Jeffrey East

Aihe: Jeffrey East La Elo 01, 2009 11:16 pm

Live for nothing, or die for something
Jeffrey East Channing-tatum-duke-gi-joe11

Jeffrey East
b. 17.4.1982, Leeds
l. London, Yellow Avenue, with fiancée Sonja & son Hayden

We are what we are till the day we die

Jeffrey vastaa täydellisesti stereotypiaa siitä, millainen oletetaan olevan kovien katujen kasvatin, entisen tunnetun jengipomon joka on tutustunut kaikkein synkimpiinkin alamaailman puoliin, kokenut asioita joita useimmat eivät uskalla edes ajatella.

Mies on äärettömän hillitty, ei koskaan anna tunteidensa tai ajatustensa näkyä. On rakentanut mielensä ympärille lähes murtumattoman suojamuurin joka raottuu vain aniharvojen ihmisten parissa, eikä näitä ihmisiä ole turhan paljoa. Oikeastaan ainoat jotain merkitsevät ihmiset ovat veli, oma poika ja nainen, Sonja, jonka kanssa on edennyt aina kihloihin asti. Perhe tulee ennen kaikkea muuta - vaalii verisiteitä viimeiseen asti. Kokee hyvin vaikeaksi luottaa ihmisiin joten todella harvoin lähtee edes vapaaehtoisesti kehittämään suhdetta kehenkään. Pitää ihmisiin aina tietyn etäisyyden, turvavälin.

Äkkipikainen ja lyhythermoinen, kuumapääksikin kutsuttu. Tottunut ratkaisemaan asiat väkivalloin, ei puhumalla tai sovittelemalla tilannetta. Ei osaa ilmaista itseään sanojen kautta vaan turvautuu tekoihin niin hyvässä kun pahassakin. Ei koskaan jaa henkilökohtaisia asioitaan muille ihmisille, ei edes niille, joiden pitäisi olla kaikkein läheisimpiä.
Puhuu usein joko lyhyin ivallisin virkkein tai kierrellen, jos puhuu laisinkaan. Vähäpuheinen muttei laisinkaan hiljainen saati ujo. Jeff on itse joskus myöntänyt, että kykenee tuntemaan raivoa, vihaa ja ekstaasia, mutta ei edes nimeämään muita tunteitaan. Ei osaa edes käsitellä tunteitaan joten on opetellut vain jättämään ne huomiotta. Toinen asia jonka on kieltänyt itseltään on heikkous, pelot ja kipu. On valmis kestämään hammasta purren lähes millaiset fyysiset vammat tahansa, on yksinkertaisesti lakannut välittämästä siitä kuinka pahasti itsensä ehkä loukkaa, joutuuko ammutuksi, puukotetuksi tai ehkä hakatuksi hengiltä. Ei kestä ihmisiä jotka itkevät pienestä haavasta, niin kauan kun on tajuissaan on kestettävä kuten miehen kuuluu.
Näennäisesti kykenemätön tuntemaan myötätuntoa tai aitoa rakkautta. Ei usko sielunkumppaneihin tai rakkauteen ylipäätään. On kuitenkin ollut kihloissa lähes kymmenen kertaa, aina eri naisen kanssa, aina vain muutaman viikon, korkeintaan pari kuukautta. On aina ollut enemmän yhden yön juttujen perään, kihlat ovat miehelle itselleen olleet vain merkki siitä, että nainen on yksin hänen. Ei mitään romanttista, pohjalle ei välttämättä tarvittu edes aitoa suhdetta.

Ei usko myöskään sankarikuolemiin vaikka jaksaakin aina hokea houkutuslinnuille "live for nothing or die for something" litaniaa määrätessään näitä itsekkäästi kuolemaan puolestaan. Kuolla ei voi arvokkaasti, kuolema on aina kuolema, lihaskontrollin ja päätäntävallan menettäminen. Häviö. "Only the strongest will survive", keinoja kaihtamatta.
On kuitenkin myös hyväksynyt sen faktan, että jos syntyy kuuluu myös kuolla. Kuolla on kuitenkin parempi jonkun muun tahdosta kun omasta, jonkun muun vuoksi kuoleminen on itsemurha koska silloin on itse päättänyt uhrautua, jos menehtyy jonkun muun tekojen vuoksi, ammutuksi joutuessaan tai vaikka auton alle jäädessään se on normaalia, ei paheksuttavaa tai heikkouden osoitus.
Jeff tekisi periaatteessa kaikkensa 18th Streetin eteen vielä nytkin, kun on jo jättänyt kuviot suureksi osin taakseen. Oma henki on kuitenkin aina tärkeämpi kun jonkun muun, lukuunottamatta niitä muutamia läheisiä ihmisiä joiden puolesta voisi harkita kuolevansa jos näin pelastaisi heidän elämänsä. Olisi ehkä valmis uhrautumaan koko jengin vuoksi, ei yksittäisen henkilön.
On osa mafiasukua kihlattunsa vuoksi, ei kuitenkaan osaa omistautua mafialle yhtä lailla kun jengeille vaan vierastaa koko ajatusta. Tuntee jengipoliitiikan läpikotaisin, alamaailman jokaisen alueen huumekaupasta palkkamurhaukseen. Vaikka onkin suuren osan jengiurastaan ollut hierarkian korkeimmilla sijoilla ei pelkää liata omia käsiään, kuka tahansa rikosrekisterin nähnyt tajuaa, ettei ole myöskään karttanut näitä tilanteita vaan enemmänkin syöksynyt suin päin mukaan mihin tahansa. Ei tunne omantunnontuskia ihmishengillä leikkimisestä, tappaminen on muuttunut niin arkipäiväiseksi asiaksi ettei se enää hetkauta suuntaan eikä toiseen.

Kaulassa lähes aina roikkuva ristikoru herättää useissa ristiriitaisia tunteita. Jeff ei näytä ihmiseltä, joka uskoo jumalaan tai edes tuonpuoleiseen. Miksi uskoakkaan, kun tien pää on helvetissä jos jossain? Taivaaseen uskomisessa ei ole järkeä jos ei sinne ole mahdollisuutta päästä. Mies ei varsinaisesti oli uskonnollinen, se mihin uskoo on kohtalo. Haluaa kuitenkin turvata johonkin, olkoon se sitten vaikka usko. Risti itsessään ei merkitse Jeffreylle mitään, vain se, että se symboloi uskoa johonkin, sitä, että loppupeleissä on kuitenkin jotain mihin tukeutua.

The hurt we feel, we all have earned

Yömyöhään huhtikuun neljäntenä päivänä syntyi Leedsissä, Iso-Britanniassa, Jeffreyksi ristitty poika Marcus ja Janet Eastille. Kauan odotettu lapsi oli perheen esikoisena ja toistaiseksi ainokaisena kaiken huomion keskipiste. Sukulaiset kiersivät toiselta puolelta maata katsomaan tätä nuorta lupausta, valmiina kantamaan kortensa kekoon kasvatustyössä. Etenkin isä oli pojastaan äärettömän ylpeä ja odotti tältä suuria tekoja, vannoi kasvattavansa pojasta kunnon miehen joka pystypäin seuraisi hänen jalanjäljissään, kantaisi ylpeänä sukunimeään ja antaisi suvulleen aihetta olla ylpeä, opiskelisi itselleen hyvän ammatin ja perustaisi pienen perheen jonka kanssa eläisi täydellistä arkea esikaupungin rauhassa.
Lähtökohdat perhe-elämälle olivat varsin hyvät. Vanhemmilla oli molemmilla vakituinen työ, pöydässä oli aina ruokaa, katto pään päällä ja rakastavat sukulaiset ympärillä. Tilanne muuttui vasta kaksi vuotta Jeffin syntymän jälkeen. Isän työ vaati välitöntä muuttoa Lontooseen. Ainut kiireessä löytynyt talo oli Rashee Roadina tunnetulla jengialueella sijaitseva pieni omakotitalo. Ratkaisun piti olla väliaikainen mutta perhe ei lopulta koskaan muuttanut pois.

Jeff osoitti jo nuoressa iässä hyvin selvästi, ettei aikonut vastata isänsä toivomuksia. Poika ei oikeastaan tuntunut välittävän Marcuksen seurasta laisinkaan vaan joko ignoorasi tämän täysin tai aloitti loppumattoman kitinän. Jos arjen toimet olivat äidin seurassa hankalia olivat ne isän kanssa yhtä helvettiä, Marcus tajusikin pian jättää lapsenhoidon täysin vaimonsa vastuulle vedoten siihen, etteivät ne olleet miesten töitä.
Jeff ei koskaan ollut kovin helppo lapsi, aina huutamassa ja häiritsemässä vanhempiensa arkea. Jos poika ei saanut niin paljon huomiota kun koki tarvitsevansa alkoivat tavarat mystisesti hajoilla pojan suunnatessa turhautumisensa epätoivottaviin asioihin, pari kertaa lentelivät lelut vanhempia päinkin ja ruokalautaset lattialle.

Marcus turhautui nopeasti kun tajusi, ettei nuorimmainen ollut ihan sitä mitä hän oli ajatellut. Mies ei osannut kasvattaa poikaansa oikein metodein, eikä suinkaan jaksanut opetella tai kokeilla eri lähestymistapoja, vaan hermostuessaan turvautui helposti pariin kipakkaan näpäytykseen edes tajuamatta, että tuhosi jo valmiiksi melko huonolla tolalla olevaa isäpoikasuhdettaan vielä vain enemmän. Äiti ei uskaltanut laittaa miehelleen vastaan vaan antoi tilanteen jatkua aina tiettyyn rajaan asti - mustelmia tai haavoja ei missään nimessä saanut tulla. Ainakaan näkyville paikoille. Pahoinpitelystä ei missään vaiheessa ollut kysymys, ainoastaan toimivaksi todetuista kasvatusmenetelmistä jossa kuitenkin pidettiin loppujen lopuksi ainakin jollain tasolla kohtuus mielessä.

Jeffrey otti opikseen kertalaakista ja muuttui äänekkäästä ja aktiivisesta lapsesta nopeasti varautuneeksi ja sulkeutuneeksi. Marcukselle muutos oli äärimmäisen mieluinen - etenkin kun Janet oli pyöräyttänyt vain muutaman kuukauden ennen Jeffin viisivuotissyntymäpäivää maailmaan toisen lapsen, Daytoniksi nimetyn pojan, joka osoittautui enemmän odotusten mukaiseksi kun esikoinen koskaan. Vaikka Jeff ei ollutkaan ollut pitkään aikaan vanhempiensa suosiossa oli tämä kuitenkin aina saanut rutkasti huomiota, negatiivista tai positiivista, nyt kaikkien katseet kuitenkin keskittyivät perheen kuopukseen. Eikä poika voinut sietää sitä. Kaikesta huolimatta hän kuitenkin suhtautui nuorempaansa todella suojelevasti ja pitikin tätä ainoana oikeana sukulaisenaan.

Jeff jätti koulun kesken neljätoistavuotiaana vuosien pohjanoteerausten jälkeen löytäessään elämäänsä muuta sisältöä., oli aina selvästi keskitasoa heikompi opiskelija eikä oikeastaan kokenut
tarvettakaan parantaa suorituksiaan.
Poika eksyi parin ystävänsä kanssa paikalliseen puistoon viettämään humalan siivittämää iltaa, juomisen sijaan hän kuitenkin lähti levittelemään siipiään joukkotappelussa ja suureksi yllätyksekseen tuli adoptoiduksi "oppipojaksi" mukaan paikalliseen katujengiin kuulemma silkan tappajanvaiston vuoksi.

Seuraavan vuoden aikana Jeffrey oppi enemmän kun koko aiempana elämänään. Ei asioita joita oltaisiin opetettu koulussa - asioita joita tarvittiin kovilla kaduilla. Aseen käyttöä, huume- ja jengipoliitiikkaa, tappelemista, poliisien vedätystä ja jälkien peittämistä. Jeffrey oli kaikin puolin täydellinen kokelas, innokas oppimaan, nyt jo valmis tekemään mitä tahansa jengin vuoksi. Poika ei ollut koskaan tuntenut vastaavanlaista yhteenkuuluvuutta kenenkään kanssa, jengistä tuli nopeasti hänen ensimmäinen oikea perheensä pikkuveljen ohella.

Viisitoistavuotiaana Jeff tappoi ensimmäisen kerran ja näin kirjoittautui oikeasti sisään jengiin. Rakastui valtaan ja adrealiiniin, sekosi huumekuvioihin (joskaan ei koskaan itse koskenut mihinkään muuhun kun mariin, harvoin siihenkään) ja uppoutui joka päivä syvemmälle omaan sairaaseen leikkiinsä. Yhdeksäntoistavuotiaana häkki heilahti ensimmäisen kerran, pahoinpitelystä kaksi vuotta. Virkavallalla ei ollut mitään käsitystä siitä mitä kaikkea tällä näennäisen viattomalla teinipojalla olikaan kontollaan - myöhemmin alkoi epäilyjä kuitenkin rikosrekisteriin ilmestyä varsin tiuhaan tahtiin ja Jeffrey sai virkavallasta itselleen ikuisen riesan.

Jeff sai linnaan isältään viestin jossa tämä ilmoitti suorasanaisesti, ettei ollut kun yhden pojan isä, Daytonin. Poika ei sen suuremmin sukunsa perään kaipaillut - ainut asia mitä hän siinä koskan oli rakastanut, oli ollut pikkuveli joka hänkin oli alkamassa muuttua isänsä pienoiskopioksi.
Ei kestänyt kauaakaan kun Jeffiin otettiin toisen kerran yhteyttä - tällä kertaa sosiaaliviranomaisten puolesta. Vastikään virallisesti täysi-ikäisyyden saavuttaneelle Jeffille tarjottiin täysin yllättäen Daytonin huoltajuutta eikä mies harkinnut kahta kertaa vaan kirjoitti nimen papereihin. Sosiaaliviranomaisia ei selvästikkään liikuttanut se fakta, että Jeff istui vieläkin tuomiotaan eikä miestä itseään se, että hänen pikkuveljensä joutuisi pärjäämään tovin itsekseen kadulla. Mies sai vasta myöhemmin tietää äitinsä menehtyneen jengien harhaluoteihin ja isänsä vajonneen koomaan samasta syystä (josta tämä heräsikin lähes kaksi vuotta myöhemmin ja päätti pysyä etäälle veljesten elämästä), hän oli tilanteesta ennemminkin iloinen suuren perinnön ja talon vuoksi kun surullinen vanhempiensa poismenosta.

Jeff lunasti huoltajan velvollisuuden heti ulos päästyään ja otti asiakseen kasvattaa Daytonista suoraselkäisen miehen. Mies opetti nuoremmalleen kädestä pitäen ne asiat jotka oli itse joutunut aiemmin oppimaan samalla kun eteni jengihierarkiassa huimaa vauhtia - vain 25 vuotiaana nousi jengin johtoon. Tähän mennessä Jeffrey oli ehtinyt tekemään muitakin vaikuttavia asioita, kuten kihlaamaan lähes kymmenen eri naista ja ottamalla osaa niin moneen rikokseen, ettei kyennyt edes muistamaan jokaista, kuten myös selviämällä niin monesta syytteestä, että oli aikoja sitten seonnut laskuissa.

Elämä jatkui samoilla urilla noin kolmisen vuotta ennen kun Jeff ajautui ensimmäiseen "oikeaan suhteeseensa" Sonja nimisen naisen kanssa, kihlasi naisen reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen ja muutti tämän kanssa yhteen Yellow Avenuen hienostoalueelle saadessaan tietää tuon olevan raskaana.
Sonja oli mafiasuvun tytär eikä tuon isä voinut hyväksyä sitä, että Jeff oli mukana jengikuvioissa. Mies teki vaikean päätöksen luovuttaa asemansa (näennäisesti) pikkuveljelleen ja liittyä sen sijaan mukaan mafiaan. Jeff jäi periaatteessa hoitamaan jengikuvioita ja pomon osaa veljensä olan yli, siinä missä mies itse oli henkisesti vuosikausia ikäistään vanhempi oli Dayton edelleen armottoman kokematon ja lapsellinen, kykenemätön kantamaan vastuuta jostain niin isosta asiasta kun jengistä, eikä Jeffrey halunnut katsoa elämäntyönsä tuhoutuvan silmiensä edessä.
Parin arki jatkui niin arkisena kun saattoi odottaa vain muutaman viikon ennen kun Haydeniksi ristitty poika syntyi rikastuttamaan vanhempiensa elämää.

We are what we are till the day we die

Pelaaja Radical. Pelipaikka London Calling. Kuvissa Channing Tatum

Aihe: Vs: Jeffrey East Su Maalis 07, 2010 8:32 pm

7.3. -- Päivitetty

Aihe: Vs: Jeffrey East Ma Maalis 08, 2010 7:53 pm

(paitti huomautus että Sonja ei ole vielä fianceé eikä niil ole vielä poitsua xD)

Aihe: Vs: Jeffrey East Ma Maalis 08, 2010 9:24 pm

En jaksa kirjottaa kaikkia tekstejä uusiks taas myöhemmin ni kirjotin jo etukäteen tollaseks : d

» Marcus East
» Dayton East