Don't be a little bitch with your chit chat

Harold oli pukeutunut tyypilliseen työasuunsa: harmaisiin, ainoisiin suoriin ja reiättömiin farkkuihin jotka hän omisti. Hänellä oli yllään myös musta kauluspaita, joka oli kuitenkin napitettu hieman liian avonaisesti ja muutama rispaantunut nappikin näkyi kaula-aukon tienoilla. Syystakki, eli se iänikuinen vanha nahkarotsi oli heitetty myös huolettomasti olalle jo kanttorin paikkeilla. Jumalanpalvelus aamulla oli sujunut varsin hyvin. Ehtoollista kerännyt suntio, Harold, oli saanut koottua työkavereittensa kanssa reippaat 100£ kirkon lähetystyölle. Ne menisivät tänä vuonna kiinaan, xiaochunin erityisten lasten kouluun. Koulu opetti pääosin sokeita, kuuroja ja halvaantuneita. Sänkipartainen mies saattoi siis hyvissä mielin poistua lounastauolle - päivän hyvä työ oli tehty jo ennen puolta päivää. Mies kehui itseänsä pääkoppansa sisällä ja siveli partaansa kävellessään ulos. Hänellä teki kovasti mieli vietnamilaista sillä hetkellä. Hän tiesi kuitenkin itsekin, että päätyisi läheiseen pubiin syömään. Useammin siellä kuitenkin otettiin väkevämpiäkin. Eihän miekkonen omistanut edes autoa. Kävely ajoi saman asian ja vähäinen kuntokin saatiin pidettyä yllä, vaikka se rapistunut jo olikin.

Harold työnsi raskasta kirkon ovea auki kyljellään, kuten aina. Hän hipelöi takataskussaan olevaa tupakka-askia ja tiesi, että pian saisi ottaa joka-aamuiset sauhunsa. Ovi aukesi ja aurinko paistoi miekkosen silmään. Vanha, tammipuusta tehty ovi narisi ilkeänä ja otti hieman korviin; ei kuitenkaan vahingoittavalla vaikutuksella. Kiharatukkainen mies katsahti alaspäin ja näki kovin paksut, että kiharat hiukset omistavan tyttösen. Ulkonäkö ei ollut kuitenkaan se, mihin Harold kiinnitti ensimmäisenä huomiota. Hänen nenäänsä tunkeutui varsin inhottava, pistävä katku, joka vaikutti turhankin tutulta kaikkea kokeneen päihteidenkäyttäjän kurttuiseen nenään. Hän käveli pari askelta portaita alas, kiertäen tytön etupuolelle.
''Nuori neiti, pyytäisin teitä polttamaan hermosauhujanne jossakin muualla. Kirkon portaat eivät ole siihen aivan sopiva paikka'', avattiin keskustelu. Tytön kasvot tunnistettiin, olihan hän tuon nähnyt joskus kävelevän Devon streetillä. Eikös tyttö ollut vielä alaikäinenkin? Sellaisen käsityksen Harold oli ainakin saanut, ulkomuoto itsessäänkin jo kertoi paljon. Sukunimeä kaiveltiin muistista ja se napattiin pian säilöön lähimuistiin: Wheeler. Hän olisi voinut tokaista hei, etkös sinä ole se Wheelerin tyttö - mutta se ei olisi mitä ilmeisimmin johtanut mihinkään. Kirkko ei siitä huolimatta ollut tarkoitettu tupakoivien tuhkakupiksi, joten säännöistä kiinni pitävä Harold piti tuiman katseensa varsin suttuisessa ja vähäpukeisessä näyssä.

''Kirkko kun ei ole järin hyvä paikka moiseen. Täällähän kulkee perheitäkin'', lisättiin vielä vaatimuksen perusteluksi. Hän itse ei pitänyt lapsista, jotka raapivat kirkon penkkejä. Ne myös kiipesivät kanttorin soittopaikalle hartauksen tai jumalanpalveluksen jälkeen - rämpyttäen urkuja. Se vasta kamalalta kuulostikin! Epäsointuinen musiikki oli yksi järkyttävimmistä asioista mitä Harold tiesi. Hän olisi mieluiten köyttänyt kaikki pikkulapset penkkeihin ja teipannut suut kiinni, tai antanut tutin imettäväksi. Palveluksessa piti olla hissun kissun, ei räyhätä ja itkeä autoon unohtuneen Barbie-nuken perään.

Harmahtavaa partaansa sukien ja tuima ilme edelleen kasvoillaan, Harold arvioi katseellaan tyttöä. Hän vihasi lapsia, erityisesti pieniä, mutta tämä yksilö osoittautui henkisesti todella minimalistiseksi. Miehen sisällä kiehahti hetkisen aikaa, mutta hän tyytyi laskemaan kymmeneen. Hänen ammattinsa puolesta koulun edessä räyhääminen ei ainakaan juoksuttaisi hänen palkkaansa. Herra katsahti kelloonsa ja totesi ajan riittävän vallan mainiosti pieneen uskonmaailman läksytykseen. Ei, hän ei ollut pappi, mutta oli lukenut raamattua yksinään. Hänet oli kasvatettu kristillisessä perheessä: iltahartauksien sekä ruokarukousten kera. Kikkarapäätä suoraansanoen ärsyttivät tuon neidin kaltaiset ihmiset. Turmelivat kehonsa ja sielunsa paholaisen luomilla nautinnonantajilla. Miten masentavalta ja karun todelliselta se tuntuikaan Haroldin nenässä, uuden sätkän haju - näin tarkennettuna.
''Et kai sinä ole yksi niistä pakanoista, jotka pyörivät kaatamassa hautakiviä?" Pallo heitettiin terävällä tokaisulla takaisin. Se ei ollut ehkä niin hienon kuuloinen, mutta vakava syytös sekin. ''Poseenkin sillä pääsisi hyvällä tuurilla, jos vain virkavallalle ilmoittaisi'', herra hymähti ja katsahti taivaalle. Hän piti puheessaan varsin pitkän tauon, jona aikana ehdittiin keikkua kantapäiltä jalkaterälle. Varsin aaltomaiselta se näytti, mutta se rauhoitti sisältä hieman tasapainotonta miestä itsekin.
''Pilvestäkin pääsee varsin helposti. Hajusta päätellen suussasi ei ole perinteistä sätkää'', Harold puhui toruvaan äänensävyyn ja istahti portaille, yrittäen olla kypsä, että aikuismainen käytöksellään. Hän ei haastaisi väkinäistä riitaa, vaan yrittäisi saada toisinajattelijan löytämään sisäisen rauhansa ja kultaisen keskitien. Tuntui, että toinen oli varsin eksyksissä.

''Jumala katsoo aina, tahdoit tai et'', herra lisäsi lyhyellä, mutta lempeämmäksi muuttuneella äänellä - istuessaan tytön vieressä. Väliä oli mukavasti, sillä Harold ei halunnut aiheuttaa toiselle tukalaa oloa. Hän hymähti itsekseen ja kaivoi taskustaan oman tupakka-askinsa. Olisihan hänkin voinut polttaa yhden, jos nyt totta puhutaan. Hän aikoi silti viedä asian rauhanomaisesti eteenpäin.
''Jos avaat silmäsi, näet kurttuisen vanhan äijän tässä rappusilla'', hän aloitti; kuin olisi kertonut satua pienelle lapselle. Satu tosin olisi varsin karu, eikä sopisi lapsille alle kolmentoista. Hän pyöritteli omaa askiaan käsissään ja puhui maahan.
''Kaikki tekevät syntiä, minäkin olen. Tiedän, että on hienoa olla kapinallinen ja varsin, no... itsenäisyydestä nauttiva. Mäkin olen tottakai ollut nuori, vaikkei ehkä siltä kuulosta", hän sanoi naurahtaen. "Suntiokin on alentunut polttamaan, mutta ei siitä tullut kuin rypistynyt iho ja kellertävät hampaat", Harold sanoi ja hieraisi vasemman silmänsä alla olevaa sinistä pussia, joka oli tullut monien viikkojen unettomuudesta. Hän oli nuorena päässyt ensimmäisenä pilven makuun kavereittensa kautta ja koki nyt velvollisuudekseen, auttaa tuota tyttöä. Jos ei näin, niin sitten väkisin. Olihan hänkin tupakanpolttaja, paatunutkin sellainen; mutta osasi silti pysyä erossa väkevämmästä. Se piti opettaa lapselle ensimmäisenä, ei häntä olisi haitannut jos nuori neiti Wheeler olisi turruttanut keuhkonsa tupakalla. Hänhän olisi voinut itse liittyä seuraan ja turista mukavia ensivaikutelmalta hieman koppavan tytön kanssa!

Jutustelunaihe ei tällä kertaa vain voinut olla mukava. Harold toivoi saavuttavansa sen viattoman ja kiltin tytön tuon polttavan olennon sisästä. Ehkä se toimisi jo pelkästään puhumalla, joskus sanat olivat vahvempia kuin voima.

// anteeksi, Harold heittäytyi syvälliseksi

Harold puri huultaan istuessaan kirkon portailla ja mutisi jotakin huonokäytöksisestä vekarasta, joka päätti ruveta vielä tökerömmäksi kuin aluksi. Hän piti katseensa tytössä, vähän jopa ahdistelijanomaisesti. Hän halusi, että toinen tuntisi katumusta siitä mitä juuri sanoi. Ehkä jopa pyytäisi anteeksi. Toki, toinen oli juuri sellainen joka Haroldin ajatuksissa kaateli hautakiviä ja pölli kukkasia hautausmaalta. Ei sitä olisi Tessasta uskaltanut muutakaan väittää, jos pilveäkin keskellä päivää kehtasi vetää. Poliisit kun saapuisivat paikalle, se olisi käsiraudat ranteisiin ja putkaan odottamaan tuomiota päihteiden hallussapidosta.
"Työkaverini ovat tietoisia, mitä on nuorempana tullut tehtyä", Harold vastasi tytölle tyynesti. Hän kohensi takkiaan ja laittoi kädet taskuihinsa. ''Sen takia viihdynkin täällä, menneisyyteen ei katsota vaan saa kävellä rauhassa eteenpäin'', mies sanoi rauhallisena ja veti sisäänsä raikasta syysilmaa, hymyillen sitten vielä päälle. Kirkkohenkilökunnan suhtautuminen oli todellakin miehelle vain myönteistä ja välillä Haroldista tuntui, että katsoessaan aamuisin peiliin siellä näkyi vähemmän harmaantuva mies. Se oli hänelle suuri helpotus ja armahdus sydäntä painavista asioista.

Kirkko otti huostaansa kun oli hätänä ja kanttorille saattoi puhua mistä tahansa, Harold ei kuitenkaan ollut niitä ripittäytyviä tyyppejä. Hän oli työnsä ulkopuolella kuin toinen ihminen. Ei hänkään ollut puhdas kuin varpunen ja uutta säätöä tuli koko ajan väistämättäkin tehtyä. Kirkkoon kuuluvana hän kuitenkin tiesi, että halusi auttaa muita - tai olihan se hänen velvollisuutensa. Perustuslaki käskee ihmistä auttamaan toista hädässä. Monelle portailla istuva, pilveä polttava tyttö ei välttämättä näyttänyt hädässä olevalta. Harold kuitenkin koki toisen kaipaavan apua, edes juttuseuraa. Toisen kuitenkin sylkiessään vastauksiaan vasten Haroldin väitöksiä, alkoi miehenkin pinna pikkuhiljaa kiristyä.
"Minulle on aivan sama uskotko Jumalaan vaiko et, tiedätpähän vain, että hänkin on jonkun maailmassa olemassa", Harold tokaisi, imitoiden uskonnonopettajaansa, joka oli tuntunut murrosikäisen Haroldin korvaan varsinaiselta saarnaajalta. Oikealta ristiretkeläiseltä, joka kertoi elämänviisauksiaan typerälle kansalle. Uskonnontunnit olivat ala-asteesta lähtien kiinnostaneet veikkosta, joten miksi luopua kestävistä intresseistä vanhetessaankaan.

Toisen kommentit elämäntarinasta saivat miehen suuntaamaan katseensa maahan ja hän ei vastannut. Hän vain oli siinä, kunnes tyttö todella osoitti epäkunnioittavaa käytöstä viimeisen kerran. Kaiken ärtymyksen ja henkisen paineen niellyt mies nousi portailta jykevää äänensävyä käyttäen.
''Korjaus: me menemme pois'', hän sanoi ja tarttui veti tytön ranteesta ylös. ''Suoraan sanoen tyttö, sinun pitäisi vähän miettiä kuinka puhut iäkkäämmille ihmisille ja käyttäydyt julkisella paikalla'', Harold vauhkosi, päästämättä irti toisen ranteesta. Se oli hoikka ja käsi meni varsin helposti tytön käden ympäri. Ote oli tiukka ja sen tarkoitus olikin vähän sattua.
''Me menemme sinun kotiisi ja otamme tuon perhanan pilven mukaan. Katsotaan miten siellä reagoidaan!'' Haroldin oli tarkoitus vain torua, mutta puhe oli yltynyt jo huudoksi. Mies lähti kulkemaan eteenpäin, tarkoituksenaan saada Tessa kulkemaan mukana mukisematta. Hän halusi ehdottomasti puhua tytön huoltajalle, tiesihän hän missä Wheelerit asuivat.

// EDIT: anteeksi pitkä tauko, loma ottaa veronsa >_<