Yellow Avenue ei ole sittenkään täydellinen.

[Sinikeijuseni Jessican Brooken kanssa.]

Jeremy seisoi Elegant & Precoius -baarin edessä ja kuunteli, kun musa jytäsi. Ulos oli saapunut pari nuorta sauhuttelemaan, siisteistä ja kalliinnäköisistä vaatteista päätellen nämä olivat paikallisia Yellow Avenuen kermaperseitä kuluttamassa isin rahapussista pennosia pariin siideriin. Tai mitä naiset sitten joivatkaan - tuskin tälläisessä paikassa ainakaan kaljaa. Joku ulkona olevista tytöistä näytti tunnistavan nuoren filmitähden, sillä hän kääntyi nopeasti kuiskaamaan jotakin kavereilleen. Kaikki kääntyivät katsomaan farkkuihin ja ruskeaan takkiin pukeutunutta nuorukaista, joka seisoi itsevarman näköisenä kädet takussa. Jeremy rakasti huomiota, joten hän heilautti tytöille kättä tuttavallisesti. Kaikki kääntyivät kikattaen pois. Hän muisti, että yläasteelaiset käyttäytyivät noin, mutta että vielä nuoret aikuiset naisetkin kikattelivat? Ei noista naisista aina ottanut selvää, miehetkö muka ikuisia vauvoja? Pyh.

Jeremya alkoi tympiä paikka ja hän päätti hakeutua jonnekin rauhallisempaan paikkaan. E&P:ssä taisi olla menossa joku nuorten ilta ja nyt hän ei haluaisi kamalasti saada fanilaumaa ympärilleen. Niinpä hän käännähti kannoillaan, - kädet edelleen taskuissa - ja jatkoi matkaansa. Kohta hän saapuikin pienemmän baarin, Danicing Frogin eteen. Hän seisahtui paikoilleen ja tuumaili hetken tilannetta, mmm... siinä oli rauhallisempi paikka. Jeremy nosti kätensä taskuistaan ja työnsi oven auki. Täksi illaksi hänellä ei ollut mitään suurempia suunnitelmia, oikeastaan hän halusi vain saada hieman nestemäistä nautintoa ja lähteä. Ei hän halunnut enempää innostua. Hän käveli baaritiskin luokse ja huikkasi tiskillä hääräilevän iäkkäämmän miehen luokseen.
"Iso olut, kiitos", hän sanoi ja iski muutaman punnan pöytään. Oluen tekemisessä kesti hetken, mutta kun Jeremy maistoi ensimmäistä kertaa kuohuavaa kultaa, hän totesi että se oli ollut odottamisen väärti. Yleensä juuri pienemmissä pubeissa panostettiin laatuun, suurissa ja kaikille tutuissa paikoissa, kuten E&P:ssä ei tarvinut laatua tarkkailla, sillä ihmiset kuitenkin käyttivät paikkaa kokouspaikkanaan ja olihan se kulmakunnan suurin biletyspaikka. Ja turvallisinkin vielä. Harvoin Yellow Avenuella sattui mitään vakavampaa, mutta tämän korttelikunnan asukkaat olivat tottuneet turvallisuuteen ja hakeutuivatkin mieluusti paikkoihin, joissa oli turvamiehiä ja saattoi viettää hauskaa ilman huolia.

Tämä baari taas oli melko pikkuinen, vain muutama pöytä ja pikkuinen tanssilattia. Tanssilattialla ei vielä ollut ketään, nuori poikabändi vasta viritteli kitaroitaan lavalla. Jeremy oli aina ollut musiikin suuri ystävä - ja hän myös itse soitti - joten hän odotti innolla kuulevansa jotakin nuoremmalta ikäluokalta. Olihan hän itse jo melkoinen vanhus, kahdenkymmenenviiden vanha. Mutta kuitenkin kun mietti, hän oli ollut mukana monien elokuvien kuvauksissa, näytelmissä ja hoidellut musahommiaan siinä sivussa. Ei se julkisuus ollut pahaksi tälläisessä pikkuisessa kaupunginosassa, täällä häntä ei heti osattu tunnistaa, sillä miten melko tunnettu filmitähti liikkuisi Yellow Avenuella?
Jeremy harjoi vaaleaa hiuspehkoaan ja asettui istumaan vapaalle paikalle suuren ikkunan alle. Hän vilkaisi ikkunasta ulos ja näki, että joku muukin nuori neitokainen oli päättänyt siirtyä hieman syrjäisempään kuppilaan.. Ja olihan tuo neiti myös melko hyvänäköinenkin...

((Ja se kyllä on Brooke, ei Jessica))

Normaalisti Brooke olisi mennyt yökerhoon, mutta sinä iltana hän kaipasi vaihtelua. Kaiken lisäksi hän oli kuullut jonkun järjestävän syntymäpäiväjuhlansa hänen vakiopaikassaan, joten hänen olisi syytä mennä muualle. Mustaan minihameeseen ja valkoiseen, olkaimettomaan toppiin pukeutunut nainen kuljeskeli ympäriinsä etsien sopivaa paikkaa minne mennä.
Pian hän huomasi tulleensa jonkun pienen baarin eteen. Hän nosti katsettaan sen verran, että näki paikan nimen, Danicing Frog. Ei ollut mikään ihme, ettei hän ollut tiennyt paikasta aikaisemmin. Hän kävi yleensä vain yhdessä ja ainoassa yökerhossa eksyen harvemmin muualle. Tämä paikka oli sen verran pieni, ettei siellä edes ollut turvamiehiä.

Brooke astui sisään ovesta ja asteli suoraan baaritiskille tilaten lonkeron. Odotellessaan hän katseli ympärilleen. Pieni tanssilattia kyllä löytyi ja jokin nuori poikabändi, jota hän ei tunnistanut, viritteli kitaroitaan. Mukavan pieni paikka kyllä. Hän sai juomansa ja hän katseli ympärilleen etsien sopivaa paikkaa. Tyhjää pöytää ei kyllä ollut, mutta yllätyksekseen hän näki tunnetun filmitähden istumassa ikkunan luona. Aika erikoista. Ehkä tämä halusi pysyä tuntemattomana ja oli tullut siksi tähän baariin.
Brooke asteli miehen pöydän luokse ja katsoi tätä kysyvästi.
”Saako tähän istua?” hän kysyi pienesti hymyillen.

Jeremy huomasi Brooken astuvan sisään ja kiinnitti heti huomiota tämän pukeutumiseen. Todennäköisesti hänellä oli ollut suunnitelmana ihan kunnon bailaaminen, mutta kaipa tämä oli todennut saman kuin hän E&P'stä: tänä iltana sinne ei mahtunut mukaan. Neiti tilasin itselleen lonkeron, Jeremy hymyili omille ajatuksilleen. Juuri äsken hän oli tuuminut, että naiset ne eivät koskaan kaljaa lipittäneet. Jotkut harvat ja keski-ikäiset naiset kyllä, mutta nuoret neidit eivät.
Jeremy seurasi katseellaan toisen liikkeitä, tämä oli kyllä kieltämättä hyvännäköinen mimmi. Nopea arvio kertoi hänelle, että tyttökin asusteli näillä kaduilla. Hänen perheensä oli toddennäköisesti suht varakas, mutta eivät sentään uiskennellaat Roope Ankan tavoin kullassa. Brooke näytti melko tavalliselta kaunokaiselta. Tässä se taas todistettiin, ei tarvinnut kimaltelevia vartalonmyötäisiä, V-aukkoisia mekkoja, vaan perusvalkoinen toppi ja musta hame sopivat loistavasti neidin ylle.

Brooke asteli Jeremyn pöydän lähelle ja kysyi melko hiljaisella äänellä, että saiko hän istua. Oliko hänellä kenties hieman alku-jännitystä? Jeremy oikeastaan totesi, että se oli aika suloista.
"Toki, istu vain", Jeremy sanoi ja ojensi kätensä viittoakseen tuolia. Samalla hän mietti, mahtoiko tyttö tunnistaa hänet, vai oliko muuten vain sattunut istuutumaan hänen kanssa samaann pöytään.
"Olen Jeremy", Jeremy ojensi kätensä kohteliaaseen tapaan ja tervehti toista. Sitten hän siirsi katseensa bändiin, jotka viimeinkin aloittivat soittonsa melko rauhallisella biisillä. Ihan hyvin ne soittivat, ei valittamista, vaikka Jeremy ei ihan tälläistä musiikkia kuunnellutkaan.
"Mitäs sinä tänne olet yksin eksynyt? Luulisi, että kaltaisesi nuori kaunotar hakeutuisi ikätovereidensa seuraan Elegance&Preciousiin?" Jeremy nojautui eteenpäin Brookea kohti, hän laski vasemman kyynerpäänsä pöydälle ja vinkkasi silmäänsä. Yksi Jeremyn huonoista tavoista olikin toisten tunteilla pelleily, niin monesti hän oli sydämiä särkenyt, ettei osannut edes laskea kaikkia niitä kaikkia. "Missäs poikaystäväsi on? Eikai noin lumoava neitokainen voi yksin perjantai-iltaisin aikaansa viettää tälläisessä syrjäpubissa?" Jeremy kysyi. Hän teki mielellään tuttavuutta ihmisten kanssa, etenkin jos he olivat yhtä kauniita kuin tämä Brooke tässä. Tummat hiukset lainehtivat kauniisti hänen olkapäilleen.

Jeremy otti taas huikan lasistaan ja pamautti sen pöytään hieman kovemmalle äänellä. Pojat olivat vaihtaneet biisiä, biitti kasvoi pikkuhiljaa ja yritti saada selvästi ihmisiä viekoteltua tanssilattialle. Jeremy oli oikeastaan melkoinen tanssilattioiden partaveitsi, mutta ei hänen nyt tehnyt mieli tanssia. Hän ei ollut tarpeeksi sekaisin astellakseen yksin tyhjälle lattialle joraamaan. Eikä hän oikein tiennyt, mitä tälläiseen musiikkiin pitäisi tanssia. Joten niinpä hän jäi odottamaan, että joku muu näyttäisi hänelle taitonsa.

Brooke istahti, kun mies antoi luvan ja laski lasinsa pöydälle. Hän kuuli musiikin, jota bändi oli alkanut soittamaan. Melko rauhallista, mutta ei naisen omaa makua.
”Brooke.”
Hän ei sanonut mitään siitä, että oli tunnistanut toisen. Isänsä työn kautta hän oli oppinut, että kaikki julkisuuden henkilöt halusivat myös yksityisyyttä ja hän kunnioitti niitä toiveita.
”Normaalisti mä olisin sinne mennytkin, mutta siellä järjestetään jonkun synttärit, joten mä päätin ettiä toisen paikan. Tästä paikasta mä en ollu tiennykään.”

”Mikä poikaystävä?” Brooke naurahti. Jos hänellä olisi poikaystävä, niin tuskin hän olisi edes syrjäpubiin eksynyt. Sitä paitsi oikeastaan oli hyvä, että hän oli eksynyt sellaiseen. Näytti siltä, että hän oli onnistunut löytämään hyvää seuraa itselleen.
Bändin soittama biisi vaihtui nopeampaan biittiin, mutta ei vielä sellaiseen, että nainen olisi suostunut harkitsemaan tanssimaan lähtemistä. Eikä hän tiennyt tanssisiko näin pienessä paikassa. Hän kun oli tottunut isoihin paikkoihin. Hän sipaisi silmille karanneet kiehkurat korvan taakse ja otti huikan lonkerostaan.
”Mikäs sut sai tänne eksymään?” Brooke kysyi. Hän oli hiukan mielissään kuultuaan olevansa lumoava, mutta kehuja hän kuuli jatkuvasti ulkona käydessään, joten niihin tottui. Tuskin kului iltaa, ettei hän kuulisi kehuja ulkonäöstään.

((lyhyttä))

[Vaihdoin myös pelin otsikon, sillä meni tämä peli sekaisin sen Jessican pelin kanssa :'D]

Brooke vain naurahti hänen poikaystävä-kysymykselleen.
"Hei c'moon, luulisi että tuollaisella leidillä olisi sulhasehdokkaita pitkä jono, siitä sitten vain valitsemaan", Jeremy naurahti. Oli oikeastaan yllättävää, ettei toisella ollut poikaystävää... No, onhan sitä vielä koko elämä aikaa löytää se tosirakkaus. Sitä tosin Jeremy ei ollut aikeissa etsiä, hän vain rakasti naisia. Ja arvosti heitä paljon. Kyllä vain.
Brooke tiedusteli, mikä oli ajanut Jeremyn näillä kulmille. Jeremy rypisti otsaansa ja hymyili vinosti.
"No, jaa. Kaipasin vähän rauhallisempaa menomestaa. Tämä paikka kyllä on kuin kuolleiden muistojuhla, mutta voihan sitä iltaa viettää näinkin. Alunperin oli vähä muita suunnitelmia, mutta.... tänne sitä päädyttiin sitten." Jeremy otti taas kulauksen tuopistaan ja otti paremman asennon: hän nosti vasemman jalkana koukkuun oikean ylle, hyvin miehinen asento kerrassaan.
Illasta tosiaan oli tulossa todennäköisesti todella rauhallinen, paikalla ei ollut kunnon bilehileitä luomassa tunnelmaa ja muutenkin tuntui, että paikka veteli viimeisiään. E&P oli kulman takana, sinnehän kaikki nuoret aina kerääntyivät juopottelemaan ja pitämään hauskaa. Ja musiikkikin täällä... voivoivoi. Pojilla lavalla oli vielä paljon opeteltavaa.

Bändin laulaja tuntui lukeneen Jeremyn ajatukset ja hän kääntyi puhumaan bändiläisilleen. Seuraava biisi lähti entistä nopeammalla biitillä, laulaja ilmoitti laulun nimeksi "Someday I will find myself." Sanat olivat ehkä vähän haikeat, mutta muuten biisi oli ehdottomasti tähänastisista paras.
"No, Brooke. Kerrohan tämän illan suunnitelmistasi." Jeremy kääntyi vilkaisemaan Brookea, mutta käänsi katseensa pian takaisin kohti bändiä. Hän otti nopean huikan kylm.. tai oikeastaan aika pahanmakuista ja hieman lämmintä olutta. "Ei mitään taka-ajatuksia." Jeremy lisäsi Brookelle, ettei tämä nyt heti odottanut että hän alkaisi tätä treffeille pyytämään. Ehei, ei Jeremy sellaista tehnyt. Hänellä kyllä saattaisi olla Brooken kanssa suunnitelmia, riippui tietty vähän siitä miten ilta eteni. Toisaalta taas hänen teki tänää mieli lähteä aikaisin kotiin eikä jäädä pelehtimään. Vaikka olihan Brooke kuuma mimmi.

Uusi naurahdus.
”Kyllähän niitä ehdokkaita riittäis, mutta vielä ei ole tullu vastaan ketään sopivaa”, Brooke vastasi olkiaan kohauttaen. Kyllä hänellä ehdokkaita oli riittänyt, mutta ei ollut vielä kelpuuttanut ketään. Tuskin hän edes löytäisi ketään sopivaa. Kaikki sopivilta vaikuttavat olivat joko liian vanhoja tai varattuja.
Vaikka baarissa oli kaikki pöydät varattuja, niin paikka oli mukavan rauhallinen verrattuna naisen vakiopaikkaan. Hän ihmettelikin, että miten viihtyi niin pienessä paikassa, jossa ei edes ollut turvamiehiä. Hän kun oli tottunut isoihin paikkoihin, joissa oli turvamiehet.

Brooke vilkaisi bändiä juodessaan lonkeroaan. Kappaleen vaihto kannatti, mutta sillä hetkellä hän ei pitänyt kappaleen haikeista sanoista.
”Ei mulla mitään suunnitelmia ollu.”
Hän oli tosiaan lähtenyt ulos ilman mitään erityistä suunnitelmaa. Hän oli vain päättänyt lähtevänsä bilettämään ja katsoa, mihin ilta johtaisi. Jeremyn seuran saaminen oli vain hyvä asia. Hän ei tosin tiennyt, mitä ilta toisi tullessaan. Sen näkisi sitten myöhemmin. Kieltämättä hän ei sinä iltana halunnut olla yksin. Kotonakaan hän ei jaksanut olla.

Jeremy pohti Brooken vastausta... ehdokkaita riittäisi, mutta ei ollut tullut vastaan ketään sopivaa. Mutta niinhän ne vähän on tänä päivänä. Löydät söpön likan, tämä on varattu. Löydät tosi kivan likan, tämä on yhdessä toisen likan kanssa. Mmm.. niin se meni näinä päivinä. Vaikka eihän se Jeremyä haitannut, hän vain halusi viettää laatuaikaa mahdollisimman monen leidin kanssa.
"Ai että sillä lailla", Jeremy hymähti. Hän joi oluensä likimain tyhjäksi, jätti muutaman sentin pohjat ja siirsi lasin sitten sivummalle, että joku voisi sen siitä hakea pois. Hän ei ikinä juonut pohjalimoja pois vaan jätti ne juomati. Ihan sama mitä hän joi, oli se vettä tai punaisella matolla tarjottavaa laatuviiniä, hän ei ikinä nauttinut viimeisestä siemauksesta nestemäistä herkkua.

Kello alkoi olla lähemmäs yhtätoista, Jeremyä ei väsyttänyt vielä laisinkaan. Mutta kuitenkin hän ajatteli, että olisi korkea aika lähteä kotia kohti. Huomenna hänellä olisi tapaamisensa agenttinsa kanssa heillä, pitäisi vähän siivota nurkkia ennen tämän saapumista.
"No, Brooke. Minä taidan lähteä kotia kohti. Mutta oli kiva jutell, toivottavasti eteesi vielä sattuu se joku oikea", Jeremy vinkkasi silmäänsä ja otti ruskean mokkanahkaisen takkinsa selkänojalta. Hän heitti takin olalleen ja tervehti baarimikkoa kädenheilautuksella. Kuitenkin, kun hän oli poistumassa ovesta, sieltä säntäsi aivan yllättäen kaksi todella rähjäisessä kunnossa olevaa miestä. Ne tönäisivät Jeremyä, tämä horjahti ja kaatui. Jeremy horjahti päin baaritiskiä ja pamautt päänsä sen kulmaan. Silmät sumenivat hetkeksi, hetken laskettuaan oliko luita mennyt poikki, Jeremy nousi hitaasti seisomaan ja huomasi, että kaksi päihtynyttä miestä olivat edenneet baaritiskille.
"Anna nyt hei vähä, jooko. Kyl myö maksetaa", toinen sanoi ja hänen äänestään saattoi kuulla, kuinka terva oli tehnyt hänen keuhoissaan tuhoja ja rintamuksesta näkyi päivän ateriajuomat.
"Herrat, pyydän teitä poistumaan", baarimikko totesi kylmästi. Miehet huitoivat käsillään, että ei niin voinut sanoa.

Jeremy nousi seisomaan ja hieraisi päätään, jota jomotti ikävästi. Hän ajatteli lähteä, kunnos huomasi, että miehet olivat päättäneet protestoida ja kävelivät nyt Brookea kohti kädet ojossa.
Jeremy ei voinut miesten antaa tehdä uudelle tutulleen mitään, vaan hoiperteli hieman huonovointisena Brooken ja miesten väliin.
"Uskaltakaakin", hän sanoi niin rohkeasti kuin pystyi, vaikka ei ollutkaan kovin rohkea. Mutta tosisaa, kuten sanottua, hän rkasti ja arvosti naisia ja halusi auttaa niitä hädän tullen.
"Joo o, meeppä nyt nulikka", toinen miehistä sanoi ja nosti nyrkkinä esiin. Nyrkki lennähti ilman halki niin nopeasti, ettei Jeremy ehtinyt puolustautua. Pian isku osui häntä leukaan ja sai hänet horjahtamaan päin läheistä pöytää.

((anteeksi kesto))

Brooke sai juotua lonkeronsa loppuun. Hän vilkaisi rannekelloaan. Kello läheni yhtätoista. Häntä ei väsyttänyt yhtään, eikä hän halunnut vielä lähteä kotiin. Yksinäinen ilta siellä vain odottaisi, jos koiraa ei laskettaisi mukaan.
”Aika näyttää, osuuko ketään kohdalle. Oli tosiaan kiva jutella”, hän sanoi Jeremylle tämän tehdessä lähtöä. Hän seurasi katseellaan tämän menoa. Tämä ei päässyt edes ovesta ulos, kun kaksi rähjäisessä kunnossa olevaa miestä astui ovesta sisään. Nainen henkäisi, kun Jeremyä tönäistiin ja tämä löi päänsä baaritiskin kulmaan. Hän seurasi sydän hakaten, kun baarimikko pyysi miehiä poistumaan, josta nämä eivät tietenkään pitäneet.

Brooken ilme muuttui hivenen säikähtäneeksi, kun miehet kävelivät häntä kohtaan. Jeremy kyllä tuli väliin, mutta sai nyrkistä ja tämä horjahti päin läheistä pöytää.
”Jeremy”, nainen sanoi huolestuneena ja meni auttamaan tätä pystyyn. Hän piti huolen, että käsilaukku pysyi visusti tallessa, vaikka hänellä ei siellä paljoa käteistä ollut. Hän ei koskaan pitänyt käsilaukussaan pahemmin käteistä. Vain sen verran, että sai esimerkiksi parkkimaksut maksettua. Muutoin hän maksoi ostoksensa luottokorteilla.
Brooke piti katseensa miehissä, joista toinen oli lyönyt Jeremyä. Tämä ilta ei päättyisi hyvin. Kieltämättä se miellytti, että Jeremy oli puolustanut häntä vaikka saikin turpaansa. Hän ei pitänyt yhtään tappeluista.
Baarimikko näytti soittavan poliiseille. Ehkä häiriötä tuottaneet miehet saataisiin poistettua baarista.

[Ei kiirettä vastata! : )]

Jeremy nousi istumaan ja hieraisi takaraivoaan. Huomenna jomottaisi. Ja pahasti. Mustia pilkkuja näkyil siellä täällä, eikä nuorukainen tajunnut, että Brooke oli kumartunut hänen viereensä. Hän kuuli nimensä lausuttavan ja kohensi asentoaan. Hän nosti kätensä niskaansa ja huomasi, että sieltä valui hiljalleen verta.
Sivukorvalla hän kuuli, kuinka baarimikko nosti puhelimen hädissään.
"Yellow Avenue, kyllä. Tulkaa pian", hän sanoi ja sulki puhelimen. Miehet, jotka olivat saapuneet sisälle haastamaan riitaa, tarttuivat Brooken tyhjään lonkeroon. Toinen niistä yritti vetää huikat, mutta huomattuaan lonkeron viimeisien pisaroiden valuvan hänen entisestään likaisille paidanreunuksille, hän viskasi tölkin nurkkaan.
Asiakkaat olivat nousseet seisomaan ja paenneet nurkkiin. Baarimikko kyyristeli tiskinsä takana. Pah - pelkuri.
Kaksi törkyisää ja humalatilassa olevaa miestä huomasivat uudestaan Brooken laukkuineen päivineen. Helppo saalis kahdelle köriläälle.
Toinen miehistä nappasikin Brooken käsilaukusta kiinni ja nykäisi sen nopeasti irti Brooken heiveröisistä käsistä. Jeremy oli yleensä hyvin rauhallinen ja tyyni, mutta nämä miehet saivat pienen punaisen langan Jeremyn päässi palamaan loppuun. Hän nousi seisomaan ja nosti nyrkkinsä ajattelematta sen kummempia. Hän vetäisi laukkua pitelevää miestä vatsaan ja nosti toisen kätensä ja iski tätä kasvoihin. Miehen nenästä roiskahti hieman verta Jeremyn kädelle. Tämä ei kuitenkaan välittänyt, vaan tarttui laukkuun ja ojensi sen Brookelle.

"Mennään!" hän sai sanotuksi ja lähti kiireen vilkkaa kohti ovelle. Läheltä kuului poliisiautojen ulina, kun ne kaarsivat tien reunaan. Jeremy veti Brookea mukanaan oville, mutta ei tälläkään kertaa päässyt pitemmälle kuin ovensuuhun.
Poliisit astuivat sisään ja tekivät nopean katsauksen. Heti ensimmäiseksi he huomasivat Jeremn, jolla oli Brooken laukku verisessä nyrkissään. Kahdesta poliisista toinen tönäisi Jeremyn seinää vasten ja kaivoi esiin käsiraudat. Kuului nopea 'kliks' ja Jeremy tunsi kylmä raudan ranteidensa ympärillä. Kolmas poliisi saapui paikalle, otti Jeremyn vastaan ja kiikutti tämän autolle. Jeremy ei sanonut mitään. Hän tiesi, että hän oli lyönnyt, mutta sisi itsensä selitettyä tilanteesta ulos. Hän oli vain puolustanut, Brooke voisi todistaa.
Kohta poliisiauton ovet paukahtivat uudestaan ja kaksi öykkäriä tuotiin autoon. Perässä talutettiin Brookea, tämä näytti säikähtäneeltä. Tämä käveli toiseen poliisiautoon ja käsi istumaan etupenkille. Hän oli mukana vain todistajana, tai ainakaan hänen ranteitaan eivät uudet metallikorut koristaneet.
Jeremy yritti pitää päänsä pystyssä, mutta tunsi, kuinka lämmin veri valui hänen niskaansa pitkin hänen paidan sisäänsä. Hän yritti kaikin voimin pysyä hereillä. Poliisiauto lähti paikalta pillit vilkkuen. Jeremyä ei huolestuttanut, hän tiesi että kyseessä oli vain väärinkäsitys. Mutta uskoisivatko poliisit häntä?

”Oletko sä kunnossa?” Brooke kysyi Jeremyltä, vaikka näkikin jo vastauksen. Hän katseli huolestuneena miestä, jonka niskasta valui hiljalleen verta.
Hän älähti, kun käsilaukku nykäistiin hänen kädestään helposti. Kauaa hän ei joutunut olemaan ilman laukkuaan, sillä Jeremy oli iskenyt laukun vienyttä miestä nyrkillä kasvoihin. Hän hymyili Jeremylle pienesti ottaessaan käsilaukkunsa takaisin. Hän ei välittänyt verestä, jota siihen oli roiskunut.

Nainen seurasi miestä ovelle. Tälläkään kertaa ei päästy pidemmälle kuin oven suuhun. Ennen kuin Brooke tajusi kunnolla, mitä tapahtui, Jeremy oli käsirauhdoissa ja kiikutettu autoon. Öykkärit napattiin myös kiinni ja laitettiin autoon.
Brooken kasvoilla oli säikähtänyt ilme, kun hänet talutettiin toisen poliisiauton etupenkille.
”Teidän pitäisi päästää Jeremy vapaaksi. Hän vain puolusti minua, kun nuo öykkärit veivät käsilaukkuni”, hän yritti sanoa poliisille, joka ajoi autoa. Tämä ei kuitenkaan kuunnellut. Nainen ei voinut kuin toivoa, että saisi korjattua väärinkäsityksen laitoksella. Jeremy ei ollut tehnyt mitään väärää. Mikä rikos oli muka puolustaa naista?

Jeremy istui autossa ja murjotti. Hän pohti kaikkea, mitä kuluneena iltana oli ehtinyt tapahtua. Mitä helvettiä? Hän istui täällä kahden öykkärin kanssa samassa poliisiautossa! Oikeastaan he olivat yhtä samanlaisia kuin aasi ja suolakurkku ja täällä he istuivat nyt samassa liemessä. Tai eihän hän ollut liemessä, kyllä hänen maineensa tunnettiin ja varmasti poliisit tunnistaisivat hänet. Eikä ketään saanut rankaista sellaisesta, mihin ei ollut syyllinen. Tai olihan hän syyllinen, mutta hän oli vain puolustanut viatonta naista. Jeremyn kummallakin puolella istuvat miehet kuorsasivat kovaan ääneen, kyllä ne vielä yllättyisivät kun aamulla heräisivät kylmästä sellistä kahdestaan muiden yöllisten örvelöiden seurassa.
Poliisiauto kaarsi muutamasta kulmasta ja saapui pian poliisiasemalle. Autot pysähtyivät aseman eteen ja nuppipäät nousivat etupenkeiltä. Virkamies, joka oli ajanut Jeremyn "taksia", nousi ylös ja avasi ehdiän ovensa. Ensin hän vetäisi ulos Jeremyn vasemmalla puolella istuvan miehen vei tämän sisälle. Mies hoiperteli koko matkan, ei tällä raukalla ollut aavistustakaan minne hän oli matkalla. Mies palasi takaisin ja auttoi Jeremyn ulos autosta. Hän lähti kävelemään Jeremy rinnalla kohti poliisiasemaa ja viimeinen mies heidän autostaan saapui heidän kannoillaan toisen poliisin saattaessa häntä. Kolmas poliisi eteni Brooke rinnallaan.

Sisällä asemalla haisi epämiellyttävälle, viemärien löyhkä tunkeutui nenään. Jeremy, öykkäri ja Brooke ohjattiin odotushuoneeseen, jonne jäi odottamaan kaksi poliisia sillä aikaa, kun kolmas lähti selvittelemään tilannetta. Jeremyn mielessä pyöri tällä hetkellä vain kolme asiaa: mitä tapahtui, miten Brooke voi ja eikai lehdistö tietänyt asiasta. Jeremy kirosi että oli mennyt pieneen räkälään Yellow Avenuella, olisi vain hypännyt mukaan juhlimaan Elegance & Preciuosiin. Turha sitä oli enää miettiä, tehty mikä tehty. Ja hän oli ajatellut, että tänään hän käy aikaisin nukkumaan..
Pian kolmas poliisi saapui takaisin.
"Seuratkaa minua, kaikki kolme. Ja neiti, tekin voitte tulla mukaan", sanoi poliisi. Jeremy pani merkille, että tämän rintamerkissä lukiGayfeather. Jeremy hymähti, nousi seisomaan ja lähti kävelemään herra Gayfeatherin perässä.
"Herra Gayfeather, kestääkö näissä jälkipeleissä kauan?" Jeremy kysyi ja kohautti harteitaan nähdessään miehen tympääntyneen ilmeen. "Ajattelin vain kysyä, minulla oli huomiseksi muita suunnitelmia." Jeremy hidasi hieman ja jatkoi kävelyään Brooken rinnalla.
"Uskomatonta! Minä olen aina luottanut virkavaltaan ja nyt he eivät edes kuuntele! Onhan sinulla kaikki hyvin?" hän sai kysytyksi, ennen kuin heidät ohjattiin jonkinsorttiseen toimistoon. Kaikki neljä istuutuivat penkeille ja heidän ranteitaan kiertävät raudat poistettiin. Nythän kaikki vasta alkoi.

((anteeksi kesto))

Brooke ei vieläkään tahtonut ymmärtää, mitä oli tapahtunut. Hän oli lähtenyt viettämään mukavaa iltaa. Hän oli törmännyt miellyttävältä vaikuttaneeseen mieheen. He olivat jutelleet rauhallisessa baarissa ja sitten pari häiriköitsijää oli ilmestynyt paikalle aiheuttaen sen, että he istuivat nyt poliisiautossa. Autoa ajanut mies ei suostunut kuuntelemaan naista, kun hän yritti sanoa, että Jeremy ei ollut tehnyt mitään.
Brooke nousi autosta poliisi rinnallaan. Hän toivoi, että saisi pian korjattua väärinkäsityksen.

Haju asemalla ei ollut miellyttävä. Nainen piteli kättään nenänsä edessä. Tämä siitä oli seurannut, että oli mennyt kerrankin muualle kuin vakiopaikkaansa. Olisi sittenkin pitänyt vain mennä sinne. Nyt oli turha miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin.
Brooke seurasi poliisia tämän kehottaessa kaikkia seuraamaan. Jeremy yritti kysyä jotain poliisilta, mutta tämä ei näyttänyt kuuntelevan. Nainen toivoi, ettei kukaan ottaisi yhteyttä hänen isäänsä, vaikka hän asuikin jo omassa kodissa.
”On. Mä yritin autossa jo sanoa, että sä et ole tehny mitään, mutta se ei kuunnellut.”
Hän istahti penkille Jeremyn viereen pitäen välimatkaa häiriköihin. Hän ei edes halunnut katsella näiden suuntaan. Häntä ällötti näiden himokkaat katseet.