Have you seen her?

Milana Chicutt

Vaelleltuaan tovin kauppakeskuksessa Milanan alkoi tehdä mieli kahvia. Hän vilkuili ympärilleen ja näki toisessa kerroksessa kahvilan. Milana suuntasi liukuportaita pitkin yläkertaan ja kääntyi oikealle. Kahvila oli pieni, mutta erittäin suloinen. Neliönmallinen tiski oli täynnä erilaisia leivoksia ja leipiä, ja herkuille perso Milana joutui kovan paikan eteen. Nainen kuitenkin selätti pikkunälkänsä, käveli tiskille ja tilasi jäälaten. Maksettuaan hän kääntyi ympäri ja tajusi, että lähes jokainen pöytä oli varattu - ainoastaan yksi - tiskin vieressä oleva neljän istuttava pöytä oli vapaa. Milana istui alas vaaleanpunaiseen ja erittäin pehmoiseen sohvatuoliin. Hän laski laten pöydälle ja riisui kirkkaanpunaisen nahkatakkinsa. Milanaa nauratti, kun hän huomasi herättäneensä taas huomiota. Hän oli hyvin tottunut siihen - mitäpä sitä kovaääninen ja värikkäästi pukeutuva tyttö luonnolleen mahtaisi.

Milana puhalteli etuhiuksiaan pois silmiensä edestä. Hän oli löytänyt lehtitelineestä mielenkiintoisen näköisen paikallislehden ja selasi nyt sen työpaikkailmoituksia. Välillä Milana otti kännykkänsä ja soitti kysyäkseen jostain paikasta - mutta joko numero oli varattu tai töihin haettiin vain vakituista ja varmaa työntekijää, eikä Milanalla ollut takuita siitä. Hän oli tullut vain etsimään sisartaan, eikä hänellä ollut hajuakaan koska Melody löytyisi.

Asla oli pyhittänyt lauantai-iltapäivän shoppailemiselle, mikä ei ollut juurikaan hänen tapaistaan. Hän osti uusia vaatteita vain, jos niitä tosissaan tarvitsi. Ainoastaan kirpputoreilla hän saattoi tehdä heräteostoksia, mutta uusia vaatteita hän osti harvoin liikkeestä. Hän kuitenkin tarvitsi ruskeat farkut ja huolimatta piinallisen pitkästä kirpparietsinnästä, ei hän ollut sellaisia vielä onnistunut löytämään. Vaan vesiperän hän oli vetänyt täälläkin, sillä jokaisessa liikkeessä myytiin 'ei oo':ta.

Koska hän oli kiertänyt järjestelmällisesti kaikki vaatekaupat läpi ja joutunut kokemaan karvaan tappion, päätti nainen lohduttaa itseään kahvilla ja jollakin ihanalla leivoksella. Hän oli joskus aikaisemminkin käynyt kauppakeskuksessa kahvilla ja tiesi erinomaisen pienen kahvilan, jonne nyt suuntasikin. Hän ei säikähtänyt, vaikka huomasi kahvilan olevan aivan täysi. Yhtäkään vapaata pöytää ei ollut jäljellä, mutta nainen ei ollut niin arka, etteikö olisi uskaltanut kysyä, voisiko istua jonkun seuraksi.

Nainen valitsi juomakseen cappuccinon ja osti sen kylkiäisiksi herkulliselta näyttävän mansikka-juustokakkupalan. Hän asetti ostoksensa tarjottimelle ja silmäili pöytiä läpi. Eräs nainen istui yksin aivan vieressä ja Asla päätti yrittää päästä tuon seuraksi (tai riesaksi) pöytään istumaan.

"Anteeksi? Voinko mä istua seuraksi?" hän kysyi kohteliaasti ja jäi odottamaan vastausta.