Älä pidä muita jumalia kuin humala

[Zeste ja Lou! o/]

Tommy istui baaritiskillä ja joi hiljalleen jo hieman lämmennyttä olutta. Hän oli jo niin kuutamolla, ettei olisi oikeastaan edes tarvinut lisää päänsekoittajajuomaa, mutta nuorukaiselle ei riittänyt mikään. Kun vedettiin pää sekaisin, tehtiin se kunnolla! Hän olikin ehtinyt jo vetää sisuksiinsa laajan kirjon erilaisia alkoholipitoisia juomia, mutta myös ryynit oli laitettu kielen alle ja töötit vedetty suoraan verenkiertoon. Lopputulos oli kaikkien nähtävillä; sekaisin oleva nuorimies, joka ei ymmärtänyt lopettaa päihteilyä vaan jatkoi sitä edelleen, vaikkei sille olisi todellakaan ollut tarvetta. Hyvä, että nuorukainen edes pystyssä pysyi, sen verran sekaisin hän oli. Ei liene huono arvaus, jos sanotaan, ettei Tommy muistaisi huomenna edellisestä illasta mitään. Se olikin jo hänen kohdallaan enemmän sääntö kuin poikkeus eikä olisi yllättävää vaikka hän heräisi seuraavana aamuna putkasta.

Nuorukainen tuhahti itsekseen ja joi tuopin kerralla tyhjäksi, sillä ei hän ollut ajatellut juoda samaa olutta koko iltaa. Puolet juomasta valui leukaa pitkin paidalle, mutta hän ei siitä juurikaan välittänyt; pyyhkäisi vain kasvonsa puoli huolimattomasti mustan hupparin hihaan. Hän silmäili ympärilleen ja mietti, kuinka mukavaa olisi, jos olisi juomaseuraa. Kaikki tuntuivat kuitenkin olevan kaveriporukalla liikenteessä eikä nuorukainen halunnut irrottautua baaritiskin tuntumasta hieromaan lähempää tuttavuutta kenenkään kanssa, sillä juomien piti olla heti saatavilla.

Tommy siirsi katseensa baarimikkoon ja tilasi mongertaen pari tequilaa ja uuden oluen. Oli ihme, että hänelle ylipäätään suostuttiin enää myymään mitään, mutta ehkä tässä räkälässä sai olla miten sekaisin halusi. Nuorukainen ei ollut käynyt täällä vielä kovin montaa kertaa; olihan hän vasta muuttanut kulmille.

Silmäluomet tuntuivat raskailta ja ruskeat silmät olivat seisahtuneet tuijottamaan aika tyhjästi eteen päin. Nautitun alkoholin määrä ei ollut tiedossa, joskaan asia ei suuremmin edes kiinnostanut. Loulla, joka istui melko lailla kuutamolla yhdessä nurkkapöydässä, oli tapana juoda sammumiseen asti ja vielä oltiin ihan tolkuissaan. Tai tolkuissaan ainakin siinä määrin, ettei otsa ollut kopsahtanut pöytää vasten ja jopa pysyttiin siinä tuolilla, vaikka päässä humisi ihan kiitettävästi. Melko huterasti käsi eksyi tuopille ja vieläkin huterammin nosti sen huulille. Tyhjä? Pari surkeaa tippaa tipahti miehen suuhun ja Lou nosti lasin silmiensä eteen katsoen sitä hyvinkin syyttävästi. Niin, ja missähän välissä se ehti tyhjentyä? Helvetti. Miehen luomet painuivat hetkeksi kiinni kunnes avautuivat taas ja katse kääntyi baaritiskille. Ei ollut mitään varmuutta selviäisikö Lou tuonne asti muulla tavalla kuin konttaamalla, mutta koska lasi oli päättänyt tyhjentyä, niin oli helvetinmoinen pakko raahautua pois siitä pöydästä. Eipä sillä, aiemmin hyvinkin kovaänisestä jutellut keski-ikäinen parrakas vierustoveri näytti olevan siinä määrin sammumispisteessä, ettei tuosta edes olisi ollut enää juttuseuraa. Lou hymähti. Lisää juomista, sitä siis. Nuori mies oli tosin jo siinä kunnossa, että alkoholinnauttimisen voisi lopettaa, mutta tätä tämä tuleva maksakirroosipotilas ei tietenkään tiedostanut.

Vaikka matka pöydästä tiskille meni tyylillä "yksi askel eteen, kaksi taakse, yksi eteen ja kaksi sivulle", perille kuitenkin päästiin. Toki se kävi verrattain melko hitaasti, mutta Lou keskittyi niin paljon pyörivän ympäristön hahmottamiseen ja pystyssä pysymiseen, ettei hän pahemmin edes tajunnut. Nuori mies tarrasi kiinni tiskistä lattian kallistellessa alla ja humalasta harhailevat silmät etsivät äijän tiskin takaa. Huulilta päästi epämääräinen suhiseva mongerrus, joka kuulosti Loun omiin korviinkin oudolta, mutta baarimikko ilmeisesti tiesi vakioasiakkaidensa juomamieltymykset sen verran hyvin, että ei tarvinnut kysellä toistamisesta. Whiskey on the rocks. Ja uudempi olut edellisen päädyttyä kurkusta alas. Loun huulille nousi typerä hymy. Jos totta puhutaan niin hänen kurkustaan olisi varmasti mennyt tässä tilassa alas mitä tahansa, mutta baarimikko tyrkkäsi nenän eteen oikeat juomat. Hetken aikaa tummatukka nojasi tukea hakien baaritiskiin kuin miettien uskalsiko liikkua jos vaikka lentäisi rähmälleen, ennen kuin katsetta nostettiin vähän.

Haahuileva katse osui siinä vieressä olevaan, jotakuinkin sekaisin olevaan nuoreen mieheen. Tämä toinen näytti kiskoneen verenkiertoon muutakin kuin alkoholipitoisia, joskaan ei Lou siinä tilassa osannut erotella oliko joku kamoissa vain pelkästään humalassa vai muuten vähän päästään pipi - yhtä kaikki, sekaisin kuitenkin. Lou, joka tunsi tämän räkälän naamakertoimet melkoisen hyvin, ei jostain syystä saanut tuota toista kaiveltua muistinsa pohjalta juuri nyt. Sitä suurempi syy tehdä tuttavuutta siis. Lou ei halunnut joutua dokailemaan yksin jos oli mahdollista saada juomaseuraa.
"Moi", ääni oli vähän hapuileva, mutta kuitenkin äskeistä baarimikolle osoitettua mongerrusta selkeämpi, "miten menee? Voinks mä istua tähän?" hän hölötti, joskin oli jo ehtinyt istua ennen kysymistään. Käsi löysi viskilasin, joka eksyi huulille. Lou hymyili ja hieroi vähän silmiään kääntyen katsomaan tätä toista tummatukkaa.
"Jees. Miten menee? Eikun mä kysyin jo... Mä oon muuten Lou."

Tommy oli niin keskittynyt kumoamaan tequilaa kurkustaan alas, ettei huomannut hoipertelevaa nuorukaista, joka löysi tiensä vaivalloisesti baaritiskille. Suola kämmenelle nuolaistavaksi, juoma kurkusta alas ja päälle sitruunaviipale. Ja sama toisen kerran, kunnes hän oli valmis siirtymään tuhoamaan vehnäpirtelöään. Hän ei ehtinyt ottaa kuin muutaman pitkän huikan, kun kuuli puhetta vierestään -ilmeisesti hänelle osoitettuna.
"Mitä, täh?" hän mongersi ja siirsi katseensa nuorukaiseen vieressään. "Istu.. istu", hän sanoi ja keikahti tuolillaan niin, että joutui ottamaan tukea baaritiskistä, jottei olisi kaatunut rähmälleen lattialle. Hänen tasapainonsa taisi olla mennyttä, mutta se oli jo tuttu olotila. Kuinkakohan usein hänetkin oli nähty hoipertelemassa kadulla autotien reunan kautta ojaan? Vielä hän ei ollut sammunut ulos, ainakaan omien muistikuviensa mukaan, mutta putka oli jo tullut tutuksi. Siitä, miten hän sinne oli päätynyt, hänellä ei ollut muistikuvia.

"Ihan hyvin menee.. mut ei viel riittävän hyvin", hän vastasi toisen kysymykseen ja otti jälleen huikan oluestaan. Tähtäys meni hieman pieleen ja nuorukainen sai taas pyyhkiä olutta leuastaan. Hän hymähti ääneen ja otti nyt toisen kulauksen keskittyneemmin ja saikin lasin kunnialla huulilleen ilman, että pisaraakaan läikkyil tuopin reunojen yli.
"Mä oon Tommy", hän totesi toisen esitellessä itsensä. Nyt hän oli saanut juttuseuraa eikä hän pistänyt lainkaan pahakseen toisen sekavaa olemusta, jota moni olisi varmasti vierastanut. Olihan hän itsekin sekaisin, joten tuntui varsin luonnolliselta harrastaa small talkia toisen samanlaisen kanssa.


[sry lyhyttä.]