Et koskaan pääse taivaaseen // sovittu

[Suntsu ja Jamie tänne o/ ]

Rotten hoiperteli ulos baarista, jonne oli jälleen kerran eksinyt illan päätteeksi. Hän ei olisi takuulla päässyt sinne sisään ilman väärennettyjä henkilöllisyyspapereitaan, joten jälleen kerran nuorukainen sai kiittää sitä, että oli sellaiset onnistunut itselleen hankkimaan. Räkälä ei sinänsä ollut oikeastaan edes käymisen arvoinen paikka, mutta koska nuorena kaikki kielletty tuppasi kiehtomaan, kävi poika siellä usein juomassa muutaman oluen ja pari tequilaa. Kuten aina, hän poistui sieltä vielä enemmän humalassa kuin mennessään, mikä oli jo aika paljon. Päässä kieppui ja käveleminen tuntui haastavalta, sillä kaikki raajat painoivat paljon enemmän kuin koskaan ennen. Nuorukainen oli kuitenkin ylpeä itsestään, että pystyi kävelemään suoraan. Tosin sekin oli vain hänen humalaisten aivojensa luoma illuusio, sillä todellisuudessa nuorukainen hoiperteli aika lahjakkaasti tien molemmin puolin. Pystyssä hän kuitenkin pysyi, mikä oli jo aikamoinen saavutus nuorukaiselle, joka oli enemmän kuin usein kolmen promillen humalassa.

Nahkapää oli pukeutunut tänään maastokuvioituihin housuisin, joiden lahkeet oli tungettu maihareiden sisään. Takkina oli avonainen pilotti, joka paljasti hieman liian suuren ja vähän kulahtaneen kauluspaidan, joka sen alla oli. Vaikka ilmat alkoivat viiletä, ei nuorukaisen mielessäkään ollut vielä käynyt hanskojen saatika pipon pitäminen, sillä vielä ei ollut läheskään niin kylmä, ettäkö ne olisivat olleet välttämättömät.

Nuorukainen ei ollut hoiperrellut kovin kauaksi baarista, kun hän pysähtyi kaivamaan taskuistaan sätkätarvikkeitaan. Hän laittoi filtterin huuliensa väliin siksi aikaa, kun etsi taskunsa pohjalta rizlapaketin, josta napparikin yhden paperin. Alkoi haastavin vaihe eli itse tupakan kääriminen, joka oli harvinaisen vaikeaa niin tujussa humalatilassa. Nuorukaisen koordinaatiokyky oli kärsinyt illan aikana pahasti hänen kumotessaan niin viinashotteja kuin oluttakin naamaristaan alas minkä kerkesi. Niinpä ensimmäinen haaste savukkeen käärimisessä oli saada filtteri pysymään paperissa ilman, että se siitä heti seuraavassa käänteessä putoaisi pois. Uusnatsi saikin poimia filtterin muutamaan otteeseen maasta ennenkuin sai sormen painamaan sen kiinni paperiin. Purujen asettelu paperin päälle oli ehkä vielä hankalampaa kuin filtterin laittaminen, mutta hetken äherrettyään nuorukainen sai senkin tehtyä. Enää tarvitsi vain kääntää purut paperin sisään ja nuolaista. Ihme kyllä tämä vaihe sujuikin jo paljon paremmin ja nuorukainen sai kuin saikin käärittyä itselleen savukkeen. Se ei ehkä ollut esteettisin mahdollinen, sillä paperi oli niin löysällä, että filtteri meinasi pudota koko ajan pois ja savuke oli muutenkin vino ja epätasainen, mutta sytytettyään sen, huomasi nuorukainen ilokseen, että se paloi kuitenkin hyvin.

((Here we come.))

Ilta - tai oikeastaan jo alkava yö - oli yllättävän viileä. Ottaen huomioon, millaiset kelit olivat noin viikko sitten Lontoon yllä vallinneet ja nyt ihan yhtäkkiä, sää oli viilentynyt todella roimasti. Se, jos mikä, vitutti ihmisiä ja varsinkin paikallisen baarin tunkkaisesta ilmasta ulos asteleva mustatukkainen Jamie. Hän oli ehdottomasti enemmän kesäihmisiä, vaikka tuollaisen räkälän tukahduttavasta ilmasta raikkaaseen ulkoilmaan oli todella vapauttavaa, mutta se nyt oli sivuseikka. Kesällä ei tarvinnut istuskella sisällä juomassa kaljaa, vaan pystyi ihan hyvin menemään johonkin ulos. Jamie tosin tiesi, että kaikki puistot olivat nykyään täynnä pussikaljoja kittaavia nuoria ja hän ei mitä luultavimmin sopinut näiden joukkoon juuri ollenkaan, mutta siltikin. Kesällä ulkona juominen oli paljon nautittavampaa, piste.
Jamie hengitti nautinnollisesti ulkoilmaa keuhkoihinsa, sillä hän oli hetki sitten uskonut tukehtuvansa tuonne. Tuollaiset epähygieeniset ja ahtaat räkälät veisivät luultavasti Jamielta hengen vielä joku päivä, mutta niihin oli siitäkin huolimatta pakko mennä. Hän ei tiennyt yhtään, mistä tämäkin johtui, sillä luulisi Jamien tapaisen snobin kiertävän moiset paikat suosiolla kaukaa, mutta ei. Toki hän voisi mennä etsimään johonkin muualle jonkun paljon viihtyisämmän juottolan, mutta äärimmäisen laiskuutensa takia se tuskin ikinä kävisi toteen. Lisäksi nuorukaisella oli nykyään varsin tiukkaa rahan suhteen ja raha hädin tuskin riitti muutamaan kaljaan vuokran maksamisen jälkeen. Kaupan kassalla ei tienannut mitenkään ruhtinaallisesti, eikä Jamielle oltu tarjottu yhtään keikkojakaan, joten hänen oli vain pakko kärsiä. Toki hän voisi pistäytyä vaikkapa muutaman tutun luona ja kysellä hivenen kuulumisia. Ylimääräiselle rahalle olisi nimittäin todella paljon käyttöä. Oli tietenkin rahattomana ne hyvät puolet. Nimittäin silloin Jamie ei ainakaan pystynyt vetämään päätään ihan täyteen, eikä silloin tarvinnut kestää kännin jälkeisiä aamuja. Varsinkaan kun silloin ei muistanut, mitä edellisenä iltana oli tapahtunut. Joskus poika oli herännyt naama ihan ruvella, tietämättään edes mistä ne olivat tulleet. Nyt hän oli kuitenkin nauttinut vain yhden kaljan ja pari vähäsen vahvempaa drinkkiä, eikä ne tuntuneet vieläkään päässä. Joten tuskinpa tänään tulisi sekoiltua niin, että seuraavana aamuna kaduttaisi tai ihmetyttäisi.

Jamie huokaisi ja kaivoi punaisen tupakka-askin tummansinisen, avonaisen hupparin taskusta ja työnsi yhden syöpäkääröistä suuhunsa. Hupparin alla hänellä oli musta hihaton t-paita ja jaloissaan hänellä oli siniset revityt farkut. Kenkinä toimivat valkoiset lenkkarit, jotka saattoivat hajota ihan minä hetkenä hyvänsä.
Rööki huultensa välissä Jamie alkoi kaivella taskuistaan tummansinistä sytkäriään, joka löytyikin ihmeen nopeasti. Vahinko oli kuitenkin se, että muutaman kokeilun jälkeen, poika tajusi sen olevan aivan loppuun kulunut ja kiroillen hän vilkuili ympärilleen. Ehkä hän ilman alkoholia selviäisi vähäsen aikaa, mutta tupakkaa hänen oli saatava jokainen päivä. Nikotiinin suhteen hän oli paljon mahdottomampi, kuin alkoholin tai edes huumeiden.
Nopeasti Jamie huomasi jonkin matkan päässä jonkun pojan sytyttelevän omaa tupakkaansa ja sen johdattelemana hän käveli tämän luokse. Ihan täysin tuntematon nahkapää, mutta ei sillä niinkään ollut väliä. Jamien oli saatava tupakkaa, ja mieluiten heti.
"Hei uimalakki. Anna tulta", Jamie sanoi arastelematta ja katsoi toista odottavasti. Toki hän olisi voinut esittää asiansa paljon hienommin, mutta tuskin tuo nyt uimalakki -nimityksestä kovinkaan paljon suuttuisi. Ei ainakaan toivottavasti.

Rotten ehti imaista muutamat henkoset savukkeestaan, kun joku puhui hänen vieressään. Meni hetki ennenkuin nuorukainen edes tajusi, että sanat oli kohdistettu hänelle, mutta koska toinen käytti sanaa, joka vihjasi kaljuksi ajeltuun päähän, ei tuo kenellekään muullekaan voinut puhua. Nuorukainen kääntyi katsomaan tulijaa, tai ainakin hän yritti katsoa, sillä hän näki toisen kahtena, mikä hankaloitti huomattavasti toisen kasvojen kartoittamista eikä hän tiennyt, kumpaan pariin silmiä hänen olisi pitänyt kohdistaa katseensa. Nahkapää räpäytti silmiään ja yritti skarpata vähän, mutta turhaan. Hän huomasi käyvänsä hitaalla ja rykäisi tajutessaan sen, että hänen täytyisi tosissaan vähän ryhdistäytyä, jos aikoi selvitä kotiin asti.

"Ai.. joo.. tiethy", nuorukainen mongersi ja alkoi kaivelemaan taskujaan muistamatta, mihin hän oli sytkärinsä säilönyt "Josh mä löydän.. shen", hän selitti käsien kolutessa vuorotellen taskuja läpi. Vihdoin sytkäri löytyi takin vasemmanpuoleisesta taskusta ja nuorukainen ojensi sitä toista kohti. Hän yritti uudelleen katsoa toista ja mietti, mahtoikohan tuntea tuon, muttei saanut ainakaan päähänsä, kuka tuo voisi olla. Hän tunsi paljon porukkaa, mutta oli luultavasti eri ikäluokkaa tuon miehen kanssa, joten ei hän tuota tuntenut. Hänellä oli tosin hämärä muistikuva, että oli nähnyt tuon jossain, muttei saanut päähänsä missä. Asia jäi vaivaamaan nuorukaista, joten hän päätti ottaa selvän, missä olisi mahdollisesti voinut toiseen törmätä.

"Shä.. mishä mä oon nähnyt shut?" hän paukautti suoran kysymyksen, josta oli tosin hieman vaikeaa saada selvää hänen puheensa sammaltaessa reilusti. Nuorukainen ei itse tajunnut puheestaan kuuluvan selvästi kaikki ne oluet ja shotit, jotka hän oli kumonnut tänään, sillä harvoinpa sitä humalassa tajusi mongertavansa. Humalassa ollessaan Rottenilla oli usein voittamaton olo ja silloin hänen egonsa paisui ainakin kymmenkertaiseksi. Kännissä hän tunsi joskus olevansa muita ihmisiä ylenpänä, mikä toisinaan aiheutti pieniä ristiriitoja muiden kanssa keskustellessaan. Tällä kertaa tosin nuorukainen ei vielä luokitellut itseään ylempiarvoiseksi, sillä ei vielä ollut keksinyt mitään huomautettavaa toisen olemuksessa tai käytöksessä.

Jamie seuraili jokseenkin huvittuneena toisen liikkeitä ja ilmeitä, josta pystyi arvaamaan naurettavan helposti tämän nauttineet enemmän kuin yhden tai kahden alkoholipitoisen juoman tämän illan aikana. Vaikka mistä Jamie olisi voinut tietää. Joskus tuollaiset eivät pysyneet enää pystyssä muutaman tequila-lasillisen jälkeen ja vetivät sen jälkeen aivan överiksi. Sinänsä melko säälittävää, sillä monet vielä kerskailivat omistavansa hyvän viinapään, mutta lähes olemattoman määrän jälkeen olivat jo ihan ulalla. Jamie ei kuitenkaan jaksanut uskoa tätä tuosta toisesta, joten ei sen takia sanonut mitään ilkeää tämän nykyisestä tilasta. Ties vaikka kävisi päälle ja hakkaisi Jamiesta ilmat pihalle. Ei niistä koskaan tiennyt ja varsinkin tuon ikäisenä (Jamie oletti toisen olevan nyt ainakin muutaman vuoden nuorempi, kuin hän itse) halu näyttää, oli kovin suuri. Ainakin niin oli Jamiella ollut 16-17 -vuoden ikäisenä ja silloin tuli tapeltua paljon enemmän kuin nykyään. Toki vielä nykyäänkin tapahtui satunnaisia lipsahduksia, sillä Jamie ei halunnut kenenkään hyppivän hänen silmilleen. Tuollaisen yrittäjä sai sen enempää ajattelematta turpaansa, oli vastustaja sitten kaapinkokoinen järkäle tai ei.
"Tais olla aika hauska ilta, vai?" Jamie virnisteli, kun kuunteli toisen mongerrusta ja otti tämän tarjoavan sytkärin vastaan. Tupakka syttyi todella nopeasti ja tummatukkainen ojensi sytkärin takaisin nahkapäälle. "Kiitän", hän sanoi ja puhalsi savuja ulos. Keho tuntui rauhoittuvan entisestään ja siitä sai kiittää täysin nikotiinia.

Sitten Jamie käänsi katseensa uudestaan toiseen ja katsoi tätä päästä varpaisiin. Tämä ei näyttänyt tutulta, mutta hän ei pitänyt mahdottomana sitä, että olisi voinut nähdäkkin tuon jossain. Ehkäpä baarissa huonossa hapessa tai jotain sinnepäin. Tätä samaa näytti myös toinen miettivän, sillä pian tämän suusta pääsi jokseenkin sammaltava kysymys. Jamie otti tupakan etu- ja keskisormensa väliin ja katsoi kaljua poikaa vielä tarkemmin. Missä ihmeessä toinen olisi voinut nähdä hänet, mutta Jamie ei ollut nähnyt tätä ikinä? Ehkäpä tämä asui samassa kerrostalossa, kuin Jamie ja oli sitten joskus nähnyt vilauksella miehen portaikossa? Tai sitten tämä kaikki oli tuon humalaisten aivojen tuotosta ja sekoitti sitten Jamien johonkin toiseen henkilöön. Hän kun ei luultavimmin ollut ainoa sotkuisen, mustan tukan omistava ja huivi päässä kulkeva mies täällä Rasheella.
"Vähän riippuu, että millaisia asioita sä yleensä kadulla toimitat", Jamie sanoi kallistaen hivenen päätään ja katsoi toista tarkasti silmiin. Toki olemassa oli myös se vaihtoehto, että Jamie oli tosiaankin myynyt tälle aineita tai jotain muuta. Voisi tietenkin uskoa, että diileri muisti asiakkaansa naaman, mutta nyt oli kuitenkin kyse Jamiesta. Hän ei yleensä muistanut juuri mitään tai ketään, joten tuskin tuo toinenkaan olisi poikkeus.

Rotten virnisti itsekin toisen kysyessä, oliko hänellä ollut hauska ilta. Totta kai oli ollut; aina kun hän oli humalassa, hänellä oli myöskin kivaa. Seuraava aamu sen sijaan ei ollut mukava, sillä huolimatta nuoresta iästään, hänelle tuli krapula vaikka monet hänen ikätoverinsa kertoivat, ettei noilla ollut sellaista. Hänen krapulansa oli kuitenkin onneksi pelkkää oksentelua ja pientä pään jomotusta. Hän oli varsin tietoinen siitä, että kun vuosia alkaisi tulemaan lisää, myös krapulat pahentuivat ja silloin saattoi iso mieskin helposti itkeä, kun olo oli niin kaamea.
"Aina", hän vastasi lyhyesti toiselle ja otti sytkärinsä takaisin. Hetkeksi hän keskittyi jälleen pudottamaan sitä taskuunsa. Oli varmaa, että seuraavan kerran, kun hän sitä tarvitsisi, hän ei enää muistaisi, mihin taskuun sen oli säilönyt.

Toinen ei muistanut häntä, eikä hän tuota, joten tasoissa oltiin. Nuorukainen oli kuitenkin edelleen vakuuttunut siitä, että toisen oli joskus nähnyt. Ehkäpä hän myöhemmin osaisi tuon yhdistää johonkin paikkaan tai tilanteeseen, mutta nyt hänen humalaiset aivonsa eivät siihen kyenneet.
"Mitäsh luulishit? Mä ryyyypphään", hän vastasi toiselle ja yritti päättää, kumpi pari toisen silmistä oli oikea. Kaikki huojui ja oli muutenkin sumeaa. Ehkä se viimeinen tequila oli ollut hieman liikaa. Tai ehkä tämä olo johtui kuitenkin niistä kymmenistä oluttölkeistä, jotka hän oli ennen baariin menoa tyhjentänyt. Oli miten oli, olo oli hutera, mutta silti nuorukainen pystyi vielä toimimaan lähes normaalisti vaikka kaikki mitä hän teki, vaatikin hieman enemmän keskittymistä kuin selvinpäin. Saattoi olla, ettei hän huomenna muistaisi illasta mitään, mutta se ei ollut ensimmäinen kerta, kun niin tapahtui. Hänellä oli muistissaan kymmeniä, ellei jopa satoja, mustia aukkoja, jotka johtuivat nimenomaan ryyppäämisestä.

Nahkapää sai vihdoinkin päätettyä, kumpi pari silmistä oli oikea, joten hän kohdisti katseensa niihin. Hetken hän luuli näkevänsä harhoja, sillä toisen silmät oli rajattu mustalla värillä. Meikkiä? Nuorukainen räpäytti silmiään pari kertaa.
"Ootshä homo vai miksh shul on meikhiä?" hän paukautti ja huijui paikoillaan. Hänen ajatusmaailmansa oli jokseenkin rajoittunut, sillä pojan mielestä kaikki miehet, jotka meikkasivat, olivat homoja. Homot olivat sairaita, niin hänelle oli kotona opetettu ja se oppi oli juurtunut syvälle selkärankaan. Ja koska toisella oli meikkiä, hän taisi jutella homon kanssa, mikä taas ei sopinut nuorukaiselle, sillä homojen kanssa hän ei kaveerannut tai edes harrastanut small talkia; homoja hän hakkasi.

Jamie hymähteli mielessään ja hetken jopa toivoi, että olisi ollut tuon saappaissa juuri nyt. Nimittäin hänen oma iltansa oli ollut suoraan sanottuna todella tylsä, että oikein itketti. Ja hän kun oli lähtenyt ulos juuri siinä toivossa, että löytäisi mieleistään seuraa loppuillaksi ja mahdollisesti myös yöksi, mutta ei. Baari oli ollut vain täynnä yhdentekeviä juoppoja ja pahamaineisia jengiläisiä, joten Jamie päätti lähteä muutaman juoman jälkeen pois. Hän ei todellakaan pitänyt hyvänä ajatuksena sitä, että olisi mennyt iskemään miehiä keskelle raavaita jengiläisiä. Henkihän siinä olisi vain lähtenyt ja Jamie oli todellakin vielä liian nuori kuolemaan. Vaikka hän tuppasi tekemään kaikkea vähemmän turvallista, niin kyllä mies tiesi, milloin kannatti ottaa jalat alle.
Mutta jos toisen tilaa ajateltiin toiselta kannalta, niin ei Jamie oikeastaan ihan noin päissään halunnut olla, mutta olisi nyt edes vähäsen. Ehkä hänen tosiaankin pitäisi repiä vuokrarahoistaan muutama punta ja käydä ostamassa olutta koko rahan edestä. Vuokraisäntä ei kyllä tykkäisi hyvää, sillä Jamiella on jo muutamia kertoja ollut vuokrat rästissä ja luultavasti seuraavasta kerrasta tulisi häätö. Mutta silti. Jamie halusi saada päänsä sekaisin ja se onnistuisi kaikkein parhaiten käyttämällä alkoholia sekä jotain muuta ainetta sekaisin.
"No mä uskon sen", Jamie naureksi toisen vastaukselle ja vei tupakan jälleen huulilleen. Käviköhän tuo useamminkin täällä kaupungissa ryyppäämässä päänsä ihan täyteen ja sitten harhaili kadulla aivan puliukkona? Nimittäin, mikäli tuo ei olisi näyttänyt sen verran nuorelta skiniltä, että Jamie olisi ihan varmasti uskonut tuon olevan vain paikallisia juoppoja, joilla ei ollut rahaa tai töitä ja asuivat jossain roskiksessa. Niitä tämä kaupunginosa oli pullollaan ja tuo nuori oli juuri parhaillaan ajamassa itseään siihen. Jamien omat vanhemmat olivat silloin joskus uskoneet, että hän ajautuisi juopoksi sekä narkkariksi ja myisi suurinpiirtein persettä Rasheen kaduilla. No, eivät he kovinkaan väärin olleet arvanneet, sillä Jamie oli koukussa huumeisiin ja hän joi viikoittain valtavia määriä juomia, mutta juoppo hän ei sentään ollut. Ei hän ainakaan itseään sellaiseksi luokitellut.

Jamie puhalteli rauhassa renkaita, kunnes kuuli toisen sammaltavan kysymyksen. Tuota hän ei ollut odottanut toisen kysyvän vielä vähään aikaan tai ei ollenkaan. Silti toinen oli tehnyt sen, muttei se saanut Jamieta hämmentymään. Kyllä hän kuuli moisia kysymyksiä vaikka keneltä ja oli jo ehtinyt tottua, vaikka se alkoi jo hivenen ärsyttävältä tuntua. Mitä helvetin väliä sillä oli, että oliko homo vai hetero vai biseksuaali? Eivätkö ihmiset saaneet olla ihan millaisia halusivat ilman, että sitä tarvitsi selitellä muille? Ihmiset olivat erilaisia ja he pitivät eri asioista, ja kannattivat eri aatteita. Mutta miksi ihmeessä nykyään homot ja sen kaikki välimuodot olivat niin esillä? Hipit saivat pysyä hippeinä ja skinit saivat pysyä skineinä, mutta homot eivät saaneet olla rauhassa. Nykyään tilanne oli onneksi paljon parempi, kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten, mutta silti näitä ikuisia homofoobikkoja löytyi. Niitä, jotka uskoivat homouden olevan sairaus, johon ei löytynyt parannuskeinoa.
Jamie kaivoi pienen peilin taskustaan ja katsoi siitä silmiään. "Kappas! Niinpä onkin! Miten tässä on näin päässyt käymään?" poika huudahti liioitellun yllättyneellä äänellä ja ihan vain vittuilakseen kaivoi esiin mustan kajaalin, korjaten hivenen mustaa rajausta kummastakin silmästä. Sitten aivan tyynenrauhallisesti, Jamie työnsi kajaalin sekä peilin takaisin hupparin taskuihin ja nosti katseensa jälleen toiseen, joka ei ihme kyllä ollut vihainen. Ehkä pikemminkin ivallinen.
"Kiitos, kun muistutit. Kajaali olikin ehtinyt vähän levitä tämän kiihkeän illan aikana", Jamie tokaisi ärsyttävästi vain nähdäkseen, miten toinen reagoisi. Tämä kun oli antanut jokseenkin homofoobisen kuvan itsestään ja foobikot olivat tunnetusti hauskoja. Varsinkin silloin, kun joutuivat tekemisiin kammoksuemminsa ihmisten kanssa.

Rotten itse ajatteli juomisensa kuuluvan vain hänen ikäänsä eikä muutenkaan pitänyt sitä mitenkään epänormaalina, sillä ryyppäsihän melkein kaikki hänen kavareistaankin; osa jopa aktiivisemmin kuin hän itse. Hän siis ei uskonut päätyvänsä ikinä pultsariksi, joka asui lehtiroskiksessa vaan oli täysin vakuuttunut, että kykeni pitämään alkoholinkäyttönsä kohtuudessa. Nuorena kuului elää täysillä, joten juominen ja satunnainen aineiden käyttö ei hänen mielestään ollut lainkaan huolestuttavaa; varsinkaan, kun hän ei kokenut olevansa edes koukussa. Hänen vanhempansa ne kyllä aina jaksoivat nalkuttaa liiallisesta ryyppäämisestä, eivätkä ihme kyllä tajunneet sen kuuluvan nuoruuteen. Hänen setänsä sen sijaan suhtautui asiaan tyynesti, kenties jopa huvittuneesti ja oli kertonut Rottenin isänkin nuorena juoneen ja käyttäneen myös silloin tällöin aineita. Nuorukainen kirjoitteli sedälleen aktiivisesti kirjeitä vankilaan, jossa tuo istui neljästä taposta. Setä vei ehdottomasti koko suvusta voiton homofobisuudessaan, sillä tuo oli tappanut vain siksi, että uhrit sattuivat olemaan homoja. Suurin osa suvusta piti tuota tärähtäneenä, mutta Rotten itse oikeastaan ihaili tuota vaikkei itse olisikaan voinut tappaa siksi, että joku oli sairastunut ja oli sen takia homoseksuaali.

Nuorukainen ärsyyntyi toisen suhtautumisesta hänen kysymykseensä. Mitä pidemmälle toinen sanoissaan pääsi, sitä vakuuttuneemmaksi hän tuli siitä, että toinen tosiaan oli homo. Tuo korjaili meikkejään saaden uusnatsin kihisemään kiukusta, sillä hän ei ymmärtänyt, miten joku pystyi olemaan ylpeästi seksuaalisuudeltaan vinksahtanut. Hänen täytyisi varmaan palauttaa tuo neiti takaisin maanpäälle ja näyttää tuolle, mitä mieltä oli homoista. Toisen tokaisu kiihkeästä illasta saikin nuorukaisen toimimaan. Hän nappasi toista kauluksesta kiinni ja yritti kiskaista lähemmäs.
"Mut on opetettu shiihen, et homous on shairaus", hän aloitti puheen sammaltaessa edelleen ja mietti, pitäisikö ensin uhkailla vai suoraan lyödä. Hän päätyi kuitenkin ensimmäiseen vaihtoehtoon, sillä ehkä toinen oppisi jo pelkästä uhkailustakin. Tosin homoilla oli ärsyttävä tapa pitää seksuaalisuuttaan täysin hyväksyttävänä eikä nuorukainen huolimatta kiihkeästä yrityksestään parantaa maailmaa homoilta ollut vielä onnistunut käännyttämään ketään takaisin heteroksi, vaikka oli kirjaimellisesti hakannut oppejaan toisten kalloon.

"Mun shetä ishtuu linnassa parin hhomon taposhta. Mä yleenshä tyydyn pelkhään hakkaamisheen, mut ehkä shun kohdalla voish tehdä poikkeukshen?" hän mongersi ja kirosi sammaltamistaan, joka vei uskottavuutta hänen uhkailuiltaan. Nuorukainen kaivoi vapaalla kädellään housujensa takataskua etsien sieltä stilettiään, jotta uhkaus saisi takaisin sitä uskottavuutta, jota hänen humalainen äänensä söi. Vaan tietenkään se ei ollut siellä. Hän oli tainnut unohtaa sen toisten housujen taskuun. Pitikin sattua juuri nyt, kun hän oli teräasettaan tarvinnut.

Jamie huomasi varsin selvästi, miten hänen tokaisunsa toiseen vaikutti ja oli oikeastaan salaa mielissään siitä. Ensinnäkin, hän oli arvannut täysin oikein toisen aatteista homoseksuaaleja kohtaan täysin oikein. Tuskin nyt kukaan ''normaali'' ihminen kävisi homoksi tunnustautuneen miehen kimppuun näin äkkiä - humalassakaan. Ja toisekseen; Jame suorastaan rakasti saada ihmisiä raivostumaan omien sanomisien johdosta, vaikka todella tyhmänrohkeaa se olikin. Väärille tyypeille vittuilessaan siinä saattoi päästä hengestään, ja hyvin nopeasti. Hän ei vain voinut sille mitään, että suu kävi ennen aivoja ja se saattoi kostautua Jamielle myös tässä tilanteessa.
Nimittäin hyvin äkkiä mies tajusi toisen tarttuvan kiinni hänen kauluksestaan ja kiskaisi lähemmäs. Jamie, tottapuhuen, säikähti hivenen tuota äkkinäistä liikettä, mutta ei se saanut häntä juoksemaan karkuun. Ei, Jamiella ei todellakaan ollut tapana paeta paikalta jonkun ylimielisen uimalakin alkaessa isottelemaan. Varsinkaan, kun mies ei tuntenut tuota kovinkaan uhkaavaksi tällä hetkellä, sillä tuohan oli humalassa. Tämän liikkeet nyt tuskin olivat kovinkaan harkittuja ja Jamie uskoi pärjäävänsä tuolle ihan leikiten.
"Oho, kylläpä sä käyt kiimaisena. Malta nyt vähän aikaa, että päästään johonkin intiimimpään paikkaan", Jamie letkautti ivallisesti, vei tupakan vielä viimeisen kerran huulilleen ja heitti sen maahan, puhaltaen sen jälkeen savut päin toisen kasvoja. Hän naurahti, kuulessaan toisen puhuvan. Osittain asian sisällölle, osittain sille, että se ei kuulostanut ollenkaan vakuuttavalta. Tuskin toinen edes tajusi, miten säälittävältä kuulosti juuri nyt, eikä Jamie todellakaan aikonut pysyä hiljaa tästä seikasta.

Jamie tuijotti toista pelottomasti silmiin ja ne suorastaan paistoivat pelkkää ivallisuutta sekä halveksuntaa toista kohtaan. Toki hän oli moniakin yhtä homofoobisia ihmisiä tavannut, mutta ne olivat olleen aikuisia ja tämä taas oli pelkkä uhitteleva teini, joka yritti säälittävillä teoillaan parantaa Jamiesta homoutta. Miten jonkun ihmisen näkemys maailmasta pystyi olemaan näin ahdasmielinen?
Jamie kohotti hivenen kulmiaan, toisen kertoessa sedästään, joka istui vankilassa parin homon taposta ja uhkaili vielä tappavansa Jamienkin. Eli nuoren pojan suku oli siis yhtä ahdasmielinen, kuin poika itse, vaikkei tuo ollut ihme. Mistäpä muualta tuo olisi tuollaiset ajatukset saanut, kuin suvultaan.
"Kuule, vaikka sä oletkin todella suloinen poika, niin toi sun mongertaminen ei mee oikeen läpi", Jamie sanoi ja yritti sitten vapaalla kädellään sipaista hellästi toisen poskea, ihan vain vittuilakseen lisää, "mutta lohdutukseksi voi sanoa, ettei sängyssä tarvitse jutella", hän vielä lisäsi virnistäen, vaikka tiesi leikkivänsä jo tulella. Ties mitä toisella olisi tuolla taskuissaan piilossa.

Rotten siristi silmiään toisen ivallisen letkautuksen johdosta. Vai intiimimpään paikkaan? Jos hän lähtisi toisen kanssan johonkin, missä ei ollut ylimääräisiä silmäpareja, hän tekisi sen pahoinpidelläkseen tuon kunnolla. Nuorukaisella oli suuret luulot itsestään eikä hänen mielessään käväissytkään, että aloittaessa rettelöinnin hän saattaisi saada itse selkäänsä. Hän oli hyvä tappelija, sillä nuoresta iästään huolimatta oli ehtinyt sitä harjoitella jo paljon, mutta koska hän oli melkoisessa humalatilassa, oli hän jo valmiiksi tappiolla vaikkei yhtäkään nyrkiniskua ollut vielä jaettu. Se ei kuitenkaan tullut nuorukaisen mieleen, joten hän oli aivan vakuuttunut, että tulisi pärjäämään mainiosti, jos he päätyisivät ottamaan yhteen. Ja jos se Rottenista oli kiinni, he kyllä tulisivat niin tekemään.

Nuorukainen luovutti stilettinsä etsimisen ja jäi kuuntelemaan, mitä muuta toisella oli sanottavana. Kuten arvata saattaa, toisen sanat eivät saaneet häntä leppymään vaan päinvastoin tulistumaan lisää. Toinen oli ehkä oikessa sanoessaan, ettei hänen mongertamisensa ollut kovinkaan vakuuttavaa, mutta sen jälkeiset sanat menivät jo liian pitkälle. Rotten ei sietänyt minkäänlaista vihjailun tapaistakaan siihen suuntaan, ettäkö hän voisi joskus rakastella miehen kanssa. Ei ikinä! Kimpaantuneena toisen sanoista nuorukainen latasikin nyrkin toisen kasvoja kohti toivoen, ettei ollut liian hidasliikkeinen alkoholin takia, jottei tuo ehtisi iskua väistää. Hän oli yrittänyt saada tuon järkiinsä puhumalla, mutta se ei taaskaan ollut onnistunut, joten oli vuoro yrittää saada tuo tajuamaan hänen pointtinsa nyrkkien avustuksella.

"Mä taon shun kalloon mhitä mieltä mhä oon tollashista shairaista idiooteisa", hän vielä sammalsi ja yritti huitaista toisenkin iskun toisen naamataulua kohti. Jos hän ei olisi pitänyt toisesta kiinni, olisi hän takuulla huojunut niin paljon, ettei yksikään isku olisi osunut perille, mutta nyt hänellä oli sentään mahdollisuus onnistua osumaan maalitauluun.

Jamie ei osannut pitää toista juuri ollenkaan uhkaavana, sillä hän uskoi vakaasti siihen, ettei tällä ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia häntä vastaan. Tämä johtui suurimmaksi osaksi siitä, että mies nyt muutenkin sattui olemaan hyvin ylimielinen ja tällä oli joskus liian suuret luulot omien voimiensa johdosta. Todellisuudessa, ei Jamie yhtään sen parempi ollut, kuin kukaan muukaan. Ei ainakaan fyysisessä kamppailussa, sillä ruumiinrakenteeltaan hän oli hyvin hoikka, eikä lihaksiakaan ollut juuri yhtään. Siltikin, hän aina uskoi pärjäävänsä jopa niille suurimmillekin lihaskimpuille. Se omissa verissään makaaminen olikin sitten se putoaminen todellisuuteen, vaikkei hän ikinä myöntäisikään hävinneensä.
Jamie ei ollut taaskaan odottanut toisen tekevän yhtikäs mitään, mutta silti hän oli saanut nyrkin suoraan naamaansa. Pieni älähdys karkasi miehen huulten välistä ja silmät puristuivat tiukasti kiinni. Ei toisen uhkailut jääneetkään pelkiksi uhkailuiksi, vaan toinen päätti sitten toimia ja yrittää takoa aatteitaa Jamien päähän fyysisen väkivallan avulla.
"Helvetin molopää. Oletko sä ihan järjiltäs?" Jamie huusi ja tunsi jonkun lämpimän sekä tahmean nesteen valuvan huulten yli. Nenä vuosi lähes tulvimalla tummanpunaista verta ja Jamieta oksetti, että myös raivostutti. Hän vuosi verta! Häntä oli lyöty! Ei jumalauta, tuo kakara ei tulisi pääsemään täältä kotiinsa ehjin nahoin.

Jamie kyllä kuuli mitä toinen sanoi, mutta ei ehtinyt vastaamaan siihen yhtään mitään, sillä hän tunsi jälleen nyrkin tärähtävän suoraan oikeaan poskeensa ja mies saattoi tuntea suussaan myös nyt veren maun. Jamie horjahti hivenen, mutta onneksi pystyi pitämään tasapainonsa. Kaatuminen olisi ollut todella nöyryyttävää ja vaarallista tässä tilanteessa, sillä toinen halusi ilmeisesti tosissaan hakata Jamiesta ilmat pihalle.
Jamie hengitti raskaasti ja räpytteli silmiään kiivaasti. Eli huomenna hän sittenkin näyttäisi aivan junan alle jääneeltä, joten mitä sitä tässä enää itseään säästelemään.
"No, tapellaan sitten", Jamie ärähti ja yritti huitaista toista naamaan.

Rottenin kasvot kirkastuivat hänen lyöntinsä osuessa hyvin kohteeseensa. Toisen nenästä tuli tulvimalla verta, mikä oli aina yhtä mieltä ylentävä näky, kun oli kyse jonkun alempiarvoisen ihmisryhmän jäsenestä. Ja tätä kyseistä yksilöä nuorukainen löi mielellään, sillä tuo oli hänen mielestään sellaisen kohtelun ansainnutkin ärsyttämällä häntä tahallaan vaikka aivan varmasti tiesi seuraukset. Hänelle ei vittuiltu -tai niin nuorukainen ainakin itselleen uskotteli vaikka monesti hänen kimpaantuessaan päänaukomisesta ja hyökättyä vastapuolen kimppuun, hän olikin saanut itse pahasti köniin. Toinen kysyi huutamalla, oliko hän järjiltään saaden nuorukaisen virnistämään.
"Oon, josh shille päälle shatun", hän vastasi vaikkei se aivan totta ollutkaan, sillä hän tunsi kyllä olevansa aivan selväjärkinen tapaus vaikka moni olikin hänen kanssaan erimieltä, sillä noiden mielestä kukaan näin ahdasmielinen ei voinut olla täysin järjissään. Nuorukainen myönsi, että hänellä oli tiettyjä ennakkoluuloja muutamaa ihmisryhmää kohtaan, mutta koki ne täysin oikeutetuiksi, sillä kokemus oli vahvistanut kaikki hänen ennakkoluulonsa todeksi. Hänen mielessään ei käynyt, että hänen oma asenteensa saattoi vaikuttaa muiden käyttäytymiseen.

Myös toinen nyrkinisku osui perille saaden nuorukaisen jopa hieman ilahtumaan, sillä hän oli ajatellut toisen torjuvan sen. Hänen oli pakko irroittaa otteensa toisen kauluksesta tuon horjahdettua tai ei ehkä olisi itse pysynyt pystyssä. Toinen pamautti vuorostaan nyrkkinsä Rottenin naamaan saaden puolestaan nuorukaisen horjahtamaan ja hän joutui ottamaan muutaman tukiaskeleen, joiden avulla pysyi vain vaivoin pystyssä. Hän ei tainnut sittenkään olla aivan tappelukunnossa, mutta nyt oli myöhäistä perääntyä, sillä tulitus oli jo aloitettu. Harmi, että stilettiä ei ollut löytynyt, sillä sen voimin hän olisi voittanut leikiten. Toisaalta hän ottelikin mieluummin nyrkit nyrkkejä vastaan, sillä se oli paljon reilumpaa molempia osapuolia kohtaan. Aseita sai käyttää vain, jos niistä oli erikseen sovittu.

Nuorukainen huomasi hänen huulensa auenneen toisen iskun voimasta ja viha syttyi hänen silmiinsä, sillä vaikka pienet taisteluvammat olivat tavallisia tappeluissa, ei hän niitä silti sietänyt. Hän ei kuitenkaan jäänyt voivottelemaan verenvuotoa huulessaan vaan vastasi samalla mitalla takaisin pamauttaen nyrkkinsä toisen kasvoja kohti. Tähtäys oli vaikeaa hänen nähdessään edelleen kaiken kahtena ja huojuessaan nyt, kun ei ollut mitään mistä ottaa tukea, joten saattoi olla, ettei isku mennyt perille asti.

Jamie ei ollut todellakaan odottanut, että tämä ilta saisi näin räjähtävän lopun ja vieläpä ilman, että mies itse oli minkäänlaisissa aineissa. Se olisi sentään aiheuttanut sen, ettei Jamie olisi muistanut tästä tapahtumasta yhtikäs mitään ja olisi saanut kaikessa rauhassa pohtia sitä. Nyt hän kuitenkin joutui raahautumaan naama veressä kämpilleen nukkumaan ja herätessään muistamaan tämän kaiken, sekä tuon toisen osapuolen. Sen, joka oli käynyt hänen kimppuunsa eikä toisinpäin. Ja vieläpä niin mitättömästä syystä, ettei ollut ihme, että Jamieta vitutti. Tosin, homoseksuaalisuus oli hänelle todella pieni ja mitätön seikka, mutta jotkut saattoivat ottaa sen loukkauksena ihmisrotua vastaan. Olihan se totta, ettei homous ollut normaalia, mutta ei se nyt niin epänormaalia ollut kuin esimerkiksi tuollaiset uusnatsit, jotka hakkasivat lähes jokaisen vähänkin epänormaalin ihmisen hengiltä. Jamie ei kerta kaikkiaan tajunnut tuon motiiveja tehdä näin, muttei se tällä hetkellä kiinnostanut juurikaan. Mies päätti keskittyä enemmän hengissä selviämiseen, kuin moisiin pikkuseikkoihin.
"Ja nyt sä ihan jostain kumman syystä päätit heittää aivot narikkaan ja alkaa tappella mun kanssa. Ei pentu ole tainut päästä purkamaan riittävästi energiaa koulun jalkapallokentällä", Jamie ärähti vihaisesti, sillä jos hän vihasi jotain, niin se oli tuollaiset ylimieliset kakarat, jotka yrittivät hyppiä jokaisen vastaantulijan silmille. Mies itse ei kuitenkaan sallinut sitä ja hän aikoi parhaansa mukaan päästä toisen niskanpäälle. Olisi jo todella nöyryyttävää, jos häviäisi jollekin nuoremmalle, koulun urheilukentällä posket punaisina juoksevalle ipanalle.

Jamie tunsi suurta tyydytystä, että hänen nyrkiniskunsa oli osunut ja nyt toisen alahuuli oli revennyt varsin mukavasti. Vielä muutamia yhtä kovia iskuja tiettyihin paikkoihin ja silloin homma olisi sillä selvä. Se oli kuitenkin paljon helpommin sanottu kuin tehty, sillä toinen liikkui kokoajan ja se vaikeutti tehtävää entisestään. Onneksi Jamie oli yhden valtavan harppauksen toista edellä. Hän nimittäin ei ollut humalassa ja toinen näytti olevan ihan senkin edestä. Ainakin tuo näytti huojuvan paikoillaan varsin uhkaavasti, että tämä sittenkin saattoi loppua lyhyeen. Pieni, lähes olematon virnistys käväisi Jamien suupielillä ennen, kun huomasi toisen yrittävän lyödä häntä uudestaan. Harmi vain, että Jamiella oli nopeat refleksit, eikä isku tullut perille asti.
"Sunlaisilles ei kuule saisi antaa limpparia vahvempaa. Tajuutko sä yhtään, että millasessa kunnossa oot! Melkeinpä rupee itkettää sun puolestas", Jamie naureksi ja pyyhki hivenen pois hihallaan naamassaan olevaa verta, "mutta mä sanoinkin, että melkein", tämä tokaisi ja kohdisti taas suhteellisen lujan nyrkiniskun kohti toisen kasvoja.

Rotten vihasi sitä, että häntä sanottiin pennuksi, koska hän koki sen halventavana. Ei hän sitä kiistänyt, etteikö olisi ollut nuori, mutta kyseinen pentu sana oli loukkaava; varsinkin nyt, kun se loukkaukseksi oli tarkoitettukin. Nuorukainen ei myöskään ollut samaa mieltä aivojen narikkaan heittämisestä, sillä hänhän tappeli toisen kanssa nimenomaan aatteidensa vuoksi. Toisaalta tappelemista voisi ehkä kutsua jopa hänen harrastuksekseen, sillä hän nautti siitä jollain omituisella tavalla. Tai ei se oikeastaan ollut edes niin omituista, sillä kyllähän monella ihmisellä syttyivät agressioit sellaisten henkilöiden seurassa, joita ei sietänyt. Rottenilla vaan sattui olemaan niitä henkilöitä paljon, sillä hän oli ahdasmielinen, muttei suinkaan nähnyt sitä paheena, kuten moni muu. Jos kaikki olisivat kaiken suvaitsevaisia ituhippejä, mihin tämä maailma oikein menisi?
"Ehkä shä oot anshainnu rurpaanvedhon", nuorukainen vastasi toiselle äänen sammaltaessa edelleen. Mihinkäs alkoholi hänen verestään vielä olisi poistunut. Hänen vanhempansa tulisivat jälleen kerran kokemaan järkytyksen hänen mennessään takaisin kotiin, sillä nuo vihasivat sitä, että hän tuli kaatokännissä ja naama ruhjeilla takaisin aivan kuin mitään kummallista ei olisi sattunut. Toisaalta hän kyllä teki niin senverran usein, ettei se ehkä enää mitään kummallista ollutkaan, mutta siltti vanhemmat eivät ilmeisesti siihen halunneet tottua.

Isku ei osunut perille, mikä sai Rottenin mutisemaan muutaman mongertavan kirosanan. Toinen naureskeli hänen päihtymystilaansa, mutta nuorukainen ei nähnyt sitäkään varsinaisena ongelmana, vaikka se hänen tappelutaitojaan häiritsikin varsin paljon. Kuitenkin hän oli melkein aina tapellessaan humalassa, joskus jopa tätäkin enemmän, joten hän oli kyllä tottunut kännissä rähisemiseen. Joskus hän voisi kyllä tapella selvinkinpäin ihan vain kokeilumielessä ja katsoa, kuinka paljon parempi hän oli, kun päätä ei oltu vedetty täyteen.
Nuorukainen ei ehtinyt vastata toiselle mitään, kun sai jälleen nyrkin naamaansa ehtimättä tojua iskua, sillä hänen refleksinsä kävivät hitaalla. Hän ulahti kivusta, sillä isku oli osunut suoraan nenään, joka alkoikin heti protestoimaan tappelua ja valuttamaan punaista nestettä uusnatsin vaatteille. Jälleen oli ihme, että poika pysyi pystyssä horjahdettuaan iskun voimasta ja otettuaan ne tarvittavat tukiaskeleet, joita muuten joutui ottamaan paljon.
"Shul ei oish toivookaan phärjää mulle josh oishin shelvinpäin", nuorukainen uhosi ja latasi vuorostaan oman nyrkkinsä toisen naamaan.

Jamie taas tunsi jonkinmoista mielihyvää siitä, kun kutsui toista pennuksi. Eihän se oikeastaan kovinkaan paha haukkumasana ollut, mutta silti se tuntui miehestä itsestään hyvältä. Ehkä hän uskoi tietävänsä, ettei nimitys ollut toiselle mieleen ja ihmekkös tuo. Tuskin nyt kukaan halusi kuulla kenenkään käyttävän itsestään moista sanaa, varsinkaan jonkun, joka oli ilmeisimmin itseään vanhempi. Ei nyt Jamie voinut toista kovinkaan paljon vanhempi olla, mutta mistä sitä koskaan tiesi. Jotkut nuoret näyttivät ainakin paria vuotta vanhemmalta, kuin oikeasti oli ja senpä takia baareistakin löytyi entistä useammin nuorempaa porukkaa kuin pitäisi. Joten, vaikka toinen poistuikin aivan umpikännissä baarista, niin ei se silti tarkoittanut tämän olevan täysi-ikäinen.
"Samaa voisin sanoa susta", Jamie tuhahti ja oli erittäin mielissään siitä, että oli jälleen kerran lyönyt tuota oikein kunnolla. Veren näkeminen toisen kasvoilla oli jotain niin ihanaa, että hänen olisi tehnyt mieli huutaa onnesta. Harmi vain, ettei tätä peliä ollut vielä voitettu. Voi, että häntä ärsytti tällainen! Jamie ei nimittäin tykännyt ollenkaan tappelemisesta, vaikka oikeastaan voisi muuta luulla. Hänhän aina suorastaan kerjäsi ikävyyksiä suurella suullaan ja vieläpä niin paljon, että niistä syntyi aina väistämättä jonkinmoinen kahakka.

Jamie osasi kyllä odottaa toisen lyövän aivan pian takaisin, mutta ei tuollaisiin asioihin reagoitu kovinkaan nopeasti, vaikka vastustajana olikin joku humalainen nahkapää. Toisen nyrkki osui kipeästi Jamien leukaan, jonka seurauksena miehen hampaat kalahtivat ikävästi yhteen ja se sai hänet voihkaisemaan kivusta.
"Haha, salli mun nauraa. Mä pieksisin sut vaikka silmät sidottuna tai yhtä kännissä kuin sä", Jamie kuitenkin nauroi, vaikka ei ollut asiasta niinkään varma. Toinen nimittäin osasi tapella humalassakin näin agressiivisesti, joten olisi todella pelottavaa nähdä tämä ihan selvinpäin. Ei Jamie tätä pystyisi välttelemään, sillä toinen ihan varmasti asui samalla seudulla kuin hän. Jälleenkohtaamisesta voisi tulla melko riitaisa, jonka mies aivan vapaaehtoisesti jättäisi väliin.
Niinpä Jamie päätti, että halusi tästä tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois ja sen takia päätti yrittää kolkata tuon maahan.

Rotten olikin osannut aavistaa toisen vastauksen hänen sanoihinsa turpaanvedon ansaitsemista. Siitä hän ei kuitenkaan ollut samaa mieltä, sillä olihan vain oikeus ja kohtuus, että noin ärsyttävä hintti saisi kerrankin kunnolla turpaansa. Nuorukainen ei edelleenkään laskenut tappelun häviämistä vaihtoehdoksi, sillä hän oli elämänsä aikana voittanut monia tappeluja, vaikka olikin ollut humalassa. Sitä hän ei halunnut muistella, että oli myös hävinnyt vähintään yhtä monta. Tappeleminen humalassa oli haastavaa ja vaikein osuus oli ehdottomasti pystyssä pysyminen lyöntejä vastaanottaessa. Torjuminenkin oli vaikeaa, sillä reaktionopeus ei toiminut niin hyvin kuin selvinpäin. Oikeastaan uusnatsilla oli yllättävän vähän kokemusta selvinpäin tappelemisesta ja nekin kokemukset sijoittuvat lähinnä kouluun, jossa hän silloin tällöin kyrpiinnyttyään latasi nyrkkinsä jonkun ärsyttävän mamun tai hinttarin naamaan. Yleensä siitä seurasi auttamatta tappelu.

Jälleen hänen nyrkkinsä pamahti toisen kasvoihin, tällä kertaa leukaan. Toisen uhoaminen ei mennyt läpi, sillä nuorukaisella ei ollut yleensäkään tapana ottaa toisten sanoja todesta, jos ne koskivat hänen voittamistaan. Kyse ei oikeastaan ollut edes siitä, olivatko ne edes todenmukaisia vaihtoehtoja vaan siitä, ettei nuorukaisen ylpeys sallinut hänen ottavan huomioon sitä vaihtoehtoa, ettäkö joku voisi hänet voittaa tappelussa, vaikka niinkin oli käynyt monet kerrat. Hän laski ne kuitenkin poikkeustapauksiksi, vaikkei asia aivan niinkään ollut.
"Tohon shä et ushko itekään", hän nauroi ivallisesti takaisin. Oli huvittavaa, miten hän itse uhosi minkä kerkesi, mutta piti silti toisten uhoamista lähinnä säälittävänä. Hänen egonsa kasvoi valtavaksi heti, kun hän sai vähänkin alkoholia vereensä.

Toinen vaihtoi taktiikkaa ja onnistui taklaamaan Rottenin maahan. Tällä kertaa pystyssä pysyminen ei ollut edes vaihtoehto vaan nuori mies kaatui maahan. Hänen suustaan karkasi parahdus hänen päänsä kolahdettua kipeästi asfalttiin. Ei olisi mikään ihme, jos hän löytäisi seuraavana aamuna takaraivostaan verisen ruhjeen. Isku sai nuorukaisen silmissä kieppumaan, sillä tärähdys oli ollut melkoinen. Hänhän oli kaatunut melkein suorana maahan ehtimättä ottaa vastaan juuri lainkaan, sillä reaktionopeus ei ollut mitään kovin päätä huimaavaa luokkaa johtuen hänen päihtymystilastaan.

Jamie tiesi, että hänen sanansa olivat pelkkää sananhelinää toisen korvissa ja oikeastaan ymmärsi tuota todella hyvin, vaikkei sitä ääneen koskaan sanoisi. Nimittäin eiväthän toisenkaan uhkaukset tai haukkumiset olleet hetkauttaneet Jamieta ollenkaan, vaan hän oli päästänyt kaiken tyynesti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eihän siitä yksinkertaisesti tulisi mitään, mikäli Jamie ottaisi kaikki toisen hintiksi haukkumiset itseensä, sillä hän oli kuullut tuota samaa melkeinpä jokaisessa paikassa. Eikä kaikki edes välttämättä ajatelleet haukkuessaan Jamien olevan sellainen, sillä jotkut käyttivät sitä vain pelkkänä haukkumasanana. Ilman, että oikeasti ajattelisivat sen merkitystä. Ei Jamie kuitenkaan viitsinyt alkaa korjailemaan kenenkään sanomisia siinä suhteessa, että hänhän oli oikeasti biseksuaali. Ei edes tuolle toiselle, sillä mihin tämän kielteinen asenne häntä kohtaa häviäisi? Hintti kuin hintti, ei sillä ollut väliä, sillä nykyään Jamien ihailujen kohteet olivat suurimmaksi osaksi miehiä, mutta ei hän silti halunnut leimata itseään täysin homoksi. Naisen kanssa hän ei ollut seurustellut tai puuhannut mitään muutakaan lähes kahteen vuoteen, joten ehkä Jamien olisi aika tunnustautua ihan täydeksi homoksi. Ei ehkä muille, mutta ainakin itselleen.

Jamie naurahti hyvin pilkallisesti huomatessaan toisen todellakin kaatuvan maahan ja ilmeisesti lyövän takaraivonsakin asfalttiin. Oikeastaan, tuo näytti aika pahalta ja toiselta saattoi mennä joitain luita poikki tai lähteä taju. Mitä Jamie silloin tekisi? Jättäisi toisen siihen ja lähtisi nopeasti kotiin? Soittaisi vaikkapa ambulanssin noutamaan pojan? Olisiko miehellä pokkaa tehdä niistä kumpaakaan? Hän ei nyt pitänyt hätänumeroon soittamista mitenkään hyvänä asiana, sillä nämä tietenkin kyselisivät miten toinen oli kaatunut ja muuta vastaavaa. Jamiehan voisi pahimmassa tapauksessa saada syytteet mahdollisesta pahoinpitelystä, vaikkei ollut tätä tappelua aloittanutkaan. Mutta mies oli kuitenkin ollut paikalla ja hänellä oli aivan varmasti oma rikosrekisteri, joten ei ihmekkään mikäli häntä tästä syytettäisiin.
Mutta taas toisaalta. Halusiko hän jättää toisen tuohon maahan ihan yksinään, vaikka tältä olisi sitten mennyt taju? Jamie puri vimmatusti huultaan. Se olisi tuolle oikein, sillä pitäpä oli tullut ryppyilemään hänelle ja tämä sai maistaa omaa lääkettään. Ehkäpä oppi tästä lähtien jättämään homot rauhaan ja pysyä kotonaan lipittämässä limua.
"No? Loppuiko pennulta puhti? Täytyykö soittaa mutsi hakemaan?" Jamie kysyi hetken päästä ja tökki toista kengänkärjellä kylkeen.

Onneksi Rotten oli kaatunut niin velttona ja raajat hyvissä asennoissa maahan, ettei häneltä ollut mennyt luita poikki. Silmissä kuitenkin kieppui nyt vieläkin enemmän kuin äsken ja päässä jyskytti sellainen kipu, että se meinasi viedä järjen. Nuorukaisen suusta karkasi toinen parahdus hänen yrittäessään liikauttaa itseään. Liike aiheutti myös sen, että häntä alkoi oksettamaan. Olikohan hän saanut aivotärähdyksen? Se ei toisaalta mikään ihme olisikaan ollut, sillä olihan hän lyönyt päänsä melkoisen lujaa asfalttiin. Toinen tökki nuorukaista kylkeen ja kysyi, loppuiko häneltä puhti. Irvaili vielä päälle siitä, pitäisikö soittaa äiti hakemaan.
"Ei lophunu", nuorukainen sanoi ja yritti uudelleen nostaa päänsä maasta. Hän saikin itsensä hilattua istualleen, mutta samantien sen tehtyään häneltä lensi laatta. Hän ei edes ehtinyt kunnolla kääntyä sivulle, joten sai puolet nestepitoisesta oksennuksesta päälleen.

"Vhittu.. tän mä tuun koshtamaan", hän jatkoi uhoamistaan, vaikka oli selvästi jo pahasti alakynnessä. Nuorukainen pyrki nousemaan seisomaan, mikä sai päässää kieppumaan ja pyörimään. Hän kuitenkin pakotti itsensä kestämään kaiken sen vilinän silmissään. Päästyään ylös, nuorukaisen oli pakko viedä kätensä pitelemään hetkeksi päätään, sillä sitä jomotti pahasti. Hänen olisi melkein tehnyt mieli antaa toiselle erävoitto, että pääsisi itse parantamaan tätä järkyttävää hedariaan kotiinsa. Se ei kuitenkaan tullut kysymykseensä, sillä koskaan ei luovutettu; ei vaikka mikä olisi. Ja kyllähän miehen täytyi vähän kipua kestää, ei hän mikään hiiri ollut. Mutta huolimatta näistä ajatuksista ei poika tehnyt elettäkään jatkaakseen tappelua, sillä hänen päässään jyskytti aivan liian pahasti, ettäkö hän olisi voinut keskittyä lyömiseen. Nuorukainen yritti tasailla hengitystään, joka värisi kivusta ja kiroili mielessään sitä, että oli mennyt lyömään päänsä. Tämä ei ollut yhtään mukavaa. Millaisen kuvan toinenkin hänestä sai, kun hän näin pienestä joutui lähes luovuttamaan. Nuorukaisen silmät siristyivät ja hän päätti vain purra hammasta ja kestää. Hän irroitti otteensa päästään ja sen enempää tilannetta pohtimatta päätti ladata vielä iskun toisen nenää kohti. Voimaa iskussa olisi voinut olla reippaasti enemmän eikä tähtäyskään päätä huimannut, mutta ainakin hän oli yrittänyt parhaansa jatkaakseen kesken jäänyttä välienselvittelyä. Hän ei aikonut luovuttaa, ei vaikka pää tuntui siltä, kuin kallon sisällä räjäytettäisiin kolmen sekunnin välein ydinpommi.

Jamie uskalsi nyt naureskella toiselle ihan ääneen, sillä tuo näytti olevan sentään tajuissaan ja varmaan pian yrittäisi nousta ylös. Mies ei tiennyt, että olisiko hänen pitänyt alkaa potkia tuota tai jotain muuta vastaavaa. Ihan vain sen takia, että tuo loukkaantuisi fyysisesti entistä enemmän, sillä sehän yleensä tappelussa oli ideana. Saada vahingoitettua toista niin pahasti, ettei tämä kykenisi tekemään yhtään mitään ja sen johdattelemana luovuttaisi. Ainakin Jamie itse toisen tilassa luovuttaisi ihan suosiolla, sillä isku asfalttiin näytti olevan melkoisen kova. Ainakin pää kolahti siihen varsin ikävästi ja sen seurauksena tuleva kipu oli varmaankin äärimmäisen epämukavaa. Jamie tiesi sen oikeastaan omasta kokemuksistaan, sillä tottakai hän oli elämänsä aikana onnistanut saamaan useamman aivotärähdyksen, jonka oli aiheuttanut takaraivon kolahtaminen kovaan maahan tai lattiaan.
Jamie kohotti hivenen kulmiaan, kun toinen päättikin yrittää nousta istumaan ja jopa onnistui siinä. Heti sen jälkeen kuitenkin tämä oksensi ja Jamie peruutti muutaman askeleen kauemmas, puhtaan inhon paistaessa kasvoillaan. Oksennus oli jotain sellaista, jonka näkemisestäkin Jamiella yleensä lensi laatta ja mikäli hän oli selvinpäin, niin silloin paljon suuremmalla todennäköisyydellä niin kävisi. Mies joutuikin hyvin pitkään taistelemaan sitä vastaan, ettei laatta olisi ihan oikeasti lentänyt suun peittona olevien sormien väleistä. Se olisi ollut jo todella noloa, sillä eihän nyt aikuinen mies oksentaisi, kun näki jonkun muun oksennusta! Siitähän toinen olisi saanut paljon enemmän aihetta vittuiluun ja sitä Jamie ei halunnut. Hän halusi pysyä niskanpäällä tässä yhteydenotossa, teki toinen ihan mitä vain!

Jamie huomasi toisen nousevan pystyyn ja huojuvan melko uhkaavasti paikoillaan. Ihme, jos ei kaatuisi samantien uudestaan keskelle oksennustaan ja tällä kertaa murtaisi ihan koko kallonsa. Näin ei kuitenkaan käynyt ja miehen mieli sumeni hetkeksi. Se nimittäin tarkoitti sitä, ettei tappelua oltu vielä voitettu, joten hänen täytyi keksiä jokin muu konsti sen voittamiseen.
"Just joo. Mahtaa vituttaa hävitä tällaiselle hintille. Usko jo, ei susta oo mulle vastusta", Jamie naureskeli ja se sama ivallinen hymy ilmestyi suupielille, kun toinen piteli päätään.
Harmi vain, että mies ei huomannut riittävän ajoissa toisen kohdistavan taas lyönnin hänen naamaansa kohti. Lyönti osui jo kertaalleen Jamien nenään, joka alkoi vuotamaan nyt entistä pahemmin. Hän jopa ihmetteli, jos se ei olisi murtunut tai jotain. Jamie voihkaisi kivusta ja nojasi parin metrin päässä olevaan seinään. Kipu oli todella kamala ja vaistomaisesti Jamie vei kätensä pitelemään tummanpunaista verta pulppuavaa nenäänsä.

Rotten ei huomannut toisen inhoa hänen oksentamisensa johdosta. Jos hän olisi tiennyt, miten vaikeaa toisen oli nähdä oksennusta, hän olisi takuulla käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja alkanut piikittelemään siitä. Hänelle itselleen tuli kieltämättä myös joskus hieman pahoinvoiva olo nähdessään jonkun toisen oksentavan, mutta se oli kai aivan normaalia. Hän itse oksensi todella harvoin, jos koskaan sen takia, että jollain toisella lensi laatta. Kai hän oli nähnyt vähän liikaakin oksentelevia ihmisiä, sillä se ei enää paljoa hetkauttanut. Sellaista se kai teetti, kun liikkui ihmisten kanssa, jotka ryyppäsivät vähintään yhtä huolella kuin hän itse.
Toinen se jaksoi soittaa suutaan. Rotten naurahti tuon vastaukselle pilkallisesti eikä uskonut hetkeäkään, ettei voisi edelleen toista voittaa tässä kamppailussa, vaikka olikin todella huonossa kunnossa. Eri asia tietenkin oli, halusiko hän käydä tappelun loppuun. Nuorukainen nimittäin alkoi harkita tosissaan sitä vaihtoehtoa, että lähtisi kotiin parantamaan saamiaan vammoja ja etenkin tätä karmeaa pääkipua.

"Shä et voitha mua edes unisshash", hän vastasi samalla mitalla takaisin. Oli huvittavaa, miten varma hän oli voitostaan vaikka oli selvästi alakynnessä ihan jo humalatilansa ja aivotärähdyksenä takia. Olisi ihme, jos hän voittaisi tämän taistelun, mutta luovuttaa hän ei aikonut eikä halunnut ottaa edes huomioon sitä vaihtoehtoa, että voisi hävitä. Oikeastaan se ei edes ollut vaihtoehto, jos Rottenilta kysyttiin. Hän tulisi voittamaan tämän tappelun ja sillä sipuli.
Hänen iskunsa osui jo toistamiseen keskelle tuon ärsyttävän hintin nenää ja nuorukainen sai siitä mielihyvää. Hän ei kuitenkaan voinut iloita siitä kovinkaan paljoa, sillä hän joutui taas viemään kätensä pitelemään päätään, joka tuntui siltä kuin se räjähtäisi minä hetkenä hyvänsä kappaleiksi. Oikeastaan pääkipu oli jo sitä luokkaa, että hänen olisi varmaan kannattanut käydä terveyskeskuksessa, mutta sitäkään nuorukainen ei tullut ajatelleeksi. Kuitenkin hän alkoi taipumaan siihen, että keskeyttäisi tämän tappelun ja lähtisi kotiin lepäämään.
"Mhä oon nyt niin hyvällä tuulella ethä mhä annan shun tällä kerthaa mennä", hän sanoi ikään kuin olisi oikeastikin ollut jotenkin erityisen armeliaalla tuulella vaikka oli ilmiselvää, että hänen mielipiteensä tappelun keskeyttämisestä johtui pelkästään pääkivusta.

Jamieta vitutti hetki hetkeltä yhä enemmän, sillä hän ei vain yksinkertaisesti jaksanut enää tapella tuon kanssa, mutta miehen ylpeys ei antanut periksi lähtemistä. Se olisi jo liikaa, vaikka se voisi olla tässä tilanteessa melko fiksua. Nimittäin he molemmat alkoivat olla jo aika huonossa kunnossa; toinen oli satuttanut päänsä todella pahasti ja Jamien nenästä sekä suusta suorastaan pulppusi verta. Lisäksi Jamiella oli todella huono olo, että olisi vain halunnut hautautua peiton alle ja nukahtaa. Unohtaa tämä kaikki ja paikkailla haavojaan kotona. Ei Jamie onneksi niin huonossa kunnossa ollut, että olisi tarvinnut lääkäriä, mutta toisesta hän ei sitten tiennyt. Eikä tässä tilanteessa kauheasti kiinnostanutkaan, sillä tuohan oli tämän kaiken aloittanut. Jamiella ei ollut minkäänlaisia velvollisuuksia olla huolissaan tämän kunnosta ja että pääseekö tämä elävänä kotiin. Hän ei todellakaan ollut mikään lapsenvahti, joten tuo pentu sai huolehtia itse itsestään.
Jamie nojaili edelleen läheiseen tiiliseinään ja huokaili kivusta. Tummansinisen hupparin hihan alkupää oli värjäytynyt tummanpunaisesta verestä melkein kokonaan ja Jamie saattoi tuntea sen tahmeuden ihoaankin vasten. Sen puhdistaminen olisi todella haastava homma Jamielle, sillä ei tämä ollut ikinä osannut tehdä minkäänlaisia kotihommia kunnolla. Se kaikki oli melkeinpä aina tehty hänen puolestaan, mutta nyt hän asui yksin, eikä siivoojaa ollut. Asunto olikin senmukaisessa kunnossa, ettei mies kovinkaan usein siivoillut. Johtuiko se sitten laiskuudesta vai viitseliäisyydestä, sitä Jamie ei tiennyt.

Jamie käänsi yllättyneen katseensa toiseen, kun tämä sammalsi lopettavansa hänen hakkaamisensa siihen. Siis anteeksi mitä? Luovuttiko toinen? Näin äkkiä? Vaikka äskenhän toinen oli uhkannut hakkaavansa Jamiesta ilmat pihalle. Mahtoi se kaatuminen sitten olla varsin paha, sillä eihän tämä äkkinäinen luovuttaminen voinut johtua mistään muusta.
"Näinkö nopeesti sä luovutat?" Jamie naureksi, vaikka sekin teki kipeää. "Et taida sitten kovinkaan kova skini olla, vai? Heti kun iskee pienikin päänsärky, niin pitää päästä mutsin luokse itkemään", mies jatkoi nauramistaan ja katsoi toista huvittuneena. Oikeastaan, toisen luovuttaminen oli Jamienkin kannalta melko hyvä veto, sillä eihän mies itsekkään enää jaksanut. Hän voisi ihan hyvin lähteä nyt kotiinsa ja mennä nukkumaan. Vaikka, miksipä sitä haaskata näin hyvä tilaisuus näyttää toiselle kaapin paikka? Jamie virnisti hyvin ivallisesti ja käveli sitten toisen eteen.
"Ja niin seksuaalivähemmistöt veivät voiton. Nyt voitkin sille sedällesi kertoa, että homo voitti sut 6 - 0. Ehkäpä ens kerralla mietit kaksi kertaa, kenelle alat ryppyilemään", Jamie sanoi ja yritti sitten lyödä toista kasvoihin.

Rotten puri hammasta toisen naureskellessa hänelle tuon tajuttua tietenkin heti, minkä takia hän halusi keskeyttää tappelun. Nuorukaisen olisi tehnyt mieli leipoa toista uudelleen kuonoon, mutta hänen päätään jomotti niin paljon, ettei hän viitsinyt vaivautua. Kuitenkin hän päätti, että kun seuraavan kerran toisen näkisi, hän hakkaisi tuon oikein kunnolla ja voimaa säästämättä.
"Mhähän shanoin et mhä pääshtän shut tällä kertaa menemhään, koska mhä oon nyt niin hyvällä thuulella", hän ärähti ja kokeili käsillään takaraivoaan, johon oli hyvää vauhtia nousemassa kunnon kuhmu. Hän ei vieläkään myöntänyt luovuttaneensa vaan ajatteli asian niin, että tulisi vielä kostamaan tämän myöhemmin, kunhan vain saisi ensin tämän päänsäryn hoidettua pois alta. Ja mitä tuli äidin luo itkemään menemisestä niin taisi olla pikemminkin niin päin, että äiti tulisi taas itkemään nähdessään esikoisensa palaavan perjantai-iltana kotiin kaatokännissä, naama verillä ja verinen kuhmu takaraivossaan. Huomisesta tulisi rankka päivä, sillä olisi vuorossa taas saarnaa saarnan perään. Ellei sitten Rottenin isä sattuisi olemaan myös humalassa; silloin saarna tulisi jo tänään.

Toinen käveli nuorukaisen eteen ja tämä yritti olla huojumatta kovin paljoa. Hän kuunteli toisen sanat ja oli jo vastaamassa niihin, kun toinen löi häntä jälleen kasvoihin. Isku osui silmien väliin niin voimalla, että uusnatsi menetti uudelleen tasapainonsa ja kaatui maahan. Takaraivoa pitelevät kädet irrottivat otteensa nuorukaisen yrittäessä ehtiä ottaa vähän vastaan kaatumistaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Jo toista kertaa hän kolautti päänsä asfalttiin ja tällä kertaa isku oli jo liikaa, sillä nuorukainen menetti tajuntansa. Rashee Road oli huono paikka jäädä makaamaan tiedottomana kadulle, sillä joku tulisi takuulla tyhjentämään taskut heti, kun vain tilaisuus siihen tarjottaisiin, mutta asialle ei enää mahtanut mitään. Pitäisi käydä ilmiömäinen tuuri, että joku vaivautuisi soittamaan ambulanssin. Tietenkin oli myös olemassa se vaihtoehto, ettei nuorukainen olisi kovin pitkään tajuttomana ja ehtisi herätä, ennen kuin hänen taskunsa olisi käännetty ylösalaisin. Ei nuorukaista varsinaisesti rahanmeno haitannut, mutta uusia täysi-ikäisen henkilöllisyyspapereita voisi olla vaikeaa löytää, joten niitä hän ei haluaisi menettää. Oli selvää, että jos hänen taskunsa tyhjennettäisiin, nuorukainen laittaisi sen automaattisesti maahanmuuttajien tai narkkarien piikkiin.


[mulla on välillä tapana muchata hahmojani liikaa ja ajattelin nyt tehdä siihen muutoksen ja pistää jätkän tajuttomaksi. Senhän olis periaatteessa pitänyt kaatua jo moneen otteeseen, sillä niin humalassa jätkä on. Kiitokset hyvästä pelistä! Voitais ehkä ottaa uusintamatsi näillä kahella jossain välissä? ]

Jamie oli kyllä kuullut toisen sanovan olevansa muka niin hyvällä tuulella, että antoi miehen mennä, mutta eipä hän moista jaksanut uskoa. Tuo ei vain halunnut näyttää heikkouttaan, joten päätti sitten keksiä jotain noin typerää. Kyllähän mies oli nähnyt, millaisella raivolla tuo oli hänen kimppuunsa käynyt ja millaista jälkeä tämä oli saanut aikaan. Oikeastaan, tämä oli melkoinen saavutus noinkin humalassa olleelta ihmiseltä, mutta Jamie halusi uskoa sen olleen pelkkää moukantuuria. Hän itse tuskin noin päissään kävelisi edes suoraa linjaa, saati sitten tappelisi jonkun kanssa ihan täysillä, vaikkei mies sitä ikinä myöntäisikään. Yleensä päissään hän lähinnä vain kaatuili yhtenään ja puhe sammalsi lähes yhtä pahasti kuin toisella nyt. Ja tietenkin humalassa sitä tuli uskottua itsestään vaikka mitä ja alkoi aukomaan päätään ties kenelle, mutta siinä sai sitten itse turpaansa todella pahasti, ettei mitään rajaa. Ei Jamiesta ollut tappelemaan humalassa, vaikka ei mies sitä kenellekkään myöntäisi.
Tajutessaan, että oli iskenyt toista suoraan silmien väliin, Jamie olisi voinut jälleen hihkua onnesta. Kaiken kruunasi se, että toinen kaatui maahan ja ilmeisesti menetti sitten viimein tajunsa. Mies itse ei tiennyt, että oliko se lainkaan hyvä juttu, sillä oliko liian ilkeää vain lähteä pois paikalta ja jättää toinen makaamaan keskelle Rasheen katua. Hänen ylpeytensä ei edelleenkään antanut periksi soittaa ambulanssia tai poliisia paikalle, jotta nämä voisivat noukkia nuoremman talteen. Toisaalta, Jamie voisi ensin soittaa jollekulle ja sitten vain lähteä paikalta. Sekin kyllä olisi jo ihan liikaa tuollaiselle paskiaiselle, sillä tuohan oli hyökännyt Jamien kimppuun ensimmäisenä ja vieläpä kuvitellut voittavansa ihan leikiten. Ja jos jotain Jamie inhosi eniten, niin ne olivat homofobiset ja itsestään liikoja luulevat kakarat. Toinen sai luvan jäädä siihen makaamaan ja pitää huolta itse itsestään, sillä niinhän heidän kaikkien piti. Tuskin nyt toinenkaan soittaisi mihinkään, mikäli tämä asia olisi toisinpäin.

Jamie hieraisi vielä verta vuotavaa nenäänsä ja kumartui katsomaan vielä varmuuden vuoksi, että oliko toinen tosissaan menettänyt tajunsa. Olihan tämä ja mies sai yhtäkkiä päähänsä erään ajatuksen. Virnistellen tämä kumartui toisen ylle ja veti tämän molemmat housut kinttuihin. Tämä saisi aivan varmasti elämänsä unohtumattoman yllätyksen herättyään ja aivan varmasti osasi epäillä tästä juuri Jamieta. Ei se miestä kuitenkaan tuollainen keskenkasvuinen ipana voinut pelottaa, joten ei siitä sitten sen enempää.
Jamie käänsi vielä varmuuden vuoksi toisen housujen taskut väärinpäin, jotta voisi ottaa mukaansa vielä mahdolliset rahat. Ei niitä nyt kovinkaan paljoa ollut, mutta silti riittävästi muutamaan kaljaan lähikaupasta. Pirteästi virnistellen Jamie tunki vähäisiä hiljuja taskuun ja kaivoi vielä mustan kajaalin esiin, kirjoittaen sillä vielä toisen otsaan lauseen 'Fuck me'. Tätä yötä tuo ei ihan hevillä unohtaisi, eikä Jamie sitä oikeastaan pistänyt pahakseen. Toivottavasti tuo osaisi antaa tämän jälkeen edes hivenen kunnioitusta homoseksuaaleja kohtaan, vaikka sitä mies vähän epäili. Tuskin tuollainen, jo lapsesta asti opetettu, homofoobikko mielipiteitään ihan heti muuttaisi. No, ainakin tuo osaisi vältellä Jamieta edes jonkin aikaa. Tuon ajatuksen johdattelemana, Jamie käveli toisen ohi ja suuntasi askeleensa kohti kerrostaloa, jossa hän asui. Ulkona oli kieltämättä melko viileä ja jäi nähtäväksi, että paleltuisiko toiselta tämän takia tietyt paikat, mutta ei se Jamieta liikuttanut.

(( Juu. Sori tuo pienoinen hitti, mutta en voinut vastustaa kiusausta 8DD Ja todellakin! Näiden jätkien pitää kyllä kohdata joskus uudestaan. Ois kiva nähdä mitä tapahtuu. ^^ ))

[Ei vitsit mä en voi lopettaa nauramista! Jamie on ilkee :'''DDD
Millos otettais näillä uusintaottelu? Mietin että vois olla hassu tilanne, jos Rotten olis lapsenvahtina ja päättäny viedä penskat McDonaldsiin syömään ja ne sattuis törmäämään siellä? Rotten on niin idiootti, et se tappelee kyllä sisarustensakin edessä ihan kympillä.. Kuullostaako mahdottomalta ajatukselta? : D]

(( Hehe. Ilkeällä ihmisellä on luonnollisesti ilkeitä hahmoja >:3
Mut joo. Mulle käy ihan millon vain. Ja toi idea kuulostaan ihan loistavalta. Jamie tuskin pystyy pitämään turpaansa kiinni, kun huomaa Rottenin lapsenlikkana ;D ))

[Jes, siitä tulee takuulla viihdyttävä peli. :'')
Mä voisin tänään alotella sen. Kauanko näiden viimetapaamisesta olis?]