Let's go to party!

//Suntsu hahmoineen!//

Aaron

Tie oli täynnä pysäköityjä autoja. Suurinosa niistä oli mitä kalleimpia merkkejä kiiltävine pintoineen ja tummennetuine ikkunoineen. Pari limusiiniakin nökötti tienvarrella, tosin niihin nojasi pari turvamiestä tupakoiden tai kännykkään puhuen. Olisi voinut luulla, että lähistöllä oli jonkinlainen suuri lehdistötilaisuus tai jonkinlainen julkimoiden tapahtuma. Tosin ei se kovin kaukaa haettu vastaus ollut, asuihin Yellow Avenuella Lontoon yläluokkaa ja useat heistä olivatkin kuuluisia omilla aloillaan. Ainakin rouva Hawk ja hänen miehensä olivat molemmat bisnesmaailman huippuja eikä raha ollut heille ongelma. Se näkyi heidän talossaankin, joka suorastaan loisti uututtaa ja mahtipontisuutta. Lisäksi juhlat, jotka olivat keränneet kyseiset autot paikalle, lisäsi rikkauden tuntua. Eivät ne itseasiassa juhlat olleet, enemmänkin kutsut. Lisäksi autot eivät olleet edes vieraiden, vaan työntekijöiden joita oli palkattu suuri kasa kutsuja varten. Jos Hawkit olisivat halunneet kunnolliset juhlat pitää, he olisivat järjestäneet ne kunnolla varoja säästämättä. Hotellin varaus kokonaan heille ja vieraille olisi ollut luultavasti todennäköisin vaihtoehto eikä heidän oman neljä kerroksisen talon käyttö olisi tullut kysymykseenkään. Mutta ulkopuolisen, ei niin varakkaan silmin, kyseiset "kutsut" näyttivät mitä suurimmilta juhlilta. Rouva Hawk oli palkannut viikkoa ennen kutsuja ammatti puutarhurin koristelemaan ja suunnittelemaan pihan loisto kuntoon ja nyt se suorastaan kiilsi puhtautta ja täydellisyyttä. Nurmikko oli täysin tasainen, samoin pensaat ja puut. Ns. keskiluokkaisten ihmisten mielestä tuntui tuhlaukselle käyttää rahaa pihaan talvella, jolloin ei siellä vietetty juuri aikaa. Mutta Hawkit halusivat kaiken olevan täydellistä ja miksi tinkiä kun oli rahaa? Pihan suuri oleskelualue oli kuitenkin siistitty pienestä lumikerroksesta, vahattu ja tuotu kaikki tarvittava. Pöydät kiilsivät ja palkatut pitopalvelun työntekijät asettelivat höyryviä annoksia seisovaan pöytään, joka oli ympäröity eräänlaisella kangasseinällä tuulen estämiseksi.
Sisällä ei käynyt yhtään sen pienenpi kuhina kuin ulkonakaan. Sisäpuoli oli vielä pihan terassiakin häikäsevämpi kukkakoristeluineen ja ruokaa notkuvine pöytineen. Siisteihin asuihin pukeutuneet noutopalvelun työntekijät singahtelivat puolelta toiselle tarkistaen vielä viime tipan asioita. Ruova Hawk itse katseli itseään hermostuneesti peilistä korjaten meikkejään ja silittäen olemattomia ryppejä pois vaatteistaan. Hänen miehensä puhui älypuhelimeensa ja katseli vaimoaan huvittuneena. Hawkien poika sen sijaan nojasi tylsistyneenä suuriin kierreportaisiin ja huokotteli. Aaronin mielessä pyöri juuri meneillään oleva Lontoon junioreiden korisottelu läheisellä kentällä. Hän ei itse sinne päässyt vanhempiensa typerien kutsujen takia. Poika suorastaan kiehui raivosta joutuessaan istumaan mustaan smokkiin pukeutuneena koko loppu päivän sisällä kuunnellen aikuisten mitä tylsimpiä jutteluja politiikasta ja bisnesmaailmasta. Suunnilleen koko naapurusto oli kutsuttu sekä Hawkien muita tuttuja. Ihmisiä tulisi olemaan siis paljon, joten hän joutuisi pakostikkin juttelemaan aikuisten kanssa teko hymy naamallaan.
Ovikello kilahti ja rouva Hawk suorastaan pompahteli ovelle vilkaisten vielä pikaisesti eteisen peilistä itseään. Herra Hawk kietoi kätensä rauhoittavasti vaimonsa ympärille ja avasi oven. Aaronin teki mieli peittää korvansa tekopirteiltä tervehdyksiltä ensimmäisten vieraiden saapuessa taloon. Aaron nousi portailta ja käännähti käytävään, joka johti ulos. Vähät siitä mitä äiti sanoisi hänen epäkohteliasuudestaan vieraita kohtaan, mitäs pakotti hänet tänne. Aaron asteli terassille, joka oli jo kerennyt rauhoittua kaiken tullessa valmiiksi. Hän käveli kaummille nurkalle terassilla ja nojautui muuria vasten. Hän veti taskustaan uutuutta kiiltävän iPhonen ja pisti kuulokkeet korvilleen. Onneksi hän oli ladannut soittimien täyteen musiikkia edellisenä iltana.

//Otsikko tuli temmattua ihan hatusta, en tiedä onko kieliopillisesti edes oikein. :--D//

(( Sori tämä hidas reaktioni! Ja kaiketi tuo otsikko on ihan oikein (mitä mä nyt seiskan enkulla osaan kattoo ;P) Mutta täältä me Jamien kanssa kuitenkin tullaan piristämään Aaronin päivää! : DD ))

The Yellow Avenuen kadut olivat yhtä siistejä ja hienoja kuin aina ennenkin. Kaikki oli sielläkin niin huoliteltua, että voisi jopa kuvitella, että siivoojat työskentelivät siellä ihan kellon ympäri. Saattoivatpa työskennelläkin, mikäli siitä maksettiin kunnon palkkaa. Kadut kuntonsa - ja miksei myös ihmistenkin - puolesta erosivat aika radikaalisti Rasheen harmaista ja jokseenkin sotkuisista maisemista. Siellä nyt ei juurikaan jaksettu välittää siitä miltä kadut näyttivät tai että oliko siellä roskia tai kenties oksennuslammikoita. Ei ollut aina edes varmaa, että kävikö kukaan siellä loppujen lopuksi siivoamassa aikaisin aamulla kuten muilla kaduilla kävi. Ehkä se sitten oli vain sivuseikka, sillä eivät rasheelaiset oikeastaan välittäneet.
Jamie itse välitti katujen siisteydestä yhtä vähän kuin moni muukin, mutta Yellowlla asia näytti olevan toisin. Olisi suoranainen katastrofi, jos kadulla esimerkiksi olisi liian täynnä oleva roskalaatikko tai vaikkapa pari oksennuslammikkoa siellä sun täällä. Eihän sellainen todellakaan sopinut The Yellow Avenuen tyyliin, joten kadunputsaajat aivat luultavasti olla töissä ihan kellon ympäri.

Nyt tämä tummatukkainen mies kuitenkin sai ihastella koko kadun siisteyttä sekä virheettömyyttä ihan niin paljon kuin suinkaan jaksoi. Olihan se hivenen outoa, että Jamie oli ilmestynyt kyseiselle kotikadulleen kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta olosuhteet olivat miehen elämässä vähän... Noh, kummalliset. Oli tapahtunut se puukotus ja nyt pari kaapin kokoista korstoa olivat Jamien perässä perimässä huumevelkojaan, joten pako vanhempiensa luokse oli ollut vain taktinen siirto. Nimittäin eihän melkein kukaan Rasheella tiennyt Jamien menneisyydestä yhtään mitään, joten eiköhän hän täällä ollut edes jonkin aikaa turvassa. Eikä elämä täällä hienostoalueella niin huonoa ollutkaan, mitä mies oli muistellut. Vaikka siinä olikin sitten oma äiti inisemässä vieressä, niin olihan Jamiella sentään tajuttoman iso huone käytössään eikä hänen lapsuudenkotikaan mikään pieni ollut. Lisäksi ruokaa oli saatavilla vuorokauden ympäri, oli oma kokki ja taloudenhoitaja. Siis eihän täällä tarvinnut tehdä mitään itse! Ehkä mies voisikin jäädä tänne vähän pidemmäksi aikaa, vaikka ei vanhemmistaan tykännytkään...

Tietenkin, myös tällä kadulla oli ne huonot puolensa. Nimittäin ne ihanaakin ihanammat puutarhakutsut sekä sen tapaiset. Jamiella ei ollut minkäänlaista hajua siitä, millaisiin hän oli nyt vanhempiensa kanssa menossa, mutta sen hän tiesi, että sieltä sai ilmaista ruokaa sekä juomisia. Ja se nyt jo riitti ylipuhumaan miehen mukaan tämmöiseen naurettavaan juttuun, sillä olihan hän kuitenkin melko perso viinallekin. Pukukoodi tällaisiin juhliin oli aina naisilla joku hieno iltapuku sekä miehillä puku sekä kravatti tai rusetti, mutta rajansa kaikella. Jamiehan ei mitään pingviiniasua päällensä laittanut, vaan oli tyytynyt normaalia hienompaan ruskeaan kauluspaitaan sekä mustiin pillifarkkuihin. Jaloissaan hänellä oli risaiset mustat tennarit ja musta tukka hänellä oli tavanomaisesti pystyssä sekä tummanvihreitä silmiä reunusti haalea kerros mustaa kajaalia. Olihan mies saanut hieman palautetta ulkonäöstään vanhemmiltaan ja äitikin oli mutissut jotain poikansa epäsiististä ulkonäöstä, mutta Jamie oli vain kohauttanut olkiaan moisille puheille. Mitäpä ottivat mukaansa, jos ei hänen pukeutumisensa kelvannut.

"No niin. Olemme nyt perillä", Jamien isä Edward tokaisi ja viittoi vaimoaan sekä poikaansa kävelemään erään erittäin korean talon pihalle. Jamiella ei ollut mitään hajua, että kuka perhe tässä oli kyseessä, mutta kaiketi se on ihan sivuseikka. Jamie huomasi, että talon edessä oli erittäin hienoja autoja ja hetken aikaa hän jopa mietti, että olivatkohan he tulossa ihan oikeisiin juhliin... Voisi jopa luulla, että kyseessä olisi joidenkin julkimoiden tapaaminen, mutta tällaista se kaiketi on Yellow Avenuella.
He saapuivat talon ovelle ja isä soitti ovikelloa. Jamie jäi nojailemaan rennosti kaiteeseen ja katseli kiinnostuneena ympärilleen.

(( Äh. Tuli kökkö viesti. Toivottavasti Aaronin porukat ei saa mitään sätkyjä Jamien ulkonäöstä tai mitään XDD ))

//Eipä mitään, itsellänikin hieman kesti kun pystyn vastailemaan vain viikonloppuisin. :/ Kiitos lukion! Muttah tärkeintä, että ollaan saatu tää alkuun. ^^//

Aaron

Talo alkoi olla tupaten täynnä. Ihmisiä tuntui virtaavan sisään enemmän kuin ulos. Eipä ihmekkään kun juhlat olivat vasta aluillaan, kuka nyt jo lähtisi? Tarjoilijat ja muut työntekijät singahtelivat puolelta toiselle kantaen mitä mitäkin; tarjottimia shamppanjalaseineen, höyryviä kattiloita herkkuineen sekä tyhjiä astioita ja laseja keittiöön. Suurinosa ihmisistä oli suunnannut jättimäiselle pihalle nautiskelemaan aurinkoisesta päivästä ja raikkaasta ilmasta. Ei sillä, että Hawkien talossa olisi ollut tunkkaista, mutta vaikka talo olikin suuri, tilaa oli rajallisesti. Päinvastoin, talo tuntui suorastaan ihmeellisen raikkaalle ihmismäärään nähden. Kiitos lukuisten ilmanraikastimien, ilmastointilaitteiden ja muiden saman tyyppisten vempaimien joita talo oli täynnä. Tietenkin hienostuneesti piilotettuna eikä jätettynä rumasti nurkkiin pölyttymään.
Rouva Hawkin otsaa pitkin valui kuitenkin hiki, jonka hän jatkuvasti pyyhkäisi silkkiliinallaan pois. Perfektionisti kun oli, hän halusi kaiken olevan kunnossa ja saavansa loistaa hyvänä juhlien pitäjänä. Rouva Hawk tiesi olevansa itsekäs, mutta hän halusi kaikkien suorastaan ihailevan hänen elämäänsä ja asuntoaan. Ja siihen liittyi myös vieraiden viihtyvyys. Nainen sinkoili vieraista toiseen naama säteillen ja tekoripset räpsyen. Miehensä hän sen sijaan oli jättänyt parvekkeelle tupakoimaan muiden miesten kanssa ja juttelemaan viime aikujen osakkeiden laskuista ja nousuista. Herra Hawk oli tyyppillisen rauhallinen ja rento ja jätti hermoilun vaimonsa harteille. Ei hän ilkeä ollut, mutta hän tiesi ettei minkäänlainen rauhoittelu vaikuttanut rouva Hawkiin mitenkään hänen ollessaan stressaantunut. Antoi vaimon mielistellä vieraita jos se sai hänen olonsa hyväksi.

Ovikello soi jatkuvasti ja joka kerta rouva Hawk ryntäsi itse ovelle korot kopsuen kiiltävää marmori lattiaa vasten. Nainen oli jyrkästi kieltänyt kenenkään palkatun työntekijän avaavan ovea sillä hän haluisi itse toivottaa jokaisen vieraan tervetulleeksi.
Tälläkin kertaa rouva kiiruhti suuresta oleskeluhuoneesta puikkelehtien sujuvasti vieraiden välistä kohti suurta valkoista ovea. Hän vilkaisi pikaisesti itseään peilistä pyyhkäisten hiet osaltaan ja lisäten pikaisesti puuteria. Hän sipsutti ovelle ja avasi sen asetellen kasvoilleen pirteän ystävällisen hymyn, jonka toivoi luovan vieraille mahdollisimman tervetulleen olon.
Rouva Hawk vetäisi kahvasta ja avasi olen. "Oi Edward ja Caroline, ihanaa että pääsitte tulemaan!"hän huudahti pirteästi ja ojensi kädet kätelläkseen pariskuntaa. Totuuden nimissä hän ei kovin hyvin tuntenut kyseistä paria, mutta mitäs tuossa. Kyllähän he samoissa piireissä pyörivät. Vasta silloin hänen silmiinsä osui poika pörröisinä tummine hiuksineen sekä vaatteineen. Sekunnin murto-osan ajan rouvan kasvoilla käväisi inhoa kuvastava ilme, mutta vain hetken aikaa. Ruova peitti ällistyksensä ja inhonsa pirteän ulkokuoren taakse ja suuntasi nyt sanat pojalle. "Hei sinä taidat olla Carolinen ja Edwardin poika. Tuota...tervetuloa. Ehkä sinusta olisi seuraa meidän Aaronille", rouva sirkittu mutta silmistä kuvastui vastenmielisuus. Hän ei todellakaan halunnut Aaronin seuraan tuollaista narkkaria, saattaisi pojallekkin tarjota jotain. Mutta jotain piti sanoa, puhe tuntui suorastaan tulvivan naisen suusta. Onneksi hän oli kuitenkin muistanut Carolinella ja Edrwardilla olleen poika, muuten hän olisi varmaan luullut poikaa joksisikin kuokkavieraaksi. Hän kääntyi nyt pariskunnan puoleen ihmetellen samalla kuinka heillä saattoi olla tuollainen poika. Hän ei itse päästäisi Aaronia koskaan tuon näköiseksi! "Tulkaa ihmeessä sisään! Ottakaa virvokkeita ja nauttikaa", ruova Hawk hymyili pirteästi ja viittoili sisälle. "Suokaa anteeksi, joudun jättämään teidät sillä on asioita hoidettavana. Mutta niinhän juhlissa aina", rouva naurahti ja viiletti jo pois.

Pihalla oleskeleva Aaron oli pannut merkille lisääntyvän ihmisjoukon. Poika oli siirtinyt nurmikon poikki kauaemmas ihmisjoukosta ja istahti nyt penkille. Hän lisäsi musiikin voimakkuutta ja sulki silmänsä. Jos hän vain saisi olla rauhassa eikä tarvitsisi kuunnella vieraiden tavanomaisia kohteliaisuuksia "Oletpas sinä tullut äitiisi!" tai tutuimmilta "Oletpas kasvanut!", niin kyllä hän nämä typerät kutsut jotenkin kestäisi. Ehkä.

//En muista kuinka me oltiin sovittu tuo Aaronin ja Jamien vanhempien juttu, mutta ne saa nyt olla jotain puolituttuja tai jtn. :D//