London Calling
Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.



 
PääsivuPortaaliLatest imagesRekisteröidyKirjaudu sisään

 

 Sometimes love just happens.

Siirry alas 
2 posters
KirjoittajaViesti
Kittyh
...Silti onnellinen
Kittyh


Viestien lukumäärä : 129
Join date : 03.10.2010
Ikä : 30

Sometimes love just happens. Empty
ViestiAihe: Sometimes love just happens.   Sometimes love just happens. Icon_minitimeTi Marras 02, 2010 3:18 am

[Jatkoa pelistä "Like this or like that", eli paikalle Vary kerta Vitosensa.]

Kitty astui sisään kahvilaan. Työvuorossa olevat Annie ja Alice vilkaisivat häneen. Alice lähti viemään tavaroita pesuun, Annie saapui hänen luokseen. Hän pyyhki lasia kankaanpalaseen ja arvioi hetken Kittyä katseellaan. Sitten hän hymyili ja tökkäisi Kittyä hartialle.
"Hyvin se menee, näytät hyvältä", tämä sanoi. Annie oli tästä työporukasta ainoa, jonka kanssa hän tuli hyvin juttuun. Annie oli itsekin neljissäkymmenissä, eronnut ja todella ystävällinen ja lojaali. Ehkä Kittyn yksi ainoista ystävistä. Kitty kiitti ja antoi Annien jatkaa hommiaan.
Sitten hän kävi istumaan yhdelle vihreistä tuolesita ja katseli ympärilleen. Asiakkaita oli tänäkin iltana paljon, kuppila menisi ihan pian kiinni, 20.30.
Kitty vilkuili ikkunasta ulos, eikä voinut olla hymyilemättä, kun yönmusta mersu pyyhälsi pihalle ja sieltä astui valkoiseen kauluspaitaan ja siistiin mustaan kravattiin pukeutunut Vito. Kitty nousi seisomaan samalla kun hurmaava mies astui sisälle kahvilaan. Hänen katseensa nauliintui Kittyyn, ei hän huomannut ketään muita, ei hämmentyneitä katseita tai ällistyneen Annien suun lojsahdusta. Vito asteli rennosti hänen luokseen, kiertäen pöydän ja hymyillen niin säteilevästi, että Kittyn jalkoja särki seistä siinä.

Tämä ojensi käsivartensa ja kehui Kittyä - ja vasta sitten hän toivotti hyvää iltaa.
"Olette tekin tänään kovin tyylikkäänä, Vito", Kitty vastasi kohteliaasti. "Ajattelin, jos menisimme syömään lempiravintolaani. The White Pearl on tuossa ihan kulman takana, voisimmeko hypätä sinuun menopeliisi - joka muuten näyttää siltä, että sitä hoitaa ja ajaa mies, joka tuntee autoista kaiken - ja ajella sinne?" Kitty kysyi ja tarrasi käsivarteen. "Matka ei ole pitkä, mutta.. en oikein ole tottunut korkokenkiin", Kitty myönsi hieman nolostuneena. Mutta se oli totta, yleensä hän liikkui joko työvaatteissa työpaikalla, perus tuuliasussa ulkona tai löysissä farkuissa ja t-paidassa kotona.
He kävelivät takaisin ulos ja astuivat autoon sisään. Kitty myös huomasi, että auton omistaja piti sisätilat hyvässä kunnossa. Ei hiekanmurua, ei yhtään koirankarvaa tai likatahraa. Vito starttasi auton he ajoivat muutaman korttelin The White Pearlin eteen.
Kitty oli perso kiinalaisella ruoalle, ja siksi hän olikin päättänyt pyytää Vitoa tänne. Ravintola oli melko suuri, se oli sistustettu kauniisti, sinisellä ja kullalla. Kiinalainen miestarjoilija tuli heidän luokseen ja viittoi heitä mukaansa. He saivat kulmapöydän - onneksi. Siellä he saattoivat jutella rauhassa. Heille tuotiin ruokalistat ja vesikuppi, jossa he saattoivat pestä kätensä. Ravintolassa soi kaunis musiikki, joka sai tunteet nousemaan pintaan, Tämä oli täydellinen treffipaikka.

"Tässä tämä siis on, toivottavasti pidät paikasta", Kitty sanoi ja viittoi hieman kädellä ympärilleen. Paikassa oli melko tyhjää, mikä sai aikaan rauhallisen tunnelman. Kaikista kauhein paikka olisi ollut ravintola täynnä kiljuvia pikkulapsia, äänekkäitä aikuisia ja nyrpisteleviä mummoja. "Minun lempipaikkani", Kitty sanoi.
Tarjoilija saapui heidän luokseen ja kysyi, mitä he haluaisivat juotavaa. Kitty sanoi ensin, hän halusi talon punaviiniä. Vito teki tilauksensa ja he alkoivat seilailla uudestaan ruokia.
"Minä ajattelin ottaa kana-ananaskastiketta", Kitty sanoi ja näytti ruokaa 43. Kitty piti kanasta ja etenkin riisistä, joten hän päätti tilata kanaa. Tarjoilija saapui pian mukanaan heidän juotavansa ja samalla hän tiedusteli huonolla englannilla, "mitä he saisivat ruoaksi?" Kittyn oli pakko hymyillä miehen kysymykselle, mutta sitte hän osoitti valitsemaansa ruokaa. Tarjoilija poistui paikalta ja vei ruokalistat mukanaan.
"No, kerrohan itsestäsi jotakin Vito. Jotakin mitä tiedät, että minä haluan sinusta kuulla", Kitty sanoi ja otti nopean pikku siemaisun viinilasistaan. Mmmm... se maistui täydelliselle. Toivottavasti tästä illastakin olisi tulossa täydellinen.




Takaisin alkuun Siirry alas
Vary
Lihaviihde
Vary


Viestien lukumäärä : 1460
Join date : 30.08.2009
Ikä : 32
Paikkakunta : Palmanova, Italy

Sometimes love just happens. Empty
ViestiAihe: Vs: Sometimes love just happens.   Sometimes love just happens. Icon_minitimeTi Marras 02, 2010 11:42 pm

// Tullaan C: //

He alkoivat jo näyttää rikkailta pariskunnalta ollessaan toistensa vierellä, vaikka oikeasti ei Vitonkaan persoonalliset rahavarastot kattoja hiponeet, vaikka kauppa kävi, mutta niin sitä myös meni (Aina oltiin kuitenkin plussan puolella). Eikä mies halunnut loppujenlopuksi herättää liikaa huomiota, joten myös Devon Street oli tarpeeksi rauhallinen paikka asua. Kittystä hän ei tiennyt, mutta tuskin tarjoilijoidenkaan palkat hipoivat taivaita. Äh, anti olla kaikki raha-asiat. Vitolla jäi tosiaan ylimääräiset kasvot huomioimatta hänen seuratessaan Kittyä. Nainen ainakin osasi panostaa ulkonäköönsä näin tarpeen tullen, eikä Vito ollut epäillytkään sitä. Saipa mies itsekkin kehuja siitä, että oli viettänyt peilin edessä jonkinaikaa pitempään kuin tavallisesti. Vito nyökäytti päätään kiitokseksi saaden ehdotuksen ravintolasta. ”The white pearl?”, mies naurahti saaden naisen käsikynkkäänsä juuri kuin oli toivonutkin. ”Mainiota.”, tulipa kulutettua vähän uutta mersuakin, joka tavallaan toimi pelkkänä kulissina. Vito virnisti vinosti varsin pitäen siitä faktasta, että häntä pidettiin näinkin hyvänä ihmisenä tätä nykyä. Siispä autoon vain ja kohti ravintolaa.

Vito hidasti hieman askelissaan astuessaan sisään ulkoilmasta. Hän katsoi ympärilleen, eikä tämänkään paikan näyssä ollut mitään valitettavaa. Mies oli muutenkin onneksi kaikkiruokainen, joten kiinailaisvalinta ei ollut pahempi. Hän istahti Kittyn kanssa kulmapöydän ääreen luoden hetkeksi katsekontaktin naisen silmiin ja väläyttäen tyytyväisen hymyn – ei kaikkeen sanoja tarvittu. ”Mä pidän.”, Vito sanoi lopulta ääneen Kittyn kiteyttäessä paikan käden heilautuksellaan. Täällä nyt oltiin ja myönnetään, että nyt tuntui olemuskin hieman rentoutuvan entisestään. Mies otti ruokalistan käsiinsä... Vito hetken harkitsi punaviiniä, mutta... Tällä kertaa hän voisi jättää ajamisen piikkiin, vaikka ei yksi lasillinen olisi tällä miehellä tuntunut missään, mutta silti..Vito päätyi kivennäisveteen, koettaen olla herättämättä sillä eleellä liikaa huomiota, nimittäin jotkut saattoivat katsoa sitä epäkohteliaana. Voisihan hän ehkä pikkutilkan Kittyltä maistaa, mutta myöhemmin.

Hän palautti katseensa ruokalistaan välillä silmäilen punatukkaa sen ohella. Toisen päätettyä ruokansa Vito katsahti vaihtoehtoa. ”Mä päädyin kanawokkiin.”, hän sulki menun, ja hetkessä ruoat oltiin tilattu. Nyt sai enemmän keskittyä itse seuralaiseen, joten Vito olikin nopeasti halukas pääsemään pois tilausvaiheesta. Kitty tosin ennätti aloittaa puhumisen ensin. Vito kohautti kulmiaan 'hyvä kysymys' – tyyliin ja ottipa itsekkin huikan kivennäisevedestään. ”Sitä mitä sä haluat musta kuulla... Mä en ole suhteessa. Ehkäpä se kaikkein olennaisin, vaikka mä olenkin jo 45-vuotias, mutta aina ei voi voittaa..”, hän naurahti. ”Ja myönnetään, että multa se on harvinaisempaa lähteä näin spontaanisti kauniin naisen kanssa ravintolaillalliselle.”, Vito myönsi kevyesti ja sehän oli kohteliaisuus. Hän kohotti lasiaan pöydän yli. ”Sille siis ja illan alulle.”, ja mies kilautti sitä Kittyn omaa vasten.
”Entäpä sinä?”

Kun ravintolassa ei ollut paljon asiakkaita, niin ei myöskään ruoanlaitossa kestänyt järkyttävän pitkään. Vito haistoi jo paistetun ruoan tuoksun. Ennenkuin ne ennättivät kuitenkaan pöydälle asti, Vito siirsi tuoliaan vähän lähemmäs Kittyn viereen, eikä suoraan vastapäätä. Pieni paikanvaihdos oli kohdallaan ja mielellään mies sai hyvän otteen toisen kasvonpiirteistä. ”Näin on parempi.”, hän siirsi ruokailuvälineetkin luokseen, ollen melkein Kittyn vieressä, että jalat saattoivat välillä vahingossa hipoa toisiaan. Ruokia tuova tarjoilija vilkaisi kerran tyhjäksi jäänyttä kohtaa pöydästä, mutta sen enempää mukisematta antoi ruoat oikeille omistajilleen toivottaen vielä hyvää ruokahalua. ”Ei ainakaan voi valittaa siitä, etteikö annokset olisi syötävän näköisiä.”
Takaisin alkuun Siirry alas
http://sadmonster.deviantart.com/
Kittyh
...Silti onnellinen
Kittyh


Viestien lukumäärä : 129
Join date : 03.10.2010
Ikä : 30

Sometimes love just happens. Empty
ViestiAihe: Vs: Sometimes love just happens.   Sometimes love just happens. Icon_minitimeMa Marras 08, 2010 3:16 am

[Hiukkasen kesti vastaus.. möy. Tulee lyhyt tästä tällä kertaa, pitää ehtiä läksyt vielä väsäämään!]

Kitty punastui hieman Viton myöntäessä rivien välistä, että hän piti Kittyn seurasta. Kitty kohotti lasiaan ja antoi Viton kilistää sitä. Hän otti hörpyn.
"No, mitä sinä tahtoisit tietää?" Kitty kysäisi ja kohotti kulmaansa, hän rakasti sitä, että sai hallita tilannetta. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan pahemmin jäänyt odottalemaan vastausta, vaan tarttui kysymykseen rennoin ottein. "Olen oikalta nimeltäni Katherine, mutta kaikki sanovat Kittyksi. Iältäni olen kanssasi samassa kastissa, ja tosiaan, naimaton. Villi ja vapaa. Minulta kyllä löytyy lapsi", Kitty piti hetken tauon, sillä hänen ajatuksensa siirtyivät hänen tyttäreensä. Hän oli vasta äskettäin saanut kuulla, että hänen lapsensa oli hengissä ja onnellinen. "Niin, ja olen leski. Mutta jo vuosia olen odottanut sitä oikeaa. Enkä itsekään ihan jokaisen komistuksen mukaan ravintoloihin lähde. Vaikka melko harvathan minua ovat pyytäneet", Kitty vinkkasi silmäänsä. Juuri kun hän oli saanut sanottavansa loppuun, kiinalaisen kanan ja riisin tuoksu leijaili ilmassa heidän neniensä eteen. Annos näytti taivaallisen hyvältä, Kitty nautti jo kun sai katsella suurta annosta höyryävää kastiketta ja riisiä.

Vasta sitten hän huomasi, että Vito oli vaihtanut paikkaa. Hieman... lähemmäksi. Kitty vaihtoi tämän kanssa katseen ja kommentoi sitten annosta.
"Näyttää ihanalta", Kitty sanoi ja taitteli liinan syliinsä. Vitokin kommentoi, että annokset näyttivät todella hyvltä. Ilman suurempia odotteluita, hän nosti käteensä haarukan ja veitsen. Juuri, kun hän oli ottamassa ensimmäistä suupalaansa, hän päätti sittenkin syödä puikoilla. Hän hallitsi niiden käytön taivasti, ja nyt ei ollut todellakaan minnekään kiire. Niinpä hän asetteli tikut sormiinsa ja maisteli riisiä ja kanaa. Kyllä tämä annos oli yksi ravintolan parhaita.
"Mitä sinä siis tarkalleen ottaen teet työkseksi?" Kitty kysyi pureskeltuaan ensimmäisen "tikullisen" ruokaa. "Sain käsityksen, että työskentelet ihmisten kanssa. Oletko siis kenties kiinteistövälittäjä?" Kitty arveli ja maistoi lisää kanaa.
"Maistuuko ruoka?" hän kysäisi. "Saisinko maistaa hieman?" Kitty nosti katseensa Viton silmiin ja hymyili silmillään, sen hän nimittäin osasi.



Takaisin alkuun Siirry alas
Vary
Lihaviihde
Vary


Viestien lukumäärä : 1460
Join date : 30.08.2009
Ikä : 32
Paikkakunta : Palmanova, Italy

Sometimes love just happens. Empty
ViestiAihe: Vs: Sometimes love just happens.   Sometimes love just happens. Icon_minitimeTi Marras 09, 2010 6:44 am

// Eipä mitään C: //

Vito nautti seurastaan kuunnellen Kittyn vähän kattavampaa selitystä itsestään. Myönnetään, Vitolle oli hankalaa kertoa jotain perusasioita elämästään muille, koska hän ei tiennyt mitä kaikkea kannatti jättää pois, joten varmuudeksi hän jätti liikaa.. Hän nyökäytti välillä päätään kuuntelemisen merkiksi, mutta kohotti aavistuksen toista kulmaansa Kittyn huomauttaessaan yhdestä lapsestaan. No, Vitollahan oli niitä kolme kappaletta.. ”Sehän..mukavaa.”, Vito hymyili silti. Ei häntä se haitannut jos muilla oli ties kuinka monta lasta, mutta miestä itseään haittasi hänen omansa. Tosin vain yhteen hänellä oli tietynlainen kytköskin, tai niin Vito ainakin luuli. Tyttäret eivät tuntuneet juuri omilta lapsilta, enemmänkin satunnaiselta puhumis-seuralta. Miten sen nyt otti.

Unohdettiin kuitenkin lapset ja perhe, kun ruoka asetettiin nenän alle. Vito itse taiteili vain veitsellä ja haarukalla, välillä seuraten sivusta Kittyn hoitaessa syömisen kevyesti puikoilla. Joku oli tainnut harjoitella aikaisemminkin.. No, niinhän nainen oli sanonut tämän olevan hänen lempi paikkansa. Vito ennätti syödä muutaman haarukallisen ja hymähtäen tyytyväiseen sävyyn, kun Kitty kysyi hänen työstään. No, olisi pitänyt muistaa sanoa se aikaisemmin. ”Olen autonmyyjä. Kiinteistyövälittäjän homma on varmasti liian turhauttavaa. Ja tylsempää!”, hän naurahti pyöräyttäen haarukkaa pitävää rannettaan. ”Hoidan autoja myös markkinoille, joten mä olen aina se, joka hoitaa sopimukset.”, Vito selitteli siitä mitä hän teki.

”Maistuu toki!”, mies havahtui myös ruokaansa, tajuten ottaa lisää haarukallisia suuhunsa. Myönnetään, ettei Vito kovin montaa kertaa olllut nuudeleita syönyt, joten jotkut nuudelit jatkuivat kenties loputtomasti! Hän kohotti katseensa samalla Kittyn silmiin tuon pyynnön jälkeen. Kovin helposti Vito jäi myös tuijottamaan noita silmiä... Hymy kohosi taas miehen huulille, ja hän laski haarukkansa lautaisensa reunalle. Ei Vito tiennyt mitä Kitty piti rajana, joten mies tarttui kevyesti naisen puikkoja pitävän ranteen ympäriltä, asettaen sitä paremmin oman lautaisensa luo. Oikein auttaen nuudeleiden ottamista puikolle, vaikka Kitty olisi onnistunut siinä paljon paremmin yksin. ”Maista vain.”, Vito naurahti tajuttuaan tämän olevan näin hieman vaikeampaa, mutta mitäpä siitä. Kyllä ruoka päätyisi kuitenkin päämääräänsä. Tottakai näissä liikkeissä piti olla jotain flirttailun makua.
”Tasoissa ollaan, kun eihän kummatkaan ei ole kovin ahkeria treffeillä kävijöitä.”, myönnetään, että se oli aika huvittavaa. Oli paljastunut sekin, että Kitty olikin leski. No oli se hyvä, että edes joku oli suoraan rehellinen.

”Saanko maistaa sinulta? Myös vähän viiniä?”, Vito nojautui kyynärpäätään vasten pitäen koko ajan katsekontaktin ainakin omalta osaltaan. ”Mä en juo kamalan usein.”, hän selitteli, saaden itsensä kuulostamaan enemmänkin terveysintoilijalta kuin entiseltä alkoholistilta, mutta parempi niin. ”Onko sinulla vielä kiire tänä iltana? Mulla on nimittäin jotain vuosikerta viinejä ja vaikka mitä, jos kerta olet viinin ystävä?”
Takaisin alkuun Siirry alas
http://sadmonster.deviantart.com/
Kittyh
...Silti onnellinen
Kittyh


Viestien lukumäärä : 129
Join date : 03.10.2010
Ikä : 30

Sometimes love just happens. Empty
ViestiAihe: Vs: Sometimes love just happens.   Sometimes love just happens. Icon_minitimeTo Marras 11, 2010 5:52 am

Kitty ehkä hitusen yllättyi, kun Vito tarttui hänen käteensä ja avitti (jos sitä saattoi siksi kutsua) nuudeleiden kanssa. Kitty ei ollut ikinä ennen maistanut nuudeleita, joten kerta se oli ensimmäinenkin. Ne olivat kieltämättä kuin pieniä lapamatoja, mutta Kitty ei sitä todellakaan ääneen sanonut. Ei ainakaan sen jälkeen, kun hän oli maistanut tulista, vaaleaa nuudelia. See ei todellakaan maistunut ollenkaan pahemmalla, se oli todella hyvänmakuinen. Kitty nautti suunsa tyhjäksi ja otti sitte tiukan katsekontaktin Vitoon. Tämäkään ei irrottanut katsetta hänen silmistään ja muutaman sekunnin tuijottelun jälkeen Kitty oli varma, että viimeinenkin jäämuurin pala oli lohjennut. He todennäköisesti halusivät tältä suhteelta samaa asiaa. Tai viellähän mikään ei ollut varmaa, mutta salaisissa haaveissaan Kitty kuvitteli itsensä jo vaaleansinisessä morsiuspuvussa seisomaan alttarille Viton viereen. Vitolla oli tietysti yllä upea musta frakki ja hän seisoi ryhdikkäästi. Kitty havahtui aatoksistaan, kun Vito kysyi hänkin velkojen takaisinmaksua. Kitty hymähti ja pyöräytti silmiään. Hän tarttui nyt vuorostaan Viton käteen, siihen vapaaseen, jossa ei ollut haarukkaa. Veitsi makasi lautasella ja samalla kun Vito nautti kiinalaisesta makuelämyksestä, Kitty piti Viton kädestä kiinni.

"Ja seuraavaksi viini", hän sanoi ja kohotti vapaalla kädellä lasiaan. Ehkä hieman uhkarohkeasti hän nosti lasin Viton huulille ja kaatoi hieman. Olisihan se ollut melkoisen tylsää vain ojentaa lasi ja tokaista, että oleppa hyvä, kerro miltä maistui.
Viton otettua hörpyn Kitty laski viinilasin takaisin paikalleen.
"Odotahan", hän sanoi vielä ja otti puhtaan servetin telineestä. Hän pyyhkäisi sillä Viton suupieliä ja laski servetin pöydälle. "Nyt on parempi. Miehethän ovat ikuisia vauvoja, aina pitää olla huolehtimassa", Kitty sanoi ja irrotti oteensa toisen kädestä. Hän tarttui taas puikkoihinsa, mutta ei irrottanut katsetta Viton silmistä. Hän kaappasi sattumanvaraisesti muutaman riisin ja sujautti ne suuhunsa nopealla kädenheilautuksella.
Vito avasi suunsa ja mainitsi, ettei hän yleensä ollut kova juomaan alkoholia. Mutta tänä iltana.... kaapista löytyisi pari kunnioitettavaa vuosikertaa. Kitty otti kasvoilleen mietiskelevän ilmeen ja hieraisi kädellä leukaansa - naisellisen eleganttisesti tietysti, ei raaputtanut parrantynkää kuten miehen konsanaan.
"Ei minulla mitään pitäisi olla. Tai ainakaan tällä hetkellä en tajua mistään mitään. Olen liian lumotunut tummista silmistäsi, joiden herkeämätön tuijotus saa sydämeni hakkaamaan rinnassani", Kitty leperteli ja kohensi hiuksiaan hieman.
"Jos jätämme jälkiruuat syömättä ja otammekin iltalasilliset sinun luonasi, senkin Casanova", Kitty lisäsi vielä ja laski puikkonsa tyhjälle lautasellensa.

Tosiaan, kun he olivat syöneet, tarjoilija saapui tuomaan laskun. Paikka ei onneksi ollut kovinkaan kallis.
Kitty kaivoi lompakkonsa esiin. "Tehdään sillä tavalla, että minä maksan nyt. Hoida sinä maksaminen ensi kerralla", hän sanoi ja ojensi tarjoilijalle muutaman setelin. Samalla hän oli vihjannut, että tätä menoa nämä treffit eivät todellakaan jäisi viimeisiksi heidän kahden välillä. Vito avitti herrasmiehenä Kittylle takin päälle (sori oli pakko-hitti xd) ja Kitty todellakin nautti siitä, että sai kerrankin jonkun noin komean herrasmiehen huomion pysymään hänessä itsessään. Ja vielä olisi tiedossa jatkot... Kitty hykerteli itsekseen, ilta oli ollut odotuksia parempi. Ties mihin se päättyisi. Sen verran Kitty kuitenkin oli päättänyt, että hän tutustuisi mieheen täysin, ennen kuin ottaisi uutta askelta. Tänään hän lähtisi heti viinilasillisten jälkeen ja jättäisi näin Viton hieman...nälkäiseksi. Jos mies tosiaan halusi häntä, kuten hän Vitoa, tämä pyytäisi heti seuraavana päivänä uusille treffeille. Kitty halusi antaa Vitolle kuvan, että vaikka hänen päänsä saikin helposti rakkaudesta pyörälle, hän myös vaati toiselta osapuolelta paljon omistautumista ja huomiota. Hän ei jäisi seinäruusuksi vaan olisi oma, mystinen ja salaperäinen itsensä. Niin ne miehet tuli hurmata, piti aina jättää vähän nälkäiseksi... aina piti saada toinen tuntemaan, että oli enemmänkin tarjottavaa... Ja Kitty tiesi, että hän voisi lahjoittaa Vitolle vaikka heti oman sydämensä.
Takaisin alkuun Siirry alas
Vary
Lihaviihde
Vary


Viestien lukumäärä : 1460
Join date : 30.08.2009
Ikä : 32
Paikkakunta : Palmanova, Italy

Sometimes love just happens. Empty
ViestiAihe: Vs: Sometimes love just happens.   Sometimes love just happens. Icon_minitimePe Marras 12, 2010 6:42 am

Myönnetään, että Viton ajatukset pysyivät rutkasti enemmän tässä hetkessä hänen tarjotessaan Kittylle omasta annoksestaan. Katse upposi niin helposti naisen silmiin, ettei sille vain voinut mitään. Hän ei edes muistanut ajatella mihin tällaiset saattaisivat päättyäkkään. Toisaalta Vito ei ollut edes 100% varma mitä oli hakemassa, nimittäin vakavaa suhdetta miehellä ei ole ollut aikoihin! Hän osasi silti nauttia hetkestä ja mielummin kohtasi ongelmat vasta myöhemmin, jos sellaisia tulisi. Ongelmia aina tietty yritettiin siirtää ja siirtää eteenpäin..

Vito naurahti pakosti naisen oikein nostaen viinilasinkin miehen huulille. Hän ei ottanut paljoa, mutta kuitenkin senverran, että maistoi jotain, eikä maussakaan ollut mitään valitettavaa. Mies hymähti tyytyväisenä ja nyökäytti päätään myötäilevästi. Tämähän meni läheiseksi, kuin he olisivat tunteneet toisensa pitempäänkin. Mies oli jo tarttumassa omaan servettiinsä, kun Kitty pysäytti hänet omassa kädessään olevalla servetillä. Vito jäi hetkeksi paikalleen kuin patsas hänen katseensa matkatessa naisen käsivartta pitkin, kun servetin pinta kosketti Viton suupieliä. Hassua miten noinkin pieni asia saattoi saada paljon aikaan.. Hyvä kun ei veri karannut päästä kokonaan. ”Vai vauvoja...Kuules.. Joissain asioissa ehkä, mutta niin on naisetkin.”, hän virnisti vinosti tasoittaen tyynesti tilanteen.

Vito olisi vielä saamassa Kittyn viiniseuraksi? Tai siis ei mies tietenkään paljoa hörppisi omien pelkojensa takia, mutta niin.. Hän ei voinut olla nauttimatta illasta ja jättää sitä näin lyhyeen. Varsinkaan Kittyn lepertelevien sanojen jälkeen. ”Kyllähän tämä diili mulle kelpaa.” Vito ei olisi ehkä halunnut naisen kuluttavan rahojaan heti ensitreffeillä, mutta lopulta mies myöntyi tähän menetelmään. Olkoon menneeksi. Seuraavalla kerralla Vito kyllä hoitaisi herrasmiehenä maksu puolen. Joskus lahjaksi saadut viinit eivät olleet onneksi mitään kertakäyttö viinejä.. Seuraavaksi Vito siis hoitaisi ajamispuolen, sekä suunnan hänen asuntonsa viinihyllyn luo.

Suunnilleen vartti kului, kun oltiin kerrostalon neljännessä kerroksessa, ja Vito avasi kerrostalo huoneistonsa oven. ”Naiset ensin.”, hän viittoi kädellään Kittyä kävelemään edeltä sisään siivottuun kaksioon, jonka eteisessä olivat kaikki kengät siististi järjestettynä. Heti eteisestä avartui avara, muttei suuri olohuone, jonka kulmassa oli keittiö, ja toisella seinällä kolme ikkunaa, jonka yhden vieressä pöytä syömiseen ja toisen luona sohva sohvapöytineen. Kaksi ovea johti makuuhuonesiin (toinen makuuhuone oli vain kaikelle ylimääräiselle tavaralle) ja kolmas pesuhuoneeseen. Ei mikään glamouri, mutta suhteellisen hyvin kunnossa pidetty, eivätkä kalusteetkaan olleet mistään vanhimmasta päästä. Ne jopa noudattivat jotain värikoodia: Valkoiset seinät, mustat sohvat ja tummia kalusteita, mutta silti kotoisan oloinen paikka, joka tottakai näytti tarvitsevan jotain naisen silmää. Vito oli tietty siivonnut ennen tätä iltaa, nimittäin tietty hänellä oli ollut mielessä Kittyn kutsuminen. Ei paikka tietenkään aina näin hyvässä järjestyksessä ollut..

Mies auttoi takin pois naisen päältä, jättäen myös oman takkisa henkariin. ”Istu vaan sovhalle. Mä hoidan ne juomat.”, Vito kosketti kevyesti Kittyn selkää, pistäen vain jotain pöytälamppuja päälle, nimittäin kattovalot olivat vähän liian.. kirkkaita ja tunnelmaa latisavia. ”Muista myös, että seuraavalla kerralla minä maksan,”, Vito huomautti tullessaan sohvalle kahden täytetyn viinilasin kanssa. Jotenkin pulssi tuntui aina vähän hyppivän kummallisesti kun mies piti alkoholia käsissään. Ei Vito tietenkään kovin hermostunut siitä ollut, että kaunis nainen istui hänen vieressään, vaikka mies sai sen ehkä vaikuttamaan siltä.. Pieni värähtävä kröhäisy ja viinilasi kävi huulilla vain kerran ennenkuin Vito laski sen sohvapöydälle. ”Ei mikään miljoona pytinki..”, hän kääntyi nojaamaan kyynärpäällään sohvan selkänojaan, jottei tarvitsisi kokoajan käännellä päätä. Näin välittyisi myös yhä se, miten kiinnostunut mies oli, yhä. ”..mutta mukava kuitenkin. Missäpäin maailmaa sinä asustat?” Vito pyyhkäisi sormellaan kevyesti naisen muutamaa hiussuortuvaa. ”Ja tiesitkö, ettet ole tässä ainoa joka mielellään katsoo suoraan silmiin.”
Takaisin alkuun Siirry alas
http://sadmonster.deviantart.com/
Kittyh
...Silti onnellinen
Kittyh


Viestien lukumäärä : 129
Join date : 03.10.2010
Ikä : 30

Sometimes love just happens. Empty
ViestiAihe: Vs: Sometimes love just happens.   Sometimes love just happens. Icon_minitimeKe Maalis 23, 2011 4:13 am

Catherine istuutui Viton autoon. Hän piti autosta kovin, se jotenkin hehkui rakkautta ja sitä samanlaista vetovoimaa mitä Vitossakin oli. Automatka oli nopea, pian he saapuivatn kerrostalon eteen. Kitty asteli autosta ulos, häntä todella kiinnosti nähdä millainen Viton koti oli. Yleensä sitä sanottiin, että kannatti vilkaista asuntoa ennen, kuin saa rakkaudenpistoksen.
Kittyn sydän pamppaili jokseenkin kovaäänisesti, kun hän käveli rappusia ylöspäin. Neljännessä kerroksessa Vito kaivoi avaimensa ja työnsi oven auki. Tämä kehotti naisia astumaan ensin, voi mikä herrasmies. Kittyä alkoi heikottaa entistä enemmän. Mutta heikotuksen tunne katosi hetkessä, kun hän vilkaisi suhteellisen tyylikästä poikamiesboksia, jossa Vito asusti. Värit sointuivat hyvin yhteen ja kolme ikkunaa saivat paikan näyttämään valoisalta, vaikka ulkona ainoastaan kuu seisoi tuottaen vähäistä valoaan.
Kuun valo heijastui puhtaasta sohvapöydästä ja Kittyn oli todettava, että Vito osasi pitää asunnostaan huolta. Missään ei näkynyt pölypalloa ja tasot olivat siistittyjä.talosta puuttui ainoastaan emännän kukkaasetelmat ja suloiset taulut, joita naiset aina tykkäsivät ripustella.

Kitty nyökkäili tyytyväisenä näkemäänsä ja antoi Viton riisua häneltä takkinsa. Samalla mies ehdotti, että hän voisi istuutua sohvalle ja Vito voisi hakea jotakin juotavaa. Kitty tunsi kosketuksen selässään ja huokaisi onnellisena. Hän ei ollu tavannut näin ihanaa miestä sitten... No, siitä oli kovin monta vuotta aikaa.
Kitty istuutui sohvalle ja otti yhden sohvatyynyn viereensä. Ennenkuin Kitty ehti huomatakaan, Vito palasi mukanaan kaksi puhtaina hohtelevaa viinilasia. Sohvalla istuva leidi oli huomaavinaan pienen välähdyksen Viton silmissä, kun hän ojensi viinilasin, mutta Kitty ei osannut tulkita sitä. Tullessaan Vito ilmoitti, että ensi kerralla hän hoitaa maksupuolen.
"Kuten sanoit itsekin, naiset ensin. Seuraavaksi on miehen vuoro", Kitty hymyili ilkikurisesti ja otti viinilasinsa. Hän nosti sen huulilleen samanaikaisesti Viton kanssa ja otti pienen, kevyen maistiaskulauksen. Vitokin otti vain hyvin pienen hörpyn ja laski lasin sohvapöydälle.

Vito otti hyvin "miesmäisen" asennon ja nojautui kyynerpäänsä varaan. Jotenkin vaistomaisesti Kittykin otti paremman asennon, nosti viinilasia pitelevän kätensä selkänojalle ja nosti vasemman jalkansa oikean reiden päälle.
Seuraava puheenaihe oli asunto. Kitty rikkoi hetken hiljaisuuden.
"Sinulla on tyylikäs koti. Juuri sopivan kokoinen ja pidän väreistä", Kitty totesi ja heilautti viinilasia pitelevää kättään. Vito vai totesi, ettei tämä nyt mikään miljoonakämppä ollut. Mutta koti oli aina koti, sen Kitty tiesi. Oli se sitten luksuslaiva, pahvilaatikko saatika hökkelikylän keskellä oleva pikkuruinen peltimötikkä, koti oli aina koti.
Vito tiedusteli, missä päin Kitty asusui ja kosketti muutamalla sormella hänen karannutta hiussuortuvaansa. Kitty sulki hetkeksi silmänsä ja nautti kosketuksesta.
"Asun Devon Steetillä. Oma asuntoni ei ole läheskään näin tyylikäs, mutta täyttää velvollisuutensa, eli on minulle kunnon koti." Kittyn mielessä kävi nopeasti ajatus yhteisestä asunnosta Viton kanssa, mutta hän jätti ajatuksensa sille tielle.

Muutenkin oli hyvin erikoista, että hän oli totisesti ihastunut - ehkäpä jopa rakastunut Vitoon. Elämänsä ensimmäisen rakkautensa jälkeen hän ei ole törmännyt keheenkään, joka saisi hänet syttymään tällä tavalla. Ja Vito vaikutti kunnon mieheltä, rehelliseltä ja kohteliaalta. Toisaalta Kitty pelkäsi kuollakseen sitoutumista, entä jos mies osoittautuisikin pettäjäksi tai jos tälle sattuisi jotakin... hän joutuisi kokemaan kaiken uudestaan. Hänen elämänsä ensirakkaus oli kuollut merillä ja siitä lähtien Kitty ei ollut osannut tulkita tunteitaan edukseen, vaan kun hän oli luullut kyseessä olevan tosirakkautta, tämä olikin osoittautunut vain huijaukseksi tai mies oli ollut todellinen petturi.
Kittyn nopea ajatuksenjuoksu jatkesi, kun Vito huomautti, että hänkin tykkäsi katsoa ihmisia suoraan silmiin. Kitty kohautti harteitaan elegantisti ja hymy nousi hänen kasvoilleen.
"Kerrohan, Vito, millaisista naisista sinä pidät?" Kitty kysyi edelleen tuo viekotteleva hymynkaare huulillaan. Irrottamatta katsettaan Viton silmistä, hän otti nopean hörpyn lasistaan. "Villeistä ja menevistä, vaiko rauhallisista kotiäideistä?" Kitty tiesi, että hän taipuisi hyvin moneksi.



Takaisin alkuun Siirry alas
Vary
Lihaviihde
Vary


Viestien lukumäärä : 1460
Join date : 30.08.2009
Ikä : 32
Paikkakunta : Palmanova, Italy

Sometimes love just happens. Empty
ViestiAihe: Vs: Sometimes love just happens.   Sometimes love just happens. Icon_minitimeLa Maalis 26, 2011 2:21 am

Hetken keskustelu pysyi itse asunnossa ja tarjoilussa, mutta mitäs sen jälkeen? Vito sai tietää sen, että Kitty asui Devon streetillä, eli tavallaan huvittavaa, että he sattuivat vasta nyt törmäämään toisiinsa..Ja asunnoista puheenollen Vito koetti pitää asuntonsa jonkinmoisessa kunnossa mahdollisten vierailijoiden ja oman egonsakkin kannalta, mutta onneksi ei tarvinnut mitään tunnelmalamppuja hankkia kun oli kuu hoitamassa sitä roolia ihan ilmaiseksi. Kummasti katseet kohtasivat ja nyt vasta alettiin asettumaan aloilleen aikaisempien kohteliaisuuksien jälkeen. Mies jätti kuitenkin viininsä sikseen ja pian hän oli myös unohtanut sen keskittyessään niin paljon Kittyyn – terveellisempään vaihtoehtoon – tai ainakin niin Vito luuli. Hän näki Kittyn ajattelevan jotain, mutta ei todellakaan osannut tulkita toisen ilmeestä tai katseesta hipustakaan. Ehkä olisi aika opetella ihmisten tulkitsemista?

Ajatellessa Viton suhdetilannetta tällähetkellä, se ei ollut ihan kunnossa, mutta eikö miehellä tavallaan ollutkin mahdollisuus siirtyä taas yksi askel eteenpäin aikaisemmasta elämästä? Unohtaa vielä paremmin, nimittäin Vito tällä hetkellä eli varsin hyvänlaatuista elämää, vaikkakin jokseenkin yksinäistä sellaista eli myös itsekeskeistä... Viimein mies rikkoi hiljaisuuden ja sitä myöten myös Kitty kysyi kysymyksensä, joka sai Viton naurahtamaan. Millaisista naisista hän piti? ”Semmosista, jotka tekee sitäkin mitä itse haluaa, eikä koko ajan seuraa mitä toinen tekee.”, tuota vastausta ei tarvinnut kauaa miettiä. ”Tarpeeks rento ja semmonen joka pystyy tekemään asioita spontaanisti.”, Vito jatkoi vielä vähän, muttei jättänyt ilmoille mitään 'tällainen pitäisi olla' vaikutusta. Mies sanoi sanansa yhtä vakuuttavasti kuin kauppoja tehdessään, mutta pitäen äänensävynsä lievästi matalempana ja kiinnostavampana. Yksikin hyvä syy miksi pieni frilttailu olisi pitänyt lopettaa?

Katse käväisi Kittyn viinilasissa, jota nainen piti Viton mielestä varsin elegantisti kädessään. Mies ei todellakaan jättänyt katsomatta toisen ottaessa hörppyjä lasistaan. ”Sä olet varmaan kokenut viinien maistaja? Jos saan arvata.”, mies tulkitsi hymyilen vain leveämmin, jos se enää oli mahdollista. Oman viininsä hän oli jättänyt sikseen. Vito kokoajan ajatteli miltä se olisi tuntunut, jos hän olisi vain ottanut uuden askeleen oman elämäntilanteensa osalta, ja sen aiheuttama kiinnostus heijastui varsin selvästi hänen silmistään. Pitkästä aikaa Vito oli jonkun naisen kanssa näin rennoissa tunnelmissa, viimeajat kuin olivat olleet vain töitä ja rahan tuloa, jota Vito ei tietenkään koskaan voinut lopettaa, se piti hänet myös kaukana alkoholista, vaikka olikin välillä uuvuttavaa..

Viimein Vito nojautui aavistuksen lähemmäs ylävartalollaan, suunnaten huulensa Kittyn korvaa kohti. Vapaa käsi kiertyi naisen viinilasia pitävän käden ranteelle, pitäen vain huolen, ettei viinit kaatuisi sohvalle.. ”Ainiin, ja haluatko kuulla vielä yhden asian, jonka mä unohdin sanoa..” , hän aloitti puhuen hiljemmpaa. ”Mä arvostan myös naisellista ulkonäköä, joka saa katseen kääntymään.”, mies viimeisteli nojautuen takaisin alkuperäiselle paikalleen. ”Ehkä on parasta, että säkin kerrot mulle millaisista miehistä sä pidät.”
Takaisin alkuun Siirry alas
http://sadmonster.deviantart.com/
Kittyh
...Silti onnellinen
Kittyh


Viestien lukumäärä : 129
Join date : 03.10.2010
Ikä : 30

Sometimes love just happens. Empty
ViestiAihe: Vs: Sometimes love just happens.   Sometimes love just happens. Icon_minitimeSu Maalis 27, 2011 3:56 am

Kitty kohotti kulmiaan, kun kuuli Viton puhuvan spontaaneista ja rennoista naisista. No, kyllä hän täyttäisi ainakin nuo. Ja hänellä oli hänen oma voimakas tahtonsa, se oli selvä. Hän oli päässyt monesta asiasta taistellen läpi oman tahdonvoimansa ansiosta.
"Vai että sillä tavalla", Kitty sanoi hiljaa ja otti nopean siemauksen lasistaan. Vito seurasi hänen lasiaan ja heti tilaisuuden tullen tiedusteli, oliko hän kokenutkin viinien maistaja. Kyllä hän tykkäsi viiniä nauttia hyvässä seurassa, joskus nuoruudessa oli joitakin typeryyksiä tultu tehtyä humalassa, mutta hän oli ottanut niistä opikseen ja kasvanut siitä pienestä riiviöstä siistiksi naiseksi.
"Kyllä minä viinistä tykkään, mutta kova en ole juomaan. Täydellisessä seurassa, täydellisenä iltana mikään ei maistu paremmalta, kuin lasi täydellistä viiniä täydelliseltä vuosikerralta", Kitty totesi ei-niin-vaatimattomasti ja vinkkasi silmäänsä. Hän huomasi, että Viton suu oli repeämispisteessään, hän ei yksinkertaisesti voinut hymyillä enempää.

Viton silmissä käväisi jokin tuntemus, mitä Kitty ei kuitenkaan osannut tulkita tarkalleen.Hetkellisesti hänen silmänsä hohtelivat, hän näytti syövän Kittyä silmillään, nauttien hetkestä täysin siemauksin. Vaikka hän halusikin luottaa Vitoon ja löytää hänestä uuden valon elämäänsä, hänen alitajunnassaan pyöri kysymyksiä. Saattoiko Vitoon luottaa? Oliko tämä todellakin niin hyväkäytöksinen ja ystävällinen, kuin antoi olettaa? Vai oliko tällä joitakin salaisuuksia, joita hän ei ikinä paljastaisi? Vasta nyt Kitty pani merkille, että Vito oli jättänyt viinilasinsa pöydälle heti ensimmäisen maistaisen jälkeen. Ehkä hänellä oli syynsä, jokainen omalla tavallaan.

Kitty ei hämmästynyt, kun Vito nojautui häntä lähemmäs ja kuiskasi tämän korvaan sulosointuja, joita kukaan nainen ei voinut kuunnella kehräämättä. Kitty sulki hetkeksi silmänsä ja kuvitteli eteensä täydellisen miehen. Tällä hetkellä kuvissa vilkkui vain Vito, tuo mielenkiintoinen ja erikoislaatuinen mies, joka oli yhden illan aikana täyttänyt Kittyn elämässä olevan tyhjän aukon. Aukon, jonka saattoi peittää vain rakkaus ja hempeily.
"Minä pidän miehistä paljon. Hyvin paljon", Kitty sanoi ja kurottautui nyt lähemmäs Vitoa, joka oli peruuttanut takaisin omalle reviirilleen. "Pidän sinunlaisistasi miehistä", hän sanoi ja antoi Viton poskelle teinityttömäisesti poskisuudelman kerrottuaan, miltä hänestä todelta tuntui. Kitty ei ollut niitä ihmisiä, jotka kertoivat tunteensa avoimesti ilman vaikeuksia. Mutta hänen viimeisimmät sanansa olivat kuin lennähtäneet hänen suustaan, suoraan Viton kuuntelevaan korvaan.
"Kiinnostanko minä sinua, Vito? Sinä ainakin teet minut hulluksi tuolla katseellasi, joka polttaa reijän sydämeeni. Sinä saat sydämeni rummuttamaan kehoni sisällä. Sinä saat minut elämään. Ja vain se, että kuulen hengityksesi tai tunnen kätesi kättäni vasten saa minu toivomaan, että voisin aloittaa koko elämäni alusta sinun rinnallasi. Ihmettelen vain, miksi kohtalo kuljetti minut vasta nyt sinun luoksesi. Niin monta vuotta olen hukannut elämästäni murhehtin ja miettien menneitä, sinun rinnallasi minä olen onnellinen. Toivon, että sinäkin ajattelet samoin."
Kitty ei liikahtanutkaan. Hän haki Vitoon katsekontaktin, ja sydän pamppaillen jäi odottamaan, mitä sitten tapahtuisi. Kitty yritti tulkita Viton ajatuksia tämän silmistä. Kaikki tämä oli tapahtunut todella nopeasti, mutta Kitty ei enää ollut voinut pitää sanoja sisällään. Ne olivat purkautuneet hänen suustaan ilman, että hän oli edes ajatellut sanomisiaan.

Nyt oli totuuden hetki.
Takaisin alkuun Siirry alas
Sponsored content





Sometimes love just happens. Empty
ViestiAihe: Vs: Sometimes love just happens.   Sometimes love just happens. Icon_minitime

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Sometimes love just happens.
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1
 Similar topics
-
» Hey, I don't believe in love, I believe in fucking
» Love the way you lie
» I love the way you fight
» You men must really love the chases
» I Suck At Love (K-18)

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
London Calling :: Muut :: Muut paikat-
Siirry: