Mistä kuollut hiiri haudan saa?

/ Evi & Shawn :--)
Kiitä otsikosta PMMP'n lapsuus loppui biisiä, aw :3 /

Huutoja kajahteli pienikokoisen, vaaleahiuksisen naisen päässä, hän kuuli kaukaa ihmisten puheita. Kauempana tosiaan oli ihmisiä, mutta missään lähettyvillä ei Zeta nähnyt ristin sielua. Ei hän tosin kamalasti muutenkaan mitään nähnyt, silmissä sumeni aika ajoin ja päässä heitti jotenkin kummasti muutenkin. Zetaa sitä paitsi oksetti ja paleli, voisi joskus harkita useampaan kertaan, ottaako vanhoilta, kännisiltä miehiltä kaikkea tököttiä jota tarjotaan. Ei nainen paljoa alkuillasta muistanutkaan, paitsi sen suloisesti hymyilevän vanhan miehen, jolla oli silmien ja suupielien ympärillä naururypyt ja suklaanruskeat nappisilmät. Se mies tosin oli kadonnut liian nopeasti, eikä edes ollut eka kerta kun Zetalle kävi näin. Aina hän erehtyi napsimaan itselleen ilmeisesti aivan tuntemattomia nappeja ja kohta huomasi olevansa vähän liian sekasin, harvemmin tosin yksin. Kuten nyt.

Zeta käveli Down Parkissa, vaikka meinasikin joka toinen minuutti kaatua johonkin töyssyn tai kuoppaan. Tai itseasiassa hänestä tuntui siltä kuin hän leijuisi, vaikka todellisuudessa se ei ollut edes kävelyä, pikemminkin.. Hoippumista. Zeta katseli tummansinistä taivasta, jossa ei kylläkään näkynyt tähden tähteäkään. Kellosta neidolla ei ollut hajuakaan, kyllä se kai jo oli jotain aamuyöhön viittaavaa, mutta kylmä hänellä ainakin oli. Zeta oli melkein varma, että olisi vähintään kymmenen astetta pakkasta, oikeasti oli ainakin sen kymmenen astetta lämpöä. Naisen takki oli hukassa, se oli tainnut jäädä siihen rähjäiseen baariin, jossa nainen oli vielä hetki sitten istunut. Nyt hänellä oli vain musta, tiukasti ihoa myötäilevä ja avonaisella kaula-aukolla varustettu t-paita, eikä se oikeastaan lämmittänyt juuri ollenkaan. Jalassaan hänellä sentäs oli valkoiset pillifarkut ja jopa kengät tallella, vaikkei sekään paljoa lohduttanut. Vaikka tämän vaaleat hiukset muistuttivatkin ilmeisesti melkoista peikkokampausta ja meikitkin olivat enemmän tai vähemmän levinneet, ei Zeta jaksanut edes välittää siitä. Tämä keskittyi vain miettimään, missä päin koti oli. Hän halusi tosiaan kotiin, tai jonnekin lämpimään edes.

Taivaalle katselu ei ehkä ollut kovin viisas veto, sillä hyvin äkkiä Zeta huomasi taas horjuvansa jossain tasapainorajan alapuolella. Hän taiteili hetken aikaa, mutta pysyi jopa omaksi hämmästykseen pystyssä.
”Kappas”, tuo naurahti itsekseen, hymyillen ylpeänä pystyssä pysymisensä johdosta. Zetan sormet yrittivät noukkia tottuneesti takkinsa taskusta röökiaskin, mutta sormet haukkasikin ilmaa. Vasta sen jälkeen nainen muisti, että hän olikin hukannut takkinsa. Parin kirosanan myötä nainen jatkoi matkaansa kulmat kurtussa, pohtien aivot raksuttaen, että mistä hän voisi saada pari tupakkaa.

Jo parin minuutin jälkeen Zetasta alkoi tuntua, että ei hän jaksa enää kävellä senttiäkään. Jalat tuntuivat painavan vähintään parisataa kiloa, eivätkä ne edes totelleet naista. Zetan silmät hahmottivat penkin, jonka vieressä nökötti myös katulamppu. Paitsi.. penkkejä ja katulamppuja oli kaksi, ihan selvästi. Tai oikeastaan vähän epäselvemmin, melkeinpä sumeasti. Niin itsevarmasti kun Zeta ikinä kykenikään, hän kuitenkin asteli muutamalla askeleella penkkien luo. Hän tihrusti lähempänäkin penkkejä, mutta kyllä, niitä oli kaksi.
Nainen sitten istahti, mutta yllätykseen hänestä tuntuikin, kuin vajoaisi tyhjyyteen. Pieni kiljahdus karkasi naisen suusta ja hänen takamuksensa tömähti kohta kipeästi maahan. Zeta nauroi, kiroili ja kohta taas hihitteli, valittaen itselleen kipeää häntäluutaan. Nyt kun nainen katsoi, niin hän näkikin selvästi vain yhden penkin. Taas ne pettivät hänet, silmät nimittäin.
Zeta yritti nousta ylös, mutta valahti maahan joka kerta kun piti hahmottaa jalkojen sijainti. Eikä naisen hihityksestäkään meinannut tulla loppua, häntä nauratti jopa maassa kököttävä käpy. Lopulta tuo jopa luovutti, asetti tuon kyseisen kävyn viereensä kököttämään ja päätti siinä hetken männynkävyn kanssa kököttää kahdestaan. Ehkä hän kohta olisi kerännyt tarpeeksi energiaa, jotta voisi kävellä kotiin, juoda ehkä pari lasillista viiniä ja mennä nukkumaan, tai.. No, sitä voisi miettiä ehkä kohta.

// Oiii, nauratti tuo maakäpy<3 ^^

Hiukset olivat hyvin, päälle oltiin vedetty punaiset pillifarkut, musta t-paita jota koristi valkoisella tekstillä Slut, ja mustat tennarit. Niin, ulkonäkö tosiaan saattoi pettää, sillä muuten melko nuhteettomalta näyttävä mies ei todellakaan kävellyt suoraa jos asian pisti merkille. Jos tilanteessa oltaisiin kuvattu hevosta, olisi se ollut pohkeenväistöä, mutta ei. Shawn pikemminkin hoiperteli tien toiseltapuolelta toiselle puolelle. Tuon kasvoilla oli outo, erittäin kummallinen hymynkaarre jota hän ei edes itse osannut tulkita. Olo oli vain sellainen että nyt voisi hymyillä. Keesipää haravoi paikkaa hazel-silmillään, ja hän näki ympäri puistoa pilkkuja. Pieniä kaikenvärisiä pilkkuja. Tilanne alkoi pikkuhiljaa naurattaa. Ilma oli melko lämmin, ja miehelle iski kuumuusaalto, johtuen varmaankin piikistä jonka sisällön hän oli tyhjentänyt suoneensa ennen kävelylle lähtöä. No, kyllä taskustakin muutama levy nappejakin löytyi. Shawn pysähtyi, noukki farkkujensa taskusta huojuen röökiaskin ja sai kuin saikin about viiden minuutin jälkeen tulitikun syttymään, kunnes rööki alkoi palaa.

Illan kahdeksas tupakka paloi, mutta se oli vain vähän Shawnille, joka poltti helposti askin illassa. Hänestä oli mukavaa kävellä, sillä hänestä tuntui, että hän voisi juosta maratonin. Tosiaan, juoksuyritys ei mennyt aivan nappiin. Maailma heitti voltin ja seuraavaksi Shawn löysi itsensä pienestä pensaasta. Sen jälkeen ilmoille kajahti naurahtus, jota jatkoi entistä kuuluvampi nauru, kunnes mies tajusi lopettaa nauramisen. Ihme ja kumma rööki oli pysynyt sormissa ja siinä mies hetken poltteli röökiä maatessaan kukkapuskassa. Savuympyrät näyttivät todella hauskoilta vääntyessään miehen silmissä erilaisiin kuvioihin. Lopulta puskassa makoilu sai riittää ja Shawn kömpi ylös. Kädet olivat naarmuilla, mutta vähää keesipää siitä välitti. Hän kömpi jaloilleen ja jatkoi matkaa. Koko matkan hän potki kiviä, ja vaikka jalan nosti sentinkin pois asfaltilta, oli seurauksena tasapainon pettäminen. Yhä uudelleen ja uudelleen Shawn löysi itsensä maasta, keskeltä puistotietä makaamasta. Se oli yllättävän hauskaa.

Mies nousi jo toista kertaa ylös, kunnes kuuli kikatusta. Se sointui hänen korviinsa paremmin kuin hyvin, eikä kaatumisista huolimatta outo hymy ollut kadonnut miehen suupieliltä. Rööki paloi edelleen ja yhä uudelleen Shawn otti siitä hatseja samalla kun käveli kikatusta kohti. Kellään muulla ei varmasti voinut olla yhtä hauskaa kuin Shawnilla. Mies harhaantui pois tieltä ja näki edessään kasan pensaita, joiden takaa kikatus kuului. Niin, ja pensaiden jälkeen tuli alamäki, jota Shawn ei tietenkään tajunnut. Hän käveli muina miehinä kohti pensaita, kunnes veti vielä viimeisen hatsin, kunnes heitti tumpin maahan. Samalla sekunilla hän kompastui pensaiden juuriin, eikä ehtinyt miettiä mitään, ennenkuin oli joutunut elämänsä vuoristorataan. Hänestä tuntui vielä alamäen loppupäässäkin siltä, kuin olisi ollut pesukoneessa. Niin, kun hän oli lapsi, hän melkein joutui pesukoneeseen isänsä käden kautta. Shawn tunsi olevansa selällään, mutta hän ei tiennyt missä. Jos hän avaisi silmänsä, hän näkisi varmasti namimaailman, hattarapilviä ja jumala-auringon. Kuitenkin hän raotti silmiään... höh, hän oli edelleen hämärässä puistossa. Kappas, hänen vieressään oli katulamppu ja penkki, pieni maakäpy ja.. tyttö. Shawn sulki silmänsä uudelleen ja yritti miettiä. Jos hänen elämänsä olisi mennyt näin perseelleen, että hän olisi nähnyt oikeasti tytön istumassa kävyn kanssa katulampun alla, niin Shawn oli valmis tekemään itsemurhan. Hän katsoi uudestaan, käpy, tyttö ja katulamppu olivat edelleen siinä. Tummatukka sulki silmänsä ja pikkuhiljaa hänen suupielensä alkoivat nykiä, sillä totaalinen viikon repeäminen ei ollut kaukana.

/ Hui luoja, vähänkö nauroin kun luin tota roolia :-----'D /

Zeta istuskeli siinä maassa kaikessa rauhassa jalat ristissä ja käpy vieressä kököttäen. Hän katseli tummaa taivasta ja sitä, kuinka lamppu loi ympäriinsä leijailevia säteitä hänen näkökenttäänsä. Nainen olisi mielellään jäänyt siihen kököttämään koko yöksi, mutta kun hänellä oli hirmu kylmä. Zeta melkein tosissaan pelkäsi hypotermiaa, mutta ei lopulta jaksanutkaan ajatella loppuun asti, että voiko siihen kuolla vai ei. Saman tekevää, kyllähän hän kohta nousisi ja lähtisi kotiin.

Äkkiä neito oli näkevinään, että joku vierisi pientä alamäkeä alaspäin. Hän yritti kääntyä mukamas nopeasti katsomaan, mutta jalat pistivät vastaan, eikä se onnistunutkaan. Zeta palautti katseensa nopeasti takaisin eteenpäin ja mietti hetken aikaa. Näkikö hän jo tuollaisia näkyjä? Että mukamas ihmistä muistuttava olento vierisi mäkeä alas ja vauhdilla.
Kohta jo Zeta kuitenkin varovaisesti kääntyi katsomaan ja liki pelästyi, kun maassa tosiaan köllötteli.. öh, mies? Kyllä vaan, Zetan silmät viestittivät selvästi, että maassa selällään makoili tummatukkainen mies. Tosin, ei olisi yllätys jos ne taas viestittäisivät väärin.

Hetken pohdittuaan Zeta sitten nappasi käpynsä mukaan ja siirtyi metrin, pari lähemmäs miestä. Ei hän nousemaan päässyt, mutta mikäs siinä maassa kontatessa ja vaaleita farkkujaan ruohon vihreään sotkiessa.
Kyllä se vaan näytti edelleenkin ihan aidolta mieheltä, vaikkei ehkä hirveästi liikkunutkaan. Kummallista. Varovaisesti Zeta kumartui lähemmäs, tapitti miestä hetken oudon mietteliäs katse silmissään ja lopulta ojensi etusormensa, tökkäisten miestä käsivarteen. Järkytys oli suuri, kun se olikin ihan oikeasti oikea. Zeta oli olettanut, että hänen sormensa koskettaisi ilmakehää ja mies haihtuisi pois.
”Hui! Se elää!” Zeta hihkaisi, hihitti päälle ja keskittyi taas miettimään, että voiko mielikuvituskavereita tuntea itse. Käpy kökötti edelleen naisen sylissä, kun tuo keskittyi tuijottamaan miestä ja odottamaan jonkinlaista elonmerkkiä.

/ Sorisori, "vähän" lyhyempi D: /

Shawn köllötteli maassa, katsahti uudelleen ja siinä ne vielä olivatkin. Ei voinut olla totta! Mies sulki silmänsä ja yritti hokea mielessää, että kaikki oli vain harhanäkyä, kunnes tunsi tökkäisyn käsivarressaan. Kohta tuntui kylmältä kättä vasten, kunnes Shawnin jälleen palautti "maan pinnalle" tytön kiljahdus ja hihittäminen. Shawnin avatessa toisen silmänsä, hän näki tytön istumassa hänen vieressään, käpy sylissä! Shawn huudahti ja veti varmaan jokseenkin voltin kauemmas, vaikka vastassa olikin ylämäki. Mies ei kuitenkaan tajunnut että alamäessä kaatui, joten hän kellahti mahalleen, ollen tosin puolimetriä kauempana tytöstä kuin äskettäin. Miehen silmät olivat laajentuneet tuon tuijottaessa käpyä. Shawn näytti vähintäänkin peuralta joka oli joutunut auton valoihin. Niin, todella hätääntyneeltä peuralta. Shawn kääntyi 80 astetta niin, että hän oli selkä tyttöä kohti, ja alkoi sitten kömpiä... taisiis kontata mäkeä ylös. Vaikka mäki olikin melko loiva, Shawn silti kaatuili. Hän naurahteli välillä itsekseen ja lopulta, melkein mäen loppupuolella hän vilkaisi taakseen. Käpy varmasti mulkaisi häntä, aivan varmasti! Shawnille iski paniikki ja tuo kiipesi entistä nopeampaa mäkeä ylös, kunnes tarrasi kiinni pensaasta, mutta oksa ei ottanut hyvillä mielin (edes) miehen alipainoista ruumista, ja päätti katketa. Samanlainen pesukone-tunne oli luvassa ja kun Shawn oli lähes tytössä kiinni, tuon uskalsi vihdoin avata jälleen silmänsä. Hän huomasi tytön ja kävyn... jopa oksan hänen kädessään. Shawn löi oksan maahan ja painoi kasvonsa vasten nurmea, päästellen suustaan kirosanoja ja epätoivoista muminaa. Ei hänelle voinut käydä näin.

Shawn kääntyi selälleen enemmän tai vähemmän räjähtäneen näköisenä ja nousi istumaan tytön eteen. Miehen katse haahuili tytön silmissä ja sitten kävyssä. Käpy varmasti tuijotti häntä, tuijotti niin julmasti kun kukaan aikaisemmin. Shawn katsoi käpyä pitkään ja siirsi sitten katseensa tyttöön ja tuon kasvoihin. Mies alkoi kaivaa taskustaan röökiaskia ja sai kuin saikin napattua sieltä yhden röökin huultensa väliin ja sai myös sytytettyä sen. Shawn tutkaili ympärilleen ja vilkaistessaan mäkeä, hän näki varmasti pensaiden alla sotavalmiudessa olevia vihreitä pieni miehiä. Shawn oli niin sekaisin kaikesta, että rööki tippui enemmän kuin kaksi kertaa hänen sormistaan. Sekin johtui siitä, että tytön takana, tien toisella puolella oli hattivatteja... Hän oli kokenut tämän aijemminkin. Hän oli hyppinyt ystäviensä kanssa nurmella ja he olivat löytäneet pienien vihreiden miesten pesän. Myöhemmin Shawn oli astunut pienen vihreän miehen päälle ja siitä alkoi kamala anteeksi-hössötys. Ja hattivateista... hän oli juossut pienessä metsässä ystävänsä kanssa. Metsikkö oli ollut vain pieni ryteikkö alue, mutta silti heillä oli kestänyt kaksi tuntia (ylikin), koska he olivat taistelleet hattivattien kanssa. Shawn ei halunnut enää miettiä...

Ruskea suomuinen kamaluus kökötti edelleen paikoillaan. Shawnin teki mieli kysyä toiselta, miksi käpy möllötti hänen sylissään, ja niinhän tekikin. "Voiks toho koskee?" Shawn kysyi perusilme kasvoillaan ja tapitti käpyä toisen sylissä. Shawnin katse harhaili edelleen muualla kuin tytön kasvoissa. Hattivatit.. ne lähestyivät. Aivan varmasti! Shawn pystyi jopa kuulla ne. "Etkai oo yks niistä?" mies kysäisi ja veti uuden hatsin röökistä.

// lyhyttä. ja näin, mutsi ragee joten kone sammuu. huomenna (tai siis tänään) jatkuu (;

Zeta vain tuijotti miestä ja yritti ottaa tuon touhuista selkoa. Ei nainen pysynyt perässä, kun tuo vasta äskön oli loikannut pari metriä kauemmas – tai silti se näytti – niin kohta hän jo köllötteli masullaan mäessä. Mies katsoi pelottavasti Zetan käpykaveria, ihan kuin haluaisi murhata tuon. Tai pikemminkin kuin pelkäisi käpyn murhaavan hänet.
Vaaleahiuksisen neidon huulet mutristuivat aika nopsaan, kun toinen lähtikin kapuamaan mäkeä ylös. Eikö hänkään halunnut pitää Zetalle seuraa? Naisen teki mieli parkua perään, että ei saa mennä, mutta ei hän viitsinyt. Olihan hänellä käpy, se piti seuraa, menkööt muut jos halusi. Zeta tyytyi katselemaan miehen touhuja pää kallellaan, huulet edelleen pienesti mutrussa. Toisen meno näytti jopa Zetan silmään.. Tuota, hankalalta. Vähintäänkin omituiselta. Naisen pääkopassa kävi jo ajatus, että toinen pelkää häntä. Miksi hän muuten luikkisi karkuun?
Ei Zeta voinut olla tuntematta pientä iloa, kun miehen kiinni tarraama oksa otti ja katkesi. Oli hilkulla ettei neitokainen kiljaissut ”hahaa etpäs päässytkään karkuun!”, mutta hän hillitsi itsensä ja mutristuneet huulet taipuivatkin äkkiä hymyyn. Mies vaikutti vähäsen epätoivoiselta, melkein vihaiselta kun siinä ihan vieressä kasvot nurmea vasten mutisi ja kirosi.

Kun mies kampesi itsensä istumaan tytön eteen, tämä istuskeli edelleenkin jalat ristissä ja käpy sylissään, pää kallellaan ja hymy huulillaan miestä katsellen. Sirot sormet jokseenkin puristivat käpyä suojelunomaisesti tiukemmin miehen katseen alla, Zeta pelkäsi että mies tekisi jotain. Jotain hänen kaverilleen, haukkaisisi palan tai heittäisi menemään. Käpyhän oli hänen ainoa kaverinsa tällä hetkellä, vieläpä kiltti sellainen.
Naisen katseeseen syttyi pieni himo – hullun silmien kiilloksi joku voisi tulkita – kun mies taikoi jostain sormiensa väliin tupakan. Zeta olisi mielellään napannut tuon houkuttelevan, pikkuisen pitkulan itselleen lupaa kyselemättä, mutta hän ei halunnut irroittaa otettaan kävystä. Ties vaikka olisi ansa! Mies houkutteli Zetan nappaamaan röökin, tietäen, kuinka hän oli hukannut oman askinsa aiemmin. Ja sitten kun Zeta nappaisi mieheltä tupakan, niin tuo varastaisikin hänen kaverinsa ja ties vaikka vahingoittaisi sitä. Tiputtelikin vielä sitä, aina vain lähemmäs ja lähemmäs.. Zeta näki jo sielujen silmin, kuinka tuo taivaallinen tupakka kierisi pienen matkan alamäessä hänen luokseen, kuinka hän kurottautuisi noukkimaan sitä ja.. Silloin mies nappaisi kävyn, ei käy laatuun.

Miehellä oleva tupakka unohtui vikkelään, kun mies kysyi, voiko ”tohon” koskee. ”Joo voi”, Zeta hihkaisi innoissaan. ”Se on ihan säysee kaveri, ei se pure”, Zeta jatkoi innokasta höpötystään hymyssä suin ja katsahti lempeästi sylissään kököttävää käpyä. ”Silitä pois”, Zeta hymähti ja ojensi käpyä miestä kohti. Äkkiä hän kuitenkin pysäytti kätensä ja mietti, mitä tilaisuutta tarjosikaan miehelle. Nyt tuo ryökäle voisi varastaa hänen kaverinsa ja vieläpä helposti!
”Taiii..” Zeta vetikin kävyn vikkelään takaisin syliinsä, vilkaisten vielä uhkaavasti miehen suuntaan. ”Älä sittenkään, se ei tykkää vieraiden kosketuksista..” Zeta hymähti ja kietoi entistä tiukemmin sormensa kävyn ympärille.
”Ja muuten, sillä on nimikin”, Zeta huomautti happamasti. Ei kun.. Olikos? ”Se on.. Mr. Cone”, Zeta lisäsi vielä ja väläytti hymyn. Kävyllehän mister käpy oli ihan käypä nimi.

”Yks mistä?” Zeta kerkesi ihmetellä, kun jo haistoi tupakan taivaallisen tuoksun. 'Älä vaaranna Mr. Conea, älä vaaranna Mr. Conea..', urhoollisesti Zeta piti päänsä ja suojeli kaveriaan.
”Ja ei, en mä ole yks.. mistä niistä? Joka tapauksessa, mä olen ihan yksin.. Kaikki hylkäs mut”, Zeta mutisi haikeasti ja muisteli sitä suklaasilmäistä vanhaa miestäkin. ”Kaikki, paitsi Mr. Cone”, nainen korjasi ja taputti etusormellaan pari kertaa käpyn ”päälakea”.
”Hei..” Zeta hymähti sitten ja veti ilmaa keuhkoihinsa, kai se passiivinenkin tupakointi olisi jotain? ”Et viittis antaa mulle paria henkosia?” Zeta kysyi tapittaen miestä, muistuttaen ehkä kaukaisesti jotain tupakkapuutteessa olevaa anelevaa koiranpentua.

// Aaww, Mr.Cone ^^

Noh, nyt kun Shawn oli avannut suunsa tytölle, ei käpykään näyttänyt enää niin murhaavalta. Shawn naurahti omille aatteilleen ja suupielille kohosi pieni virne. Shawn poltteli röökiä ja kuuli sitten toisen vastauksen kävyn silittämisestä. Toisen mieli muuttui nopeasti, jolloin Shawn kohautti olkiaan ja siirsi katseensa kävystä tyttöön. Tuon tytön kysyessä henkosista, Shawnin kasvoille levisi leveä hymy, kuin hän olisi halinallen nähnyt. Sormet hapuilivat taskuun ja lopulta röökiaski tuli näkyviin. Olihan miehellä itselläkin vielä puolikas rööki, mutta hän rakasti auttaa ihmisiä kaidoilla poluilla, oli kyse sitten vain tupakasta tai paljon, paljon vahvemmista aineista. Shawn heitti röökin toiselle, eikä vastannut henkosista-kysymykseen mitään. Shawn heitti vielä perässä sytyttimen, jonka juuri sillä samalla sekunnilla löysi taskustaan.

"Jaa että on säysee. Musta se näyttää siltä et se haluis hyökätä mun kimppuun" Shawn sanoi ja katsoi sitten hieman huvittuneena tyttöä. Tämä ei voinut lopettaa heijaamista edestakaisin. Se vaara siinä oli, ettei mies tajunnut että istui alamäkeä kohti. Ties milloin hän voisi jälleen kerran kieriä lähemmäs tyttöä, koskea käpyyn vahingossa ja hänen tuurillaan hän saisi vielä selkäänsä tuolta valkoveriköltä. Shawnilla oli levottomat jalat, tai sitten hänen kain teki mieli jälleen kävellä, mutta koska hän ei toteuttanut asiaa, mies heijasi itseään yhä lisää. Se näytti silti kuin hän olisi yrittänyt kamppailla kylmyyttä vastaan, mutta oikeasti tilanne oli päinvastoin. Hänellä oli niin kuuma, että hän toivoi omistavansa hupparin, jonka voisi antaa tytölle tuon potiessa kylmää, mutta ei. Shawnilla oli vain t-paida joka päällä hän joutui nyt vain istua mäessä tytön ja... Mr.Conen kanssa.

Shawn huokaisi kun toinen kysyi, että yksi mistä. "No hattivateista tietysti, no hienoa, sittenhän mä voin luottaa suhun ja..." katse kävi kävyssä "MrConesiin". Shawnin katse harhaili jälleen muualla kuin tytössä ja kävyssä, mutta enää hän ei nähnyt hattivatteja, ja olkansa yli vilkaistessaan ei pieniä vihreitä miehiäkään. Shawn tunsi palavaa poltetta jaloissa ja käsivarsissa, tavallaan pientä kipua, mutta hän ei halunnut moisen hauskuuden loppuvan vielä sen takia, että Shawnin huumeiden vaikutus katoaisi. Juuri siksi hänellä oli mukana niitä pillereitä, kapseleita, ja jauhoja joita hän kantoi aina mukanaan. Shawn otti punaisten pillifarkkujen taskusta pienen nappilevyn ja popsi siitä heti kaksi poskiinsa. Pian palava tunne ja kipu katosivat, jolloin tummatukka tunsi olevansa enstistä enemmän sekaisin, kun vain jakoi vähän aikaa odottaa. "Mikä sun nimi muute on?" Shawn kysyi yllättäen samalla ku suoristi jalkansa niin, että ne osuivat melkein toisen polviin. "Ps. mä en ikinä haluis viedä käpyä... taisiis, Mr.Conesia sulta, koska sun muut kaverit on hylänny sut" Shawn sanoi ja katsoi tyttöä pieni hymy suupielillä tuikkivin silmin.

// sori, lyhyttä

Zetan ilme muuttui entistä iloisemmaksi, kun mies kaivoi oikein askin taskustaan. Ei nainen edes muistanut, että mies voisi varastaa Mr. Conen, kun hän uppoutui katselemaan kuinka mies yhden tupakan askista otti ja heitti sen naista kohti. Ajatustakaan uhraamatta Mr. Conen ryöväämiselle hänen toinen kätensä irtautui kävystä ja nappasi röökin helposti sormiensa väliin. Kun naisen toinen käsi irtautui nappaamaan miehen heittämän sytkärin, Mr. Cone kellahtikin kumoon hänen sylissään. Paniikki valtasi naisen mielen pariksi sekunniksi, mutta älyllisesti hän sytytti tupakan ennätysvauhtia, ojensi sytkärin takaisin miehelle ja siirsi alle nanosekunnissa Mr. Conen selkänsä taakse.
”Kiitos”, tuo myhäili vetäen tupakan savua syvälle keuhkoihinsa. Heti tuli paljon parempi oli, ei Zetaa häirinnyt edes se, että hän oli yksin. Tai Mr. Conen kanssa ja.. Naisen käsi hakeutui äkkiä tunnustelemaan maaperää, hänhän istui pienessä alamäessä edelleen. Zeta kauhistui, mutta siitä huolimatta käpy makoili kyljellään hänen selkänsä takana.
”Oi, kiltti Mr. Cone ei hylännyt mua vieläkään”, Zeta puhui lähinnä itsekseen, lähinnä kävylleen jonka siirsi taas syliinsä ja silitteli sen kylkeä lempeästi.

Nainen oli tukehtua tupakkaansa, kun mies sanoi, että Mr. Cone näyttää siltä, kuin voisi hyökätä toisen kimppuun.
”Äläs höpötä, tää on oikeesti ihan kiltti”, Zeta murahti vilkaisten miestä suu mutrussa. Eihän hänen kaveristaan noin saisi puhua, ties vaikka Mr. Cone ottaisi sen loukkauksena. ”Mutta jos sä aiot hyökätä mun kaverin kimppuun, niin sitten oot lirissä”, nainen lisäsi vielä varoittavalla äänensävyllä, vaikka kasvoilla olikin ovela virne,
Zeta ei edes hahmottanut, että mies liikkui senttiäkään koko aikana. Hänen silmissään miehen ääriviivat vähän muutenkin... Liikkui? Tai ainakin näytti sumealta.

”Ai hattivatteja?” nainen sävähti ajatusta hattivateista, ne ovelat hemmot jos jotkut haluaisivat varastaa Mr. Conen. Zetan katse kiersi salamyhkäisesti ympärillä, mutta ei hän nähnyt yhtään hattivattia. Penkin kyllä edelleen vähän matkan päässä ja katulampun, josta läikehti edelleen pieniä säteitä.
”Vaanivatko ne?” Zeta kuiskasi miehelle, kuin millekin rikostoverilleen. Ei hän edes huomioinut miehen napsivan jotain nappejaan, kun hän keskittyi vartioimaan ympäristöä tupakka edelleen huultensa välissä ravaten. Ei tuo muistanut edes kylmyyttään, saati sitä hypotermiaa tai kotiinlähtö aikeita.

Zeta kuitenkin unohti hattivatitkin, kun mies kysyi tämän nimeä. Saattoi jopa kuulla, kun naisen aivot raksuttivat ahkerasti. Niin mikä hänen nimensä olikaan?
”Öö.. Mr. Cone! …eei kun”, Zeta takelteli tuijottaen intenssiivisesti pohtien maaplänttiä. Hän vei tupakan huuliensa väliin, veti viimeiset sauhut ja yhtäkkiä hänen nimensä välähtikin mieleen, kuin salama kirkkaalta taivaalta. ”Ahaa! Olen Zeta, hauska tutustua... Sinä kuka?” Zeta hymähti, katsoi hetken miestä vihreillä silmillään ja tumppasi sitten siinä samalla tupakkansa ruohikkoon. Taas se nähtiin, ei tarvinnut kuin vähän poltella röökiä ja heti sai kaiken oleellisen, tällä kertaa muisti nimensä.
Zeta tapitti miestä epäilevä ilme katsellaan, kun tuo kertoi, ettei ikinä haluaisi viedä häneltä Mr. Conea. Kuulostihan tuo vakuuttavalta, mutta ainahan ne. Nainen vilkaisi avutonta käpyä sylissään, sitten miestä ja taas käpyä.
”Ehkä mä luotan suhun...” tuo sanoi, edelleen epäilevä ilme kasvoillaan. ”Ja omiin nyrkkeihini, jos Mr. Conen pois viet”, Zeta lisäsi sitten päättäväisenä, viestittäen joka solullaan selvästi, että mukamas pystyisi miehen helpostikin rökittämään. Tuskinpa ainakaan tässä tilassa.

”Mistä sä muuten tupsahdit tänne?” Zeta kyseli uteliaana, tapittaen miestä. Mr. Cone oli edelleen hänen sylissään pikkuisten sormien ympäröimänä, mutta oli Zetan ote sentäs ”vähän” rennompi. ”Taivaastako?” tuo jatkoi kysyvä ilme kasvoillaan ja jopa vilkaisi hetki hetkeltä tummuvalle taivaalle. Nyt se näytti jo sysimustalta, kun äskön se oli ollut vielä tummansininen. Onneksi katulamppu loi vähän valoa, tai oikeastaan Zetan silmiin säteitä. Ne säteet muistuttivat avaruusolioja, mutta ei hätää, kyllä Zeta suojelisi Mr. Conea.

Shawn pölyili ympärilleen edelleen. Hän ei vain luottanut siihen että hattivatit ja pienet vihreät miehet olisivat kadonneet silmänräpäyksessä. Shawn oli varuillaan ja jos hän näkisi yhden pienen vihreän miehen, aikoisi Shawn tehdä taktisesti ja heittää sitä jollain... ei tietenkään Mr. Conella!
Shawn veti viimeiset hatsinsa ennenkuin heitti tumpin ruohikolle jatkaen heijaamista, kunnes olo oli samankaltainen kuin aijemminkin. Sen jälkeen mies lopetti heijaamisen ja tuijotti tyttöä jälleen. Katse kävi Mr.Conessa ja Shawn joutui purra huultaan jottei olisi revennyt nauruun. Käpy varmasti katsoi häntä viiva-piste-viiva - ilmeellä, elleivät Shawnin silmät huijanneet. Eeiväthän ne ikinä... Tytön alkaessa panikoida kävyn katoamista, Shawn kohotti toista kulmaansa ja siirsi sitten katseensa panikoivaan tyttöön joka yritti etsiä käpyä selkänsä takaa.
Shawn vilkaisi tytön takaa penkille, ja siellä se istui! Pieni vihreä mies, selkä kaksikkoa kohti. Ensimmäisen ajatuksen mukaan Shawnin olisi kyllä pitänyt napata Mr.Cone toisen sylistä ja heittää miestä sillä, mutta Shawn päätti olla tekemättä sitä.
Tummatukka etsi jotain kovaa, millä hän voisi heittää vihreää miestä, kunnes se jo katosikin näköpiiristä. Shawn tuhahti ja meni selälleen tiiraillen taivasta. Olikohan tulossa myrsky vai kuinka taivas näytti noinkin tummalta?

"Mistä sä sen tiiät? Se kattooki mua noi murhaavasti" Shawn intti vastaan ja yritti kartella Mr.Conen katsetta, pitäen silmänsä tasan tarkkaa naulittuina toiseen. Shawn naurahti kun toinen sanoi, että mies olisi lirissä jos hyökäisi Mr.Conen kimppuun. "Kuule toi Comppis on nii vitun pelottava etten mä ees uskaltais käydä sen kimppuun. Esimerkiks jos se ny liikkuis sentinki tänneppäi ni vois olla, että se oikeesti lentäis jonnekki huit helvettii" Shawn uhkasi ja katsoi toista kilpailuhaluisesti takaisin. Tosiaan hän ei edes tiennyt minne tuijotti, sillä hahmojakin näytti olevan kaksi. Mies otti rennomman asennon, kunnes hetken hiljaisuuden jälkeen hänellä juolahti päässä. Tämä nousi istumaan, kasvoillaan leveä hymy. "Mä keksin, tehään Mr.Conesta käpylehmä" Shawn virnisti, vaikka tiesi ettei toinen ikinä tulisi suostumaan siihen.

Shawn kuuli toisen kysymyksen liittyen hattivatteihin, jolloin Shawn mulkoi ympärilleen. "Mä en usko" tuo sanoi ja käänsi sitten katseensa virneen kera toiseen. "Mut sanon heti jos nään yhenki" Shawn tokaisi ja alkoi sitten mulkoilla ympärilleen. Niin, mitä jos ne yrittivätkin tehdä yllätyshyökkäyksen?
Tämä toinen sanoi nimekseen... mitä, Mr.Cone? Shawn puri huultaan pahemmin kuin ennen pidätellen nauruaan, kunnes pystyi ottamaan itseään niskasta kiinni. Eli siis Zeta. Shawn pyöritteli nimeä suussaan ja tyyti sitten siihen. "Se on aika.. hauska nimi" Shawn sanoi ja virnisti. Hän kuuli tytön kysymyksen ja naurahti. "Joo, taivaasta" Shawn nauroi, mutta hiljeni sitten ja tarkkaili ympäristöä, kääntäen katseensa sitten olkansa yli pensaikkoa kohti. "Tuolta, pensaikon toiselta puolen. Asun Rasheella" Shawn tokaisi ja siirsi katseensa Mr.Coneen.

// tämän viestin kirjoittaminen on vienyt puol päivää enkä tajua kuinka siinä voi kestää niin kauan! 8) se johtuu varmaan siitä että minun tekee mieli rustailla uusi hahmo!

/ hahah :---D Käpylehmä! Aww :'33 /

Zeta kuikuili epäilevästi miestä, kun tuo katseli oudosti penkille päin. Jos nainen olisi uskaltanut, niin hänkin olisi katsonut, muttei hän voinut päästää Mr. Conea, saati tuota miestä silmistään. Tuokin voisi olla ansa! Mutta kohta mies taas jo makoili selällään ihan huolettoman näköisenä, Zetakin alkoi jo epäillä ihan tosissaan, jos tuo ei vaikka haluaisikaan oikeasti varastaa Mr. Conea.

”Voi kuule, kyllä mä tiedän!” Zeta naurahti kuin mies olisi murjaissut hyvänkin vitsin. ”Mr. Cone ei tee pahaa kärpäsellekkään, paitsi jos joku tekee sille pahaa. Sillon se voi vaikka purra! Ehkä se aistii, että sä et pidä siitä..” Zeta höpötti aivan innoissaan, kavereistahan oli aina kiva puhua.
”Mr. Coneko pelottava?” Zeta hihitteli lähinnä itsekseen ja mukamas rapsutti käpyä leuan alta.. No, rapsutti sentäs yhden suomun alta. ”Ja hei,” Zeta hymähti kurtistaen kulmansa. ”Mr. Cone ei lennä minnekkään, ei se ees osaa. Tai osaa jos tarpeeks haluaa”, naisen puheet taas karkasivat aiheesta. Tällä kertaahan aihe oli se, että jos tuo tummatukkainen uskaltaisikin lennättää käpyä muutamankin sentin johonkin suuntaan, niin saisi vastata teoistaan Zetalle.

Automaattisesti vaaleaverikkö nojautui pari senttiä kauemmas miehestä Mr. Cone mukanaan, kun tuo pomppasi istumaan pelottavasti hymyillen. Järkytys paistoi varmaan monen kilometrin päähän Zetan kasvoilta, kun mies kajautti ideansa ilmoille.
”....” Zetan silmät pyöristyivät entisestään ja hetken tuon teki mieli läpsäyttää miestä, oliko tuo ihan kajahtanut? Sitten häntä alkoikin naurattamaan, mutta lopulta nainen muisti, että Mr. Cone olisi saattanut loukkaantua äsköisestä.
”KÄPYLEHMÄ!?” Zeta rääkäisi yhtäkkiä, pelästyen itsekin kiekaisuaan. ”Älä puhu noin kovaa, Mr. Cone saattaa loukkaantua”, hän hyssytteli heti perään.

Zetan suojelusvietti hellitti pikkuisen, kun mies sanoi, ettei uskonut hattivattien vaanivan. Nyt olisi sentäs kaksi paria silmiä yhden sijasta, ehkä he kerkeisivät näkemään hyökkäävät hattivatit ennen kuin ne hyökkäisivät Mr. Conen kimppuun.
”Joo, hauska nimi..” Zeta hymähti, muttei tarkalleen edes enää tajunnut, mistä nimestä mies höpötti. Zetalle ei olisi mieleenkään tullut kertoa nimekseen Serenity, varsinkin kun ei hän edes muistanut olevansa oikeasti Serenity. Hyvä kun tuon Zetan nimekseen muisti.
Hetken aikaa Zeta jo uskoi, että mies olisi varmasti se arkkienkeli Michael, kun kerta taivaasta oli tullut. Tuohan oli pelastanut Zetan kuolettavalta tylsyydeltä, koska.. Noh, Mr. Cone oli vähän hiljaista sakkia, se tykkäsi vain katsella ympärilleen. Vaikka tottakai se osasi lentää ja kävellä ja tehdä mitä vain ikinä päätti haluta, mutta ei sitä juuri nyt huvittanut.
Pensaikon toiselta puolen? Nainen kurotti uteliaasti päätänsä ylemmäs, muttei tietenkään nähnyt pensaikon toiselle puolelle. ”Tuoltako?” Hän kysyi silmät loistaen uteliaisuudesta. Rashee kuulosti vaaleaverikön korvaan tutula, mutta meni hänellä hetki tajuta, että miksi.
”Hei, mäkin asun siellä.. Rasheella”, Zeta hymähti kohta oivalluksensa ja yritti pähkäillä, että missä siellä. Kyllä nainen muisti ovessaan lukevan ”Ross”-nimikyltin, peilinsä eteisessä ja pitkän eteiskäytävän.. Ulko-ovella oli punaisia, kuihtuneita ruusuja, mutta ei hän muuta muistanut.
”Me vaan eksyttiin Mr. Conen kanssa.. Tai itseasiassa Mr. Cone tuli pelastaan mut kun istahdin penkille, mutta se julma otus käveli pois niin tipahdin maahan”, ja taas niin kävi, hän harhautui höpöttämään ihan asian vierestä. Todellisuudessa Zetan piti vain kertoa, ettei muistanut enää, missä koti on.

Nainen tuijotteli hetken aikaa Mr. Conea ja miestä, kun tunsi vesipisaran nenun päässään. Zetan silmät siirtyivät oitis katsomaan taivaalle, joka oli kyllä synkkä edelleen. Ja muuallakin näytti harvinaisen harmaalta. Ei tihkusateessa mitään, siitä Zeta tykkäsi, mutta kaatosade.. Saati ukkonen. Pienen pieni pelokas katse käväisi Zetan kasvoilla, kunnes tuo muisti taas Mr. Conen. Kyllähän käpy häntä ukkoselta suojelisi.
"Noh.. Rasheella asuva arkkienkeli.. Onko sun nimi Michael, vai?" Zeta kysyi hetken päästä ääni täynnä toivoa.

Shawn tuijotti käpyä vielä hetken, kunnes oli muka kuulevinaan rapinaa selkänsä tapaa. Shawn vilkaisi pensaikkoihin, mutta ei nähnyt lehdistön alla vihreitä miehiä. Siihen oli kyllä syynsä! Ne osasivat naamioitua! Ei Shawn epäillyt sitä hetkeäkään. Mitä toinen hänestä kuvitteli? Shawnko muka uskaltaisi koskea käpyyn, kkrhm.. taisiis Mr.Coneen vaikka pelkäsi sitä itsekin hullunlailla. Jos sitä ei edes saanut silittää, niin mistän sitä tietää vaikka se purisi käden katki tai jotain. Ei se olisi lainkaan mahdotonta!

Zetan jatkaessa lausettaa Mr.Conesta, Shawnin oli pakko murjaista väliin mielestään oikea tosiasia. "Ai siis että mä en pidä siitä!? Kato ny miten se mulkkaa mua... kokoajan!" Shawn valitti ja katsoi käpyä kulmat kurtussa eikitellen huulikorullaan. Tummatukka siirsi katseensa tyttöön, kunnes vilkaisi käpyä. Se mulkaisi häntä jälleen, taisiis, katsoi Shawnia kulmiensa alta erittäin murhaavan näköisesti. "Kato ny, taas se teki sen!" Shawn sanoi ja osoitti Mr.Conea sormellaan. Ainiin, sehän voisi purra. Shawn katsahti kättänsä ja veti sen nopeasti takaisin, jotta käpyjen puremilta säilyttäisiin.
"Hahahaha, no miksei se sitte jo lennä? Jos se kerta vihaa mua noin paljo et mulkkaa kokoaja, sehä vois tehä pommikone-hyökkäyksiä" Shawn selitti aivan innoissaan, mutta toisaalta häntä oikeasti pelotti. Sitten Shawn oivalsi asian joka häntä pelotti. "Nii, ja sit ku mä lähen käppäilee himaa tonne pusikoitten toiselle puolelle..." Shawn aloitti ja osoitti sormellaan ylämäen päällä olevia pensaita. "... Niin sitten sä unohdat Mr.Conen tänne ja sit se alkaa lentää. Sit se varmasti kutsuu sen käpyarmeijan ja sit ne vaa koittaa pommittaa mut kuoliaaks" Shawn selitti osittain kikseissä, jopa niin nopeasti ettei vetänyt henkeä tippaakaan keuhkoihinsa selittäessään moista asiaa.

Shawnin mainitessa käpylehmästä Zeta näköjään järkyttyi. Se paistoi hänen kasvoiltaan, vaikkei Shawn osannut kohdistaa katsettaan teräväksi. Kuin kaikki olisi blurrittu. Eikä maailma pysynyt hetkeäkään paikoillaan. Zetan kiljaistessa käpylehmästä Shawn nyökytteli päätään tyytyväisenä. "Nii, eiks käpylehmät ookki söpöjä? Sit me voitais laittaa sille korvat ja... etitään jotain pinkkiä mikä sidotaan sen kaulaan" Shawn alkoi höpöttää mutta loppupuolella hän ei enää ollut aiheessa mukana. Jotain pinkkiä...
Shawnille tuli pieni aivojen vajaatoiminta-kohtaus eikä hän saanut poimittua mitään, nitä Zeta sanoi, ennenkuin toinen kysyi, että tuliko Shawn oikeasti pensaikon läpi. "No tulin, tulin. Enkai mä muute ois tässä maannu" mies naurahti ja virnisti. Tämän vastatessa, että hänkin asui Rasheella, Shawnin ilme kirkastui entisestään. "Oikeesti?" Shawn räpytteli silmiään ja näytti... suoraasanottuna liiankin iloiselta. Hän ei kyllä tiennyt että miksi, mutta kuitenkin hän käsitti asian todella hyvänä juttuna, vaikkei tulisikaan enää muistamaan sitä puolen tunnin jälkeen.
Shawnin kasvot alkoivat jälleen nykiä kun Zeta sanoi, että Mr.Cone tuli pelastamaan hänet tai jotain sinneppäin. "Ehkä munki pitäis ettiä jotain mitä mä huojelen koko hengelläni..." Shawn pohti ääneen. "Eiku hei, onha mulla koira!" Shawn muisti. "Kumpa se vaa ny tulis tänne ni se vois vähä opettaa Mr.Conelle käytöstäpoja, esim. esittäytyä rajusti "Ima dinosaur, i rawr and stuff" Shawn sanoi ja virnisti jälleen.
Toisen kysyessä että oliko Rasheella asuvan arkkienkelin nimi Michael, Shawnin suu loksahti auki ja tuo oli vähällä pyörtyä. "Mistä sä tiiät mun toisen nimen?" tuo kysyi silmät kiiltäen. Silmien kiilto muuttui täysin päinvastaiseksi, kun hän alkoi miettiä. Miksi hänelle oltiin annettu arkkienkelin nimi toiseksi nimekseen? Shawn yritti rauhoitella itseään vetämällä kolme pilleriä lisää. Arkkienkelin eivät oikein menneisyydessä auttaneet, ne olivatkin arkkipiruja.

"Mun nimi on Shawn" mies tokaisi ja vilkaisi sitten tytön taakse. Sieltä lyllersi hattivatti, silmät lasittuneina Zetaa ja Mr.Conea kohti. "Varo, hattivatti hyökkää!" Shawn huudahti ja kaivoi taskustaan sytyttimen, jolla heitti hatti vattia. Se tosiaan tepsi, sillä hattivatti kaatui ja kieri penkin viereen. Shawnin räpäyttäessä silmiään, se oli kadonnut. "Nonii, sais Mr.Cone olla ilone. Pelastin sen hattivateilta" Shawn sanoi ja loi kävylle leveän hymyn. Koskea Shawn ei vieläkään uskaltanut, oli muutenkin kädenlähtö lähellä.

”Mulkkaa sua?” Zeta kysyi järkyttyneenä, kohotti Mr. Conen käsivarsiensa varaan ja käänsi sen kasvot itseään päin. ”Eihän”, Zeta hymähti. Mr. Cone näytti enkeliltä, kiltisti hymyili ja tapitti Zetaa silmiin! Nainen kerkesi juuri ja juuri laittamaan Mr. Conen takaisin syliinsä, kun mies jo kiljui, että se katsoi häntä taas.
”Älä höpötä, kyllä mä nää sun juttus tiedän”, Zeta hymähti ja silitteli hellästi sylissään kököttävää käpyä. ”Mr. Conea kiltimpää kaveria saa ettiä!” Zeta julisti ja hymyili ylpeänä katsellessaan pikkuista käpykaveriaan.

”Ai miksei se lennä?” Zeta tuumasi ja katsoi miestä hetken enemmän tai vähemmän pihalla oleva ilme kasvoillaan. ”Koska se ei viitsi, ei sitä huvita. Kuvittelet että se tujottaa sua, vaikka oikeesti se on ihan kiva heppuli ja viihtyy ihan hyvin tässä rapsuteltavana. Eikä se oo niin julma kaveri, että hyökkäis pommikoneiden kanssa”, vaaleaverikkö selitti hymyssä suin.
”Ai, oletko lähdössä?” Zetan ilme venähti huomattavasti, kun toinen alkoi höpöttää pois käppäilemisestä. ”..mutta älä huoli, en mä vois ikänä unohtaa Mr. Conea tänne”, Zeta hymähti sitten, katsoen jälleen Mr. Conea yhtä lempeästi kuin pientä koiranpentua.

Zeta ei tykännyt yyyhtään käpylehmistä, ne olivat aina olleet kliseinen keksintö, halpa lelu muinaisaikojen lapsille. Ja sitten tuo tummatukkainen mies menee ehdottelemaan jotain tuollaista!
”Käpylehmät on kaikkea muuta kuin suloisia”, Zeta huomautti happamasti. Mies tuntui suunnittelevan jo aivan innoissaan Mr. Conen käpylehmäksi muuntamista, mutta ilmeisesti tuo unohti yhden esteen. Nimittäin Zetan, joka kyllä olisi valmis vaikka puremaan käpykaverinsa takia. ”Ja sitäpaitsi, Mr. Conesta ei yksinkertasesti vois tehdä käpylehmää. Mr. Cone on tälläinen hurmaava, komea ja suloinen herrasmies, kun taas käpylehmät on kaikkea muuta.. Ei mun kaveri vaan sovellu käpylehmien lehmäelämään. Sen pitäis märehtiä, syödä oksennustaan ja sillä ois.. Ainakin viistoista mahalaukkua! Hyi”, Zeta selitti melkein suu vaahdoten, mutta vain melkein.

”Itseasiassa, olisit sä siinä voinu muutenkin maata. Kun tippuu taivaasta arkkienkeleiden tapaan, niin melko ilmeisesti makaa kohta maassa.. Koska en nää sulla siipiä”, Zeta hymyili kertomuksensa päätteeksi, yrittäen tihrustaa tarkasti, että oliko toisella siipiä. Mutta jos mies olisi vasta hetken aikaa ollut enkeli, niin silloin hänellä olisi vasta siiven tyngät.. Piilossa paidan alla. Saisikohan Zeta vilkaista, jos oikein kiltisti pyytäisi?
Ei nainen oikein tajunnut, että mikä siinä rasheella asumisessa kovinkaan jännää oli, mutta kyllä tuo silti hymyili melkein yhtä iloisena, kuin mieskin. ”Oikeesti joo”, tuo naurahti.
Ei Zeta kerennyt edes tajuta, mitä mies pohti ääneen, kun tuo jo ilmoitti omistavansa koiran. ”Onko?” Zeta ihmetteli ja kauhistui heti perään tuon puheita.
”Pyh, sanakin vielä Mr. Conelle käytöstapojen opettamisesta niin kohta se olen mää joka opettaa SULLE käytöstapoja”, Zeta ilmoitti päättäväisesti, tapittaen miestä mukamas äkäisen näköisenä. Eihän hän halunnut, että mikään piski tulisi pienelle Mr. Cone kultapuppelille uhoamaan dinosauruksian tapaan. Vai miten lie se menikään.

Zetan ilme oli jotain innostuneen ja mielipuolen sekoitusta, kun mies kertoi toiseksi nimekseen Michael. ”Mä arvasin!” Zeta hihkaisi, mies oli ihan selvästi arkkienkeli. ”Tiesin sen koko ajan! Hahaah!” tuo riemuitsi siihen asti, että alkoi miettiä, voiko olla arkkienkeli jos Michael onkin vain toinen nimi. Mutta eihän sillä voinut olla mitään väliä?
Ei tyttöraasu kerennyt edes tajuta, että mies kertoi nimensä, kun hän hahmotti vain sanat ”hattivatti hyökkää”. Zeta kiekaisi hätähuudon kovaan ääneen ja yritti pompata ylös, kompastuen kuitenkin jalkoihinsa heti kättelyssä. Nainen yritti saada kätensä toimimaan, mutta liian myöhään ja kohta hän jo tömähti vatsalleen nurmelle.
”Kirotut kädet!” Zeta ärisi hetken aikaa, yrittäen kömpiä pystyyn. Vasta kun Shawniksi esittäytynyt mies mainitsi Mr. Conesta, muisti Zetakin kävyn. Naiseen tuli ihmeesti puhtia, kun tuo kömpi polvilleen ja huomasi Mr. Conen jääneen masunsa ja nurmen väliin litistyksiin. Käpyraukan yhdeltä sivulta suurin osa suomuista oli karissut irti, jokunen oli litistyneenä edelleen paikallaan. Zeta veti hätäisesti henkeä keuhkoihinsa ja noukki kävyn kämmenilleen lepäämään. Naisen kasvoilla oli vähintäänkin surullinen ilme, näytti siltä, että neito voisi pillahtaa itkuun minä hetkenä hyvänsä.
”Shawn... Onko sulla laastaria?” Tuo nyyhkäisi ja loi vähintäänkin sydäntä raastavan katseen miehen suuntaan.

// "...Piilossa paidan alla. Saisikohan Zeta vilkaista, jos oikein kiltisti pyytäisi?" XDD kiitos illan nauruista! voivoi, vajoon maan alle ku nauran niiiin paljon! 8D

"Nonii, se mulkkaa kokoajan" Shawn tuhahti ja loi kasvoilleen en-pidä-sinusta - ilmeen ja suuntasi sen kohti Mr.Conea. Kuitenkin Zetan höpötyksistä puheenollen, Mr.Cone oli kuulemma tooodella kiltti tapaus joka tapitti tyttöä todella söpösti. Voi luoja, ja Shawnia se mulkkasi. Ei sillä ollut mitään oikeutta! "Kiltimpää... Ei se oo kiltti! Jos mä nyt tuun sentinki lähemmäs ni se puree!" Shawn selitti ja piti edelleen kasvoillaan epäuskollisen ilmeen. ""Sitäpaitsi, koira on paljon seurallisempi. Toi vaan pälyilee ympärilleen, on hiljaa ku... käpy konsanaan, ja istuu vaa paikoillaa ku mikäki apaattinen" Shawn sanoi ja tuhahti. Mr.Cone oli oudoin tapaus tähän asti ja jos Shawn aamulla moisesta jotain muistaisi, hän nauraisi itsensä kuoliaaksi.

Shawn siirsi katseensa Zetaan kun tuo alkoi selittää, miksi Mr.Cone ei lentänyt. Shawn raapi hetken päätään (varoen littaamatta hiuksiaan) ja pyöräytti silmiään virne suupielillä. "Ehkä se ei lennä siks, että se kokoajan suunnittelee massamurhaa mua kohtaan. Ehkä se on sulle kiltti, mut mua se vihaa" Shawn tokaisi ja huokaisi. Miksi kaikki aina vihasivat häntä. "Ehkä mun pitää vaa oppii olemaan sille kiltti ni ehkä se on sit mulle kilti, eiks je?" Shawn pohti ääneen ja asettui sitten jälleen selälleen nurmelle. Hän tiiraili taivaalle ja kaikki pyöri edelleen, tai ainakin vääristyi niin pahasti, ettei Shawn edes itse osannut hahmottaa paikkaa jossa oli. Ehei, ei hän tajuaisi olevansa puistossa. Sanoisi vain olevansa Zetan ja Mr.Conen kanssa nurmikolla puhumassa käpyjen tunteista ja niiden aikeista.
Pian mies kuuli Zetan kysymyksen ja vilkaisi toista kohti. "Ei, en mä oo mihinkää lähössä. Mä sanoin muistaakseni että jos mä olisin lähdössä. Pidän teille seuraa seuraavat viis tuntia, ellei enemmänki" Shawn sanoi ja asetti kätensä päänsä alle, ristien jalkansa sitten ja suoristaen ne, jotteivat polvet olleet tiellä jos hänen piti katsoa Zetaa tai Mr.Conea.

"Kuinka nii kaikkee muuta ku sulosia? Mun mielestä ne on ihania. Kohta meen hankkii tuolta jostai pienen pyöreen kävyn ja teen siitä käpylampaan ja..." Shawn selitti innoissaan kunnes huokaisi ja katsoi jälleen taivaalle. Hän ei edes ollut ottanut huomioon pientä tihkusadetta. "Ai, syökö lehmät oksennusta? Kiva ku kerrot mulle tosiasioita" Shawn nauroi ja naurahteli vielä senkin jälkeen muutaman kerran.
"Hei, oiskoha Mr.Cone entistä komeampi jos puettais sille smokki päälle?" Shawn kysyi asiasta poiketen. Noh, se liittyi kuitenkin edelleen Mr.Coneen, joten mitään valituksia olisi turha alkaa kuunnella Zetan suunnalta. Tuolle kelpasi varmaan kaikki puheenaiheet jossa puhutti Mr.Conesta. Ei tyttö voisi sitä kieltää.

"Hei, mistä sä tiän onko mulla siivet vai ei?" Shawn tuhahti ja loi sitten virneen kasvoilleen. Samassa Shawnin päässä napsahti ja hänen teki mieli kertoa kaikki mitä oli kokenut tämän illan aikana. "Et usko, ku olin kävelemäs tuolla ylhäällä noitte puskie takana, ni musta tuntu et oisin voinu juosta maratonin" Shawn sanoi ja myhäili sitten Mr.Conea kilpailuhaluisesti. "Ehkä mä sentään voitan sen juoksussa, sehän ei meinaa liiku" Shawn naurahti ja siirsi katseensa katulamppuun ja penkkiin. "Sitäpaitsi, enkelithä pukeutuu valkosiin ja meitsi on ny melkee iha mustissa" Shawn tokaisi ja siirsi kysyvän katseensa kohti Zetaa.
"Älä ny, se on mu kilpakumppani, Mr.Cone siis" Shawn naurahti ja kaivoi jälleen röökiä housujensa taskusta ja saatuaan yhden jälleen sormiinsa, sytytti sen. "Entä jos sytytän Mr.Conen palamaan? Tulis kiva roihu" Shawn sanoi ja lauseen loppupuolella hän repesi nauramaan, kunnes jälleen hallitsi mielensä. Olisihan se kyllä ihan hauskan näköistä nähdä Mr.Cone ilmiliekeissä!

Hattivateista puheenollen, kun Shawn vielä poltteli röökiä siinä kaikessa rauhassa, teki Zeta jotain todella uskomatonta. Shawnin kuulessa kysymyksen, elämä muuttui mustavalkoiseksi ja kaikki hidastui. Mies pomppasi pystyyn ja kipitti eteenpäin, mutta koska nurmi oli jo hieman hiukas, eivät Shawnin sieläpohjaiset kengät pitäneet siitä. Shawn lensi nurmelle perseelleen suoraa Zetan viereen, mutta häntäluussa tuntuva kipu ei nyt lamauttanut miehen taskujen tonkimis refleksiä. Tupakasta Shawn veti viimeisen hatsin, kunnes heitti sen nurmelle ja katsoi hädissään Zetaa. "Senkin tumpelo, kyllä mä jotain keksin" Shawn sanoi, mutta ei löytänyt mitään laastariksi kelpaavaa. "Mistä sä tiedät että se on ylipäätää ees enää elossa? Elvytä se!" Shawn paniikissa ja nappasi vierestään oljenkorren alkaen tökkiä sille Mr.Conea.

/ Ääää ei luoja :----------'D /

”Eikä mulkkaa!” Zeta kivahti, kun mies väitti, että Mr. Cone mukamas mulkkaisi tuota. Vieläpä vihaisesti! Ja vielä uhoo, että Mr. Cone mukamas purisi. Mitä soopaa.
”No tule lähemmäs!” tyttö hymähti kulmat kurtussa. Hänen melkein teki mieli tarrata miestä sormesta kiinni ja vaikka pakottaa tuon koskettamaan Mr. Conea. Mutta ei Zeta tohtinut, hän halusi säilyttää Shawnin mielenterveyden ja ennen kaikkea Mr. Conen fyysisen terveyden. Eihän sitä koskaan tiennyt, että kuinka pahasti Shawn innostuisi riehumaan. Uskalsi vielä kaiken kukkuraksi verrata Mr. Conea johonkin pahaiseen koiraan!
”Käpykaveria ei voi edes verrata koiriin”, Zeta ilmoitti tuhahduksen saattelemana. ”Mr. Cone hankkii ite ruokansa, käy ite tarpeillaan, eikä se kaipaa sellasta holhousta kun ne haisevat kirppukasat. Ja siitä on seuraa, kunhan sen seuran vain oikein oivaltaa”, Zeta selitti ja hymyili lopulta ylpeänä saavutuksestaan. Tottakai pitää olla ylpeä, jos onnistuu puolustamaan kunnolla kaveriaan.

Naisen kasvoille jämähti mietteliäs ilme, kun mies esitti teoriansa Mr. Conen massamurhista ja sun muista. No juu, tuo kuulosti viisaalta, myönnettäköön.
”Kyllä sä saatat olla oikeessa.. Mutta siinä tapauksessa, suosittelen oleen varuillaan. Mä kyllä luotan Mr. Conen tekemisiin”, Zeta hymähti ovela virne kasvoillaan. ”Mutta joo, kyllä mä suosittelen käyttäytyyn kiltisti niin säästyt kaikelta ylimääräseltä harmilta”, tuo vielä lisäsi ja hymyili vekkulisti.
”Viis tuntia?” Zeta hihitti hetken itsekseen. Hänestä viisi tuntia tuntui.. Aika lyhyeltä ajalta itseasiassa. Sehän oli vain.. No, viisi tuntia. ”Ja mitä sitten? Sen jälkeen?” Zeta kysyi tuijottaen vihreät silmät suurina miestä. ”Lähdetkö sitten pois, jätät meidät tänne?” tuo kyseli, odottaen miehen vastaavan jotain hyvinkin valaisevaa.

”Ei mulla käpylampaita mitään vastaan oo. Paitsi että sä satutat Mr. Conen kavereita, jos tunget niihin jotain likasia tikkuja jaloiks.. Lampaat tarvii sitäpaitsi villaa ja.. karjapaimenen”, ja niin Zeta oli taas vauhdissa selittämässä tällä kertaa käpylampaista. Mutta kyllä käpylampaat oli parempia kuin käpylehmät, pakko myöntää. ”Kyllä ne muuten syö oksennusta”, Zeta ilmoitti hyvinkin varmana asiasta. Vaikkei hän ehkä muistanut kotinsa sijaintia tai nimeään kovin helpost, niin kyllä hän kaikkea turhaa muisti. Kuten sen, että lehmät nielivät ruohoa ja kohta se palasi niiden suuhun, jolloin ne söivät sen uudestaan.
”Hei vau, mä luulin ettei sulla oo ollenkaan älyä! Mutta mä erehdyin. Voin jo kuvitella Mr. Conelle smokin!” Zeta ihan innostui miehen ideasta, enää täytyisi löytää tarpeeksi pieni smokki. Tai sitten Zeta voisi ommella sellaisen itse.. Jos osaisi.

Kun mies kysyi, että mistä tämä tiesi onko toisella siipiä, naisen huulet menivät oitis mutruun. ”En mä tiedäkkään. Mut voit sä näyttää mulle, jos välttämättä haluut”, tuo hymyili herttaisesti ehdotuksensa myötä. Kuten nähty, Zeta oli ilmiselvä enkeleiden asiantuntija, nopeastikos hän katsastaisi, että löytyykö mieheltä siipiä vai ei.
Zetan toinen kulma kohosi ylös, kun mies selitti jotain omituista maratooneista ja ylös kävelystä. Vai kenties ylösnousemus, vai mitä ihmettä? ”Kyllä Mr. Cone liikkuu”, Zeta muistutti äkisti, painottaen erityisesti ensimmäistä sanaa. ”Haha, se voittas sut maratoonijuoksussa leikiten!” nainen parkaisi ja kikatteli hetken aikaa. Kikatus kuitenkin loppui lyhyeen, kun mies mainitsi mustista vaatteista.
”Pöh, paljastit ittes. Hyvä naamioitua mustaan, Michael”, tuo hymisi ja iski miehelle silmää luoden kasvoilleen heti perään ovelan virneen.
”Maailman huonoin vitsi!” Zeta parkaisi, kun mies ehdotti, josko sytyttäisi Mr. Conen palamaan. ”Kiva roihu ehkä, maaaaailman kaunein sellanen, mutta ei. Mr. Cone on kaveri”, Zeta hymähti.


Pienen välikohtauksen ja Zetan kysymyksen jälkeen Shawnkin sai kummasti vauhtia jalkoihinsa. Tai no, vähän liikaakin näköjään.
”Senkin HULLU!” Zeta kiljui hädissään, kun tuo pässi alkoikin yhtäkkiä tökkimään Mr. Conea. ”Kyllä se elää, se hengittää! Sä tapat sen!” vaaleaverikkö kirkui ja pyörähti polvillaan ympäri, kompastuen kuitenkin heti ensitöikseen pieneen ruohokumpuun maassa. Hän lässähti taas vatsalleen nurmelle, mutta tällä kertaa Mr. Cone ei jäänyt hänen alleen, vaan vieri puoli metriä kauemmas. Hädissään Zeta nousi maasta ja konttasi kävyn luo, nostaen sen taas syliinsä.
”Voi anteeksi, pikkuinen. Ei kai sattunut? Kuuletko Mr. Cone? Sattuuko sinuun?” Zeta puheli järkyttyneenä ja silitti sormenpäällään Mr. Conen ”poskea”. Zeta katseli hädissään ympärilleen, kunnes nappasi tihkusateesta kostean tammen lehden maasta ja kietoi kävyn siihen. ”Onko nyt parempi? Voi Mr. Cone rakas, puhuisit jotain!” Zeta heilutti käpyä kämmenellään, kuin tuudittaisi vauvaa kehdossa.
”Mr. Cone täytyy viedä sairaalaan!” Zeta nyyhkäisi odottaen, että Shawn keksisi jotain, joka pelastaisi vaaleaverikön käpykaverin.

"Ei, en ikinä!" Shawn parahti, kun Zeta sanoi, että miehen pitäisi tulla lähemmäs. Niin, Shawnin loppukin mielenterveys menisi ylösalaisin jos hän joutuisi pakon uhalla koskea Mr.Coneen. Shawn tuhahti toisen sanoessa, että ei käpykaveria voinut verrata koiriin. "Nii, koska kävyt on sellasia hiljasia, niillä ei oo kykyä osottaa, että ne on kavereita ja sitäpaitsi... ne on ärsyttävän muotosiaki" Shawn intti vastaan ja tuon kasvoilla oli kokoajan oudompaakin oudompi pohtivan ja myrtsin ilmeen sekoitus.Zetan alkaessa selittää, mitä Mr.Cone kyllä osasi itse tehdä, Shawnin suupielet alkoivat nykiä kolmanteen kertaan, kunnes tuo ei enää voinut olla nauramatta. "Mitä? Mistälähtien sä oot aatellu että kävyt syö jotain?" Shawn kysyi, kun oli saanut pienihetkoisen naurutulvansa ohi. "Mistä sä ny muka tonki tiedät? Onko Mr.Cone kenties kertonu et se syö ite ymsyms?" Shawn kysyi kohottaen kulmaansa ja vilkaisten sitten Mr.Conea.

Zetan selittäessä, että mies saattoi olla oikeassa massamurhien suhteen, perääntyi Shawn puolimetriä Zetasta ja Mr.Conesta. "Hyi kamala, sehän sitten voi purra, vaikka just sanoit ettei se tekis pahaa kärpäsellekkää" Shawn sanoi ja mutristi kulmiaan hieman. Hänelle alkoi näköjään pikkuhiljaa ilmestyä Mr.Conefobia/phobia, sillä Shawn ei astuisi lähemmäs, kuin vasta hätätilanteissa. Niin tosiaan, viisi tuntia tulisi menemään nopeasti, varsinkin tässä seurassa. "No en mä nyt heti oo mihinkää lähössä. En ees viiden tunnin päästä" Shawn virnisti ja kuuli sitten toisen kysymykset. "Tai jos sä tietty noin kovasti haluat tietää..." Shawn sanoi omalla flirttaavalla äänensävyllää, kulmiaan leikkimielisesti kohottaen. "No ei vaa" mies sanoi ja virnisti. Nyt hänellä oli liikaa energiaa jatkojen suunnitteluun.

"Jaa että karjapaimenen... ootappa vaa ku saadaa tehtyy Mr.Conelle se smokki ni sit se voi ryhtyä karjapaimeneks" Shawn naurahti ja pystyi jo mielessään kuvitella kuinka Mr.Cone paimensi käpylehmiä ympäri Lontoota pikkuruinen smokki päällään. Hauska näky, kertakaikkiaan! Shawn mittaili Mr.Conea kaukaisesti ja siirsi sitten katseensa Zetaan. "Ehkä sä haluut värkätä sille sen smokin" Shawn virnisti. Mies katseli ympärilleen, edelleenkään ei ollut hätää hattivateista tai pienistä vihreistä miehistä. Ehkä pienet vihreät miehet voisivat auttaa heitä suojelemaan Mr.Conea hattivateilta...

Zetan mainitessa, että kyllä Shawn voisi näyttää siivet toiselle jos vain halusi. Mies painoi päänsä käsiinsä ja naurahti. "Edelleenkä mä en oo mikää fuckin enkeli". Zetan sanoessa, että Mr.Cone voittaisi Shawnin helposti maratonissa, mies sai lisää aihetta nauraa asialle. "Katos ku mä en ees nää sillä jalkoja" Shawn sanoi ja hymyili ärsyttävästi, aivan tahallaan. Toinen keksisi mitä vain, kunhan saisi väitöksensä niin loppuun, että Mr.Cone oli voittaja.
'Miks mä vihaan mun toista nimee? ' Shawn ajatteli itsekseen, kun Zeta alkoi puhua siitä, kuinka oli hyvä pukeutua mustaan. "No, ehkä mä sit oon tietämättäni maailmanpelastaja" Shawn sanoi ja alkoi jälleen kerran tonkia röökiö taskustaan ja sytytti sen. "Nii, täs ois ny tultaki valmiina" Shawn sanoi ja virnisti, kun Zeta sanoi, että Mr.Conesta tulisikin hieno roihu, mutta sitä ei voitu sytyttää. Sehä oli.. niin, sehän oli itse Mr.Cone.

Niin, Mr.Cone oli nyt vaarassa! Shawn säikähti toisen kiljumista ja lensi puolmetriä taaemmas kun toinen alkoi huutaa hänelle, että hän tappaisi Mr.Conen. Shawn katsoi toisen mahalleen lento melko huvittuneesti, kunnes otti huomioon puolimetriä tytöstä poispäin vierivät Mr.Conen. "Et sä voi mulle huutaa. Mähä se arkkienkeli oon" Shawn tuhahti ja katsahti muualle, olevinaan mukamas vihainen. Hän ei jaksanut katsella Mr.Conen pälyilevää naamaa, joka oli kylläkin nyt vääntynyt kivuliaaseen ilmeeseen. Shawn katsahti jälleen Zetaa kun tuo kysyi, oliko Shawnilla mitään, mikä pelastaisi Mr.Conen. "Venaas" Shawn sanoi ja alkoi selällään maatessaan kaivaa taskujaan, sillä ylösnouseminen oli ylitsepääsemätön este. "Mä keksin, laitetaan Mr.Cone röökiaskiin ja kiikutetaan se turvaan" Shawn hihkaisi ja kömpi sitten kontaten nurmea pitkin Zeran ja Mr.Conen luo. Shawn kaivoi tupakka-askin taskustaan ja virnisti siihen malliin, että Zeta voisi laittaa Mr.Conen epäilemättä askiin. Röökejä oli vielä sen verran monta, että ne pitäisivät Mr.Conen pystyssä, liikumattomana. Ja jos Zera epäilisi jotain, voisi Shawn perustella, että miksi heittää aski pois, koska ensinnäkin Shawnin röökit olivat askissa, ja vasta toisena Zetalle tärkeä käpy, Mr.Cone.

Zetaa melkeinpä nauratti miehen äkillinen parahdus. ”Pelottaako?” tuo kysyi leikkimielisen ivallisesti kohottaen kulmiaan. Nainen oli aina iloinen, kun oli todistamassa sitä, kun jotain miestä pelotti. Oli kyse sitten isosta körmystä joka oli saamassa turpaansa vielä isommalta körmyltä taikka Shawnin kaltaisesta miehestä joka pelkäsi kävyn tappavan hänet.
”Mietippä Shawn”, Zeta aloitti valmiina perustelemaan taas, miksi kävyt oli oivallisempia kavereita, kuin koirat. ”Jos joku hiippari yrittää riistää sulta sun kaverin makkara kädessä, niin se koira lähtee heti makkaran perään valmiina hotkaseen sen kitaansa ja sillon se on hylännyt sut. Mut entä Mr. Cone sitten? Ei sitä makkarat kiinnosta ja se kököttää edelleen uskollisesti sun vierellä. Ja hahah, sehän just osottaa ystävyyttä!” Zeta jaksoi taas riemuita oivalluksestaan. ”Ja mä ainakin oon ihan rakastunut Mr. Conen pallomaiseen muotoon, se on viehättävää”, tuo lisäsi vielä virnistäen.
Kun mies ihmetteli, että mistä lähtien tämä on ajatellut käpyjen syövän, niin Zeta oli varma, että myös Mr. Cone tuijotti Shawnia hyyyyvin epäuskoinen ilme kasvoillaan. ”Ootko tyhmä?” Zeta ihmetteli kulmat kurtussa leukaansa rapsuttaen. ”Kaikki elävä syö jotain. Puut syö... noh, ravinteita mullasta? Jopa ne syö! Kävytkin syö, myös Mr. Cone. Vaikken mä edes vois laskee Mr. Conea kävyks, se on.. Jotain paaaljon ainutlaatusempaa”, nainen selitti puiden syömisistä, kuin selittäisi pikkulapselle, että miksei vanhoilta sediltä saa ottaa karkkia.

Nainen hymyili ihmeen viattomasti, kun mies mainitsi tämän juuri sanoneen, ettei Mr. Cone tekisi pahaa kärpäsellekkään. ”Sanoinkin niin ja myöskin lisäsin, että paitsi jos joku sille tekee pahaa”, tuo virnisti ovelasti. ”Ja sitäpaitsi..” Zeta madalsi ääntään ja kumartui lähemmäs miestä. Hän vilkaisi ympärilleen, ettei kuka tahansa olisi kuulemassa Mr. Conen salaisuutta. ”Se osaa lukea ajatuksesi!” Zeta lopulta kuiskasi miehelle ja vetäytyi takaisin paikalleen istumaan, hymyillen iloisesti. ”Joten, jos ajattelit siitä pahaa, niin kannattaakin pelätä”, tuo virnuili.

”Mutta kun..” Zetaa ei oikein innostanut ajatus Mr. Conesta karjapaimenena. Ei Mr. Cone voinut karjaa paimentaa, koska sen piti olla Zetan kaverina. Ja vaikka käpy pystyikin melko ihmeisiin, niin ei se sentäs kahteen paikkaan kyennyt repeytymään. Ja ihan hyvä vain, Zeta halusi kokonaisen kävyn, ei puolikasta.
”Ei Mr. Cone sovellu paimeneks, saati mää ompelijaks” tuo hymähti huuliaan mutristaen. ”Voit mennä mun puolesta ompelukurssille, kyllä ne kuule siellä sua auttaa.. Voit tehdä sille koiralles smokin ja laittaa sen paimentaan karjaa”, nainen myhäili iloisena.

”Shhh!” Zeta sihahti äkkiä. ”Ei enkeleitä saa sanoa fuckin enkeleiks!” Zeta ärjäisi kulmat kurtussa. Hän piti enkeleistä. Ja keijuista. Vaikka ei ehkä pitänytkään niistä ex-enkelihiuksistaan. Enkelit loukkaantuisi moisesta, kai Shawnin nyt se pitäisi tietää. Tai sitten hän piti itseään hyvinkin korkea-arvoisena, eikös ne arkkienkelit yleensä?
”Ei Mr. Cone juokse, se pomppii maratooninsa”, Zeta hymähti miehelle vastaukseksi, vähintään yhtä ärsyttävä hymy huulillaan. Zeta oli kyllä valmis uhraamaan vaikka henkensä, jotta Mr. Cone selviytyisi voittajana kaikesta. Kyllähän henkensä voi kaverin puolesta uhrata?
Äkkiä nainen alkoi hihittää hysteerisesti, kun toinen sanoi itseään maailmanpelastajaksi. ”Ihan supermiäs, vai?” toinen virnuili hetken aikaa ja kohta taas hihitti. Hänen oli jostain syystä helppo kuvitella superman-asu Shawnin ylle. Vielä siivet selkään niin olisi valmista.
Naisen hihitys kyllä loppui lyhyeen, kun toinen heilutteli sytkäriä sormissaan. Zeta tyytyi vain luomaan jos-katse-voisi-tappaa-katsahduksen miehen suuntaan, kyllähän Mr. Cone turvassa oli.


Tai no, turvassa ja turvassa kun makasikin kohta Zetan kämmenillä hengenlähdön kolkutessa ovella. Tosin, ei Zeta sitä aikoisi hyväksyä. Zetan hätääntynyt katse kohdistui Shawniin, kun tuo muistutti olevansa arkkienkeli. Hah, myönsi vielä! Tai no, Zeta alkoi jo vähän epäillä miehen arkkienkeliyttä, jos se olisi totta, niin tuonhan pitäisi pelastaa Mr. Cone. Ei käpyherran aika vielä ollut koittanut.
Toiveikas katse palasi kuitenkin tuon kasvoille, kun Shawn näytti saaneen hyvänkin idean. ”Röökiaskiin?” Zetan äänestä kuulsi epäilys ja suupielet venähti pari astetta alaspäin. ”Sehän tukehtuu?” Zeta epäili, katse naulittuna Shawniin joka kohta jo olikin naisen vierellä. Mies kaivoi askin jo esiin ja viestitti selvästi, että Zeta voisi laittaa kävyn sinne. Nainen ei kuitenkaan ollut kovinkaan innostunut, miehen virneenhän voisi tulkita jopa... Odottavaksi, ilkeäksi?
”Kyllä mää nää sun ansas tiedän”, Zeta hymähti ja pyyhkäsi silmiensä eteen valahtaneet, sateesta puolimärät hiukset pois. Mutta Mr. Cone oli vaarassa, se kuolisi vielä, jos ei pääsisi turvaan. Kohta nainen jo huokaisikin ja päätti alistua Mr. Conen kohtaloon, joko toinen kuolisi tai hullu mies saisi napattua sen. No, ehkä Zetan epäilykset oli vääriä, Shawninhan piti olla.. arkkienkeli, ei hän silloin voinut tehdä Mr. Conelle pahaa. Zeta sitten ojensi kätensä kohti askia, heitti kostean lehden nurmelle ja laittoi Mr. Conen röökiaskiin.
”Röökit lämmittää”, tuo hymyili, katsellen haikeana Mr. Conea. ”Ja uskallatkin tehdä sille jotain!” Zeta huomautti sitten äänensävy varoittavuutta täynnä, järkyttyen itsekin kuinka helposti luovutti Mr. Conen Shawnin käsiin. No, ehkä se olisi turvallisinta Mr. Conelle.
”No, Shawn.. missä turva on?” tuo kysyi sitten, vilkaisten uhkaavalta näyttävälle taivaalle. Naisesta tuntui, kun taivas voisi revetä minä hetkenä hyvänsä ukkosen armoille... Ja Zeta vihasi ukkosta, puhumattakaan salamoista.

Shawn katso itoista kulmat kurtussa, Zetan kysyessä, että pelottiko miestä. "Siis.. no.. ei.. taisiis. Toi oli vasta pientä" Shawn sanoi ja loi kasvoilleen virneen. Se oli niin normaalia ja hänen tapaistaan kiljaista tai jotain sinne päin. Toiset ajattelivat Shawnin olevan homo, mutta ei, täysheterohan hän oli. Harvemmin hän kylläkään karjui, ellei jotain erittäin käsittämätöntä ole tapahtunut, tai jos hän oikeasti olisi vihainen.
Shawn siirsi katseensa Zetaa kohti, toisen käskiessä miestä tavallaan kuuntelemaan. Mies loi kasvoilleen leveän hymyn, risti sitten kätensä ja tapitti toista silmät suurina. Hänen kuullessaan toisen selityksen makkarasta ja koirasta ja, noniin.. Mr.Conesta. Shawnia alkoi hymyilyttää ja lopuksi tuon oli vaikeaa lopettaa se jo alkanut nauraminen. "Kuule Zeta, kukaan ei puhunut hiippareista sanaakaan. Ja sitäpaitsi, mut koira on kasvissyöjä, eikä se oo ikinä saanu mitää muuta ku koiranruokaa. Niin, kuulit oikein, mä en yleensä syötä sille mitään muuta ku koiranruokaa" Shawn totesi ja katsoi toista yliuskovalla ilmeellä. Häntä olisi paras uskoa, tai... noniin, ei hän voisi taata ettei Micky muka söisi muutakin kuin koiranruokaa. Mitä nyt välillä hotkaisee tärkeitä puhelinnumeroita, joiden avulla Shawn olisi voinut sopia seuraavasta viagra tai morfiini annoksesta. "Hmph... selitä mitä haluat, mä en kuitenkaan usko, että Mr.Cone on sen kummallisempi käpy kun muutkaan sen lajikumppanit. Miksei samalla etitä sille tyttöystävää? Älkä vaan sano et se on bi, tai umpihomo" Shawn sanoi ja virnisti. Hän niin rakasti leikkiä Mr.Conen kustannuksella. Jos toisella edes sellaista oli... sehän oli _vain_ käpy! Niin, Shawnin mielestä se oli vain nolo käpy, mutta Zetan mielestä jotain paaaljon erikoisempaa, ja ainutlaatuisempaa.

Shawn kuunteli Zetan sanoja siitä, mitä tuo oli juuri sanonut. "Nii, mutta onko sormella tökkäminen hnegenvaarallista? Suuttuuko se siitä nyt muka niin kauheesti?" Shawn kysyi ja kohotti kulmiaan kummissaan. Tytön kumartuessa lähemmäs, teki Shawn samoin ja oli valmis kuuntelemaan Zetan salaisuuden. Ehkä hän sittenkin dissasi Mr.Conea tuon tietämättä, Shawn olisi valmis antamaan toiselle pointsit siitä. Kuitenkin hän sai kuulla jotain entistä järkyttävämpää. "Siis mitä! Mr.Coneko?" Shawn kysyi ja siirsi entistä enemmän laajentuneet silmänsä kohti Mr.Conea. Shawn vetäisi jalkansa pois kävyn lähettyviltä. "Ei varmasti osaa!" Shawn sanoi ja yritti herätellä toiveita, ettei Mr.Cone muka aikoisi tehdä mitään. Kuitenkin sisimmäässään tuo voisi vaikka juosta käpyä pakoon, niin kuitenkin vain ollessaan aineissa. Jos hän muka joskus ottaisi (mutta ei tule ottamaan), kävyn lemmikikseen ja asettaisi sen keittiön pöydän päälle, niin se varmasti esittäisi kilttiä käpyä päivisin. Mutta entä sitten kun Shawn olisi aineissa? Käpy heräisi henkiin ja jahtaisi tummatukkaa ympäri kämppää koko yön. Siinä olisi koiralle ihmettelemistä.

Shawn repesi nauramaan, kun Zeta sanoi, ettei hän soveltunut ompelijaksi, ja että Shawnin olisi pitänyt mennä ompelukurssille hänen puolestaan. "Kuule, mä en sinne vanhusten kanssa ole menossa. Niiltähän tippui silmät päästä" Shawn naurahti. "...Tai sitten ne höpöttäisivät suu vaahdoten kuinka ne on ommellu niitten lastenlapsille kirjavat töppöset missä on tonttujen kuvia" Shawn sanoi, itsekin kauhistuen siitä mitä sanoi. Shawn pudisti päätään kun Zeta sanoi, että Shawn voisi laittaa koiransa paimentamaan lampaita. "Noku se söis ne" Shawn sanoi ja hänen suunsa vääntyi alaspäin. "Sähä voisit mennä sinne Mr. Conen kanssa paimentaa niitä" Shawn ehdotti ja hänen kasvoilleen leivisi samassa leveä hymy.

"En mä niinkää usko enkeleihin..." Shawn sanoi ja tuon kasvoille väännetystä tekohymystä huomasi tarkoituksella, ettei hän ollut tosissaan. "Mähän oon katos niin itserakas, etten tosiaankaan ajattele muita ku itteeni" Shawn onnistui sanomaan naurahtamatta kertaakaan, mutta lauseen jälkeen häntä alkoi naurataa.
Zetan sanoessa, että tuo uhraisi vaikka henkensä Mr.Conen maaliinpääsyn johdosta (niin, että Mr.Cone voittaisi). Shawn kohotti kulmaansa. "Enhä mä sitä epäile etteikö se pomppia osais, mutta kyllä meille tulis aikamoine kaksintaistelu mun kaatumiset lukuunottaen" Shawn yritti kohottaa Zetan mieltä hieman, yrittämällä vihjaista, että Mr.Conella tulisi ehkä olemaan jonkinlaisia mahdollisuuksia juoks... siis pomppiessaan häntä vastaan. Mokomakin luonnonkappale...

Shawn alkoi turhaantua Zetan epävarmuuteen häntä kohtaan ja kurtisti kulmiaan, vääntäen suunsa mutrulle. "No jos sä haluut että se selviää sä laitat sen tonne askiin, tai sitten sen kuolee siihen" Shawn kehotti ja kohotti kulmiaan sitten aavistuksen kysyvästi. "No senkusta tiedät, laita se nyt vaan sinne askiin" Shawn painosti ja odotti kokoajan, että Zeta laittaisi kävyn askiin. Ei hän ajatellut satuttaa Mr.Conea, mutta hän ei jaksaisi katsoa itkevää naista keskellä yötä, poraamassa nyt yhden kävyn takia. Sehän oli Shawnin arkkivihollinen, ei hänen pitäisi auttaa sitä!
Zetan laitettua Mr.Cone askiin, Shawn nyökkäsi hymy huulillaan ja piilotti askin taskuunsa, jotta Mr.Cone varmasti pysyisi lämpimänä. Hän kuuli Zetan huomautuksen ja naurahti. "En mä koita tehä sille mitään pahaa" Shawn huomautti takaisin.
"Ihanku me leikittäis piilosta. Sairaalaan sitä on turha viedä, siellä on nii osaamatonta väkeä" Shawn sanoi kulmat kurtussa ja yritti miettiä. "Ei meille, Micky syö sen" Shawn sanoi ja huokaisi. "Ei sitä kyllä tohonkaa voi jättää" Shawn huokaisi. "Sulla varmaa on kotonas laastaria tälläsien tapaturmies varalle?" Shawn kysyi ja kohotti kulmaansa.

Zetan huulet mutristuivat ja kulmat kurtistui, kun toinen alkoikin nauraa. Ehkä Shawn nauroi häviötään? Ei ilmeisesti kylläkään, kun kohta toinen oli jo selittänyt vastalauseensa. Naisen suupielissä nyki pieni hymy, kun Shawn kertoi koiransa olevan kasvissyöjä.
”Aaa.. Juu, että ihan vegetaristi?” vaaleaverikkö virnisti ivallisesti. Hän pystyi hyvin kuvittelemaan koiran syömässä pupun ruokaa, vaikka ilmeisesti Shawn meinasikin koiranruokaa koirien kasviksiksi. Ei Zeta jaksanut enää edes väittää vastaan tämän hiippari-asian suhteen, kyllähän hän itse tiesi olevansa voittaja. Vain kunnon ihmiset, kävyt tai mitkä lie söi liharuokaa, eihän vegetaristinen koira voinut olla kunnon koira? Ei Zeta ollut kummemmin kasvissyöjiin tutustunut, eikä edes tiennyt näiden saavan mistään proteiinia. Ja ilman proteiiniahan ei voinut kasvaa, selvä juttu.
Zeta näytti liki loukkaantuneelta, kun Shawn tiedusteli, että miksei etsittäisi Mr. Conelle tyttöystävää. Vielä enemmän toisen ilme venähti, kun mies epäili Mr. Conea homoksi. Bi vielä meni, mutta että homo!
”Kato kun Mr. Conelle riittää yks nainen elämäänsä ja se olen minä. Paitsi.. Mr. Cone ei itseasiassa oo mikään, paitsi tositosi hyvä kaveri. Tiekkö, ei se välitä vaikka toisin iiihan joka ilta eri miehen kotiini, eikä pelkää että hylkäisin sen, saati valita mistään turhasta”, tuo virnisti ovelasti. Eihän Mr. Cone periaatteessa edes ollut koskaan ollut Zetan luona, kerta he tänään ekaa kertaa näkivät. Mutta ei se mitään, kyllähän Zeta sen tiesi näin olevan.

Zetan toinen kulma kohosi ihmettelevästi, kun Shawn kysyi, että onko sormella tökkiminen hengenvaarallista. ”Jos olisit pieni käpy pienen ruumiis kanssa ja joku sun pääs kokonen juttu tökkis sua, niin oisko se nyt kivaa?”, Zeta kysyi, kuvitellen itsensä kävyksi, jota joku tökkisi. Ei, ei se olisi kivaa. Pahimmassa tapauksessa suomu irtoaisi, tai useampikin.
Pieni hihitys karkasi naisen huulilta, kun Shawn näytti reagoivan tämän pikkusalaisuuteen melko järkyttyneesti. ”No tottakai se osaa, mitä Mr. Cone ei osais?”, vaaleaverikkö kysyi ja hymyili aurinkoisesti. Jep, kaikenhan Mr. Cone osasi. Se voisi syödä vaikka koiran, ihan helposti. Paitsi että, ei se olisi niin ilkeä.

”Mistä tiedät, että ompelukursseilla olisi vain vanhuksia?”, nainen ihmetteli. ”..Ai tonttuja? Hiisi, oot tainutkin jo käydä siellä ompelukurssilla!”, Zeta äkkäsi äkkiä, suu melkeinpä pyöreänä o-kirjaimena. ”Mistä muuten tietäisit, mitä ne siellä höpisee tontuista ja muista?”, Zeta naureskeli varmana siitä, että myös Mr. Cone käkättäisi hänen sylissään. Eihän ompelukurssit nyt miehisille miehille sopinut, ei tietenkään.
”...ei kävyt oo kasviksia. Tai no joo, jos olisin leikkiny vegetaristia montakin vuotta niin kyllä mullekin pari käpyä kelpais”, Zeta hymähti ajattelematta sen enempää. Kohta tuo kuitenkin vetäisi terävästi henkeä ja tuon käsi lennähti suun eteen. ”Oi! Mr. Cone varmaan loukkaantui sydänjuuriaan myöten, anteeksi pieni puppeliini”, Zeta vaikeroi mumisten edelleen suu kädellä peitettynä. Onneksi nainen tiesi, että Mr. Cone antaisi hänelle kaiken anteeksi. Tietenkin, eihän se muuten olisi oikea kaveri.

Zeta hetken jo epäili Shawnin olevan tosissaan väittäessään, etteikö muka uskoisi enkeleihin, mutta onneksi tuon hymy paljasti kaiken. ”Juu, älä huoli, kyllä mä tiedän että arkkienkeleiden on pakko omata toi valehtelun jalo taito”, vaaleaverikkö hymyili varmana teoriastaan.
”...ainiin, tossa tilanteessa ollessas häviäisit sille iiihan täysin. Rämpisit vasta alkuviivalla, kun mun hieno miäs kiitäis jo maaliviivan toiselle puolelle”, Zeta kuulosti vähän turhankin riemuisalta selittäessään taas kerran, miksi Mr. Cone voittaisi Shawnin leikiten. Zetaa vain turhautti selittää se joka kerta uudelleen, koska asiahan oli niiin selvä juttu. Mutta mikäpä siinä, tuli kummasti hyvälle mielelle joka kerta kun muisti, että kuka se voittaja olikaan.

Zetan vihreät silmät seurasivat tarkasti, kun Shawn laittoi Mr. Conen askin sisällä taskuunsa. ”Ihan kun se olis arkussa...”, Zeta mutisi valittavalla äänensävyllä, ajatella jos se nyt tokenisi ja huomaisi olevansa suljetussa röökiaskissa. No, onneksi tupakka lohduttaa aina.
Mies kuulosti kyllä hyyyvin vakuuttavalta, kun sanoi ettei tekisi sille pahaa. No, eihän hän voisikaan silloin kun Zeta seisoi vieressä. Paitsi jos Shawn innostuisi kompuroimaan koipiinsa ja Mr. Cone litistyisi taas.. Todellakin taas. Sade ei ainakaan helpottanut yhtään liukastumismahdollisuutta, varsinkaan kun nurmi kastui ja märkä nurmikko nyt ei aina ole kovin.. pitävää.
Zeta nyökytteli päätään, kun Shawn muistutti sairaalan osaamattomasta väestä. Tottahan tuo, vaikka olisihan sairaalassa hengityskoneita.. Ja suloisia lääkäreitä, sitäkin enemmän lääkkeitä ja.. Mr. Conen terveyshän tässä tärkeintä oli.
Naisen kulmat kohosivat, kun Shawn höpötti jostain Mickystä. Tosin, kun tuo mainitsi että Micky söisi Mr. Conen, niin jopa Zetan tilassa saattoi tajuta, että silloin kyseessä oli Shawnin jännä vegetaristikoira.
”Ai mulla kotona..? Laastareita?”, Zeta kurtisti kulmiaan ja mietti ahkerasti. Kyllä hän kotinsa muisti, mutta ei laastareita, saati sen sijaintia. Zeta muisti myös hukkuneen takkinsa ja sen, että takin taskussa oli röökiaski, sytkäri ja avaimet. Avaimet tosin löytyi niiden kuihtuneiden ruusujenkin joukosta, ihan varalta vain multaan piilotettuna.
”On mulla sellanen kaappi seinässä, jossa on punanen risti”, tuo virnisti kohta. ”Mutta se on lukossa..”, Zeta upposi taas hetkeksi ajatuksiinsa, yrittäen pohtia, mistä saataisiin laastari. Toisaalta, eihän Mr. Cone välttämättä tarvitsisi laastaria, jos se saisi vaikka siteen suojaamaan haurasta suomujen alaista ihoaan.
”Sukka toimittaan siteen virkaa?”, Zetan ilme kirkastui ja tuo virnisti perään. Sehän oli hyvä idea, sukka pitäisi lämpimänä, suojaisi Mr. Conea ja tekisi vieläpä käpyherrasta tyylikkään näköisen.
”Arkkienkelithän osaa johdattaa kotiin? Ei tarvitse kuin... Etsiä kuihtuneita ruusuja punaisen kerrostalon eestä”, Zetan ilme vähän venähti loppua kohden. Montakohan punaista, ränsistynyttä kerrostaloa Rasheella oli?

//anteeksi kesto! inspis oli poissa : d

Shawn nyökkäili innoissaan toisen kysyessa huvittuneena, että oliko miehen koira sittenkin vegetaristi. Shawn virnuili toiselle ja kohotti toista kulmaansa. ”Katokku sit se käy liia helposti ihmisten kimppuun jos oisin opettanu sen elää liharuualla” Shawn sanoi ja hymyili leveästi, vaikka tiesi, ettei toista sinänsä voisi kiinnostaa pätkääkään millätavalla Shawn olikaan koiransa oppinut elämään.
Shawn repesi nauruun Zetan sanoessa, että Mr.Conelle riittäisi vain yksi nainen, ja se olisi Zeta. ”Jaaha, vai että paitsi?” Shawn naurahteli ja katsoi tyttöä hetken naurun partaalla. ”Mr.Cone ei ole muuta kuin käpy!” Shawn tokaisi ja virnisti. Niin, se ei ollut muuta kuin käpy... Ainakaan Shawn ei nähnyt siinä mitään outoa, paitsi että tuo ”käpy” aka. Mr.Cone, mulkkasi häntä koko ajan. Shawn tiesi, ettei Mr.Cone ikinä ”hylkäisi” Zetaa, jos Zeta tuon kotiinsa raahaisi.
”Mistä sä muuten tiiät ettei se suutu? Ehkei se ikinä sanoin sulle mitään vaikka vehtaisit kui monen tyypin kaa samaa aikaa, muttakun ei se edes osaa puhua” Shawn tirskahti ja virnisti.
Hänen tilanteessaan Micky tosiaan säisi Mr.Conen, jos mies alkaisi raahata käpyjä kotiinsa eikä välittäisi koirasta enää tippaakaan.

Shawn katsoi toista kulma koholla ja tuon suupielet alkoivat jälleen nykiä. ”Kyllä mä tiedän. Ompelukurssit on tarkotettu vaan vanhuksille” Shawn tokaisi ja selitti asiaa niin pokkana kuin suinkin pystyi. ”Ainaha kaikki vanhukset puhuu siitä, kuinka ne kävi taas ompelukursseilla” Shawn sanoi ja mutristi suutaan. Hän ei haluaisi mennä likaamaan (kyseenalaista) mainettaan, ei haluaisi tyädentää korviaan mummojen lässytyksellä, eikä tappamaan sormiaan väkertäessään kankaita.
Kertakaikkiaan kamalaa, ehkä jopa ällöttävää.
”Nokun ne kadullaki aina selittää, kuinka ne teki lapsenlapsilleen joululahjaks töppöset, missä oli tonttuja” Shawn sanoi ja näytti vähintäänkin epätoivoiselta.
Zetan alkaessa selittää jotain vegetaristista, niin Shawnin pää kääntyi hieman oikealle ja toisen alkaessa nimitellä Mr.Conea puppeliksi, Shawn pyöräytti silmiään. ”Se-on-käpy!” Shawn sanoi ja painoi päänsä käsiinsä. ”Osta kani jos haluut nimitellä puppeliks. Mr.Cone menis mielummi Troijan soturista, ku sil on kova ulkokuori” Shawn virnisti kiusallaan ja katsoi Zetaa jännällä ilmeellä.

Shawnia alkoi hymyilyttää, hänen kuullessaan Zetan kommentti jalosta taidosta valehdella. ”Ei se mee noin. Jos on oikea ja aito arkkienkeli, ei voi, eikä varsinkaa saa valehdella” Shawn selitti, kuin tietäisi oikeasti arkkienekeleiden kaikki asiat. No niin... toinen oli kysynyt, että oliko hän enkeli. Enkelistä kaukana!
Shawn katsoi Zetaa silmät suurina, toisen sanoessa, että Shawn vasta rämpisi alkumetreillä pusikoissa, kun hänen ”hiano miähensä” kiitäisi jo maaliviivan toisella puolella. ”Entä jos mä sabotoin sen kisaa?” Shawn kysyi ja tuon kasvoilla oli leveä virne.

Shawn avasi röökiaskinsa kannen varovasti ja nappasi sieltä tupakan, sulki askin ja laittoi sen nurmelle. Mr.Cone oli turvassa, ja vaikkei Shawn siitä kävystä oikein pitänytkään, hän päätti suojella sitä ihan vain hattivattien ja tietenkin pienien vihreiden miesten varalta. Zeta murtuisi, jos Mr.Cone kaiken loukkaantumisen jälkeen vielä joutuisi kidnapatuksi. Sehän olisi järkyytävää!
Shawn veti henkoset tupakasta ja kaivoi farkkujensa taskusta jälleen levyn, jossa oli nappeja. Hän popsi yhden napin melko nopeasti, kunnes laittoi levyn takaisin taskuunsa. Kaikki liike näytti jälleen kerran hidastuvan, eikä äänistä saanut selkoa. Jos Shawn nyt nousisi, hän varmaankin kaatuisi... kiitos nappien vaikutuksen ja liukkaan nurmen.
”Sukkia?” Shawn kysyi kulma koholla ja häntä alkoi naurattaa. Hän pystyi kuvitella Mr.Conen harmaaseen sukkaan käärittynä. ”Mä en sit välttämättä haluu nähä sitä sukassa, mut iha mite vaa” Shawn naurahti, mutta yritti pitää mielensä kasassa jottei repeäisi nauruun. Sehän olisi erittäin epäkohteliasta.
Shawn mietti hetken, kunnes nyökkäsi. ”Mä osaan melkein mitä vaan” Shawn virnisti ja kohotti kulmiaan leikkimielisesti, lähes flirttauksen tapaisesti. Mies siirsi tupakka-askia sivummalle ja yritti nousta... ilman hyvin tuloksia. Hän pyllähti märälle nurmelle heti, kunnes huokaisi ja yritti toistamiseen.
Vaikkei tasapaino ollutkaan kohdallaan, hän pysyi jotenkuten pystyssä. ”Sul on onnee. Yleensä kaikki kukat revitään irti, tai sit ne kuolee iha hyvää hyvyyttään” Shawn naurahti ja veti edelleen muutaman henkosen, kunnes käveli hitaasti, mutta melkein varmasti kohti katulamppua ja penkkiä. Juuri kun mies oli päässyt tielle, hän näki puskassa vaanivan hattivatin, jota mies mulkaisi.
”Äkkiä sitte, hattivatti vainoo Mr.Conea” Shawn sanoi ja siirsi katseensa Zetaan ja röökiaskissa potilas-aikaansa viettävää Mr.Conea.