|
|
| No fear of flying / sov. | |
| | Kirjoittaja | Viesti |
---|
Sikko Päällikkö
Viestien lukumäärä : 2041 Join date : 30.07.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Rovaniemi
| Aihe: No fear of flying / sov. La Elo 01, 2009 5:01 am | |
| Dreamer Tanssistudion pitäjä oli suonut Bevinin harjoitella sulkemisajan jälkeenkin, vaaleaverikkö olikin siitä kiitollinen, antaessaan musiikin virrata lävitseen kaapata mukaan rytmiinsä ohjata hänen askeliaan, tyhjentää mielen edes hetkeksi. Sinisilmä antoi musiikin ohjata askeliaan, ei edes välittänyt peilitetyistä seinistä, eikä pimenevälle kadulle aukeavasta näkymästä, jonka suuri näyteikkuna avasi. Vaaleaveriköstä tuntui kevyeltä, paljon varmemmalta kuin missään muualla. Askeleet olivat varmempia, ryhti oli entistäkin parempi, eikä kasvoilla näkynyt epävarmuuden häivääkään. Mitä Bevin olisi antanutkaan jos olisi voinut tuntea samaa varmuutta muuallakin kuin tanssisalissa, lavalla.
Viime viikot olivat olleet kokonaisuudessaan hyvin hämmentäviä, varsinkin kun Dayton oli pyörinyt Bevinin mielessä lähes koko ajan, mieheen liittyi paljon kysymyksiä, eikä tyttö tajunnut alkuunkaan miksei voinut unohtaa tatuoituja kasvoja taikka tummien silmien katsetta. Ne olivat tunkeutuneet tietoisuuteen aina kun jokin muu ajatus ei ollut tukkimassa niiden pääsyä.
Hiestä kosteana vaaleaverikkö sulki mankan, esti musiikin kulun ja antoi hiljaisuuden laskeutua näyttämölleen. Koko rakennus oli vaitonainen ja Bevin nautti siitä lähes yhtä paljon kuin tanssista. Tyttö katosi suihkuille, avasi hanan ja antoi haalean veden rentouttaa lihaksiaan ja samalla mieltään, joka oli palannut sekasortoon musiikin lakattua. Kaikki tuntemukset tuntuivat tavallista selvemmiltä, kuin keho olisi valmistautunut johonkin alitajuisesti.
Punaiseen polvipituiseen kesämekkoon ja tasapohjaisiin kenkiin sonnustautuneena, hiukset suihkun jäljiltä kosteina sekä kasvot meikittöminä Bevin sulki studion oven, tarkistaen vielä sen menneen lukkoon. Tämän jälkeen nainen nosti suurehkon olkilaukun olalleen ja suuntasi askeleensa kohti Rashee Roadia ja kotia.
Pitkälle neitokainen ei kuitenkaan päässyt, kun kadun päähän ilmestyi kolkko ja suuri miehen siluetti. Luultavasti toisen kyyry, jopa hermostunut tapa liikkua saivat Bevinin hermostuneeksi ja vaaleaverikkö nopeutti askeliaan, päästäkseen nopeasti ohi toisesta, eikä vilkaissutkaan tähän ettei mies saisi päähänsä yrittää puhua sinisilmälle. Ajatus kääntyi kuitenkin itseään vastaan, sillä ilmeisesti eleet saivat toisen ärtyneeksi, tämä kääntyi naisen perään. "No mitä? Olenko mä niin kammottava että pitää nenää nyrpistellä? HÄH?" Bevin vilkaisi miestä hermostuneesti, nähden selvästi laajentuneet iiriset, lähes mustat silmät olivat pelottavat ja vainoharhaiset ja saivat naisen nopeuttamaan askeliaan. "Nyt saatana pysähyt typy." mielipuolisen kuuluinen ääni käski, saaden vaaleaverikön hiljalleen panikoitumaan, liian myöhään nainen tajusi kuulevansa juoksuaskeleita ja tunsi kauhistuttavan selvästi karhean käden kiertyvän käsivartensa ympäri.
"No mutta mullapas on nätti typykkä tässä." mies totesi, käännettyään Bevinin itseään kohti, tämän sinisten silmien yrittäen löytää apua ahdinkoonsa, nainen yritti huutaa mutta nyrkin isku muutti sanat hämmennyksen ja pelon sekaiseksi älähdykseksi. Ei sirolla vaaleaveriköllä ollut mitään mahdollisuutta irrottautua vieraan miehen otteesta, joka tuntui sillä hetkellä ahdistavammalta, kuten tämän läheisyys toisen painaessa Bevinin itsensä ja seinän väliin. "Turpa kiinni typy, tai heräät huomenna toinenki silmä mustana." pahan hajuinen hengitys iskeytyi kiduttavan tarkasti vaaleaverikön tietoisuuteen toisen painaessa suunsa hänen kasvoilleen ja hörähtäen sitten pistävästi. "Niin, siis jos heräät. Olis vaan kaverit täällä näkemässä."
Inhon väristykset peittivät alleen sen jumputtavan kivun joka sykki ensimmäisen lyönnin jäljeltä poskella. Toinen lyönti iskeytyi naisen kasvoihin aivan ilman mitään syytä, samalla kun karkea kosketus hakeutui vaalealle reidelle, polven pakottaessa jalat erilleen toisistaan. Helma nousi ja jäi ylös, kahden ihmisen väliin, samalla kun koura tunkeutui alushousuihin, välittämättä alkuunkaan siron naisen rimpuilusta ja huudoista, jotka tukahtuivat toisen kouran tukkiessa suun, lähes tukahduttaen Bevinin täysin. "Nyt lopetat saatana narttu!" mies ärähti ja löi nyrkillään vaaleaverikön kylkeen, naisen jalan osuessa kipeästi vieraan ahdistelijan pohkeeseen. Samalla suuta peittävä koura peitti myös loput ilmatiet, tukahduttaen Beviniä hiljalleen, saaden liikkeet entistä pakokauhuisimmiksi. Karhean kämmenen kouriessa naisen rintoja sekä housujen sisältöä, sekä kasvojen työntyessä ällöttävän lähelle haistelemaan kiharien ja kosteiden hiuksien vaniljaista tuoksua, tukistaen niitä samalla ilkeästi.
Sikko Viikkojen takainen välikohtaus Bevinin kanssa oli saanut Daytonin hyvin ahdistuneeksi ja ehkä jopa hiukan epävarmaksikin. Syytä miehenpuolikas ei tiennyt ja sekös häntä häiritsi. Ainakin osan ihmeellisistä tunteistaan hän pisti sen piikkiin, ettei hän yksinkertaisesti ollut tottunut pelastamaan ketään, eikä sen puoleen huolehtimaankaan kenestäkään. Se ei kuulunut Daytonin tapoihin, eikä tulisi koskaan kuulumaankaan, jos mieheltä itseltä kysyttäisiin. Valitettavasti harvoilla ihmisillä kuitenkaan on varaa valita omia tunteitaan, eikä Dayton ole siinä asiassa poikkeus.
Jälleen kerran hän oli perinteisellä tarkastuskäynnillään ja mies olikin seurannut Beviniä tanssistudiolle asti. Dayton oli kuitenkin pysynyt visusti kadun toisella puolella piilossa, jottei tyttö varmasti huomaisi häntä. Mies tahtoi olla varma siitä, ettei hän joutuisi enää koskaan samanlaiseen tilanteeseen tuon samaisen tytönheitukan kanssa. Loppujenlopuksihan Dayton oli joutunut heidän viime tapaamiskerran jälkeen liukenemaan vähin äänin paikalta, sillä tilanne oli hyvin outo ja epäluonnollinen hänelle. Tokkopa se mikään ihme on, sillä harva jengiin kuuluva korsto harrastaa nuorten tyttöjen pelastamista auto-onnettomuuksilta, eikä se tietystikään kuulunut myöskään Daytonin harrastuslistaan. Monien silmissä Dayton nimenomaan oli pelätty ja pahamaineinen, juuri sellainen ihminen, jota et ikinä, et edes pahimmissa painajaisissasi, haluaisi viholliseksesi.
Dayton oli jo majaillut tovin tanssistudiota vastapäätä sijaitsevan vanhan tehdashallin nurkalla, kun tyttö viimein astui ovesta ulos. Ilta oli hämärtynyt jo pitkälle, eikä ketään tuntunut olevan liikenteessä – ei ketään paitsi he kaksi. Miehenpuolikas tumppasi tupakkansa maahan ja veti rähjäistä nahkatakkiaan paremmin ylleen. Ilta alkoi itse asiassa jo hämärtyä yöksi, eikä se ollut niitä lämpimimpiä päiviä. Dayton venytti vakavana käsiään ja lähti askeltamaan Bevinin perään. Hän piti suhteellisen pitkää välimatkaa, sillä nuorukaisella ei ollut aikomustakaan alkaa juttusille tytön kanssa, päinvastoin. Hän halusi pysyä tuosta mahdollisimman kaukana.
Varoen Dayton antoi mustien maihinnousukenkiensä tömähdellä maahan, siitä kuului tuskin ääntäkään. Miehenalku joutui painimaan kovasti omien voimiensa kanssa, sillä useimmiten hän käveli suhteellisen kovaäänisesti eteenpäin. Joskin tietysti tappokeikoilla hän joutui myös pitämään varansa ja olemaan tyystin hiljaa.
Rashee Roadin kurjimpiin osiin kuuluvalla kadunpätkällä tunnelma oli jotenkin hyvin aavemainen. Tiluksilla ei oikeastaan liikkunut ketään ja oli hyvin pimeää. Lisäksi vanha tehdashalli savusi jonkin tuntemattoman syyn takia. Halli oli kuitenkin tehnyt sitä jo hyvin kauan aikaa, eikä Dayton näin ollen jaksanut kiinnostua siitä liiemmin. Sen sijaan mies kiinnostui välittömästi toisesta miehestä, jonka hän näki jo vähän kauempaa. Oitis Dayton painautui erään slummikerrostalon seinää vasten ja tähyili miehen siluettia. Bevinin olemus muuttui normaalin hermostuneesta jopa hyvin epävarmaksi, kun mies puhui tälle. Dayton oli kuitenkin niin kaukana, ettei hän kuullut noiden kahden keskustelua ollenkaan. Sen hän sentään näki, että mies oli ottanut Beviniin jo hieman liian tuttavallista kontaktia. Jostain syystä Dayton tunsi pienen ärsytyksen piston sisällään. Bevin oli kiltti tyttö ja hän tuskin tunsi tuota körilästä, joka oli käynyt tyttöparan kimppuun välittömästi.
Dayton ei jäänyt haikailemaan turhia, vaan ojensi itsensä oitis ja lähti kävelemään kylmänrauhallisesti parivaljakon luo. Nopeasti hän koitti nahkatakkinsa sivutaskua ja totesi asevarustuksen olevan kunnossa. Suurikokoinen vanha mies oli jo saanut lyötyä Beviniä muutamaan kertaan, ennen kuin Dayton ehti paikalle. Muutenkin tämä mysteerinen henkilö tungetteli tyttörievun yksityisille alueille ja sekin jostain syystä sai jonkin pienen kolinan käyntiin Daytonin sisällä.
”Ongelmia?” Dayton kysyi vakavamielisesti ja tarttui miestä takaapäin kiinni. Voimakkaana nuorukaisena mies tempautui hänen mukaansa, jolloin nuorempi heistä kaivoi aseen povitaskustaan. Nopeasti hän vei pistoolin miehen ohimolle ja naurahti kylmästi.
Dreamer Vieras haisi ällöttävälle, häivähdys vanhaa viinaa ja jotain mätänevää, enempää Bevin ei hajua pystynyt analysoimaan hädissään sillä ilma alkoi hiljalleen loppua ja tyttö tunsi kasvoillaan jotain tahmeaa, luultavasti verta, kyyneleiksi aine oli liian paksua ja vaaleaverikkö ettei juuri sillä hetkellä itkenyt. Pelko ja shokki olivat yksinkertaisesti siirtäneet kyseistä reaktiota tuonnemmas.
Sinisilmä ei edes sisäistänyt lähestyviä askeleita, ei niiden kaikua joka vahvistui jonkun lähestyessä koko tilannetta, joka alkoi hiljalleen kääntyä melko epätoivoiseen ja Bevinin kannalta ehkä kohtalokkaaseen suuntaan. Järkyttävä pahoinvoinnin aalto sai koko kehon värisemään inhosta, ilmeisesti ahdistelija tulkitsi reaktion väärin sillä tämän koskettelut vain intoutuivat. Mieskään ei tuntunut välittävän lähestyvistä askeleista, olihan melko normaalia ettei toisten hommiin sekaannuttu Rasheen kaduilla, jokainen piti huolta omista asioistaan.
Tajunnan valo alkoi hiljalleen hämärtyä Bevinin sisällä, keuhkot viestivät hengittämisen tarpeesta ja hapen puutteesta, pyörtyminen tuntui sillä hetkellä varsin lohdulliselta sillä kaikki tuntui tapahtuvan halusi tyttö sitä tai ei. Kuitenkin tieto mahdollisesta tukahtumisesta pakotti vaaleaverikön pysymään hereillä, tuntien kahlitsematonta pakokauhua henkitysrefleksin yrittäessä turhaan vetää henkeä, täyttää keuhkoja ilmalla.
Jostakin syystä, jota Bevin ei juuri sillä hetkellä pystynyt pohtimaan, ällöttävä haju, karkea kosketus ja ahdistava, pakokauhua aiheuttava läheisyyys hävisivät. Tyttö haukkoi happea, häilyen tajuttomuuden rajoilla, vajoten maahan. Kaikki voimat tuntuivat kaikonneet, keuhkot yrittivät epätoivoisesti tasata happikatoa, ennen kuin niiden toimintaa ehkä taas pian rajoitettaisiin. Punainen mekko oli repeytynyt, ilmeisesti muukalainen ei ollut löytänyt vetoketjua joka sijaitsi puvun sivussa, vaan oli repinyt kankaan armotta rikki, nyt koko puku tuntui solahtavan pois vaaleaverikön päältä minä hetkenä hyvänsä. Käsissä ja jaloissa näkyi jo mustelmien alkuja, jotka särkisivät huomenna taatusti. Kylkeä pisti ikävästi, katu tuntui kylmältä ja pyyhkäistessään kasvojaan Bevin totesi vuotavansa verta.
Ehkä juuri veri laukaisi hallitsemattoman tärinän ja sai tytön käpertymään kasaan, kyljen vastalauseista huolimatta. Kyyneleet sekoittuivat armotta vereen, joka luultavasti tuli joko nenästä taikka haljenneestä silmäkulmasta taikka huulesta. Sillä hetkellä vaaleaverikkö tunsi itsensä avuttomammaksi kuin koskaan aiemmin, loukatummaksi ja lyödymmäksi kuin hyvin pitkään aikaan.
"Mitä helvettiä, hoida pentu omat asias, tää on mun." selvästi yllättynyt mies vastasi hämmästyksen vaihtuessa ärtymykseen. Luultavasti tämä olisi tunnistanut pennuksi haukkumansa miehen, ellei olisi ollut niin auttamattomasti sekaisin, ja säikähtänyt henkensä puolesta pahemman kerran. Luultavasti vielä pyrkinyt karkuunkin. Ei edes pistooli tuntunut aluksi tunkeutuvan vanhan ja romuluisen miehen tietoisuuteen aluksi, sitten ilme kuitenkin muuttui lähes anovaksi. Mitäpä ilmeitä eivät nistit hallinneet vakuuttavasti? | |
| | | Sikko Päällikkö
Viestien lukumäärä : 2041 Join date : 30.07.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Rovaniemi
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. La Elo 01, 2009 5:01 am | |
| Sikko Dayton piti lujasti kiinni miehen kaulasta ja osoitti yhä pistoolilla tämän ohimolle. Hetken aikaa hän kiusoitteli ahdistelijaa sivelemällä aseella pieniä kuvioita tämän päähän. Nopeasti ja selvästi vanhemman miehen yllätykseksi Dayton työnsi toisen maahan niin, että tämä lensi kontilleen. Nuorukainen huomasi oitis, ettei mies ollut aivan täysissä voimissaan, eikä tuntunut oikein pääsevän ylös. Dayton antoi toisen kylmän naurunhörähdyksen lipsahtaa suustaan, jonka jälkeen alkoi tapahtua. Maassa hetki sitten kontillaan voivotellut mies oli ponkaissut ylös ja hyökännyt suoraan nuorempansa kimppuun. Dayton ei ollut ehtinyt reagoida toisen tempaukseen kunnolla, sillä hän oli olettanut toisen olevan niin huonossa kunnossa, ettei tämä pääsisi enää edes nousemaan ylös. Toisin kuitenkin kävi. Mies tarttui voimakkailla käsillään kiinni Daytonin rinnuksesta ja he kaatuivat yhdessä maahan. Miehistä nuorempi ei ollut mikään heikko hänkään, sillä tilanne kääntyi ennalta arvaamatta toisinpäin. Joskin jos yhtään tuntee Daytonia, oli se arvattavissa. Oli hän niin monet taistelut voittanut, ettei hän ihan heti antaisi periksi – eikä varsinkaan nistille.
Ase lojui sopivan matkan päässä Daytonista ja vikkelin liikkein hän nappasi sen ja kohensi asentoaan vieraan miehen päällä. Nuorukainen nousi istumaan tämän päälle ja osoitti tätä pyssyllä tyytyväinen hymynkare huulillaan. Ei hänellä ollut aluksi tarkoitusta tappaa miestä, mutta se oli aikalailla välttämätöntä. Alibin Dayton repisi jostain, kuten aina. Ja jos järjellä asiaa pohtii, tuskin kukaan ihmettelee Rashee Roadilla tapahtunutta surmaa, joka kaiken lisäksi sattui lähellä keskiyötä. Se oli niin tavallista arkea tuolla kyseisellä kadulla, ettei yhden mokoman narkomaanin kuolema häirinnyt ketään.
Kuului laukaus ja kuului toinen. Dayton katseli aikaansaannostaan jonkin aikaa hymyillen, mutta nousi kuitenkin ylös. Tarkistettuaan ettei tapahtumalla ollut silminnäkijöitä, hän työnsi pistoolin takaisin piiloonsa ja huomasi ensikertaa tytön. Dayton oli ollut niin oman itsensä ja toisen hyökkäyksen pauloissa, ettei hän ollut edes muistanut Beviniä. Hämmästyksen ja tiedottomuuden sekaiset tunteet myllersivät miehenalun kehossa kun tämä pohti mitä tehdä. Tyttö näytti niin onnettomalta ja viattomalta käpertyneenä maahan, että se vei Daytonista viimeisimmätkin epäinhimillisyyden rippeet. Mies ei ollut koskaan kokenut vastaavaa.
Hitaasti ja varovin liikkein Dayton asteli tytön vierelle, jääden kuitenkin tarpeeksi kauas siltä varalta, että toinen tekisi jotain arvaamatonta. Nuorukainen pysyi paikallaan sydän hakaten tuhatta ja sataa, kuollut mies takanaan. Itse asiassa vastikään murhattu nisti ei häirinnyt miehen menoa ollenkaan. Ainut asia, joka sai Daytonin silmittömän epävarmaksi, oli Bevin ja hänen tilanteensa.
”Öö ootsä kunnos?” Dayton kysyi varoen ja astui muutaman askeleen lähemmäs tyttöä, kyykistyen jälleen.
Dreamer Veren haju oli ensimmäinen asia jonka jokainen hengenveto sai tytön tietoisuuteen, nesteen suolainen ja pistävä haju, joka tuli vieläpä hänestä itsestään. Se mitä Bevin ei tajunnut, oli kamppailu, joka käytiin aivan lähellä, ei halunnut tajuta, sulki sen pois tietoisuudestaan. Ainoa ajatus tytön päässä oli päästä pois, kauas siitä iljetyksestä joka oli kehdannut edes yrittää alistaa sinisilmäisen ihmisen tahtoonsa ja käyttää tätä hyväkseen.
Halusi Bevin tai ei, tärinä jatkui hallitsemattomana, mikään ei tuntunut olevan kylliksi sitä hillitsemään. Koko maailma tuntui sillä hetkellä uskomattoman kylmältä, vaikka vastahan ilta oli ollut vain viileä, punainen mekko juuri tarpeeksi pitämään viileyden loitolla matkalla kotiin. Aina siihen asti kun mies oli ilmestynyt. Ensimmäinen laukaus sai vaaleaverikön värähtämään ja vinkaisemaan, tunkeutumalla sinisilmän tietoisuuteen terävänä ja kolkkona. Ainoa mikä kaiun katkaisi oli toinen laukaisu ja entistä pistävämpi veren haju.
Pako oli ensimmäinen asia joka kävi Bevinin mielessä, vaikka samalla tyttö tiesi ettei pääsisi nykyisessä kunnossaan kovinkaan pitkälle. Shokki oli vienyt kaiken voiman raajoista, hengitys alkoi vasta nyt hiljalleen tasoittua ja tärinä häiritsi kaikkea, eikä sinisilmä tiennyt johtuiko se kylmästä vai järkytyksestä, vaiko kummastakin.
Vaaleaverikkö ei tiennyt alkuunkaan mitä Daytonin ääni sai aikaiseksi, se tuntui lohdulliselta karhean ja pakottavan otteen jälkeen, sen jälkeen kun mätä hengitys oli tahrannut kaiken mitä Bevin oli pitänyt puhtaana itsessään. Kyyneleet kirvelivät yhä silmissä, eikä tyttö pystynyt edes miettimään miltä näytti juuri sillä hetkellä, kasvot tahrittuna vereen ja kyyneliin, rikkinäinen mekko yllään, täristessään siinä maassa. Ei sinisilmä aluksi edes sisäistänyt koko kysymystä, vain äänen, alkaen vasta sitten miettiä miten olisi vastannut miehelle.
"En." Bevin vastasi, yllättyen siitä että sai pinnistettyä edes niinkin lyhyen sanan ilman hytinän tuomia keskeytyksiä. Ääni kuitenkin tuntui oudolta, tavallista tyhjemmältä ja ohuemmalta, eikä tyttö myöskään saanut kerättyä tarpeeksi voimia hakeutuakseen toisen luo, vaikka olisi halunnut, sillä hetkellä tatuointikasvoisen miehen läheisyys tuntui lähes kadehduttavan lohduttavalta ja vaaleaverikkö olisi halunnut tulla juuri lohdutetuksi. Että joku olisi kertonut kaiken johtuvan shokista ja järkytyksestä, että äskeinen ei tulisi toistumaan.
Sikko Tytön vastaus oli ilmeinen, mutta Dayton oli silti odottanut hänen vastaavan myöntävästi. Yleensä tällaisissa tilanteissa ihmiset tuppasivat valehtelemaan ja vannomaan, että kaikki oli ihan hyvin, vaikka asiat olisivatkin toisin. Daytonin tavallisesti niin vakaville kasvoille nousi hieman hämmästynyt ilme, joka ajoi hyvin myös hämmennyksen asiaa. Hämmennys oli varmasti oikea sana kuvaamaan sitä tunnetta, jota mies sillä hetkellä tunsi. Ei hän osannut tehdä asialle mitään. Bevin vain makasi hänen edessään mekko riekaleisena ja vartalo täynnä haavoja ja mustelmia. Kaiken lisäksi tyttö itki ja tärisi kuin haavan lehti. Dayton puri huultaan, mikä oli hyvin epätavallista.
”Voinks mä tehdä jotain?” Dayton kysyi lähes yhä epävarmasti kuin aiemmin ja otti jälleen muutaman askeleen tyttöä päin niin, että hän pystyi kyykistymään tytön ylle. Nyt mies oli niin lähellä Beviniä, että hän tuskin enää lähemmäksi pääsisi. Pieni ahdistuksen säväyttämä tunne lehahti Daytonin sisällä ja hän nielaisi kuuluvasti. Mitä ihmettä hän voisi tytön hyväksi tehdä?
Työrupeamahan se loppujenlopuksi oli, mutta ei Dayton ajatellut töitä sillä hetkellä ollenkaan. Tietysti hänet oli palkattu suojelemaan Beviniä, mutta ei hän ollut edes osannut ajatella töitä kun oli nähnyt vieraan miehen tyttöparan kimpussa. Täysin vaistonvaraisesti Dayton oli juossut apuun ja pelastanut tytön hengen. Hän ei todellakaan ollut ajatellut töitä, eikä ajatellut vieläkään. Ihmeellistä kyllä, Dayton oli muuttumassa Bevinin pelastavaksi enkeliksi ja se oli jo hyvin outoa. Työ velvoitti pelastamaan tytön vain Jackon vihollisilta, joten Daytonhan oli pelastanut Bevinin ihan omasta tahdostaan. Onneksi mies ei osannut ajatella sitä siinä toisen vierellä kyykkiessään, sillä se olisi saanut hänet ahdistumaan vain entistä enemmän.
”Pitääks sun päästä sairaalaan?” Hän kysyi vielä yrittäen pitää äänensä pehmeänä onnistumatta kuitenkaan siinä. Ei Daytonin ollut koskaan tarvis pitää ääntään hellänä ja ystävällisenä, joten ei hän pystynyt siihen nytkään. Se sama karhea ja jossain määrin ehkä vähän pelottavakin ääni vain kaikui tyhjällä kujalla. Ainoastaan miehen äänen lisäksi kuului orastavan sateen ääni ja tytön nyyhkytys, joka oli kevyttä ja vaivalloista kuin kuolemaa tekevän pikkulinnun. Dreamer Bevin huomasi ajattelevansa toisen pelkäävän itseään, niin varovasti toinen lähestyi jo valmiiksi täysin puolustuskyvytöntä ja sillä hetkellä luultavasti maailman yhtä avuttomimpiin olentoihin kuuluvaa tyttöä. Hetken vaaleaverikköä huvitti ajatus, neitokainen muisti liiankin tarkasti kuinka vahva ja pelottavan näköinen Dayton itse oli, miksi ihmeessä pelätä jo valmiiksi maahan lyötyä tyttöä? Mitä Bevin olisi antanutkaan jos olisi voinut lopettaa tärinän, parantaa mekkonsa asentoa, peittää kankaan riepaleilla intiiimit osansa, hymyillä ja vakuuttaa olevansa kunnossa. Miten moinen muka onnistuisi? Eihän vaaleaverikkö saanut edes tarpeeksi voimia kokoon ryömiäkseen puoleen eikä toiseen.
Daytonin kysymys katkaisi hetkeksi ajatuksen juoksun täysin, herättäen kuitenkin vain uusia kysymyksiä Bevinin mielessä. Mitä mies voisi tehdä? Hetkessä tytön mielessä oli kymmeniä pyyntöjä, joita ei kuitenkaan saanut sanottua, pitemmät lauseet tuntuivat mahdottomilta juuri sillä hetkellä. Miksi kaiken piti tuntua niin vaikealta? Vaaleaverikön nyyhkytys voimistui hallitsemattomaksi, mikä sai sinisilmän vain inhoamaan itseään ja omaa avuttomuuttaan. Miltä tämä kaikki näyttikään? Bevin ei halunnut edes ajatella.
Toinen kysymys sai tytön enemmänin hätääntymään, sairaala oli mitä kammottavin paikka, tyttö oli saanut viettää siellä suurimman osan lapsuudestaan ja häntä ei oltu lähes päästetty pois itsemurhayrityksen jälkeen. Kaikki ne teennäiset hymyt, pistävän hajuinen puhtaus ja öiset huudot, itku käytävillä ja kärsimys. "Ei!" Bevinin kauhistunut ja ahdistunut huudahdus kuulosti lähinnä pihinältä, nyyhkytyksen ja värinän seassa. Sairaala oli viimeinen paikka mihin tyttö halusi Daytonin itsensä raahaavan, minne tahansa muualle.
Vaaleaverikkö yritti pystyyn, mutta ei saanut edes kerättyä edes käsiinsä sen vertaa voimaa että olisi päässyt ylös. Lihakset pettivät heti kun Bevin oli saanut itseään edes hieman irti maasta, nyt tyttö vasta täysin tajusi kuinka lähelle mies oli ehtinyt ja käänsi siniset silmänsä tähän. "Ei sairaalaan, minne tahansa muualle." tyttö pyysi, yrittäen tukahduttaa nyyhkäyksiään, onnistuen siinä pahemman kerran. Tärinää Bevin ei edes yrittänyt hallita.
| |
| | | Sikko Päällikkö
Viestien lukumäärä : 2041 Join date : 30.07.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Rovaniemi
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. La Elo 01, 2009 5:01 am | |
| Sikko Ei Dayton osannut ajatella asiaa Bevinin kannalta, vaikka hän kovasti yrittikin. Hämmennys paistoi selkeänä miehen silmistä, aivan kuten aurinko heijastui veden pintaan, yhtä selkeästi molemmat voi nähdä. Se oli hyvin harvinaislaatuinen hetki, eikä oikeastaan edes jäänyt hetkeksi. Dayton kurtisti kulmiaan ja puraisi jälleen huultaan kipeästi. Aivot tekivät kuitenkin niin rutkasti töitä sillä hetkellä, ettei hän ehtinyt tuntemaan pientä kipua, joskaan mies oli kokenut niin paljon pahempaakin, että tuskin pieni haava huulessa haittaisi pohtimista kovinkaan paljon.
”Okei no ei sit sairaalaan mut..” Dayton vilkaisi taakseen hieman epävarmana. ”Tossa meidän lähellä makaa kuollut mies ja mä en mielellään lähtis tekeen vankilarundia. Voitasko me vähän siirtyä?” Hän jatkoi yhä epävarmemmin. Ei Dayton kyennyt muotoilemaan lausetta hienoksi ja ehdottelevaksi, hän vain kertoi asiat juuri kuin ne olivatkin. Sanojensa jälkeen miehenpuolikas kuitenkin huomasi, että nyt ainakin Bevin tietäisi hänen teostaan ja saattaisi jopa paljastaa hänet. Lisäksi tyttöhän saattoi pelästyä kuullessaan heidän takanaan makaavan elottoman miehen, johon oli muutama hetki sitten ammuttu tasan kaksi laukausta.
”Pystytsä käveleen ite?” Olihan se nyt ihan selkeää, ettei tyttö pystynyt itse kävelemään, mutta ei Dayton tohtinut nostaa tuota noin vain syliinsä. Mies oli suorastaan kauhistunut, sillä jos Bevin sai hänet jo näin ahdistuneeksi pelkällä läsnäolollaan, mitä tapahtuisi sitten, kun heidän pitäisi päästä liukenemaan paikalta? Dayton ei nähnyt mielessään mitään muuta vaihtoehtoa kuin kantamisen, mutta hän toivoi sydämensä pohjasta, että Bevin keksisi jonkun muun tavan siirtää itseään.
Dreamer Koko tilanne tuntui aivan liian surrealistiselta kuuluakseen osaksi Bevinin elämää, kaikki tapahtumat, aina kirjastolla tapahtuneesta välikohtauksesta lähtien. Nyt koko elämä alkoi hiljalleen muistuttaa elokuvaa, jossa tyttö näytti saaneen suojelusenkelikseen melkoisen hämmentyneen oloisen tappajan. Yleensä ajatus tappajan läsnäolosta olisi kauhistuttanut vaaleaverikköä monesta syystä, mutta nyt alkoi olla melko ilmeistä ettei Dayton ollut uhkaamassa Bevinin melkoisen lyhyttä elämää millään tavoin, päin vastoin, mieshän oli pelastanut tämän. Kahteen kertaan ilmeisesti.
Kaikesta huolimatta vaaleaverikkö ei ollut täysin sinut sen ajatuksen kanssa että se sama tatuointi kasvoinen mies, joka oli pyörinyt liiankin tiukasti tytön ajatuksissa viime viikkoina, oli juuri tappanut ihmisen. Huolimatta siitä mitä tuo yhteiskunnan hylkiö oli selvästi ollut aikeissa tehdä Bevinille itselleen, ei vaaleaverikkö osannut vihata tuota ja ei olisi luutavasti koskaan toivonut tälle kuolemaa. Naivia luultavasti hyvin monen ihmisen mielestä, mutta tyttö ei ollut itse ollut kostonhimoinen koskaan, eikä ollut kaikesta huolimatta saanut elää täysin tavanomaista elämää. Sillä hetkellä ajatus kuolleesta kalmosta aivan lähellä oli hirveä, oksettava ja ahdistava, eikä Bevin voinut kiistää etteikö olisi halunnut pois koko kadulta.
Daytonin kysymys sinänsä olisi saanut tytön lähes huvittumaan, elleivät kipu ja kaikki muut tunteet olisi tukkineet huumorin kukkaa täysin vaaleaverikön mielestä sillä hetkellä. Joko toinen oli melkoisen hämmentynyt taikka ei ollutkaan niin terävä kuin Bevin oli aluksi luullut. Eihän sinisilmä saanut itseään edes irti maasta omin voimin! Samalla vaaleaverikkö olisi myös hyvin mieluusti vastannut kysymykseen myönteisesti ja kivunnut omille jaloilleen. Tyttö huokaisi syvään, yrittäen saada nyyhkäyksiä kuriin uudelleen, puhuminen tuntui melkoiselta ponnistukselta, varsinkin jos halusi toisen saavan selvää puheesta. "En pysty." Bevin vastasi anteeksipyytävällä äänellä, tuntien itsensä lähes taakaksi, taakaksi joka oli huolehtinut itsestään Rasheen kujilla ties kuinka kauan ja nyt joutunut niiden uhriksi.
Sikko Dayton nyökkäsi toiselle pienesti ja valmistautui jo nostamaan tytön syliinsä ennen kuin tajusi sen, että hänhän saattaisi vaikka pelätä häntä. Mies oli nimittäin joskus kuullut, että raiskauksen uhrit saattavat alkaa pelätä lähes kaikkia miehiä. Vaikka Dayton oli yleensä nokkela ja kekseliäs, nyt hänen päähänsä ei pälkähtänyt oikein mitään fiksua ideaa. Hän oli täysin typertynyt ja tilanteen hämmentämä.
”Ööhm, voinks mä kantaa sut tai jotain?” Dayton ehdotti varovasti katsomatta maassa makaavaa tyttöä silmiin. Tilanne oli jo itsessään hyvin hankala, mutta kun siihen lisättiin vielä se, että Bevinin punainen kesämekko oli repeytynyt auki ja näin ollen paljasti palan tytön vartaloa, oli tilanne vähintäänkin kinkkinen. Eihän Dayton tietenkään normaalisti kenenkään naisen kehoa kauhistellut, päinvastoin, mutta jostain syystä Bevin oli täysin eriasia, eikä mies osannut selittää itselleen miksi. Tyttö oli kovin herkkä ja hentoinen, täysin erilainen kuin ne naiset, jotka olivat mukana jengipuuhissa. 18th Streetissä oli tietysti mukana rutkasti erilaisia naispuolisia henkilöitä, joista suurin osa oli päässyt mukaan laulattamalla lakanoita jonkun jengiin kuuluvan pääjehun kanssa. Dayton oli yksi niistä pääjehuista, jotka saivat joskus päästää miehiset hormoninsa valloilleen 18th Streetin hyväksi. Bevin oli kuitenkin aivan erilainen kuin nuo naiset, jotka eivät olleet kuin mammonan ja maineen perässä. Joskaan eihän Dayton voinut olla siitä varma, vaikka paljonhan hän tytöstä kieltämättä tiesi.
Dreamer Hetken toinen näytti olevan jo valmis raahaamaan Bevinin paikalta, kauas siitä ruumiista, jota tyttö ei nähnyt, mutta josta tämä tiesi. Ja kauas koko kadusta, jota vaaleaverikkö tulisi välttelemään vielä kauan. Sitten Dayton näytti taas oivaltavan jotakin ja jättikin aikeensa sikseen, eikä sinisilmä tajunnut alkuunkaan miksi tunsi niiden kaikkien tunteiden lisäksi yhtäkkiä pettymystä. Mistä ihmeestä? Siitä ettei päässy vielä pois koko kirotusta tilanteesta vai jostakin täysin tilanteen sopimattomasta syystä?
"Voit." Bevin myöntyi toisen ehdotukseen, olisi vielä halunnut jatkaakkin, muttei jaksanut yrittää pihistä, kurkku tuntui kipeältä, sen ympärillä oli kuristava tunne joka luultavasti johtui hapen puutteesta tai jostakin muusta niistä useista tuntemuksista joita tyttö oli ehtinyt käydä läpi ennen Daytonin ilmestymistä. Mieluiten vaaleaverikkö olisi halunnut hoputtaa toista, katu tuntui uskomattoman kylmältä, eikä shokki joka oli kerännyt kaiken veren suojelemaan elintärkeitä elimiä, auttanut alkuunkaan. Itse asiassa Bevin oli melko varma että sormien ja jalkojen tunnottomuus johtui juuri kylmyydestä, ei olisi ollut ihme vaikka tytön huuletkin olisivat hiljalleen alkaneet sinertyä. Vaaleaverikkö halusi vain pois, jonnekkin missä olisi voinut tuntea olonsa hyväksi.
Sikko Dayton nousi ensin täyteen pituuteensa ja katseli jälleen ympärilleen, mutta ketään ei näkynyt. Paikalla olivat ainoastaan heidän kahden lisäksi kuollut mies, joka ei nyt varsinaisesti varmastikaan paikalla ollut. Mies kurtisti kulmiaan taas hetkeksi, aivan kuin hän olisi jälleen miettinyt jotain. Nopein liikkein hän riisui rähjäisen ja tupakanhajuisen nahkatakkinsa ja laskeutui takaisin alas lähes Bevinin tasolle. Mahdollisimman varovasti Dayton laski takkinsa toisen suojaksi. Mustanpuhuva nahkatakki ei oikein asettunut hyvin, mutta ainakin se peitti toista vähän. Bevinin huulet olivat alkaneet sinertää ja sade alkoi tehdä tuloaan. Näin ollen miehen oli keksittävä jotain, sillä tytön mekko oli repeytynyt niin pahasti, että se ei kyllä suojannut tämän vartta nimeksikään.
Vilkaisemattakaan Bevinin sinisiin silmiin Dayton sujautti kätensä niin, että sai otettua tytöstä kunnolla kiinni. Niin varovasti kuin mies vai pystyi, hän asetti tytön polvitaipeet vasemman käsivartensa kohdalle ja niskan oikean varaan. Dayton yllättyi itsekin kuinka helliin otteisiin hän pystyi. Ehkä se johtui vain siitä, että oli pakko käyttäytyä säädyllisemmin ja varovaisemmin kuin normaalisti.
Otettuaan muutaman askeleen eteenpäin Dayton sai huomata, ettei Bevin painanut oikeastaan mitään. Hetken ajaksi miehen ruskeat silmät heltyivät katselemaan tytön hehkuvan jäätäviä silmiä, mutta kääntyivät nopeasti takaisin menosuuntaan. Siitä huolimatta hetki oli ollut varsin eriskummallinen, mutta samalla myös jokseenkin lumoava. Toivuttuaan tuosta pienestä hetkestä Dayton vielä katsahti ympärilleen ja lähti kävelemään kohti sillä hetkellä vielä tuntematonta määränpäätä höyhenen kevyt tyttö sylissään.
Sade yltyi vähän jääden kuitenkin varsin mitättömäksi. Daytonille olisi ollut aivan sama sataisiko kaatamalla vai tihkuttaisiko, sillä miestä ei oltu tehty sokerista. Jostain syystä, jossain hyvin syvällä sisimmässään hän tunsi huolta tytöstä. Tietystikään mies ei myöntänyt sitä itselleen, vaan ajatteli nyt oudon huolehtimisvimman kuuluvan työrupeamaansa.
”Ok?” Dayton kysyi hiljaisen toisen vointia yrittäen olla kuulostamatta liian huolehtivaiselta. Miehen katse oli suunnattuna yhä eteenpäin, eikä se edes käväissyt sylissä makaavan tytön sinisissä silmissä.
Dreamer Lämpimän takin tuntui yllätti Bevinin aluksi, tytön haistaessa nahkan ja tupakan melko vahvankin sekoituksen, sillä hetkellä haju tuntui lohduttavalta, luultavasti johtuen lämmöstä jota se jakoi, ei ehkä paljoa, mutta helpotti oloa melkoisesti verrattuna äskeiseen melko suojattomaan oloon. Sateesta vaaleaverikkö ei juuri tiennyt mitään, ehkä hyväkin, ei ehtinyt turhaa miettiä kuinka kurjaksi tulisi tuntemaan olonsa ellei pääsisi pois kylmältä ja kovalta kadulta.
Lämmöllä oli myös oudon unettava vaikutus, joka vain voimistui Daytonin nostaessa Bevinin maasta varovasti, niin hellästi ettei tyttö pystynyt täysin liittämään kosketusta siihen mieheen jonka sylissä nyt oli. Sinisilmä ei kuitenkaan halunnut nukahtaa, ties mitä siitäkin seuraisi, eihän tyttö edes tiennyt oliko lyönyt päänsä missään vaiheessa. Sen sijaan vaaleaverikkö keskittyi tutkailemaan Daytonin kasvoja ja olisi hätkähtänyt tummien silmien yhtäkkisestä katseesta ellei olisi ollut niin uskomattoman uupunut, miehen katse tuntui koko kehossa pienoiselta sähköiskulta. Bevin oli varma että joutuisi vielä hyvin pitkään pohtimaan miksi koki niin outoja tuntemuksia silloin kun tatuointikasvoinen mies oli lähettyvillä.
"Mmm." Bevin vastasi uneliaasti, vastaus oli tarkoiteetu myöntäväksi, mutta kuulosti lähinnä huokauksen ja tukahdetun haukotuksen risteytymältä. Tyttö piti katseensa yhä miehen kasvoissa ja nosti melko raskaan oloisesti kätensä tämän niskan ympärille, saadakseen hieman tasapainotettua keinuvaa menoa. Samalla vaaleaverikkö tuli miettineeksi kuinka virkistävältä sade sillä hetkellä tuntui, vaikka se oli jäätävää, eikä alkuunkaan niin sanotusti nautittavaa ja pehmoista sadetta. Sellainen kuului elokuviin ja huolettomiin kesäpäiviin.
| |
| | | Sikko Päällikkö
Viestien lukumäärä : 2041 Join date : 30.07.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Rovaniemi
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. La Elo 01, 2009 5:02 am | |
| Sikko Dayton ei – ihme kyllä – hätkähtänyt, kun Bevin ujutti kätensä miehen niskan taa. Sen sijaan hän loi hieman hämmästyneen katseen tyttöön, mutta piti olemuksensa mahdollisimman vakaana. Kylmänrauhallisuus oli kaukana poissa, mutta ainakin Dayton pystyi jotakuinkin pysymään koossa. Outo ahdistuksen ja jännittävyyden tunne painoi hänen rintaansa, mutta mies ei edelleenkään osannut selittää sitä millään. Tunnetta oli käsittämättömän hankala kuvailla, sillä siihen sekoittui niin paljon erilaisia vivahteita, että kaikkia oli mahdoton selittää. Suurinta osaa niistä tunteista ei oltu edes nimetty, joskaan Dayton ei omannut muutenkaan kovin laajaa tietämystä erilaisista tunneskaaloista. Mies kohensi otettaan tytöstä, siirtäen oikean kätensä tämän lähes paljaalle selälle, jotta tuo pysyisi paremmin kyydissä. Daytonin kävelytyyli oli aina ollut kovin omalaatuinen, mutta samalla hyvin kunnianhimoinen, eikä ollut mikään ihme, että Bevinin piti korjata asentoaan välillä.
Oikeastaan koko matkan ajan Dayton oli pohtinut minne hän oikein käveli. Minnekään ihmisten ilmoille hän ei halunnut mennä – mitä muut siitä sanoisivat, jos he näkisivät miehen kantamassa puolikuolleelta näyttävää tyttöä sylissään? Sitä paitsi heidät saatettaisiin yhdistää kuolleeseen narkomaaniin. Kaukaa haettuahan se oli, mutta Dayton oli oppinut, ettei koskaan ollut tarvetta olla liian huoleton. Monia täpäriä paikkoja kohdattuaan mies oli kyllä oppinut, että asioista tuli huolehtia tarkasti ja peittää jäljet mahdollisimman hyvin.
Yllättävää kyllä, Dayton oli keksinyt idean, joka oli itse asiassa ihan hyväkin. Tasaisin askelin hänen jalkansa löysivät tiensä hyvin rähjäisen kerrostalon eteen. Mies pysähtyi kuin seinään, pitäen kuitenkin huolen siitä, ettei tyttö lentänyt moisessa pysähdyksessä hänen sylistään. Dayton katseli uhmakkaasti kerrostaloa sammakkoperspektiivistä ja sai vaivoin kaivettua kännykän taskustaan. Tällä kertaa se oli onneksi housujen taskussa, joten hän sai sen suhteellisen helposti kaivettua Bevinin jalkoja pitävällä kädellään. Hankalan näköisesti mies siirsi kännykän oikeaan käteensä ja toi sen lähelle suutaan. Näin ollen Bevinin kasvot olivat lähempänä Daytonia kuin koskaan. Kuului syvä ja hieman pelokas nielaus.
”Hei missä sä olet?” Dayton kysyi karheasti ja tähyili yhä kerrostaloa. ”Mä mihäää? Moon tääl eksä muista hei? Mähä lähi Essspanjaan.” Sammaltava ääni kuului kännykän kaiuttimista. ”Hyvä”, Dayton sulki puhelimen, mutta pysähtyi hetkeksi tuijottamaan Beviniä silmiin. Jäätävän siniset silmät lumosivat miehen täysin, eikä hän voinut muuta kuin jäädä katselemaan niitä. Tyttö oli niin lähellä, mutta toisaalta niin hirvittävän kaukana.
Dreamer Jos Dayton olisi toiminut, kuten miehen aiempi käytös oli viestittänyt, tämä olisi luultavasti tiputtanut Bevinin pelkästä säikähdyksestä maahan tämän yllättävän liikkeen takia. Ajatus välähti tytön aivoissa vasta kun miehen käsi siirtyi kannattelemaan melko kevyttä varta paljaalla selällä, kosketus tuntui lähes polttavalta kylmettyneellä iholla, samalla myös rauhoittavalta. Kyydissä pysyminenkin helpottui hieman, ja sinisilmä oli aika ajoin vajota uneen päästessään toisen askeleiden rytmiin.
Se mihin Dayton oli häntä viemässä ei käväissykkään Bevinin mielessä, tämä luotti tuohon lähes tyystin vieraaseen mieheen sokeasti, tosin sillä hetkellä aivot eivät keksineet mitään syytäkään epäluottamukseen. Miksi mies yhtäkkiä päättäisi satuttaa vaaleaverikköä jotenkin sen jälkeen kun oli pelastanut tämän hengen? Jo toistamiseen vieläpä.
Äkkinäinen pysähdys sai tytön hieman terästäytymään, tämä yritti vilkuilla ympärilleen, yrittäen selvittää pysähdyksen syytä ja nykyistä olin paikaansa. Katujen kunnosta päätellen kaksikko oli yhä Rasheella, melko syrjässä, paikassa johon ei kovinkaan usein ihmisiä eksynyt, ellei sattunut alueella asumaan. Hieman hämmentyneenä Bevin yritti myötäillä Daytonin liikkeitä tämän kaivaessa jotain taskustaan, tajuten sen puhelimeksi vasta kun päätyi poikkeuksellisen lähelle Daytonia.
Miehen tuoksu oli paljon vahvempi ja luokseenvetävämpi kuin aiemmin, eikä vaaleaverikkö onnistunut kääntämään katsettaan tämän kasvoista, ei vaikka olisi halunnutkin. Yhtäkkiä iho tuntui hyvin kuumalta, suorastaan henkeäsalpaavan kuumalta. Koko keskustelu meni Bevinin tajunnan ohi, täysin, se oli myös sen verran lyhyt ettei se tuntunutkaan merkittävältä. Sen sijaan tummien silmien katse tuntui hyvinkin merkittävältä, se sulki jopa kaiken sen kivun pois tietoisuudesta hetkeksi. Siniset silmät yrittivät turhaan tulkita Daytonin katsetta.
Sikko Dayton tuntui kuulevan ainoastaan oman sydämen sykkeensä ja raskaan hengityksensä, joka ei suinkaan johtunut kävelymatkasta, vaan oudosta tilanteesta. Ruskeat silmät tuijottivat kuin vangittuina tytön sinisilmiä, aivan kuin ne olisivat unohtuneet paikalleen. Daytonin sisällä muljahti oudosti ja hän käänsi nopeasti päänsä pois ja antoi tytön laskeutua takaisin kunnolla syliinsä. Hän karisti kurkkuaan ja jatkoi jälleen matkaansa, olihan heidän päästävä sisäänkin joskus.
Vaikka vesisade ei ollut ollut mitenkään merkittävän suurta, oli se silti onnistunut saamaan Daytonin palelemaan vähän. T-paita päällä sateessa talsiminen ei ollut hyvästä, sen mies ainakin tiesi, joskaan ei kylmyys saanut häntä värisemään, eikä hän muutenkaan näyttänyt palelevansa. Rauhallisesti hän vain asteli kerrostalon ovelle, avasi sen ja astui käytävään, joka oli täynnä rojua ja muutamia sammuneita ihmisiä. Sisällä tuoksui vahvasti tupakka, ehkä jopa vahvemmin kuin Daytonin takissa ja se oli jo saavutus sinänsä.
Varovasti mies hyppelehti ensimmäisen portaikon läpi aina kohti ylintä kerrosta. Vaikka kerroksia oli ainakin seitsemän, ei Dayton väsynyt missään vaiheessa. Tyttö ei painanut juurikaan mitään. Ainut asia mikä Bevinin läsnäolossa jollain nautinnollisella tavalla mies häiritsi, oli se polttava katse, joka tuntui porautuneen hänen kasvoihinsa. Toisaalta Dayton olisi halunnut katsoa toista samalla mitalla takaisin, mutta jokin esti häntä. Ehkä se tavallisen Daytonin haamu majaili vielä miehenalun sisällä, valmiina hyökkäämään takaisin. Dayton oli jotenkin luonnottoman pehmeä Bevinin seurassa ja se tuntui miehestä samaan aikaan sekä kamalalta että ahdistavalta.
Päästyään ylimpään kerrokseen Bevin yhä sylissään Dayton käveli määrätietoisesti erään oven eteen ja pysähtyi hetkeksi. Mies tiesi jo suunnitellessaan pakopaikkaansa, että ovi olisi auki, eikä hän tietystikään erehtynyt. Dayton avasi oven hiljaa ja antoi jalkojensa viedä heidät molemmat hyvin pieneen ja jokseenkin rähjäiseen asuntoon. Nuorukainen muisti sohvan, joka näytti tällä kertaa hyvin siistiltä, ja oli jo aiemmin päättänyt laskea Bevinin siihen. Varoen Dayton laski kovia kokeneen ja kalliin lastinsa ruskeankirjavalle sohvalle ja katosi itse asunnon pimeyteen.
Ei mennyt aikaakaan, kun huoneistoon syttyivät himmeät valot, joka paljasti asunnon kuuluvan jollekin enemmän tai vähemmän laitapuolenkulkijalle: se oli sisustettu joko varastetuin tai kirpputoreilta ostetuin tavaroin, joskin ehkä kalusteet koostuivat molemmista. Paikoin asunto oli hyvin sotkuinen, mutta ainakin Dayton tiesi missä mikäkin sijaitsi. Se kuului nimittäin miehen eräälle jengitoverille, jonka luona hän oli joskus käynyt paikkaamassa itseään. Näin ollen Dayton tiesi missä se jokin ensiapulaukun tapainen laatikko sijaitsi ja oli käynyt oitis kaivamassa sen kaapin kätköstä. Mies palasi takaisin ja istahti sohvan reunalle.
Dreamer Hetken verran Bevin jopa kuvitteli omaavansa edes hitusen samallaisen vaikutuksen Daytoniin kuin mies tyttöön itseensä, mutta unohti vaihtoehdon nopeasti miehen kääntäessä katseensa pois, ei niin voinut olla. Oli jo käynyt melko selvästi että toinen poikkesi vaaleaveriköstä melkeimpä kuin aurinko kuusta, oli harvinaista että kumpikin osui taivaalle samaan aikaan, samaa olisi voinut sanoa siitä mahdollisuudesta että Yellow Avenuella syntynyt kiltti ja arka levykaupan omistava tyttö törmäisi millään ilveelläkään Daytonin kaltaiseen, selvästi melkoisen vaaralliseen mieheen.
Portaat saivat Bevinin hieman pahoinvoivaksi, ja ehkä osaksi tunne johtui verestä, jonka vesisade oli pitänyt juoksevana ja jonka rautaisen maun tyttö vasta nyt tajusi maistavansa. Lisäksi vaaleaverikkö koki hienoisia omatunnon tuskia siitä että Dayton joutui kantamaan hänet ylös ja kerroksia tuntui riittävän loputtomiin. Oksentaa sinisilmä ei kuitenkaan itsensä antanut, vaan keskittyi miehen kasvoihin, aivan kuin olisi saanut siirrettyä katseensa niistä missään vaiheessa. Nyt tarkastelu oli vain entistä intessiivisempää, eikä Bevin edes aluksi tajunnut miehen laskevan häntä sohvalle, vaivoin tyttö sai irrotettua otteensa toisen niskasta.
Kylkeen pisti, mutta vaaleaverikkö kasvoille levinneen irvistyksen nopeasti, lähinnä tottumuksesta. Bevin oli jo nuorena tottunut kätkemään kivun äidiltään, vaikka solunsalpaaja hoidot olivatkin välillä hyvinkin hirveitä, tyttö ei vain ollut halunnut huolestuttaa läheisiään. Siniset silmät yrittivät tutkailla ympäristöä, mutta pimeys söi koko huoneen yksityiskohdat, eikä paikka valaistunut silloinkaan kun Dayton sytytti jossakin himmeät valot asuntoon.
Jostakin syystä Bevin kietoutui Daytonin nahkatakin alle, nahkan ja tupakan hajun alta tuoksui myös miehen ominaistuoksu, tyttö huomasi sen painaessaan takin hetkeksi kasvoilleen käpertyen kivusta huolimatta täysin vaatekappalen lämpöön. Vaikkei vaaleaverikön oma keho onnistunutkaan pitämään sitä yllä kovinkaan pitkään, eikä kastunut takkikaan kauaa muutenkaan lämmittäisi. Hetkeksi Bevin antoi silmiensä sulkeutua, mutta sohvan antaessa periksi Daytonin painosta tyttö avasi ne uudestaan, kuin varmistaakseen tulijan todella olevan mies, eikä kukaan muu.
Sikko Dayton ei ollut päässyt vieläkään tilanteen herraksi, vaikka normaalisti keikkuikin keskustelujen ja tapaamisten johtavana puolena. Se, että pelastaminen ja sankarina olo oli täysin uutta miehelle, ratkaisi kaiken. Ei hän kyennyt edes yrittämään pysyä kärryillä tilanteesta, johon hän oli ennalta arvaamattaan joutunut. Mistä Dayton olisi voinut tietää, että Bevin oli yksi huono-onnisimmista ihmisistä koko maailmassa? Tai sitten läheltä piti tilanteet olivat johtuneet vain tytön huolimattomuudesta, joskaan mies ei uskonut siihen teoriaan. Tiedoissa nimittäin kerrottiin Bevinin olevan aivan toisenlainen, ehkä vähän hajamielinen, mutta kuitenkin.
Mies hämmästyi kun näki tytön käpertyneen hänen takkinsa alle ja meni siitä ehkä jopa hieman hämilleen. Dayton yritti istua mahdollisimman kaukana tytöstä, jottei hermostuttaisi itseään enää yhtään enempää. Pieni rusehtava laatikko sylissään mies katseli lattiaan ja yritti olla vilkaisemattakaan Beviniin. Dayton ei oikein tiennyt miten voisi esittää asiansa siitä, että tytön haavat tuli puhdistaa. Hän vain näperteli epävarmana laatikon kantta ja aukaisi sen lopulta. Sieltä paljastui ihan tuiki tavalliset ensiaputarvikkeet: laastareita, sidetarpeita, puhdistusainetta. Itse asiassa Dayton jopa ihmetteli sitä, että huoneistosta yleensäkään löytyi niin hyvä ensiapulaatikko. Viimeksi kun hän oli käynyt siellä paikkauttamassa itseään, oli haavat puhdistettu asunnon omistajan tekemällä alkoholilla ja pyyhitty suurimmat veritahrat pois wc-paperilla.
Siinä vaiheessa Daytonin oli pakko kääntää katseensa Beviniin, sillä eihän mies voinut vain huikata asiaa katsomatta tyttöön. No tietysti hän olisi voinut tehdä niin, mutta jokin ihmeellinen voima oli sumentanut juron miehen. Vaikka Dayton saikin siirrettyä katseensa tytön sinisiin silmiin, eihän saanut sanaa suustaan. Suu jäi tarkoituksetta hieman raolleen, mutta sanat eivät vain tulleet sieltä ulos.
Dreamer Dayton näytti olevan hieman eksyksissä, Bevin ei alkuunkaan tiennyt mistä tunne johtui, ehkä silmien katse ei ollut yhtä terävä ja itsevarma kuin olisi voinut kuvitella. Tosin mistäpä tyttö olisi tiennyt niiden tavanomaisesta katseesta? Olisi ehkä pelästynyt, jos olisi nähnyt miehen toisenkin puolen, sen jonka ansiosta tämä oli saattanut riistää miehen hengen kahden laukauksen seurauksena. Siniset silmät kiinnittyivät hetkeksi laatikkoon jota toinen piteli käsissään ja avasi lopulta, kapistus paljastui ensiapulaukuksi.
Pakostakin vaaleaverikkö tuli miettineeksi kuinka huono-onninen ihminen saattoi olla, kuinka moni sairasti leukemian, oli tarpeeksi tyhmä yrittääkseen itsemurhaa särjettyään sydämmensä ja vielä onnistui epäonnistumaan siinä, jäämään melkein auton alle, loukkomaan itsensä yrittäessään korjata kattoa ja joutua sitten lähes raiskatuksi ja tapetuksi? Tuskin kovinkaan moni, tosin kuinka suuri todennäköisyys oli että oli yhä elossa miehen takia joka tuntui ilmestyvän aina oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan?
Tärinä tuntui hellittäneen ja nyyhkytys oli laantunut enään aika-ajoittaisiksi nyyhkäisyiksi, muutenkin Bevinin olo oli paljon rauhallisempi. Hiljalleen jäsenetkin tuntuivat saavan voimiaan takaisin. Hiljaisuus tuntui oudolta, ei alkuunkaan ahdistavalta, mutta silti tyttö tajusi Daytonin haluavan sanoa jotain. Lähinnä siksi että mies suostui katsomaan vaaleaverikköä ja oli jo avannut suunsakkin, muttei tuntunut saavan ääntä aikaiseksi. Siniset silmät tuntuivat lähes automaattisesti hakeutuvan tummiin silmiin.
Varovasti Bevin hilautui istumaan, vaikkei olisi halunnut liikkua enää takin lämmöstä minnekkään. Tyttö tajusi ettei alkuunkaan tiennyt kasvojensa kunnosta mitään, niitä kivisti, mutta vaaleaverikkö ei voinut kertoa oliko veri peräisin jostakin ruhjeesta, kuten haljenneesta huulesta taikka silmäkulmasta, vaiko nenästä. Silmiä kuivasi itkemisen jäljiltä, ja veri tuntui kammottavalta iholla nyt kun se oli hiljalleen jähmettymässä ja kuivaamassa. Kylkeä kolotti, eikä sinisilmä halunnut edes miettiä kylkiluidensa kuntoa.
Varovasti Bevin nosti kätensä ja pyyhkäisi suunsa reunamaa, vilkaisten sitten sormiaan jotka veri oli värjännyt kosketuksen takia. Tumma, syvänpunainen, hiljalleen rusehtavaksi muuttuma veri näytti epätodelliselta vasten vaaleaa ihoa. Vilkaistuaan nopeasti kättään tyttö nosti taas katseensa Daytonin silmiin, hieman epätietoisena. "Verta taitaa olla paljon." vaaleaverikkö totesi ohuella äänellä, vilkaisten sitten nopeasti ensiaputarvikkeita toisen käsissä palauttaen katseensa takaisin tummiin silmiin, "Haavat pitää varmaan puhdistaa." neito jatkoi muistaen mekkonsa kunnon ja korjasi kankaan paremmin suojakseen toisella kädellään. Ilma tuntui viileältä ihoa vasten, lämpimän takin jälkeen.
| |
| | | Sikko Päällikkö
Viestien lukumäärä : 2041 Join date : 30.07.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Rovaniemi
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. La Elo 01, 2009 5:05 am | |
| Sikko Dayton oli pistänyt kaiken merkille, myös sen, että Bevin alkoi jo hieman rauhoittua. Miehen mielestä oli jo aikakin, sillä hän ei osannut reagoida toisen nyyhkytykseen mitenkään. Itse hän ei koskaan itkenyt, eikä sen puoleen ollut tottunut lohduttamaankaan ketään. Kukaan 18th Streetin jäsen ei harrastanut moista nössöyteen viittaavaa toimintaa, eikä Daytonilla ollut muita ystäviä. Hänellä oli vain isoveljensä ja kasa jengiläisiä, joihin hänellä oli hyvin kyseenalaiset välit. Joidenkin kanssa mies tuli hyvin toimeen, mutta muutamien kanssa hän oli joutunut ilkeisiin välikohtauksiin. Tietysti Dayton olisi halunnut 18th Streetin olevan hyvässä koossa ja kaikkien olevan vähintään hyvänpäiväntuttuja keskenään, mutta noin suuressa järjestössä se oli mahdotonta. Sitä paitsi nuorimmat jäsenet olivat osanneet pilata jengin mainetta tuhoisin keinoin, samaten jengiläisten välistä ryhmähenkeä.
Bevinin ehdotuksen jälkeen mies ei tiennyt, pitikö hänen olla kiitollinen avusta vai suutahtaa. Loppujenlopuksi Dayton kuitenkin päätti olla reagoimatta mitenkään muuten kuin pienen nyökkäyksen voimin. Näkihän nuorukainen itse, että tyttö oli veren tahrima. Haavoja ja vielä railakkaan punaisen sävyisiä jälkiä, joista luultavasti muotoutuisi yön aikana mojovia mustelmia. Oli uskomatonta miten tyttö näytti yhtä aikaa hyvin haavoittuvalta ja herkältä, mutta samalla myös kauniilta, vaikka hän olikin täynnä veritahroja ja haavoja. Dayton pudisti päätään hajamielisen oloisena ja pysähtyi hetkeksi paikoilleen katse suunnattuna ensiapulaatikkoon. Tosiasiassa hänen katseensa ei ollut keskittynyt mihinkään erityiseen, se vain näytteli katselevansa jotain hyvin intensiivisesti.
Hitaasti Dayton nousi ylös sohvan päästä ja siirtyi lähemmäs haurasta tyttöä, joka oli kuitenkin rauhoittunut ensireaktiostaan hyvin paljon. Nyt miehen mustalla kankaalla peitetty jalka kosketti tytön omaa. Se sai Daytonin katsahtamaan Beviniin hyvin varovainen ilme kasvoillaan. Tunne oli suorastaan kutkuttava, mutta myös ihmeellinen. Se sai aikaan pienenpieniä inhon väristyksiä miehessä, olihan hän lähellä naispuolista henkilöä. Se oli kuitenkin aivan täysin erilaista kuin ennen ja luultavasti juonsi juurensa siihen, että tyttö sai hänelle muutenkin ihan oudon olon.
”Tää saattaa sitten vähän sattua”, tietysti Bevinin täytyi tietää, että puhdistusaine sattuisi. Dayton oli etsinyt laatikosta käsiinsä pumpulia ja puhdistusaineen, joilla hänen oli määrä hoitaa tytön haavat hiukan parempaan kuntoon. Varoen mies ojensi kätensä tyttöä kohti ja odotti.
Dreamer Ilmeisesti Bevinin rauhoittuminen sopi Daytonille paremmin kuin hyvin, tyttö ei itse alkuunkaan tajunnut kuinka oli itkenyt niin katkerasti, sitä ei ollut tapahtunut hyvin pitkään aikaan. Ei Micahin lähdettyä, eikä sitä ennenkään kenenkään silmien edessä. Vaaleaverikkö ei halunnut tuottaa huolta kellekkään, näytteli siksi aina hyväntuulista ja onnellista, suri sitten myöhemmin piilossa kaikilta katseilta. Lähes sama kaava oli toistunut viimeksi, kirjaston edessä tapahtuneiden asioiden jälkeen, vasta kotona sinisilmä oli täysin tajunnut kuinka lähellä kaikki olikaan ollut ja tärissyt järkytyksestä. Nyt kyyneleet olivat kuitenkin pakottaneet itsensä läpi, eikä Bevin tiennyt alkuunkaan mitä mieltä oli siitä.
Bevinin huomautus oli ilmeisesti melko järkeenkäypä, vaikka tyttö ei itse luottanut vielä alkuunkaan omaan päähänsä, mieli tuntui huteralta, jopa valheelliselta. Hetken aikaa vaaleaverikkö pelkäsi heräävänsä pian kujalta, pahoinpideltynä ja hyväksikäytettynä, ja saisi todeta kaiken tämän, Daytonia myöten olleen pelkkää toiveajattelua. Jotakin mitä mieli oli kehittänyt suojellakseen tyttöä kaikelta siltä kauheudelta jota ruumis koki. Mutta kipuhan oli todellista, takin tupakan hajuinen nahka oli todellista ja Dayton oli todelista. Hiljalleen sinisilmä saattoi rauhoittua uudelleen.
Jalkojen kosketus tunkeutui Bevinin tietoisuuteen liiankin selvästi, kuten kaikki kosketukset joita kosketusherkkä tyttö yleensä kavahti, mutta nyt kosketus tuntui miellyttävältä. Se ei lähettänyt pelokkaita taikka inhottavia väristyksiä pitkin neitokaisen selkäärankaa, vaan mieli sai viestin mieluisasta, hieman karhean kankaan kosketuksesta. Daytonin ilme näytti siltä kuin mies olisi ollut valmis loikkaamaan takaisin sohvan päätyyn, aivan kuin Bevin olisi sen takia purrut tämän pään poikki. Vaaleaverikkö pyrki näyttämään mahdollisimman tavalliselta, tajuamatta alkuunkaan miksei pelännyt toista, vaikka oli tullut ahdistelluksi vain ehkä kymmeniä minuutteja aiemmin ja Dayton olisi ollut kenen tahansa mielestä paljon sitä vanhaa miestä pelottavampi.
Puhdistusaine oli liiankin tuttu litku Bevinille, kipu tulisi olemaan melkoinen, etenkin kasvoissa ja varsinkin jos haavat olivat ehtineet kerätä likaa itseensä. Tyttö nyökkäsi, valmistautuen kipuun, vetäen syvään henkeä.
Sikko Dayton kohotti kättään ja tarttui Bevinin siroon käteen hyvin varovasti, aivan kuin hän olisi pidellyt kukkaa kämmenellään. Alitajuisesti mies osasi käyttäytyä yhä vain luonnollisemmin tilanteen kannalta, vaikkei hänestä itsestään siltä tuntunut. Epätavallisen todellinen pelko siitä, että hän tekisi jotain väärin, riehui Daytonin sisällä. Bevin oli sentään melkein raiskattu, eikä miehenpuolikkaalla ollut totta puhuakseen ollenkaan kokemusta kenenkään lohduttamisesta, joka oli moista joutunut kokemaan. Itse asiassa hänellä ei ollut kokemusta edes pelkästä lohduttamisesta, joten yhtälö oli lähes mahdoton toteuttaa.
Hentoisesti nuorukainen otti pumpulitukon, johon oli hetki sitten kaatanut vähän puhdistusainetta, ja pyyhkäisi ensin varoen tytön kädessä polttelevaa haavaa, tarkkaillen koko ajan tämän reaktiota. Oli hyvinkin mahdollista, että Bevin vetäisisi kätensä takaisin itselleen. Hän teki saman uudelleen yhä hellemmin ja yllättyi itsekin siitä, kuinka varovasti hän pystyi tyttöä käsittelemään. Dayton oli sentään pahamaineisen jengin pomon oikea käsi, eikä mikään sankarillinen ritari, joka pelasti tytöntylleröitä päivätyökseen. Itse asiassa miehenalku oli juuri päinvastainen persoona: hän ei taistellut hyvien puolella pahoja vastaan, vaan pahojen puolella ja lähestulkoon aina hyviä vastaan. Tietysti täytyy ottaa huomioon, että 18th Street sotii muita rikollisjärjestöjä vastaan.
Saatuaan muutaman haavan puhdistettua Bevinin kädestä, Dayton tiesi, että hänen tuli myös puhdistaa veren täyttämät kasvot. Mies kaivoi epävarma ilme kasvoillaan laatikosta puhtaan pumpulitupon ja kastoi sen puhdistusaineeseen. Siinä vaiheessa hän joutui siirtymään tyttöä yhä lähemmäs, jotta näkisi kunnolla, minne puhdistusvälineen veisi. Daytonin kasvot olivat ihan liian lähellä tytön kasvoja, siis jos mieheltä itseltään kysyttiin. Jossain sisimmässään hän oli kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen, vaikkei sitä saattanutkaan uskoa. Hän oli vain suorittamassa tehtävää, niinhän se vain oli. Jostain syystä Dayton ei kuitenkaan voinut alkaa puhdistaa Bevinin veren tahrimia kasvoja, koska jäänsiniset silmät olivat lumonneet miehen täysin. Dreamer Kättä kihelmöi jo valmiiksi haavojen kohdalta, mutta myös siitä osasta ihoa jota Dayton piteli. Ote tuntui varovaiselta, tyttö olisi voinut vetää kätensä helposti kätensä pois, muttei tehnyt sitä, itse asiassa Bevin yllättyi jo toiseen kertaan kuinka hellä miehen ote olikaan. Vaaleaverikkö ei ollut varma mistä toisen varovaisuus oli peräisin, ennen kuin muisti taasen tapahtumat jotka olivat johtaneet tähän koko tilanteeseen. Yrittikö muisti jo nyt tietoisesti unohtaa ikävät tapahtumat?
Puhdistusaine kirveli välittömästi tunkeutuessaan haavaan, se oli vahvempi tuntemus kuin sinisilmä oli muistanut, tai kuvitteli vain. Vaistomaisesti sorme koukistuivat säpsähdyksen omaisesti ja käsi jännittyi, melkein kuin valmistaen Beviniä vetämään käden pois, tyttö ei kuitenkaan toteuttanut aiettaan vaan rentoutti kätensä jättäen sen Daytonin otteeseen. Miehen jatkaessa pistely ei kuitenkaan ollut enää yhtä vahvaa, tuntoaisti turtui sen vaikutukseen hiljalleen. Ainakin käden osalta.
Pian Bevin huomasi turruttautumisen myös muiden haavojen kohdalla, tyttö seurasi Daytonin käsien liikkeitä hiljaa, vaaleaverikkö ei halunnut rikkoa hiljaisuutta ja siinä sivussa tunnelmaa. Sillä hetkellä huone tuntui olemattomalta, sohvaa lukuun ottamatta, ja sohvastakin vain se osa jossa ruskeasilmäinen mies istui oli merkittävä. Ainakin niin Bevinistä tuntui ja se jos mikä hämmästytti tyttöä. Toisen siirtyessä yhä lähemmäs vaaleaverikköä, tämä saattoi tuntea lämmön joka toisen kehosta huokui.
Dayton oli taas hyvin, hyvin lähellä Bevinin kasvoja, se tuntui kutkuttavalta, joka oli taas päinvastainen tunne siihen mitä tyttö yleensä tunsi kenenkään miespuolisen olennon lähellä. Hetken siniset silmät pysyttelivat miehen tummassa katseessa, tajuamatta ollenkaan omaa vaikutustaan mieheen. Sitten vaaleaverikkö päätteli Daytonin odottavan hänen sulkevan silmänsä, luomet laskeutuivatkin kevyinä sinisen katseen tielle.
Sikko Kun Bevin sulki silmänsä, Daytonista tuntui kuin jokin hyvin kaunis olisi kuollut. Hänen silmänsä vääntyivät ihmetyksestä väärälleen ja suu kääntyi oudosti mutrulle. Tilanteen laadun tajutessaan mies nosti kätensä hyvin hitaasti tytön kasvojen korkeudelle ja kosketti ensin varovasti tuon leukaa. Iho oli silkin pehmeää ja nuorukaisen käsi värähti vastusteluista huolimatta. Aivan kuin jokin sähkökenttä heidän välissään olisi ratkennut tieltä ja he olisivat molemmat vihdoin samassa maailmassa. Dayton oli aivan ihmeissään oudoista tuntemuksistaan, eikä voinut muuta kuin jäädä hetkeksi pitelemään Bevinin leuasta kiinni varoen ja hellästi. Miehenalun raatamisen jäljiltä pienen mustan sävyn saanut käsi tuntui kuin vastakohdalta tytön pehmeään ihoon verrattuna. Pian karhea käsi kuitenkin korjasi otettaan niin, että pystyi pitämään toisesta yhä vain hellemmin kiinni.
Varovasti ja äärimmäisen hitaasti Dayton vei puhdistusaineeseen kastellun pumpulipallon Bevinin kasvoille pyyhkien ensin varovasti tytön otsaa, joka oli lähes kokonaan veren peitossa. Veren keskeltä löytyi suhteellisen pieni haava, joka oli vuotanut kokoonsa nähden hyvin paljon. Käsittämättömän tarkasti miehenpuolikas siveli tytön otsaa niin, että jo lähes kokonaan kuivunut veri väistyi puhtaan ihon tieltä.
Pala palalta Dayton puhdisti Bevinin kasvoja hellin ottein, joskin aina kun hän tuli vain lähemmäs tytön huulia, hänen otteensa jotenkin muuttui yhä epävarmemmaksi. Kaiken pahan lisäksi mies joutui kääntymään kokonaan tyttöön päin ja siirtymään yhä vain lähemmäs tätä. Siinä vaiheessa Dayton oli jo niin lähellä Beviniä, että hän saattoi kuulla tuon hengityksen jokaisen sävähdyksen. Mies ei voinut muuta kuin pysähtyä jälleen hetkeksi ja jäädä katselemaan tytön luonnonkauniita kasvoja.
Dreamer Ihoa kihelmöi odotuksesta, se tuntui venyvän äärimmilleen jännityksestä, jota Bevin täysin ymmärtänyt, ja laukesi Daytonin ensi kertaa koskettaessa sileää ihoa omalla hieman karhealla kädellään. Ensimmäinen kosketus tuntui varovaiselta, kuin mies olisi varmistanut ettei tyttö ollut puremassa hänen sormiaan irti, käden värähdys saattoi johtua mistä hyvänsä. Olivatko kasvot niin kovin runneltu? Oliko joku haava erityisen ilkeän näköinen? Ajatukset kuitenkin keskeytyivät toisen parantaessa otettaan, sen muuttuessa yhä vain hellemmäksi, ote ja kosketus saivat tuhanseja viestejä sinkoilemaan sinisilmän kehossa, eikä tämä ollut valmis tulkitsemaan niistä puoliakaan.
Vei kauan aikaa ennen kuin mies edes koski pumpulilla vaaleaverikön otsaa ja tyttö lähes avasi silmänsä, tarkistaakseen oliko mies kunnossa, kun tunsi lopulta puhdistusaineen korventavan tehon otsallaan. Bevin sävähti ja otsa kurtistui hetkeksi, rentoutuen kuitenkin pian, odottaen tottuvansa kirvelevään tunteeseen. Se ei kuitenkaan saanut vaaleaverikköä unohtamaan miehen kättä leuallaan, ihoa kuumotti siltä alueelta täysin uudella tavalla ja hetken Bevin kuvitteli jo punastuvansa.
Puhtaasta uteliaisuudesta Bevin olisi halunnut avata silmänsä ja seurata Daytonin vaihtuvia ilmeitä, miehen puhdistaessa vaaleaverikön kasvoja. Sen sijaan tyttö yritti arvailla mielessään tämän mielialoja, alati muuttuvan otteen perusteella. Se tuntui muuttuman hetki hetkeltä epävarmemmaksi, mutta sen sinisilmä laittoi mielikuvituksensa piikkiin. Dayton siirtyi entistä lähemmäs ja Bevin ei voinut estää enää pientä henkäystä karkaamasta huuliltaan, vaaleaverikkö saattoi kuulla miehen hengityksen ja tuntea siitä aiheutuvan ilmavirran kasvoillaan. Sinisilmä ei voinut olla enää avaamatta silmiään, vaan suuntasi katseensa Daytoniin, yllättyen kaikesta huolimatta kuinka lähellä miehen tatuoidut kasvot olivat.
| |
| | | Sikko Päällikkö
Viestien lukumäärä : 2041 Join date : 30.07.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Rovaniemi
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. La Elo 01, 2009 5:06 am | |
| Sikko Miehen hengitys tiheni entisestään ja sydän alkoi jostain syystä hakata yhä lujempaa. Lisäksi Daytonista tuntui vahvasti siltä kuin hän ei olisi ollut oma itsensä ollenkaan. Oudot tunteet säväyttivät miehenalun kasvoja tietyin väliajoin ja hän ei tuntenut lainkaan vihaa, eikä ärsyyntymiskynnyskään ollut ylittynyt. Itse asiassa miehen tunteet eivät olleet käyneet missään vaiheessa edes lähellä sitä. Johtuiko tämä kaikki vain pelkästään yhdestä tytöstä? Se oli hyvin outoa, sillä Dayton ei ollut koskaan seurustellut saati sitten kokenut mitään muitakaan ihastumiseen tai niinkin vahvaan tunteeseen kuin rakkauteen liittyviä tunteita. Nuorukaisen oli siis hyvin hankala määritellä mikä sai hänet käyttäytymään niin kuin hän parasta aikaa käyttäytyi.
Kun Bevinin kauniin siniset silmät olivat taas kaikkien nähtävillä, Dayton jäi jälleen katselemaan niitä epävarmasti ja jokseenkin tutkivasti. Miehellä ei ollut kuitenkaan aavistustakaan miksi hän yritti etsiä vastauksia tytön katseesta, ei niitä sieltä kuitenkaan löytyisi. Jonkin ihmeen kaupalla Dayton sai kuitenkin katseensa irrotettua toisesta, jolloin hän haki vapaalla kädellään uuden puhdistusainetta sisältävän pumpulitupon ja vei sen varoen tytön huulten vierusta kohti. Hän teki sen itse asiassa hyvin paljon aremmin kuin oli muut puhdistanut. Epävarmuudesta värähtelevä käsi kuitenkin löysi tiensä tytön veren tahrimalle iholle ja alkoi puhdistaa huulten ympäristöä varoen.
Pieni henkäys pääsi Bevinin suusta, eikä Dayton voinut olla enää niin kaukana tytöstä kuin oli hetki sitten ollut. Yhä hitaasti hän vei kasvonsa niin lähelle tytön kasvoja, että hän tunsi helposti toisen sydämen lyönnit rinnallaan ja henkäykset huulillaan. Lähemmäs nuorukainen ei kuitenkaan uskaltautunut. Syynä sille oli joko se, ettei hän osannut tai se, ettei hän kehdannut. Vastahan Bevin oli tullut melkein raiskatuksi, joten ei ollut mikään ihme, jos Dayton ajatteli myös epäitsekkäästi tytön tunteita.
Dreamer Kuvitteliko Bevin, vai hengittikö Dayton raskaammin, tyttö ei uskaltanut olla alkuunkaan varma asiasta, vaaleaverikkö tunsi vain hukkuvansa miehen silmien miellyttävään tummuuteen. Tunne oli täysin outo, vaikka olihan tyttö ollut ihastunut, jopa rakastunutkin MIcahiin, ei tämä ollut koskaan edes kuullut tälläisestä tuntemuksesta. Siitä ei kirjoitettu missään, eikä siitä varsinkaan puhuttu missään. MIehen tutkiva, ehkä hieman epävarma katse oli mitä tehokkain tapa saada Bevin unohtamaan kaiken muun ympäristöstään. Pistävä tupakan lemu, viileähkö ilma ja sateen ropina tuntuivat hukkuvan jonnekkin taustalle.
Huulten iho tuntui poreilevan, puhdistusaineen haju tunkeutui terävänä nenään ja kirvelevänä iholle, saaden huulien herkän ihon värähtämään tuntemuksesta. Nyt Bevin oli lähes varma, että näki epävarmuutta käden liikkeessä ja sen kosketuksessa, ehkä jopa arkuutta. Ei vaaleaverikkö saattanut sitä enää laittaa puhtaaksi mielikuvituksensa piikkiin.
Daytonin tuodessa omat kasvonsa lähemmä, sinisilmä hämmentyi, ei sitä että mies oli nyt lähempänä kuin missää vaiheessa aiemmin, vaan oman kehonsa viestejä, jotka eivät pyytäneetkään väistämään, nojautumaan kauemmas, vaan kehottivat Beviniä lähemmäs. Iho suorastaan vaati päästä lähemmäs vahvaa, voimakasta ja lämpöä hehkuvaa kehoa. Tuntemukset olivat pelottavan voimakkaita, tyttö saattoi tuntea miehen hengityksen väreilevän huulillaan ja tuntea lämmön jota iho suorastaan hohkasi.
Pulssi tuntui kiihtyvän ja hengitys kävi paljon raskaammaksi, tuntui kiduttavalta olla niin lähellä tatuoituja kasvoja, eikä silti koskettaa tätä. SIniset silmät kiinnittyivät lähes vaistomaisesti Daytonin huuliin, ennen kuin kohosivat tämän ruskeisiin silmiin. Bevin ei tajunnut itsekkään mitä oli tekemässä, ennen kuin nojautui lähemmäs miestä ja painoi huulensa vasten tämän huulia. Sikko Kun Bevin painoi huulensa, Daytonin omille, mies ei voinut muuta kuin vain alistua toisen tahtoon. Kukaan Daytonin läpikotaisin tunteva ei varmasti olisi voinut kuvitella miestä ja sanaa alistu samaan lauseeseen, mutta juuri äskenhän niin tapahtui. Ei hän kuitenkaan halunnut liikkua siitä – itse asiassa hän olisi voinut mielellään jäädä siihen eriskummalliseen hetkeen ikiajoiksi.
Tytön huulilla maistui välillä ilkeästikin kirvelevä puhdistusaine, mutta se ei häirinnyt Daytonia lainkaan. Varovasti hän painoi itseään lähemmäs toista, kuitenkin niin, ettei hän vahingoittanut jo valmiiksi kärsineen tytön siroa vartta. Jokin hyvin lämmin tunne valahti miehen päästä kohti varpaita, vallaten hänen sisuskalunsa kokonaan. Tunne oli verrattavissa siihen, että Daytonin sisälle olisi heitetty palavaa bensiiniä. Se sattui vähän, mutta tuntui silti miellyttävän lämpimältä. Nuorukainen ei todellakaan tiennyt mitä oli tekemässä, eikä antanut ajatuksen häiritä, vaikka tietysti se painoi hänen mieltään. Keneksi Dayton oli Bevinin seurassa muuttunut ja eritoten miksi?
Nopeasti Dayton irrotti huulensa tytön omilta ja etääntyi tilanteesta vähän, mutta vain hyvin vähän. Kaiken sen vaivan hän näki vain saadakseen katsoa Bevinin sinisiin silmiin, jotka tuntuivat omaavan jonkin ihmeellisen taikavoiman. Aina tytön silmiin katsoessaan mies tuntui jäävän niihin vangiksi. Samalla Daytonia kidutettiin, sillä hän ei olisi halunnut missään nimessä olla heikko ja jäädä tytön katseelle toiseksi.
Jos Dayton oli irrottautunut vaaleaverikön huulilta nopeasti, vielä nopeammin hän palasi niille takaisin. Se sama lämmin aalto valtasi miehen koko kehon ja se sama kirpeä puhdistusaineen maku iski hänen makuhermoihinsa heti, mutta hän ei välittänyt siitä. Varoen Dayton siirsi kättään tytön leualta tämän kaulalle, pitäen sitä vain hellästi paikoillaan. Suudelma oli täynnä lukittua intohimoa, joka ei päässyt ulos oven takaa. Normaalisti mies olisi tuossa tilanteessa ollut hyvin hyökkäävä ja riisunut tytön oitis, mutta tilanne oli kaukana normaalista. Tyypillisen tilanteen sijaan se oli hyvin epätavallinen ja täynnä outoja yksityiskohtia, joita Dayton ei ymmärtänyt. Dreamer Jokin tuntui poreilevan jossakin Bevinin sisällä, aivan kuin jokin olisi kerrankin kolahtanut tyttöön ja kunnolla olikin. Vieläkään vaaleaverikkö ei täysin sisäistänyt sitä mitä oli tehnyt ja mitä oli tekemässä. Kaikki tuntui samaan aikaan hyvin yksinkertaisilta ja selviltä sekä niin monimutkaiselta ettei sinisilmä halunnut juuri ajatella asiaa sen syvemmin.
Tekojaankin enemmän Bevin yllättyi itse suudelmasta, tunne jonka se synnytti tuntui huumaavalta, vaaleaverikkö ei ollut alkuunkaan valmistautunut siihen tunteeseen. Hän maistoi puhdistusaineen, joka ei ihme kyllä häirinnyt alkuunkaan, tunsi Daytonin huule omillaan pehmeinä ja lämpiminä sekä miehen kehon, joka painautui lähemmäs. Koko sisuskunta tuntui olevan halvaantunut tuntemuksien voimasta. Sitten se loppui, tatuoidut kasvot olivat nopeasti kauempana tytön omista kasvoista, eivät kuitenkaan kovin kaukana.
Tummat silmät tuntuivat yhtä halvaannuttavilta kuin äskeinenkin, varsinkin kun Bevin kohtasi niiden katseen niin varoittamatta, tietämättä mitä Dayton ajatteli tytön yhtäkkisestä teosta. Epävarmuus ehti lävistää sinisilmän mieltä vain hetken ajan, sekin jo tuntui kiduttavalta, kun miehen huulet palasivat takaisin Bevinin huulille, pyyhkäisten muut ajatukset mennessään.
Vaaleaverikkö tunsi olevansa kuumissaan, koko sisukunta velloi jossakin hyvin pehmeässä lämmössä, joka samaan aikaan sekä unetti ja piti tytön täysin hereillä. Puhdistusaineen makua Bevin ei edes huomannut. Daytonin käsi siirtyi leualta vaalealle kaulalle, saaden ihon värisemään mielihyvästä, lämpimän ihon tuntu oli ihmeellinen, varsinkin kun sen aiheuttamat tuntemukset sekoittuivat suudelmaan. Bevin huomasi painautuvansa lähemmäs miestä ja nostavansa toisen kätensä tämän poskelle kevyesti, välittämättä ollenkaan siitä hetkellisestä kivusta kyljessään, sen ruhjeiden muistuttaessa olemassa olostaan.
Sikko He olivat kuin aurinko ja kuu, kuin yö ja päivä siinä toistensa lähellä. Aivan kuin tyttö ja miehenalku olisivat olleet täysin erisaduista ja olisivat vain sekoittuneet vahingossa toistensa tarinoihin. Karski ja rujonnäköinen Dayton piteli sirosta vaaleaveriköstä kiinni samaan aikaan sekä tiukasti, että hellästi. Hän osasi ajatella Bevinin tunteita, mikä oli hyvin outoa tuolle tavallisesti niin itsekkäälle miehenalulle. Joskin kummallista oli myös se, että hetki sitten tyttö oli joutunut melkein vanhan miehen raiskaamaksi ja Dayton oli jo painanut omat huulensa tytön huulille. Ilmeisesti asia ei häirinnyt Beviniä ollenkaan. Luultavasti tyttö oli unohtanut tapahtumat kokonaan – ainakin hetkeksi.
Tytön painautuessa yhä lähemmäs, Dayton vei vapaan kätensä hyvin epävarmasti tämän lanteelle. Ote ei ollut läheskään niin tiukka kuin sen käden, joka piti kiinni Bevinin niskasta. Hetki sitten se oli valunut tytön kaulalta niskalle. Nyt se tuntui lepäävän niskalla, mutta Dayton jännitti sitä yhä. Hän ei uskaltanut antaa kätensä laskeutua kokopainollaan hauraan tytön iholle. He olivat niin lähekkäin, että se tuntui räjäyttävän Daytonin mielen, joka oli muutenkin jo ihan sekaisin.
Kun Bevin toi kätensä miehen poskelle, Dayton irtautui jälleen suudelmasta. Vähän kummissaan hän katseli sinisiä silmiä. Epävarmuus ja jonkinasteinen pelko paistoi miehen silmistä, eikä hän voinut itse sille mitään. Toisen käden hellä kosketus oli saanut Daytonin epäröimään, mutta hän painoi huulensa jälleen tytön huulia vasten. Sama kirpeä maku tulvi miehen suuhun, voimakkaampana kuin ennen.
Dreamer Sillä hetkellä Bevin ei edes muistanut vanhan miehen vastenmielistä hajua eikä tämän kosketusta, ne tuntuivat hyvin kaukaisilta tapahtumilta. Oli hyvä että tytön onnistui sillä hetkellä edes muistaa nimeään. Daytonin läheisyys tuntui turvalliselta, luonnolliselta, aivan kuin siinä ei olisi ollut mitään outoa että jo ennen raiskausyritystäkin hieman miespelkoinen vaaleaverikkö painautui vasten toista, kuin olisi tehty siihen.
Lanteille ilmestyvä käsi sai Bevinin kehon hetkeksi jännittymään, lähinnä kipeän kyljen takia, sillä ote oli kevyt. Paljon kevyempi kuin käden, jonka tyttö tunsi niskallaan, jännittyneenä. Koko kehua tuntui kihelmöivän, tuntui uskomattomalta että Dayton sai nuo kaikki tuntemukset aikaan. Sinisilmä olisi voinut epäillä mielenterveyttään, kyseenalaistaa sen oliko mies todella olemassa, niin uskomattomalta kaikki tuntui. Silti vaaleaverikkö oli varma toisen olemassa olosta, sillä milloin kiltti tyttö kuten tämä juuri oli, olisi voinut villeimmissä kuvitelmissakaan haaveilla tatuointikasvoisesta miehestä?
Käden koskettaessa jykevää pintaa ja sen lämmintä ihoa, Dayton irrottautui suudelmasta, jättäen Bevinin paikoilleen hieman hämmentyneenä, huulet hienoisesti raollaan. Miehen huulien lämpö tuntui niiden punertavalla pinnalla yhä suloisena. Tyttö ei voinut olla hyväilemättä miehen posken ihoa, sen tuntu oli kutkuttava sormien ihoa vasten, silmiään tämä ei kuitenkaan saanut irti toisen katseesta, hämmentyen niiden heijastaessa takaisin sitä samaa pelkoa ja epävarmuutta jonka sinisilmä tunnisti omakseen.
Suudelma sai silti Bevinin pelon ja epävarmuuden hautautumaan hyvin syvälle, sinne minne kauhukin oli joutunut, kauas tietoisuudesta. Tunteet jotka myllersivät tytön sisällä sillä hetkellä olivat ylitsevuotavia, ne hukuttivat armotta alleen kaiken epäröinnin, pelon ja kauhun.
| |
| | | Sikko Päällikkö
Viestien lukumäärä : 2041 Join date : 30.07.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Rovaniemi
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. La Elo 01, 2009 5:10 am | |
| Sikko Hitaasti Daytonin käsi nousi yhä ylemmäs tytön kylkeä pitkin, kiertäen olkapään kautta ja jääden paikoilleen toisen kaulalle. Iho tuntui niin pehmeältä ja kuulaalta karheiden käsien pintaa vasten, että kontrasti oli käsin kosketeltava. Jos Jeffrey olisi nähnyt pikkuveljensä nyt, ei hän luultavasti olisi uskonut tuon olevan Dayton ollenkaan. Ensinnäkään hänen veljensä ei käyttäytynyt kauniimpaa sukupuolta kohtaan noin varoen ja kohteliaasti, vaan yleensä hän riuhtoi vaatteet pois noiden päältä ja harrasti fyysistä kanssakäymistä lähinnä vaakatasosta käsin. Ei puhettakaan, että Dayton olisi kunnioittanut toista osapuolta, mutta nyt kaikki oli kääntynyt päälaelleen. Miehenalku käyttäytyi tyttöä kohtaan hyvin harkitsevasti ja alistuvasti, mikä ei ollut ollenkaan hänen tapaistaan.
Tunnemyllerrys jatkui miehen sisällä hyvin vahvana ja se sai jopa hänet välillä värähtelemään. Kaikki tunteet vaikuttivat olevan ristiriidassa toisiaan vastaan, eikä mikään tuntunut oikealta. Daytonin sisällä pyöri monia taisteluita eri tunteiden välillä, jotka eivät ymmärtäneet toisiaan, eivätkä päässeet yhteisymmärrykseen millään. Välillä hänen suljetut silmänsä sävähtivät aivan kuin valtava kipuaalto olisi vallannut miehenalun. Sen aiheutti kuitenkin aivan täysin erilainen tunne, ei tippaakaan niin rahvaanomainen tunne kuin kipu: se oli mielihyvä.
Dayton ei voinut väittää siinä asiassa vastaan, etteikö Bevinin hyväilevä käsi hänen poskellaan olisi tuntunut hyvältä. Tosi asia oli kuitenkin se, että nuorukainen tuntui olevan muutenkin niin ulalla omasta itsestään, täysin eksynyt, ettei hän olisi edes osannut purnata siitä. Hän vain antoi asioiden hoitua omalla painollaan, sekaantumatta niihin ollenkaan. Oli hyvin outoa, että Dayton antoi tunteidensa viedä, sillä ne olivat olleet aina hyvin kehittymättömät ja epävakaat. Ensin mies oli voinut olla hyvällä päällä, mutta hetkessä hän oli muuttunut vihaiseksi. Nytkin hänen tunteensa vaihtuivat radikaalisti, mutta se ei näkynyt nuorukaisen teoissa lainkaan. Eleet ja ilmeet saattoivat kyllä paljastaa jotain, mutta hän ei antautunut tunteiden vallata itseään täysin. Dayton antoi niiden vain kuljettaa häntä eteenpäin, pitäen kuitenkin kiinni siitä, ettei hän voinut vahingoittaa siroa olentoa, jonka huulilla miehen omat juurikin liikkuivat hellästi.
Varoen Daytonin käsi teki sivelevää ja hellää edestakaisliikettä tytön kaulalla. Luultavasti se tuntui karhealta ja ehkä jopa epämiellyttävältäkin tytöstä, mutta miehestä se tuntui suorastaan vastustamattomalta. Nuorukainen tuntui olevan jossain taianomaisessa hurmiossa, eikä lainkaan oma itsensä. Hän ei vain voinut vastustaa tytön tuoksua, joka kertoi omistajastaan enemmän kuin tuhat sanaa. Dreamer Luultavasti Bevin ei olisi uskonut, jos olisi kuullut muiden puhuvan Daytonista, ehkä tyttö alitajuisesti tajusi ettei mies ollut pehmeä ja arkipäiväinen herrasmies, vaan jotain paljon kesyttömämpää ja vaarallisempaa. Mutta sillä hetkellä vaaleaverikkö ei olisi voinut uskoa kuinka erillaiseen puoleen toisessa oli saanut tutustua, ainakin niihin muihin naisiin verrattuna jotka olivat Daytonin kanssa päässeet tekemisiin. Sinisilmä tunsi karhean, työn muunteleman käden kosketuksen ihollaan, se sai värinän aikaiseksi pinnan alla, tuntui hyvältä ja miellyttävältä.
Tunnemyllerrys oli hämmästyttävä, eikä Bevin voinut uskoa että todellakin oli tässä, tupakan hajuisen asunnon sohvalla, suutelemassa lähes ventovierasta miestä, joka oli pelastanut hänet jo toiseen kertaan. Ehkä tunne johtui siitä ettei Dayton tuntunut alkuunkaan vieraalta, vaan tutulta jonka tyttö oli tuntenut vuosia, tämän kosketus tuotti yllättävää mielihyvää ja sytytti ennen kuulumatonta halua. Suudelmat taas sytyttivät sellaisia tuntemuksia mitä vaaleaverikkö ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut, se tuntui samalla pelottavalta sekä uskomattomalta, kaikkia tunteitaan Bevin ei osannut edes nimetä, tiesi kuitenkin mielihyvän nousevan niistä kaikista tunteista vahvimmaksi.
Oli outoa että sinisilmä pystyi heittäytymään halujensa ja tunteidensa vietäväksi, yleensä niin ylivarovainen tyttö antautui virran vietäväksi, kun yleensä tämä pyrki pitämään lähes mahdottoman kontrollin itseensä ja ympäristöönsä. Toinen käsi hakeutui hieman ujona Daytonin kyljen tuntumaan, tuntien tämän lihakset sormiensa alla, antaen kätensä jäädä kevyenä paikalleen, Bevinin uppoutuessa täysin suudelmaan. Vaaleaverikkö olisi halunnut painautua entistä lähemmäs miestä.
Miehen sivelevät, hellät edestakaisin liikkeet kaulalla tuntuivat suloisilta, aiheuttivat miellyttävää hyrinää Bevinin sisällä. Hieman karhea iho tuntui kiehtovalta, tämä tuntemus yhdistettynä Daytonin tuoksuun ja huulien pehmeyteen sinisilmän omilla huulilla, keinuttivat tyttöä hiljalleen syvemmälle hurmioon. Mies ei ehkä ollut sellainen satujen prinssi, pellavapäineen ja kruunuineen, jollaista Ruth ja Robin olivat Bevinille kaavailleet. Ei vaaleaverikkö ollut prinssiä halunnutkaan, Dayton oli jotain paljon parempaa, tatuoitujen kasvojensa ja hellän kosketuksensa kanssa. Sikko Daytonin ote tiukkeni, mutta vain hyvin vähän. Mies osasi taustastaan huolimatta tiedostaa sen, että tyttö oli kokenut vasta kovia, eikä halunnut rikkoa heidän ympärilleen muodostunutta kristallinhohtoista tunnetta. Vaikka hän olikin lukenut Bevinistä paljon, ei hän voinut loppujenlopuksi tietää tytön tunteista ja ajatuksista mitään. Ilmiselvästi tyttö oli ainakin mielissään, sen Dayton ainakin tiesi, sillä muussa tapauksessa tämä olisi työntänyt hänet pois luotaan. Hetki hetkeltä hän alkoi kuitenkin olla varmempi otteistaan, vaikka se pieni epävarmuuden jyvänen kyti miehen sisällä yhä.
Tytön silkkisen käden löytäessä tiensä Daytonin kyljelle, mies värähti näkyvästi. Kosketus oli lumoava kaikessa hentoudessaan, eikä nuorukainen ollut koskaan kokenut vastaavaa. Se tuntui samaan aikaan hyvin epäaidolta ja oudolta, mutta myös käsittämättömän nautinnolliselta. Bevinin käsi miehen ihoa vasten tuntui hellältä ja pehmeältä, vaikka t-paidan kangas olikin hävyttömästi näiden kahden erilaisen pinnan välillä. Vaatekappale tuntui ihan liian pitkältä välimatkalta tytön silkinpehmeän käden ja hänen oman ihonsa välillä, eikä Dayton voinut enää pidätellä itseään. Varoen hän laski kätensä tytön kyljeltä paidan helmalleen vetäen sitä nopein liikkein ylöspäin. Este heidän välistään katosi suhteellisen nopeasti, joskin mies joutui irrottautumaan suudelmasta hetkeksi. Pian nuorukainen oli kuitenkin löytänyt taas ne suloisen kirpeät huulet, jotka maistuivat aina vain vähemmän etovalta puhdistusaineelta.
Mies ei tiennyt yhtään mitä tyttö sillä hetkellä ajatteli. Juurihan Dayton oli vetänyt paidan itseltään pois, joskin hyvin ajattelemattomasti. Ei hän osannut eläytyä Bevinin tilanteeseen, eikä enää tässä vaiheessa oikeastaan yrittänytkään. Tunteet ja halut veivät miestä, eikä hän voinut itse sille mitään. Kuitenkaan sen edemmäs mies ei edennyt, hän vain loi suudelmaa suudelman perään tytön huulille pitäen tätä hellästi otteessaan. Daytonin sydän hakkasi hullunlailla ja se tuntui melkein repeytyvän irti hänen lihaksikkaan keskiruumiinsa onkaloista. Dreamer Vaikka Daytonin ote tiukkenikin, se ei häirinnyt Beviniä, se sai vain tunteen voimistumaan jossakin tytön sisällä. Jännittynyt odottava tykytys alavatsan alueella tuntui saavan vain lisää pontta miehen kosketuksesta ja otteista. Toinen värähti, eikä vaaleaverikkö voinut olla huomaamatta sitä ja miettimättä oliko värähdys ollut merkki mielihyvästä vai jostakin muusta.
Sormien alla tuntui kytevän kahlittua voimaa, joka välittyi paidan kankaan lävitsekkin miehen ihosta ja kehosta. Ilmeisesti kosketus sai hetkeä aikaisemmin tapahtunut sävähdys oli ollut mieluinen, sillä Dayton veti paitansa pois nopein liikkein. Olihan tyttö tiennyt toisen olevan lihaksikas, silti Bevin ei voinut olla ihailematta miehen voimakasta kehoa, ei voinut estää sinisiä silmiä painamasta jokaista yksityiskohtaa mieleensä. Samalla kaiken tuon näkeminen sai hermostuneisuuden poreilemaan pinnan alla ja ensimmäistä kertaa vaaleaverikön mieltä viilsi kysymys kuinka pitkälle uskaltaisi antaa tämän intohimon ohjata itseään.
Daytonin uusi suudelma kuitenkin hautasi alleen kaikki tyhjät kysymykset, odottamaan aikaa jolloin voisivat uudelleen pulpahtaa pintaan. Bevinin käsi hakeutui arasti koettamaan miehen ihoa, samalla kosketuksessa oli ylettömästi uteliaisuutta ja halua, ettei tyttö osannut varautua siihen tunteeseen minkä koki sormien laskeutuessa lämpimälle iholle. Kuin koko kosketus olisi murtanut sen tiedottoman vastustuksen jossakin vaaleaverikön sisällä, iho tuntui taianomaiselta, sen alta saattoi helposti tuntea lihasten jännittyvän ja rentoutuvan. Tuntu oli jotain uskomatonta.
Lukuisat suudelmat huuhtoivat puhdistusaineen kitkerää makua kerta kerralta vähemmäksi, Bevin nosti toisenkin kätensä Daytonin keholle, hieman rohkeammin ja varmemmin, kädet yrittivät piirtää karttaa tästä kiehtovasta miehestä. Tajuamatta sitä täysin itsekkään tyttö nojautui kiinni mieheen, tunsi tämän jykevän rintokehän rintaansa vasten ja kuuli selvästi oman sydämmensä jättävän muutaman lyönnin väliin | |
| | | Sikko Päällikkö
Viestien lukumäärä : 2041 Join date : 30.07.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Rovaniemi
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. La Elo 01, 2009 5:11 am | |
| Sikko Kun tyttö painautui yhä tiiviimmin kiinni miehenpuolikkaan vartaloa vasten, ei nuorukainen pistänyt lainkaan vastaan. Pikemminkin hän painoi Beviniä itseään vasten yhä hartaammin ja voimakkaammin. Dayton värähteli lyhyin väliajoin, sillä tytön vartalo hänen omaansa vasten tuntui jotenkin hyvin epätodelliselta. Mies ei ollut koskaan kokenut vastaavaa, eikä hän tiennyt tulisiko koskaan kokemaankaan mitään sen veroista. Tunne oli suorastaan kutkuttavan jännittävä, ei lainkaan sellainen mihin Dayton oli tottunut. Normaalisti hommat hoidettiin nopeasti, nyt tapahtui jotain aivan muuta. Muiden olisi ollut varmasti hankalaa kuvitella juuri tätä miehenalkua tilanteeseen, johon liittyi paljon hyviä tunteita, jotka viittasivat mystisiin ja tunteellisiin asioihin.
Pieniä huokauksia karkaili Daytonin huulilta, kun Bevin siveli hänen vartaloaan siroilla käsillään. Se tuntui hyvältä, eikä mies voinut kuin antautua tuolle herkälle kosketukselle, josta pystyi aistimaan sitä samaa epävarmuutta, jota löytyi nuoren omastakin tavasta koskettaa ja tuntea. Varoen Dayton veti tyttöä itseensä päin niin, että tämä voisi joko paeta tai uskaltautua hänen syliinsä. Oli hyvin outoa, että miehenalku osasi ajatella edes noin viisaita näinkin tunnepitoisella hetkellä. Jossain määrin häntä pelotti, mutta tunsi tytöstä niin kovin paljon eroava nuorukainen suurta halua ja mielihyvää. Hän halusi ehdottomasti toisen niin lähelle itseään kuin se vain oli mahdollista.
Dreamer Daytonin keho tuntui jykevältä, turvalliselta ja samalla hyvin räjähdysalttiilta, täydelliseltä vastakohdalta Bevinin siroon ja pieneen vartaloon. Jokainen miehen värähdys tuntui selvästi ja se kuinka tämä painoi tyttöä lähemmäs itseään. Vasta nyt vaaleaverikkö tajusi kuinka raskas hänen hengityksensä oli, aivan kuin tyttö olisi juossut kilometri tolkulla, eikä sekään olisi riittänyt. Tunteet myllersivät, saaden sisuskalut täysin uuteen järjestykseen, miellyttävä jännitys, joka kutitteli vatsanpohjaa ja lupaili uusia vain parempia tuntemuksia tuntui täysin uudelta kokemukselta.
Pienet huokaukset jotka karkailivat Daytonin huulilta saivat Bevinin hieman varmemmaksi itsestään, kädet hakeutuivat tutkimaan selän lihaksia, suorastaan nuolivat ihoa liikkuessaan sillä, tehden tutkimusmatkoja miehen keholla, nauttien sen lämmöstä ja siitä kuinka se tuntui samaan aikaan niin suloisen pehmeältä ja kovalta.
Bevin antautui täysin Daytonin käsiin, ei osannut vastustella miestä ollenkaan tämä vetäessä tyttöä itseensä päin, eikä olisi halunnut, joka ikinen aisti huusi halusta päästä lähemmäs toista. Vaaleaverikkö ei ollut aiemmin tajunnut kuinka usealla alueella miehen läheisyys häneen oikein vaikutti, kipu kyljessä tuntui hyvin vähäiseltä siihen nautintoon ja mielihyvään jota pelkkä Daytonin kosketus tytössä aiheutti, puhumattakaan miehen suudelmista, tuoksusta ja läsnäolosta.
Sikko Kun Bevinin kädet ajelehtivat tutkimattomia teitä pitkin Daytonin vartalolla, mies olisi voinut vain jäädä paikalleen ja nauttia tytön kosketuksesta. Samaan aikaan hän tunsi kuitenkin valtavan suurta tarvetta saada aikaan samanlaisia mielihyväntunteita myös tytössä. Oli perin kummallista, että Dayton halusi miellyttää toista. Yleensä hän ajatteli vain itseään ja omaa nautintoaan. Nyt nuorukainen kuitenkin yritti parhaansa ilmeisesti kuitenkin onnistuen toisen hyväilyssä, sillä siltä tyttö ainakin vaikutti. Bevinin hitaat sydämenlyönnit ja raskas hengitys puhuivat tytön puolesta. Edes Dayton ei voinut olla niin tyhmä, ettei hän olisi tajunnut toisen nauttivan tilanteesta vähintäänkin yhtä paljon kuin hän itse. Miehenpuolikas oli kuitenkin niin monien erilaisten mielihyvään liittyvien tunteiden sekamelskassa, että hän tuskin olisi voinut uskoa, että toinen tunsi yhtä vahvasti kuin hän. Konditionaalimuoto siksi, että Dayton ei pystynyt ajattelemaan noina hetkinä yhtään mitään, vaan toimi täysin vaistojensa varassa. Vaistojen, jotka olivat muuttuneet ja uudistuneet hyvin radikaalisti.
Daytonin hengitys muuttui yhä raskaammaksi ja huokaukset hänen huulillaan hetki hetkeltä voimakkaammaksi. Siinä samassa myös suudelmat muuttuivat yhä vain kiihkeämmiksi ja anelevimmiksi. Hän ei kuitenkaan halunnut jostain syystä tehdä mitään, mitä tyttö ei haluaisi, joten hän yritti hillitä itseään välillä. Se oli äärimmäisen vaikeaa, sillä jos selvästi ajatteleminen oli tuossa tilanteessa hankalaa, oli myös tekojen pohtiminen. Huolimatta Daytonin vastusteluista, hänen kätensä painautuivat yhä syvemmälle tytön kehoon, paljon tiiviimmin kuin aikaisemmin. Samaan aikaan ne alkoivat vaeltaa tytön vaalealla iholla kuin etsien jotain. Liike muuttui yhä vain tahdittomammaksi, eikä Dayton voinut enää edes vastustella.
Yhtäkkiä, täysin yllättäen, Dayton irrottautui tytön huulilta. Hetken aikaa hän katsoi hämmentyneenä Beviniä silmiin ja työnsi tämän pois luotaan. Ruskeat silmät hapuilivat ympäriinsä osaamatta kohdistua yhtään mihinkään, joskin tietysti ne osasivat väistellä taidokkaasti vaaleaverikön katsetta. Dayton nappasi tahriintuneen valkoisen paitansa sohvalta ja nousi ylös hätäisen ajattelemattomasti jatkaen matkaansa asunnon rähjäiseen vessaan. Hän ei edes katsonut taakseen, eikä hän olisi edes halunnut katsoa.
Mitä ihmettä hän oli mennyt tekemään?
Dreamer Suudelmien muuttuessa kiihkeämmiksi ja anelevimmiksi, Bevin tajusi miehen pystyvän tekemään hänelle mitä tahansa. Dayton oli vahva ja suuri siroon tyttöön verrattuna, yleensä se olisi herättänyt pelkoa vaaleaverikössä, mutta nyt tietoisuuteen iskeytyi myös tieto siitä ettei mies olisi tekemässä mitään mitä sinisilmä ei haluaisi. Toisen kädet keholla sekä hermostuttivat että lietsoivat intohimoa entisestään, niiden kosketus sai sisäistä värinää aikaiseksi ja kirvoittivat huokauksia Bevinin huulilta, inahduksia välillä kun käsi osui kipeälle kyljelle. Tyttö vastasi suudelmiin niin hyvin kuin taitoi, vastaamalla omalla intohimollaa miehen kiihkeyteen, tarjoten itsensä täysin tämän käsiin tajuamatta syytä tähän itsekkään.
Sitten täysin varoittamatta Dayton irrottautui suudelmasta, Bevin jäi paikoilleen, huomaten tuijottavansa tummia silmiä hämmentyneenä, yllätettynä. Tunne oli samallainen kuin olisi seurannut liikenneonnettomuutta, vaikka ajatus oli järkyttävä, katsetta ei voinut kääntä pois eikä mieli tiennyt mitä tehdä. Äsken keholla nautintoa lietsoneet kädet työnsivät tytön nyt pois ja ruskeat silmät tuntuivat hapuilevan kaikkialla muualla paitsi vaaleaverikössä. Liian nopeasti mies tuntui kadonneen paitoineen ovesta, joka luultavasti vei kylpyhuoneeseen, siniset silmät ehtivät hahmottaa vain melko luotaantyöntävän lavuaarin. Bevin jäi sohvalle, huulet hieman hämmennyksestä raollaan, suudelmien polttaessa yhä niillä.
Ilma tuntui Daytonin läheisyyden jälkeen pistävän kylmältä, mieli oli täynnä erillaisia tunteita, joita Bevin ei pystynyt täysin hahmottamaan. Pettymys, kaipuu ja hieman hämillisenä löydetty hermostuneisuus vuorottelivat päällimmäisenä, pakottivat tytön esittämään kysymyksen itselleen; kuinka pitkälle tämä olisi antanut kaiken jatkua? Olisiko vaaleaverikkö antanut Daytonin käsien riisua repaleisen mekon päältään ja antautunut tälle täysin? Luultavasti. Olisiko sinisilmä katunut sitä myöhemmin? Tuskin. Vasta hetken istuttuaan paikallaan Bevin tajusi tuijottavansa ovea jonka taakse Dayton oli kadonnut.
Tavallaan tyttö ymmärsi miksi mies oli paennut paikalta, sillä hetkellä vaaleaverikkö olisi myös halunnut valua paikalta mahdollisimman äänettömästi, mutta ulkona satoi, hänellä ei ollut hajuakaan missä oli ja rikkinäinen mekko voisi johtaa toiseen kauhistuttavaan kohtaamiseen. Lisäksi arkeen palaaminen tuntui äskeisten tapahtumien ja niiden paljastamien tunteiden jälkeen mahdottomalta. Kylmän aiheuttama väristys sai Bevinin havahtumaan hetkeksi ajatuksistaan ja kietomaan Daytonin takin uudelleen ympärilleen, laittaen merkille miehen tuoksun jonka saattoi erottaa tupakan ja nahkan hajun alta. Sikko Tunteet olivat myllänneet Daytonin sisällä hullunlailla ja niin ne tuntuivat vieläkin mylläävän. Miehen sydän hakkasi niin lujaa, ettei edes sen omistaja itse tuntunut pysyvän sen mukana. Dayton vain nojasi nuhjuisen ja suorastaan sairaalloisenvalkoisen vessan lavuaariin ja tuijotti itseään peilistä. Se ei ollut se sama mies, joka tappoi ihmisiä pystyen olemaan tuntematta sen ihmeellisempiä omantunnon tuskia siitä. Peilistä katsoi nuorukainen, joka oli epävarma ja hämmentynyt. Ilme ei ollut niin vakava kuin ennen, vaan paljon pehmeämpi. Kun Dayton näki oman peilikuvansa, välittömästi hän iski nyrkkinsä peiliin, joka musertui äänekkäästi pienenpieniksi sirpaleiksi ympäri kylpyhuonetta. Samaan aikaan kun nyrkki oli osunut peiliin ja murskannut sen rikki voimallaan, oli käden pintaan muodostunut pieniä haavoja, jotka alkoivat vuotaa heti verta. Nopeasti Dayton kääräisi valkoisen paitansa kätensä ympärille, mutta kun pienet haavat muodostivat suuren kommuunin, tuli veri lähestulkoon välittömästi läpi kankaasta maalaten puhtaan pinnan punaisella. Mies ei kuitenkaan jaksanut liiemmin välittää asiasta. Hetken aikaa hän tuijotti säpäleiksi menneeseen peiliin ja huokaisi syvään murahtaen sen päätteeksi hyvin tyypilliseen tapaansa.
Eihän Dayton voinut Beviniä yksin olohuoneeseen jättää, sen mies tiesi itsekin. Hyvin vaivaantuneena hän käveli olohuoneeseen katsomattakaan tyttöön. Miehen tie vei kaapeille, joista hän kaivoi hyvin aggressiivisesti jotain. Oli selvää, että Daytonin liikkeet olivat muuttuneet taas lähes niiksi tavallisiksi kylmänrauhallisiksi, mutta silti jotenkin koviksi. Joskin outoa niissä oli se, että ne olivat ehkä hiukan äkäisempiä ja hätääntyneempiä kuin normaalisti. Ja tietysti se hämmensi Daytonia yhä vain lisää. Tuo outo aggression purkautuminen juonsi juurensa siitä, ettei mies ollut tuntenut itseään hetkeen. Hän oli sanoinkuvaamattoman hämmentynyt ja suorastaan vihainenkin toiminnastaan. Daytonhan oli vakavamielinen tappaja, ei hänen kuulunut hyväillä ketään hellästi ja ajatella toisen tunteita sillä tavoin kuten hän oli äsken ajatellut. Kuten hän nyt ajatteli.
Vihdoin miehenalku löysi kaapista etsimänsä. Hän sulki kaapin oven ja käveli jokseenkin hyvin varovin askelin vaaleaverikön eteen. Vasemmassa kädessään mies piti vaateläjää, joka koostui suuresta t-paidasta ja collegehousuista, jotka hän oli vastikään Bevinin peitoksi kaivanut. Toiseen käteen sen sijaan oli yhä käärittynä verinen paita, joka ei näyttänyt kovinkaan puoleensavetävältä. Itselleen mies ei ollut paitaa pukenut päälleen, mutta vaikka Dayton ei kainostellutkaan näyttää hyvin treenattua vartaloaan, epäröi hän sen takia, että Bevin oli kääriytynyt hänen nahkatakkiinsa. Kenen tahansa muun silmissä se olisi varmasti näyttänyt suloiselta, mutta ei nuorukainen kyennyt ajattelemaan sellaista. Näin ollen hän vain alkoi epäröidä astetta enemmän ja menettää jälleen omaa auktoriteettiaan, jota hän ei ollut osannut käyttää tytön kanssa. Vähän Dayton oli saanut koottua sen rippeitä vessassa, mutta heti kun hän näki vaaleaverikön istumassa sohvalla, ne katosivat saman tien.
”Sä haluat varmaan pukea jotain päälles.”
Dreamer Oven takaa kuului isku ja lasin helinää, Bevin säpsähti yhtäkkistä ääntä ja saattoi vain arvailla mitä oven takana oikein tapahtui. Luultavasti kyse oli peilistä, kuka tiesi. Tyttö vilkuili ympärilleen huoneessa, joka tuntui sillä hetkellä kolholta ja ahdistavalta, saaden vaaleaverikön tuntemaan itsensä pieneksi ja yksinäiseksi, samalla tämä ihmetteli miten ei ollut tullut aiemmin huomanneeksi tätä vaikutusta. Oliko Daytonilla todellakin niinkin suuri vaikutus sinisilmän oloon?
Kaikki tuntui uskomattomalta. Aamu oli ollut mitä arkipäiväisin, aurinko oli paistanut ja hieman suurempi lähetys oli tullut kaupalle. Koko päivä olikin mennyt levyjä järjestellessä sekä asiakkaita palvellessa. Kaikki oli ollut tavallista, päivä kulunut arkiseen rytmiinsä, Bevinin oli vaikea uskoa että oli todellakin ollut vain hetkeä aiemmin Daytonin syleilyssä. Silti miehen suudelmat maistuivat yhä kiduttavan suloisina tytön huulilla, kosketuksen muisto kihelmöi iholla ja kaiken lisäksi miehen tuoksu iskeytyi tietoisuuteen terävänä takilta. Ja kaikki tämä, koska sinisilmä oli melkein raiskattu. Uskomatonta.
Daytonin ilmestyminen havahdutti tytön aatteistaan, siniset silmät hakeutuivat mieheen tutkivina, tietämättä alkuunkaan minne lukittuisivat. Terävä kaipaus viilsi sisintä katseen harhautuessa hetkeksi ihailemaan paljasta rintakehää ja vatsalihaksia, nielaisun kera katse palautui miehen kasvoille joiden ilmeestä ei voinut päätellä mitään. Liikkeet olivat äkäisiä ja rajuja, eivät alkuunkaan sellaisia kuin hetki sitten, lähes teräviä. Ilmeisesti toinen löysi etsimänsä, sillä tämä sulki kaapin ja asteli Bevinin luo, tyttö laittoi pakostakin merkille ettei tummien silmien katse ollut kertaakaan käynyt hänessä.
Vaaleaverikkö vilkaisi miehen kädessä olevia vaatteita, mutta katse kiinnittyi veriseen paitaan josta se revittiin kohtaamaan ruskeiden silmien katse. Hieman epävarmasti Bevin nousi jaloilleen, ne tuntuivat huterilta, pitivät sinisilmän kuitenkin pystyssä ja nyt kun tämä mietti, ei vaaleaverikön ainakaan vielä tarvinnut liikkua. Tämä otti Daytonin tarjoamat vaatteet, tutkaillen niitä, lähinnä hahmottaakseen kumpi oli paita. Paita olikin iso, sen tyttö totesi ja alkoi hieman ajatuksissaan kartoittamaan tapaa saada mekko yltään. Bevin ei alkuunkaan tajunnut ujostella Daytonin edessä, mikä oli täysin luonnotonta, kesken kaiken vetoketjun avaamista tämä kuitekin tajusi mitä oli tekemässä ja nosti katseensa mieheen, nielaisten lyhyesti. "Voisitko kääntyä?" Bevin lähinnä henkäisi, ilmeisesti kunnollista ääntä ei vielä syntynyt.
Punainen mekko valahti lattialle, se oli täysin pilalla, käyttökelvoton. Vaaleaverikkö käänteli paitaa käsissään hieman tärisevin käsin, kunnes sai sen käsiinsä oikein päin ja veti ylleen. Se todellakin oli pitkä, peitti reisiä aina niiden puoleenväliin asti ja oli enemmänkin teltta, kuin asuste Bevinin yllä.
| |
| | | Sikko Päällikkö
Viestien lukumäärä : 2041 Join date : 30.07.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Rovaniemi
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. La Elo 01, 2009 5:11 am | |
| Sikko Dayton jäi tuijottamaan auttamattoman tiiviisti tyttöä, kun tämä alkoi vaihtaa vaatteitaan. Ei hän alkuunkaan osannut ymmärtää, että hänen olisi tullut hyvien tapojen mukaisesti kääntyä poispäin. Kaikki 18th Streetin naisjäsenet olivat karskeja ja kovaluontoisia, eivätkä he hennoneet pelätä niinkään pientä asiaa kuin vaatteiden vaihtoa miespuolisten silmien edessä. Itse asiassa Dayton oli usein katsellut kyseistä toimintaa, joskin ei se koskaan ollut kiinnostanut häntä liiemmin. Kummallista siis oli, että nyt mies antoi ruskeiden silmiensä levätä vaaleaverikössä. Vaikka hän yrittikin kääntää katsettaan pois, hän ei pystynyt siihen ennekuin Bevin pyysi miestä kääntymään. Vaivaantuneena Dayton hieraisi niskaansa ja kääntyi ympäri. Siinä vaiheessa nuorukainen ei enää tiennyt olisiko hänen pitänyt rynnätä ovesta ulos karkuun tuota mystistä hahmoa vai jäädä hänen luokseen. Se, että Bevinillä oli niin suuri vaikutus Daytonin persoonaan, sai tietysti miehenpuolikkaan hyvin pelästyneeksi. Hän ei tiennyt mistä moinen johtui, eikä ollut todellakaan koskaan ennen käyttäytynyt niin. Naiset olivat olleet hänelle aina vain huvia ja lähinnä perustarpeiden tyydyttäjiä. Ei Dayton olisi voinut koskaan kuvitellakaan käyttäytyvänsä hellästi ketään naispuolista kohtaan, ei ikinä. Vasta hän oli kuitenkin hyväillyt vaaleaa tyttöä niin hellästi kuin suinkin oli kyennyt ja ajatellut tämän tunteita omiensa sijaan.
Kun mies oletti Bevinin saaneen vaatteet jo päälleen, hän kääntyi hitaasti ja tilannetta arvioiden. Dayton oli osunut kuitenkin vain puoleksi oikeaan, sillä tytöllä oli päällään ainoastaan pitkä t-paita, jota pystyi kutsumaan helposti mekoksi vaaleaverikön päällä. Mies tukahdutti nielauksen, joka kävi jo hyvin lähellä hänen kurkkuaan. Jokin sai sen kuitenkin kaikkoamaan, eikä se enää tullut takaisin. Dayton yritti kovasti käyttää tahdonvoimaansa siihen, että hän ottaisi takkinsa ja syöksyisi pois paikalta, eikä enää koskaan tapaisi tyttöä. Suunnitelmassa oli kuitenkin aukko, sillä eihän mies voinut jättää työtehtäväänsä kesken. No, ainakin hän yritti kovasti pitää päänsä siinä asiassa, ettei hän enää koskaan pelastaisi tuota tyttöä, joka sai nuorukaisen luonteenpiirteet muuttumaan täysin hullunkurisiksi.
Annettuaan ensin katseensa kiertää pitkin tytön vartta, Dayton siirsi katseensa jälleen sinisiin silmiin. Ne tuntuivat taas yhtä vangitsevilta kuin aiemmin ja mies tunsi suurta halua painaa tyttö itseään vasten – hellästi. Nuorukaisen oli pakko sulkea silmänsä, sillä järki ja tunteet puhuivat niin eriasioita ja olivat niin ristiriidassa keskenään, ettei hän enää kestänyt sitä. Ei mennyt kuitenkaan aikaakaan, kun tunteet voittivat ja miehen silmät suorastaan rävähtivät auki. Dreamer Daytonin paljas, voimakas selkä sekoitti täysin Bevinin ajatusten juoksua, tällä meni hetki tajuta edes se että oli vetänyt paidan päälleen väärin päin. Takana oleva lappu kutitteli kurkkua, tyttö oli juuri kääntämässä paitaa kun Dayton kääntyi, saaden vaaleaverikön yhtäkkiä hyvin tietoiseksi siitä kuinka väljä paita oli ja kuinka sinisilmä itse oli sen alla pelkissä alusvaatteissa, jotka vielä luultavasti kuulsivat valkoisen kankaan läpi, punaiset kun olivat. Tyttö työnsi kätensä takaisin paidan hihoihin, tyytyväisenä siitä että oli pystynyt toimimaan edes sen vertaan.
Lisäksi Daytonin paljaan ylävartalon näkeminen ei auttanut alkuunkaan siihen kaupaukseen mikä tytön sisällä värisi, katse oli myös toinen joka sai vaaleaverikön vain haluamaan lähemmäs miestä, mikä ei ilmeisesti käynyt alkuunkaan. Hetken aikaa siniset silmät tuijottivat suoraan tumman katseen syövereihin, Bevinin vain arvaillessa mitä toisen päässä liikkui, samalla purren hieman hämillisenä alahuultaan. Huulien iholla kihelmöivät yhä suudelmat, ne suorastaan janosivat lisää.
Dayton sulki silmänsä ja Bevinistä tuntui että mies liukui jonnekkin kauas, kilometrien päähän tämän takia. Siniset silmät risteilivät toisen kasvoilla, aivan kuin tyttö olisi kuvitellut löytävänsä niistä vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä. Ne ehtivät vain käväistä verta vuotavassa kädessä, ennen kuin hyppäsivät takaisin ruskeisiin silmiin, niiden avautuessa. Varovasti Bevin kurkotti paidan verhoamaa kättä kohti, nosten sen rintansa korkeudelle ja riistäen katseensa Daytonin tummista silmistä, siirtäen sen tutkailemaan miehen kättä ja siinä olevia haavaumia toisen käden siirtäessä veren tahraamaa kangasta hieman sivuun.
Ote oli niin varovainen ja hentoinen ettei miehellä olisi ollut vaikeuksia riistää sitä vaaleaverikön otteesta.
Dreamer Siinä samassa, kun Bevin tarttui miehen käteen, tämä vetäisi sen äkkiä pois tämän otteesta. Hämmästyneenä Dayton nielaisi kuuluvasti ja katsahti veriseen paitaan käärittyyn käteensä, joka kihelmöi yhä tytön kosketuksen vuoksi. Se oli tuntunut niin hennolta ja varovaiselta, ettei mies osannut reagoida siihen mitenkään muuten. Lähes yhtä varoen kuin Bevin äsken, Dayton poimi tytön käden ja painoi sen nuhjuiseen paitaan käärityn käden päälle niin, että mies tuskin tunsi sitä. Vaikka se ei ollutkaan intensiivinen ja tiivis ote, se aiheutti valtavan tunnemyrkyn miehen sisällä. Jos hän oli äsken pystynyt hillitsemään itseään, nyt hän ei enää pystyisi. Jokin aika sitten tapahtuneessa kohtauksessa Dayton tuskin pystyi hallitsemaan itseään, nyt ne pienetkin auktoriteettiin viittaavat elkeet olivat hävinneet tyystin.
Nopeasti ja hallitsemattomasti, mutta silti hyvin epävarmasti, mies lähestyi Beviniä ja suorastaan kaappasi tämän syliinsä. Se oli hyvin intohimoista ja samaan aikaan hellää, vaikka ote olikin tiukka ja intensiivinen. Hän vain painoi tyttöä itseään vasten katsellen tämän sinisilmiä hyvin tutkivasti. Aivan kuin miehen ruskeat silmät olisivat etsineet tytön sinisistä jotain, jota ne tuskin kuitenkaan löysivät. Varoen Dayton painoi otsansa toisen otsaa vasten ja hengitti hyvin raskaasti. Samaan aikaan hänen sydämensä tuntui heittävän takaperinvoltteja vinhaa vauhtia ja adrenaliini virrata tahdikkaasti hänen suonissaan. Se oli uskomaton tunne, eikä Dayton voinut olla janoamatta sitä lisää.
Sikko Daytonista tuli pakostakin mieleen epäileväinen ja raivokas villieläin, mies tuntui olevan juuri niin säikky Bevinin kosketukselle kuin mikä tahansa kesyttömän luonnon olento. Hämmentyneenä kaikesta tyttö oli jo laskemassa kätensä alas kun Dayton poimi sen varovasti ja asetti vertavuotavan käden päälle. Kangas tuntui kostealta, ehkä jopa hieman tahmealta, aivan kuin se olisi upotettu veteen. Vaaleaverikkö saattoi melkein arvata mitä kädelle oli tapahtunut, muistaessaan aiemmin kuulemansa helinän.
Toisen lähestyessä, siirtyminen ei käynyt Bevinin mielessäkään, sinisilmä tunsi kädet ympärillään ja niiden tiukan otteen. Samalla kaikki tuntui olevan sekä intessiivistä ja hellää, kosketus tuntui saavan tytön veren kiehumaan, koko kehoa kihelmöi. Tummien silmien tutkiva katse vangitsi siniset silmät täysin itseensä. Kaikki Daytonissa tuntui rauhattomalta ja kesyttömältä, miehen pinnan alla tuntui olevan petoeläin, joka oli alati valmiina hyppäämään esiin, silti Bevin ei ollut koskaan tuntenut samallaista rauhan ja turvan tunnetta yhdenkään miehen lähellä. Puhumattakaan siitä puhtaasta intohimosta joka riehui tytön sisällä, saaden joka ikisen elimen sekoamaan rytmissään.
Raskas hengitys kuului selvänä, Bevin ymmärsi liiankin hyvin sen, sillä vaaleaverikkö lähes huohotti itsekkin. Dayton oli taas niin lähellä, että se sai sinisilmän sydämmen tykyttämään, siinäkin määrin että tuo elintärkeä lihas tuntui yrittävän murtautua ulos tytön rintakehästä, vain päästäkseen lähemmäs miestä.
Jos Dayton olisi ollut täysissä järjissään, hän olisi pelännyt hyvin paljon sitä, että tyttö olisi karannut hänen otteestaan. Bevin kuitenkin tuntui painautuvan häntä vasten yhä tiukemmin ja se sai miehen lihakset jännittymään. Jokainen lihas tuntui eriytyvän omaksi kokonaisuudekseen, jossa jännitys yltyi yltymistään. Se tuntui samaan aikaan sekä oudolta että niin ihanalta, ettei Dayton halunnut päästää vaaleaveriköstä irti – koskaan. Äskeiset ongelmat nuorukaisen sisällä oli voitettu, joskin tietysti ne joskus tulisivat vielä hänelle kostamaan. Siinä Bevin painettuna itseään vasten Dayton eli kuitenkin niin hetkessä, ettei hän uskaltanut edes ajatella tulevaa, eikä varmasti olisi osannutkaan, vaikka olisi halunnutkin. Järki oli ajettu kauas pois ja mies pelasi kerrankin tunteidensa ja aistiensa varassa, mikä ei olisi normaalitilanteessa tullut kuuloonkaan. Jokin oli kuitenkin muuttunut – ainakin hetkeksi.
Vaivalloisen hitaasti Dayton laski päänsä nojaamaan tytön otsaa vasten. Hetkeksi mies sulki silmänsä, mutta avasi ne nopeasti uudelleen tutkimaan jälleen niitä lumoavia sinisyyden perikuvia, jotka valloittivat hänet aina vain uudelleen ja uudelleen. Useaan kertaan nuorukaisen silmät olivat löytäneet ne, mutta niistä tuntui aina joka kerta löytyvän jotain, mitä hän ei ollut aikaisemmin huomannut. Se sai Daytonin huomion kiinnittymään, eikä se kyennyt enää herpaantumaan hetkeksikään. Suoraan sanoen miehenpuolikas vain tuijotti Beviniä käsittämättömän intensiivisesti etsien jotain, jota hän ei kuitenkaan pystynyt löytämään. Huonoksi onnekseen Dayton ei edes tiennyt mitä niistä sinisilmistä etsi.
Varoen nuorukainen korjasi asentoaan niin, että heidän huulensa lähes koskettivat toisiaan. Heidän huultensa välinen matka oli hyvin lyhyt ja äärettömän pieni, mutta se tuntui silti hirvittävän pitkältä. Dayton joutui jännittämään itseään vielä enemmän, ettei olisi suin päin hyökännyt toisen huulille. Jos hän olisi antanut itselleen vallan, olisi hän syöksynyt noille etäisesti puhdistusaineelta maistuville huulille välittömästi ja hyvin innokkaasti. Miehenalku ei kuitenkaan ollut varma oliko se täysin sopivaa. Dreamer Aika tuntui pysähtyneen, siltä Bevinistä tuntui niin lähellä Daytonia, tämän otteessa, tuntiessaan hieman karheiden käsien koskeuksen sekä tummien silmien lähes hukuttava katse. Vaaleaveriköstä tuntui että mies voisi pelkästään katseensa ja äänensä avulla saada Bevinin tekemään mitä hyvänsä, kellään ei ollut samallaista vaikutusta tyttöön, mikä samalla pelotti ja kiehtoi tätä suuresti. Jokin tuntui samalla vinksahtaneen täysin nurinkurisesti, sekä loksahtaneen paikalleen, mikä ei käynyt alkuunkaan järkeen. Mutta sinisilmä katsoi parhaimmaksi vain antautua tunteelle, antaa sen sen viedä, mihin ikinä se olikin niin kovin viatonta tyttöä viemässäkin.
Siniset silmät tutkailivat Daytonin ilmettä, miehen sulkieesa silmänsä, tämä näytti sillä hetkellä niin rauhalliselta ja seesteiseltä, aivan kuin olisi ollut täynnä salaista tietoa. Sitten toisen hätkähdyttävät ruskeat silmät jälleen katsoivat Bevinin silmiä, katse tuntui suorastaan lävistävän tytön, tunkeutuvan syvälle sinisten silmiin, kuin ne olisivat nähneet kaiken. Harmi vain vaaleaverikkö ei itsekkään tiennyt mitä kaikella tarkoitti.
Daytonin hengitys kutitteli Bevinin huulia, saivat ne janoamaan miehen huulten kosketusta, niitä kiihkeitä ja helliä suudelmiä, jotka upottivat tytön mielen intohimon pyörteisiin. Dayton näytti hieman epävarmalta, mutta sinisilmä päätti seurata tunteitaan ja vaistojaan, kuroen viimeiset millit umpeen ja painaen huulensa miehen huulille. Suudellen tätä mystistä ja niin kovin kiehtovaa miestä hellästi, ties kuinka monen tunteen suorastaa räjähtäessä täyteen kukkaan Bevinin sisimmässä. Sikko Se oli ihmeellisin ja taianomaisin tunne, mitä Dayton oli koskaan tuntenut. Se kokonainen tunteiden sekamelska iski suoraan läpi miehen kehon ja sai sen värähtelemään. Kaikki se jännitys katosi, jonka myötä sydän aloitti rytmikkään konsertin nuorukaisen sisällä. Tahti pysyi samana, tiuhana, koko ajan, jos ei huomioitu pieniä harhasointuja, jotka saivat sydämenlyöntien muodostaman sävelten jonon kuulostamaan aivan soinnikkaalta kappaleelta. Ja kaiken tämän sai aikaan se, että joku painoi huulensa tuon nuorenmiehen huulille. Oli aivan uskomatonta mitä kaikkea se sai Daytonin sisällä syttymään. Aivan kuin ilotulitteet olisi päästetty valloilleen, kaikki purkautui hänen sisällään. Tuntui ihan kuin mies olisi saanut pidätellä tuntemuksiaan kauan sisällään.
Käteen kääritty paita valahti lattialle paljastaen samalla käden, joka oli täynnä pieniä haavaumia ja vähän verta. Suurin osa vahvasta käsivarresta oli peittynyt kuivuneella verellä. Vihlova kipu oli kuitenkin unohtunut ja käsi painettu Bevinin niskalle. Ote oli hyvin hellä, mutta paljon tiukempi ja intensiivisempi kuin aiemmin. Siinä missä toinen käsi oli lyöttäytynyt tytön niskalle, nousi toinen varoen vaaleaverikön poskelle ottaen siitä hellästi kiinni. Dayton antautui hellään suudelmaan, joka tuntui muuttuvan kiihkeämmäksi hetki hetkeltä.
Dreamer Jokainen Daytonin liike tuntui juuri oikealta, ne vain lisäsivät Bevinin varmuutta että oli toiminut oikein ja toimi edelleen. Tyttö nosti kätensä miehen kyljille, tuntien ihon alla ne samat kovat ja jännittyneet lihakset kuin ensimmäiselläkin kerralla koskiessaan toista. Sydämen rytmi oli tasoittunut tiettyyn kiihkeään rytmiinsä, saaden veren kohisemaan suonissa hurjaa vauhtia.
Suudelma muuttui hetki hetkeltä kiihkeämmäksi, eikä Bevin yrittänyt estellä sitä vaan ajautui virran mukana mieluusti. Jopa se väljä t-paita joka tytöllä oli yllään alkoi tuntua liialta kahden kehon välissä, vaaleaverikön painautuessa lähemmäs, täysin hämmentyneenä siitä kuinka luonnolliselta tämä kaikki tuntui. Sinisilmä ei tuntenut tarvetta hävetä itseään Daytonin edessä, tunsi itsensä täysin eri ihmiseksi miehen seurassa, paljon vapaammaksi, kauniimmaksi ja varmemmaksi.
| |
| | | Sikko Päällikkö
Viestien lukumäärä : 2041 Join date : 30.07.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Rovaniemi
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. La Elo 01, 2009 5:12 am | |
| Sikko / Funtsin että nää vois vaikka nukahtaa siihen sohvalle vieretysten tai jotain muuta, että päästäs joskus tässäkin hommassa eteenpäin! : D Hittaan taas vähäc!/
Oli outoa, että joku, jota Dayton ei edes tuntenut kovin hyvin, sai hänessä aikaan niin ihmeellisiä tunteita. Kyllähän mies tiesi taustatietoja ja kaikkea näennäistä Bevinistä, mutta ei hän tiennyt millainen tyttö todellisuudessa oli. Paperiniput olivat kertoneet Daytonille vaaleaverikön olevan kiltti tyttö, joka omisti pienen levykaupan Rashee Roadilla. Jostain syystä Bevin ei merkinnyt miehenalulle mitään noista. Kiltteydestä hän ei tiennyt, koska eihän hän ollut liiemmin edes puhunut tytön kanssa. Loput tiedot olivat täysin turhia ja mitättömiä. Vain tunteilla oli enää väliä.
Varoen Dayton laski kätensä tytön lanteille, pitäen tästä tiukasti kiinni. Aivan kuin kyse olisi ollut elämästä ja kuolemasta, mies suorastaan pakotti Bevinin otteeseensa, eikä halunnut millään päästää irti. Hitaasti kuin värittömissä elokuvissa Dayton nosti tyttöä hieman ylöspäin niin, että tämän varpaat juuri ja juuri koskettivat lattiaa. Vähintäänkin yhtä vaivattomasti hän käveli sohvan luo ja istui alas tyttö sylissään. Dreamer / Jees ^^ /
Daytonin tiukka, varma ote, hämmensi Beviniä, mutta tytön mielessä ei käynytkään riuhtoa itseään irti, se olisi ollut hyödytöntä ja vaaleaverikkö ei halunnut irrottautua miehen otteesta. Ainoa asia mikä kuitenkin haroi vastaan toisen otteessa oli kipeä kylki, mitä pisti ilkeästi, sinisilmä ei kuitenkaan valittanut siitä. Vaaleaverikkö tunsi itsensä nukeksi, niin helpon oloisesti Dayton tuntui tyttöä liikuttelevan ympäriinsä, ennen tuollainen voima olisi pelästyttänyt Bevinin perinpohjaisesti. Micah oli ollut luikku, laiha runopoika, joka sai juuri ja juuri kameransa nostettua.
Sylissä olo tuntui sinänsä oudolta, ettei sinisilmää oltu juuri koskaan sylitelty, Ruth oli ollut melko etäinen ja varovainen siihen mitä tuli kosketteluun, lisäksi sairaalasta päästyään Bevin oli ollut sen verran vanha ettei ollut enää juuri äitinsä syliä kaivannut. Miten olisikaan kun halauksenkin aiheuttama kosketus tuntui yleensä ahdistavalta? Moni mies oli juuri tytön kosketusarkuuden takia saanut tästä tarpeekseen, siron ja onnettomuusalttiin vaaleaverikön herättämä suojelunhalu latistui nopeasti, kun tälle oli niin vaikea osoittaa hellyyttä, Micah oli pysynyt kauan, mutta mies oli itsekkin ollut melko etäinen kosketusten suhteen, olisi halunnut erilliset sängytkin. Mutta Daytonin kosketusta Bevin suorastaan janosi, se tuntui maailman luonnollisimmalta asialta, kaiken muun rinnalla.
"Miten sinä osut aina paikalle Dayton?" tyttö kysyi melko hiljaisella äänellä, huomaten lausuvansa miehen nimen ensi kertaa ääneen, itse ääni tuntui oudolta, paljon tavallista varmemmalta mutta pehmeältä. Bevin oli kieltämättä ymmällään siitä että toinen oli tiennyt sinisilmän nimen silloin kirjaston edessä ja tuntui ilmestyvän aina juuri oikeaan aikaan paikalle. Muutenkin vaaleaveriköstä tuntui aivan kuin Dayton olisi tiennyt hänestä enemmänkin. Sikko Bevinin istuessa hiljaa Daytonin sylissä, silitteli viimeksi mainittu hellästi tytön jalkaa. Nuorukainen ei ollut koskaan tehnyt mitään sen tapaistakaan. Hän ei ollut koskaan ollut näin henkisesti lähellä ketään naispuolista henkilöä. Jännittynyt tunne oli jossakin määrin jo vapautunut miehen sisällä, mutta epävarma hän oli yhä. Tilanne oli uunituore hänelle, joten ymmärrettäköön, ettei se ollut kovinkaan helppoa kestää. Eritoten kun kyseessä on Dayton, villi ja vapaa tappajanpoikanen, jota ei kyllä aivan aloittelijaksi hommassaan voi sanoa. Nuoresta iästään huolimatta miehenalku oli nimittäin vienyt päiviltä useaakin useampia henkiä saaden itselleen vain pieniä muistomerkkejä ihoonsa. Muutamaan kertaan hän oli saanut luodista ihan kunnolla, mutta koskaan häneen ei ollut osunut pahasti – tietenkään, muutenhan Dayton makaisi jo haudassa. Useista yrityksistä huolimatta kukaan ei ollut – ainakaan vielä – saanut vietyä nuorukaisen henkeä. Nämä eivät kuitenkaan olleet niitä asioita, jotka pyörivät Daytonin mielessä sillä hetkellä kun vaaleaverikkö istui vaitonaisena hänen sylissään. Miehenpuolikas tuskin muisti kuka oikeasti oli, sillä hän näki vain siniset silmät, jotka katselivat hänen omia ruskeita silmiään lumoavalla katseellaan.
Koska he kummatkaan eivät olleet puhuneet pitkään aikaan, ei Dayton voinut olla hätkähtämättä, kun Bevin avasi suunsa. Sitä paitsi kysymys oli outo ja vaikea, täysin sellainen, johon mies ei osannut vastata – näin ollen hän päätti olla vastaamatta. Tietysti vastauksena voitiin pitää suudelmaa, jonka Dayton loi suorastaan varoen toisen pehmeille huulille, joilla ei maistunut enää puhdistusaineen jäänteet ollenkaan. Ennen kuin suudelma pääsi edes kunnolla alkuunsa, irrottautui nuorukainen toisen huulilta ja siirsi jälleen katseensa tytön silmiin. Dreamer Kysymys sai toisen hätkähtämään, muutenkin tytön omastakin mielestä ääni rikkoi liian terävästi vallinnutta hiljaisuutta. Saadessaan suudelman vastaukseksi Bevin päätti jättää kyselemisen sikseen, painoi vain päänsä Daytonin rintakehää vasten, kuunnellen miehen sydämmen sykettä, kuin varmistuakseen siitä että toinen todella oli siinä, todellisena ja elävänä. Daytonin hellä silittely tuntui rauhoittavalta, eikä vaaleaverikkö halunnut enää koskaan siirtyä miehen sylistä mihinkään, vaan jäädä siihen lopun iäkseen.
Syvä, tyytyväinen huokaus karkasi sinisilmän huulilta, sillä hetkellä kaikki oli täydellistä, Beviniä ei vaivannut alkuunkaan se että oli itse mustelmilla ja haavoilla pelkkä t-paita yllään, eikä se että istui tupakalta lemuavassa rähjäisessä asunnossa. Sillä tyttö istui Daytonin sylissä, miehen tuoksu peitti tupakan hajun ja ruskeiden silmien läpitunkeva, kaiken näkevä katse sai sinisilmän tuntemaan itsensä kauniiksi. Niin hämmentävä kuin se hetki ja tilanne olikin, se oli samalla hyvin seesteinen ja rauhallinen hetki, häivytti ympäriltään kaiken muun turhan.
Tottakai siniset silmät laittoivat merkille erillaiset arvet, jotka koristivat Daytonin kehoa, ne tuntuivat pieninä kohoumina sormien alla Bevinin liu'uttaessa kättään miehen iholla, osa näkyi selvästikkin ja ihossa oli muutama selvä jälki, aivan kuin luoti olisi polttanut siihen reiän. Kaukaisesti tyttö aavisti juuri luotien jättäneen jälkensä mieheen, mutta ei edes halunnut miettiä asiaa tarkemmin, sen kivun ajatteleminen jota kukin arpi ja jälki oli aiheuttanut syntyessään sai vaaleaverikön värähtämään, ajatus Daytonista minkäänlaisissa kivuissa oli epämiellyttävä, sillä Bevin olisi suonut miehelle vain mielihyvää, hellyyttä ja nautintoa.
| |
| | | Sikko Päällikkö
Viestien lukumäärä : 2041 Join date : 30.07.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Rovaniemi
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. La Elo 01, 2009 5:58 am | |
| Kaksilahkeinen ei voinut olla värähtämättä, kun vaalea hiuspehko painautui hänen paljasta rintaansa vasten. Se kutitti pehmeästi miehenpuolikkaan tatuoitua ihoa, joka sisälsi arpia ja niihin liitettyjä muistoja siinä missä vaaleaveriköllä niitä tuskin juurikaan oli. He olivat kaksi hyvin erilaista tapausta, mutta silti kokonaisuutena he muodostivat hyvin täydellisen ja kauniin kuvan. Tilanteesta olisi saanut uskomattoman lumoavan valokuvan, sillä rähjäinen huone yhdistettynä kahteen täysin erilaiseen ihmiseen näytti ihan liian hyvältä ollakseen totta. Ja niinhän se tavallaan olikin. Dayton eleli täysin muissa maailmoissa ja oli kaikkea muuta kuin oma itsensä. Siitä ei ollut mitään takeita oliko näin parempi vai ei, mutta eri-ihminen hän oli yhtä kaikki. Viimeistään aamun valjetessa uusi kuori valahtaisi Bevinin punaisen mekon lailla miehenpuolikkaan yltä ja se samainen raju tappaja palaisi takaisin tämän paikalle.
Varoen Dayton laski oman päänsä nojaamaan tytön päätä vasten. Vaaleaverikön kutrit kutittelivat tämän poskea ihan yhtä lailla kuin ne kutittivat tuon paljasta rintaakin. Tunne oli erittäin miellyttävä ja se saikin nuorukaisen painamaan toista yhä vain tiukemmin itseään vasten. Turvallisuuden tunne oli varmasti molemminpuolinen, joskin se oli hyvin outoa Daytonin kohdalla. Hän oli tuntenut olonsa turvalliseksi.. no siitä oli todella kauan aikaa. Jengin puitteissa Daytonin henki oli uhattuna miltei koko ajan ja näin ollen hänen tuli olla koko ajan varuillaan. Jos joku olisi sillä samaisella hetkellä, kun Bevin istui hänen sylissään, riuhtaissut oven auki ja osoittanut miehenpuolikasta pyssyllä olisi peli ollut hyvin nopeasti menetetty. Tatuoitu nuorukainen kun ei osannut ajatella mitään niin vaarallista sillä hetkellä.
Dayton sulki silmänsä ja silitti haavoittuneella kädellään Bevinin jalkaa hellästi. Päivän askareet olivat saaneet sankarin väsähtämään kovin ja uni tuntui puskevan pakolla hänen silmiinsä. Väkipakolla miehenalku kuitenkin taisteli unta vastaan, joka ei saanut hänestä kunnolla otetta. Silloin kun Dayton oli sotajalalla – oli sitten kyse todellisesta jengisodasta tai painimisesta unen kanssa – ei hän antanut millään periksi ja voitti lähes joka tapauksessa.
| |
| | | Dreamer Kolmiolääke
Viestien lukumäärä : 629 Join date : 01.08.2009 Ikä : 32
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. La Elo 01, 2009 6:24 am | |
| Sormi seurasi mustan tatuoinnin reunaa, musta väri Daytonin ihoa vasten toi mieleen varjon, jonkin toisen ihmisen joka odotti vapaaksi pääsyään sillä hetkellä helläotteisen ja niin kovin turvallisen tuntuisen miehen pinnan alla. Bevin hymyili hienoisesti tuntiessaan pään painon omansa päällä, jo kuivuneet ja kosteuden entisestään kihartamat hiukset kutittelivat tytön poskia, mutta mikään niin pieni ei olisi saanut vaaleaverikköä liikahtamaankaan. Luultavasti sinisilmä ei olisi liikahtanutkaan vaikka koko maailma olisi ollut vaarassa vajota, sillä sillä hetkellä hieman karhean käden hellä kosketus ja lämmin, otteeseensa kietova läheisyys tuntuivat pitävän Bevinin oman maailman paikoillaan. Paransivat sitä. Tekivät siitä kauniimman kuin hyvin pitkään aikaan.
Turvallisuuden tunne ei edes ollut se tunne jota tyttö oli kuvitellut kaipaavansa, ei vaikka eli yksin Rasheella ja oli sekä orpo että rahaton, vaikka niin moni luulikin vaaleaverikön olevan upporikas synnyinoikeutensa takia. Arki oli tuntunut niin puuduttavalta ja tasaiselta, ja Bevin olikin kuvitellut sen olevan liiankin turvallista, mutta vasta nyt käsitti mitä todellinen turvallisuuden tunne tarkoitti. Sillä hetkellä, Daytonin syleilyssä, tytöstä tuntui ettei mikään ase eikä ihminen olisi pystynyt vahingoittamaan haurasta kehoa, ei yksikään luoti olisi pystynyt edes aiheuttamaan arpea kuulaalle iholle. Samalla sinisilmä oli myös kiduttavan tietoinen siitä kuinka poikkeava oli Daytoniin verrattuna, siinä missä Bevin tunsi arkensa puuduttavaksi, mies luultavasti eli veitsen terällä. Eletty elämä ja koetut asiat suorastaan huokuivat toisen vahvasta kehosa.
Järkytys oli täysin unohtunut, kaikki lihakset tuntuivat veteliltä, kuin niitä ei olisi ollut enää mahdollista käyttää. Raukeus oli vallannut koko kehon, rauhoittuminen oli huuhtonut muistot mennessään myöhemmäksi, ainoastaan tuntemukset olivat jäljellä. Siihen hetkeen ei olisi alkuunkaan sopinut pelko, mutta pelkoa Bevin tajusi tuntevansa. Mitä tapahtuisi jos tyttö uskaltautuisi unen valtakuntaan? Sinisilmä pelkäsi Daytonin katoavan, olevan enää muisto vain aamulla. Vaaleaverikkö ei halunnut sulkeä silmiään, sillä pelkäsi miehen lähtevän, silti taistelu tuntui hyödyttömältä unen pakottaessa luomia piilottamaan muun maailman sinisiltä silmiltä. "Älä lähde, jää siihen." Bevin pyysi hiljaisella äänellä, se oli lähinnä kuiskaus, joka kuului silti selvästi muuten niin hiljaisessa asunnossa, täytti sen huoneen missä pari sillä hetkellä oli. Tyttö ei ollut koskaan ennen pyytänyt mitään sellaista keltään, ei ollut uskaltanut, nytkin sanat kuulostivat ujoilta, aroilta ja muistuttivat yhdessä lähinnä hiljaista rukousta. | |
| | | Sikko Päällikkö
Viestien lukumäärä : 2041 Join date : 30.07.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Rovaniemi
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. La Elo 01, 2009 8:18 pm | |
| Dayton murahti tyytyväisenä, kun Bevin antoi sirojen pianonsoittajan sormiensa piirtää kuvioita hänen ihoonsa. Sormi toimi ikään kuin siveltimenä, joka seurasi jättimäisen tatuoinnin reunoja. Se tuntui hyvältä. Se tuntui ihan liian hyvältä ollakseen totta. Daytonin mieli oli nyt tyhjä ja hän tunsi vain toisen hengityksen, joka sai tytön pallean liikkumaan pienesti. Miehenpuolikkaan omaan hengitykseen verrattuna se oli kuin varpusen siinä missä mies hengitti hyvin raskaasti.
Epävarmuus oli kadonnut ja sen tilalle oli löytänyt tiensä yhä vain todellisempi hellyys ja varovaisuus. Dayton kohteli Beviniä kuin kaunista kukkasta, joka oli hilkulla kuihtua tai pirstoutua säpäleiksi. Yhä hän silitti tytön jalkaa, varoen yhtä kaikki, mutta liike hidastui hidastumistaan. Se johtui oletettavasti siitä, että uni alkoi viimein voittaa sitä taistelua, jota se kävi nuorukaista vastaan. Vieläkään Dayton ei kuitenkaan antanut periksi, vaan tahtoi uhmakkaasti sotia tätä vastaan. Varmaa oli, että uni ei voittaisi ennen kuin miehenalku haluaisi todella luovuttaa ja se vaati sen, että vaaleahiuksinen tyttö hänen sylissään nukahtaisi ensin. Dayton tunsi tätä kohtaan niin suurta suojelunhalua, että hän halusi välttämättä tuudittaa tytön ensin uneen. Sen jälkeen hän voisi ehkä harkita luovuttamista, joskin sitäkään nuorukainen ei helpolla tekisi.
Bevin vaikutti jo aika uneliaalta ja tätä päätelmää tuki vielä ne sanat, jotka tyttö päästi lähes kuiskaten suustaan. Dayton ei osannut puhua. Jossakin laulussa, jonka mies muisti joskus kuulleensa, laulettiin, ettei sanoilla ollut merkitystä vain teoilla oli. Ei hän koskaan ollut perustanut moisen hömpötyksen päälle, mutta nyt hänen oli uskottava tuota ohjenuoraa. Olihan se tietysti hyvin totta. Eritoten tässä eriskummallisessa tilanteessa, johon mies oli itsensä tahattomasti vanginnut. Onnekseen Dayton ei tiennyt mitä se tulisi vaatimaan ja tekemään hänelle, sillä tieto tulevasta olisi luultavasti saanut hänet pakenemaan hyvin nopeasti. Tulevaisuus ei kuitenkaan ollut se asia, jota nuorukainen silloin mietti. Itse asiassa hän ei osannut vieläkään ajatella yhtään mitään. Daytonin pää oli tyhjä ja se oli hyvin epätavallista. Epätavallista, mutta jokseenkin hyvin rauhoittavaa ja luontevaa.
Tytön hiljaisen rukouksen myötä Dayton liikahti vähän, saaden näin olonsa hiukan paremmaksi, rennommaksi. Hän käänsi hieman päätään ja loi suudelman tytön päälaelle. Sen tuli riittää vastaukseksi, sillä mies oli menettänyt puhetaitonsa. Eihän tuo ollut koskaan liiemmin turhia puhunut, mutta nyt ne viimeisetkin sanavarastot oli tyhjennetty täysin.
| |
| | | Dreamer Kolmiolääke
Viestien lukumäärä : 629 Join date : 01.08.2009 Ikä : 32
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. La Elo 01, 2009 8:43 pm | |
| Daytonin murahdus vain vahvisti ajatusta pedosta, joka oli suostunut hetkeksi Bevinin hellittäväksi, mutta olisi jälleen irti päästessään aivan yhtä kesytön kuin ennen tätä hetkeä, koko tilannetta. Tytön oma hengitys oli hidastunut selvästi, jo pelkästään se enteili unen vievän pian voiton sinisistä silmistä, vaikka vaaleaverikkö yritti niin epätoivoisesti roikkua kiinni hetkessä, haluamatta päästää sitä soljumaan otteestaan. Miehen suukko kuitenkin rauhoitti tyttöä juuri tarpeeksi, tämä tuntuvasti rentoutui, uskalsi sulkea silmänsä luottaen siihen että Dayton olisi siinä vielä aamullakin, auringon pyyhkiessä kaiken pahan ja vaarallisen mennessään Rasheen kaduilta.
Melko rauhallisesti Bevin soljui uneen, helpommin kuin hyvin pitkiin aikoihin, tytön sisin tuntui tehneen sovinnon itsensä kanssa, ajatukset tuntuivat lamaantuneen jo aikoja sitten. Sillä hetkellä uni oli lähes tunkeilija, joka vei vaaleaveriköltä kallisarvoista aikaa Daytonin läheisyydessä. Juuri ennen nukahtamistaan sinisissä silmissä syttyi oivallus sekä hienoinen ärtymys, sillä Bevin tiesi ettei muistaisi oivallustaan enää aamulla. Ei vaikka sen tunteen oivaltaminen sytyttikin niin suunnattoman ja rauhoittavan onnen tunteen tytön sisällä.
Uni oli rauhallista, soljuvaa ja sen tapahtumat saivat hienoisen hymyn nousemaan Bevinin huulille. Niin syvää unta tyttö ei ollut saanut nukkua pitkiin aikoihin, välillä unen tapahtumat saivat sinisilmän otsan rypistymään, mutta hyvin nopeasti ilme muuttui taas seesteiseksi vaaleaverikön vetäessä sisään Daytonin ihon tuoksua ja tunsi tämän läheisyyden alitajuisesti unensa läpi. | |
| | | Sikko Päällikkö
Viestien lukumäärä : 2041 Join date : 30.07.2009 Ikä : 33 Paikkakunta : Rovaniemi
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. Su Elo 02, 2009 2:47 am | |
| Kun Dayton oli suonut suudelman tytön päälaelle, oli viimeksi mainittu rauhoittunut heti. Miehenalku itse ei ollut ajatellut kysymystä laisinkaan: jäisikö hän? Ei hän ollut sitä miettinyt, ei ollenkaan. Sanat olivat kulkeutuneet nuorukaisen korviin puronhelinänä, josta hän ei ollut saanut selvää. Selkeän kokonaisuuden muodostaminen oli ollut niin vaikeaa, ettei Dayton ollut onnistunut siinä ollenkaan. Joka tapauksessa hän oli sinetöinyt vastauksen huulillaan toisen päälaelle. Ilmeisesti Bevin luotti hänen tunteikkaaseen vastaukseensa, sillä hän nukahti hyvin nopeasti. Tyttö hengitti kevyesti kuin pieni ja suloinen koiranpentu, rauhallisesti ja seesteisesti. Dayton huokaisi hiljaa ja alkoi vihdoin antautua.
Viimeisenä hetkenään ennen täydellisen ja tiedottoman tilan saavuttamista Dayton ehti nähdä suloisen hymyn vaaleaverikön huulilla ja se sai hänetkin – uskomatonta kyllä – hymyilemään. Se oli hyvin pieni ja vain hetkellinen, mutta hymynkareeksi sitä pystyi kutsumaan yhtä kaikki. Jos Dayton oli tuona iltana jotain saavuttanut, niin ainakin hän oli rikkonut suojamuuristaan sen hymyn kattavan palasen. - - - - - - - - - -
Aamulla tatuoitu nuorukainen oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. | |
| | | Dreamer Kolmiolääke
Viestien lukumäärä : 629 Join date : 01.08.2009 Ikä : 32
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. Su Elo 02, 2009 3:08 am | |
| Aamu oli kylmä, kivulias ja eritoten yksinäinen, oli kuin Daytonia ei olisi koskaan ollutkaan, Bevin ei ollut koskaan tuntenut oloaan niin pohjattoman surulliseksi, lähes petetyksi. Aamu aurinko oli pyyhkinyt kaiken muun mukana myös miehen pois. Tyttö liikahti hieman vaivanloisesti, kylkeä aristi entistä kipeämmin, aivan kuin jokin luu olisi murtunut. Se taas tarkoitti sitä että vaaleaverikön olisi kaikesta huolimatta käytävä sairaalassa, tarkistuttamassa kylkensä, ettei mahdollinen luu onnistuisi lävistämään mitään elintärkeää.
Siniset silmät tutkailivat huonetta, mutta tatuoidusta nuorukaisesta ei näkynyt jälkeäkään, ainoastaan vessan rikottu peili kertoi jonkun muunkin olleen asunnossa, koskettaneen sinisilmää, suudelleen tämän punaisia huulia. Bevin ei tiennyt mitä ajatella, ei osannut sanoa milloin miehen lämmin läheisyys oli kadonnut, eikä tajunnut alkuunkaan miksi tunsi itsensä niin yksinäiseksi ja rauhattomaksi sillä hetkellä. Mieli tuntui olevan kaaoksessa, eikä vaaleaveriköllä ollut hajuakaan missä oli. Jossain päin Rasheeta, luultavasti.
Melko vaivanloisesti Bevin metsästi käsiinsä housut, joita Dayton oli edesllisenä iltana tytölle tarjonnut, jotka olivat kuitenkin unohtuneet. Värähtäen sinisilmä heitti revityn punaisen mekkonsa pois, nyt raiskausyrityksen ajatteleminen sai vaaleaverikön pahoinvoivaksi. Niin nopeasti kuin Bevin vain kykeni, tämä laskeutui portaat alas ja suuntasi pois kadulta, joka oli uskomattoman autio ja hiljainen ollakseen Rasheen katu. | |
| | | Sponsored content
| Aihe: Vs: No fear of flying / sov. | |
| |
| | | | No fear of flying / sov. | |
|
Similar topics | |
|
| Oikeudet tällä foorumilla: | Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
| |
| |
| |
|