Elämä on natsi

Lala käveli keskellä jalkakäytävää ja mutisi ääneen: "lopettakaa mun ajatustenluku. Te ette saa tietää musta mitään, mitä en haluu teijän tietävän. Te ette voi lannistaa mua. En ajattele mitään, mistä voisitte saada tietää jotain musta. Te ette tuu onnistumaan".
Hän ei välittänyt ihmisten oudoksuvista katseista, sillä oli sen verran syvällä psykoottisessa maailmassaan. Hän sulki silmänsä ja pysähtyi hetkeksi nojaamaan jalkakäytävän vieressä olevan rakennuksen tiiliseinään. Hän huohotti, sillä hän oli kävellyt jo varmasti kymmenen kilometriä ympäri kaupunkia ja yrittänyt karkoittaa riivaajansa -siinä kuitenkaan vielä onnistumatta. Hän oli saapunut takaisin Rashee Roadille, mutta ei tiennyt, millä kadulla käveli tai mitä liikkeitä tässä lähistöllä oli. Ei sillä ollut mitään merkitystä. Merkitystä oli ainoastaan sillä, että hänen täytyisi jotenkin karkoittaa riivaajansa.

Ja silloin se ajatus iski hänen päähänsä. NE seurasivat häntä kameroilla! Punkkaritytön kasvoille levisi säikähtänyt ilme ja hän alkoi vilkuilemaan ympärilleen. Palaneessa lyhtypylväässä oli kamera ja kerrostalon ikkunasta joku videokuvasi häntä ja lähetti kuvan NIILLE. Naisen maailma muuttui taas astetta pelottavammaksi ja hän ei tiennyt, miten selviäisi. Hänelle hänen kuvitelmansa olivat täyttä totta ja ne olivat todella ahdistavia. Hän ei todellakaan tiennyt, miten hänen olisi kuulunut toimia, miten hänen olisi kuulunut tehdä, jotta saisi riivaajansa jättämään hänet rauhaan.

Nainen puristi kaulassaan olevaa antagrammia tiukasti ja kohotti sen eteensä. "Pelasta mut, pelasta mut, pelasta mut, pelasta mut", hän mutisi ja vilkuili paniikissa ympärilleen. Elämä oli helvettiä, joka ei koskaan loppunut.

Euforista olotilaa lähentelevä tunne oli ottanut vallan Reaganista pitkästä aikaa. Tytöllä ei ollut minkäänlaista muistikuvaa siitä, koska hänellä olisi viimeksi ollut niin hyvä olla. Mutta eihän moisella ollutkaan mitään merkitystä, sillä nyt on nyt, ja rastapää tunsi olonsa loistavaksi. Hän oli vetänyt aamulla päälleen ensimmäiset käsiinsä osuneet vaatteet, vaikka siinä mielentilassa moinen väriyhdistelmä saattoi hyvin olla myös alitajuntainen valinta. Kirkkaankeltainen paita sekä tummanvioletit farkut päällään ja vilpitön kestohymy kasvoillaan tyttö oli poistunut asunnostaan, sillä neljän seinän sisällä oleilu oli tuntunut silkalta ajan sekä energian tuhlaukselta.

Reagan oli käynyt ostamassa kaupasta pari pulloa olutta ja kantoi niitä nyt tyytyväisenä olkalaukussaan. Hän käveli päämäärättömästi pitkin jalkakäytävää, ikään kuin odottaen, että eteensä ilmestyisi jokin sopiva paikka, jotta malttaisi istahtaa hetkeksi alas ja nauttia äsken hankkimistaan juotavista. Tätä ennen rastapään näkökenttään ehti kuitenkin osua jotain odottamatonta, nimittäin suorastaan hätääntyneeltä vaikuttava, näyttävällä irokeesillä varustettu punkkarityttö. Reagan pysähtyi lyhyen matkan päähän tarkkailemaan tyttöä, joka pälyili epäluuloisena ja pelokkaana ympärilleen. Näky toi rastapään mieleen pienen lapsen, joka oli eksynyt keskelle pahinta painajaistaan. Moinen mielikuva taasen aiheutti lähes ylitsepääsemättömän halun mennä halaamaan ja lohduttamaan toista, sekä kuiskaamaan tälle, että hänellä ei ollut mitään hätää.

Vaivaamatta päätään sen enemmillä pohdiskeluilla, Reagan löysi itsensä punkkaritytön viereltä käsi nostettuna koskemaan toisen olkavartta. "Ootko sä kunnossa?"

Lala ei huomannut keltaiseen paitaan pukeutunutta rastapäätä, ennenkuin tuo kosketti hänen olkapäätänsä. Tyttö säpsähti ja siirsi säikähdyksestä laajenneet silmänsä tuijottamaan tulijaa. Tuo kysyi oliko hän kunnossa. Punkkarin päähän tuli tuhat ajatusta. Tuo oli yksi niistä vakoojista, jotka lähettivät hänestä tietoja NIILLE! Tuo halusi tappaa hänet tai ainakin tehdä jotain pahaa hänelle. Tuo oli viemässä häntä suljetulle osastolle. Tuo halusi riistää hänen vapautensa!

"Ei ei.. mee pois. Sä oot NIITÄ!!" hän kirkaisi ja sulki silmänsä vetäen kädet pitelemään päätään. Paniikki iski hänen lävitseen ja nainen tunsi sekoavansa tähän ahdistukseen. Hän ravisti toisen käden irti itsestään. Tuo imi tietoja hänestä koskettamalla. Se oli jonkinlainen salaliitto häntä vastaan. NE halusivat hänelle pahaa ja NE olivat värvänneet muita ihmisiä mukaan hankkimaan tietoja hänestä. NE eivät koskaan jättäneet häntä rauhaan!

"Sun ei oo pakko toimia NIILLE! Sä voit kääntä takkis ja alkaa toimimaan itselles. Ei sun tarvi viedä musta tietoja NIILLE!" hän soperteli yrittäen pelastaa oman nahkansa. Hän ei halunnut, että NE saivat ongittua hänestä mitään tietoja, joita voisivat käyttää häntä vastaan. Hän halusi, että NE lopettaisivat hänen vainoamisensa ja antaisivat hänen vihdoinkin elää omaa elämäänsä rauhassa. Ajatus tuntui mahdottomalta saavuttaa, mutta hän ei luovuttaisi vaan taistelisi viimeiseen saakka

[sori, lyhyt]

Reagan säikähti ja meni pahemman kerran hämilleen, kun punkkari huudahti rastapään olevan "niitä". Tyttö ihmetteli lyhyen hetken suu auki, keitä tuo mahtoi tarkoittaa puhuessaan "niistä". Selvästi kyse oli harvinaisen pelottavista henkilöistä, kun toinen oli noin pahasti tolaltaan. Entä jos punkkari olikin todella pahoissa huumeveloissa, ja luuli rastapään olevan siksi hänen perässään. Moinen saattaisi selittää epäluuloisen olemuksen ja pelokkaan ympärilleen vilkuilun. Muuten se kuitenkin olisi melko järjetön ajatus, sillä vaikka Reagan ei paljon huumeveloista tiennyt, ei hän uskonut, että niitä perittäisiin tällä tavoin keskellä katua. Vielä vähemmän hän uskoi, että hänen kaltaisensa ihmiset perisivät niitä.

Sitten punkkari jatkoi samalla linjalla ja puhui jostain tietojen viemisestä. Rastapää ei pysynyt enää ollenkaan kärryillä, mutta sen verran hän päätteli, että huumeveloista ei sittenkään taida olla kyse. Halu lohduttaa toista kasvoi entisestään, mutta Reagan ei kerta kaikkiaan osannut ajatella, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä. Toisen voimakas reaktio pelkkään kädellä koskettamiseen oli herättänyt rastapäässä pienen itsesuojeluvaiston, eikä tyttö enää uskaltanutkaan ryhtyä sumeilematta halaamaan tätä. Pois hän ei kuitenkaan suostunut lähtemään. Muuten häntä jäisi vainoamaan erilaiset ajatukset siitä, mitä tälle tytölle lopulta tapahtui.

"E-en mä tarvi susta mitään tietoja. Haluan vaan tietää ootko kunnossa. Näytät nimittäin aika hätääntyneeltä", Reagan änkytti ja katsoi toista vilpittömästi silmiin. Rastapää mietti, että minkälainen ihme tässä oikein pitäisi suorittaa, jotta punkkarin voisi saada rauhoittumaan edes vähän. Silloin tyttö muisti laukussaan olevat oluet ja kaivoi toisen niistä esiin. Hän ojensi sitä hiukan varautuneena punkkaria kohti. "Haluutko?"

Lala katsoi toista hetken hämillään, kun tuo sanoi, ettei tarvinut hänestä mitään tietoja vaan halusi vain tietää, oliko hän kunnossa. Sanoi vielä, että hän näytti hätääntyneeltä. No sehän oli itsestäänselvää, että hän oli hätääntynyt, kun NE vainosivat häntä! Mutta tyttö ei tiennyt, oliko toinen vilpitön vai oliko tämä vain joku salaliitto häntä vastaan; saada hänet uskomaan, että toinen halusi auttaa ja NE keräisivät sitä kautta tietojaan hänestä luullen, että hän kertoisi jotain itsestään, jos hänelle oltiin ystävällisiä. Punkkarin ajatukset olivat todella solmussa, eikä hän hetkeen tiennyt, mitä hänen pitäisi tehdä ja miten suhtautua tuohon naiseen.

Mutta kun toinen sitten ojensi olutta häntä kohti, ei nainen epäröinyt hetkeäkään vaan nappasi pullon itselleen. Hän avasi korkin hampaillaan ja otti pitkän huikan pullosta. Ja toisen. Ja kolmannen. Samalla hän pälyili epävarmana naista ja välillä tuijotti muutenkin ympärilleen bongaten kameroita kaikkialla.

"NE vainoaa mulle. Voitko sä viedä NIILLE viestin, että lopettaa sen. Sano NIILLE, et ne jättäis mut jo rauhaan", hän puheli edelleen paniikissa. Vaikka hän ei tiennyt, miten suhtautua toiseen, ei hän kuitenkaan halunnut säikähdyksissään ajaa tuota poiskaan tai lähteä juoksemaan karkuun. Mihin hän edes menisi? Jopa hänen kotonaan oli kameroita! Kaikkialla oli niitä. Tuolla kadun kulmassa ja piilotettuna ohikulkijan hattuun. NE vainosivat häntä ja tarkkailivat hänen tekemisiään kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla keinoilla.

Reaganin kasvoille ilmestyi pieni helpottuneisuudesta kielivä hymy, kun toinen otti oluen vastaan muitta mutkitta. Jossain tytön alitajunnan sopuikoissa oli viipynyt mielikuva, kuinka punkkari tarttuisi pulloon, löisi Reagania sillä ja juoksisi sitten karkuun, mutta nyt moinen typerä ajatus tuntui pelkästään huvittavalta. Kun sitä oikeastaan miettii, ei toinen vaikuta erityisen pahantahtoiselta tai väkivaltaiselta. Sekin tuntui lopulta hieman huvittavalta, miten punkkari oli saanut Reaganin niinkin varautuneeksi. Onhan hän ollut ennenkin tekemisissä vähintään yhtä omalaatuisten tapausten kanssa. Toisaalta sillä erolla, että yleensä hän on tiennyt miksi ihmisten päässä on liikkunut mitä on liikkunut. Onko se johtunut huumeista vai mielenterveysongelmista. Nyt tyttö kuitenkin hymyili. Ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Hän ei ollut enää kovinkaan huolissaan siitä epäluuloisesta tavasta, jolla toinen häntä vilkuili.

"Olisi mulla täällä pullonavaajakin ollut", Reagan naurahti, kun hän otti esiin toisen oluen ja avaimenperän virkaa toimittavan pullonavaajan. Tyttö avasi korkin ja joi pullon sisältämää vaatimatonta myrkkyä tyytyväisenä. Pian punkkari kuitenkin jatkoi puhettaan "niistä", kysyi jos Reagan pyytäisi "niitä" lopettamaan toisen vainoamisen. Rastapään kasvoille ilmestyi mietiskelevä ilme.

"Et uskokaan miten paljon tahtoisin auttaa sua tän asian kanssa, mutta totta puhuen mä en yhtään tiedä keitä sä tarkotat. Osaatko sä sanoo tarkemmin, keitä ne on? Ja minkä takia sua edes vainotaan?" Reagan tiedusteli punkkaritytöltä hieman varovaiseen äänensävyyn ja alkoi nojailla tiiliseinää vasten. Hän oli miettinyt hetken aikaa sitäkin, onko toisella jotain todellista aihetta pelkoon, vai mistä on kyse. Eihän sitä voi ikinä tietää, mitä tässä hullussa maailmassa on meneillään.