Wont get fooled again

Elikkäs joo Evi tännäpäinn..(:

// :> Täältä tullaan

Lumi narskui ärsyttävästi kahden tumman tennarin ja neljän tassun alla. Mustan hupun päähänsä vetänyt mies asteli kirjavan koiransa kanssa nurmikentälle päin. Lopulta kun kaksikko oli päässyt nurmikentän reunaan, päästi mies koiransa vapaaksi juoksemaan. Shawn oli hieman ärtynyt siitä, että oli melkein kuluttanut kaikki röökinsä loppuun, vaikka oli pitänyt päivän tauon! Se oli narkkarille suuri saavutus. Tuon hazelin väriset silmät tarkkailivat lumessa temmeltävää koiraa, joka etsi kaikkia mahdollisia jälkiä jostain liikkuvasta. Shawn ei ollut sen pahemmin ajatellut puhua ihmisille, kunhan vain saisi pitkästä aikaa käyttää Mickyä ulkona. Shawnin päällä oli musta takki, jonka kanssa oli mustat tennarit, ja hieman lumesta silmään pistävät punaiset pillifarkut. Keesistä ei ollut tietoakaan, joten hiukset roikkuivat suorina, melkein puoliksi miehen toisen silmän päällä. Koira tutki aluetta samalla, kun Shawn otti itse askeleen hieman syvempään lumikerrokseen. Edes pieni toive kantohangesta oli menetetty, kun jalka upposi lumeen sekunissa.

Shawn ei kuitenkaan siitä välittänyt, vaan vilkaisi Mickyä, joka seisoi kauempana luppakorvat höröllä, valmiina juoksuun. Mies katsoi koiraansa hetken paikoillaan, kunnes pinkaisi juoksuun, koira perässään. Ei Shawn kauas uppohangessa pääsytkään, kun leopardikoira jo hyppäsikin häntä vasten, mutta miehen pahaksi oneksi, koira sai hänet maahan vatsalleen. Micky haukkui ja heilutti häntäänsä kauempana, kun Shawn kömpi ylös hangesta. "No voi että sun kanssas" tuo puhui koiralle, joka tuli hänen luokseen. Shawn meni polvilleen ja silitteli koiraa hetken, kunnes Micky näytti haistavan jotain. Se jäi seisomaan paikoilleen, jonka jälkeen pieni tuulenvire heitti hupun pois Shawnin päästä. Koira oli selvästi haistanut tuulen mukana tulleen hajun. Tosin ihminen, jonka Micky haistoi, ei ollut kaukana.

// Ihanaa, Shawn on kerrankin selvänä! :--D

Mustahiuksinen tyttö talloi lunta kenkiensä alle ja eteni vaivalloisesti kinoksissa. Ja uutta lunta satoi edelleen tummalta taivaalta pilvien seasta. Valkoiset tennarit olivat jo läpimärät parin minuutin lumihangessa kävelystä, niin kuin myös mustien pillifarkkujen lahkeetkin.
‘Pitikin lähteä just tänne tallomaan’ Em ajatteli kun meinasi kompastua jo neljännen kerran paksun lumikerroksen pettäessä. Kaappasi harmaan hupparinsa hupun käsiinsä ja nosti sen jo hiukan lumisten hiusten peitoksi, etteivät ne kastuisi ihan likomäriksi.
Nosti sitten kännykän taskustaan ja huomasi pienessä ruudussa ilmoituksen: 6 ei vastattua puhelua. Eikä ollut vaikea arvata kuka taas kännipäissään kaipasi tytärtään kotiin kavereita viihdyttämään. Mutta siihen Em ei alentuisi, ei tänään eikä tulevaisuudessakaan.

Pian lähistöltä kuului koiran iloista haukuntaa, ja pian tyttö näkikin tumman laikukkaan koiran temmeltämässä keskellä lumikinoksia, selvästikin omistaja kannoillaan. Hymähti lyhyesti, ja tuli nopeasti ajatelleeksi pientä koiranpentuaan entisessä asuinkaupungissaan. Koiran kanssa sai yllättäviä hetkiä joka päivä, sen huolehtimiseen ei kyllästynyt koskaan.
Yhtäkkiä kännykkä alkoi hälyttämään viesteistä kuin mielipuoli, ja tytön oli pakko jäädä paikalleen kylmyyteen katsomaan mistä oli kyse. Sama viesti oli lähetetty moneen kertaan aina vain uudestaan ja uudestaan. Tyttö selasi jokaisen vain tarkastaakseen ettei muita viestejä ollut tullut, ja laittoi sitten kännykkänsä äänettömälle.
Vilkaisi koiraan joka oli kaatanut omistajansa lumeen vain parinkymmenen metrin päähän Emistä ja naurahti lyhyesti itsekseen. Itse ei varmasti tuntuisi kovinkaan mukavalta, kun oli jo nyt kylmä.

//sori oli lyhyt ja sori kesti :D

Micky tuijotti kauemmas, mutta siinä suunnassa mihin koira katsoi, ei Shawn huomannut ristin sieluakaan. Kun Shawn nousi uudelleen ylös, hänen koiransa jäi edelleen paikoilleen. "Nonii, ei siel oon mitään ihmeellistä" Shawn tokaisi, jolloin Micky kääntyi omitajansa kannoille. Samassa lähistöllä oleva lintu lennähti ilmaan lumihangesta, ja silloin kun koira äkkäsi linnun, ei mikään saanut sitä pysähtymään. Ei edes Shawn, joka käveli aavistamattomasti eteenpäin Mickyn juostessa häntä kohti. Lopulta koira juoksi huimapäänä linnun perään, kun Shawn makasi selälteen lumihangessa ja tunsi pieniä kylmiä väreitä kulkevan selkäänsä pitkin. Kieltämättä jalkoja särki, kuten myös selkää ja hieman takaraivoakin. Shawn ei tehnyt elettäkään noustakseen, kunnes Mickey yht'äkkiä syöksyi häntä kohti ja lennätti samalla ihanan lumipesun omistajansa päälle, hyppiessään tuon ympärillä kuin mikäkin lammas. Shawn suojasi kasvonsa käsillään, mutta se oli jokseenkin liian myöhäistä. Shawn ponkaisi ylös ja pudisti lumet takistaan ja housuistaan. Hän siirsi katseensa kauemmas, jossa hän huomasi seisovan tytön. Micky siirsi katseensa myäs tyttöön, kunnes Shawnin kielloista huolimatta lähti juoksemaan tyttöä kohti.

Koira juoksi eteenpäin, mutta sitä ei saanut missään nimessä pelätä, sillä tuo oli sen verran jääräpäinen rotu. Shawn kuitenkin uskoi, että jos tyttö oli ollenkaan koira ihmisiä, tuo selviäisi Mickystä. "Sori se on vähä jääräpää" Shawn huudahti tytölle, kävellen tuota kohti ja siirtäen katseensa sitten toisen luona intoilevaan koiraansa.
Kun Shawn oli päässytä toisen luo, hän ojensi kätensä ja yritti olla jotenkin kohtelijas, kun ei kerrankaan ollut humepöllyssä, kännissä tai krapulassa. "Meitsi on Shawn" mies esittäytyi. "Sä?" hän kysyi tummatukkaiselta tytöltä.

Emily tiesi saavansa koko ajan vain uusia viestejä samaiselta henkilöltä joka oli edellisetkin lähettänyt, muttei edes vaivautunut ottamaan kännykkäänsä taskustaan. Käänsi pian katseensa poikaan makasi jo toistamiseen maassa koiransa ansiosta. Pian tumma koira jo juoksikin Emiä kohti, jolloin tyttö vain käveli hiukan lähemmäs ja antoi sitten koiran tutustua ja huomata ettei vieras ollut vaarallinen.
Nuorukaisen huuto siitä että koira oli vähän jääräpää, jäi jostain syystä pysyvästi Emilyn mieleen. Varoituksesta huolimatta tyttö ei hievahtanutkaan taaksepäin kun koira hyppelehti ympärillä häntäänsä hiukan heiluttaen. Hymähti koiran innokkuudelle, ja nosti sitten katseensa poikaan joka oli päässyt perille koiransa luo.

Toinen ojensi kätensä, ja esitteli itsensä Shawniksi. Em hymyili pojalle pienesti ja kätteli toista samalla esittäytyen.
“Emily.” sanoi lyhyesti vilkaisi uudelleen koiraan joka hääräsi hyperaktiivisena. Pojan koira muistutti aivan mustahiuksisen tytön koiraa, joka oli ollut energinen koko elämänsä ajan. Emille muistui mieleen yhden rakkaimpansa kuolema, joka oli murtanut tytön sydämen pariksi vuodeksi.
“En oo näköjään ainoa joka on uskaltautunu tänne pakkaseen.” sanoi hymähtäen pojalle.
.
//örf ei ny oikeen tuu tarpeeks tekstiä

Shawnin kuulessa toisen nimeksi Emily, nyökkäsi mies pienehkösti. "Sori Mickystä, se on tollane ärsyttävä" Shawn pahoitteli, vilkaisten koiraansa, jottei toiselle jäisi ollenkaan vajaaksi, kenestä Shawn puhui. Mies huikkasi koiran luokseen, otti maasta lunta, teki siitä lumipallon ja heitti sen kauemmas. Micky juoksi innoissaan lumipallon perään ja mies hymähti. Shawn siirsi katseensa tummatukkaiseen tyttöön ja leikitteli sitten huulikorullaan, kunnes kuuli toisen lauseen. "Joo, et tosiaa oo. En mäkää ois muute tullu, mut toi koira" Shawn sanoi ja vilkaisi leopardin kuvioista koiraansa sivusilmällä.
"Oot aika aktiivinen kännykän käyttäjä?" Shawn kysyi toiselta ja kohotti kulmaansa, sillä joka kerta, kun hän oli katsonut tyttöä kauempaa, oli hän nähnyt tuolle puhelimen kädessä. Mies ei voinut aavistaa miten tyttöä varmasti ahdisti kysymys.

Taivaalta ripotti lunta entistä enemmän, kunnes Shawn vetäisi hupun päähänsä. Laajaa nurmikenttää ei juurikaan näkynyt, koska lumipyry oli sakeentunut. Koirastakin saattoi eroittaa enää tumman liikkuvan hahmon kauempana. "Kuinka vanha oot? Et näytä yli kakskymppiseltä" Shawn kysyi, yrittäen luoda kasvoilleen ystävällisen hymyn, vaikka se oli kieltämättä vaikeaa miehelle, joka ei lähes koskaan hymyillyt, vaan pikemminkin virnuili. Shawn siirsi ruskeat silmänsä kohti laajempaa aluetta nurmikentästä, kunnes vihelsi ja Micky juoksi hänen ja Emilyn luokse. Shawn laittoi Mickyn kiinni hihnaan ja yritti pitää riehuvaa koiraa paikoillaan.

// Todella puutteellista tekstiä. Pahoittelen

Em katsoi Shawniksi esittäytynyttä miestä hiukan hymyillen. Nuorukainen pahoitteli koiransa käytöstä, mutta Emilyn mielestä nelijalkaisen innokkuus ja energisyys oli vain hyvä asia. Tyttö katseli kun toinen heitti koiralleen lumipallon, mikä sai nopeasti peräänsä vauhdikkaan otuksen.
Pian mies heilutti huulikoruaan, eikä Em voinut olla kiinnittämättä katsettaan siihen hetkeksi. Miehenpuolikas selitti ettei olisi ulkona ellei omistaisi koiraa, johon tyttö nyökkäsi nopeasti.
“Koirat kyl vie paljon aikaa.” totesi ennen kuin kuuli toisen seuraavat sanat.

“Oot aika aktiivinen kännykän käyttäjä.?” Shawn oli sanonut. Emily katsahti nopeasti lumihankeen ja kohoumaan taskussaan joka piti pientä värinää vieläkin. Ei edes viitsinyt katsoa kuinka monta puhelua ja viestiä oli saanut nuorukaiselle puhuessaan. Em ei tosiaankaan käyttänyt kännykkää muuten kuin hätätapauksissa, ja silloin kun se piti ärsyttävää ja jatkuvaa ääntä.
“No en oikeastaan..” sanoi hiukan heikommalla äänensävyllä, sillä aihe oli tytölle vieläkin hiukan uusi, ja näin ollen Emilyn ainoa heikko kohta. Perheasiat olivat piinanneet tyttöä parin viime viikon ajan, eivätkä ne olleet puheenaiheita parhaimmasta päästä.
Kun huomasi pojan vetävän hupun päähänsä, Em nosti itsekin hiukan huppuaan paremmin hiustensa peitoksi. Katsahti taivaalle, ihan kuin lunta tulisi aivan tyhjästä, eikä sen sataminen loppuisi pitkään aikaan. Pian nuorukainen kysyi tytön ikää, ja kuulemma Emily ei näyttänyt parikymppiseltä. Vaikka ei hän ollutkaan, täyttäisi 18 vasta huhtikuussa. Sen jälkeen alkaisivatkin ihanat ajat vapaudessa ilman huoltajan sääntöjä, mutta tosin omillaan.
“Täytän 18 huhtikuussa, mutta veikkaan että oot ite vähän vanhempi.” sanoi nopeasti virnistäen yrittäen unohtaa edellisen puheenaiheen. Mies tosiaan näytti yli parikymppiseltä, ja olikin ihme että sen ikäinen ylipäätään suostui olemaan alaikäisen seurassa edes näinkin pitkään. Ainakin sen perusteella mihin Em oli aikaisemmin tottunut.
Vähän ajan kuluttua leopardikuvioinen koira juoksi takaisin Shawnin ja Emin luokse, yhtä iloisena kuin oli pallon perään lähtiessään. Nuorukainen otti koiran kiinni hihnaan, ja yritti pitää energiapakkausta paikoillaan. Tyttö hymähti ja katsoi koiraa miettien hetken omaansa.

Shawn yritti tosiaan pitää energiapakkauksen paikoillaan, mutta kun koira ei oikein totellut, huokaisi Shawn ja otti sen istumaan jalkojensa väliin, jotta se oikeasti pysyisi paikoillaan. "Niihä ne vie. Omaan elämäntyyliin ei oikein sovi koira, mutta kaikista ajatuksista huolimatta en voi myydä tätä" Shawn sanoi, katsoi Mickyä ja silitti sen päälakea, kunnes koira rauhoittui ja Shawn päästi sen jälleen vapaaksi, mutta koira pysyi paikoillaan. "Oot ite näköjään koiraihmisiä. Onko sul itellä mitää lemmikkiä?" tummaverikkö kysyi ja laittoi sitten kätensä farkkujen taskuihin.

Toisen todetessa, että ei ole oikeastaan kännyköiden käyttäjä, Shawn nyökkäsi. "Melko turhia juttuja" tuo sanoi ja pyöräytti silmiään hieman. Ei hänkään ollut koskaan sen pahemmin koskaan perustanut kännyköihin.
Shawnin mielestä kännykkää tarvi vain silloin jos oli oikeasti hätätilanne, eli miehen tilanteessa maailman kamalin darra tai viikko ilman mitä tahansa kamaa. Se oli Shawnin hätätapaus.
Emilyn sanoessa, että täytti huhtikuussa 18, nyökkäsi Shawn ja naurahti. "Joo, iha pikkase vaa. Ite täytän heinäkuussä 25" Shawn sanoi ja hymyili toiselle. Shawn ei ollut puhunut yleisimmin noin nuorille tyypeille, elleivät ne olleet pimeissä piireissä, tai sitten hyvää seuraa illaks. Oikeastaan Shawnin tämänhetkinen rakkaus olikin tuo Emilyn ikäinen tyttö, Weezie. Kuitenkaan siinä(kään) tapauksessa ikää ei katsottu, sillä sehän on vain numeroita.
"Porukoita karttamassa vai?" Shawn kysyi ja virnisti. Sehän oli se teinien ylisin syy lähteä kotoa, kun vanhemmat kieltävät jotain.
Shawnin tilanteessa asia oli täysin eri, mutta hän silti ymmärsi. Vanhemmat osasivat olla kusipäitä, kyllä Shawn sen tajusi.

// Erittäin puutteelista.. pahoittelen!

Em katsoi kun Shawn yritti pitää koiraansa kurissa, ja tunsi samalla kännykkänsä värisevän taskussaan. Yritti painaa kännykkää enemmän taskuun, ettei ääni kuuluisi nuorukaisen korviin asti. Emily ei todellakaan halunnut vastata puheluihin, varsinkaan kun tiesi mitä asia koski. Pian kuuli Shawnin sanovan ettei voisi myydä koiraansa vaikkei se sopinutkaan tämän elämäntyyliin. Koira rauhoittui pian niin että mies pystyi päästämään sen vapaaksi.
“Oli. Mut oon kyl aatellu hankkia uuden kun pääsen pois kotikulmilta.” sanoi pienesti hymähtäen, ja katsahti sitten koiraan Shawnin jalkojen juuressa. Pian kännykkä alkoi värisemään puheluista niin että tytön oli pakko nostaa kännykkä taskustaan ja laittaa se kokonaan kiinni.
“Voi helvetti, eiks se koskaan lopeta..” huomasi ajatelleensa ääneen ja katsahti nopeasti Shawniin pistäen samalla kännykkänsä takaisin taskuun. Hymähti nopeasti ja katseli hiukan ympärilleen.

“No okei, oot sä sitten aika vanha.” sanoi virnistäen. Toinen ei näyttänyt ollenkaan 24 vuotiaalta, saatikka sitten pian 25 täyttävältä. Aluksi Em oli ajatellut nuorukaisen parikymppiseksi, pari vuotta sinne tai tänne ei olisi yllättänyt tyttöä, mutta 24? Hyvän päättelykyvyn tuo ainakin omisti, kun tajusi millä asialla Em oli.
“Kait sen voi niinkin sanoa.. Mut hyvästä syystä.” sanoi ja virnisti takaisin. Mies oli todennäköisesti itsekin joutunut kestämään paljon, jostain syystä Emily arveli että jopa enemmän kuin tyttö itse.

//tuli lyhyttä, sori

Emilyn kännykkä viprasi kokoajan, mutta Shawn ei ollut huomaavinaankaan koko puhelinta. Ei hänelle kuulunut, kuka toiselle soitteli tai kuka tuota yritti tavoittaa, eikä Shawn todellakaan alkaisi kysellä moisesta mitään.
Shawn nyökkäsi toisen sanoessa, että tuolla on joskus ollut koira. "Ainaki on sitte seuraa" Shawn sanoi ja vilkaisi Mickyä, joka tarkkaili kaksikkoa silmä kovana. Tuo ei laittanut pienintäkään liikettä huomaamatta.
Tytön kirotessa ja sammuttaessa kännykkänsä, Shawn siirsi katseensa toisen sammuttamaan kännykkään. "Mahto olla tärkeetäki asiaa" Shawn naurahti, eikä kuitenkaan arvannut miten heikoilla Emily oli asian kanssa. No, jos toinen alkaisi käyttäytyä oudosti, aistisi Shawn, että oli sanonut jotain väärin.

Toisen virnistäessä Shawn veti huppua vielä paremmin päähänsä, kunnes alkoi samalla kaivaa taskustaan röökiaskia ja tulitikkuja. "Joo, kohtaha tässä alkaa ikä painaa päälle" Shawn sanoi ja vilkaisi toista leikkisästi, kunnes sai röökin huultensa väliin ja otti esiin ensimmäisen tulitikun, jolla koitti röökin sytyttää. Mies kirosi jo ties kuinka monennetta kertaa, kun tikut olivat loppumassa, eikä tupakka palanut vieläkään.
Lopulta juuri ennenkuin tikut olisivat loppuneet, rööki syttyi ja Shawn olisi valmis tekemään kaikkensa, jotta se palaisi. "Porukat on aina ollu teinien riesana. Itellä ei siitä kokemusta oo, mutta ainaki mä uskon mitä muut sanoo, vai? Onko se nii kamalaa ku yleensä sanotaa? Tai no... riippuuhan se perheestäki" Shawn kysyi ja puhalsi sitten savun ulos sieraimiensa kautta. Micky istui kiltisti paikoillaan, mutta Shawnin rapsuteltua koiran kaulaa hetken, mies viittasi eläimelle, että se voisi mennä muualle, jos suinkin tahtoi. Micky alkoi jolkotella lumipyryyn, mutta Shawn tiesi ettei se karkaisi, tai ainakaan menisi kauas.

Em kuuli toisen sanat havahtuen aatteistaan. Tyttö oli taas ajautunut ajattelemaan perheensä rappeutumista viime vuosien aikana, pala palalta. Katsahti koiraan ja sitten Shawniin, hymähtäen lyhyesti toisen sanoille. Kun oli sammuttanut kännykkänsä ja laittanut sen taskuunsa, nuorukaisen sanat antoivat takaiskun hymylle, joka kariutui pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin vain pari sekuntia sitten. Jäljelle jäi hiukan vaivaantunut olo.
“Sori, en haluais puhua siitä..” sanoi nopeasti ja katsahti hetkeksi maahan. Yritti kuitenkin saada iloisemman tuulen takaisin kasvoilleen, sillä viimeaikoina moni uusi tuttavuus oli saanut tytöstä negatiivisen kuvan syystä joka oli kaikkea muuta kuin Emilyn oma vika.

“Älä ny, tekisin mitä vaan että oisin jo täysikänen et pääsisin pois täältä. Tai ainakin toiselle alueelle.” sanoi ja hymähti lyhyesti. Em katsoi hiljaa kun toinen vaivalloisesti yritti sytyttää röökinsä tulitikuilla. Virnisti itsekseen kun huomasi vasta miehen onnistuneen yrityksen jälkeen, että tytön taskussa olisi ollut sytkäri. Ei kuitenkaan huomauttanut asiasta vaan pysyi vaiti. Pian toinen kysyi siitä olivatko puheet teinien tämänaikaisista vanhemmista totta, olivatko he niin kova riesa kuin monet väittivät?
“Et pystyis ees kuvittelemaan kuinka tiukkoja meillä päin on oltu. Tekee pahaa jättää pikkuveli sinne vielä pariks vuodeks kun ite häippäsen..” sanoi hiukan harmissaan ja katsahti sitten toisen koiraan, joka lähti käppäilemään kauemmas.

Shawn ei aavistanutkaan miten osui nappiin Emilyn hyvän tuulen karkoittamisessa. Toisen pahoitellessa sitä, ettei tahtoisi puhua asiasta, Shawnin kulmat kohosivat aavistuksen. Tuo siirsi toisellä kädellään silmille valuvia mustia hiuksia sivummalle, samalla kun siirsi katseensa tyttöön. "Turhaa sä mulle sorittelet. Munha se tässä pitäis anteeks pyytää" Shawn sanoi toiselle ja loi sitten kasvoilleen ystävällisen hymyn. Hän ei ollut ennen jutellut 17 vuotiaalle tytölle, ellei yhtä poikkeusta otettu mukaan. Shawn aavisti, ettei toisella mennyt kotona hyvin. No, kellä tahansa voisi nykyään mennä huonosti. Emily varmasti koki kovia kotona, eikä Shawn edes uskaltanut ajatella eteenpäin, mitä tuolle tehtiin... Tummatukka alkoi miettiä asiaa, mutta aivankuin hän ei itse olisi puhdas pulmunen. Hän oli kaikkea muuta, mutta tajusi yskän.

Shawn nyökytteli toisen kertoessa, että tekisi mitä tahansa, jotta pääsisi muualle kotoaan. Niin yleistä nykyaikaan. Sanasta 'nykyaika' tuli Shawnille jotenkin sellainen olo, kuin eläisi viimeisiä päiviään. Hän ei ennen ollut kokenut sellaista oloa, ja nyt se oli hieman arveluttava.
"Sä sentään pääset omasta tahostan lähtee" Shawn sanoi toiselle ja virnisti, puhaltaen jälleen savut lumipöllyn vietäväksi. "Mun faija heitti mut ulos väkisi, eikä äidistäkää enää siinä vaihees ollu apua, ku se makas jo mullan alla" Shawn sanoi ja kohotti mietteliäänä kulmiaan. Micky oli jo kokonaan kadonnut näkyvistä, mutta ei Shawn sen perään pahemmin huudellut, sillä koira tulisi, jos sitä vähänkin huutaisi.

Em katsoi toista hiukan masentunein ilmein, ja vilkaisi sivusilmällä nuorukaisen koiraan. Pian mies sanoi ettei tytön tarvitsisi anteeksi pyydellä. Mutta eihän se Shawninkaan syy voinut olla.
“Et sä ees tienny koko asiasta, jos vaan jätetään koko juttu.” sanoi toisella yrittäen taikoa kasvoilleen edes pienen hymyn, joka pysyikin hetken.
Oli outoa ettei Emilyn nykyään tarvinnut olla toisten seurassa kuin parisen minuuttia, ennen kuin tytön heikko kohta jo pääsi esille. Mutta sehän oli vain väistämätöntä, eikä Em voinut syyttää siitä ketään muuta kuin surkeaa isäänsä.

“Jos pääsen, faija pikemminkin pitäis mut niin kauan kuin suinkin mahdollista…” sanoi toiselle ennen kuin Shawn taas kerkesi puhumaan. Tyttö katsoi hiukan hämmentyneenä toista kun nuorukainen puhui siitä kun tämä heitettiin ulos. Emilyhän tekisi mitä tahansa että saisi samanlaisen kohtelun, tyttö olisi enemmän kuin helpottunut saadessaan lähteä kotoa ilman suurempia välikohtauksia.

//sory lyhyt.. heyh muutes, sano vaa jos on huono idea mut tos nopsaa aattelin et jos Shawnista vois tulla semmonen ns. "isoveljellinen" hahmo Emille? :DD

// Kyllähän se käy. ^^ Mutta jos Shawn joutuu totuttamaan sitä elämään omillaan, ni en takaa mitä kaikee tyttö joutuu kokea :'D Siis ei mitään pahoinpitelyä, mutta jonkunlainen käsitys Shawnista saattaaisi sen jälkee jäädä (:
Kuullostaa kuitenkin mielenkiintoselta, joten mikä ettei.

Tytön ehdottaessa, että he jättäisivät sen aiheen sikseen, nyökkäsi Shawn ja veti viimeisiä hatseja röökistä, kunnes heitti sen vastahakoisesti maahan, ennenkuin filtteri tulisi esiin.
Tytön kasvoilla oli hetken kuitenkin vanhva hymy, johon Shawn vastasi. Hän ei osannut olla avuksi teinitytölle, mutta toivoi, että voisi edes jotenkin valaista tilannetta toisen suhteen.
Emily ei näköjään elänyt missään yleellisessä hienosto perheessä... Ties missä tyttöparan äitikin oikein oli. Shawn pohti noita asioita, mutta niistä hä pysyi vaiti.

"No ainaha sä pääset pois kun se lähtee huitelee johonki" Shawn sanoi ja kohotti kulmaansa. Emilyn katsoessa miestä hieman hämmentyneenä, Shawn naurahti ja vilkaisi sitten itseänsä. "No enkö näytä jo ulkosesti tarpeeks narkkarilta?" tuo naurahti ja tunki kätensä mustan hupparin taskuihin.
Shawn tuijotti toista hazelin värisillä silmillään ja tuon kasvoille kohosi hieman vino hymy. "Miks et vaa lähe? Jos kerra vihaat sun isääs ni miks et vaa lähe pois sieltä?" Shawn kyseli ja halusi ehdottomasti tietää, miksi tyttö ei voinut tehdä lähtöä helpoimman kautta. Shawn itse muisti, kuinka puilla paljailla olikaan ollut, mut hänen isänsä oli ensin suorastaan hakannut hänet ja lempannut sitten pihalle.
Yleensä mennisyys näkyi ihmisessä ja Shawn oli lähes täydellisyyttä hipova esikuva narkkarista. Tosiaan, hän oli kuin isänsä eri ulkionäössä ja lempeämmällä luonteella.

Emily katsoi toista miettien, miten nuorukainen suhtautuisi tytön alakuloisuuteen. No, todennäköisesti tyttö oli jo oman iltansa pilannut, joten ajatteli lähdön olevan hyväksi Shawnille. Eihän Em halunnut huonoa mieltään tartuttaa toisiin. Pian mies taas yritti saada tytön paremmalle tuulelle, ainakin sanoista päätellen.
“Se ei lähde koskaan minnekään, tuskin jaksaa persettään nostaa tuolista. Se ois jo kuollu vierotusoireisiin jos en ois viimeiset vuodet sitä paaponu.” sanoi toiselle ja tuli ajatelleeksi, että elämä voisi tällä hetkellä olla aivan toisilla raiteilla jos olisi vain jättänyt vanhan isäukkonsa kotiin mätänemään. Nuorukainen naurahti Emilyn hämmentyneelle ilmeelle, eikä tyttö oikein aluksi tajunnut mitä naurettavaa siinä oli. Toinenhan näytti aivan kunnolliselta, vaikka ei todennäköisesti ollutkaan lähellekään kunnollinen.

“No rehellisesti sanottuna.. Et oikeastaan.” sanoi virnistäen, ja katsoi toista hetken silmiin. Shawnin koira oli jo varmaan kerinnyt kauas, mutta toinen varmasti pystyisi kutsumaan koiransa helposti takaisin.
“Pitäiskö?” jatkoi nopeasti, sillä ei tiennyt kuinka toinen suhtautuisi negatiiviseen vastaukseen tämän ulkonäöstä. Hymyili pienesti unohtaen samalla hetkeksi huolensa, mutta ne tulivat pian takaisin nuorukaisen puhuessa Emin lähdöstä.
“Sä et nyt tajua..” sanoi katsahtaen taakseen, sinne mistä oli tullut. Tyttö oli karannut varmaankin enemmän kuin monesti tämän viikon aikana kotoaan, vaikka eihän sitä karkaamiseksi voinut kutsua. Em vain käväisi himassa jos tarvitsi välttämättä jotain.
“Mulla ei oo mitään muutakaan paikkaa minne mennä, en mä voi ihan noin vaan lähteä.” sanoi toiselle miettien, miten miehelle oli helpompi puhua kuin monelle muulle. Ja miten oli taas ajautunut keskustelemaan tästä asiasta, vaikka yritti viimeisten voimiensa avuin karttaa sitä.

//oukkei, tehään sit nii :)

Shawn pyöräytti silmiään tylsistyneenä kuullessaan, että Emilyn isä vain istui tuolissa koko päivän. Kuitenkin Shawnin kasvoille kohosi hieman oudompi ilme. "Kai ne kaikki isät sit on sellasia" Shawn sanoi, mutta samalla sekunilla olisi halunnut vetää sanansa takaisin. Tuon kasvoille kohosi hieman miettelijäs, ei kovin sanoja tarkoittanut ilme. Hänen alkaessa miettiä itseään istumassa jokapäiväisessä kännissä, kun hänen jälkikasvunsa vain joutuvat kärsiä siitä... Ei kiitos.
"Ehkä lopetetaan tästä aiheesta?" Shawn kysyi ja kohotti kulmaansa, hymyillen toiselle pienesti. Vaikka ei uskoisi, oli näilläkin kahdella jonkun verran samankaltainen elämä.

Shawn yllättyi positiivisesti toisen sanoessa, että ei tuo näyttänyt narkkarilta. Tuon kysyessä, että olisiko pitänyt, niin Shawn ei oikein osannut sanoa mitään. "No jos en kerra näytä ees narkkarilta ni miksköhä ihmiset sitte kiertää mut ku ruton?" Shawn kysyi hyvittuneena. Ihmiset osasivat olla asioista eri mieltä. Vaikka mies oli kysynyt kysymyksen tietyllä äänensävyllä, ei hän odottanut tytöltä siihe vastausta.
"Nii juu. Se kadulla elämine ei tosiaankaa oo mikää maailman houkuttelevin juttu. Pohjasakkaaha sillo vaa ollaan" Shawn tokaiis ja alkoi miettiä. Hänellä itsellä oli ollut pikku sopimus erään nuoremman pojan kanssa, että toinen voisi muuttaa Shawnin kämpän nurkkiin, mutta tuosta pojasta ei ollut kuulunut mitään.
Kuitenkin Shawnin olisi ollut aivan turha kysyä toiselta, että olisiko tuo valmis muutamaan hänen luokseen, sillä siellä elettäisiin lähes samantapaista elämää. Ehkä Shawn ei tyttöön koskisi, mutta entä tuon ystävät? Niistä ei koskaan tiennyt.
"Joo, sori. En osaa auttaa asiaa" Shawn sanoi ja katsoi toista pitkään. Ruskeat silmät liikkuivat hiljalleen tytöstä lumipyryyn.
"Micky" Shawn sanoi kovemmalla äänellä, kunnes muutaman minuutin kuluttua tumma hahmo ilmestyi näköetäisyydelle. "Tänne" Shawn tokaisi koiralle, joka käveli innoissaan kaksikon luo ja tarkkaili varsinkin tyttöä ruskeat silmät täynnä mielenkiintoa.

Em katsoi toista hiukan epäuskoisena, kun mies sanoi että kaipa ne kaikki isät ovat samanlaisia. Nuorukainen kuitenkin näytti katuvan sanojaan, joten Emily ei huomauttanut asiasta, vaan pysyi vaiti katsoen hiukan ympärilleen. Toisen ehdottaessa aiheen vaihtamista, tyttö hymähti lyhyesti ja nyökkäsi. Aiheen vaihtaminen oli nyt enemmän kuin tarpeessa, mikä tahansa muu kuin tämänhetkinen sopisi Emille.
Nuorukainen sanoi pian että vastaantulijat karttoivat tätä kuin ruttoa, eikä Emily ollut uskoa kuulemaansa. Naurahti toisen sanoille lyhyesti ja katsoi toista epäuskoisena jo toisen kerran.
“Jaa sua vai? Niin varmaan.” sanoi hymyillen ja katsoi toista päästä varpaisiin. Jos Shawn olisi aikaisemmin samana päivänä tullut Emiä vastaan, ja tyttö olisi huomannut muiden karttavan miestä.. Tyttö olisi todennäköisesti jäänyt tuijottamaan tilannetta suu ammollaan moneksi minuutiksi.

"Nii juu. Se kadulla elämine ei tosiaankaa oo mikää maailman houkuttelevin juttu. Pohjasakkaaha sillo vaa ollaan", toinen sanoi. Ja juuri siitähän syystä Em ei halunnut muuttaa pois kotoa ennen kuin löytäisi edes jonkinlaisen ensisijaisasunnon. Tyttö ei halunnut enää tuijottavia katseita osakseen, sitä oli kestänyt jo viimeiset kolme vuotta. Oikeastaan heti sen jälkeen kun tyttöä ei enää voinut kutsua kiltiksi naapurintytöksi, joka käytti viisivuotiaana kukkamekkoja ja hyppelehti pihalla aamusta iltaan leikkien erilaisia leikkejä.
Pian Emily huomasi toisen selvästikin miettivän jotain, mutta tyttö ei ruvennut kyselemään. Pian tavoitti toisen katseen, ja ruskeat silmät jotka katsoivat Emiä jonkin aikaa. Kun Shawn kutsui koiransa takaisin, tyttö katsahti lumipyryyn, josta laikukas koira pian ilmestyikin.
Ilta alkoi hämärtyä, ja samalla pieni pakkanen saapui paikalle saaden Emilyn työntämään kädet taskuihin. Tumppuja kun ei ollut kiireessä lähtiessään kerinnyt hakemaan.

Emilyn sanoessa epäuskoisesti toisen lauseesee, Shawn katsoi toista kilpailuhaluisen leikkimielisesti. "Ai et muka usko?" Shawn kysyi ja virnisti. "Esimerkiks jos mul on kadulla Micky mukana, ni lapset haluis tulla kattoo sitä, mut niitte vanhemmat ei päästä niitä koska mä oon siinä" Shawn sanoi ja katsoi tyttöä.
"Ehkä niitte korvii on vaa kantautunu vähän yhtä sun toista" Shawn sanoi ja katsoi toista edelleen siihen malliin, joka paljasti, ettei tuo ollut puhdas pulmunen. Shawn inhosi yleellisiä ihmisiä, jotka tuijottivat jo "normaaliakin" ihmistä nenänvartta pitkin. Tai tässä tapauksessa yksi ihminen suljettiin pois tuosta joukosta... Shawn alkoi miettiä sitä iltaa ja tuleva siitä sai miehen tuntemaan kylmiä väreitä. Että hän sinäänsä katuu tekoaan.

Micky istui malttamattomana paikoillaan ja tuijotti Shawnia siihen tyyliin, ettei tahtoisi enää istua lumisessa maassa kauaa. Shawn vilkaisi koiraansa, joka tuijotti miestä koiranpentuilmeellä. Ettäs kehtaakin! Shawn pyöräytti silmiään, eikä voinut sen ilmeen takia pitää koiraa enää paikoillaan, vaan käski sen mennä johonkin. Kyllä se takaisin viimeistään silloin tulisi, kun sen matkailu into loppuisi. Shawn ei edes halunnut kuvitella istuvansa pakkasessa kylmissään sen takia, että hänen niin ihana koiransa olikin alkanut jäljestää oravaa...
Emilyn laittaessa kätensä taskuihinsa, Shawn katsahti toista. Tosiaan, Shawnin käsissä ei koskaan nähty minkäänlaisia käsineitä tai hanskoja, mutta huomatessaan Emilyn olevan kylmissään, häntä vitutti, ettei ollut ottanut mitään kösien lämmikettä mukaan.
Shawn katsahti taivaalle, josta satoi heti suuri määrä hiutaleita hänen kasvoilleen... Ei mitään merkkiä pyryn loppumisesta. "Shawn vilkaisi tyttöä kerran, siirtäen sitten katseena muualle kohti ei mitään. Tuon katse siirtyi sitten taas Emilyyn ja Shawn huokaisi, siirtäen kätensä sitten puuskaan. "Et varmaa haluu mennä takas?" Shawn kohotti kulmaansa ja tuon äänestä paistoi sellainen sävy, että miehellä alkoi tosiaan olla kylmä.
Ensin tuo koira oli kaatanut hänet, raahannut Shawnin entistä suurempaan lumipenkkaan ja kaatanut jälleen. Shawn oli kylmissään, koska vaatteet olivat iljettävän märät. Tuo tuijotti tyttöä, sillä ei halunnut jättää toista lumisateeseen siinä tiedossa, että tuo joutuisi seuraavaksi mennä takaisin kotiin.

//Jos Shawn tarjois tolle vaikka yösijaa? ^^

Em hymähti lyhyesti kun huomasi toisen leikkimielisen ilmeen. Mitäköhän nuorukainen oli tällä kertaa sanelemassa. Mies ei selvästikään uskonut Emilyn sanoja, ja rupesi selittämään miten erilainen muka oli. Tyttö ei taaskaan voinut uskoa toisen sanoja, ja ajatteli kuinka ihmiset voivat vain nopealla katseella edes yrittää tietää millainen kyseessä oleva henkilö oli.
“Sori mut en usko sanaakaan, tai sitten muut vaan on niin idiootteja et määrittelee ihmisen ensi näkemältä.” sanoi toiselle katsoen miestä hetken silmiin. Emilyn mielestä Shawn oli ihan samanlainen kuin kaikki muutkin.

Toisen koira alkoi olla pian levoton pelkästä lumikinoksessa istumisesta, joten mies päästi sen menemään omille matkoilleen. Em naurahti lyhyesti ja katsahti koiraan ennen kuin se taas lähti tassuttelemaan poispäin. Tyttö oli hiljaa, katsoen välillä ympärilleen. Joskaan siellä ei ollut muuta kuin lumikinoksia ja vaalean hunnun peittämiä puita.
“Takas?” kysyi toiselta, sillä ei oikein tajunnut miehen pointtia kysymyksellään. Minne tyttö muka olisi menossa, takaisin faijansa kämpille vai? Pelkkä ajatuskin sinne palaamisesta sai tytön ajattelemaan arpea kyljessään, eikä uusi sellainen ollut vielä tervetullut.
Shawn näytti myös olevan kylmissään, tuo varmaankin lähtisi pian itsekin käppäilemään johonkin suuntaan, jolloin Emilyn olisi viimeistään lähdettävä hakemaan yösijaa.

//joo, menee kyl vähän samanlaiseks ku se edellinen peli mut jos nyt yritettäis saada vähän erilainen tästä. :)

// Unohin kokonaa et Em joutu sillonki raahautuu hahmon kämppään :') Koitetaan keksiä jotain muuta? ^^

Shawnia ei ihmetyttänyt ollenkaan toisen sanat, joten hän vain tyytyi nyökkäämään. Onneksi hän oli edes jonkun mielestä normaali. Toisen tuijottaessa häntä silmii, siirsi Shawn katseensa muualle. Häntä oli alkanut vuosien mittaan todella ärsyttämään se, että ihmiset tosiaan liittivät niin monta turhaa asiaa toisiinsa. Niinpä niin, se oli juuri sitä kuule juoru ja näe ihminen vilaukselta- touhua, jonka jälkeen kaikki voivat arvioida hänet täys paskaksi.

Em ei näköjään ollut menossa takaisin kotiin ja sen Shawn ymmärsi. Toisaalta, Shawnin kämppäänkin voisi ilmestyä mitä kummallisinta porukkaa, joten se ei todellakaan ollut tytölle mukava paikka. Ei toinen edes innostuisi asiasta.
Samassa tumman lumipyryn takaa kuului kamalaa räksytystä ja rähinää, jonka takia Shawnin katse siirtyi sekunnissa ääntä kohti. Tumma hahmo juoksi kohti Emilyä ja Shawnia, eikä ollut epäilystäkään, etteikö se olisi ollut Micky. Koira kuitenkin pysähtyi hätäisesti kaksikon eteen ja kääntyi, jatkaen ärhentelyä kohti suuntaa, josta oli juuri tullut.
Shawn vilkaisi Emilyä kummissaan ja siirsi katseensa Mickyyn, ja siitä kohti lumipyryä.

// Anna sulle vaikutusvaltaa. Ja lyhyt -.-

Em katseli toista hetken ennen kuin siirsi katseensa muualle ja katseli hetken hiljaa maahan satavia lumihiutaleita. Tyttö oli varmaankin yksi harvoja joka ei suoraan tuominnut ihmisiä ensi näkemältä, vaan yritti tutustua paremmin. Jostain syystä Emily arveli että Shawn oli sellainen myös, ainakin sellaisen kuvan nuorukainen oli antanut näiden juttutuokion aikana. Tyttö vilkuili toiseen vähän väliä, miettien kaikenlaista. Missä nukkuisi yönsä, vai nukkuisiko ollenkaan.

Pian jonkin matkan päästä kuului räksyttämistä ja hirveää melua, jolloin mies tietenkin katsoi äänen suuntaan. Tuon koira oli tietenkin asialla, ja se jolkottikin pian Shawnin luo jatkaen haukkumistaan yhä voimakkaammin. Ikään kuin haluten pelottaa kohti tulevan hahmon pois, osaksi koira oli kuitenkin hiukan hätääntynyt, eikä varmastikaan pärjäisi pian lumipyrystä ilmestyvää ‘oliota’ vastaan. Huomasi Shawnin katsahtavan Emiin päin, jolloin vilkaisi sivusilmällä mieheen ennen kuin otti pienen askeleen taaksepäin.
Pian lumisateen keskeltä ilmestyi henkilö jonka Emily viimeiseksi halusi nähdä. Yhtäkkiä tytön mielen valtasi äärimmäinen pakokauhu, tämä ei enää tuntenut oloaan turvalliseksi. Em ei kuitenkaan näyttänyt tunteitaan Shawnille, vaikka toinen varmasti tajuaisi tilanteen ennemmin tai myöhemmin. Tytön niin kutsutun isän pysähtyessä noin parinkymmenen metrin päähän Emilystä, tämän pulssi hidastui hetkeksi.
“Mä haluisin lähtee nyt.” sanoi ja teki jo lähtöä ottaen hitaasti pari askelta taaksepäin, ja hiukan lähemmäs Shawnia. Tyttö ei kuitenkaan saanut katsettaan irti hahmosta joka seisoi liikkumattomana lumisateen keskellä.

//sori en keksiny mitää muuta :DD

// Toi oli tarpeeks hyvä ^^

Shawn oli päättänyt, että piti tytölle seuraa niin pitkään kuin mahdollista. Hänellä oli apunaan vain sanat, jotka eivät kamalasti parantaneet tytön oloa, sillä keskustelu pyöri kokoajan niissä samoissa aiheissa. Shawn ei halunnut toiselle mitään huonompia ajatuksia miellen, joka oli enää varsin vaikeaa.

Seuraavaksi lymipyryn keskeltä astui tumma hahmo, jonka seurauksena Em otti askelia toista kohti. Shawn vilkaisi tyttöä, joka mainitsi halustaan lähteä heti. Shawn sen sijaan rasautti sormensa ja vilkaisi Mickyä, joka räksytti edelleen. "Haluut varmaa tehä koiraan parempaa tuttavuutta pitämällä sen aloillaan vähän aikaa?" Shawn kysyi tytöltä sitten, kun oli tajunnut tuon hahmon roolin koko jutussa. Hahmo oli selvästi humalassa, ja vahvasti olikin. 'Jos toi on se kenen mä luulen sen olevan ni kylläpä sattu paikalle vittumaiseen aikaan' Shawn ajatteli ja katsoi tummaa hahmoa kulmiensa alta ottaen sitten muutaman askeleen eteenpäin.
Hahmo näytti epäröivän, kunnes alkoi könytä eteenpäin varsin vaivalloisen näköisesti, pysähtyen sitten lopulta noin kuuden metrin päähän Shawnista ja Emilystä. "Em ei oo tulossa takasin, sä tiedät sen ihan hyvin itekki" Shawn sanoi hahmolle, joka katsoi kaksikkoa ilmeittä. "Se on aina tullu takasin, joten miks se ei haluis nytkää" Emin isä sopersi todella pahasti siinä tilassa, ettei puheesta melkein saanut selvää.
Shawn hymähti ja siirsi katseensa tyttöön. Nyt hän tosiaan tajusi kuinka kamala toisen isä olikaan. Jos Emily olisi paikalla yksin, ei mies haluaisi ajatella mitä seuraavaksi. "Kyse ei oo siitä että haluaako se, vaan et se joutuu tulla takasin" Shawn selitti, mutta juopunut mies otti vielä muutaman askeleen lähemmäs, jolloin oli noin metrin päässä. Shawn kuuli edelleen Mickyn räksyttävän, kunnes nosti sormen suunsa eteen ja mulkaisi koiraa, jolloin Micky oli vihdoin hiljaa. Se kuitenkin vain teputti paikoillaan haluten päästä irti, mutta sen irti päästäminen ei ollut mikään hyvä ajatus.

Em katsoi toista hiukan epävarmana siitä mitä nuorukainen seuraavana tekisi. Shawn näytti olevan menossa eteenpäin, kohti Emilyn isää, eikä tyttö pitänyt ajatuksesta. Ensin Em oli kertonut toiselle omasta elämästään ja nyt nuorukainen oli jo tavallaan puuttumassa siihen.
Pian Shawn kysyi Emiltä halusiko tämä pitää koiraa tehdäkseen siihen hiukan tuttavuutta. Tyttö oli aluksi hieman hämillään, miksei toinen pitänyt koiraansa kiinni itse, mutta tajusi pian tilanteen. Yritti pidätellä toista ja estää tätä lähtemästä, mutta ennen kuin itse huomasikaan, Emily piti koirasta kiinni tämän räksyttäessä. Katsoi isäänsä osaksi vihaisena, mutta suurimmaksi osaksi tyttö oli huolestunut siitä mitä Shawnille tapahtuisi. Toinen ei tiennyt millainen hullu tytön isä osasi olla sille päälle sattuessaan.

Tytön syke nopeutui samalla kun tumma hahmo läheni entistä enemmän, ja oli pian lähempänä kuin pitkään aikaan. Pian Emin seurassa ollut nuorukainen sanoi, ettei tyttö ollut lähdössä kotiin. Mutta toisaalta faija oli oikeassa, Emily oli aina päätynyt koputtamaan oveen tai hiipimään yläkertaan juopon nukkuessa olohuoneen sohvalla viinat kainalossa.
Piti koirasta kiinni, vaikkei toinen juurikaan vetänyt päästäkseen pois Emin otteesta. Tyttö ei kylläkään paljoa koirasta välittänyt, katse kun oli liimautunut Shawnin ja Emilyn isän keskusteluun. Vaikkei juopon kanssa kommunikointia voinut kutsua keskusteluksi. Ei pystynyt, tai halunnut kuvitella mitä seuraavaksi tapahtui, joten siirsi hetkeksi katseensa Shawnin koiraan.

Shawn vilkuili Emilyn isä reaktiota hetken, kunnes pudisti päätään ja kääntyi Emilyä kohti. "Oikeestaan tää on sun välinen juttu, joten miks mä ees ylipäätään sekaannun tähän" Shawn sanoi tytölle ja otti askelia tyttöä kohti. Kun Shawn oli päässyt toisen lähelle, kuuli Shawn ripeitä askelia itseään kohti. "Et koske tyttäreeni tai saat katua!" Emilyn isä huusi yllättäen, ja se sai Shawnin säpsähtämään. Tuo kuitenkin vain vilkaisi tytön isää olkansa yli, kunnes käveli tytön luo kokonaan.
"Sinä senkin..." Emilyn isä kiristeli hampaitaan yhteen ja siirsi sitten mielipuolisen katseensa tyttäreensä. Shawn huomasi Emilyn isän tuijottamassa häntä, kun Shawnin käsi lähestyi tytön kättä, kylläkin vain sen takia, että mies oli ottamassa koiransa talutusremmin käteensä.
Emilyn isä käveli kaksikkoa kohti ja juuri kun Shawn oli saamassa Mickyn remmin käteensä, Emilyn isä tuorastaan syöksyi väliin. Mies oli melko suurikokoinen ja Shawn tapitti toista suoraa silmiin. Kädet liukuivat punaisten pillifarkkujen taskuihin, kun tummaverikkö jännitti tilannetta.

Shawn viittoi katseellaan, että tyttö veisi koiraa kauemmas, sillä Micky oli tapaus, minkä hermoja ei kannattaisi kiristää.
Ei sillä että koira purisi Emilyä, mutta se näytti pistävän katseensa tytön isään. Shawn olisi todella pahassa pulassa jos Micky muka pääsisi irti ja yrittäisi koskea tuohon mieheen hampaan kärjelläkään.
Shawn yritti hiuvvautua hieman sivummalle, kunnes tuo puri huulikoruaan melko voimakkaasti, ihan vain sen varalta että purkaisi jännitystä. Edessä olevan miehen rystyset olivat valkoiset ja ne voisivat hetkenä minä hyvänsä kolhia Shawnin naaman. Mustat hiukset valahtivat jälleen kasvoille, kun Shawn otti kokonais mittaisen askeleen poispäin Emilyn isästä.

Em katsoi tilannetta, eikä pystynyt muuta tekemäänkään. Tyttö taas askeleen taaksepäin, samalla kun Shawn pudisteli päätään ja lähti kävelemään takaisin Emilyä kohti. Nuorukainen sanoi ettei asia koskenut häntä ollenkaan. Kerrankin tyttö oli samaa mieltä toisen kanssa, mutta Emin isä ei näyttänyt pitävän siitä että Shawn käveli vierelle.
Karjaisu, joka varoitti miestä koskemasta Emilyyn, jäi pyörimään tytön mieleen. Ja seuraavat sanat sitäkin enemmän. Kun nuorukainen oli päässyt Emin vierelle, tyttö huomasi isänsä mielipuolisen ilmeen jota oli nähnyt enemmän kuin useasti. Toinen oli ottamassa Mickyn remmiä pois Emilyn kädestä, kun yhtäkkiä isä hyppäsi väliin ja tönäisi Shawnin pois vierestä.
Kauhistui peittäen suun kädellään, ottaen pari askelta poispäin vetäen samalla koirankin pois tilanteesta.
“Jätä Shawn rauhaan, se ei kuulu tähän mitenkään!” huusi isälleen kun oli päässyt kauemmas pitäen koiraa tiukassa otteessaan. Huomasi kuinka nuorukainen puri huulikoruaan, eikä olisi halunnut seurata tilannetta enää sekuntiakaan. Samalla Emin olisi kuitenkin tehnyt mieli mennä väliin ja antaa isänsä mieluummin lyödä tyttöä kuin ketään muuta. Sen verran oli kärsinyt, joten vähän enemmän ei tässä tilanteessa olisi paljoa haitannut.
Koiraa ei kuitenkaan voinut jättää ilman valvontaa, sillä se varmastikin vain hyppäisi suoraan tuntemattoman henkilön kimppuun eikä siitä olisi sen jälkeen mitään jäljellä.

//joo sorryy, taas aika lyhyt ja paska..