This could be better than a fantasy

(( fiia & Sam! :) Harrietin asukokonaisuus ))

Kotona oli edelleen vaikeaa. Harriet oli kuitenkin saanut puhuttua asioita selväksi vanhempiensa kanssa, mutta biologista äitiään hän ei ollut suostunut näkemään. Vanhemmat - adoptiovanhemmat, jos tarkkoja oltiin - eivät olleet kovinkaan innoissaan Harrietin suuresta suunnitelmasta lähteä tuulettumaan illalla. Harrietia eivät kiinnostaneet lähiseudun pienet baarit - hän tahtoi lähteä jonnekin mahdollisimman suurelle klubille, jossa hän voisi huoletta juoda itsensä nelivetokuntoon ja tulla kotiin taksilla. Ehkä Harriet ei aivan niin pitkälle innostuisi menemään, mutta mistäs sitä koskaan tiesi. Vaatteet Harriet oli jo valinnut valmiiksi, ainoa pähkäilyn aihe oli enää hiukset. Nuori neiti Scott levitti juuri luomiväriä, jonka jälkeen hän avasi huulipunan ja punasi huulensa. Täysin tapojensa vastaisesti Harriet keimaili hetken peilille ja hän todella oli tyytyväinen peilikuvaansa. Annettuaan itselleen peilin kautta vielä lentosuukon Harriet alkoi toden teolla taistella hiustensa kanssa. Auki vai kiinni? Hieman sotkuisesti vai siistimmin? Lopulta hän päätyi vain vetäisemään hiukset kiinni - joten kuten - mitäpä väliä sillä oikeastaan oli. Taksinkin hän soitti jo huoneestaan, ettei hänen tarvitsisi kuunnella äitinsä saarnaa odotellessaan kuljetusta saapuvaksi. Harriet kuunteli vielä yhden lempikappaleistaan, vasta sen jälkeen hän sujahti mahdollisimman nopeasti olohuoneen kautta eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan. Vanhemmat katsahtivat Harrietiin paljonpuhuvasti - ulos ei ollut menemistä, mikäli se vain olisi ollut heistä kiinni. Harriet kuitenkin yritti malttaa mielensä parhaansa mukaan. Hän ei suuttunut, ei näyttänyt raivokkaalta. Hän ainoastaan vilkutti sekä Thomasille että Margaretille, sulki oven perässään ja käveli taksiin.

Harrietilla ei todellakaan ollut minkäänlaista ajatusta siitä, minne hän olisi menossa.
"Tiedätkö joitain hyviä klubeja, mitä voisit suositella?" Harriet kysyi taksikuskilta.
Mies mietiskeli hetken. Sillä välin Harriet ehti huomioida, ettei mies ollut häntä kuin korkeintaan muutaman vuoden vanhempi. Se sai Harrietin hymyilemään - toivoa ainakin oli. Mikäli taksikuski olisi kuudenkympin ja kuoleman välillä, olisi turha edes kuvitella kuskin tietävän muita, kuin humppapaikkoja.
"Oletko koskaan käynyt Pachassa? Luultavasti suurin ja paras klubi, mitä näin äkkiseltäni tiedän", kuljettaja sanoi.
Hetken mietittyään Harriet nyökkäsi hyväksyvästi, hänet voisi viedä sinne. Harrietin yllätykseksi he eivät ajaneet aivan ydinkeskustaan, Thamesin tuntumaan kuitenkin jäätiin. Hän maksoi taksin mukisematta ja kiitti vinkeistä, sekä kyydistä tietenkin. Hän jäi hetkeksi katselemaan Pachaa - jo pelkästään klubin sisääntulo oli näyttävä. Jonoa oli kiitettävästi, mutta se tuntui liikkuvan eteenpäin melkoisen ripeästi. Oikein hyvä. Harriet asettui jonon jatkoksi, eikä hänen tarvinut odotella kauaa, että rotevan oloinen portsari jo kyseli hänen papereitaan. Tähän hän oli tottunut. Häneltä kysyttiin paperit aina ja poikkeuksetta, vaikka hän oli täyttänyt kahdeksantoista jo neljä vuotta sitten. Huokaisten Harriet kaivoi ajokorttinsa lompakostaan, vilautti sitä portsarille ja sai luvan jatkaa eteenpäin. Harriet suorastaan järkyttyi siitä, kuinka suuri paikka Pacha oli. Kun hän oli jättänyt päällystakkinsa narikkaan, hänet valtasi valinnan vaikes. Todella - minne ihmeeseen hän edes osaisi mennä? Kaikki klubit, joissa hän oli käynyt, olivat olleet huomattavasti tätä pienempiä. Ainakaan ei tarvitsisi pelätä, että joku todella muistaisi hänet täältä. Harriet voisi huoletta ottaa muutaman paukun liikaa ja nauttia railakkaasti.

Harriet jäi tutkailemaan seinästä klubin pohjapiirrosta. No, se todella oli tarpeen. Klubi oli jaettu neljään kerrokseen, eri kerroksessa oli omia, pienempiä osioitaan. Kuin huoneita, mutta huomattavasti suurempia. Ilmeisesti jokaisessa soitettiin oman tyyppistään musiikkia - tässä kerroksessa tarjolla oli viimeaikaisinta brittipoppia, klassikoita, -80 luvun musiikkia ja reggaeta. Muiden kerrosten tarjontaa Harriet ei sillä hetkellä edes jaksanut katsoa - hän ehtisi seikkailla myöhemminkin. Hän päätyi nykyaikaisimman musiikin pariin, sieltä löytyisi takuulla myös baaritiski, jolta ostaa juomaa. Harriet pyöriskeli hetken aikaa etsiessään oikeaa paikkaa. Hän ehti todeta vain, että ilmeisesti jokaisessa 'huoneessa' myös sisustus jäljitteli jollain tapaa musiikkityyliä. Kätevää. Lopulta Harriet päätyi notkumaan baaritiskille.
"Pink Eddie", Harriet sanoi hymyillen. Tästä se lähtisi.

(Samin vaatetus)

Nuorten miesten muodostamasta seurueesta kantautui iloista naurua Pachan tiloissa sijaitsevasta nurkkapöydästä, kun joku herroista oli taas murjaissut vitsin ilmoille. Kaverukset olivat löytäneet tiensä tänne mukavan illanvieton merkeissä ja sitä ilta tulisi myös varmasti olemaan, ainakin sen perusteella mitä Samuel Laurie nyt ystävistään tiesi. Kun heidän kanssa suuntasi baariin - tai sitten suuremmalle klubille, ihan minne tahansa, niin sen hän tiesi ettei heidän seurassaan ollut ikinä tylsää tai aika käynyt muutenkaan pitkäksi. Tälläkin hetkellä nuori mies oli kuolla nauruunsa ja otti viereisestä ystävästään tukea, ettei onnistuisi kohta sähläämään jotain ja kaatamaan pöydällä olevia juomia kumoon. Lopulta hän kuitenkin rauhoittui ja haukkoi henkeään syvään.
"Hahah, ihan varmasti joo! Mut hei, mä lähen nyt ettimään sitä vessaa.. älkää koskeko mun tuoppiin, jooko?" Sam virnisti ystävilleen vielä ennen kuin nousi sitten ylös lähdön aikeissa. "Äläkä sitten eksy matkalla, me ei haluta rupee järjestää mitään etsintöjä täällä", yksi seurueesta taas vitsaili ja mies vain tyytyi pudistelemaan päätään tälle huvittuneena, kunnes sitten lähti vaeltamaan pois pöydän luota.

Ihan turhaan hän ei kyllä ollut varoittanut Samia eksymisestä, sillä tämä paikka oli taatusti yksi Lontoon suurimmista ja vilkkaimmista klubeista. Kerroksia ja erilaisia tiloja oli niin monia, että niihin eksyi takuulla jos ei tuntenut paikkaa ennalta. Vaikka löytyihän sieltä pohjapiirrokset selkeästi, niin silti muutaman promillen humalassa olisi turha edes yrittää löytää paikkaansa takaisin jos sattui vahingossa sieltä ajautumaan pois. Sam ei tosin ollut ottanut kuin kaksi olutta siihen mennessä. Mutta silti suunnistaminen takaisin arvellutti häntä. Missähän se miestenhuonekin mahtoi muuten sijaita..?
Lopulta kun nuorukainen oli löytänyt tiensä miestenhuoneeseen ja hoitanut tarpeensa niin se pelätty asia tapahtui: Hän ei osannut löytää takaisin sinne paikkaan, missä hänen seurueensa oli! Klubiin oli ruvennut tulvimaan entistäkin enemmän väkeä ja nyt pelkkä kävelykin oli hankalahkoa, kun käytävät tulvivat ihmisiä ja jokainen huone oli tupaten täynnä.. Ei voinut oikeasti olla totta..

Mutta sitten Samin näkökenttään osuikin baaritiski, jonka ympärillä ei ollut läheskään yhtä täyttä (ainakaan vielä) kuin kaikissa niissä muissa lukuisissa paikoissa, missä mies oli jo ehtinyt käydä. Ehkä pitäisi tarttua vain tilaisuuteen ja istahtaa sen äärelle juomaan muutama lasillinen..? Ties vaikka hän sattuisi tapaamaan jotain uusia tuttavuuksia. Ja kyllä hänen ystävänsä osasivat hänet löytää, kun sitten rupeaisivat ihmettelemään Samin poissa oloa. Kai..?
No, joka tapauksessa mies onnistui vaeltamaan baaritiskin luokse kamalan ihmistungoksen seasta ja selviytyi hengissä siitä koettelemuksesta (joku nainen oli tosin jo meinaamassa tehdä litsaria Samin poskelle pienen väärinkäsityksen takia.. mies oli onnistunut ohimennen ja tietenkin täysin vahingossa tyrkkäämään kätensä jonnekkin minne se ei kuulunut.) "Mmmh.. yksi Gin Tonic", mies huikkasi baarimikolle mietittyään ensin pienen hetken, että mitä tilaisi. Olutta hän oli litkinyt sille illalle tarpeeksi omasta mielestään ja välillä drinkit toivat ihan mukavaa vaihtelua. Juoman saatuaan Sam sitten vasta tarkasteli tarkemmin ympärilleen ja että millaisia ihmisiä hänen lähelleen oli oikein sattunut tulemaan.. Eihän hän haluaisi yksin hiljaa siinä juomaansa litkiä, ehei..

Ensimmäinen "seurue", joka hänen silmäänsä sattui osumaan koostui melko rikkaan näköisestä nuorukaisesta (varmasti joku onnekas perijäpoika), jonka molemmilla puolilla oli kaksi melko paljastaviin asuihin pukeutunutta nuorta naista, jotka näyttivät siltä kuin olisivat tuskin täyttäneet edes kahdeksaatoista. Toiseksi silmiin taas osui joku keski-ikäinen nainen, joka vaikutti ottaneen muutaman shotin liikaa, nuokkuen tiskiä vasten aivan sen näköisenä kuin olisi sammumassa siihen paikkaan minä hetkenä hyvänsä. Sam huokaisi syvään ja palautti katseensa ihmisistä takaisin Gin Toniciinsa. Jaaha, eipä kovinkaan lupaavalta näyttänyt..
Sam oli laskemassa juomaansa takaisin baaritiskin tasolle otettuaan siitä huikan, kun vieressä nuokkunut vanhempi henkilö oli lopultakin ilmeisesti sammunut, tyrkännyt kädellänsä samalla Samin selkää ja tadaa.. Mies ei ehtinyt edes eitä sanoa, kun lasi oli lipsunut hänen käsistään ja pirstoutunut lattialle. Ja juomaa oli kaiken lisäksi läikkynyt hänen housuillensa.. Mahtava juttu! Mutta jos juomaa oli onnistunut lentämään Saminkin päälle, niin miten oli käynyt tämän toisella puolella istuvalle henkilölle (jonka puolelle juoma oli siis kaatunut)? Voi ei..
"Sori, mun moka.." Sam oli vaistomaisesti kääntynyt puhumaan toista kohti ja nostanut nopeasti katseensa kyseiseen henkilöön hivenen häpeisen oloisena, mutta katseen häpeisyys olikin hälvennyt kuin salamaniskusta ja muuttunut pelkäksi hämmästykseksi. Miehen vieressähän oli kokoajan istunut jututtamisen arvoisen oloinen tyyppi, joka edusti vielä kaikenlisäksi sitä kauniimpaa sukupuolta eikä ollut kylläkään mikään hassumman näköinen.. Hetken päästä mies olikin tajunnut jääneensä katsomaan neitoa vähän turhankin pitkäksi aikaa, sanomatta mitään sen enempää kuin pahoittelunsa. "Oon ihan oikeesti pahoillani, ei ollut ollenkaan tarkoitus.. Ei kai sun mekkos menny nyt pilalle..? "

Annettuaan vaihdossa baarimikolle setelin, sai Harriet tilaamansa Pink Eddien. Siitä olikin aikaa, kun hän viimeksi oli juonut tätä - Harriet ei edes muistanut, milloin. Olisiko hän peräti ollut silloin alaikäinen? Nyt, viimeisimmät kerrat baarissa olivat kuluneet yllättävän siivosti. Nyt Harrietia ei edes huvittanut tuntea koko sanaa, hän mielummin riekkuisi vaikka koko rahan edestä. Hän ei harrastanut yhden yön juttuja, mutta tässä tilanteessa sekin vaihtoehto kuullosti yllättävän hyvältä. Harriet hymähti itsekseen, eikä edes huomannut saaneensa seuraa vierelleen. Ihmiset hänen ympärillään eivät juuri sillä hetkellä tuntuneet kiinnostavilta ihan senkään vuoksi, että Harriet halusi keskittyä pääasiassa vain ja ainoastaan siihen, että hän saisi juotettua itsensä mukavaan tokkuraan mahdollisimman pian. Alkoholia Pink Eddiessä toki oli, muttei riittävästi. Lähes harmitti, ettei Harriet ollut muistanut ottaa kotoaan pientä taskupulloaan mukaan. Siitä olisi saanut kätevästi lisättyä alkoholia valmiisiin drinkkeihin ilman, että tarvitsisi olla kaiken aikaa ostamassa uutta. No, oli miten oli - kerranhan sitä tässä vain elettiin. Eihän Harrietin välttämättä tarvitsisi ottaa kuin muutama terävä, ja hän olisi jo kotiinkantokunnossa.

Keskittyessään täysin siihen, mitä hänen drinkkilasissaan tapahtui, Harriet ei huomannut alkuaan saavaa tapahtumaketjua vieressään. Harriet tuijotteli toinen silmä ummessa lasinsa pohjaa - jäitä, jotka pohjalla yhä laiskasti liikuskelivat, mutta joista ei olisi mitään iloa. Mikäli kyseiset jääpalat olisi sen sijaan tehty vodkasta... Mm. Ei ollenkaan huonompi idea. Harriet kolautti lasin pöydän pintaa vasten ehkä aavistuksen liiankin kovaa, mutta sitähän hän itse ei tullut ajatelleeksi. Hän nosti toisen kätensä ylemmäksi, vain viittoakseen baarimikkoa tai baristaa hieman lähemmäksi, mutta hänen keskittymisensä herpaantui. Hän tunsi jotakin kylmää reidellään, mutta mekolle asti ei onneksi ehtinyt mennä mitään. Harriet ei ollut alkuunkaan tilanteen tasalla, vaan kiepautti katseensa jonnekin mekkonsa suuntaan samoin kuin sinne, mistä koko komeus oli saanut alkunsa. Komeus, nimenomaan. Hetken aikaa molemmat tuijottelivat toisiaan hiljaisina. Kuinka Harriet edes oli voinut olla huomaamatta, että hänen vieressään oli istunut niin miellyttävän näköinen nuorimies? Sehän sopi Harrietin pirtaan paremmin, kuin hyvin. Kasvoille kohosi pieni hymy, kun Harriet alkoi koota sanojaan.
"Ei, ei se mitään. Ihan oikeesti. Mekko on kunnossa ja Harriet on kunnossa", hän hassutteli ja hymyili päälle tyttömäisesti.
"Mm, niin. Harriet", hän esitteli itsensä lopulta.
Vasta jälkeenpäin Harriet tajusi, että hupsuttelun olisi luultavasti voinut jättää vähemmällekin. Häntähän luultaisiin takuulla paljon humalaisemmaksi, mitä hän todella edes olikaan. No, myöhäistä se oli enää katua. Poskille kohosi pieni, aavistuksenomainen puna, mutta Harriet työnsi ajatukset siitä syrjemmälle. Minkä takia hän oikein nolostelisi? Äh. Turhaa touhua. Sen sijaan hän päätti kerätä kaiken itsevarmuutensa ja käänsi katseensa nuoren miehen puoleen ja hymyili tälle niin kauniisti, kuin suinkin vain osasi.

Myös baaritiskin takana tilanne huomattiin ja ennen kuin Harriet itse asiaa tajusikaan, hänelle oli ojennettu tukko paperia. Toinen työntekijä tiskin toiselta puolelta oli ilmestynyt Harrietin ja miehen väliin ottamaan roskia pois rikkalapiolla. Harriet siirteli jalkojaan pois tieltä, kuivaten itseään samaan aikaan. Sukkahousuille jäisi tahmea jälki, mutta ei se Harrietia pidemmän päälle haittaisi. Vartin päästä Harriet tuskin edes muistaisi koko välikohtausta. Häntä alkoi väkisinkin naurattaa koko tilanne, mutta Harriet ei kuitenkaan antanut itsensä nauraa aivan kovinkaan kovalla äänellä. Eihän hän halunnut vieläkään vaikuttaa aivan liian humalaiselta.
"Sori, mua vaan huvittaa jotenkin tää koko tilanne", Harriet naurahti, kääntäen katseensa vieressään istuvaan mieheen.
Häntä todella nauratti, mutta samaan aikaan hän tunsi itsensä hieman typeräksi. Niinpä Harriet tukahdutti pakottavan halunsa nauraa, tyytyi vain tyrskähtelemään paikoillaan. Hän pyöritti itselleen päätään kunnes tajusi, ettei hänellä todellakaan ollut enää mitään juotavaa jäljellä. Hänhän oli juonut juuri Pink Eddiensä loppuun. Harriet tilasi itselleen Sinisen enkelin, vaikka se ei varsinaisesti hänen suosikkeihinsa kuulunutkaan. Kyllä silläkin kuitenkin päänsä sekaisin sai, tarpeeksi sopivissa määrin.

Jos katselin oikein, Sam taisi poistua pelistä, eli tämä peli varmaankin kaikella järjellä ajatellen sitten lopetellaan? :)

Juuh, näin kävi.. : D