One mean girl and one silly boy //sov//

//Tänne Varysein uuden ystävänsä kanssa >3 //

Angelicia Prihodko:

Angelicia käveli itsevarmoin askelin pois eräästä vaatekaupasta. Nainen kantoi käsissään jo kahta ostoskassia. Toinen niistä oli juuri tuosta äskeisestä kaupasta, josta Alicia ehti jo lähteä. Minkäs sille voi, kun ei pystynyt pitämään itseään kovin hyvin hallinnassa, kun tiesi lähellä olevan valtavan kauppakeskuksen täynnä kaikkea ihanaa. Olihan sitä tultu taas vaatteita sekä uusia koruja ostettua.. Angeliciaa ei kyllä harmittanut yhtään. Hänellä oli yhä runsaasti rahaa ja uudet tavarat piristivät häntä. Varsinkin, kun hän oli joutunut jonkin aikaa kärsimään pahemmasta flunssasta... Kiitos eräälle miehelle. Mutta nyt hän oli päässyt kunnolla ulos ja vielä ostoksille. Tällä kertaa ilman Chrisiä. Se oli välillä vain hyvä... Mies vain valittaisi taas. Niin tuo kyllä jo valitti siitä, että Alicia lähti ulos. Mutta nainen oli sellainen luonne, että halusi omaa tilaa ja rauhaa. Kotonaan USA:ssa se oli mahdollista, vaikka hän asuikin parhaan ystävänsä kanssa. Asunto oli kuitenkin iso ja naisella oli myös iso huone. Sinne sai vetäytyä, jos halusi olla yksin. Ja vaikka Christina oli puhelias luonne, tuo osasi aina jättää Angelician rauhaan kun nainen sitä tarvitsi. Täällä Lontoossa tilanne oli hiukan eri. Miehen asunto.. He kaksi siinä. Siitä ei voinut seurata muuta kuin pahaa jälkeä. No joskus vähemmän pahaa..
Angelicia käveli jo vähän hitaammin askelin käytävällä ja tutkailikin mikä kaupassa kiinnittäisi seuraavaksi hänen huomionsa tarpeeksi. Tummanruskeiden silmien ympärillä oli tavalliseen tapaan mustaa ja hopevivahteista meikkiä. Nainen oli myös muutenkin meikannut aivan normaaliin tapaansa ja tummat kiharat hiukset olivat vapaana naisen selällä ja osittain hartioille. Päällään Alicialla oli tummanruskeat nahkaiset saapikkaat, mustat paksut kokopitkät legginsit ja musta neulemekko joka oli malliltaan vartalonmyötäinen, varsinkinkin vyötäröltä, jossa oli resoria. Mekko ylsi vähän polvien yläpuolelle ja mekossa oli myös huppu, joka lepäsi rennosti naisen selän puolelle. Kaulus oli v-mallinen ja kaulassa roikkui vielä löysästi kapea ja pitkä liila kaulahuivi. Ranteessa oli hopeisia renkaita ja korvissa oli kaarevat korvakorut, joissa oli pieniä niittejä. Naisen omaa tyyliä mukana, mutta silti hän oli katsonut aika paljon mukavuuden kannalta tämän päivän asustuksen. Mekko oli juuri sopivan lämmin, juuri kun oli kärsinyt flunssasta. No nainen ei jaksanut murehtia flunssasta, kun hän oli melko hyvällä päällä. Tai no ehkei joku ulkopuolinen olisi sanonut niin. Angelician ruskeissa silmissä oli torjuva ja kylmä katse. Koko naisen olemus kertoi, että hänestä kannatti pysyä kauempana. Nainen ei katsonut muita ihmisiä; hän oli tullut ostoksille.

Angelicia paransi mustan nahkalaukun asentoa hartiallaan ja marssi jo reippain askelin kohti uutta kauppaa. Samassa hänen puhelimensa alkoi soimaan laukussa. Pakosti nainen huokaisi samalla, kun vauhtiaan hidastaen kaivoi puhelimen laukustaan. Ei sentään Chris.. Vaan Christina. Angelician huulilla käväisi pikaisesti pieni hymyntapainen ennen kuin hän nosti puhelimen korvalleen.
"Hei! Juu. Oon ostoksilla. Ei, yksin tällä kertaa. Jep.. Jätti mut rauhaan."
Angelicia puhui, katseen kanssa riitelevän pirteän äänen kanssa, ja naurahtikin samalla, kun hänen askeleensa veivät hänet uuteen vaatekauppaan. Tyylikäs liike täynnä miesten ja naisten vaatteita. Hyvin.. värikästä. Angelicia kuitenkin keskittyi enemmän puheluun eikä jaksanut lähteä vaan suostuvaisesti meni katsomaan punaisia vaatteita. Christina selitti hänelle innoissaan ja Angelician tarvitsi vain naurahtaa ja hymähtää ymmärtävästi välillä. Hän nautti siitä.. Ei aina tarvinnut liikaa sotkua.
"Eei kyllä mä pärjään. No en tiedä siitä. Hah.. Kerro terveisiä sinne kaikille. Juu soittelen sulle vielä tänään jos käy."
Angelicia selitti ja harkituin hitain askelin käveli eteenpäin, hipaisten välillä ihan hyvän näköistä vaatetta. Löytyihän välistä jotain mustaakin.. Angelicia kuunteli taas Christinan selitystä. Tuon piti lopettaa, koska tuo menisi juhliin. Työporukalla tällä kertaa. Angelician mielessä kävi.. Hän taisi todella kaivata niitä asioita kuin vanhojen ja uusien työkavereiden kanssa juhliminen ja Christinan kanssa hauskanpito. Angelicia karkoitti kirpeän tunteen pois ja hymyili hiljaa, kun Christina toisteli miten hän ikävöi Aliciaa.
"No niin lopeta ja mee juhlii. Juu juu, soitan! Moikka!"
Angelicia naurahti vielä ja vihdoin pudotti puhelimen takaisin laukkuunsa. Hymähdyksen mukana hymy katosi ja nainen sulki laukkunsa ennen kuin alkoi katsoa kunnolla ympärilleen. No niin.. Pienetkin synkät ajatukset katoavaisivat heti, kun hän saisi silmäänsä jonkun ihanan vaatekappaleen. Pian katse eksyikin vartalonmyötäiseen olkaimettomaan mekkoon. Alicia tutkaili sitä viileä katse silmissään ja kuunteli vain osittain kaupassa soivaa musiikkia.

// tullan >) //

Beniamin Mihai Gherea

Amin oli pitänyt lähteä poikkeamaan suoralta kotiin päin vievältä reissultaan Lovereen.. Tulosuunta oli mistäs muualtakaan kuin tanssi harjoituksista. Tehtävänä oli ostaa seuraavia kilpailuja varten eräs tietynmallinen kauluspaita. Eiväthän ne koskaan mistään halvimmasta päästä muutenkaan olleet, joten Lovere olisi juuri se oikea keskus tummanlilan kauluspaidan löytämiseen. Mies oli jättänyt kalliin, rakkaan autonsa turvallisesti parkkiin ja otti vielä kassinsa olalle mukaan, vaikka olisi voinut ottaa sieltä vain lompakon. Silti se näytti coolimmalta kävellä kassin kanssa kuin ilman kassia. Tietty jokaiselle häneen päin vilkaisevalle piti väläyttää vino hymy ja jatkaa matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ami etsiskeli katseellaan kuitenkin enemmän sitä oikeaa kauppaa, kuin naisia, jotka sattuivat ohimennessään vilkaisemaan häneen päin.. Tottakai ihmiset tutkailivat toisiaan kävellessään, mutta Beniaminin mielestä jokaisella häneen kohdistuvalla katseella oli joku merkitys. Mies hymähti mielessään juuri silmiin osuessa värikkäänkin oloinen kauppa. Juuri sinne Ami aikoi suunnata loppu matkansa. Hän halusi jo retkahtaa sohvalle ja lepuutella jalkojaan.

Päällään Beniaminilla oli kuluneemman puoleiset farkut. Paitana musta t-paita, jonka päälle oltiin vedetty oli musta huppari ja sen vetoketjua oltiin jätetty hieman auki. Kaulassa ohut huivi ja ranteessa yksinkertainen nahkaranneke. Ei nyt mitään kummempia treenien jälkeen.. Takin Ami oli jättänyt autoon.

Pian mies etsiskeli harkitsevalla katseellaan sitä tiettyä kauluspaitaa pujotellessaan hyllyköiden välissä.
"Sorii, vähän tiellä nyt.", Beniamin kommentoi kulkiessaan tummatukkaiselle naiselle, joka katsoi parhaillaan jotain mekkoa. Sattui tässä kohtaa naisten ja miesten osasto yhdistymään käytävän kanssa. Mutta tuon naisen toisella puolella näkyi juuri sellainen paita mitä Ami oli etsimässäkin. Tai niin mies ainakin toivoi.
Hän tunki väkisin välistä ja tarttui kuin haukka saaliistaan tuosta tummanlilasta kauluspaidasta, jossa oli kauluksen kohdalla pieniä timantin näköisiä hileitä, jotka muodostivat jonkinmoisen kuvion rintakehän puolelle ja hihojen päät oltiin tyylitelty vähän leveämmiksi. Ami pyöritteli paitaa kädessään ja kääntyi sitten naista kohti nostaen kangasta kasvojensa eteen, mutta katsoi vain kokonaisuutta ja pian vertasi sitä huvikseen tummatukkaisen naisen liilaan kaulahuiviin.
"Hm.. Kai tää kelpaa.", mies pulisi, tai oikeastaan näytti puhuvan edessä seisovalle. "Eikös?", Ami kohdisti katseensa paremmin toiseen ja totesi heti mielessään, ettei nainen ollut mikään pahempi näky. Okei mitäs hän tullutkaan tekemään? Hymyssä pysyvä katse käväisi tutkailevasti päästä jalkoihin ja pian Beniamin nyökäytti päätään tehtyään päätöksen paidasta. Se olisi siinä.

Angelicia hymähti itsekseen ja katsoi kokoja mekosta. Sieltä löytyi hänen kokonsa onneksi. Nainen ei tosiaan mikään isokokoinen ollut, mutta jotkut kaupat myivät vain naurettavan pieniä kokoja. Kuin ainoastaa anorektikot olisivat voineet ostaa vaatteita.. Mutta onneksi tämä vaate oli poikkeus. Angelicia katseli sitä ja hymähti. Ehkä hän voisi kokeilla sitä.
"Sorii, vähän tiellä nyt."
Kuului miehen ääni läheltä ja Angelicia heti nosti katseensa ääneen suuntaan. Katse meni hajamielisestä kunnolla kylmäksi ja nainen kohotti toista kulmaansa. Puhuiko mies Hänelle? Ja tuolla tavoin vielä.. Alicia kuitenkin oli miehen onneksi melko hyvällä päällä ja tuhahti vain. Nainen suostui jopa ottamaan pienen askeleen sivummalle. Kuin hän olisi muka vain etsinyt parempaa kulmaa katsella mekkoa, mutta mies pääsi nyt helpommin ohi. Tuo änkikin hidastelematta Alician ohi ja tuon ollessa osittain selin naiseen, Angelicia antoi katseensa kiertää kunnolla ylös ja alas miehessä. Kyllähän hän automaattisesti tsekkasi miehet, jotka eivät heti alkuun ainakaan huutaneet, että kuvottava näky. Eikä tuo mies tosiaan ollut niin kamalan näköinen. Angelicia hymähti hiukan arvostelevaan sävyyn ja käänsi katseensa mekkoon ennen kuin mies huomaisi tuijotuksen. Alicia kallisti päätään ja nappasi oman kokonsa mekon käsiinsä. Samaan aikaan pakosti Alicia katsoi sivusilmällä tuohon mieheen. Tuo oli pysähtynyt naisen viereen ja selvästi tutkaili jotain vaatekappaletta. Angelician katse liukui miehestä kauluspaitaan. Melko.. tyylitelty. Käyttikö mies tuollaisia? No, jos mies tässä kaupassa oli niin.. Näin ensimmäiseksi miehen vaatetusta katsoen tuo vaikutti melko perus pukeutujalta. Mutta rahaa taisi olla ja tyyliä jossain määrin, kun tuollaista paitaa katseli. Angelicia lopetti taas tutkailun, kun mies nosti kankaan kasvojensa eteen kuin katsoakseen sitä oikein kunnolla. Angelicia kohotti itse punaista mekkoa ja tutki sen muotoa. Hänen yksi musta leveä vyönsä sopisi ainakin sen kanssa. Ja nahkatakin kanssa mekko voisi näyttää todella hyvältä. Chris tuskin valittaisi. Angelicia hymähti ja hymyntapainen käväisi taas hänen huulillaan, kun hän vilkaisi hintalappua. Ei paha hinta.
"Hm.. Kai tää kelpaa."
"Eikös?"
Angelicia kohotti kulmiaan ja nosti mieheen katseen, joka hipoi kyllästynyttä. Tuo taisi osittain puhua hänelle. Angelicia katsoikin nyt paitaa kuin luvan kanssa. Ei se pahempi ollut. Nainen vain hymähti, koska ei tiennyt jaksaisiko tuohon edes vastata mitään. Häntä ei kiinnostanut rupatella sopisiko paita miehelle vai ei.. Ei todellakaan. Mies tuntui lopettaneen paidan tutkailun, kun Angelicia tunsi enemmän kuin selvästi katseen, joka meni hänessä ylös alas.. Mies hymyili vain ja Angeliciaa ärsytti tuon nyökkäisy. Oliko tuo hyväksyvä nyökkäisy Angeliciaa katsottuaan? Alicia ajatteli heti ettei tarvitsisi kenenkään hyväksyntää.

"Mielenkiintonen värivalinta."
Angelicia totesi tasaisella äänellä. Mies oli sen verran onnistunut hipomaan hänen ärsytystään, että nainen lähes tahattomasti avasi suunsa. Äänensävy oli kuitenkin hiukan pohdiskeleva ja siitä pystyi aistimaan pienen vittuilun.
"Mut hyvältä se näyttää.. jos vaan on varaa."
Angelicia heittikin ja käveli miehen ohi punainen mekko kädessään. Juuri miehen ohittaessa Alicia väläytti piruilevan hymynpoikasen ja kohautti toista kulmaansa. Sai katsoa miten mies tuonkin kommentin otti. Angelicia itse käveli miehen ohi ja tajusi, että lähistöllä oli enää miesten vaatteita. Nainen ei jäänyt kuitenkaan jumittamaan vaan asteli katsomaan vöitä, jotka roikkuivat yhdellä seinällä. Nainen silitti sormillaan leveää vyötä. Sopisiko tämä sittenkin paremmin punaisen mekon kanssa... Angelicia mutristi aavistuksen huultaan ja nosti mekkoa kädessään, mittaillen katseellaan toimisiko kahden vaatekappaleen yhteistyö tippaakaan.

Ami huomasi kyllä ettei nainen näyttänyt mitenkään tyrkyttävän itseään kellekkään. Katsoi Beniaminiakin kuin halpaa tavaraa. Hah, eihän hän mikään halpa ollut. Mies ei saanut vastausta arvioivaan kysymykseensä paidasta, mutta ei sitä tarvinnutkaan, koska tiesi jo. Hymy katosi ehkä vähän naisen tylsistyneen ilmeen ansiosta. No ei sitten, jos piti leikkiä tiukkapipoa. Olisiko pitänyt tarkemmin sanoa, että mies puhui vain paidasta..?
"Mielenkiintonen värivalinta."
"Menettelee", Ami totesi kiltisti takaisin pyöräyttäen ostostaan vielä kädessään. Ei hän sitä täysin itse ollut valinnut.. Ja paita tuskin tulisi arki käyttöön, mutta mitä nyt turhia tupeaisi kilpatanssista tässä kailottamaan. Oli miten oli, tuosta naikkosesta hän ei oikein tiennyt, muttei silti siirtänyt katsettaan muualle.
"Mut hyvältä se näyttää.. jos vaan on varaa."
Jahas, tummatukka päätti lähteä itse. Beniamin hymähti muka tympääntyneesti. "Ei se oo mikään ongelma.", hän hihkaisi toisen perään hymyn levitessä taas huulille. Ei hän turhaan tässä kaupassa ollut ja kyllähän Amilla ihan sopivasti rahaa oli, vaikkakin satunnaisesti enemmän ja välillä vähemmän. Ei ainakaan katto ollut lähdössä pään päältä, mutta pääasia oli, ettei auto hävinnyt minnekkään.
Mies ei jäänytkään sitä asiaa sen pitemmäksi aikaa miettimään, kun meinasi mennä jo kassalle ostamaan paidan. Hän rupesi hyräilemään kaupassa soivan kappaleen tahtiin ja kumartui kaivamaan lompakkoa kassistaan. Samalla katse hakeutui ympärille, oikeastaan etsimään tuota äskeistä naista, joka näytti tukailevan vöitä aika lähistöllä. Ei tainnut olla tuokaan mistään köyhimmästä päästä, sillä Loveressa kävi Amin tietääkseen vain... Rikkaamman puoleisia ihmisiä. Nainen puhui muutenkin erilaisella aksentilla. Kukakin tyylillään, mutta.. Hmm.

Mies nousi ylös lompakko kädessään ja ostettava paita toisessa. Hän katsahti ensin oliko kaikki tallella ennenkuin pistikin lompakon taskuunsa. Ami jäi taputtelemaan vieressä olevan pöydän t-paitoja ja mietti yhden sellaisen ostamista, mutta lähti astelemaan tietään muutamia askelia eteenpäin, kunnes nojautui yhteen hyllykköön. Tarkistipa vain paitaansa ja pyyhkäisi sitä kädellään siistimpään asentoon naisen ollessa selin häneen. Ei saanut näyttää typerältä..
"..Sä näytät ihan juhlija ihmiseltä, mut silti en oo nähny sua missään bileissä.", Ami aloittikin pyöritellen paitaa kevyesti kädessään.
"Tai sitten mun arviointi kyky vaan pettää.", hän lisäsi astahtaessaan itsekkin tutkailemaan vöitä, mutta pian kaivoi taskuaan napaten lompakkonsa. Ami katsahti setelitaskua ihan tahallaan tässä, koska jos nainen luuli, ettei miehellä ollut rahaa: Saipa osoitettua ne luulot vääriksi.
"Kyllä tällä sais muutamanki tällasen paidan jo tollasen mekon, että miten vaan..", Beniamin naurahti ja hymyili pirullisesti takaisin, tahallaan matkien naikkosen aikaisempaa ilmettä. Noiden sanojen saattelemana Ami käveli kassalle. Hän tosin maksoi kortilla eikä käteisellä ja silti mies hymyili lähes koko ajan, vaikkakin melkein huomaamattomasti. Ami ojensi kortin ja otti pian pussin kumartuen asettelemaan sitä laukkuunsa mahdollisimman siististi. Typerää nyt heti mennä ruttaamaan.
"Että kutsu ihan Amiks vaan!", hän korotti ääntään tummatukkaiselle naiselle, jos sattuisi vielä näkymään. Vaikutti ihan mielenkiitoiselta, vaikka vaatekauppa ei ehkä ollut se kaikkein oletettavin paikka tällaisille bongailuille.

"Ei se oo mikään ongelma."
Mies hihkaisi vielä Angelician perään ja sai naisen naurahtamaan. Ainahan sitä oli hyvä puhua.. Asian todellisuudesta ei sitten tiennytkään. Mutta Alicia kyllä oletti miehen omistavan ainakin jotenkin rahaa, kun oli tällaisessa kaupassa. No, se siitä. Alicia keskittyikin taas vöihin ja katsoi tarkemmin muutamaa muutakin vyötä. Ainakin hetkeksi Angelicia unohtikin tuon miehen ja keskittyi arvostelemaan vyötä ja miettimään mikä niistä sopisi parhaiten punaisen mekon kanssa. Mutta entä, jos ostikin pitkästä aikaa jonkun toisen värisen mekon. Punainen nyt sattui olemaan naisen lempiväri. Mutta olisikohan mekkoa sinisenä? Angelicia mutristi taas huultaan ja hymähti mietteliäänä. Hänen pohdiskelunsa keskeytyivätkin miehen sanoihin, jotka Alicia aisti jotenkin hänelle tarkoitettuna. Ainakin mies oli se sama kuin aikaisemmin, äänen perusteella..
"..Sä näytät ihan juhlija ihmiseltä, mut silti en oo nähny sua missään bileissä."
Angelicia vilkaisi mieheen olkansa yli ja hymähti. Jaaha, että se siitä rauhasta sitten.. Mies oli selvästi juttelutuulella. Angelicia ei ollut varma oliko hän oikein. Ja mitä nyt mies alkoi hänestä puhumaan noin.. Alicia vihasi, kun ihmiset puhuivat hänestä kuin osaisivat tulkita tuota tai tietäisivät naisen läpikotaisin.
"Tai sitten mun arviointi kyky vaan pettää."
"Ehkää.. Tai sit me vaan käydään vähän eri asteen bileissä."
Angelicia totesi kevyeen sävyyn ja katsoi viileästi vöitä taas. Oikeastaan hän ei enää keskittynyt niihin kunnolla. Tuon miehen vika, kun alkoi selittää ja tuli siihen lähelle tutkailemaan vöitä. Angelicia piruilikin taas ja mietti oliko mies niin tyhmä ettei ymmärtäisi Alician sanoja.. Että nainen kävikin vähän paremman asteen bileissä. Oikeastaan hän juhli nykyään aika vähän ja meni vain Chrisin kanssa ulos. Joskus Paulin, mutta nykyään aina vain harvemmin. No.. ei voinut mitään. Alicia sortui vilkaisemaan mieheen, kun tuo kaivoi lompakon esille. Nainen vähän miettikin, että halusiko tuo nyt vain rehennellä lähes näytellessään seteleidensä määrää. Myönnettävää, kyllä miehellä rahaa oli. Mutta ei se nyt kuitenkaan tarkoittanut sitä, että Alicia olisi ottanut mitään sanojaan takaisin. Ehei, ei sentään.

"Kyllä tällä sais muutamanki tällasen paidan jo tollasen mekon, että miten vaan.."
Mies senkun jatkoi ja Angelicia käänsikin nyt viileän katseensa kunnolla mieheen. Tuo vain naurahti ja väläytti takaisin piruilevan hymyn. Alicia väläytti teennäisen iloisen hymyn ja huokaisi sitten, aavistuksen päätään pudistellen. Hän ei ollut varma alkoiko mies jo huvittaa häntä käytöksellään.. Nyt vielä mentiin ärsytyksen rajoilla. Ei kannattaisi viedä liian pitkälle, Alicia ajattelikin.
"Ai en tiennykkään et ostat mekkoja. No hauska kuulla. Ja joo.. Kyllä multakin rahaa löytyy."
Angelicia totesi viileästi takaisin ja kallisti päätään väläyttäen hiukan huvittuneen hymyn ennen kuin laski yhden vöistä käsistään, kun se oli jäänyt siihen vahingossa. Angelician teki mieli juuri sanoa jotain miehelle, kun tuo suunnistikin jo kassalle. Nainen katsoi kulmat aavistuksen kurtussa tuon perään, kunnes puuskahti ja vilkaisi ympärilleen. Ääh.. Hän ottaisi nyt vain tämän mekon. Alician ei tehnyt kuitenkaan mieli kävellä suoraan miehen perään. Varmasti olisi jo ikionnellinen siitä.. Angelicia esittikin, että tutki vielä koruhyllykköä.
"Että kutsu ihan Amiks vaan!"
Kuului hihkaisu ja Angelicia käännähti hiukan kysyvänä sekä huvittuneena. Ai, että nyt oikein ryhdyttiin esittelemään itseään. Angelicia naurahti pakosti, mutta koetti peittää sen tuhahdukseen samalla, kun hän käveli kassalle. Mies oli siinä vielä lähistöllä ja Angelicia totesikin tuolle viileästi;
"No Ami.. Mitäs nyt? Etsiks viel mekkoa ittelles tai jotain? Mähän voin toimii makutuomarina."
Angelicia heitti ja väläytti suloisen hymyn ennen kuin laski mekkonsa kassalle ja katsekkin kääntyi kunnolla kassalla olevaan myyjään. Samalla Alicia yritti pitää naurua ja katsettaan poissa tuosta miehestä. Koominen tapaus.. Ei tuolle voinut kuin vinoilla. No Amin olisi pitänyt olla iloinen siitä. Angelicia ei sentään haistattanut vittuja, lyönyt suoraan kasvoille tai ollut täysin jäinen tuolle. Nainen sentään otti harvinaisen kevyesti tuon ärsyttävän käytöksen.
"Kiitos.."
Angelicia mutisi ja otti korttinsa takaisin myyjältä ennen kuin nappasi kauppakassinsa. Katse meni pakosti Amiin, kun Angelicia kääntyi ja asteli jo kaupan ovensuuta kohti.
"Ami taitaa olla lyhenne jostain?"
Angelicia kysäisi mieheltä matkalla ulos kaupasta. Naisen äänensävy oli sillä tavoin epäselvä ettei ollut varmaa vittuiliko hän vai oliko hän tosiaan aloittamassa jotain keskustelun tapaista. Alicia ei rehellisesti sanottuna ollut itsekkään täysin varma. Hän kuitenkin mietti.. miksei pitäisi hauskaa. Saisi nauraa miehelle, jos tuo roikkuisi hänessä ja jatkaisi rehentelyään. Angelicia voisi sitten potkaista tuon huit helvettiin, kun vain huvitti. Ei pahempi ajatus. Angelicia jopa hymyili vinosti, kun hän kääntyi kävelemään ostoskeskuksen käytävälle. Askeleet hidastuivat ja ruskeiden silmien tyyni katse kiersi kaupoissa. Samalla hän halusi katsoa mitä mies tekisi.. Tulisiko perässä vaiii.. oliko tuo sittenkin paljon nynnerömpi kuin esittikään?

Eri bileissä? Ami mietti hetken, mutta rupesi lopulta liittelemään tummatukkaa johonkin ylimystön liian ylväisiin 'bileisiin'. Eihän niissä ollut enää mitään ideaa, vauhha Beniamin ei ollut koskaan edes ollut sallaisissa. Eikä nykyäänkään päässyt minnekkään joka ilta, vaikka olisi tehnytkin mieli. Kävihän tanssiminen työstä, joten oli mukava levätäkkin. "Vai niin.", Ami sanoi lopulta vahvistukseksi, että oli ymmärtänyt yskän. Naikkonen oli sitten joku hyvin rikkaisiin kuuluva vai? Tarkoitti paljon rahaa, uu. Jos Amin isä ei olisi kuollut, ei hällä olisi autoa ja jos äiti olisi kuollut asuisi mies varmasti jossain Rasheella tai Devonilla, niimpä Beniamin oli enemmän kuin tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseensa. Sai päättää kaikesta ovesta sisään tulevasta miten halusi.

"Ai en tiennykkään et ostat mekkoja. No hauska kuulla. Ja joo.. Kyllä multakin rahaa löytyy."
Tuokin rupesi vain naurattaaman. Mekkoja hänelle? "Lempi asuste kuule.", hän naurahti ja oli pian jo maksamassa. Korttia pidettiin kuin kukkaa kämmenellä ennenkuin se sutjahti takaisin lompakkoon. Lopulta se etsitty paita oltiin ostettu, eikä tarvinnut pelätä valmentajan ja tanssiparin huutoja siitä kuinka ei ollut ajoissa. Ami oli aina ajoissa.. Hänen tunkiessaan pussia siististi laukkuunsa muiden treenivaatteiden sekaan Beniamin kuuli taas sen naisen äänen nimen huutonsa jälkeen:
"No Ami.. Mitäs nyt? Etsiks viel mekkoa ittelles tai jotain? Mähän voin toimii makutuomarina."
Beniamin veti laukkunsa vetoketjua vielä kiinni samalla kohottaen katseensa ylemmäs. Ei paljoa ainakaan saanut loukkaantumaan, sillä kyllähän mies nyt tajusi tuon mekko jutun olevan pelkkää pilailua. Ami naputtikin hetken leukaansa ja suoristautui sen aikaa kun naikkonen maksoi omia ostoksiaan.
"Oikeen ilmainen makutuomari. Kai mun pitää käyttää tätä tilaisuutta hyväksi.", mies hymisi kuin vain pohtien ääneen. Hän heilautti laukun olalleen ja suostui odottamaan, että toinenkin olisi valmis. Nähtävästi Amilla oli aikamus härnätä tuota naista enemmänkin.. No, toinen oli selvästi suostunut ihan vapaaehtoisesti. Voisi tulla hauskaakin, vaikka tämän ei pitänyt tänään kuulua päiväjärjestykseen.
"Kyllä mun tiukasta aikataulusta voin ehkä jonkin aikaa jakaa.", Beniamin sanoikin hyvin asiallisella äänensävyllä.

Beniamin tuli naisen perässä ja sai osakseen kysymyksen nimestä. Tai paremminkin kysymyksen mistä se nimi oli lyhenne..
"Beniaminista, mut Ami on paaaljon nopeempi sanoa ja Ben.. mut se on vähän.. No tulee heti mieleen joku Big Ben", mies huiskautti kättään dramaattisesti. Tosiaan, mielummin se Ami. Beniamin käveli hetken hiljaa katsahtaen vieressä olijaa.
"Etkä sä vielä edes esittäytynyt.", kuin hän olisi hiljaisuudellaan odottanut naisen vihdoin sanovan nimensä, mutta nähtävästi sitä piti hieman urkkia. Ami tiiraili samalla ymprärilleen etsien jotain hyvää kauppaa, mutta vielä sellainen ei ollut iskenyt silmään. Hän väläytti yhä hymyä sinne sun tänne ja pian mies huomasi jonkinmoisen kaupan, jossa oli hyvin tavaraa ihan tältä vuosituhannelta. Oli monessa muussakin, mutta tuon kaupan nimi oli hienossa logossa.. Beniamin kääntyikin nopeasti naisen edestä saadakseen tuon huomaamaan selvästi uuden menosuunnan.
"Tässähän on just sopiva.", Ami vetäisi jonkun räikeän tunikan telineestä vetäen sitä enemmän eteensä. Nopeasti mies kuitenkin pisti vaatekappaleen takaisin ja ilmeili jotain sen perään. Ehkä ei kuitenkaan. Pitihän sitä kuitenkin tehdä naiseen jonkinmoinen vaikutus, eikä leikkiä tylsää.. Beniamin kuitenkin katsahti niitä miehille tarkoitetuja paitoja ja hipaisi hetken kiinnostuksen vallassa jotain hupparia. Eeei.
"Noniin.. Makutuomari, en mä sua turhaan täällä työllistä, jotain apua.", Ami hieraisi alaselkäänsä ja toivoi samalla vain, ettei nyt tulisi mitään kipuja, sillä ei ollut ottanut särkylääkkeitä sitten aamun. Hän venytti selkäänsä ihan varmuudeksi ja katsoi samalla jotain t-paitoja.
"Eikun nää.", hän tökkäisi jotain rintsikoita, jotka joku oli raahannut toiselta osastolta ja selvästi päättänyt tässä vaiheessa, ettei ostanutkaan niitä.

"Oikeen ilmainen makutuomari. Kai mun pitää käyttää tätä tilaisuutta hyväksi."
Angelicia vain hymähti miehen sanoille ja pidätteli leveämpää hymyä. No miten hän oli arvannutkaan, että mies vähintään ajattelisi noin mielessään.. Sanoi vielä ääneen. Ihme tapaus olisi ollut, jos ensin vain roikkuisi ja sitten kiinnostusta ei olisikaan. Onneksi Alicia hallitsi miehet omalla tavallaan. Tämä oli jo lähes liian helppo tapaus.
"Kyllä mun tiukasta aikataulusta voin ehkä jonkin aikaa jakaa."
"No siis jos vaan kalenteriin mahtuu.."
Angelicia mutisikin kuin myönnytellen, mutta naurahti ja pudisti jälleen hitusen päätään. Oli siinäkin yksi iso rehentelijä. Mutta oli ainakin kaksi hyvää asia.. Mies ei ollut köyhä eikä ruma. Eli ainakin ne kriiterit täydensi ja vain noiden avulla sai jutella vielä Angelician kanssa ja sai osakseen naiseltakin keskustelun tapaista. Hyvä saavutus, voisi sanoa.

"Beniaminista, mut Ami on paaaljon nopeempi sanoa ja Ben.. mut se on vähän.. No tulee heti mieleen joku Big Ben"
Ami selittikin Angelician kysyessä nimestä. Nainen vain hymähti ja mietti osasikohan tämä Beniamin vastata mihinkään kysymykseen LYHYESTI. No tuo mies tuntui vain nauttivan puhumisesta niin, että.. tuskin. Mutta vielä se ei häirinnyt Angeliciaa liikaa. Ja kävellessään hän maisteli miehen nimeä suussaan.. Beniamin. Ei selvästikkään alunperin Lontoosta. Tai tuon vanhemmat eivät olleet, näin tarkemmin. Näkihän se hiukan miehen ulkonäöstäkin. Mutta Alicia ei tuntenut tarvetta kysellä enempää. Hän johtaisi tilannetta, mutta Ami saisi tehdä työtä, että se menisi eteenpäin. No tuskin mieheltä yritystä puuttuisi.
"Etkä sä vielä edes esittäytynyt."
Angelicia vilkaisi mieheen kulmiaan kohauttaen. Ai Ami oli odottanut kuulevansa naisen nimen.. Siitä ehkä johtui tuo äskeinen nautinnollinen hiljaisuus. Angelicia naurahti pakosti.
"Alicia."
Nainen totesi lopulta lyhyesti. Esimerkkiä lyhyestä vastauksesta Amille.. Ja tuntui paremmalta sanoa kutsumanimi. Siihen hän oli tottunut ja tavallaan mies ei saisi tietää Alician oikeaa nimeä. Eihän tässä oltu mitään elämäkertaa jakamassa.. Angelicia sipaisi alahuultaan hymähtäen ja nyt alkoikin kunnolla taas katsoa mihin suuntaan hän kävelikään. Jos mies etsi sitä mekkoa, Alicia virnisti ajatuksissaan, niin pitäisi etsiä kunnon liike siihen. Mitäs Angelicia oli mennyt lupautumaan olemaan makutuomari. No hän aisti, että tästä voisi tulla kunnolla hauskaakin. Samassa Ami kaarsi Angelician eteen.
"No mitä nyt?"
Angelicia tiuskaisi heti pakosti ja katsoi miestä kysyvästi, mutta ei sentään vihaisesti. Samassa nainen tajusikin.. Katse meni miehen katsetta seuraten viereiseen liikkeeseen. Alician ilme pehmeni ja hän nyökkäisi kuin hyväksyvästi.
"Tässähän on just sopiva."
Ami yhtäkkiä sanoikin ja esitteli samantien räikeää tunikaa. Angelicia naurahti pakosti.
"Hmm.. Musta tuntuu et sulle sopis pehmeemmät puhtaat värit. Tai sitten joku.. punainen."
Angelicia selitti sponttaanisti vino hymy huulillaan. Sanoissa oli vitsailua sekä pientä vittuiluakin. Kumma juttu, kun punainen tuli sanottua. Mutta yh miten räikeä tuo vaatekappale olikaan mitä mies näytti. Ami pistikin tunikan pois ja ilmeistä päätellen ei tuo loppujen lopuksi tykännyt koko tunikasta. No näin katsoen Alicia totesi, että mieheltä löytyi sentään väääähän tyylitajua. Alicia katsoi mietteliäästi läheisellä rekillä olevia vaatteita ja hän vetäisi mustan topin paremmin näkyville. Samalla Amikin näytti katsovan jotain hupparia.
"Noniin.. Makutuomari, en mä sua turhaan täällä työllistä, jotain apua."
Ami sanoikin ja Angelicia kohotti hiukan huvittuneen katseensa tuohon. Ai niin, ehkä hän tosiaan keskittyisi 'rooliinsa'.
"Eikun nää."
Angelicia naurahti katsoessaan rintsikoita ja huokaisten työnsi miehen kauemmas rintsikoista.
"No niin mä tiedän et sä selvästi tykkäät näistä.. naisellisista vaatteista mut jos katotaan nyt jotain sopivampaa sulle. Siiiinneee suuntaaan."
Angelicia selitti hiukan piruilevaan sävyyn, kun työnsi miestä reippaasti selältä vain kauemmas sopivan väristen vaatteiden luo.
"Käänny ja peruuta vähän.. Mä katon sua."
Angelicia sanoi napakasti ja tuolla äänellä hän sai yleensä kaikki tekemään niin kuin halusi. Ja nytkään tuskin Ami pistäisi vastaan, kun nainen vielä oikein katseli tuota. Angelicia odottikin, että mies teki käskettyä, kun katsoikin silmät sirrillään tuota. Tyyli.. No hyvä. Nyt oli vähän tylsät vaatteet.
"Okei katotaas!"
Angelicia sanoi ja läimäytti kätensä yhteen ennen kuin mutisten alkoi selata miesten vaatteita, jotka olivat läheisillä hyllyillä ja rekeillä. Mutinassa oli englantia ja venäjää sekaisin ja kädet vispasivat vaatteita ympäriinsä.
"Aaa.."
Nainen hymähti ja kääntyi katsoen miltä vaate näyttäisi. Alicia älähti.. Oranssi paita mustalla printillä. Liian räikeä.
"Sä näytät kauheelta."
Angelicia tokaisi viileästi, mutta tarkoitti nyt vain, että juuri tuonpaidan kanssa. Hän ei korjannut sanojaan, ei edes käynyt mielessä. Ihan kuin Alicia olisi paljon ajatellut mitä teki. Nytkin hän käyttäytyi harvinaisen kiltisti, mutta tilanteen hallinta aina vaati sitäkin. Ami ei tiennytkään kuinka nainen omisti nopeat mielialan vaihdokset... Voi mies parkaa.

Angelicia selasi taas mutisten vaatteita, kunnes välillä nyökkäisi hyväksyvästi ja nyki nyökkäysten tahdissa muutaman t-paidan hyllyistä.
"Okei katotaas.."
Angelicia mutisi ja tuli miehen luo. Toinen paita livahti käsivarrelle roikkumaan, kun toisen Alicia nosti miehen eteen ihan kiinni tuohon. Alicia nuolaisi alahuultaan, enemmän tietoisesti kuin tajuamattaan, katsoessaan arvioiden paitaa. Se oli tummanvihreä, jossa oli jonkinlainen radion kuva ja sen ympärillä oli vielä kuviointia. Kuvioinnin värit liukuivat kirkkaan vihreästä tummansiniseen. Aliciasta se näytti hyvältä ja miehen päällä.
"Pitäis olla oikee koko.."
Angelicia sanoi ja iski paidan miehelle ennen kuin otti toisen paidan käsivarreltaan. Se oli vaaleansininen t-paita, johon oli ommeltu mustia kankaanpaloja, jotka muodostivat jonkun lauseen. Angelicia katsoi vain pikaisesti taas miten se sopi miehelle ja hymähtäen iski senkin miehelle.
"Ei valittamista sit, mä oon sun makutuomari. Ja nainen. Eli tiedän kyl mikä näyttää hyvältä ja mikä ei. Nyt mee sovittamaan. Mä etin vieläää.. jonkun pitkähihasen tai farkut noiden seuraks."
Angelicia selitti touhukkaasti ja väläytti hymyn vielä, iskien silmäänkin. Sitten hän hymähtäen tähysti missä sovituskopit olivat ja tönäisi miehen siihen suuntaan ennen kuin alkoi hyräilemään liikkeessä soivan musiikin tahdissa samalla, kun kädet nykivät välillä joitain paitoja paremmin esille ja katse kävi ne pikaisen arvostelevasti läpi. Tämähän oli jo tavallaan aika hauskaa.

Vihdoin naisenkin nimi oli selvinnyt, tai ainakin miksi tuota yleensä kutsuttiin. Alicia. Hyyvä on. Ami nyökytteli päätään jonkinaikaa, kunnes havaitsi sen hieno logoisen kaupan. Mies jotain pelleili naisten vaatteilla, mutta Alicia näytti keksivän ruveta etsimään jotain ihan tosissaan. Nähtävästi Beniamin joutuisi taas vinguttaa korttiaan? No, eikai se haitannut. Ami naureskeli jotain itsekseen Alician työntäessä miestä eteenpäin.
"No niin mä tiedän et sä selvästi tykkäät näistä.. naisellisista vaatteista mut jos katotaan nyt jotain sopivampaa sulle. Siiiinneee suuntaaan."
"Juu juu, koko ajaan."
Beniamin jopa ihmetteli tällaista nopeaa edistymistä. Kylläpäs heillä synkkasi hyvin. Mies myhähti ja hieraisi hieman selkäänsä Alician löysättyä otteensa. Mitäs nainen nyt päätti etsiä? Ami kääntyi mukisematta tummatukkaa kohti, eikä kyllä voinut itsekkään olla katsomatta edessä olevaa näkyä.. Hän laski laukun harteiltaan jalkojensa juureen ja nosti hieman käsiään tyyliin 'tässä mä nyt oon'. Alicia tosin oli jo etsimässä joitain vaatteita. Beniamin katsoi hieman yllättyneenä toisen perään, mutta ei hällä ollut mitään sitä vastaan. Nojautui vain vieressä olevaan palkkiin, mutta tarkisti taputtamalla muutamaankin kertaan, että se ei ollut mitään pahvia. Hän seurasi Aliciaa katseellaan lähes koko ajan. Näytti selväsi harkitsevan ja mittailevan useaa paitaa mielessään. Huvittavaa ja silmiähivelevää. Hymy ei vain voinut kadota hetkeksikään.

"Okei katotaas.."
Beniamin lopetti nojaamisen heti katsoessaan mitä kaikkea nainen oli saanut saaliikseen. Ei näyttänyt pahemmalta. "Kai tää nyt on sen arvosta.", Ami totesi mukamas ylimystömäisellä äänellä, vaikka mies edelleen ajatteli naisen olevan rikkaampi. Hän sai pari sopivan näköistä paitaa syliinsä. Oikeaa kokoakin? Alicia mahtoi olla nopea soveltamaan. Näyttivät ainakin sopivilta. Beniamin mietti jo pitäisikö hänen mennä heti ostamaan nämä.. vai? kun ne hänelle noinvain tökättiin.
"Ei valittamista sit, mä oon sun makutuomari. Ja nainen. Eli tiedän kyl mikä näyttää hyvältä ja mikä ei. Nyt mee sovittamaan. Mä etin vieläää.. jonkun pitkähihasen tai farkut noiden seuraks."
"Aaa!", Ami tajusi ja iski silmäänsä juuri ennenkuin Alicia hätisteli miestä sovituskoppeja kohti. "Ihan yksinkö mun pitää.", johan sitä hössötettiin, mutta Beniamin tunsi olevansa tässä jotenkin vahvoilla. Eikä hänen ollut tarvinnut tehdä paljoa mitään. Kylläpäs sitä nyt oltiin ylpeitä itsestään. Hän hymyili itekseen vain leveämmin ja potkaisi laukkunsa sovituskoppiin, vetäisten verhon perässään kiinnemmmäs.
"Ah, hyvä päivä.", Ami pölisi peilikuvalleen tarkistaen kasvojaan lähempää ja pyyhkäisten poskeaan, vaikkei siinä mitään ollutkaan. Mies suki hiuksiaankin parempaan asentoon ennenkuin tajusi: niin ne paidat. Beniamin katsahti muutamaa paitaa penkillä ennenkuin vetäisi huivin kaulastaan ja ripusti sen naulaan. Perässä huppari ja lopuksi t-paita.
Hän tuppasi jäädä liian helposti peilailemaan itseään ja katsahti selkäänsä vain tarkastaakseen. Eeip mitään. Ei mustelmiakaan. Hän hymähti tyytyväisenä ennenkuin tajusi ottaa edes toisen Angelician valitsemista t-paidoista käteensä.
"Eihän tässä oo mikään kiire.", Ami mutisi.

Angelicia hyräili itsekseen samassa, kun katsoi farkkuja. No ehkä hän keskittyisi pitkähihaiseen. Se olisi helpompaa löytää. Tuntui hän ainakin jotenkin tajuavan miehen tyylin, kun ei tuo paljon valittanut kahdesta paidasta, jotka Alicia oli iskenyt miehelle. No tottakai hän nyt osasi katsoa vaatteita miehelle. Niin helppoa. Miehet vaativat vähemmän kuin naiset.. Angelicia hymähti ajatuksissaan ja katseli nyt huppareita. Pian hän löysikin vaalean harmaan hupparin, jonka selässä oli lieskoja, kasipallo ja muutama pelikortti. Angelicia kokeili vähän kuviota.. Kestävän oloista. Hyvä laatuinen siis. Angelicia nyökkäisi ja heitti hupparin käsivarrelleen ennen kuin jatkoi etsimistä. Hänhän tekisi kunnolla hommansa.. Huppari voisi olla liian tylsä Amille. Jotain värikkäämpää.. Alicia puraisi hellästi alahuulen sivua ja huomasikin hyvän kauluspaidan. Se oli väriltään vaalenvihreä. Siinä oli myös mustaa ja tummanvihreämpää väriä. No tässä vähän jotain erilaista verrattuna aikaisempaan huppariin..
"Tää saa kelvata.."
Angelicia mutisikin ääneen ja paransi laukun hihnan asentoa hartiallaan ennen kuin lähti marssimaan sovituskoppeja kohti. Amin olisi paras tykätä näistä.. Angelicia sentään vaivautui. No mies ei tiennytkään kuinka paljon Alicia tässä ylitti itsensä.

Angelicia käveli sovituskoppien käytävälle ja hymähtäen tutkaili koppeja. Ei hän viitsinyt alkaa huutelemaan. Ihan kuin silloinkin olisi alistunut johonkin. Angelicia viileä ja itsevarma katse silmissään asteli saapikkaidet korot kopisten käytävää pitkin.. Jos verhossa oli pieni rako, Alicia vaivihkaa kurkkasi. Vain muutama koppi oli varattu. Yksi nainen juuri kokeili mekkoa, yksi mies farkkuja ja.. Angelicia kuuli hiljaista mutinaa eikä ollut varma oliko se tästä viimeisestä kopista, mutta hän kyllä melko varmasti luuli tietävänsä ketä tuossa kopissa olisi. Angelicia nykäisi verhoa auki arkailematta ja peilin kautta ensimmäisenä katsoi kasvot. Katsos, Ami.
"Mä löysin sulle vielä nää pitkähihaset."
Angelicia sanoi ja ojensi niitä, jatkaen heti perään;
"Niin et miltä ne paidat näyt.."
Angelicia hiljeni suu hiukan auki, kun tajusi keskittyä kunnolla edessä olevaan näkyyn. Amihan siinä seisoi siin. Ilman paitaa.. Paita oli jo kädessä ja varmaan ihan juuri peittämässä tuota lihaksikasta ja komeaa vartaloa. Alician katse vahingossa jumittui miehen rintakehän ja vatsan tienoille peilin kautta. Angelicia kröhäisikin, mutta ei pystynyt estämään leikkistä hymyä.
"Mä oon kyl nyt aika varma et sä näytät nyt paljon paremmalta kun kummankaan niiden paidan kanssa.."
Angelicia mutisikin ja tajusi ojentavansa yhä pitkähihaisia. Nainen nainen nauroi ja laski ne penkille.
"Tossa noi.."
Alicia totesikin ja pakosti kohotti katseensa vielä penkillä olevista pitkähihaisista Amiin. Eihän se ollut niin paha, jos hän vain.. nautti näystä. Eihän hän tiennyt ettei miehellä ollut ilman paitaa. No, nyt tiesi. Eihän tässä mitään ilkeää ollut. Ihan normaali tilanne. Juu todellakin oli. Angelicia tajusi jumittuneensa verhon luo, toinen käsi verhoa pitämässä hiukan auki. Huulilla oli leikkisä hymy, joka vaihtui jo melkein virneeksi ja sai nainen revittyä katseensakin Amin kasvoihin. Niin mitä naisen pitikään sanoa?

Ami ennätti melkein aloittaa itsekseen hyräilyn, kun huomasi takana olevan verhon heilahtavan peilin kautta. Mies pysäytti paitansa käsivarsilleen ja katsoi verhoa hetken pitempään, kun yhtäkkiä Alicia vetäisi sitä auki noinvain puhuen pitkähihaisista. Seuraavat sanat loppuivatkin kesken.. Eihän tämä tilanne Beniaminia haitannut.. Kuitenkin ehkä vähän hätkähti naisen ilmestyessä esiin noin nopeasti. Niin mikäs tuolla olikaan ollut kädessä? Ami katsahti Alician käteen tajuten vasta nyt ne pitkähihaiset. Heei, nuo näyttivät makeilta!
"Aaa, kiitti.", Beniamin totesi taas yhtä pirteään sävyyn kuin aikaisemmin. Mies ei silti liikahtanut, vaikka huomioikin naisen katseen suunnan. Omahyväinen hymy levisi Amin kasvoille. Ehkä hän tulkitsi tuon väärin, mutta kyllä luuli tietävänsä. Alicia ainakin onnistui kangistumaan paikalleen vähäksi aikaa. Eipä Beniamin tahallaankaan vetänyt paitaa päälleen. Voi kyllä hän halusi nähdä tuon katseen pitempäänkin..
"Mä oon kyl nyt aika varma et sä näytät nyt paljon paremmalta kun kummankaan niiden paidan kanssa.."
Ami valuttikin paidan pois käsistään, vaikka järkevintä olisi kai ollut vetää se päälle. Päätään nyökytellen ja kallistellen, sekä olkapäitään kohautellen mies näytti kuin tottelevan jotain käskyä. Beniamin tipautti paidan penkille toisen paidan päälle ja kohotti aavistuksen lävistyksen omistavaa kulmaansa, kun Alicia pisti paidat nauraen myös samaiselle penkille.

Beniaminilta ei ainakaan spontaanisuutta puuttunut liikkeidensä kanssa, vaikka joskus olisikin kannattanut miettiä kahdesti. Ami jäi tuijottamaan Aliciaa peilin kautta ja taisi kyllä hetkeksi unohtaa ne paidat. Mies kierähti paikallaan ja oli pian kasvot olivat naiseen päin.
"Hm.. No mitä sä siinä vielä seisot.", Ami kohotti lapsenomaisen hymyn kasvoilleen ja kohotti toisen kätensä etusormen hipaisemaan alahuultaan. Tietysti vain kutsuvaan säyvyyn.. "Sä et taida olla ihan kotosin täältäpäin?", Ami kysyikin, sillä Alician aksentti kyllä kiinnitti huomiota. No, ei Beniaminkaan sukujuuriltaan, mutta oli kyllä muuten aina asunut täällä päin. Ehkä kysymys oli hämäystä?
Mies katsahti hieman naisen olan yli tuon pitäessä sovituskopin verhoa pienesti auki sen suulla ollessaan. Ami tarttui kevyesti naisen hartiasta ja vetäisi tälle puolen eikä sovituskoppia oltu ainakaan tilalla pilattu.
"Päätin sun puolesta meetkö vai tuutko. Tänne tulee kylmä kun pidät verhoa auki.", viimeinen lause taisi olla huono selitys, mutta jaah.. Alicia vaikutti mukavalta Beniaminin mielestä, joten ei hän nähnyt pelleilylle mitään estettä. Ei hän toisin naisesta tiennyt mitä mieltä tuo olisi, mutta kai se selviäisi.

Angelicia naurahti vielä itsekseen. Okei, nyt meni liian jäädyttämiseksi.. Alicia harkitsikin itsensä kiskomista pois verhon luota, kun Ami pyörähti niin, että oli kasvokkain naisen kanssa. No nyt ruskeiden silmien katse pysyikin paremmin Amin kasvoissa, kun tuo oli lähempänä.
"Hm.. No mitä sä siinä vielä seisot."
Ami kysyi suloisen hymyn kera ja hipaisi kiusaavasti sormellaan alahuultaan. Alician katse karkasi käymään huulissa, kunnes katse kohosi ja naisen omille huulille levisi pirullisen suloinen hymy.
"En tiedä.. Olin kai sanomassa jotain mut jostain syystä.. mä unohdin kokonaan mitä pitikään sanoa."
Angelicia mutisi ja kallisti päätään kuin yhä ihmetellen miten nyt tuolla tavoin. Ja tarkoituksella hän sanoillaan taisi vähän kehua Amia, kun sai oikein noin sai naisen keskittymisen karkaamaan. Ami kyllä näytti muutenkin jo järin tyytyväiseltä tilanteeseen ja varsinkin itseensä.
"Sä et taida olla ihan kotosin täältäpäin?"
Angelicia ei ollut ihan odottanut Amin kysyvän tuota ja varsinkaan nyt. Nainen kohauttikin kulmiaan, kunnes hymähti. No mitä väliä, vaikka välillä vastaisi ihan rehellisesti.
"En. Oon asunu aikasemmin USA:ssa."
Angelicia vastasi tahattomasti hiukan tavallista hiljaisemmalla äänellä ja nainen jatkoi yhä hymyilyään. Hymyssä oli jo flirttaavaa sävyä. Vastasihan hän vielä niin kiltisit Amille, vaikka jättikin viimeisen osan lauseestaan; ja syntynyt Venäjällä. Joskus jotkut, varsinkin miehet, tekivät oman oletuksensa siitä, että joku oli Venäjältä. Nainen vielä. Ihan kuin Alician otsaan olisi heti liimattu teippi, jossa luki huora. No Angelicia onneksi osasi näyttää miehille siinä kohtaa, että hänelle oli turha sanoa mitään siihen suuntaan viittoavaa. Mustat silmät ja potku haaraväliin.. Aika selvä viesti naiselta.

Angelicia tajusi herätä pienistä ajatuksistaan ja huomasi katseen taas käyneen miehen vartalolla. Hemmetti.. Mihin hänen itsehillintänsä ja tyyneytensä oli hetkeksi livahtanut. Alicia nojautui kauemmas ja aikoi juuri mutista, että menisi pois, että Ami saisi rauhassa kokeilla vaatteita. Mutta mies tarttuikin Alician hartiaan ja veti naisen sovituskopin puolelle.
"Päätin sun puolesta meetkö vai tuutko. Tänne tulee kylmä kun pidät verhoa auki."
Ami sanoikin kuin olisi lähes kuullut Angelician aikaisemmat ajatukset. Nainen naurahti pakosti ja väläytti flirttailevan hymyn. Jos hän nyt vain pitäisi vähän hauskaa, kun mies kerran noin..
"Niinpä tietysti. Eikä flunssa oo ikinä kiva juttu.. No jos mä sit jään."
Angelicia sanoi ja hänen teki mieli nostaa kätensä miehen kyljille, kun tuo oli tuolla tavoin siinä ilman paitaa ja aaivan lähellä. Mutta Alicia piti itsensä kurissa ja katsoi kuin mietteliäänä miehen paitoja.
"Mä en oikein tiedä.. Mä oon selvästi hyvä ettii sulle vaatteita mut jostain kumman syystä en nyt haluais et sä puet mitään."
Angelicia mutisi ja nostikin leikkisän katseen Amiin. Huulilla oli flirttaileva hymy ja nainen tosiaan pakotti kätensä pysymään kurissa. Hiukan yllytystä tuossa miehelle.. Kehumista vähän. Angelicia ottikin vielä pienen askeleen lähemmäs miestä, että oli lähes kiinni tuossa. Alicia kuitenkin vei vain kulmaansa kohottaen kätensä lanteilleen. Hän johtaisi tilannetta. Ja yrittäisikö Ami edes olla koskematta? Vielä, kun Alicia noin flirttaili ja oli aivan tarjottimella miehelle.
"Muut.. Jos sul tulee liian kylmä nii ehkä sun pitäis pukee."
Angelicia totesikin ja mutristi huuliaan mietteliään sävyyn. Hymy pysyi juuri ja juuri poissa ja nainen vilkaisi penkillä olevia vaatteita kuin likaisia tahroja. Nuo saivat kyllä nyt pysyä poissa. Mutta pitihän siinä myös yllyttää Amia. Angelicia nostikin takaisin katseen mieheen ja katsoi tuota kysyvästi sekä odottavasti. Ihan kuin hän olisi pelkästään odottanut miehen kommentoivan jotain naisen sanoihin..

Vai Alicia asunut Usassa. Ami oli kyllä käynyt siellä, joten tiesi paikasta ehkä jotain muutakin kuin, että se oli maa.. Selvisipä sekin. Hän oli ollut ihan vuorenvarma, ettei Alicia ollut asunut kokoaikaa täällä. Antaa olla, Beniaminillahan oli edessään tuollainen nainen, joka ei näyttänyt karkuun lähtevältä edes silloin kuin mies vetäisi tuon tälle puolen pukukoppia. Noh, suorasukaisuus oli aina parempi kuin kiertely ja näytti tehoavan.
"Niinpä tietysti. Eikä flunssa oo ikinä kiva juttu.. No jos mä sit jään."
No jospa jäisi.. Vaikka olihan sovituskoppi nyt lievästi sanottuna aika huono paikka valinta kaikkeen muuhun paitsi vaatteiden sovittamiseen. Ami ei silti ollut aikeissa hätää Aliciaa, kun oli naisen kerran tähän saanut. Mies tunsi jopa hieman lämpenevänsä, kun kopissa oli kaksi henkilöä. Sovitaan, että nainen tuli vain katsomaan sopivatko sovitetut vaatteet, jos joku tulisi kysymään.
"Mä en oikein tiedä.. Mä oon selvästi hyvä ettii sulle vaatteita mut jostain kumman syystä en nyt haluais et sä puet mitään."
Ami oli tyytyväinen myös siihen, että sai mielestään selvää Aliciankin mielipiteistä. Tarpeeksi suoria nekin. "En mä ajatellukkaan...vielä.", mies sanoi naurahduksen kera kun kaksikon välit tiivistyivät entisestään, vaikka Alicia pitikin käsiään vain lantiollaan. Beniamin laski omatkin kätensä lantiolleen eikä riistänyt katsettaan naisesta hetkeksikään, vaikka tuo kommentoikin jotain kylmäksi tulemisesta. Ei kovin hetkauttanut Amia pukemaan paitaa päälleen. Eikä hänellä ollut edes kylmä.

Noh, mitään ei näyttänyt tapahtuvan ellei Ami itse tehnyt jotain. Mies nosti kätensä lanteiltaan ja liuvutti ne kevyesti tarttumaan Alician käsistä. Väkisin sitten.
"Pitää ihan auttaa.", hän totesi mukamas tympääntyneenä ja vei naisen kädet omalle vyötärölleen, painaen niitä hetken kämmenillään 'pidä vähintään siinä'- tyyliin. Omat kädet karkasivat takaisin Alician lantiolle. Alkoi jo vaikuttaa ihan joltain tanssi asennolta, ei ehkä ihan. Beniamin pyöräytti kuitenkin hitaasti lantiotaan ehkä vain senkin takia, että sai näyttää naiselle vatsalihaksiaan ja toinen sai tuntea voimaa kämmeniensä alla. Oma hymykin oli lievästi sanottuna muuttunut viettelevämmäksi.
"Et sä kuitenkaan turhaan noita vaatteitakaan mulle valinnut.", Ami myhähti, ettei nainen nyt siltä kannalta pettyisi. Pitihän pitää koko ajan tyytyväisenä.
"Hm..", mies hymähti mietteliäästi ja rupesi liuvuttamaan käsiään laajemmin, mutta kokeilevasti Alician ylävartalolla. "Susta olis varmaan hyväks tanssijaks. Tuntuu ainakin siltä."

Angelicia katsoi flirttailevan hymyn kera Amia ja odotti yhä.. Onneksi ei ikuisuuksia tarvinnut odottaa tai kehottaa miestä, kun tuo vihdoin teki jotain. Ami tarttui naisen käsiin ja Angelicia vain hymähti tyytyväiseen sävyyn. Tämä oli niin helppoa..
"Pitää ihan auttaa."
"Jep.. Kato ei tällanen ujo nainen aina tiedä mitä tehdä kun noin hyvännäkönen mies siinä niin lähellä."
Angelicia kuiskutteli hymyillen miehelle takaisin ja virnisti itsekseen. Todellakin ujo nainen.. Hah, ei ihan Angeliciaan sopiva sana. Mutta onneksi Ami ei tuntenut häntä. Ja jos olisi tuntenut, silloin mies olisi tiennyt Alician leikkivän tuolla. Siinä tapauksessa koko homma olisi voinut mennä pieleen. Mutta ei.. Angelicia onneksi hallitsi tilanteen. Hän kuitenkin oli kiltisti jälleen kerran ja antoi Amin viedä hänen kätensä miehen ruskettuneelle iholle vyötärön kohdalle. Angelicialla ei kyllä ollut valittamista ja hän vain päästi tyytyväisen ynähdyksen, kun sai vielä Amin kädet omalle lantiolleen. Naisen kädet liukuivat hellästi ruskettuneella iholla ja sormet kokeilivat hellästi, mutta itsevarmasti uuden tuntuista pintaa. Ja ei näkykään ollut pahempi.. Angelician hymy ei mennyt yhtään vaisumpaan suuntaan, mutta katse kävi välillä alempaa. Muka sen tekosyyllä, että hän vain vilkaisi omia käsiään. Jotka sattuivat olemaan miehen vyötäröllä..
"Et sä kuitenkaan turhaan noita vaatteitakaan mulle valinnut."
Angelicia nosti katsettaan ja katsoi miestä flirttailevasti kulmien alta.
"No hyvä vaan jos joku noista on ostettavan arvonen. Mä uskon et ne näyttää varmasti hyvältä sun päällä."
Angelicia totesi takaisin ja hiljaisen naurahduksen kera suoristi enemmän päätään. Ami taas kuului hymähtävän mietteliääseen sävyyn ja samassa Angelicia tunsi selvästi mustan mekon kankaan läpi kuinka miehen kädet vaelsivat hänen kehollaan. Tuo tuntui yllättävän hyvältä.. Angelicia puraisi alahuultaan hymyillen ja kallisti hitusen päätään. Katse pysyi tiiviisti miehen kasvoissa, vaikka melkein karkasi alemmas. Tämä tosiaan oli hauskaa.
"Susta olis varmaan hyväks tanssijaks. Tuntuu ainakin siltä."
Angelicia naurahti ja kohotti toista kulmaansa.
"Ai että ihan tuntuu.. En oo kyl koskaan harrastanu mitään tanssia. Ootko sä sit tanssija?"
Angelicia kysyikin. Tai sitten Ami heitti vain oman iskurepliikkinsä eikä ollut itse mikään tanssija. Harvemmin Alicia kyllä oli törmännyt mieheen, jotka tosissaan tanssivat harrastuksena. Ei se kyllä tosiaan mitään harvinaista ollut. Angelicia hymisi hiljaa ja antoi katseensa taas tutkailla miehen vartaloa, samalla kun naisen kädet liukuivat hitaasti toisen alaselälle. Mustalla lakatut kynnet hivelivät myös miehen ihoa kiusoittelevaan sävyyn. Mielessään Alicia mittaili mitä tanssia mies voisikaan tanssia.. Rennosta tyylistä päätellen voisi olla joku katutyylinen tanssi? Vaaii.. No ei sitä tiennyt. Angelicia naurahti hiljaa itsekseen ja liuvutti käsiään hiukan ylemmäs miehen selällä. Iho tuntui aina vain paremmalta. Ei sitä ollut tullut kokeiltua vähän aikaan muiden miesten ihoa.. Vain yhden.
"Ei sullakaan kyllä tosiaan mikään pahempi kroppa. Osaat pitää itteäs selvästi kunnossa."
Angelicia heitti taas pientä kehumista peliin ja iski miehelle naurahtaen silmää. Katse olikin vuorostaan kunnolla Amin kasvoissa ja Angelicialle tuli pieni houkutus. Tai ehkei niin pienikään. Täyttäisiköhän tämä mies yhden naisen kriteerin..
"Kuinkakohan hyvin sä suutelet.."
Angelicia mutisikin pohdiskelevaan sävyyn ja katsoi Amia kiusoittelevasti. Tämähän nainen oli suorasanainen. Saisi katsoa pysyisikö Ami perässä vai pelästyisikö tuo kokonaan. Angelicia kyllä odotti nyt enemmän mieheltä. Ja hän arveli ettei Ami heti ensimmäisenä olisi punastelemassa tai juoksemassa kopista ulos. Saisi katsoa esittikö Ami vähän liikaa isoa miestä.

Hahah, tapaamis paikka: kauppa, aika: keskellä päivää, ja mikä kruunasi kaiken: selvinpäin. Amilla kesti tosiaan hetki sisäistää tuo ja mies kiitti vain onneaan, ettei päivä mennyt saman tavallisen rytmin mukaan, vaikka hän piti rytmeistä, varsinkin nopeista sellaisista. Jotain poikkeavuuksia ja tämä oli oikein hyvä sellainen. Sekin varmistui aina vain enemmän Alician sivellessä käsillään miehen ihoa ja miehen kämmenillään naisen vartaloa. Tuntui mukavalta, vaikka paikka ei sitä kovin ollut.
"Ai että ihan tuntuu.. En oo kyl koskaan harrastanu mitään tanssia. Ootko sä sit tanssija?"
Hupsista, nainen oli nopea tajuamaan. Ami tosin vastasi kysymykseen vain silmän iskulla ja pitkällä 'ehkääää' hymähdyksellä. Eivät kaikki harrastaneet tanssia, mutta osasivat silti tanssia. Bileissä ja niinedespäin. Amilla se kuitenkin tiivistyi aika hyvin jokapäivään. Ehkä se selviäisi Alicialle myöhemmin. Tanssityylit kun eivät koko ajan olleet niin akrobatiaa vaatiivia, mutta sisälsivät nopeutta ja rytmitajua sitäkin enemmän, sekä taitoa tanssia toisen kanssa. Sitä pystyi onneksi hyödyntämään muuissakin tilanteissa.. Mutta mitä Alicia sitten teki? Mies ei osannut vielä näin nopeasti liittää naista oikein mihinkään ammattiin. Ehkä joku tärkeäkin henkilö?

Ami laski leukaansa Alician käsien mennessä selällä ylemmäs. Mies vain jatkoi hymyilemistään katsahtaen naisen selkää peilin kautta ja käsiään jotka sille kiertyivät näpräten hetken hiuksia, käyden sivelemässä niskaa. Siitä Beniamin vilkaisi vielä verhon reunaa, ettei kukaan sattunut kurkkimaan turhia.
"Ei sullakaan kyllä tosiaan mikään pahempi kroppa. Osaat pitää itteäs selvästi kunnossa."
"Mm-m. Hyvä että kelpaa ja kai se on vähän pakko pitää itteään kunnossa.", Ami vastasi. Tuon kyllä pystyi tulkita monella tavalla. Benaminin kannalta se meni tietysti siihen: näytti paremmalta, joka tietysti oli kaikkein helpointa päätellä. Toisena tanssi, josta tiesi moni, ja kolmantena selkärankareuma, josta tiesi vain osa.
Ami ei ennättänyt vielä edes jatkaa, kun kuuli Alician luokseen houkuttelevat sanat suutelemisesta.
Hyvä ettei kuulunut 'vau' sanaa suusta Beniaminin ajatellessa taas olevansa niiin onnekas tänään. Hän ei varmasti jättäisi tuota ääneen ajattelua vain toivomisen varaan. Mies katsoi taas Alician kasvoja ja vastasi:
"Mä voin antaa näytteen..", hän mutisi, eikä antanut sen enempää miettimisaikaa, kun painoi huulensa Alician huulia vasten. Kyllä tällainen tilanne piti käyttää hyväksi. Ami kiersi käsivarsiaan enemmän naisen ympärille saadakseen toista lähemmäs, kämmenten valuessa sulavasti, mutta painokkaasti alemmas. Mies tottakai syvensi suudelmaa, oikeastaan melko nopeasti siitä tottumis pisteestä, jos sellaista edes oli olemassa. Hän ummisti silmiään ja antoi kepeästi kielenkin tulla mukaan. Kaikki peliin niin ei tarvinnut jäädä miettimään 'suutelee hyvin' tai 'vielä paremmin' välille..

Miehen ajatukset mahtavasta hetkestä keskeytti kuitenkin ääni, joka ei ollut kaupan kaiuttimista soiva musiikki. Amilla ei kestänyt pitkään tajuta mistä se tuli.. Läheltä, alempaa, eikä hänen laukustaan. Beniamin ei silti keskeyttänyt suudelmaa kunnolla, vaan jäi sivelemään huulillaan naisen huulia.
"Sun kännykkä soi. Olis kannattanu pistää kiinni, niin ei olis jääny kesken.", mies kuiski käheämmällä äänellä. Ei hän silti pettyneeltä kuulostanut, vaikka olikin sitä vähän mielessään. Ami halusi yhä nauttia siitä mitä oli saanut ja kädet kulkivat yhä naisen vartalolla, vaikka puhelimeen vastaaminen olisikin vaikeaa. Tuskin siellä nyt mitään tärkeää oli ja voihan sitä aina painaa punaista luuria.

"Mm-m. Hyvä että kelpaa ja kai se on vähän pakko pitää itteään kunnossa."
Angelicia hymähti huvittuneeseen sekä vähän hyväksyvään sävyyn. No jos Ami ei olisi kelvannut, he eivät olisi olleet tässä. Sillä Angeliciahan katsoi kyllä kenen kanssa piti hauskaa.. Ja vaikka tämä mies oli rehentelijä niin osasi selvästi pitää kropastaan huolen. Taisi tuollekkin ulkonäkö olla sen verran tärkeä. Mutta Alicia ei halunnutkaan kuulla kuitenkin miehen kommentteja, rehenteleviä sellaisia ainakaan, ikuisuuksiin vaan käänsi sanoillaan miehen huomioon johonkin paljon parempaan, joka estäisi puhumisen varmasti..
"Mä voin antaa näytteen.."
Ami vastasi itsevarmasti ja Angelicia väläytti tyytyväisen virneen. Nainen ehti vain kohottaa kulmaan 'ai todellako'- sävyyn, kun Ami tosissaan antoikin näytteen.. Kaksikon huulet painuivat toisiaan vastaan ja Angelicia vastasi heti suudelmaan samalla, kun toinen käsi jäi miehen yläselälle ja toinen käsi otti otteen miehen niskalta. Amikin painoi naista lähemmäs itseään eikä Alicialla ollut valittamista. Suudelma syveni melko pian ja Angelicia kiihkeästi ynähtäen ummisti silmiään ja vastasi suudelmaan oikein kunnolla. Mies ei arkaillut ja tosiaan tuo suudelma tuntui vatsassa asti. Eli Ami täytti sitten taas yhden kriteerin. Ja Angelicia tosiaan nautti tästä faktasta.

Angelicia tajusi vähän hitaammin tuon häiritsevän äänen, joka oli tuttu, mutta ei sentään heti keskeyttänyt kiihkeää suudelmaa. Alicia vähitellen tajusi, että jotain.. jotain häiritsi. Samassa hän tunnisti kunnolla äänen; hänen kännykkänsä soi. Ami taisi tajuta sen myös, mutta suudelma ei keskeytynyt miehen osalta eikä siis Angeliciakaan pistänyt stoppia. Aivan liian hyvä suudelma.. Vaikkakin puhelin vain soi ja alkoi ärsyttää vähitellen.
"Sun kännykkä soi. Olis kannattanu pistää kiinni, niin ei olis jääny kesken."
Ami kuiski käheällä äänellä, josta Angelicia piti jostain syystä paljonkin.. Huuletkin koskettivat koko ajan toisiaan ja ensin Alicia vain naurahti hiljaisesti ja suuteli kiihkeästi miehen huulia.
"Joo mun känny.. Ikunen riesa."
Angelicia mutisi hiljaa ja avasi nyt kunnolla silmiään. Niin tosiaan, hänen puhelimensa oli ennenkin ollut tällaisten tilanteiden keskeyttäjä. Pahus sentään.. Angelicia ärähti itsekseen, kun puhelin ei hiljentynyt. Christina varmaan taas ja tuolla oli varmasti jotain 'elintärkeää asiaa'. Angelicia suostui tuomaan toisen kätensä Amin selältä laukkunsa luo. Aavistuksen kömpelösti ja ajatukset huulten leikkivässä kosketuksessa nainen repi puhelimen laukustaan. Angelicia henkäisi miehen huulia vasten ja virnistäen näykkäisi Amin alahuulta ennen kuin vetäisi puhelimen korvalleen. Epämääräinen ynähdys puhelimeen ja Angelicia ummisti silmiään suudellen kiihkeästi Amia. Samassa kuitenkin puhelimesta kuului kovaa ärähdys;
"Missä sä oikein olet?!"
Sekunnissa Angelicia räväytti silmänsä auki ja astahti kauemmas Amista kuin soittaja olisi ilmestynyt heidän viereensä. Mutta ei sentään.. Angelicia nuolaisi äkkiä huuliaan ja vastasi Chrisille;
"Vaatekaupassa! Tartteeko olla niin kärsimätön.. Mä just kokeilin yhtä mekkoa ja vähän vaikee vastata heti puhelimeen jos koettaa saada vaikeepukusta vaatekappaletta pois päältä."
Angelicia sanoi mukamas hiukan ärsyyntyneesti, mutta ääni oli silti kevyt. Chris taisi rauhoittua tuon takia, mutta hymähti tympääntyneeseen sävyyn.
"Sä oot ollu kaupungilla vaikka kuinka kauan.. Eks sä vois tulla jo kotiin?"
Chris murisi samalla, kun Angelicia nosti kätensä koskettamaan Amin vatsaa. Nainen puri huultaan hellästi ja iski miehelle silmää.
"Mulla ei mee enää kauan. Käyn varmaan vielä yhdessä vaatekaupassa. Yritä nyt vaan jaksaa."
Angelicia sanoi yllättävän normaaliin sävyyn, vaikka samalla kosketteli toisen miehen paljasta ylävartaloa ja flirttaili vaivihkaa tuon kanssa.
"Äääh.. Sä oot varmaan käyny jo kymmenessä vaatekaupassa! Vitun tylsää oikeesti. Mä olen vaan yksin täällä ja on kaamee nälkäkin."
Chris nurisi ja Angelicia pyöräytti pikaisesti silmiään. Mies siis otti yhden taktiikoistaan; valita, kunnes nainen ei jaksa enää ja antaa periksi. Mutta Chrisin suruksi Angelicialla oli käsillään jotain aivan muuta. Nainen vain tuhahti Chrisille ja painautui sitten Amia vasten, hipoen huulillaan tuon huulia.
"Okei mä kokeilen nää vaatteet mitä mulla on tässä.. Tuun sitten. Lupaan."
Angelicia sanoi rauhallisesti samalla, kun raapi hellästi Amin vatsaa. Chris kirosi hiukan, mutta Angelicia osasi jo tulkita kiroamisen sävystä, että mies myöntyisi. Sitä tuo ei kuitenkaan sanonut ääneen.
"Muista käydä ruokakaupassa kans.. Helvetinmoinen nälkä."
Chris murahti ja Angelicia nuolaisi juuri Amin alahuulta.
"Joo joo.. Kyllä mä sen muistan."
Angelicia sanoi hiukan hajamielisesti puhelimeen, tajuamattaan sitä itse. Chris nurisi vielä jotain, enemmän jo itsekseen.
"Alicia.. Oo sit kans nopee. Mulla on tooosi YKSINÄISTÄ täällä."
Chris sanoi vielä ja nyt äänessä oli jo vihjaavaisuutta närkästyneisyyden lisäksi. Pientä vihjausta tosiaan.. Angelicia naurahti puhelimeen ja vei korvansa Amin korvalle samalla, kun sanoi kiusoittelevalla äänellä puhelimeen;
"Mä kyl tuun ja hoitelen sut kulta."
Chris päästi tyytyväisen äännähdyksen ja Angelicia arvasi, että tuo taisi virnuilla tyytyväisenä. Mutta eipäs tainnut olla ainoa mies, joka oli tyytyväinen naisen sanoista. Angeliciahan oli myös Amissa kiinni ja sanoi sanat myös tuon korvaan. Alicia vetäytyi hitaasti kauemmas Amista ja samassa Chris murahti epäluuloisesti.
"Hei.. Kuka siel puhu? Mä kuulin jotain. Ihan kun MIEHEN ääni. Angelicia."
Chris ärisi ja viimeinen sana tuli napakkana, uhkaavana. Angelicia suukotti vielä Amin rintakehää ja vetäytyi sitten kunnolla miehestä kauemmas ettei Chris vahingossakaan kuulisi enää mitään.
"Se oli kuulutus, hölmö. Tai sit alat kuulla ääniä omassa päässäs.."
Angelicia sanoi takaisin itsevarmalla äänellä ja nainen väläytti leikkisän virneen vielä Amille. Chris murahteli jotain, mutta näytti uskovan naista. Ja Alicia olikin luottanut siihen.
"Okei sit.. Mut tuu nopee. Moi."
Chris mutisi vielä ja Angelicia ei ehtinyt kunnolla sanoa moita tai heitä, kun mies lopetti jo puhelun. Angelicia hymähti kulmiaan kohauttaen ja laski puhelimen korvaltaan. Angeliciaa kyllä huvitti, kun hän mietti miten närkästyneenä ja yksinäisenä mies oli asunnossaan. Ja heti huvittuneisuuden perässä nousi pintaan toinenkin tunne.. Ikävä. Angelician keho yhtäkkiä vain huusi Chrisiä. Hän halusi kotiin Chrisin luo, suudella tuota ja tuntea miehen kosketus ihollaan. Hänen Chrisinsä. Angelicia hymyili itsekseen, mutta nyt vain ajatellen sitä miten pääsisi pian karkottamaan yksinäisyyden Chrisistä.
"Se oli mun mies. Mun on aika lähtee kotiin."
Angelicia sanoikin rehellisesti Amille ja pudotti puhelimen laukkuunsa. Nainen naurahti ja katsoi vielä itseään miehen ohi peiliin.. Hiukan hiusten pöyhötystä ja nainen sipaisi huuliaan. Ei näyttänyt epäillyttävältä.
"Oli hauskaa ja oot hyvä tyyppi."
Angelicia sanoi ja hymyillen iski silmäänsä vielä miehelle. Viimeinen silaisu vielä.. Mutta Alicia ei kyllä aikonut sanoa, että toivottavasti nähdään. Koska tämä lelu oli nyt Angelician mittapuussa täyttänyt tehtävänsä turvallisen rajoissa ja nyt nainen halusi kotiin, Chrisinsä luo.
"Moikka!"
Angelicia hihkaisi ja nauroi vielä ennen kuin tönäisi kopin verhon sivuun. Nainen hymyili itsekseen tyytyväiseen sävyyn ja marssi korkokenkien korot kopisten kaupan puolelle. Kädet vetäisivät vaivihkaa mekkoa alemmas.. Piti näyttää kuin äskeistä ei olisi tapahtunut. Ja unohtaa. No Angelicialle se oli ehkä liiankin helppoa.

Ami antoi Alician sentään kaivaa kännykkänsä. Riesa, todellakin. Mies vain naurahti hiljaa ja koetti nähdä kuka siellä soittaisi, muttei ennättänyt nähdä kun ruudun ja sen valon, sekä naisen vastaamassa siihen. Tilanne ei näyttänyt kuitenkaan paljoa muuttuvan edellisestä, joten tuskin se olisi mitään tärkeää.. Beniamin voisi vaikka unohtaakkin että Alicialla oli luuri korvallaan.
Kädet jatkoivat matkaansa ja huuletkin olivat painautumassa yhteen, mutta yhtäkkiä nainen astahti kaikkoavasti kauemmas saaden Amin hieman yllättyneeksi. Mitä nyt? Hän kurtisti kulmiaan ja tajusi kyllä, ettei soittaja ollut odotettu soittaja. Mies tajusi nyt osakseen pysyä hiljaa. Alicia muutenkin keksi parhaillaan tekosyitä.. Benjaminia rupesi melkeinpä naurattamaan. Hymy ainakin levisi huvittuneeksi. Hän taisi olla muutenvain pervo mieli kun ajatteli asioita vähän toisella tavalla. Kokeilemassa mekkoa.. Hmm.
Amikin nojautui kuin äänettömästä käskystä lähemmäs Alician hipaistessa miehen vatsaa. Kyllä tuo puhuja saataisiin pois, vaikka Beniaminilla olikin epäilyksiä mielessään. Hän kuuli äänestä kyllä, että toisessa päässä oli mies, mutta siihen se jäikin. Ei Ami ennättänyt saada sanoista mitään selvää. Ei haitannut, sillä Alicia sai tuon anteeksi kosketuksiensa ansiosta. Miehen olisi tehnyt mieli itsekkin koskettaa naisen ihoa enemmän, mutta se varmasti kuuluisi puhelussa.. Amia se vain huvittaisi, mutta Alicia tuskin olisi samaa mieltä. Paljastuisi liikaa.
Mies koetti pitää kämmeniensä sivelyn mahdollisimman kevyenä ja naiselle huomaamattomana, että kaikki pysyisi sopivan rauhallisena. Turhaa hankkia mitään ongelmia tässä kohtaa. Pian Ami kuuli sanat korvallaan, jotka saivat kirjaimellisesti lämpimät väreet aikaan:
"Mä kyl tuun ja hoitelen sut kulta."
Puhuiko Alicia nyt puhelimeensa vai Amille? Mies kyllä tajusi, että naisen pitäisi lähteä pian, muttaa.. Harvinaisen tyytyväinen tunne täytti mielen ja hyvä ettei jalat menneet alta.
"Milloin vaan.", oli se sitten Beniaminille tarkoitettu tai ei. Tuskin sille luurin toisessapäässä olevalle.. Nainenhan parhaillaan suukotti miehen rintakehää.
"Se oli kuulutus, hölmö. Tai sit alat kuulla ääniä omassa päässäs.."
Niinjoo, nyt Ami vähän rikkoi hiljaisena oloaan. Heti hän sipaisi huuliaan kuin syyttömänä. Mainoshan se vain ja pian Alicia sai puhelunsa loppumaan. Beniamin kallisti päätään kuin olettaen kaiken jatkuvan siitä mihin oltiin jääty..

"Se oli mun mies. Mun on aika lähtee kotiin."
Ai mitä? Mikä? Ami kurtisti kulmiaan ja älähti jotain epämääräistä. Mies? Tämä oli jokin typerä leikki vai? Leikki johon Ami oli mennyt halpaan. "Heei..", Beniamin oli aikeissa kommentoida epäoikeudenmukaisuudesta, kun nainen jatkoi:
"Oli hauskaa ja oot hyvä tyyppi."
Tässäkö se oli? Hämmentävää. Ei Amille voinut käydä näin. Tämähän romahdutti itsetunnon, jos tapahtuisi useammin. Mies katsoi verhon toiselle puolelle vilahtavaa Aliciaa leuka auki loksahtaneena. "Et sä voi tolleen!", Ami perässä raotti verhoa hihkaisten käytävän puolelle. Hän katsoi naisen perään ja mietti nopeasti: Ei noin vain voinut tuollaista päästää karkuun! Hemmetti, Ami ei ollut lelu kellekkään. Tai ehkä hän voisi olla, jos olisi tiennyt etukäteen.. Mies pudisti päätään ja hihkaisi uudelleen:
"Odota!", oli Alicialla mies tai ei, Beniamin ajatteli ettei naisella ollut mitkään kummoisemmat välit tyyppiin tuon puhelun perusteella. Aina oli mahdollisuuksia!

Äkkiä Beniamin kiskoi t-paitaansa ja huiviaan samaan aikaan. Huppari vain puoliksi päälle ja kassi olelle. Mies juoksahti Alician perään ja kiitti onneaan, että löysi naisen nopeasti katseellaan jonkin matkan päästä. Hän ei valittanut silti mitään, vaan kiersi kätensä käsikynkkään Alician käden ympärille ja nauroi 'tässä on nyt tapahtunut joku erehdys' sävyyn.
"Äläs nyt, mä heitän sut.", Ami totesi ja käännähti jyrkän käännöksen hissejä kohti, jotka veivät parkkihalliin. Muahhaa, auto, joka oli yksi toivo ja toisena, hänen oli pakko saada tietää missä Alicia oikein asui, tai saada edes kännykkä numero. Mies äkkiä sai huitaistua kassiaan hissin ovien väliin, että he ennättivät vielä sisään parin muun ihmisen joukkoon.
"Pääset nopeammin, joten turha valittaa.", mies piti Alician kättä yhä kynkkä otteessaan, ettei varmasti päässyt karkaamaan. Ami hymyili ovelasti itsekseen katsoessaan sulkeutunutta hissin ovea edessään. Ah, tottakai hän rakasti aina päästä autonsa kyytiin. Jos ei muita kutsuttu kullaksi niin autoa kyllä..

Lopulta hissin ovet aukesivat suoraan parkkihalliin ja Ami lähti heti viemään naista mukanaan.
"Tajusin kun kävelet suoraan ulos päin, että sulla ei oo autoa mukana..", mies puheli samalla ja rupesi kaivamaan taskuaan avainten toivossa, vaikka autoa ei vielä näkynytkään. Loveren parkkihallista kyllä näki, että moni rikas kävi täällä ostoksillaan. Muutama ehkä hieman 'köyhemmän' mallinen auto, mutta Ami ei onnekseen omistanut sellaista. Ja tietty hän ajatteli Aliciallakin olevan auto, kun kävi Loveressa shoppailemassa..
Miehen hymy vain leveni mitä lähemmäs hän tiesi suuntaavan autoaan ja lopulta päästiin oikealle riville. Ami painoi autonavaintensa lukon avausta ja oikea auto väläytti valonsa. Tässä vaiheessa sai Aliciakin nähdä miehen ylpeyden kohteen.
"Noniiin.. Kai se kyyti vielä kelpaa ja minne heitän?", Ami kysäisi kulmiaan kohauttaen. Toki piti vähän hillitä itseään autonsa kanssa..

Angelicia käveli jo kaupasta ulos ja ajatteli jo suunnistavansa uloskäyntiä kohti, kun kuuli nopeat askeleet ja käsi pujahti naisen käden kanssa käsikynkkään. Alicia hymähti kysyvänä ja katsoi hiukan kysyvästi Amia. No tietenkin juuri tuo juoksi hänen peräänsä, mutta.. ihan juoksi perään. Angelicia hymyili pakosti, mutta vain tyytyväisenä itsestään. Ai että Ami oli noin kiinnostunut? Ai niin.. Oliko se sittenkään niin hyvä asia?
"Äläs nyt, mä heitän sut."
Ami sanoikin ja Angelician kasvoilta näkyi selvästi tilanteen arviointi. Kannattikohan tuo nyt? Varsinkin, jos Ami ajaisi suoraan talon eteen ja Chris näkisi.. Niin ja, Rashee Road. Angelicia mietti vieläkin, mutta myöntyi sentään sen verran, että antoi Amin taluttaa häntä haluamaansa suuntaan. Mies onnistuikin saamaan heidät vielä hissiin. Angelicia huokaisi.
"Tiedäks.. Tää ei oo ehkä niin fiksua."
Angelicia sanoi, mutta naurahti pakosti. Jep, hän oli huono sanomaan tuota vakuuttavasti. Varsinkin, kun häntä huvitti yhä se, että Ami oli lähtenyt hänen peräänsä.
"Pääset nopeammin, joten turha valittaa."
Angelicia hymähti sävyyn, että oli itse tuosta vähän eri mieltä. Ami ei tainnut tosiaan käsittää, että Alician ajatukset olivat vain Chrisissä. Heti kun nainen vähän ajattelikin tuota, hänestä tuli kärsimättömämpi. Jos Ami olisi antanut hänen vain mennä oman tahtonsa mukaan. Menihän sitä taksejakin. Angelicia oli kyllä harkinnut auton ostoa, mutta ei ollut saanut sitä aikaiseksi. Ehkä se auto olisi hyvä.. Ei joutuisi kestämään niin paljon tällaisia kyytityrkytyksiä ja saisi ajaa niin nopeasti kohteeseensa kuin halusi. Mutta nyt oli kai hyväksyttävä tämä tilanne.. No, tämän kerran. Mitäs siinä, kun hissi oli jo lähtenyt kulkemaan alaspäin eikä kauan, että he olisivat parkkihallissa. Nyt vasta Angelicia ajattelinkin.. Millainenkohan auto Amilla oli?

Pian hissin ovet avautuivat ja nainen älähti, kun Ami lähti vain kuljettamaan häntä oikeaan suuntaan.
"Tieks mä osaan kävellä ilman taluttajaakin."
Angelicia sanoi hiukan närkästyneesti. Hän itse piti tilanteen johtamisesta. Nyt hän tajusikin vasta miten tilanne oli hiukan kärsinyt.. Amihan tässä vei häntä. No Angelicia ottaisi kyllä tilanteen taas omakseen. Ja oikeastaan eihän hän joutuisi kauan kestämään tätä tilannetta, kun hän ja Ami eroaisivat eivätkä enää koskaan tapaisi. Ainakin Alicia ajatteli sen niin.
"Tajusin kun kävelet suoraan ulos päin, että sulla ei oo autoa mukana.."
"Sullahan on loistava päättelykyky."
Angelicia heitti ja naurahti. Että Ami olikaan innokas.. Sen takia Alician uteliaisuus kyllä kasvoi. Johtuiko innostus nyt myös sattumoisin miehen autosta? No, tottakai. Varmaan tuolla oli joku hieno, tai mitä mies luuli hienoksi, auto jonka kanssa aikoisi taas rehennellä. Miksi Angelicialla meni uskottavuus koko hommaan jo.. Hän halusi vain kotiin. Piste.
"Sen auton on sit paras kulkee kovaa. Ja mä sit ajan jos et osaa käyttää kaasua."
Angelicia heittikin, mutta nyt vähän leikkisämpään sävyyn. Pysyisiköhän Ami taas tahdissa? Tai paremminkin, menisikö tuo Alician tahtoman tahdin mukaan. Angelicia hymähti itsekseen ja aikoi juuri kysäistä, että missäs Herra Auto olisikaan, kun mies painoi nappia ja valot välkähtivät. Naisen katse meni heti autoon, joka.. sai hänet henkäisemään. Hyvä on, miehen tyylitaju ei taaskaan pettänyt.
"Noniiin.. Kai se kyyti vielä kelpaa ja minne heitän?"
Angelicia tajusi tuijottavansa autoa pientä kunnioitusta silmissään. Siis autohan vaan tässä oli niin hieno. Katse menikin hillitymmäksi ja Angelicia veti sädehtivän ilmeen kasvoiltaan.
"Noo.. Ehkä se sit kelpaa. Ja Rashee Roadille"
Angelicia sanoi ja marssi pelkääjän paikalle. Tulipas Rashee hyvin rehellisesti.. Mutta mies kysyi ja kyllä Angelicia nyt mielellään TUOLLAISEN auton kyytin meni. Hän ei ollut pitkään aikaan ollut saanutkaan nauttia noin upeasta autosta ja varsinkin sen kyydissä olemisesta. Ja mieshän saisi antaa sen kyydin, kun kerran tarjosi.. Asui Alicia missä tahansa. Nainen avasi jo pelkääjän paikan puolen oven ja väläytti virneen Amille.
"Saa nähdä sit viel millanen kuski sä oot."
Nainen heittikin hiukan haastavasti ja nousi autoon. Eiköhän tässä nyt jo menty eikä meinata. Angelicia hymähti ja katse nautti näkemästään näin auton sisältäkin. Kun Amikin oli autossa, Alicia veti katseensa taas asiallisemmaksi ja hymähti kuin juuri ja juuri hyväksyvästi. Nyt ei kannattanut enää yllyttää Amia liikaa.
"Ihan hyvännäkönen tää tosiaan on.."
Angelicia hymähti ja tajusi pistää vyönkin kiinni. Sitten hän muistikin aikaisemman asian, joka oli käväissyt mielessä aikaisemmin.
"Ai niin.. Mä sit sanon mihin pysähdytään. Kävelen loppumatkan asunnolle. Ihan vaan sun hengen säilymisen vuoks. Jos eräs näkee sut niin sä olet vainaa oli sulla sit hieno auto tai ei."
Angelicia heitti melko kevyeeseen sävyyn, mutta toivoi Amin tosiaan ymmärtävän uhkauksen naisen viimeisessä lauseessa. Hän ei vitsaillut. Ami tuskin selviäisi hengissä, jos vain Chris tietäisi.. Ja myös Angelicialle tulisi siinä ongelmia. Eikä vain mitään pieniä. Alicia halusi välttyä sotkulta eli oli parempi, että Ami oli kiltti poika ja totteli häntä täsmällisesti. Miehen ei tarvitsisi tehdä sitä kauan.. Koska he tuskin juttelisivat enää tämän päivän jälkeen. Se oli ainakin Angelician itsevarma mielipide tästä kaikesta. Ja jos Amin henki oli miehelle itselleen tärkeä.. tuo tosiaan tajusi ottaa Angelician viimeiset sanat tosissaan. Molemmille olisi siitä vain hyötyä.

Ami tiesi tämän olevan fiksua, omalta kannaltaan. Lopulta mies suostui löysäämään otettaankin Alician kädestä toisen selvästi hieman närkästyessään siihen. No, parasta vain, että päästäisiin sen auton luo. "Sen auton on sit paras kulkee kovaa. Ja mä sit ajan jos et osaa käyttää kaasua."
"Näät sitten."
Miehen painettua lukot auki, katse kääntyi naiseen. Ei vain tsekkaamaan vartaloa, vaan reaktiota. Hän oli kyllä huomannut usean havahtuvan... Kumma juttu ja sävähdyksen hän huomasi tässäkin naisessa. Tästä Ami piti. Miehen hymy käväisi virneessä ja pian Beniamin käveli tyynesti autonsa luo kysyessään samalla menosuunnan.
"Noo.. Ehkä se sit kelpaa. Ja Rashee Roadille"
Pieni pysähtyminen liikkeisiin ja Ami katsahti Aliciaa taas kerran kummastuneesti. Ensimmäisenä kummastutti naisen kuin tukahdettu reaktio, mutta vielä Rashee Roadille? Eikö naisen pitänyt olla rikkaampi? Hän pyyhkäisi ilmeen johonkin hymynkareeseen samalla viskaistessaan kassinsa takapaksiin. Mies kiersi kuskin paikalle ja naurahti. Ööh, Rasheelle sitten. Millaisessa läävässä Alicia sitten oikein asui.. Ja kenen kanssa?
"Saa nähdä sit viel millanen kuski sä oot."
No voi kamalaa. "Ihan hirvee.", mies vitsaili. Ei hän mielestään kyllä mikään surkea kuski ollut. Oikein hyvä oikeastaan, vaikka tahallaan jätti joitain liikennemerkkejä ohi huomion jos niille ei hänen mielestään edes ollut tarvetta. Eipä ollut vielä sakkoja tullut kuin nopeuden ylittämisestä.. Hups, kun auton vika. Beniamin halusi aina näyttää miten hänen autonsa oikein kulki ja hyvin kulkikin.

"Ihan hyvännäkönen tää tosiaan on.."
"Eikööös.", Ami pölisi samalla käynnistäessään auton. Hän nojautui kunnolla taakse ja katsahti naista ovelana toinen käsi ratin päällä, kun antoi moottorin jurista jonkin aikaa.
"Ai niin.. Mä sit sanon mihin pysähdytään. Kävelen loppumatkan asunnolle. Ihan vaan sun hengen säilymisen vuoks. Jos eräs näkee sut niin sä olet vainaa oli sulla sit hieno auto tai ei."
Ami nyökäytti päätän suostuvaisesti ja kohauttipa olkaansa kuin sillä ei olisi ollut mitään väliä. Silti mies aikoi nähdä mihin taloon Alicia menisi.. Mutta se mies jonka kanssa nainen seurusteli.. Vaikutti sekopäältä.
"Eikö saa edes puhelinnumeroa?", Beniamin kysäisi vielä virneen kare kasvoillaan kun ajoi ulos parkista. Saihan sitä aina toivoa, mutta mies oli varma siitä, ettei näkisi tummatukkaa viimeistä kertaa. Vaikka nainen asuikin Rasheella. Hän hyräili hetken, kunnes katsahti radiota. Ei vielä... Ensin pitäisi päästä täältä ulos. Lipuke automaattiin ja tie oli vapaa. Ami rakasti autollaan ajamista ja tajusi itsekkin pistää turvavyön kiinni. Harmivain, että ihan tällä ilmalla ei kannattanut ajaa ilman kattoa.

Heti kun oltiin ulkona Ami pisti soittimen päälle, johon oli kerännyt ihan mukavan määrän musiikkia. Piti sitä auton kaiuttimiakin kuluttaa ja soittimesta soi juuri sopiva kipale sellaiseen: Ercola - Every world. Hän katsahti naista ennenkuin rupesi ajamaan tietään Rasheelle päin. Eipä ollut tultu ajettua siellä päin aikoihin. Näkisipä vilauksen sitä toisenlaista, mielenkiintoisempaa, meininkiä.
"Pakko sanoo, etten kuvitellu sua ihan Rasheelle.", Ami tunnusti samalla kun väänsikin volyymia kovemmalle. Ei hän tarvinnut vastausta.
Mies päätti silti mennä suorinta tietä, joka olisi... suora tie. Parhaimmissa tapauksissa Beniamin pääsi näyttämään auton suurempia hevosvoimia. Välillä nyökytteli päätään musiikin tahdissa, välillä painoi kaasua enemmän. Katsekkin oli suurimmaksi osaksi tiessä ja vähän kauempana. Ilta oli jo hämärtynyt rutkasti joten katuvalot ja muutkin kaupungin valot olivat olleet jo käytössä hyvän aikaa. Eniten Beniamin pitikin illalla ja yöllä ajamisesta..

Jonkin aikaa ajeltuaan alkoi tie näyttää Rasheelta. Hän hiljensi auton vauhtia ja pisti muutamaan kertaan kappaletta vaihtanutta stereota pienemmälle. "Mihin sä haluat jäädä?", Ami katsoi taas Aliciaan ja odotti jotain vastausta. Oma toive oli tietenkin se, että näkisi naisen asuinpaikan kokonaan, mutta... Ei kiitos autoa ja Amia hakkaavia miehiä.
"Ja se numero?", hän väläytti poikamaisen hymyn.

"Eikö saa edes puhelinnumeroa?"
Angelicia katsahti Amiin hiukan huvittuneesti ja naurahti vain. Samalla nainen kirosi hiljaa mielessään venäjäksi.. Hän oli kai antanut liian toiveikkaan kuvan Amille. No vielä olisi aikaa pyyhkiä se pois. Angelicia ei todellakaan ollut antamassa numeroaan Amille.. Mikä riesa siitä tulisikin. Aliciaa nauratti vain koko ajatus. Ei tulisi tapahtumaan.

Ami ajoi pois parkkihallista ja pistikin soittimen päälle. Angelicia otti rennon asennon penkissä ja kuuntelikin salaa uteliaasti musiikkia.. No, ei pahempi. Jotenkin sopi hyvin Amille. Ja musiikki sopi jotenkin autoon hyvin. Alicialla olikin harvinaisen tyyni ilme kasvoillaan, kun hän keskittyi enimmäkseen musiikkiin ja katseli ihmisiä ja rakennuksia mitä he ohittivat.
"Pakko sanoo, etten kuvitellu sua ihan Rasheelle."
Angelicia käänsi katseensa Amiin ja näytti pakosti huvittuneelta. No ei varmaankaan kuvitellut tosiaan.. Alicia oli kyllä nähnyt miehen ilmeen aikaisemmin, kun Angelicia oli sanonut mihin ajetaan. Nainen käänsi katseensa tiehen pieni hymy huulillaan. Hänellä ei ollut tarvetta selittää asuinpaikkaansa ja Amikaan ei varsinaisesti tuntunut odottavan vastausta volyymin nostattamista päätellen.
Tunnelma jatkui hiljaisena, mutta se sopi paremmin kuin hyvin Angelicialle. Hänelle ei tullut varsinkaan nyt tarvetta puhua. Ajatukset pyörivät ensin vähän missä tahansa, mutta jotenkin musiikki ja tasaisesti vaihtelevat maisemat sekä illan rusko saivat naisen rauhoittumaan reippaasti. Angelicia nojasi hellästi käteensä ja katsoi ajatuksistaan ikkunasta. Silmätkin painuivat vahingossa aavistuksen verran kiinni.. Ei väsyttänyt, mutta väsytti. Angelicia piti kyllä itsensä hereillä. No hän ei kyllä ihan helposti nukahtaisi vieraan miehen autoon, vaikka miten hyvännäköinen olikaan. Angelicia aikoi varmistaa, että pääsisi kotiin Chrisin luo. Millään muulla ei ollut väliä.

Angelician ajatukset lipuivat hidasta vauhtia ja nainen ei keskittynyt maisemiin kunnolla, vasta kun Ami hiljensi musiikkia. Nainen avasi silmänsä paremmin auki ja suoristautuikin hiukan penkissä. Katsos, he näyttivät vähitellen olevan perillä.
"Mihin sä haluat jäädä?"
Angelicia vastasi miehen katseeseen ja hymähti mietteliäästi, kunnes katsoikin tielle. He olivat jonkin matkan päässä Chrisin talolta. Mutta juuri sopivan matkan päässä. Angelicia kävelisi kyllä helposti loppumatkan.
"Ja se numero?"
Angelicia katsoi Amiin ja tuon poikamaista hymyä, joka sai naisen nauramaan. Että toinen jaksoi yrittää. Olisipa vain tajunnut hellittää tuota. Sitä vähemmän mies pettyisi..
"Jätä mut tähän. Mä kävelen loppumatkan."
Angelicia sanoi eikä maininnut mitään numerosta vaan odotti Amin olevan taas kiltisti ja tekevän niin kuin nainen pyysi. Alicia vain hymyili Amille ja varmisti sillä, että mies todella pysäytti tien reunaan. Ehkä antoi liikaa toiveita taas miehelle.. Angelicia nappasi laukkunsa ja naurahti vielä.
"Kiitos kyydistä ja.. oli hauskaa olla sun makutuomari."
Angelicia sanoi ja päätti nyt vähän armahtaa miestä.. Angelicia väläytti leikkisän hymyn ennen kuin suutelikin yllättäen Amia. Suudelman piti olla ensin ihan vain kevyt, mutta.. se vähän vei Angelician mukanaan. Varsinkin, kun hän ajatteli pakosti sovituskopin tilannetta. Angelicia syvensi lähes heti suudelmaa ja nojautui lähemmäs miestä samalla, kun ummisti silmänsä ja suuteli oikein kunnon kiihkeästi miestä.
Suudelman jälkeen Angelicia veti ensin vain vähän päätään taaemmas. Nainen hymyili ja naurahti sitten. Sovittakoon, että tuo oli.. jäähyväissuudelma tai jotain.
"Moikka.."
Nainen kuiskaisi vielä ja suukotti lyhyesti Amin huulia ennen kuin reippaasti nousikin autosta. Alicia sulki auton oven nätisti perässään kiinni eikä katsonut enää auton sisälle, kun kävelikin kävelytielle. Samantien askeleet lähtivät kulkemaan katua pitkin.. Samalla Angelicia hillitsi mielihaluaan vilkaista vielä kerran olan yli. Mutta ei.. Ami oli loppuun käsitelty tapaus. Angelicia ei enää näkisi tuota ja se siitä.
'Harmi kyllä.. Se oli niin hiton hyvä suutelija'
Angelicia ajatteli mielessään ja hymähti ennen kuin hymyilikin harvinaisen iloisesti. Suutelemisesta puheen ollen.. Hän tiesi yhden toisenkin hemmetin hyvän suutelijan ja se henkilö odotti häntä kotona. Askeleiden vauhti kiristyi ja Angelicia laski päätään koetellen peittää hymyään. Hän olisi pian kotona.

//Ja näin loppu Angelician osalta >) Kiitus hauskasta pelistä, Varysein >D //

Ajomatka sujuikin rauhallisesti, kun Alicia katseli vain ulos ja mies tietä. Ami piti siitä, että sai rauhassa ajaa: Ilman mitään typeriä keskeytyksiä mistään kadun reunassa oksentavasta pellestä tai jotain vastaavaa. Musiikki hoiti hommansa eikä hiljaisuuskaan ollut mitenkään painostava. Lopulta kun päädyttiin Rasheen tuntuman, oli pakko pistää volyymit pienemälle ja kaasujalkaa keventää. Mies elätti vielä toivoa, vaikka Alicia ei vaikuttanutkaan siltä, että haluaisi sitä puhelinnumeroaan antaa. Oli vain ohittanut Beniaminin pyynnön aikaisemminkin. Otti vähän päähän, mutta mies kysyi uudelleen.
"Jätä mut tähän. Mä kävelen loppumatkan."
Ami ähkäisi mielessään. Epäonnistui. Hän hymähti ja pysäytti kiltisti auton tien reunaan. Ei kannattaisi ruveta hankalaksi tai nainen ei enää koskaan edes vilkaisisi Beniaminiin päin jos sattuisi jossain näkymään. Niin, piti heittää tuurin varaan. Ei sitten antaisi! Suuri pettymys, mutta ehkei sittenkään? Ami aikoi vielä katsoa mihin taloon Alicia menisi. Kerrosta mies ei voisi tietää, mutta oikea rappu ainakin. Hyvä alku.

.. Ja nyt Alicia aikoi siis astua ulos autosta, kun kassitkin jo valmiina. Beniamin keskittyi vain siihen, ettei näyttäisi liian pettynyttä ilmettä.
"Kiitos kyydistä ja.. oli hauskaa olla sun makutuomari."
"Ole hyvä vaan ja hyvä makutuomari olitkin.", mies naurahti napauttaen rattia sormillaan. Alicia nojautuikin lähemmäs, joka oli oikeastaan juuri sitä mitä Ami oli toivonutkin.. Ei kuitenkaan antamaan sitä numeroa, vaan suudelman. Näytti tulevan helposti, vaikka Alicialla oli joku mies. Beniamin nojautui itsekkin rutkasti lähemmäs, kiertäen toista kättään naisen niskalle. Ei ainakaan ollut mitkään säälittävä pikku suudelma. Hän nautti tästä pienestä hetkestä ja totesi kyllä, että sekin tuntui mitä mainiommalta. Ami vastasi suudelmaan kunnolla, sillä toivo olisi ohi vasta sitten, kun Alicia olisi astunut ulos autosta.

Suudelman päätyttyä nainen astui kuin astuikin ulos, juuri niinkuin Beniamin oli ajatellut. Sanoi vielä heipat, kun Ami nyökäytti päätään ja kohotti hieman kättään.
"No, moikka sitten", ja Alicia sulki auton oven siististi perässään. Hemmetti, mies ajatteli heti mielessään katsoessaan naisen kaikkoavaa selkää. Seurasi ja seurasi.. Eikä toinen vilkaissut edes olkansa yli. Tavallaan hyvin kiinnostavalla tavalla salaperäistä.. Beniamin katsoi vielä juuri viimeisen hetken, kun Alicia avasi rapun oven. Samalla hetkellä mies väänsi väänsi volyymin taas lujemmalle, muttei voinut tuota naista vain noinvain unohtaa.
"Sinne meni.", hän hymähti itsekseen ennenkuin käänsi autonsa kulkusuunnan omaa kotiaan kohti. Siellä ei kyllä odottaisi mitään, mutta mitäpä siitä kun ajatukset olivat jossain ihan muualla.

// Tittidii, kiitän pelistä Ellisein >3 //