Hey, I don't believe in love, I believe in fucking

(( Sikko & Rain. Jooei ole yhtään vaikuttanut qaf:in katsominen otsikkovalintaan x3 ))

Ei kello varmaan edes ollut vielä paljoakaan ja ihmiset olivat oikeastaan vasta saapuneet eri baareihin viettämään iltaansa. Niin, ne ihmiset, jotka kävivät tunnollisesti töissä ihan jokainen päivä ja pyhittivät juomiselle ainoastaan viikonloput sekä satunnaiset lomat. Jamie yleensä kuului tähän viimeisimpään kastiin, vaikka aina hänkään ei jaksa lähteä homehtumaan töihin. Lisäksi se oli toisinaan varsin vapauttavaa päästä keskellä viikkoa ryyppäämään oikein kunnolla ja maata vaikka koko seuraava päivä krapulassa kotonaan. No, Jamie ei tänään pinnannut töistä, vaan hän oli ansaitulla lomallaan ja hänellä oli lupa juoda - rahaakin oli. Nuorukainen oli siis tänään aloittanut suhteellisen aikaisin - oikeastaan melkein heti herättyään siinä kolmen aikaan iltapäivällä - ja kello oli nyt noin yksitoista illalla. Jamie oli juonut mukavat pohjat kotonaan, kunnes oli lähtenyt turhlaamaan rahojaan erääseen Rasheella sijaitsevaan baariin. Tähän koko hommaan ynnättynä sitten pajauttelut, joten homma voisi olla melkein sillä selvä. Okei, kauhean huonossa kunnossa Jamie ei ollut. Lähinnä oli vähän hankaluuksia pitää askeleet suorina ja puhua ihmisille ilman mongerrusta. Muuten Jamie oli hyvässä kunnossa ja hän käveli kohti kotiaan aivan seinänvierustaa pitkin (ainakin oli jonkinmoinen tuki siinä vieressä, jos alkoi huippaa).

Jamiella oli vetänyt tänään ylleen tummansinisen hupparin, tummanharmaat pillifarkut sekä kenkinä toimivat valkoiset adidaksen lenkkarit. Korpinmustat hiukset olivat sekaisin ja vihreitä silmiä reunusti kerros mustaa kajaalia. Kädet oli työnnetty pillifarkkujen taskuihin ja jalat ottivat hivenen haparoivia askelia eteenpäin. Jamie oli matkalla kotiin, sillä meno baarissa ei jaksanut enää kauheasti innostaa, joten olisi vain parempi lähteä kotiin kumoamaan ne viimeisetkin kaapissa olevat kaljat kurkusta alas ja sammua johonkin olohuoneen sohvalle. Onneksi huomenna ei olisi työpäivää, sillä mies saattoi aavistaa millainen päänsärky ja pahaolo hänellä olisi herätessään. Ehkä ainoa juomisen miinuspuoli, mutta ei sekään niin paha, että se saisi hänet lopettamaan. Jamie pysähtyi kaivelemaan tupakoitaan taskustaan ja sai jopa yhden syöpäkäärön huultensa väliin, sytyttäen sen hivenen hitaammin kuin yleensä. Ensimmäiset sauhut otettiin erittäin nautinnollinen ilme kasvoilla ja matka saattoi jatkua. Tuskin tästä Jamien kerrostalolle olisi kauhean pitkää matkaa, vaikka eihän hänellä mihinkään ollut kiire.

Äkkiä hän kuitenkin vaikutti törmäneen johonkuhun, selvästi häntä isompaan tyyppiin ja palava tupakka tippui maahan. Voi perkeleen perkele...
"Hei, homo! Kato vähän mihin kävelet!" tämä tyyppi, johon Jamie oli törmännyt karjui päin humalaisen kasvoja. Okei. Tämä tyyppi oli iso. Ainakin kaksi kertaa massakkaampi kuin Jamie, vaikka pituutta tuolla ei kauhean paljon enemmän ollutkaan. Ja niitä oli vielä kaksi lisää, toistensa kopioita nuo kaikki.
"No anteeks ku en tajunnu, että neideillä on torikokous menossa juuri tässä keskellä tietä. Voitte te hei juoruta niistä pojista muuallaki..." Ja taas miehen suu kävi nopeammin kuin järki, joka ei tietenkään ollut kannattavaa. Nimittäin seuraavaksi hän tajusi olevan seinää vasten ja ainakin puoli metriä ilmassa.
"Niin mikä oli? Sano tuo vielä kerran, niin mä lupaan, että revin sun sisuskalus ulos ja levittelen pitkin Lontoota", mies karjui ja Jamie ähkäisi hivenen.
"No ai, että mä arvostaisin sitä todella, että tuollainen karski mies olisi valmis tekemään moisen uroteon mun puolesta", Jamie nauroi kolkosti ja sai sitten iskun vasten kasvojaan. Siitä seurasi toinen ja kolmaskin, kunnes tuo päästi hänet kaatumaan vasten kosteahkoa asfalttia. Potkuja sekä iskuja sateli, eikä Jamiella ollut oikein muuta mahdollisuutta kuin kärsiä ja odottaa, kunnes nuo lähtisivät pois. Juuri näin. Siis juuri näin. Mahtava päätös tälle illalle.....

(( Hohoho. Brianilla on kyl aivan mahtamia lausahduksia! >D Tjooh... Kaiketi se on aika sama, että kumman luokse ne menee, koska kuitenki juoni kulkee samalla tavalla mitä nyt ollaankaa suunniteltu. Jaaaa, Jamieta saa hittailla kuule ihan vapaasti sitten! ;> ))

Isku kasvoihin, potku kylkeen, potku vatsaan, lyöntejä, lyöntejä, lyöntejä... Jamie tuntui olevan aika helvetin heikolla juuri nyt. Eikä ihme, sillä näitä miehiähän oli kolme ja nuo olivat paljon massakkaampia kuin hän. Lihakset oikeissa paikoissa toivat melkoisen edun tällaisessa tilanteessa, sillä tuolloin tarvittiin vain muutama isku ja uhri oli aikalailla kanveesissa. Jamien täytyi tehdä kaikkensa, että saisi toiselta osapuolelta tajun kankaalle, sillä hän ei omistanut lihaksia oikein nimeksikään. No, vähän ehkä, mutta ei mitään näkyviä. Eli ei ollut lainkaan, kun Jamie oli tällaisessa tilanteessa jo näin pian. Vaikka nuo järkäleet vasta lämmittelevät, niin hänellä melkein oli jo taju kankaalla.

"Eikö pikku hintti jaksa, hä? Pitääkö mennä jo sairaalaan? Vastahan me aloitettiin!" Joku noista huusi, mutta Jamie ei pystynyt sanomaan oikein mitään, vaikka olisikin halunut sylkeä noiden päälle. Tai riehua ympäriinsä, pyristellä irti, juosta pakoon... Mutta kun mitenpä voit, jos olet poljettu maahan ja olotilakin oli suhteellisen humalainen, joten ei hän pääsisi juoksemaan yhtään minnekään. Olisi siis vain parempi tyytyä kohtaloonsa ja tulla poljetuksi, odottaen, että nuo järkäleet kyllästyisivät ja menisivät pois. Jamie ei edes halunnut tietää mitä hänestä olisi mahdollisesti sen jälkeen jäljellä... Vai olisiko kenties mitään.

Äkkiä kuitenkin kaikki lakkasi. Iskuja ei sadellutkaan enää yhtään ja Jamie kuulosteli ympärillään kuuluvia ääniä. Paikalle oli ilmestynyt joku neljäskin tyyppi, mutta sanoista hän ei saanut oikein selvää. Kiva juttu, jos tänne oli tullut joku neljäskin mies, joka haluaisi osallistua hänen pieksentään. Murtaisivat vielä jonkun solisluun tai nenän tai käden... Eikä Jamie halunnut sairaalaan. Tosi ahdistavia paikkoja.
Uusia iskuja ei kuitenkaan tullut, sen sijaan joku näistä kolmesta vaikutti saaneen turpaansa. Ja siten hetken päästä toinenkin. Mitähän helvettiä? Jamie ei kuitenkaan saanut itseään liikautettua tai edes avattua silmäänsä. Tai sitä toista, joka ei ollut muurautunut umpeen. Mies erotti sanat homo ja nussia, kunnes tuli hetkeksi aikaa hiljaista. Jamie yritti liikauttaa itseään, mutta ei pystynyt. Pian kuitenkin kuului huudahdus ja Jamien nimi. Ja mitähän vittua? Mies ähkäisi hivenen kun joku tarttui häntä kainaloiden alta ja hilasi istuma-asentoon.

"Hei. Mitä vhittuaah...." Jamie sai ähkäistyä ja avasi erittäin vaivalloisesti toisen silmänsä. Katse pyöri ja näkymä oli sumea, miehen yrittäessä tarkentaa katsettaan johonkin tiettyyn pisteeseen. Pienen haparoinnin jälkeen, tummatukkainen, aasialaispiirteinen nuorukainen.
"Mitä vittua? Oonko mä jossai Koreassa ny..." Sekava olotila vai? Ei, ei hän voinut missään Koreassa olla. Vasta äskenhän Jamie oli tulossa Rashee Roadin baarista, kunnes ne jätkät olivat hyökänneet kimppuun. Hetkinen.... Jamie katsoi uudestaan tätä edessään kyykyssä olevaa nuorukaista silmiin. Pieni hetki ja mies koki älynväläyksen.
"Rain. Mitä helvettiä sä täällä teet?" Kyllä. Jamie oli tunnistanut toisen, vaikka siihen vähän aikaa olikin mennyt.

Jamien silmissä kieltämättä pyöri, mutta oli hän joskus aiemmin ollut vielä pahemmassakin kunnossa. Silloin ei edes käveleminen onnistunut mihinkään suuntaan, mutta nyt hän pysyi sentään pystyssä, jos sai ottaa tukea jostain. Vaikka nyt olivat voimat hivenen huvenneet kun ne järkäleet olivat tulleet hakkaamaan häntä, mutta onneksi ei nuorukainen ihan voimaton ollut. Ehkä tästä voisi pian alkaa raahautua kotiinsa tai jotain. Kunhan nyt saisi levättyä hetken aikaa...
Rain ihmetteli, ettei Jamie ollut heti tunnistanut tuota ja siihen tummatukkainen naurahti sarkastisesti. "Vaikeaahan se on tunnistaa kun silmät pyörii päässä. Helvetti kun osaa pyöriä vieläkin..." Kävipä sitten toisellekin selväksi heti kättelyssä, että taisi Jamie olla hivenen isommassa humalassa juuri nyt ja normaalit toiminnot kävivät hivenen hitaalla. Jamie ei tiennyt mitä Rain ajatteli hänenlaisistaan känniääliöistä, mutta siinäpä lähtisi jatkamaan matkaansa, jos alkoi ottaa päähän. Hänellä nyt kuitenkin oli aina vaikeuksia ottaa alkoholia kohtuudella, vaan jos sitä mentiin, niin silloin myös otettiin rankemmalla kädellä. Siihen asti, kunnes ei ollut enää rahaa mukana ja raahauduttiin kotiin tyhjentämään jääkaapin sisältö kaikista alkoholipitoisista juomista. Oli siis melko tavallista, että Jamie poistui läheisestä kaupasta mäyräkoiran kanssa, sillä juomahan loppui melkein sinä samana iltana.

Oli kuulemma mukavaa nähdä häntäkin ja siihen perään Rain ilmoitti olevansa pelastava prinssi. Tummatukkainen irvisti hivenen, mutta ei voinut olla naurahtamatta. Pelastavaa prinssiä tässä nimenomaan tarvittiinkin, sillä alkoi hiljalleen tuntua siltä, ettei kotiin välttämättä selvittäisi ilman taustatukea.
"Jäikö sun valkoinen ratsus kenties talliin vai odottaako se meitä tuolla nurkan takana, että voisin ratsastaa sun kanssa auringonlaskuun?" Jamie virnuili humalaisesti ja iski silmää. No, leikki leikkinä. Jamie saattaisi olla aivan helvetin kiitollinen, jos Rain hänet raahaisi johonkin suuntaan. Ei Rasheen kadut näet olleet kauhean mukavia tai turvallisia paikkoja sammumiselle. Ties kuka tulisi raiskaamaan, ryöstäämään ja tappamaan. Ja varmaan tuo oli saapumisellaan pelastanut hänen henkensä. Pitäisi siis muistaa kiittää tuota jossain vaiheessa, kunhan hän saisi päänsä selvitettyä.

"Joo. Mä oon ihan kunnossa. Mitä nyt vaan päässä heittää ja koko kroppaa kolottaa", Jamie hymähti ja havaitsi hivenen hitaanlaisesti, että Rain oli asettanut toisen kätensä hänen niskan taakse ja toisen nuorukaisen reidelle. Siitäkin olisi voinut heittää jotain kieroa vitsinpoikasta, mutta Jamie päätti pysyä vaiti. Rain ilmoitti, että heidän kannattaisi lähteä nyt pois, etteivät vain ne neidit tulisi takaisin. Jamie hymähti hivenen ja asetti kämmenet maata vasten, jotta voisi ponnistaa itseään pystyyn.
"Eipä ne mulle enää mitään tee kun mulla on oma henkivartija mukana", mies nauroi ja alkoi hilata itseään pystyyn seinää apua käyttäen sekä ottaen Rainistakin hivenen tukea. No ohhoh, kun osasi taas olla melkoinen olotila. Jamie huojui hetken aikaa paikoillaan, mutta otti tukea takanaan olevasta seinästä ja hengitti syvään. Kyllä tämä tästä.
"Missä me ees ollaan?" hän kysyi ja katseli ympärilleen. Niin, olikohan hän saanut iskun päähänsä kun ei enää osannut hahmottaa sijaintiaan.

Jamie oli humalassa oikeastaan hivenen iloisempi ja vapautuneempi kuin selvinpäin, joka tietenkin oli toisinaan kanssaihmisille paljon mukavampaa. Tietenkin sitä pienehköä pisteliäisyyttä löytyi ja mies heittäytyi erittäin ilkeäksi, jos sellaiseen löytyi aihetta. Harvemmin kuitenkin humalassa, jonka Rain saisi myös huomata. Puheliaampikin nuorukainen oli - ainakin siihen tiettyyn pisteeseen asti. Ja se piste oli tasan se, että milloin alkoholi oli noussut päähän sen verran, että huulilta ei kyetty muodostamaan oikein minkäänlaista järkevää sanaa. Eli ei varmaan kannattaisi antaa Jamielle enää yhtään olutta tänään tai joutuisi kuuntelemaan hänen mongerrustaan siihen asti, kunnes hän sammuisi.

Tummatukkainen nauroi ja tarttui toisella kädellä Rainin olkapäästä, jotta ei vain olisi kaatunut. Niin. Olo oli ihan hyvä, lukuunottamatta niitä vammoja, joita hän sai niistä lyönneistä sekä potkuista. Toinen oli kertonut ratsastavan ainoastaan miehillä, joka sai Jamien virnuilemaan jokseenkin hävyttömästi. Jotenkin tuo oli jo sanomattakin selvää, sillä olihan Jamie tuon kanssa pari yötä viettänyt ja tajunnut moisen jo sen toisen kerran aikana. Jamiehan tosin seurusteli, joka kieltämättä hankaloitti asioita hivenen, mutta minkäs hän sille mahtoi, että Rain aina kiskoi hänet mukaansa. Tai ei edes kiskonut vaan... No, sai Jamien vain seuraamaan. Kaiketi se oli jotain tajutonta fyysistä vetovoimaa, jota hän tunsi tätä aasialaispiirteistä nuorukaista kohtaan. Hänen tyttöystävältään nämä kerrat olivat pysyneet salassa, vaikka ei Jamie tuota ollut nähnytkään vähään aikaan. Eikä Jamie oikeastaan ollut tuosta kuullutkaan yhtään mitään. No, kaiketi tuolla oli kiireitä saada välejään perheeseensä korjattua tai jotain... Äh, ei jaksanut ajatella mitään noin monimutkaista juuri nyt.

He olivat kuulemma Rasheella, mutta pian Rainin luona. Eikä tuo kuulemma päästäisi Jamieta menemään yhtään mihinkään yksinään, joka sai huulten välistä purkautumaan pienehkön tuhahduksen.
"Herra on hyvä eikä kyseenalaista mun vointia mitenkään. Mähän olen elämäni kunnossa!" Ja vielä tyrmätäkseen tuon äsken sanomansa lopullisesti, Jamie horjahti yrittäessään ottaa yhtä askelta Rainin perässä. Suusta pääsi muutama sammaltava kirosana ja toisen takkia puristettiin paremmin nyrkissä, jotta hän ei löytäisi itseään turvallaan tuolta maasta.
"Missä sä sitten asut? Ei nimittäin maailmanääriin jaksaisi kävellä, sori nyt vaan, vaikka kyllähän tuota sun naamaa kestääkin katsella", Jamie vinkkasi silmäänsä ja otti taas huojuvan askeleen eteenpäin. Kyllä tämä tästä vielä lähtisi, jos Rain vain muistaisi pitää hänestä kiinni.

Hei mitä jos mää nyt jatkan tonne Rainin kämpsälle? (--:

Siitäpä vain! (:

Siellä onpi se!