Dont have to be alone in darkness // sovittu

Mustahiuksinen nuori istui pienen tihkusateen kastelemassa ruohikossa ja katseli epäilyttäviä varjoja jotka liikkuivat ohitse. Pari sammumaisillaan olevaa vanhemman ikäistä mieshenkilöä katsoi tyttöön hiukan hämmentyneenä, mutta osa katseista kohdistyi niihin ruumiinosiin, josta Emin tytöksi tunnisti.
Hämärä alkoi jo laskeutua Lontoon ylle, mutta tytöllä ei ollut edes aikomusta lähteä etsimään yösijaa itselleen. Juopottelevan isän luokse ei tietenkään voinut mennä, eihän siitä mitään tulisi. Tosin pieni pikkuveli oli vieläkin loukussa perheen pään armoilla, joten Emilyn ajatukset alkoivat riitaantua keskenään, kunnes ne tyssäsivät kokonaan.
Kuului hiljainen haukotus, ennen kuin tyttö katsoi kännykän kelloa ja alkoi jo miettimään kuka löytäisi tämän aamulla - tai paljon aikaisemmin - puun juurelta nukkumasta. Mielessä kävivät monenlaiset henkilöt; poliisit, juopot, pienet lapset jotka eivät vielä tajunneet miksi alaikäinen tyttö oli vailla kunnon kotia, jopa omaa isäänsä tyttö uskalsi ajatella..
Kello ei kuitenkaan ollut vielä paljon, joten Emillä olisi vielä rutkasti aikaa käytettävänään.

(joo en keksiny mitään parempaa)

Nyle oli taasen "karannut" henkilökuntaansa puistoon. Onneksi sentään taloudenhoitaja oli lomalla, samoin kuin osa muistakin talossa pyörivistä tyypeista, kuten kokki ja siivooja. Hovimestari parka sai, Nylen avustuksella tosin, huolehtia talon kunnossapidosta.
"Kukaan ei kestä tuolla päivääkään." Mies mutisi itsekseen. Hovimestari oli ollut illan mittaan pahallapäällä ja tiuskinut kaikille. Kaikenlisäksi takkikin oli jäänyt kotiin ja valkoisessa t-paidassa oli vähän viileää.
Puisto vilisi taasen noita pummeja, jotka kävivät kiinni, jos unohtui tuijottamaan liian pitkäksi aikaa. Joku niistä jopa käveli melkein päälle, ja tapoihin kuuluen, Nyle pyysi itse anteeksi törmäilyään, vaikka se ei hänen vikansa ollutkaan. Pummi jäi hetkeksi tuijottamaan miehen perään, örähti jotain ja jatkoi matkaansa.

Nyle pysähtyi katulampun alle ja kaivoi housujensa taskusta tupakka askin. Sytkäri löytyi toisesta taskusta.
Huokaisten mies vei röökin huuliensa väliin ja sytytti sen. Pitkästä aikaa tupakkaa. Nyle rentoutui kokonaan, kun tupakan maku täytti miehen suun.

//Ei minultakaan mitään ihmeitä tule : P//

Em heitteli hetken kiviä jonnekin muualle, minne hujahtivatkaan.. Huomasi pian nuoren pojan polttamassa röökiä, ja katsoi toista hetken hämmästyneenä. Harvoin sitä näki yellow avenuen kasvatteja illalla devon streetin nurkilla pyörimässä. Mielessä kävi, josko selvästikin tupakastaan nauttiva nuori olisi viskannut Emillekin yhden.
Tyttö ei ollut pojasta kuin parin metrin päässä, puun varjoissa, mutta vaikkai Emilyn teki mieli tupakkaa enemmän kuin koskaan, ei viitsinyt pyytää mitään pojalta joka ei kuiteskaan suostuisi pyyntöön.
Haukotteli hiukan ja heitti vähän isomman kiven suht. korkeaan ruohikkoon.

Nyle poltteli rauhassa tupakkaansa ajatuksiinsa uponneena. Välillä kuului jostain pieni rasahdus ja hetken päästä ruoho kahahti vähän sivummalla. Nyle katseli ympärilleen ja huomasi nurmikolla istuvan tytön. Tytöllä oli ilmeisesti tylsää, sillä tämä näytti heittelevän kiviä minne sattuu.
Nyle käveli lähemmäs.
"Varo, tai osut johonkuhun." Nyle sanoi hymyillen. Tuskin siitä nyt haittaa olisi, vaikka kivi osuisikin johonkin pummiin, tämä tuskin tuntisi mitään, sillä kauhea juopottelu lamaannutti tuntoaistin ainakin osaksi, aivan kuten narkkareillakin.

Oli hassua törmätä selvään ihmiseen Devon Streetin puistossa, ja Rasheella se olisi mitä luultavimmin mahdotonta.
Tupakka oli jo lopuillaan ja Nyle tumppasi sen maahan, ottaen toisen.
"Otatko sinä?" mies kysyi ja ojensi aukinaista askia tytölle. Vaikka tämä olikin mitä luultavimmin alaikäinen, olihan se aina kohteliasta tarjota omastaan.

Pieni tuulenpuuska lennätteli hiuksien latvoja sekoittaen ne toisiinsa. Em rupesi miettimään kulunutta elämäänsä, miten nopeasti se oli mennytkään, eikä mitään muistamisen arvoista ollut vielä tapahtunut. Säpsähti hiukan kun kuuli vieraan äänen puhuvan jostain läheltä. Kääntyi nopeasti taaksepäin ja huomasi samaisen pojan joka oli juuri hetki sitten ollut kauempana, katulampun valossa polttamassa tupakkaa.
"En usko että kukaan välittäisi pikkukiven osumasta, mutta mulla on sen verran huono sihti etten osuis yrittämälläkään", Em virnisti lyhyesti ja jatkoi kivien heittelyä.
Hetken viskattuaan kiviä minne sattuu, vieressä olevat kivet alkoivat loppumaan. Tuhahti tylsistyneesti ja vilkaisi uudelleen vierelle ilmestyneeseen poikaan..

"Ai joo, kiitti", sanoi ja otti tupakan askista. Iltaisin heräävä hajamielisyys alkoi vaikuttaa, ja Emily huomasi vasta röökin huuliensa hellään puristukseen laittaessaan, ettei siinä ollut tulta..
"Oisko sytkäriä, ei jaksais käydä noilt pummeilta hakemas, siinä kestäis kuitenki jokunen tovi." kysyi pojalta ja katsoi toista vastausta odotellen.

Nyle laittoi askin takaisin taskuunsa ja otti toisesta hopeisen sytkärin. Mies kyykistyi tytön eteen ja sytytti tämän tupakan.
"Nuo pummit tuskin edes löytäisivät sytkäreitään tuossa kunnossa." Nyle sanoi ja naurahti.
Ei pitäisi tulla tänne. Noita känniläisiä kävi aina sääliksi, vaikka ne vähän uhkaavia olivatkin, alkoholin ja tupakan möreyttämillä äänillään ja agressiivisilla käyttäytymis tavoillaan.

"Saanko liittyä seuraan? Vai odotatko kenties jotakuta?" Nyle kysyi tytöltä ja virnisti. Pitihän sitä lupa kysyä, ennenkuin tuppautui kenenkään seuraan.

//ääh.. lyhyttä ja kökköä : P//

Em virnisti toiselle lyhyesti kun kuuli pojan lauseen. Katsoi hetken ikivanhoja tennareitaan, mutta nosti pian katseensa takaisin vieressään olevaan poikaan. Toinen kysyi saiko liittyä seuraan, ja mikäs siinä. Ainahan Emille seura kelpasi, varsinkin pummien ympäröimänä.
"Joo, istu vaan. En mä ketään ainakaan tietääkseni odota." tyttö sanoi hymähtäen, ja nojasi puuhun.

/joo mullakin ihan tönkköö taas tällä kertaa..

//Sorry että kesti ^^''//

Nyle nyökkäsi hymyillen ja istuutui tyttöä vastapäätä kostealle nurmikolle.
"Mitäs sinä täällä yksin teet?" Nyle kysyi hetken kuluttua. Miehenalku tiesi että oli epäkohteliasta nuuskia toisten asioita, mutta uteliaisuudellehan ei voinut mitään.

Pummeja purjehti ohi kuin kauppalaivoja. Nyle virnisti itselleen. Täällä oli poika aiemminkin käyskennellyt. Vaikka se muista saattoi olla outoa, sillä Nyle oli mainio esimerkki Yellow Avenuen kasvatista.

Em katsoi kun toinen istui tyttöä vastapäätä sateen kastelemalle nurmikolle. Toisen kysymyksen kuultuaan, hymähti nopeasti. Mustahiuksinen tyttö oli kuullut tuon samaisen lauseen monta kertaa ennenkin.

“No jos totta puhutaan, niin olen yöpynyt täällä viime yönkin, eikä tämä niin huonolta paikalta vaikuttanut.” Emily sanoi pojalle, vaikka tiesi että toinen oli Yellow Avenuelta, ja varmasti kammoaisi ajatustakin maassa ulkona nukkumisesta. Tyttö oletti myös, että poika lähtisi heti pois Emin seurasta, sen verran erilaisia he olivat.

/joo ei mitää..

Nyle melkein järkyttyi kuullessaan tytön nukkuneen täällä jo yhden yön.
"Eikö sinulla sitten ole kotia? Anteeksi jos utelen." Nyle kysyi ja pahoitteli uteliaisuuttaan heti perään.
Nyle oli aiemminkin tavannut kodittomia ihmisiä, mutta ne olivat yleensä olleet vanhempia ja alkoholisoituneita miehiä. Ei koskaan naisia.
Eikö tytöllä sitten ollut perhettä?
Nylea värisytti ajatuskin nukkua puistossa pummien keskellä. Ties mitä ne keksisivät maassa nukkuvalle tytölle.

Emily naurahti huomatessaan pojan kauhistuneen ilmeen. Hymyili toiselle kun kuuli seuraavan kysymyksen, ja katsahti hetkeksi muualle ennen kuin antoi vastauksensa.
“On, jos sitä voi kutsua kodiksi. Ja luulenpa etten voi kertoa sinulle kaikkea jos ilmeesi muuttui jo tuosta.” tyttö sanoi toiselle pieni virne kasvoillaan.
Katsoi toisen järkytystä hieman huvittuneena, vaikka olihan se odotettavissa. Poika näytti siistiltä, ja tuskin pystyi kuvittelemaan mitään sellaista mitä Em oli joutunut kokemaan.

Nyle nolostui, kun tämän kauhistuneisuus näkyi noin selvästi. Hän oli sentään yrittänyt pitää naamansa peruslukemilla.
"Anteeksi." Mies sanoi ja virnisti toiselle.
Ehkä mies ei halunnut kuulla loppua tarinasta, vaikkakin uteliasuutta miekkosesta löytyikin enemmän kuin tarpeeksi.
"Minusta huomaa kyllä että asun melko hyvällä seudulla, joten itselläni ei ole kokemusta mistään tuollaisesta."
Nyle selitti, vaikka toista ei kiinnostaisikaan. Pitihän sitä sentään jotain sanoa.

Kylmä nurmikko tehosti illan, tai enemmänkin yön, viileyttä ja Nyle kirosi mielessään sitä, ettei takki tullut mukaan.
Mies oli lähtenyt kiireesti, ennenkuin tämän hovimestari keksisi muuta tekemistä Nylelle. Sillä hetkellä mies ei, harvinaista kyllä, ollut kovin avuliaalla tuulella.

Em hymähti toiselle pienesti ja vaihtoi nopeasti jalkojensa asentoa. Katsoi poikaa hiukan kiinnostuneemman näköisenä. Millaistakohan toisen elämä mahtoi olla, kun ei ollut varmastikaan kokenut mitään samanlaista kuin tyttö itse.
“Ehkä sunkin pitäis joskus kokeilla.” sanoi toiselle nopeasti ja virnisti.

/ääh, lyhyttä taas..

Nyle naurahti.
"Ehkäpä. Sitten jos tosissani kyllästyn tuohon hienostoelämään."
Tosiasiassa Nyle ei voinut edes kuvitella nukkuvansa puistossa. Ainakaan kun oli näin kylmä.
Kylmä tunki paidan sisään ja sai miehen ihon nousemaan kananlihalle.
Uutta tupakkaa ei jaksanut ottaa enää. Nyle ei ollut tottunut tupakoija ja muutamasta peräkkäin vedetystä röökistä tuli jo paha olo.

//Anteeksi kun kestää .__.'//

Mustahiuksinen tyttö katsoi toista ja huomasi miehen palelevan. "Onks sulla kylmä?" kysyi toiselta vaikka tiesi jo vastauksen. Em vain halusi pitää keskustelua yllä, sillä ei ollut koskaan tuntenut oloaan mukavaksi hiljaisuudessa.
Seuraavana mietteenä tuli, pystyisikö Emily itsekään olemaan kauaa palelematta kun tytöllä oli vain harmaa t-paita päällään. Katsahti poikaan uudelleen ja hymähti toiselle lyhyesti vaikka kylmyys alkoi vaikuttaa pian Emiinkin.

//sori et kesti tosi kauan, mut oli sen verran kokeit etten aiemmin kerenny kirjottaa. :p

Nyle virnisti hieman.
"Vähän joo.. Eikä sinullakaan näytä olevan sen lämpimämpi." poika sanoi ja naurahti.
Hiljaisuus oli tuttua Nylelle, vaikka hän ei siitä kovin paljoa pitänytkään. Kotona oli yleensä todella hiljaista, ellei ottanut huomioon palvelusväen pakollisia kysymyksiä halusiko 'herra' jotain.
"Et haluisi lähteä johonkin? Kävelessä tulisi edes vähän lämpimämpi." Nyle ehdotti maisemanvaihtoa ja katseli ohi kulkevaa nuorta miestä, joka näytti kuuntelevan keskittyneesti mp3aan.
Paikallaan olo ei viehättänyt tällä hetkellä. Liikkuessa voisi myös puhella ja kävely saisi veren kiertämään niin että tulisi hieman lämpimämpi.

//Lyhyttä ja anteeksi tosiaan kun kesti >_< En ole kovin aktiivisella tuulella ollut viimeaikoina..//

Em naurahti lyhyesti kun kuuli toisen sanat.
"Joo, ois ehkä kannattanu ottaa enemmän vaatetta mukaan." tyttö sanoi ja katsoi hetkeksi tummenevalle taivaalle, kunnes taas siirsi katseensa Nyleen. Toinen oli hiljaa hetken kunnes kysyi halusiko Em lähteä jonnekin. Mietti hetken, vaikka eihän vastauksessa oikeastaan ollut paljoa miettimistä.
"Kyl mä nyt mieluummin jonnekin lähen kun istun täällä koko yön.. Et joo, voin mä lähtee." sanoi toiselle pienesti hymyillen ja nousi ylös valmiina lähtemään. Emily katsoi poikaa hiukan miettien minne toinen ajatteli lähteä, mutta oli silti jo lyhyen yhdessäolon jälkeen luottavainen.

//Joo ei multakaan mitään pitkää tule, ja hyvä kun kuitenkin kirjoitit. (: