take it what you get out of / (s)

// Evi.Love tänne näin! //

Tummahiuksinen nuori nainen istuskeli pienen kauppakeskuksessa tuhlaamassa vapaapäiväänsä. Hän oli pukeutunut tavallistakin tavallisemmin. Jalassaan hänellä oli normaalit farkut, yläruumista peitti vihreä t-paita ja kenkinä hänellä oli mustat feikki converset. Hiukset hän oli harjannut pikaisesti selkäpuolelle ja meikkiä tuon naamasta ei juurikaan löytynyt. Silti tyttö herätti huomiota, keräsi katseita, varsinkin miehiltä. Naisen nimi oli Nesta.

Nesta oli lähtenyt Rashee Roadilta asti juhlistamaan vapaapäiväänsä Devon Streetille, jossa olisi vähän enemmän äksöniä, kuin hänen kotikadullaan. Vaikka, täällähän hän istui, tylsistyneenä The Dollarin penkillä kännykkää räpläten. Kerrassaan säälittävää. Ja toinen asia, mikä oli säälittävää, oli ilma ulkona. Siellä satoi, eikä kukaan halunnut vapaaehtoisesti kastella vaatteitaan, jotenka pienoinen kauppakeskus oli tupaten täynnä sadetta pitäviä ihmisiä. Mikä kurjinta, Nestalla ei ollut ainoatakaan ystävää, saatika kundikaveria täältä Rashee Road-Yellow Avenue-Devon Street suunnalta. Hän oli täällä uusi tulokas, mopo. Lisäksi kaikki saivat hänestä kaikkea muuta kuin kiinnostavan ensivaikutelman; kaunis tyttö kauppakeskuksen penkillä istumassa yksinään, tylsät vaatteet yllään, kännykällä leikkien, luultavasti pelaillen matopeliä. Olisi surkeaa, jos Nestan elämä täällä jatkuisi samanlaisena.

//Anteeksi etten ole vastaillut! EN huomannu peliä kuin vasta nyt. Olen niiiiin pahoillani.//

Mustahiuksinen poika nimeltään Bryant, käveli suorastaan kamalalla ilmalla ulkona, kohti kauppakeskusta. Ei suinkaan sadetta pitelemään, ihan muuten vain katsomaan löytyisikö mistään mitään. Tuon päällä oli mustat pillifarkut, punaiset converset, musta huppari ja auki olevan hupparin alta paljastui Bring Me The Horizon;in fanipaita. Musiikki paihasi soittimesta sen verran kovaa, että siitä kuuli ulkopuolinenkin jotain.. yleisimmin pelkkää karjumisen tapaista musiikkia.
Vaikka ilma olikin mitä paskamaisin, ei Bryant vaivautunut sulkemaan vetoketjua hupparista, heitti vain hupun päähänsä jottei naama pahemmin kastuisi. Se olisikin näkemisen arvoista jos Bryant astuisi täysin levinneet kajalit naamallaan sisään kauppakeskukseen.

Pian kuitenkin kauppakeskuksen ovet aukesivat ja Bryant astui sisään. Häntä odottamassa oli suuri kasa ihmisiä, jotka olivat menossa ulos. Poika joutui tehdä ns. "emoryntäyksen", eli siis töniä ihmiset edestään, jotta pääsisi sisään kauppakeskukseen.
Kun viimeinenkin ihminen oltiin saatu pois edestä, niin poika pystyi vain huokaista. Hän otti hupun pois päästään ja alkoi kävellä peremmälle tuttuun kauppakeskukseen.
Silmään ei osunut juuri nyt yhtikäs mitään hyvää kauppaa, mutta Bryant tiesi jo kaupoista parhaimmat, joten ei kiirettä. Hän käveli penkkien luo ja istahti erään penkin reunaan, kunnes siihen tuli joitain vanhuksia jotka vain katsoivat poikaa silmät pyöreinä. Niinpä niin.. vanhusten kyyläyskohde.
Eipä Bryant siitä välittänyt, ennenkuin paikalle saapui vielä yksi vanhus.. silloin poika nousi ja käveli viereisen penkin luo, jolla istui jokin nainen, tehden jotain kännykällään. Braynt ei kiinnittänyt toisene huomiota, kuunteli vain musiikkia ja katseli muualle.