The fantasy of reality goes rushing through your head

/ Omnious poikansa kanssa tänne! ( ; /


Stratón oli saavuttanut sen taivaallisen humalan vaiheen, jossa millään ei ollut mitään väliä. Hän oli näkymätön ja koskematon, leijaili omassa maailmassaan ja katseli ympäristöään unissakävelijän silmin. Alkoholi ei enää kirvellyt kurkussa, likööri, jota hän ei ollut saanut aiemmin alas kurkustaan edes pakottamalla, oli nyt hyvää vauhtia kulumassa loppuun. Kaikki oli hyvin. Millään ei ollut mitään väliä. Ei ihmisillä, jotka ottivat pullon kädestä, koittivat johdatella sivummalle selviämään, ei tuntemattomilla jotka kirosivat ja tönivät tieltään, eivät välittäneet, vaikka poika sekosi horjuvissa askelissaan, kaatui ja veti pöydän mukanaan kumoon. Ei sillä vieraalla, joka läpsi poskille niin lujaa, että sattui ja repi ylös lattialta paidan selkämyksestä, ei niillä ystävillä, jotka pitivät häntä pystyssä, hokivat, että nyt riitti ja koittivat saada jotain kontaktia. Musta silmä ei häirinnyt, kuten ei verta vuotava nenä tai tupakanpolttama rintakehässäkään. Päätä särki aavistuksen, korvissa kohisi ja kaikki sumeni silmissä epäselväksi massaksi. Katse ei tarkentunut mihinkään.
Kaikki oli samantekevää, niin ihanaa, että se vitutti jo suunnattomasti. Kaikki tuntui epätodelta. Piti koskea ihmisiä, että tiesi niiden olevan olemassa, kuunnella ja keskittyä tarkasti, että saattoi olla varma, ettei musiikki kaikunut vain omassa päässä.

Rem ei edes tiedostanut sitä, kuinka kovassa humalassa oli. Omassa mielessään hän oli edelleen täydellisesti kontrollissa kaikista sanoistaan ja liikkeistään. Oikeasti päässä ei ollut ollut järjen hiventäkään viimeiseen puoleen tuntiin, tuntemattomatkin paikallaolijat olivat jo tajunneet sen.
Siilitukka oli täysin muiden armoilla. Hän ei kyennyt itse edes kävelemään vessaan tai ulos, ei päättämään istuisiko vai seisoisiko. Ymmärrettävästi ukrainalaisnuori ei tehnyt paljonkaan vastarintaa, kun kaksi ystävää kirjaimellisesti kantoivat hänet toiseen huoneeseen, riisuivat alusvaatteille ja peittelivät sänkyyn, mitä nyt mongersi vastaväitteitä ja koitti lyödä osuen kuitenkin surkeasti hutiin. Vielä vähemmän hän laittoi vastaan, kun parin minuutin päästä kaksi muuta ihmistä saapuivat huoneeseen. Toinen mies, toinen nainen, molemmat kirosivat ja pian mies roudasi siron teinin ulos huoneesta ja aina kadulle asti. Se ei antanut takkia päälle, mutta tyrkkäsi kyllä palavan tupakan huulille. Säälistä varmaan. Perässä lensi pian kännykkäkin, se osui melkein suoraan päähän ja kimposi kauemmas.

Stratónin ei auttanut kun maata siinä märällä ruohikolla selällään ja polttaa kiitollisena tupakkaansa. Päällä oli vain bokserit, ja jos hän ei olisi ollut niin humalassa, kylmyys olisi varmasti haitannut kovastikin. Ylös nouseminen ei oikeastaan tullut edes mieleen, vaikka tilanne harmittikin. Tuntui paremmalta lepuuttaa hetki maitohapoilla olevia jalkojaan kun lähteä takaisin sisään. Tunkkaista, viinanhuuruista ilmaa oli vaikea hengittää, ihmiset tönivät joka suunnasta tehden pystyssä pysymisen vaikeaksi eikä kukaan antanut nukahtaa. Elämä oli rankkaa.

Hymy ja tupakka huulillaan vitivalkoinen poika levitti kätensä sivuilleen ja sulki silmänsä.

// Frankie saapuu pelastamaan päivän! Hope so :D

Frank havahtui siihen että joku töni häntä, käskien heräämään. "Mitä?" Nuori mies mutisi unisena, pyörivää päätään pidelleen. "Ylös, mun mies tulee kohta kotiin.." Nainen käski, kiirehtien miestä ylös. Frank huokaisi syvään ja kiskoi farkut jalkaansa, ja takin paljaan yläruumiinsa peitoksi, t-paitansa housun taskuun tunkien. Tämä alkoi olla jo rutiini herätys, eikä yllättänyt ettei nainen halunnut miehensä tietävän. Frank vilkaisi itseään eteisen peilistä ja nappasi naiselta avaamattoman kaljan, lähtien ulko oven suuntaan unesta hieman hatarin askelin. "Ja hei Frank, katokkin ettei se nää sua.." Nainen sähähti ja nappasi kiinni tuon hihasta, työntäen jotain miehen takataskuun. Frank murahti jotain vastaukseksi ja oli lähtemässä naisen vielä painaessa kiihkeän suudelman hänen huulilleen. Huvinsa saanut ja uninen Frankie ei oikein innostunut tästä tunteilusta ja pakeni vain ovesta rymisten ulos, rappusia lähtien laahustamaan alaspäin. Mies kaivoi takataskustaan esille naisen antaman rahakäärön ja työnsi sen sitten povitaskuunsa. Ei hän mikään mieshuora ollut mutta luultavasti hänen vapautunut housuttomuus oli puhunut jonkun muun puolesta. "Saatana.." Frank mutisi ja haroi hiuksiaan hieman parempaan kuosiin. Kerrostalon ovi kävi ja hän painautui varjoisaan kohtaan, katsellen kuinka siisti bisnesmies kiipesi rappusia suuntaan mistä hän oli äsken tullut.
Miehen mentyä Frank selviytyi pihalle, avasi kaljan ja tyhjensi sen parilla kulauksella tyhjään vatsaansa. Hän pyyhki unisena kasvojaan ja nosti tupakan huuleensa. Hänen oli turha lähteä tähän aikaan enää mihinkään baariin pyrkimään, joten päätti lähteä välillä kotiin käymään. Frankiella ei ollut tapana viettää aikaa kotonaan, lähinnä se oli vain nukkuma paikka ja tavaroiden säilytystä varten. Olihan se sen verran pieni komero ettei siellä nyt sen enempää tarvinnut tehdä, eikä varsinkaan mikään bile mesta.
Frank asteli katua yrittäen samalla saada sumun pois päästään, luultavasti oli tullut vain otettua hieman liikaa jotain, mutta ainakaan hän ei sekaisin ollut. Hetken asteltuaan tietä pitkin toivottavasti oikeaan suuntaan huomasi mies maassa miehen jonka vaatetus tuntui hieman liian vähäiseltä tähän keliin. Ties mitä ajatuksia lähti kulkemaan Frankien mieleen, mutta ei hän ollut tottunut käyttämään muita ihmisiä hyväksi, yleensä se meni toisin päin. Hän saisi kyllä ilmankin jos haluaisi. "Hei, oot sä kunnossa? Kannattaisko maata jossain vähän lämpimämmässä?" Kysyi hymyillen ja antoi katseensa kulkea miehen puolialastomassa vartalossa.