I learned to love by hating / sov

Alessio ei inhonnut mitään niin paljon kun rikkaita pentuja jotka kuvittelivat olevansa jotain koska lompakko oli paksu ja ranteessa kultarolex. Ne ihmiset olivat kaikinpuolin paskiaisia, turhia kusipäitä jotka pitäisi vain pyyhkäistä maailmankartalta yhteisen hyvän vuoksi. Ne eivät koskaan tehneet mitään eivätkä saaneet elämänkokemusta, ne olivat jotain vain vanhempiensa rahojen takia. Ja se oli sairasta. Materialismia pahimmillaan, 'palvokaa minua, nuolkaa jalkani, olen jumalan lähettiläs koska minulla on rahaa ja ostettua arvovaltaa'. Vitut.
Arvatenkin yksi tälläinen tapaus oli eksynyt siihen baariin johon rokkari oli itsekkin saapunut. Se oli pukeutunut mustiin silitettyihin farkkuihin, valkoiseen kauluspaitaan ja sen kaulassa oli ketju ja kädessä rolex, hiukset eivät liikahtaneetkaan mihinkään suuntaan sen kävellessä, niin paljon niihin oli vatkattu geeliä. Sen asusteena toimi kainalossa oleva kikatteleva blondi jolla oli lyhyt musta mekko ja vaaleanpunainen puuhka, kasvoilla peitetyt finnit ja yli rajojen punatut huulet.
Ale oli hyvin erilainen kun tämä hienohelma. Mies oli pukeutunut, vaihteeksi, mustiin nahkahousuihin, jonkinlaiseen leopardikuvioiseen liiviin joka jätti suuren osan yläkropasta paljaaksi ja nahkarotsiin, kaulaan oli heitetty kasa koruja ja huivi. Silmiin oli tavan mukaan lätkitty mustaa väriä ja hiukset oli pöyhitty leijonanharjaksi.

"Maksoin tästä takuulla enemmän kun sä huorastas", Ale oli todennut tälle porvarille ja kohottanut kädessään olevaa viskipulloa tuon silmien tasolle, eleissä oli selvää humalaisuuden tuntua. Mies oli vain vetänyt naisen tiukemmin kainaloonsa ja lähtenyt johdattamaan tätä sivummalle, se oli selvästi kuvitellut pääsevänsä tästä häiriköstä heti eroon. Turha luulo.
"Miten tollanen paskaporvari on tänne eksyny", Alessio jatkoi, kohotti kätensä osoittaen pullolla miestä ja viitaten sitten suurieleisesti taakseen,
"anti hoputtaa äidin helmoille ja isän viinikaapille."
"Ehkä sun kannattais ite palata kotiin, käytöstapoja oppimaan", porvari oli ehdottanut hyvin hienostuneella korostuksella ja kohottanut leukaansa ylpeästi. Se oli ollut virhe, rokkarin kädessä oleva pullo oli sinä silmänräpäyksenä iskeytynyt tuon kaulan ja leuan välille. Ihmisjoukolla kesti hetki tajuta mitä oli tapahtunut mutta hetkessä ne olivat kaikki karjumassa tappelua ja suolestusta. Porvari oli lentänyt päin pöytää iskun voimasta mutta pääsi nopeasti takaisin jaloilleen, sen nainen kiljui hysteerisenä ja sen vaaleat kiharat pomppi luisevilla olilla.
"Tappele kun mies, vitun huoran pentu!", rokkari huusi ja hyökkäsi uudelleen miestä kohti, liike kuitenkin keskeytettiin kun roteva portsari tarttu kiinni tämän olkapäähän ja raahasi ulos. Porvaripentu teki pian seuraa kylmälle kadulle. Sen nainen jäi sisään, se itki ovella. Ihme ihminen.

Alessiolla meni toipumiseen pitkä tovi mutta hän ryhdistäytyi yllättävän nopeasti, veti rotsin taskusta puukon, painoi sen miehen kaulalle ja jysäytti tuon vasten tiiliseinää, kulman taakse. Rokkari ei saanut tippaakaan tunnontuskia siinä vaiheessa kun mies alkoi rukoilla, hän vain pamautti nyrkkinsä kaksi kertaa tuon kasvoihin, molempiin silmiin. Sen jälkeen kun Alen polvi upposi tuon vatsaan ja terä painui tiukemmin kaulalle alkoi porvari yllättäen huutaa apua, kurkku suorana. Ja Ale nauroi taustalla. Hän rakasti valtaa, rakasti sitä tunnetta, että ihminen oli täysin hänen armoillaan..

Nuori nainen korkokengissä käveli Rashee Roadilla. Ei ollut kauhean helppo tunnstaa, että käveliä oli The Yellow Avenuen paras asianajaja Marilyn. Punahuuli käveli kohti baaria, jossa oli jälleen sopinut tapaamisen Alession kanssa. Tällä kertaa ihan vain lasillisen takia, ei panemisen. Miksi he tapasivat? Marilynillä oli huumeita. Kyllä olalla olevan mustan nahkaisen laukun sisällä oli huumeita. Naisella oli päällään punainen avonainen mekko, punaiset korkokengät, mustat sukkahousut, musta nahkatakki ja kuten ylempänä mainittiin musta nahkainen olkalaukku.

Monet vislaukset kantautuivat kiharatukan korviin. Brunette ei välittänyt yhtään, vaan jatkoi kävelyään. Tavalliseen tapaan Marilyn oikoi kujilla, joilla milteipä kukaan ei oleskellut, paitsi ne kaksi. Marilynin ajatukset katkesivat, kun hän kuuli avun huutoja. Heti tuon kihatatukan mieleen tuli Alessio, joka kiivaan luonteensa kanssa saattoi tehdä mitä tahansa.
"Voi paska", nainen parahti ja alkoi juoksemaan miten niissä kengissä pystyikään. Ja kuten hän arvasi hän näki Alession ja nuoren rikkaan penikan, jolla oli puukko kurkulla.

"Alessio päästä se penikka", Marilyn lausahti, kun oli aika lähellä kaksikkoa. Valitettavasti Marilyn tunnisti penikan, koska oli tuon isän tuttava ja mitä pahinta kyseisen perheen asianajaja, joten mies varmasti tunnistaisi tämän.

Järjen ääni oli hiljentynyt täysin vallan viehätyksen alta. Mies oli kokonaan Alession käsissä, rokkari saisi leikkiä tuon hengellä, määrätä tuon elämästä.. Siinä oli sairasta hehkua. Mopo oli karannut käsistä jo sisällä baarissa, nyt se oli jo kaahaillut yksikseen kauas ulapalle. Rokkari näytti melko mielipuolelta sylkiessään loukkauksia tuon runnelluille kasvoille.
"Etkö kestä isojen poikien leikkejä? Vitun paskiainen, huoran äpärä, sun ei olis koskaan pitäny syntyäkkään", sanoja seurasi jälleen yksi isku kasvoihin. Metallinen sormus kilahti kulmaluuhun ja mies tunsi kuinka kasvot antoivat sen alla periksi, kuinka lämmin veri ryöpähti haavasta ja levisi hänen käsiinsä. Porvari taittui lähes kaksin kerroin ja tämän takia myös puukko viilsi kaulan toisen puolen auki.

"Tollaset paskat ei merkkaa mulle vittuakaan, yhteiskunnan pohjapaskat", Alessio sylkäisi maahan vajonneen miehen päälle. Hän olisi mielellään jatkanut leikkiään, sivummalta kuului kuitenkin tuttu ääni. Marilyn. Miehen kasvoille nousi voitonriemuinen hymy, tämä pudotti verisen puukon maahan ja liu'utti hitaasti käteensä rotsin helmoista pistoolin. Yhdellä sulavalla liikkeellä Ale kohotti pistoolin, painoi liipaisinta ja päästi luodin sinkoamaan suoraan tuon pennun päähän. Keskelle otsaa. Mies kuoli heti ja jäi velttona ja verta valuvana paikalleen lojumaan. Alessiota ei kaduttanut tippaakaan, hän nauroi, ivallisesti, halveksivasti..
"Nyt on päästetty", rokkari vastasi Marilynille ja kääntyi tämän puoleen hymyillen. Saattoi naisen sanat tietysti tulkita näinkin.

Nainen tuijotteli hyvin kylmä ja pettynyt ilme kasvoillaan, kun Alessio leikki mies paran hengellä. Kun porvari kaatui maahan, hän näki kuinka poika tuijotti häntä avuttoma pyytäen apua häneltä. Kiharahiuksinen pudisteli päätään. Hän ei ede hätkähtänyt, kun rokkari ampui miehen kuoliaaksi. Suoraa otsaan. Hän pudisteli uudestaan päätään ja kohotti sitten kylmän katseen Alessiion.
"Senki vitun runkkari paska!" nainen ärjyi ja käveli miehen luo napaten tuolta aseen. Hän kaivoi laukustaan nenäliinan ja pyyhkisen huolellisesti. Lopuksi hän tunki aseen takaisin laukkuunsa.
"Se olen tiedäkkö minä joka saa tämänkin sotkun siivota! Ja lyön vaikka vittu vetoa, että Noahin joku pikku huora näki kuinka lähditte tänne kujalle olenko oikeassa?" hän huusi ja läppäsi miestä kipeästi poskelle. Marilyn ei edes välittänyt, vaikka Alessio saisi selville, että hän oli tuntenut uhrin -ihan makuhuoneenkin kautta- ja tuon perheen.

Nainen kyykistyi ruumiin vierelle ja sulki porvarin silmät.
"Miksi sä oot niin huolimaton paska?" hän ärähti ja nousi sitten seisomaan.
"Mitä sinä siinä odotat? Nosta se helvetin ruumis!" Marilyn käski. Oli selvää, että nyt ei kannattanut pistää naiselle vastaan ei edes Alession.

Alession mieliala ei aikoihin ollut ollut parempi, hän oli hyvin tyytyväinen päivän saavutuksiinsa huolimatta Marilynin haukuista. Hän oli tehnyt palveluksen maailmalle, pyyhkäissyt yhden itsekeskeisen pennun kuvioista, klipannut sen helvettiin. Se oli kunnianarvoinen asia.
"Noah?", rokkari lausui nimen huvittuneena. Mieleen tuli se joku hyväntekijänooa joka oli pelastanut eläimet arkkiinsa pakoon jumalalta, tai jotain. Alessio naureskeli nimelle, mieshän oli valkoinen, ja nimi oli selvästi mustan. Vanhemmat eivät tosiaankaan olleet jättäneet pojalleen mitään mahdollisuuksia.
Ale nappasi kiinni Marilynin kädestä ja taittoi sen turhanki rajusti alas ennen iskun osumista, tietoisena siitä, että satutti toista. Se ei haitannut oikeastaan alkuunkaan, itsehän Marilyn oli kätensä iskuun kohottanut.

Alessio ei ajatellut arvatenkaan ollenkaan jatkoja. Tokihan huora oli nähnyt heidän menevän kujalle, tokihan huora tajuaisi jos sen mies ei palaisi, tokihan kaikki tajuaisivat katoamisen, tokihan kaikki baarissa tiesivät Alen olevan syyllinen.
"Leikataan sen kusinen pää pois niin kevyempi kantaa", rokkari ehdotti ja nosti ruumiin ylös maasta heittäen sen ei-niin-vaivattoman oloisesti olalleen palomiestyyliin.

Naisen naama vääntyi ikävästi irveelle, kun rokkari taittoi sitä. Hän mulkaisi miestä murhaavasti, mutta ei pistänyt sitten enempää vastaan. Alessio oli hyvä pano ja siihen se sitten jäikin. Ei se mies muuta osannut tai edes tajunnut. Pahimmillaan se oli humalassa, kuten nytkin. Miten ihmiset sitä jaksoivat? Tuskin jätkä edes tajuaisi, jos Marilyn sanoisi, että oli juuri tappanut pomonsa. Brunette huokaisi ja pudisteli jälleen päätään.

Marilyn seurasi silmä kovana, kun mies nosti ruumiin. Rokkarin ehdottaessa, että leikataan pää irti punahuuli purshkahti ilkeään nauruun.
"Jaa ja sitten tämä koko helvetin paikka olisi täynnä verta ja olisit itsekkin ihan veressä. Kukaan ei varmastikkaan katsoisi sinua, kun kulkisit kotiisi senkin kusipää", hän sihahti ja mulkoili miestä. Se ääliö saisi kantaa ruumista koko matkan ilman pysähdyksiä, koska itseppä se oli heidät kuseen hommannut.

Alessio kohautti toista olkapäätään, sitä jolla ei maannut läskiä ukkelia.
"Otetan veri talteen ja viedään sairaalaan niin meistä tulee miljonäärejä", mies ehdotti puoliksi tosissaan. Hehän voisivat matkustaa egyptiin ja myydä miehen sydämen, aivot ja munuaisetkin. Rokkari ottikin sen enempää harkitsematta rolexin tuon kädestä, lompakon taskusta ja korjasi talteen kaiken muunkin rahan arvoisen.
"Se saa ite maksaa lentolipun egyptiin, täällä tuskin on elinkauppaa", Alessio selvensi aikomuksensa Marilynille. Hänelle ei olisi ongelma tai mikään myydä porvaria vaikka seksiorjaksi Ranskaan, ikävä kyllä tätä ei tässä kunnossa luultavasti himoittaisi. Jos sen puhaltaisi täyteen ilmaa sen voisi ehkä myydä seksileluna? Nussi porvaria - nyt vain satasen kappale!

"Kukaan ei varmasti kato muo nytkään", italiaano pyöräytti silmiään. Tuskin kukaan huomaisi jos hän kantaisi ruumiin kotiinsa, eihän siinä ollut mitää uutta, vaikkakin yleensä ruumiit olivat sammuneita alastomia naisia ja ne kannettiin kadulle eikä sisään.
"Mutta, neiti asianajaja, mitä tehdään? Sysätäänkö homma sun niskoille, mä katoan egyptiin myymään tän sisäelimet ja sä meet istumaan elinkautista murhasta?", rokkari ehdotti suloisesti hymyillen.

Marilyn tuijotti miestä silmääkäänräpäyttäättä ja suu auki. Oliko tui jätkä oikeasti hullu? Vaikka nainenkin nautti tappamisesta ei hän nyt joka helvetin ihmistä tappanut, joka häntä ärsyttäisi, koska silloin Alessiokin oli vainaa. Etssä hän vihasi tuota saastaa, joak ei koskaan ajatellut muuta kuin itseään.
"Me ei vittu myydä tuon saastan sisäelimiä vaan kohta pistetään sinut seksiorjaksi!" nainen ärjyi.

"Ja älä kutsu minua neiti asianajajaksi!" hän huusi, tai pikemminkin kiljui. Jos vain olisi ollut mahdollisuus hän olisi muuttunut leijjonaksi ja popsinut tuon saastaisen rokkarin suihinsa.
"Ja se jonka niskoille koko homma jätetään olet sinä!" hän huusi ja kääntyi jo pois päin miehestä.
"Koska jos kerta pystyt olemaan noin vitsikäs niin selviät varmasti ilman neiti asianajajaa, joten adíos hasta luego!"

Sen sijaan, että mies olisi järkyttynyt Marilynin kohtausta hän vain naurahti ja antoi kasvoillaan leikkiä virnistyksen.
"Käy, ehdottomasti", rokkari vastasi. Toki hänkin voisi seksiorjaksi lähteä, se olisi tosin varmaan lähes sama asia kun selibaatti.
"Italiaan mieluusti, ranskalaiset on yllättävän paskoja panoja", italiaano mietiskeli muka itsekseen ivaten naista tarkoituksella, hän oikein nautti siitä kun näki toisen hermojen kiristyvän.

Alessio karisti Noahin olkapäältään, tuon pää kolahti ikävästi maahan, mutta tuskin tuo sitä tunsi.
"Si", mies tokaisi, kääntyi ympäri ja käveli paikalta jättäen ruumiin siihen. Arvotavarat olivat tallessa, hän ei tarvinnut sitä enään mihinkään, ruumista, nyt se olisi lokinruokaa. Alessio katosi kulman taakse täysin huolettomana tulevaisuudestaan, ei sitä yksi ruumis pilaisi.

/ Otetaanko sellasta peliä, ett alessio poliisikuulusteluissa ja marilyn tulee pelastamaan sen?: D
Se vois oikeestaan olla mukana myös siinä pidätystilanteessa, paljastaa sen ja tulla sit katumapäälle /