No fear, no doubt

+ elikkäs GV tänne Beckyn kanssa~ :>

Alia sulki asuntonsa oven ja nosti laukkunsa paremmin olalleen lähtien matkaan. Auton radiosta kuului kelly rowlandin commander niminen kappale, se oli ihan jees. Kaasujalkaa pakotti ja nainen ajelikin vähän kovempaa kuin rajoitukset sallivat, mutta ei sillä ollut niin väliä. Hänellä kun oli kerrankin hyvä syy kaahailla kuin mikäkin rallikuski.
Becky oli soittanut hänelle ja kertonut, että tällä oli pienoinen ongelma. Mikä ei oikeastaan ollut kovinkaan epätavallista julkisuuden henkilöille. Nimittäin Becky oli saanut ihailijan, joka oli vähän turhankin intohimoinen ihastustaan kohtaan ja lähettänyt tälle niitä sairaille pervoille tyypillisiä viestejä, kuten uhkauskirjeitä ja outoja lahjoja. Becks ei ollut ihan varma, oliko tämä kyseinen mies vielä stalkannutkin häntä. Se olisi ollut kyllä kaiken huippu. Tämän kuultuaan Alia oli tietenkin oitis luvannut tulla henkiseksi tueksi ja mahdolliseksi henkivartijaksi paikalle, jos vaikka se mies koittaisi jotain.

Auto parkkeerattiin parkkiruutuun, mahdollisimman lähelle Yellow Avenueta ja nainen nousi autostaan, nappasi laukkunsa pelkääjän paikalta ja läimäytti auton kiinni. Alis vietti parasta aikaa lomaa, eikä ollut ensin aikonut viettää sitä näin, mutta mielellään hän auttoi kaveria hädässä. Samalla kun asteltiin kohti määränpäätä, hän silmäili ympäristöä siltä varalta jos näkisi jonkun epäilyttävän tyypin hiippailemassa paikan päällä. Kaikki kuitenkin vaikutti olevan ihan normaalisti, joten hän jatkoi matkaansa nopeampaan tahtiin, kunnes olikin jo Becksin asunnon oven edesssä.

Ovikelloa soitettiin ja paino laskettiin toiselle jalalle, Horatio Caine lasit roikkuivat silmillä ja hän mässytti purkkaa. Päällään neidillä oli valkea toppi sekä kireät, matalavyötäröiset farkut ja kenkinä toimivat saapikkaat. Alia ei ollut varma, oliko Becky kuullut ovikelloa, joten hän soitti sitä vielä uudemman kerran ja odotteli, että toinen tulisi avaamaan oven hänelle.

Becky ei ollut koskaan aikaisemmin saanut ihan niin intohimoista ihailijaa. Toki ne, jotka hänet katukuvassa tunnistivat, saivat reaktioita, jotka saattoivat välillä olla erittäin hämmentäviä ja outoja. Mutta tämä oli jotakin ihan toisenlaista. Mies (tai ainakin Becky oletti henkilöä mieheksi) oli lähetellyt hänelle osoitettuja kirjeitä viimeisen viikon ajan ja muutaman kirjeen sävy oli ollut erittäin uhkaava. Lisäksi oli ollut erittäin outoa, että henkilö oli myös ostanut ja välittänyt näyttelijättärelle lahjoja.
Sinä aamuna Becks oli ollut aamulenkillä ja hän olisi voinut lyödä päänsä pantiksi siitä, että joku olisi seurannut häntä koko matkan Devon Streetin kautta aina Yellow Avenuelle asti. Ensimmäiseksi hän oli soittanut Alialle ja pyytänyt tätä henkiseksi tuekseen ja varmistamaan, ettei mitään omituista tai erityistarkkailua vaativaa ollut tekeillä.

Brunette oli viimeiset viisitoista minuuttia ravannut asunnossaan edestakaisin, katsonut kelloa ja manannut, miten hitaasti aika kulki. Kenneth ei ollut vastannut puhelimeen, eikä Becky kyllä totuuden nimissä viitsinyt edes pommittaa miestä - tämähän olisi luultavasti töissä. Allison saapuisi paikalle niin nopeasti, kun vain suinkin kykenisi (ja jos Becks yhtään osaisi olettaa, nainen kaahaisi kuin rallikuski).
Kun ovikello vihdoin ja viimein soi, näyttelijätär hiipi ovelle ja kurkkasi ovisilmästä - tiedä vaikka sielä olisi ollut joku hullu, joka haluaisi tappaa hänet. Käytävässä ei kuitenkaan näkynyt ketään muuta, kuin Alia, joten Becky avasi oven ja kirjaimellisesti syöksyi naisen syliin, kietoen kädet tämän ympärille. "Voi jestas mä olen pelännyt!", hän päivitteli ja ohjasi toisen sisälle asuntoonsa, kiskoen oven perässään kiinni.
"Joku hullu on varmasti seurannut mua... Ainakin aamulenkillä mä olisin voinut vannoa, että joku kulki mun perässä", Becky informoi astellessaan keittiöön ja solmiessaan kylpytakkinsa vyötä paremmin kiinni. "Haluatko sä jotain?", näyttelijätär kysäisi ja napsaisi vedenkeittimen päälle, tähän väliin sopisi hyvin vaniljatoffee-tee.