Joskus sitä pitää vain vähän... irroitella.

[Evi.Love kera hurmaavan herransa.]

Tähdet tuikkivat taivaalla. Sieltä erottui selvästi kalojen ja skorppioonin tähtikuvio, Otavakin taisi näkyä jos osasi hieman päätään pyöritellä. Taivaalla lensi useita tähdenlentoja, niistä olikin tänää kuulutettu uutisissa, että suuri määrä tähdenlentoja innostuisi tänään lentelemään taivaalla tänä yönä. Ja jos joku tuijotteli pitempääkin kylmässä syysilmassa tähtösiä, saattoi tämä huomata, et jotkut tähdet liikkuivat. Ne olivatkin satelliitteja.
Jotkut olivat tosissaan pistäneet takkia ja kaulahuivia päälle ja tulleet ulos katsomaan luonnon omaa valoshowta.Jotkut taas eivät olleet kiinnostuneet pitkän uuvuttavan päivän jälkeen mistään muusta, kuin pään vetämisestä täyteen silkkaa alkoholia. Monet olivatkin kerääntyneet pieneen räkälään, Rasheraspin baariin, joka sijaitsi pahamaineisen Rashee Roadin väylällä. Rasherasp oli paikka, jossa homot saivta kuonoon ja leidit ilman seuralaisia raiskattiin. Mutta poliiseja ei paljon kiinnostanut, jos he todellakin noudattaisivat virkavelvollisuuttaan, he vierailisivat paikassa tiuhaan tahtiin. Mutta oli paljon muitakin apua tarvitsevia, ja ikävä kyllä pahamaineinen Rasherasp oli valunnut listan alimmaiseksi. Jos sinne kerran meni, sai mukaan koko pakettiautollisen putkaanmenijöitä, eivätkä paikalliset poliisit kauheasti välittäneet humalaisista jannuista huutelemassa herjoja takapaksista.

Joten kaikki ne, jotka astuivat jalalla tuohon sikalaan, saivat itse pitää itsestään huolta. Yksi tälläinen uhkarohkea oli melody Darling, Yellow Avenuen kaunis kukkanen. Hän oli pukeutunut valkoiseen paitaan ja kietonut tummansinisen huivin kaulansa ympärille. Jalassa hänellä oli tavalliset pillifarkut, hiukset valuivat kiharaisina yli olkapäiden. Melody oli siistiytynyt meikkaamalla hillitysti, ei hän ollut ikinä meikkiä paljon käyttänytkään.
Melodyn päivä oli ollut kamala. Hän oli taas huutanut koko iltapäivän kilpaa vanhempiensa kanssa hänen kihlattunsa naimisesta, mutta ei hän halunnut mennä se äidin-unelmavävy-hienohelma-herran kanssa naimisiin. Hän halusi itse päättää omasta elämästään, olihan hän jo sentään kahdenkymmenen paremmalla puolella. Kyllä aikuinen nainen osais itsestään huolehtia.
Melody asteli Rasherapsin ovilta suoraan tiskille ja pamautti uupuneena rahatupon pöytään.
"Jotain, mitä tällä saa. Vahvaa, mistä humaltuu nopeasti. Ja jäitä. Ja anna samantien kaksi", Melody sanoi uupuneena. hänen viereisellä baarituolilla istui kaksi miestä, jotka olivat varmaan koko elämänsä istuneet niillä samoilla tuoleilla. Niiden paidankaulukset olivat sotkuiset ja rahatkin taisivat olla lopussa, sillä nämä vain vilkuilivat Melodya ja hänen rahatuppoaan toiveikkaasta. Nyrpeä baarimikko ehti kuitenkin tarrata seteleihin ensin. Hän paljasti kulmahampaansa ja nyökkäsi. Kohta hän iski kaksi kirkkaanpunaista shottia hänen eteensä. Melody huomasi heti ensisilmäyksellä,että paikan pesukonekin oli varmasi hajonnut ajat sitten. Hän pyyhkäisi lasin reunaa kaulahuiviinsa ja joi koko lasin kerralla. Samalla hän tajusi, että olisi saanut antamasta rahasta takasin ainakin puolet, mutta ei hän jaksanut alkaa valittamaan, ilta oli pitkä ja hän voisi jossain vaiheessa lähteä hakemaan uudet kaksi samanlaista.

Melody tarrasi lasiinsa ja käveli yhteen pöydistä. Hänen kävellessään ohitse joku räkälän vakioasiakas läimäytti häntä viekottelevasti takapuolelle ja vislasi. Melody jätti tämän omaan arvoonsa ja heilautti vain hiuksiaan tuolle säälittävälle vikittelijälle.
Melody vilkaisi ympärilleen - tämänkö paikan hän oli kaikista mahdollisista paikoista valinnut? Tämän baarin, jossa baarimikko oli kuin hapansilliä syönyt ja asiakkaat niin humalassa, etteivät olisi osanneet luetella numeroita ykkösestä kymmeneen. Kohta joku törkimys heittäytyi istumaan Melodyn viereen. Ennen kuin Melody ehti siirtyä kauemmas, mies nosti kätensä ja vetäisi Melodyn itseensä kiinni. Hän lipoi kielellä huuliaan ja yritti ujuttaa kättä jonnekin, minne Melody ei halunnut käden joutuvan. Niinpä hän läimäisi miestä kasvoille, tämä irrotti otteensa ja horjahti taaksepäin.
Muutama muukin limanuljaska näytti kiinnostunen hänestä ja kääntyi häneen päin. Nyt hän tarvitsisi sittenkin jonkun pelastajan, ehkä tämä olikin ollut loppujenlopuksi huono idea.

// Tosiaan, anteeksi kesto! Viime kerralla kun koitin vastata, kone sekosi, mutta nyt sain kirjoitettua.

Shawn käveli pitkin hallan päällystämää katua, ja ruskeat silmät haravoivat tähtitaivasta, hitaiden askelien viedessä miestä kohti toista kotiaan, Rasheerasp Baria. Uusi hatsi vedettiin tupakasta, ja Shawn antoi sitten savun poistua elimistöstään sieraintensa kautta, ja antoi savun hakeutua viileän syysilman mukaan, matkaamaan kohti tuntematonta. Shawnia oli aina mietityttänyt avaruus. Se ei ollut normaali paikka... Galaksi ja kaikki muu saivat Shawnin tietyssä olotilassa jopa pelkäämään kaikkea mahdollista avaruuteen liittyvää. Hän näki tähdenlennon sivaltavan yön kolkon maiseman halki, mutta se ei paljoa lohduttanut. Shawnin ollessa pieni, hän oli kuullut, että aina kun näki tähdenlennon, piti toivoa. Hän oli toivonut. Hän oli toivonut koko sydämestään, että hänen isästään olisi tullut kunnon ihminen, ja että kotona olleet riidat loppuisivat. Niin kotona olleet riidat eivät koskaan loppuneet, edes sen jälkeen, kun miehen äiti kuoli. Ne suorastaan vain lisääntyivät päivä päivältä. Shawn ei uskonut enää niihin jekkuihin, joilla saatiin lapset ajattelemaan kaikkea turvallista. Hänen oma lapsuutensa oli ollut täysin helvettiä, eikä hän haluaisi kenenkään kokea enää ikinä vastaavaa. Hän tekisi mitä tahansa saadakseen ne nappisilmät pois raakaa voimaa käyttävien vanhempiensa luolta. Tupakkaa karistettii, ja matka jatkui edelleen, hitaasti, mutta varmasti. Shawn otti hatsin, ja puhalsi savun ulos jälleen, huomaten sitten jo kauempana baarin jo vuosia vanhan valokyltin, joka oli lähes irti kolmannelta saranaltaan, ja välkkyi yhä uskollisena asiakkailleen. Shawn tuhahti, tumppasi röökin baarin eteen ja nappasi sitten kahvasta kiinni.

Oven auetessa kasvoja vastaan puski se niin normaali, kotoisalta lemuava tupakan, viinan ja bissen haju. Tummatukka pyöräytti silmiään, huomatessaan, että baaritiskillä oli jälleen jonoa. No, hän ohittaisi jonon helposti kyseenalaisella maineellaan, sillä ketkään muut, kuin kaapit joilta Shawn oli joskus saanut turpaansa, eivät uskaltaneet tai viitsineet alkaa urputtaa. Siitä seuraisi vähintäänkin turpasauna. Shawnilla oli jalassaan mustat tennarit, mustat polvista rispaantuneet pillifarkut ja musta t-paita. Ei hän pahemmin jaksanut vielä noinkaan "lämpimällä" ilmalla käyttää huppareita, saati sitten rotsia. Shawn kiilasi ihmismassan välistä suoraa baaritiskin luona olevalle penkille, joka oli kappas kummaa vielä tyhjä. "Heitäs nyt aluks yks IceBreak ja pari bissee" Shawn tokaisi baarimikolle, joka nyökkäsi vaisusti. Shawn löi pienen alisumman tiskiin, mutta kukaan ei siitä hänelle ikinä ollut valittanut.
Tummatukka nappasi juomansa, ja pujotteli ihmisten läpi kohti yhtä vapaana olevaa pöytää, kunnes huomasi sivusilmällään jonkun ihme lössin aivan hänen lähellään. Shawn laski juomat pöydälle ja takasi, että jos joku koskee sormanpäällänsäkään juomiin, saisi tuo turpaansa. Shawn siirsi katseensa kohti lössiä, ja huomasi joidenkin jätkien piirittävän jotakin friidua, joka ei selvästikkään pitänyt jätkien touhuista. Shawn huokaisi ja pyöräytti silmiään astellen sitten hieman lähemmäs.

Rööki kaivettiin matkalla taskusta, se sytytettiin juuri, kun Shawn oli päässyt piirityksen luo. Shawn mottasi yhtä miehistä olkavarteen, ja sai tuon siirtämään katseensa tummatukkaan. Muutkin jätkät lopettivat likan härnäämisen ja siirsivät enemmän tai vähemmän vittuuntuneet katseensa kohti Shawnia. "Onko täälä joku ongelma?" Shawn kysyi ja kohotti toista kulmaansa sitten melko kovankurinen ilme kasvoillaan. "Tayler, sä oot se ongelma" eräs miehistä tokaisi, jolloin Shawnin katse siirtyi murhaavasti tuota kohti. Eräs toinen mies nappasi kädellään toisen olkavarresta kiinni ja supisi jotain. Toinen ukko tuhahti, eikä selvästi välittänyt toisen kommentista. "Mitä sä muka tiedät? Ite hypit sängystä toiseen ja nyt kiellät meitä vähä leikittelemästä" eräs jätkä porukasta murahti. Shawn kiristeli hampaitaan ja vilkaisi sitten likkaa pieni virne kasvoillaan. "Jaha, pitääkö mun opettaa sulle vähän.." Shawn aloitti, harppasi sitten kohti jätkää ja nappasi toisella kädellään tuon kauluksesta kiinni. "..käytostapoja, ellei rotta muuten usko puhetta?" Shawn ärähti ja siinä vaiheessa muut miehet liukenivat paikalta. Shawn tönäisi toisen kauemmas ja otti röökistä sitten hatsin. Jätkä tuijotti häntä kuin aaveen nähnyttä. Shawn tosiaan oli aivan järkyttävä luuviulu, mutta pärjäsi silti paljon painavimmillekkin jätkille. "Noni, ala ny kipittää muualle siitä tai mä tumppaan kohta tän tumpin sun perseesees" Shawn murahti ja jätkä lähti muiden perään. Ärsyttävää kieltämättä.

Ruskat silmät siirtyivät kohti likkaa. "No, miten ois juttuseura? Voin kyl asettua hengenvartija hommaan, ettet iha joudu kuseen täälä" Shawn tokaisi ja käveli pöydän luo, istahtaen sitten paikoilleen, ja karistaen sitten röökin tuhkan tuhkakuppiin. Shawn risti ohuet luumaiset jalkansa ja kietoi sitten luun ohuet sormensa IceBreak pullon ympärille, avaten sen jälkeen pullon hampaillaan, ja ottaen siitä suuren kulauksen.

Melody katseli, kun sisään astui huiskea, ihan hyvänäköinen herrasmies jos piti tuollaisista jätkistä. Melody ei kuitenkaan ehtinyt kiinnittää jätkään enempää huomiota, sillä nyt häntä kiinnosti hänen oma turvallisuutensa. Hän nojaili selkänojaan kuitenki valmiina tekemään jotakin, mitä häneltä ehkä vähiten odotettiin. Isku jokaisen miehen arkaan paikkaan kyllä poistaisi kaikki nämä kosijat hänen kimpustaan.
Hetken kuluttua kuitenkin vasta äsken sisään astellut mies asteli miesten keskelle ja alkoi ryppyillä. Näytti vähän siltä, että kyseessä oli miesten mahdin vertailua ja machoilua. Ensin sanoilla (puhuttiin sängystä sänkyyn hyppimisestä ja tiuskittiin miesten tyyliin toisille.) Shawn vilkaisi Melodya ja aikoi selvästikin tehdä tähän vaikutuksen, alkoi ryppyilemään muille miehille. Ja lopuksi uhkailemaan. Melody ei ollut montaa kertaa ulkona käynyt, mutta tiesi mieten peruskäyttäytymismallin. Samaa kaavaa noudattaen tämäkin herra nyt karkotti kilpakosijat hänen ympäriltään. Ja asteli sitten kovinkin itsevarmana Melodyn viereen ja kyseli juttuseuraa ja lupasi toimia eräänlaisena henkivartijana.
"Anteeksi nyt vain, mutta minulla oli tilanne täysin hallinnassa. Vaikka näytänkin hieman hintelältä, avuttomalta prinsessalta hädässä niin kuule... olisin itse karkoittanut samat jätkät naisten tyyliin. Potku alakautta sinne", Melody sanoi itsevarmana. Jotakin tässä miehessä oli, mikä sai Melodyn kiinnostumaan hänestä samalla, kun hän tunsi suurta vastenmielisyyttä tätä ja tämän asennetta ja olemusta kohtaan.

Shawn ei näyttänyt paljon välittävän Melodyn kommentista, vaan kieritti kätensä juomansa ympärille ja otti pitkän huikan.
"Tiesitkö, mutta yhdessä tuollaisessa on yli 200 kilokaloria. Tekee sinulle ihan hyvää, näytät melkoisen hintelältä", Melody sanoi ja otti itsekin kulauksen lasistaan. "Taisin unohtaa kiittää. Kiitos avusta, ehkä minä sittenkin tarvitsin sitä." Melody hymyili hieman ja vilkaisi otsatukkansa alta salaa Shawnia.
"Olen Melody", hän sanoi ja mietti hetken, ojentaako kätensä vai ollako ojentamatta. Yellow Avenuella jos kättä ei ojennettu ja niiattu kohteliaasti.... voivoivoi, sitten oltiin pulassa. Mutta mitä melody oli viime käynneillään oppinut, hän oli huomannut että täällä päin ihmistet eivät paljoakaan kätelleet. Vain murahtelivat ja heilauttelivat päätään toisilleen tervehdykseksi (jos olivat riittävän selvinpäin tunnistaakseen tuttunsa.)
"Taidat olla paikan vakioasiakkaita, vai?" Melody kysyi. "Nuo miekkoset tuntuivat tunnistavan sinut", hän lisäsi ja otti uuden hörppäsyn lasistaan. Hän tosiaan halusi tutustua mieheen lähemmin, mutta jokin hänen päässään karjui, että oli aika vaihtaa maisemaa. Tuon jätkän kanssa tulisi vain harmia. Mutta no.... elämästä ei kuitenkaan selvinnyt hengissä ja jokainen päivä piti elää kuten viimeinen. Joten mitä sitä nyt kerran heittää aivot narikkaan ja heittäytyä räkälän ukkomiesmeininkiin.

Melody vilkaisi ympärilleen ja huomasi, että monet asiakkaat vilkuilivat heitä kahta syyttävällä silmällä ja kääntyivät sitten jupisemaan itsekseen jotakin. Kuin he olisivat kuuluisia filmitähtiä, joista kukaan ei kuitenkaan ollut varma. Tai sitten jotenkin epäilyttäviä ja omituisia. Melody oli kiinnostunut aina muiden mielipiteistä ja nyt hän hieman kohensi hiuksiaan ja siisti vaatteitaan. Hän otti pienen kulauksen ja kohensi sitten vielä hieman hiuksiaan.
"Minnes sinä olet tyttöystäväsi jättänyt? Luulisi, että olet tämän kanssa viettämässä aikaa mielummin kuin täällä Jumalan hylkäämässä juoppojen taivaassa", Melody hymähtii. Okei, hän tiesi koko ajan ettei Shawnilla ollut tyttöystävää. Tälle oli vihajttu, että tämä hyppi sängystä toiseen, mutta Melody oli kuitenkin kiinnostunut, mitä toinen vastaisi.
"Ja turha minulta kysyä, minähän en miehiä rinnalleni kaipaa", Melody sanoi ja heilautti kättään ja jätti sen hetkeksi kasvojensa lähistölle. Mutta tätä menoa, millä hän nykyään uusiin ihmisiin tutustuisi.... voivoi, hän ei tulisi kauaa olemaan sinkku.

Tummatukka lähes vain virnuili toiselle, tuon mainitessa, ettei olisi tarvinnut apua. "No, jos toho olis tullu vielä lisää noita kosijoita, niin et sä sitte olis niille enää pärjänny." Shawn sanoi lähes siihen malliin, että jos toinen olisi mahdollisesti Yellowilta, ei tuo pärjäisi edes turvallisessa Rasheerasp baarissa kovin kauaa. Taino... ainakin se oli Shawnin mielestä turvallisin paikka koko kadulta. Heti oman lusmukämpän jälkeen. Toinen aattaisi kyllä pärjätä silloin, jos olisi käynyt karaten pikakurssin, mutta siihen seikkaan Shawn ei enää sen jälkeen kiinnittänyt huomiota. Toisen sanoessa avuttomata prinsessasalta. Shawnin katse kiersi toisen kropassa hetken, kunnes miehen kulma kohosi hieman, ja virne syntyi suupielelle. "No siltä sä kieltämättä vähän näytät. Mut nyt mä pyydän, älä käytä sun aijemmin harkittua taktiikkaa, kun mä nyt sanoin tollei" Shawn naurahti ja otti hörpyn bissestä jälleen. Miehen vihreänruskeat, lähes keltaiset silmät haravoivat baarin sisäpuolella olevaa porukkaa. Muutama tuttu tunnistettiin, mutta noihin ei sen pahemmin enää kinnitetty huomiota, vaan katse siirtyi baaritiskillä nuokkuviin huoran näköisiin naisiin, jotka olivat varmaankin juuri puhumassa Shawnista ja tästä prinsessasta jonkinmoisia juttuja. Paskaa ylipäätänsä...

Shawn siirsi katseensa toiseen, ja naurahti vaistomaisesti kuullessaan toiselta, montaki kilokaloria on kaljassa. "Sun mieliks mä voin kertoo, että oon harrastanu tätä melkei joka päivä neljän vuoden ajan. Jos sulla on joku muu hyvä idea saada mut lihomaan, nii anna tulla vaa" Shawn sanoi, nojautui pöytää vasten, hieman lähemmäs toista, ja katsoi toista lähes jännällä ilmeellä.
Toisen esittäytyminen Melodyksi sai Shawnin nyökkäämään. "No Melody, mä oon Shawn" tummatukka totesi ja joi jälleen kaljastaan jonkun verran. Hän aikoisi pitää tämän illan päänsä siinä tilassa, että aamulla saattaisi muistaakin jotain. Tosin selvinpäin oleminen ei ole Shawnille jokapäiväinen ajatus. Hän oli joka ikinen päivä vähintään pienissä pöllyissä, eikä kunnon selvinpäin olemista ollut ilmennyt pian lähes vuoteen. Ei ainakaan ilman darraa...

Toisen kysymys tyttöytävästä sai Shawnin naurahtamaan. Muutamat katsoivat kaksikon puoleen, sillä useasti ei tämän jukuripään kuultu nauravan. Shawn vilkaisi kyrpiintyneenä olkansa yli, luoden noille tyypeille tappavia katseita. Johan loppui kyyläys. Shawn siirsi katseensa Melodyn puoleen. "Luuleksä että mulla sellanen on? Ei oo ikinä ollu eikä tuu ikinä olemaankaa. Jos mä sellasen riesan hankkisin, mun omat rutiinit menis päin persettä.." Shawn sanoi huvittuneesti, ja kohotti kulmaansa, toisen sanoessa, että tuolta oli turha kysellä poikaystävistä. "Jaha, samalla linjalla sitte mennään" Shawn sanoi ja virnisti.

"Mikä sai sut tulee tänne räkälään, jos on mahdollisuus mennä Yellowille clubille niitte drinkkien kera?" Shawn kysyi ja kohotti kulmaansa. Hän ei tajunnut, miten joku heittäytyi Rasheelle kunnon räkälään, vaikka olisi muitakin, parempia vaihtoehtoja. Shawn ei itse pitänyt mistään muusta baarista, kuin Rasheesta. Hän ei pitänyt myöskään clubeista, koska ne vain olivat täynnä juovia hemmoja ja leidejä, jotka bilettivät kok osydämensä kyllyydestä. Baarissa kaikki oli muutenkin helpompaa...