimet, nimet ja rivoudet olivat jo vanha juttu, eivät jaksaneet ällistyttää, mutta tuo teksti oli jo julma.
"En kuseta. Otan osaa, se on ehta tatuointi." nainen vastasi Alession näyttäessä lähinnä pilvessä olevalta apinalta tämän yrittäessä tähyillä selkäänsä ja sitten hinkata sitä.

Quepek oli saanut jo itsensä rauhoittumaan ja seurasi vierestä miehen taiteilua, saaden sitten ikävän iskun muuriinsa, Alession olisi pitänyt varoittaa noista vedoistaan. Olisi saanut olla melkoinen nainen jos olisi voinut väittää ettei toisen koiranpentumainen rukoileva ilme saanut mitään aikaiseksi. Tummaverikkö sai kuintekin napattua saippuan ja kohotti kulmaansa.
"Eikö olisi helpompaa käydä vain muuntelemassa sitä, ei tarttis repii tuota ihoo irti." Quepek huomautti, hinkaten saippualla kuitenkin selkää, mutta lähinnä pesu aikeissa. Itse tatuoinnin ympäriltä irtosi vain hieman mustetta, mutta teksti ei lähtenyt mihinkään.

Alessio ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Hän oli juuri virallisesti pilannut naistenkaatajan uransa, ja mikä pahinta, hän oli oikeasti saattanut mennä kihloihin jonkun naisen kanssa.
"Otan vastaan ehdotuksia, miten vitussa ton saa muuteltua edes siedettäväks", rokkari kivahti eikä yllättäen ollut enään yhtään utuisen tai pökertyvän oloinen. Hän oli juuri saanut äkkilaskun julmaan todellisuuteen, ja se ei totta helvetissä ollut hauskaa.
"Ja arvaa mikä täs on viel hauskempaa? Mä voin olla ihan oikeesti kihloissa", Alessio vielä ilmoitti loppuun ja hiljeni sitten hyvin tyytymättömänä. Näin mokattiin asiat kerralla, maailman pahin kankkunen.

Mies tajusi, että se oikeasti oli tatuointi, Quepekin selän raaputtaminen ei selvästikkään näes auttanut tippaakaan. Ale oli myös erittäin epämiehekäs kun ei saanut tilanteesta minkäänlaisia kiksejä, ehkä hän oli vain tottunut toisen paikallaoloon liiankin kanssa. Rokkari nojasi otsansa valkoiseen kaakeliseinään edessään ja kirosi raskaasti haukkuen helvettiin kaikki jumalasta äpäräkakariin.
Hermot olivat huonon olon ja selän menetyksen johdosta hyvin kireällä ja mikäli Alessio olisi ollut pirteämmällä tuulella hän olisi todennäköisesti friikahtanut kunnolla, heittänyt kaiken ulos ikkunasta ja haastanut kadulla riitaa kenen tahansa kanssa sekä muuta yhtä fiksua.

"Voithan sinä käskee jotakuta kirjottaan siihen päälle että 'sitten ku helvetti jäätyy'- tyyppisen heiton." Quepek huomautti virnistellen, sätky oli selvästi saanut Alession kerralla todellisuuteen, mies tuntui olevan hermoromahduksen partaalla.
"Ja minähän kysyin että olisko se onnekas se ruipelo jonka raahasin rappukäytävään. Siinä on sinulle todellinen kodin hengetär." nainen vastasi hymyillen, hyvin hengetön hengetär ainakin sillä hetkellä jos tarkennettiin.

Tummaverikkö poimi suihkun käteensä ja huuhtoi saippuan pois selästä, 'just married'-tatuointi oli ja pysyi, se ei edes haalistunut. Joku miehen tytöistä oli taatusti ollut hyvinkin otettu moisesta vedosta. Vasta nyt Quepek huomasi lasinsirut ja pyöräytti silmiään.
"Pysy nyt paikallas, niin pelastan ainaki niskasi." nainen ilmoitti ja kumartui eteenpäin, nyppien suurimmat helposti irti Alession ihosta, pienenpien kanssa oli melkoinen näpertäminen etteivät ne vain uponneet syvemmälle. Verta tuli mukavanlaisesti, eikä toimitus taatusti ollut täysin kivutonkaan.

Quepekin ideassa oli itua.
"Sä haluat varmasti tehdä sen nyt?", Alessio etsi kasvoilleen kaikinpuolin suloisen hymyn, pitihän ulkonäkö nyt käyttää kaikin mahdollisin tavoin hyväksi. Mies tuskin onnistuisi itse tikkaamaan tekstin selkäänsä, ja koska Quepek nyt sattui olemaan paikalla.. Pitihän tuon nyt tehdä jotain muutakin ystävänsä puolesta kun pelastaa tämän henki.
"Siel pitäis jossain olla neula ja joku mustekynä", rokkari viittasi epäselvästi ovelle päin. Kyllä tavarat jostain löytyisivät.

Ajatus kihloista kummitteli Alession mielessä pakostikkin. Toisaalta, miten avioliitto vaikuttaisi häneen mitenkään? Tai siis, sehän oli vain paperijuttu, ei se edellyttänyt mitään, korkeintaan jonkun elintuen maksamista. Olisi se silti tietysti ihan kiva tietää jos oli naimisissa jonkun pikkublondin kanssa.
Rokkari ei ollut edes tajunnut lasinsiruja ihossaan ennenkun nainen rupesi niitä nyhtämään irti. Pieni irvistys kävi kasvoilla pakostikkin, osa pienistä siruista oli ihon alla sen verran pahasti, että Quepekillä oli selvästi kova työ kalastella ne ulos.

"Älä luulekkaan, oon tehny kaikenlaista sulle, mutta tatuoiaksi en ala." Quepek vastasi, nyhtäisten tarkoituksella viimisen sirun muita kivuliaammin irti ja huuhtoi veren vedellä pois. Nainen vilkaisi vielä kerran tatuointia ja kiitti luojaansa että oli itse pitänyt melkoisen järjellisen linjan omissa tatuoinneissaan, ei hankkinut sellaisia kovinkaan pahassa kunnossa.
"Ehkä sitten myöhemmin." tummaverikkö lopulta myöntyi, miettien pakostakin oliko tulossa hulluksi, ei Alessio nyt niin hyvä suostuttelija ollut.

"Käännyt." Quepek määräsi, tarttuen taas saippuaan, alkaen nyt jyystää sillä tuota niin monien naisten palvovaa rintaa.
"Voi sitä naista joka sinut ristiksensä sai, tosin pääsimpähän tästä hommasta." tummaverikkö huomautti naurahtaen, jynssäten entistä hanakammin ihoa, hätyyttäen epäpyhät mietteet päästään. Yleensähän romanitar olisi iskenyt tälläisen tapauksen kimppuun siekailematta.