Krapulaisena ei ole kiva työskennellä

((fiiaa ja Joshia kaipailen))

Edellispäivän naamiaiset olivat olleet menestys. Alicia oli jopa saanut itselleen yöksi seuraa. Tosin se jäisi vain yhden illan jutuksi. Vaikka seuralainen oli ollut hyvännäköinen, ei tämä ollut kuitenkaan sellainen, jonka kanssa neito olisi halunnut mitään vakavampaa. Häntä hymyilytti muistellessaan yhden vieraansa sekoilua. Tämä oli juonut itsensä kunnolla humalaan. Sentään ei kuitenkaan ollut oksennellut ympäriinsä. Alicia vihasi eniten juhlissa sitä, että joutui siivoamaan toisten oksennuksia.

Iltavuoro kaupalla ei innostanut krapulaista neitoa. Kuitenkin se oli hoidettava ja rahaa tienattava. Kyllä isäukko lähetti rahaa ahkerasti joka kuukausi, mutta palkan lisäksi se ei riittänyt Alician menoihin. Hän oli ruvennut harkitsemaan toisen työn ottamista. Kämppäkaveriakaan hän ei ollut vielä löytänyt, vaikka oli useisiin lehtiin laittanut ilmoituksen. Ison asunnon ylläpitäminen kävi kalliiksi, vaikka hän omistikin sen. Kaiken lisäksi Nicolle oli ilmestynyt sydänvikaa ja koira joutui syömään kalliita sydänlääkkeitä. Naamiaiset olivat vetäneet kukkaron tiukoille, mutta se oli ollut sen arvoista.

Alicia sitoi hiuksensa ponihännälle, vaihtoi työasun päälleen ja asteli takahuoneesta kaupan puolelle. Hän tervehti muutamaa työtoveriaan kävellessään kassalle. Hän pakotti hymyn huulilleen ensimmäisten asiakkaiden tullessa.

(täältä tulllaaan)

Ei helvetti, miksi loisteputkilamppujen piti olla niin.. loistavia? Josh siristeli ja ummisteli tuskaisena ruskeita nappisilmiänsä, kun hän oli astellut kauppaan ja hieroi niitä uupuneen oloisena. Sen siitä sai kun oli viettänyt koko päivän maaten krapulaisena sängyllä, verhot visusti kiinni niin ettei päivänvalo ollut päässyt sisään. Eilinen ilta nimittäin oli ollut.. no, sanotaanko nyt vaikka että ei lainkaan Joshin tapaista. Miesparka oli nimittäin päätynyt erään Devon Streetiläisen mukavan oloisen naisen naamiaisjuhliin ja.. litkinyt turhankin paljon boolia. Ja kun otetaan huomioon, että moista tapahtuu ehkä kerran vuodessa Joshin kohdalla niin krapulakin oli sen mukainen. Yleensä herra osasi pysyä sopivissa alkoholimäärissä, mutta nyt kävi näin. Ehkäpä se johtui siitä, ettei hänen tarvinnut sillä kertaa vahtia kaksoisveljensä Samin perään (joka oli siis yleensä se osapuoli joka poti armotonta krapulaa aamuisin) ja nyt hänellä oli ollut täydet vapaudet keskittyä pelkästään siihen boolin (ja muiden alkoholijuomien) kiskomiseen..

Mutta niin, nyt Josh siis oli vihdoinkin saanut itsensä raahauttua ylös sängystä ja lähtenyt virkistävän suihkun kautta tarpomaan kohti kauppaa. Jääkaappi nimittäin ammotti tyhjyyttään eikä Sam-veljestä ollut jälkeäkään, oli ilmeisesti lähtenyt jonnekkin sillä aikaa kun Josh oli yrittänyt nukkua krapulaansa pois. Onneksi sentään oksenteluvaihe oli tehnyt loppunsa, niin ettei miehen tarvinnut olla kokoajan varuillaan ettei mitään ylimääräistä pääsisi hänen suunsa kautta kaupan lattialle purkaantumaan. Siltikin hän kavahti huomattavasti aina nähdessään jonkun tietyn ruokatuotteen hyllykössä.. tai mitä pahempaa, näki alkoholipitoisia juomia. Lopulta ostoskoriin oli päätynyt kaksi pulloa hiilihapotettua kivennäisvettä, tölkillinen tuoremehua, salmiakkipussi ja pakastepizza. Perus krapulamättöä siis Joshin makuun.. täytyihän sitä jotain syödä ja juoda vaikka olo tuntuikin siltä ettei mikään menisi enään alas.

Mies otti raskaita askelia kohti heti ensimmäistä kassaa, joka vastaan tuli ja latoi tuotteet siihen liukuhihnalle, samalla kun kaivoi takkinsa taskusta lompakkoa. Hän puhisi hiljaa itsekseen kun lompsaa ei ensin meinannut millään löytyä (se tästä olisi vielä puuttunutkin), mutta onneksi kaivattu esine osui lopulta miehen kätöseen. Vasta silloin hän tajusi nostaa katseensa ylös kassalla työskentelevään naiseen eikä voinut mitenkään estää sitä hämmennynyttä ilmettä mikä miehen väsähtäneille kasvoille oli kohonnut. Joko tämä oli niitä krapulapäivän hallusinaatioita tai sitten kassalla ihan oikeasti istui se henkilö, joksi Josh kuvittelikin hänen olevan. Mutta eihän miehen krapulaan ollut ikinä aikaisemmin kuulunut mitkään hallusinaatiot, joten.. "Alicia?"

Alcian oli vaikea oli vaikea pitää ystävällistä hymyä huulillaan, kun hänen teki mieli irvistää. Hän oli kyllä ottanut särkylääkettä päänsärkyynsä, mutta siitä ei tuntunut olevan apua. Kaiken lisäksi hän tunsi olonsa yhä heikoksi. Sitten kun vielä näki ruokatuotteet asiakkailla, hän joutui nieleskelemään hiljaa saadakseen pahoinvointinsa hellittämään. Eikä huono olo riittänyt. Asiakkaat huomauttelivat hänelle kalpeista kasvoista ja ehdottelivat lääkäriin menoa. Alicia vain hymyili tekopirteästi ja sanoi, ettei tarvinnut lääkäriä. Ei hän sellaista tarvinnutkaan, vaan unta, krapularuokaa ja päivän toipua. Mutta ei. Hän tarvitsi tosiaan rahaa, joten töitä tehtiin.

Neito löi tuotteita kassaan katsomatta niiden ostajaa. Vasta kun nimi mainittiin, hän nosti katseensa ja näki sen, joka oli juhlissa juonut kunnon kännit. Ei tämä kuitenkaan ollut riehunut. Jos tämä olisi niin tehnyt, Alicia olisi heittänyt tämän ulos.
"Hei, Josh", hän sanoi hymyillen nyt aidosti. Hän vilkaisi tämän ostoksia tarkemmin. "Krapularuokaa kenties?"
Viimeisetkin ostokset naputeltuaan hän katsoi jälleen miestä. Häntä hymyilytti hämmentynyt ilme tämän kasvoilla hänet nähdessään.
Hiukan huulilla ollut hymy hyytyi pahoinvoinnin lisääntyessä. Muutama syvään hengitys sai olon taas helpottumaan hetkeksi. Olisi pitäyt sittenkin vaihtaa työvuoroa toiselle päivälle, eikä tyhmänä tehdä töitä pahassa krapulassa. Jälkiviisaana oli helppo olla.
"Noi tekis sitten yhdeksän ja puoli."

Kassalla työskentelevä henkilö oli sitten todellakin paljastunut Aliciaksi, jonka Josh osasi heti päätellä tämän äänestään ja kasvoistaan kun hän loi pienen katsekontaktin mieheen. Ja Alicia siis oli ollut eilisten juhlien järjestäjä, joissa Josh oli vieraillut. Miestä harmitti se, kun hän oli hukannut hyvän tilaisuuden tutustua uuteen ihmiseen juomalla itsensä pöydän alle, sillä nainen oli vaikuttanut ihan mukavalta henkilöltä. Mutta nyt hän tapasi bruneten jo toistamiseen ja tällä kertaa ihan sattumalta, joten.. kai hänen kanssaan voisi muutaman sanan vaihtaa. "Mmmh.. niin kai sitten", mies hymähti hivenen huvittuneeseen sävyyn neidon kysymykselle ja nyökäytteli pienoisesti päätään. Hän huomioi sen kuinka Alician kasvoille noussut hymy olikin äkkiseltään hyytynyt. Niin tosiaan, eihän Aliciakaan eilen ollut mitenkään selviänpäin omissa juhlissaan, joten krapulaa oli hänelläkin havaittavissa helposti. "Näytät aika.. huonovointiselta. Ootko varma, että pärjäät?" Josh kysyi sitten vuorostaan, ihan vain kohteliaisuudesta. Hän oli muutamaan otteeseen joutunut itsekin kokea sen kamaluuden, kun joutui krapulaisena koko päiväksi töihin ja kyseinen nainen näytti selvästikin olevan samassa tilanteessa.

Josh havahtui siihen, kun Alicia ilmoitti ostosten summan ja hän rupesikin kaivamaan kuvetta lompakostaan, lopulta ojentaen sen tasarahana naiselle käteen. Hän vilkaisi hivenen olkansa yli eikä ainakaan heti huomannut ketään olevan seuraavana jonossa, siihen aikaan ihmisiä nimittäin oli huomattavasti vähemmän ostoksilla kuin päiväsaikaan eikä näin jonoakaan muodostunut kovinkaan usein.
"Mulla on kyllä ollut varmaan yksi elämäni hirveimmistä darroista tänään, mutta sen siitä sitten saa.. Ainakin mulla oli hauskaa", mies virnisti hyvin pienesti, luoden vielä nopean katsauksen Aliciaan ennen kuin siirtyi sivummaksi pakkaamaan ostoksiansa muovikassiin. "Tai ainakin siihen asti kun mä muistan." Hän pyöräytti silmiänsä samalla kun ahtoi toista kivennäisvesipulloansa kassiin. Tosiaan, Joshin muistikuvat eilisestä jatkuivat siihen asti, kunnes hän oli ehtinyt juoda vasta muutaman lasillisen sitä tarjolla ollutta boolia ja sitten.. loppu olikin täysin hämärän peitossa muutamaa pientä muistivälähdystä lukuunottamatta.. "Entä miten oma iltasi sujui?"

Alicia oli iloisesti yllättynyt siitä, että oli törmännyt työvuorossaan yhteen edellisiltaisten juhliensa vieraaseen. Tämä kun oli vielä vaikuttanut mukavalta henkilöltä. Ainakin sen lyhyen hetken perusteella, minkä oli ehtinyt tämän kanssa juhlissa jutella. Hänen huonovointisuutensa näkyi näköjään helposti, sillä mies otti sen puheeksi. ”Sitä mun oloni on ollu, kun töihin tulin. Pakko se on yrittää pärjätä, kun tyhmänä en huomannu vaihtaa vuoroa.” Neito jätti mainitsematta, että hänen oli pakko tehdä töitä huonon rahatilanteensa vuoksi. Tuskin hänen asiansa edes Joshia kiinnostivat. Hän ei kylläkään tiennyt, miten selviäisi työvuorostaan, sillä vointi vain tuntui pahenevan koko ajan. Hän halusi jo lähteä kotiin, mutta pomo ei pitäisi siitä. Ei todellakaan.

Alicia näpytteli kassakonetta ja laittoi Joshin ojentamat rahat koneeseen. Muita asiakkaita ei näkynyt, joten neito sai rauhassa rupatella samalla kun turhaan yritti saada oloaan paremmaksi. Päänsärkykin vain lisääntyi särkylääkkeestä huolimatta. Hän naurahti pienesti Joshin sanoille. ”On mulla pahempiakin darroja ollut. Sun hauskanpitos kyllä huomattiin. Et sä pahasti sekoillu, mutta yhessä vaiheessa mä sain kiskoa sut tarjoilupöydältä alas”, neito huomautti huvittuneena muistellessaan edellisiltaa. Tai niitä pätkiä, mitä muisti. Hän kyllä muisti, mitä oli tapahtunut vieraiden lähdettyä. ”Sä joit aika kiitettävään tahtiin ne muutamat boolilasilliset ja joit yksin yhden viskipulloista.”
Aliciaa hymyilytti huonovointisuudestaan huolimatta. ”Mulla on myös muistikatkoja eilisestä, mutta ne mitä mä muistan, niin kyllä mulla hauskaa oli.” Neito oli juonut itsensä kunnon humalaan tosiaan ja joutui nyt kärsimään seurauksista. Ehkä hänen kannattaisi kohta mennä pyytämään pomolta loppupäivä vapaaksi, vaikkakin se merkitsisi pienempää palkkapussia. Hitto, mitä hänen kannattaisi tehdä?

Josh tunsi olonsa ehkä aavistuksen verran vaivaantuneemmaksi Alician mainitessa miehen "hauskanpito" juhlissa.. Tarjoilupöydältä alas..? Ei mies sellaista osannut muistaa. Mitäköhän kaikkea muuta hän oli sitten ehtinyt sekoilla, jos tuollaistakin oli ehtinyt illan aikana tapahtua? Joshin huulilta pääsi sitten nyt jo ehkä hivenen rennompi naurahdus, kun nainen kertoi tämän juoneen yhden viskipulloista. No.. sehän ainakin selitti nyt paremmin nämä mystiset muistikatkokset. Ei mikään ihme, ettei herra muistanut illasta juurikaan mitään..

Hän oli saanut vähäiset ostoksensa jo pakattua, mutta jostain syystä Josh ei ollut vielä tekemässä lähtöä. Krapulainen olo tuntui jo hieman hälvenneen, kun mies oli lopultakin saanut ensimmäisen kerran sen päivän aikan kunnollista juttuseuraa. Veljen kanssa juttelu kävi enemmän kärsimyksestä, kun toinen siinä vieressä piikitteli Joshia liiallisesta juomisesta.. Yleensä kun Sam oli veljeksistä se osapuoli joka tykkäsi vetää överit. Mies nosti ostoskassin toiselle kädelleen ja vaihtoi painoa toiselle jalalle, pälyillen samalla taas ympärilleen. Muita kassalle tulijoita ei näyttänyt olevan vieläkään lähettyvillä.

Josh rupesi sitten miettimään tarkemmin (mitä päässä jomottava tunne tosin rajoitti jonkin verran), kun Alicia oli valitellut sitä ettei muistanut vaihtaa työvuoroansa ja joutui nyt hirvittävässä krapulassa työskentelemään. Ja juuri silloin miehelle tuli mieleen juuri se kikka, mitä oli tänään itsekin jo käyttänyt. Tosin puhelimen kautta, Josh ei olisi selviytynyt työpaikalle asti aamulla, ehei.. "Hmmh.. No etkö voisi näyttäytyä vaikka jollekkin työkaverillesi ja valitella sitä, että tunnet olosi heikoksi ja kuumeiseksi..?" Mies madalsi hivenen ääntään, ettei kukaan Alician työkavereista sitä kuulisi (jos heitä siis sattui olemaan lähettyvillä, näin varmuuden vuoksi) ja naurahti taas kevyesti. "Minulla se aina toimii ja se menee hyvinkin helposti läpi, kun vain näytät hyvin kärsivää naamaa ja voivottelet. Pieni yökkäyskään ei toki haittaa."

Alicia näki Joshin menevän vaivautuneen oloiseksi hänen mainittuaan tämän ”hauskanpidon”. Ei ehkä olisi kannattanut. Neito puri huultaan katuen sanojaan. Hän olisi perunut ne, jos olisi voinut. Sanottuja sanoja vain oli vaikea ottaa takaisin.
Krapulainen olo ei tuntunut helpottuvan. Onneksi muita asiakkaita ei näkynyt lähellä. Alicia ei olisi jaksanut kuulla enää ainuttakaan kommenttia huonovointisuudestaan. Hän alkoi harkita, että kutsuisi kassalle toisen työtoverin ja menisi pomolle sanomaan voivansa huonosti.
Joshin ehdotus kuulosti hyvältä. Ehkä neito voisi tosiaan tehdä niin. ”Tota mä voisinki kokeilla. Mä voisin syyttää vaikka mahdollista vatsaflunssaa”, Alicia virnisti pienesti. Hän kutsui toisen työtoverin tilalleen. ”Jos mä onnistun ja seura kelpaa, niin nähdään kohta ulkona”, hän sanoi hiljaa miehelle työtoverinsa kuulematta ja lähti takahuonetta kohti. Hän löysi pomonsa työhuoneestaan selittäen tuntevansa olonsa heikoksi ja huonovointiseksi. Juuri sopivasti häntä myös oksetti sillä hetkellä. Pomo käski hänen lähteä kotiin lepäämään ja ilmoittamaan, jos olisi seuraavana päivänä vielä huonovointinen. Hän kuulemma saisi vielä täyden palkan siltä päivältä. Alicia lupasi tehdä niin ja meni pukuhuoneeseen vaihtamaan työvaatteet pois. Vaatteiden vaihto sujui nopeasti ja hän kiiruhti ulos kaupasta etsien Joshia katseellaan. Hän kuitenkin asteli kauemmaksi kaupalta, ettei herättäisi epäilyksiä, jos jäisi työpaikkansa ulkopuolelle seisoskelemaan.
Alicia ei nähnyt miestä missään. Eikö tämä halunnutkaan hänen seuraansa?

Josh nyökkäsi sanaakaan sanomatta Alicialle ja hymyili taas pienesti, kun toinen lähtikin jo takahuonetta kohden. Mies taas lähti ostoskassi mukanaan astelemaan ulos kaupasta, jääden jonkin matkan päähän sitten sen ovelta. Niin.. hän aikoisi jäädä odottelemaan Aliciaa. Jos nainen siis onnistui aikeissaan. Josh oli koko päivän ollut vain omissa oloissaan, joten ei hän osannut seurastakaan mitenkään kieltäytyä. Ja sitä paitsi nyt hänellä olisi hyvä mahdollisuus päästä tutustumaan paremmin Aliciaan. Juhlissa se oli ollut hivenen vaikeampaa kun mies itse oli ollut niin umpijurrissa ettei osannut muistaa herättyään läheskään koko illan tapahtumia. Hän jäi nojailemaan hetkeksi jotain metallista kaidetta vasten ja vilkuili ympärilleen, josko brunettea jo näkyisi jossakin.

Ohikulkevat ihmiset vilisivät Joshin silmissä huimaa vauhtia, ja välillä tuntui että silmissä vilisi turhankin nopeasti. Agh, olisi pitänyt jättää se viskipullo jonkun toisen litkittäväksi.. Mies irvisti pienesti taas yllättävänkin kovaksi yltyneestä päänsärystä ja otti huikan kivennäisvesipullosta, minkä oli kauppakassistaan äsken kaivanut. Häntä vain mietitytti se, että jos Alicia sitten pääsi lähtemään töistään, niin mitä ihmettä kaksi krapulaista ihmistä tekisivät toistensa seurassa? Kai Josh voisi naisen kutsua vaikka kahville luokseen ja he voisivat rupatella niitä näitä.. Niin kuin normaalit ihmiset tekivät, mutta krapulaisina. Tuskin se menoa kauheasti tosin haittaisi, sillä he molemmat ymmärsivät toistensa pahan olon syyn.

Olikohan Alicia nyt sittenkään onnistunut vakuuttelemaan pomoansa siitä, ettei kyennyt töiden tekoon sillä hetkellä? Vaikka aikaa ei ollutkaan ehtinyt kulua paljoa vielä, niin se yksin vietetty aika ja odottaminen kävi melkoisen nopeasti pitkäveteiseksi. Eikä krapulainen olo sitten yhtään luonut helpotusta tunteelle. Mutta jonkin ajan kuluttua Josh näkikin tutun hahmon vihdoinkin tulevan ulos kaupasta ja huomasi tämän yrittävän selkeästi etsiä ilmeisesti Joshia katseellaan. Niin no ketäpä muutakaan Alicia muka yritti etsiä, kun oli kehoittanut Joshia odottamaan ulkona mikäli halusi seuraa? Oli miten oli, niin mies lähti ottamaan hymyssä suin askelia lähemmäs naista ja saavuttikin tämän melko lyhyessä ajassa. Hän yritti tosin lähestyä Aliciaa mahdollisimman huomaamattomasti, että onnistuisi yllättämään tämän.. tiedä sitten onnistuisiko se edes. "Haha, tiesin että sä onnistuisit!"

Alicia oli ottanut pienen pullon kivennäisvettä mukaansa kotoa ja kaivoi sen laukustaan ottaen huikan. Hän liikkui ostoskeskuksessa eteenpäin yrittäen löytää Joshin. Aivan kuin tämä olisi lähtenyt. Neito huokaisi. Ehkä se oli ollut liikaa toivottu.
Alicia oli vähällä tukehtua kivennäisveteensä, kun miehen ääni kuului äkkiä hänen takaansa.
”Josh! Yritätkö sä tukehduttaa?” hän kysyi yskien käännyttyään katsomaan tämän hymyileviä kasvoja. Hän ei kuitenkaan voinut olla vihainen tälle. Mistä tämä olisi voinut tietää, että puhuessaan hän joisi juuri sillä hetkellä? Katsoessaan Joshia hän tunsi pienen lämpimän ailahduksen sisällään, mutta sivuutti sen.
”Kieltämättä toi oli hyvä idea. Onko sulla muita hyviä ideoita?” Alicia kysyi.
Josh oli keksinyt hänelle syyn lähteä töistä, joten ehkä tällä oli myös jokin idea, mihin he voisivat mennä. Neito muisti äkkiä, että häntä odotti kotona juhlien jälkien siivoaminen. Hän kirosi hiljaa. Makuuhuoneessa ei kylläkään näkyisi merkkejä, että siellä oli yöpynyt yhden ihmisen sijasta kaksi. Olohuone oli asia erikseen. Likaiset boolilasit, kulhot, tarjottimet odottivat tiskaamista. Koristeet pois keräämistä. Lisäksi Nico pitäisi vielä käyttää lenkillä jossain vaiheessa. Koiran ulkoiluttaminen ei ollut ongelma. Siivoaminen krapulassa oli. Se ei yhtään innostanut, mutta sekin olisi joskus tehtävä. Huokaus pääsi Alician huulilta. Hän ei todellakaan ollut miettinyt asioita loppuun asti.